Sisäliikuntaviikko

 

Viimeinen lomaviikko oli erilainen kuin toivoin. Olisin halunnut auringonpaistetta ja pyöräilyä, sain vesisadetta ja sisäliikuntaa. Mutta liikuttu on, se kai se tärkeintä! 

GoGolla on kesähaasteena bingoruudukko, huomasin että minun on mahdollista saada yksi rivi täyteen ennen kuin haaste päättyy ensi lauantaina. Haastetta helpottaa se, että lainaamalla Parkista GoGo-pyörän ja ajamalla sillä hetken Hämeenpuistossa voi ruksittaa minkä tahansa ruudun. En kuitenkaan ota paineita; yhdestä rivistä saa juomapullon ja hikipyyhkeen, joita minulla kyllä on ennestään riittävästi. 

Viikon saldo oli 2 x bodycombat (maanantai ja torstai), 1 x fascia method -kehonhuolto (tiistai), 1 x Trip-spinning (keskiviikko) sekä yhdistelmä puolen tunnin core + puolen tunnin venyttely (lauantai). Bingoruudukkoon täyttyi siis kohta "viisi jumppatuntia viikossa". Tänään olisin voinut mennä vielä kuudennelle jumpalle, mutta en sitten jaksanut. Kävin kaupassa hakemassa evästä tulevaan työviikkoon ja tein kolmelle päivälle lounasruuat. 

Kohtalaisen ankea viikko, josta ei tunnu olevan oikein mitään kerrottavaa. Paljon olen lukenut ja kirjoittanut eli sohvalla on tullut vietettyä aikaa. Neljäs lomaviikko olisi ollut kiva, mutta nyt kun jätän sen marraskuulle niin se + yksi talvilomaviikko tarkoittaa että voimme tehdä puolison kanssa noin 10-päiväisen reissun johonkin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan :) 

Huomenna ja tiistaina olen iltavuorossa, jos ennakoitu ukkosmyrsky loistaa poissaolollaan niin lenkkeilen töistä junalle. Olen henkisesti varautunut siihen, että jompanakumpana päivänä teen kehonpainojumppaa kirjaston takahuoneessa keskustan seisakkeella pysähtyvää taajamajunaa odotellessa. Puolen viikon maissa toivoisin olevan pyöräilysäitä. Viikonloppu on vielä epävarma, on mahdollista että matkustan Helsinkiin siskoni luo, meillä on vielä jokakesäinen siskospiknik pitämättä. Jos en mene ensi viikonloppuna niin sitten ehkä elokuun viimeisenä. Piknik on ollut jo kolmesti, joten emme halua katkaista perinnettä :)

Onnea loppukesän kisoihin, monella lienee vielä lappujuoksuja edessä. 

Kevyesti takaisin treeneihin

 

Puolentoista viikon totaalinen treenitauko teki hyvää, samoin se että kävin lääkärin pakeilla. Verikokeet ja sydänfilmi olivat ok, joten kyse oli varmastikin henkisestä uupumisesta. Viime vuosi oli monin tavoin raskas: oli alkuvuoden koronarajoitukset, keväällä rekrytointiprosessi jossa tulin valituksi kirjastonjohtajaksi, kesällä kirjaston 150-vuotissynttäreiden suunnittelua ja kirjastonhoitajan rekrytointiprosessi, syksyllä omatoimikirjaston asennus ja käyttöönotto, lisäksi pitkin vuotta eri kirjastoaineistojen kilpailutuksia. Oli paljon asioita, joita kohtasin ensimmäistä kertaa, ja vaikka kirjastojuttuja tehdään yhdessä muiden Pirkanmaan kirjastojen kanssa, oli sielläkin niin että Tampereella henkilöstövaihdosten takia kilpailutus- ja muuta osaamista oli poistunut, joten opettelimme asioita yhdessä. Vuodenvaihdetta kohti asiat alkoivat olla selvillä, ja sähköposti- sekä Teams-viestittely väheni selvästi. 

Pian lääkärikäynnin jälkeen aloin nukkua paremmin, syke on nyt ollut lähes joka yö alle 70 ja kuukauden keskiarvo on laskenut. Kello on myös näyttänyt lähes joka aamu vihreää palautumista, usein jopa hyvää tai erittäin hyvää. Erittäin huonoa ei ole ollut kuin maksimissaan yhden kerran. Palasinkin treenien pariin innolla, mutta kuitenkin tiedostaen tarpeen rauhalliselle tekemiselle. 

Vuoden ensimmäinen treeni viime viikon maanantaina 9.1. oli tunnin sisäpyöräily. Aloin nyt kirjata ylös matkaa, jotta saan myös nämä pyöräilykilometrit mukaan vuosikilsoihin. Mikä pettymys kun katsoin näyttöä treenin jälkeen: 18,99 km. Miten saatoin olla noin huolimaton, olisi pitänyt jatkaa muutama sekunti että olisi tullut 19 tai 19,01! :D Keskisyke oli 108 ja maksimi 114, ero on suuri siihen kun samalla vastuksella 28.12 keskisyke oli 115 ja maksimi 130. 

Viime viikon keskiviikkona pyöräilin myös, 65 minuuttia / 20,30 km. Keskisyke 107, maksimi 116.

Torstaiaamuna 12.1 kävin aamulla Orivedellä uimahallissa ennen töihin menoa, uin kilometrin / 44,5 minuuttia / 119. Perinteisesti kävin uinnin jälkeen kylmäaltaassa, sitten terapia-altaan poreissa, uudelleen kylmäaltaassa ja vielä saunassa. Olisin halunnut tehdä vesijumpan, mutta osun aina menemään terapia-altaaseen niin että virtuaalinäytöllä on jo jumppa menossa jonkun muun aloittamana. En ole halunnut hypätä mukaan kesken kaiken. 

13. päivä oli perjantai, silloin tein viikon ainoan kovasykkeisen treenin eli 40-minuuttisen The Tripin. Keskisyke oli 153 ja maksimi 174. Jälkihiki oli taas pitkän aikaa, kuten aina. 

Viime viikonloppuna en liikkunut, meillä oli lauantaina ystäväpariskunnan muuttobileet eli kekkerit porukalle jotka auttoivat heitä muutossa lokakuussa. Olen lillunut paljussa lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna, pari tuntia molemmilla kerroilla. Ihanaa! Varsinkin sunnuntaiaamun räntäsateessa. 

Tämän viikon maanantaina kävelin pitkästä aikaa, iltavuorosta tulin junalta Ranta-Tampellan kautta kotiin. 49 minuuttia / 4,78 km / 130. Oli liukasta ja kuten Ranta-Tampellassa aina, vastatuuli. Lumisadekin yllätti matkalla.

Tiistaina pyöräilin salilla, 70 minuuttia / 22,2 km / 108. Kävin taannoin ostamassa XXL:stä Sarvan nastalenkkarit, löysin samalla tarjouksesta kahdet muut lenkkarit. Nastoja aion käyttää talven aikana, mutta toiset vien ulos vasta sitten kun tiet ovat sulat ja kuivat. Ensimmäisen parin noista toisista testasin pyörän kanssa, hyvältä tuntuvat jalkaan. On vaan sellainen malli, että sisämitta 27 cm tarkoittaa jo numeroa 42,5...

Keskiviikkona seikkailin kävelylenkillä, 1 h 16 min / 7,23 km / 130. Olimme kasvatus- ja opetuspalveluiden johtoryhmän voimalla kehittämispäivässä Nokialla. Olin kirjoittanut itselleni kadunnimet ylös, mitä seuraan kun lenkkeilen kotiin. En tietenkään ollut tajunnut, että se mihin menemme aamulla ei ole sama paikka mistä lähdemme iltapäivällä kotiin... Totesin että Harjuniitty on itselleni täysin tuntematon alue, eikä puhelimeni 70 %:sesti täynnä oleva akku riitä pitämään karttasovellusta auki pakkaskelillä. Päätin, että menen turvallisesti bussilla Tampereen Tesomalle ja kävelen sieltä kotiin. Tesomakaan ei ole kovin tuttu paikka, mutta tienviitta Mediapolikseen opasti kadulle, josta tiesin että se päättyy sellaiselle kadulle, jota pitkin olen kävellyt monta kertaa. Eksymisen riskiä ei siis ollut. 

Kävelyteillä oli paljon loskaa, eteneminen oli hidasta. Paikoin olin myös epävarma, että olenko oikeasti jalkakäytävällä, niin kapea oli tila, vaikka siinä jalanjälkiä menikin. 

Torstaina menin salille pyöräilemään ja katsomaan ampumahiihtoa Yle Areenasta. Ihan koko ajaksi ei kisaa riittänyt, lopun kuuntelin äänikirjaa. 80 minuuttia / 25,2 km / 118. 

Perjantaina en ehtinyt liikkua. Lähdin kotoa klo 6.30 töihin, työpäivän jälkeen kävin moikkaamassa kaveria ja katsomassa perheensä uutta asuntoa. Takaisin Tampereella olin klo 18. Kävimme puolisoni kanssa syömässä, sen jälkeen haimme kaupasta tarvikkeita ja leivoimme kakun. Puoliso halusi tehdä tädilleen kakun syntymäpäivälahjaksi, sen kanssa olimme valmiit klo 22. 

Lauantaina juhlittiin syntymäpäiviä, kotoa poistuimme klo 12 ja takaisin olimme klo 21.15. Päivän aikana kävimme puolisoni serkun kanssa rauhallisella kävelylenkillä, 42,5 minuuttia / 3,15 km / 113. Illalla sain migreenin, otin lääkkeet heti kun pääsimme kotiin. 

Tänä aamuna nukutti kymmeneen saakka. Olin ajatellut levätä koko päivän, mutta kun aikani oli katsonut hiihtoa ja ampumahiihtoa niin teki mieli spinningiin. Aloin varata paikkaa The Tripiin nelisen tuntia ennen sen alkua, onneksi oli vielä pari paikkaa vapaana ja mahduin mukaan. Ohjelma oli 31 Velocity, jonka olen polkenut jo ehkä kolme kertaa aiemmin läpi. Edelleen se on kiva, sisältäen paljon ylämäkeä ja vähemmän nopeaa alamäkipolkemista. Keskisyke 156, maksimi 171.

Palautumisongelmien takia mietin, että koska minulla on vielä viikko lomaa pitämättä niin koitan ottaa sen tähän alkuvuoteen. Katsoin kalenteria ja totesin että ei, en pysty olemaan koko viikkoa pois ennen kuin maaliskuun puolivälissä. On uutta opiskelijaa, vuosikertomus lautakunnassa, esihenkilövalmennus ynnä muuta pakollista. Onneksi kollegani keksi kysyä, voisinko aloittaa loman keskeltä viikkoa. Ja kas! Sehän onnistuu ensi viikolla niin, että olen töissä maanantain ja tiistain, lomalla loppuviikon, lomalla seuraavalla viikolla maanantain ja tiistain ja sitten töissä keskiviikosta perjantaihin. 

Huomenna ajattelin jäädä bussista pois Taysin kohdalla ja kävellä Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta pääkirjasto Metsolle, jossa tapaamme tamperelaisten kirjabloggaajien kanssa. Tiistain olen iltavuorossa, se lienee liikunnasta vapaa. Mutta koska ensi viikolle on ennustettu auringonpaistetta, käynen lomapäivinä kävelemässä ja ehkä juoksemassakin. Siitä sitten raporttia myöhemmin. 

Mukavaa talven jatkoa! Nyt jo huomaa päivien pitenemisen, ihanaa kun vihdoin pitäisi näkyä aurinkokin eikä pelkkä sadetta :) 

Seitsemän lajin voimalla kohti joulua

 

Terveisiä Tampereelta, täällä ledivalo"lakanat" ovat saaneet joulun ajaksi kivoja teemaan sopivia kuvioita. Harmillisesti valoverhoista turhan moni on jatkuvasti rikki, jolloin osa kuviosta puuttuu tai välissä on muutama pystyrivi punaisena/sinisenä/vihreänä välkkyvää. 

Edellisestä postauksesta on hujahtanut puolitoista viikkoa, ja kun katsoin Polar Flowsta päiväkirjaa niin huomasin että olen tehnyt seitsemän eri lajin treeniä, joista kolme treenikertaa on toistunut samanlaisena. 

Viime viikon maanantaina pyöräilin salilla 70 minuuttia. Ulkoliikuntaa olen vältellyt yhä; on paljon lunta ja välillä tosi liukasta. Viime vuonna huomasin että nastalenkkarini ovat huonot, en uskalla luottaa niiden pitoon. Tänä talvena on syytä hommata uudet. 

Viime tiistaina kävin Orivedellä uimahallissa ennen iltavuoroon menoa, uin kilometrin / 43,5 minuuttia. Päälle piipahdus kylmäaltaassa, poreet terapia-altaassa ja sauna. 

Viikko sitten torstaina tein pitkästä aikaa kävelylenkin. Olin miettinyt aamusalia ennen töihin menoa, mutta koska en jaksanut nousta aamulla niin siirsin liikkumisen iltaan. Kävelin töistä kotiin muutaman mutkan kautta, 4 km / 40.5 minuuttia / 134. 

Perjantaina kroppa tuntui jumiselta, joten tein GoGon Treenikirjastosta 45-minuuttisen yogalatesin. 

Viime viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina kävin salilla pyöräilemässä, lauantaina 65 ja sunnuntaina 75 minuuttia. Samalla katselin ampumahiihtokisoja telkkarista, ja kun niitä ei riittänyt koko ajaksi niin lopun kuuntelin äänikirjaa. 

Tämän viikon maanantaina pääsin parin vuoden tauon jälkeen osallistumaan GoGon kivaan jouluperinteeseen eli konserttivenyttelyyn. Aiemmin se on ollut Cityssä, nyt Parkissa. Alkuperäinen esiintyjä oli sairastunut mutta korvaaja oli löytynyt. Mies ja kitara -tyylillä kuulimme sekä joululauluja että esiintyjän muutaman oman sävellyksen. Tunnin ohjaaja näytti lavalta liikkeet, mutta oli sanonut jo aluksi että niitä ei tarvitse tehdä ohjattuna vaan saa halutessaan tehdä omia venytyksiään. Itse tein pääosin ohjauksen mukaan, mutta lopussa niska-hartiaseudun venytysten tilalla venytin lonkankoukistajia. Oikein mukava 57-minuuttinen!

Tiistaina kävin hikoilemassa The Tripissä, ohjelma oli 31 jonka olen kerran aiemmin polkenut läpi. Ihanan paljon ylämäkeä ja ihanan hitaalla tahdilla että voi käyttää oikeasti isoa vastusta. Keskisyke tässä 43-minuuttisessa oli 151 ja maksimi 174. Tuumin, että ei tarvitse olla huolissaan 130-tason kävelysykkeistä, näyttää olevan varaa. Tripissä ei kuitenkaan ollut tunne, että olisin ollut äärirajoilla. 

Yleensä en tee kahta kovatehoista harjoitusta peräkkäisinä päivinä, mutta nyt tapahtui poikkeus. Halusin ehdottomasti mennä keskiviikkona Parkin teemaspinningiin, aiheena Ines-muorin maaginen joulu. Tykkään Ineksen spinningeistä, hän harrastaa raskaampaa musiikkia. Nyt poljimme kaikki biisit kahteen kertaan, paitsi Jingle Bellsin kolmesti. Toinen variaatio oli ylämäkeä ja toinen alamäkeä. White Christmasista löytyi ripaus örinäheviä, Santa Claus Is Coming To Townia en ensin edes tunnistanut joululauluksi ennen kuin taustalta alkoi kuulua kulkusten kilinää. Ihanan kamalia versioita! :D Kolmevarttinen sujui oikein rattoisasti. Keskisyke nyt 144, maksimi 167. 

Tänään olin töistä työajantasausvapaalla, että saisin plussatunteja vähemmäksi. Kävin päivällä salilla, mutta jätin voimaharjoittelun 42-minuuttiseksi. Keskisyke oli 130 ja maksimi 154, ne ovat varsin paljon korkeammat kuin salisykkeet yleensä. Enkä ole pelkästään kellon varassa, vaan tunsin että sykkeet ovat oikeasti korkealla. Painot, liikkeet ja toistomäärät palautusaikoineen olivat kuitenkin entistä tasoa. Huomasin että liikkeissä syke oli järjestäen 140-150, eikä se laskenut palautuksen aikana ollenkaan alle 120:n. En tiedä vaikuttiko eilisillan migreeni vielä, vaikka lääkkeiden otosta oli 15 tuntia. Vai onko yöt olleet oikeasti niin huonoja kuin mitä kello näyttää. Tai ehkä olen tulossa kipeäksi; meillä on töissä kaikki muut paitsi minä olleet kipeinä viimeisen kolmen viikon aikana, osa on jo toisella kierroksella. En yhtään ihmettelisi, vaikka flunssa tai korona vaanisi omankin olkapääni takana. 

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille! Nauttikaa lomasta, keillä sellainen on. Itse palaan töihin heti tiistaina, jos olen terveenä. 

Lisää sisäliikuntaa ja kehonkoostumusmittaus

 

Hopsan, taas on kaksi viikkoa sujahtanut ohi melkein huomaamatta! Olen pysytellyt tiiviisti sisätiloissa liikuntaharrastuksissa, mutta mukaan on mahtunut myös muuta elämää. 

Viime viikolla kävin tiistaina Tripissä, oli uusi ohjelma numeroltaan 31. Tykkäsin siitä tosi paljon, siinä on runsaasti ylämäkeä ja vieläpä hitaalla tempolla poljettuna. Ihan parasta! 

Torstaina kävin Orivedellä liikuntahallin kuntosalilla, treeni kesti 52 minuuttia. Alkuun 10 minuuttia soutua, sitten maastaveto ylhäältä alas + pystysoutu tangolla, ylätalja, reiden ojennus, penkille nousu. Totesin että iltapäivä klo 15 ei ainakaan tuona päivänä ollut paras ajankohta, alussa olin hetken yksin mutta lähellä neljää väkeä oli sen verran että joutui katselemaan mikä laite on vapaana. Sali on kuitenkin varsin pieni. Jatkossa käyn ehkä aamulla / aamupäivällä ennen iltavuoroon menoa. 

Perjantaina kävin GoGolla pyöräilemässä tunnin verran.

Tällä viikolla minulla oli maanantaina vapaapäivä, tiistai oli itsenäisyyspäivä ja loppuviikon olin vuosilomalla. 

Maanantaina kävin GoGolla pyöräilemässä 70 minuuttia. 

Keskiviikkona olin salilla tekemässä lihaskuntotreenin, alkuun soutua 10 minuuttia ja sitten koko kehon treeni. Käytin niin pakkalaitteita, levypainoa kuin jumppapalloa. Pallolla vatsat 4 x 25, levypainolla maastaveto ylhäältä alas 3 x 15 (paino 20 kg) ja pystysoutu 3 x 15 (paino 15 kg). Matolla jalkatreeni niin että polviseisonnasta taivutus taakse niin että jalat pysyvät suorana, näitä 3 x 15. Pakkalaitteissa jalkaprässi 93 kg 3 x 15, rintaprässi 30 kg 3 x 15, ojentajat 40 kg 3 x 15. 

Salitreeni sai lihakset sen verran jumiin, että torstaina kävin 55-minuuttisen yogalatesin. Tehtiin paljon dynaamista venyttelyä, ei staattista. 

Perjantaina pyöräilin salilla 70 minuuttia. 

Viikonlopun olimme puolisoni kanssa Helsingissä, joten en harrastanut liikuntaa. 

Perjantaina kävin Koskikeskuksessa kehonkoostumusmittauksessa, tämä oli toinen kerta kolmesta, jotka sain Bodymajalta. Edellinen mittaus oli elokuun puolivälissä eli viikkoa vaikka 4 kuukautta sitten. Edelleen painoa ja rasvaa on liikaa, ja moni mittari on punaisella tai oranssilla. Ilokseni huomasin, että paino on pudonnut elokuusta 4,3 kg mutta rasvan määrä on vähentynyt 4,6 kg. Eli paino on pudonnut hitaasti, mutta juuri oikealla tavalla eli rasvasta. Tämä on paljon parempi näin, kuin että paino olisi pudonnut nopeasti mutta lähinnä kehon nesteistä tai pahimmillaan lihaksista. Minulla kehon rasvaton massa oli kasvanut 0,3 kg eli lihasta on tullut vähän lisää. Tällainen tulos motivoi jatkamaan liikkumista, ja se myös kertoo että satunnaiset pizzat ja suklaat eivät hajota kokonaisuutta. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraava mittaus muutaman kuukauden päästä kertoo. Ehkä silloin kokonaispisteet olisivat jo vihreällä? :)

Ihanaa joulunaikaa, nautitaan lumesta :)  

Talvi tuli ja liikunnat siirtyi pääosin sisälle

 

Kaksi viikkoa on taas mennyt edellisen postauksen jälkeen, mihin lie aika kiiruhtaa? Juoksuohjelma päättyi, enkä ole ottanut käyttöön uutta. Yksi syy on se, että haluan koittaa saada peruskuntoa, ettei juoksu olisi kuukausi kuukauden perään korkeasykkeistä, lisättynä sillä että pienikin vauhdinlisäys vetää pohkeet hapoille. Lisäksi Tampereelle tuli talviset olosuhteet, liukasta on ollut ja nyt jo muutaman sentin hanki. Minulla on nettikirpparilta ostetut nastalenkkarit, jotka kyllä tuntuvat hyviltä jalkaan mutta joiden nastat eivät tunnu järin pitäviltä. Olenkin keskittynyt edelliset viikot sisäliikuntaan. 

Viime viikolla tiistaina 15.11. kävin salilla pyöräilemässä tunnin verran. 

Keskiviikkona 16.11. kävin Orivedellä uimahallissa ennen iltavuoroon menoa, uin 1 km / 43,5 min. Hain tiistaina Kävelykilometrikisan palkintoni eli kortin, jolla voin puolen vuoden ajan käydä liikuntahallin kuntosalilla ja uimahallissa. Niissä on sen verran paljon vakiovuoroja varattu, että aina pitää tarkistaa netistä onko allas tai sali vapaana siihen aikaan kun pystyisin menemään. 

Torstaina kävin taas salilla pyöräilemässä tunnin. 

Lauantaina 19.11. kävelin kotoa Pispalan kautta Lielahteen ostoksille. Ikkunasta päivä näytti aurinkoisemmalta, mutta kun pääsin ulos niin enemmän oli pilvistä ja lisäksi kylmä tuuli. 5 km / 51 min / 142. Huono lenkki, kuten hidas vauhti ja korkea keskisyke osoittavat. 

Sunnuntaina oltiin ystäväni kanssa salilla The Trip -spinningissä, se kestää aina 40 minuuttia. Sen jälkeen menimme Suolijärvelle avantosaunaan. Vielä ei järvi ollut jäässä, mutta kohta on. Neljä kertaa kävin pulahtamassa. En todellakaan uinut, vaan kyykistyin rappusilla, kaiteesta kiinni pitäen. 

Tällä viikolla liikunnat alkoivat tiistaina, jälleen pyöräilin salilla tunnin. 

Keskiviikkona olin aika väsynyt, mutta kävin salilla tekemässä puolituntisen lihaskuntotreenin. 

Torstaina tein lyhyemmän työpäivän, joten ehdin aamulla ennen töihinmenoa tehdä kotona 38-minuuttisen liikkuvuus-venyttelyn GoGon Treenikirjastosta. Aamu on hyvä aika tällaiseen, karu totuus kankeudesta paljastuu... Kuvat otin loppuvaiheesta kun jo vähän taivuinkin johonkin. Plus että ainakin polveni ja kyynärpääni ovat yliliikkuvat, joten eteentaivutukset ovat aina olleet minulle bravuuriliikkeitä. 

Perjantaina olin viiteen asti töissä, ja kuudesta puoleenyöhön työpaikan pikkujouluissa. Jäin kaverille Orivedelle yöksi, koska lauantaina oli työpäivä. Kotimatkalla tuli aikamoinen väsymys, enkä muutenkaan halunnut harrastaa liikuntaa. Krapulaa ei ollut, mutta kyllä tuntui että valkkaria tuli juotua useampi lasillinen. 

Tänään sitten meninkin taas salille, ensin pyöräilin puoli tuntia ja perään tein 42 minuuttia lihaskuntoa. Väsynyt olen ollut tänäänkin, joten hyvä että tuli kuitenkin lähdettyä liikkumaan. 

Tämä viikko oli muutenkin raskas, jouduin käyttämään tosi paljon työaikaa selvitelläkseni viime viikonloppuna kirjaston omatoimiaikana raportoituja ja osin valvontakamerasta todettuja häiriökäyttäytymisiä. Lisäksi sairaslomat muutenkin vähäisessä henkilöstömäärässä aiheuttavat lisäpähkäilyä. Syksy on ollut varsin raskas, siinä on ollut isoja asioita kuten kirjastomme 150-vuotisjuhlat ja omatoimikirjaston käyttöönotto, lisäksi kävi niin että puolisoni 2 viikon Saksan-reissu venyi 7 viikkoon. Onneksi ensi viikon jälkeen saan pidettyä viikon vuosilomaa, ainakin toivottavasti... 

Mukavaa joulunodotusta! Kiva on ollut nähdä valokuvista, että myös eteläinen Suomi Helsinkiä myöten on saanut edes vähän lunta (ja valoa) :) 

Juoksuohjelman viimeinen viikko vieläkin tekemättä

 

Niin siinä kuulkaa on käynyt, että olen juoksuohjelman kanssa täsmälleen samassa tilanteessa kuin kaksi viikkoa sitten. 10 viikkoa on juostuna, viimeinen ei. Vakaa aikomus on saada se lopultakin työn alle ensi viikolla. 

Muutenkin olen liikkunut tosi vähän näiden kahden viikon aikana; muu elämä on vienyt paljon tilaa. Itse en ole asiasta huolissani, kyllä se rutiini sieltä taas löytyy. 

Edellinen postaus päättyi kaverin muuttoon ja sauvakävelylenkkiin. 

Viime viikon liikunnat olivat maanantain 24.10 35-minuuttinen koko kropan salitreeni ja tunnin fascia method. Jälkimmäinen alkoi kylläkin bodybalancena, koska ohjaaja oli juuttunut ruuhkaan ja toinen tuli paikkaamaan. Siinä se. Viikkoon tuli pari iltavuoroa eikä suoraan sanottuna huvittanut lenkkeillä jatkuvassa sateessa, perjantaina oli matkoineen 15-tuntinen koulutuspäivä elämänlaatupalveluiden henkilökunnalle ja viikonlopun olin Helsingin kirjamessuilla. Keskiviikolle olimme suunnitelleet ystäväni kanssa lenkkiä, mutta kun pääsin heidän asunnolleen hän perui koko jutun. En sitten lähtenyt yksin. 

Tämä viikko ei näytä sen aktiivisemmalta, ainoat liikunnat ovat maanantain 40-minuuttinen kävely sekä tiistain puolituntinen yläkropan salitreeni ja perään poljettu 40-minuuttinen The Trip. Torstaina lähdin viikonlopuksi Saksaan, kotiuduin tänään illalla. Tuli vähän yllätysreissu. Puolisoni meni lokakuun alussa kahdeksi viikoksi, mutta erinäisistä syistä hänen reissunsa venyy 7-viikkoiseksi. Kävin välitreffeillä, pidin perjantaina vapaapäivän jo etukäteen ensi lauantain työvuorosta. Tapasimme hänen kavereitaan sekä perjantaina että lauantaina, oli kivaa. 

Mutta nyt on päästävä takaisin ruotuun. Vakaa aikomukseni on saada nyt juoksuohjelma valmiiksi, huomiselle mietin puolituntista juoksulenkkiä missä tahtia vuorotellaan niin että mennään minuutti kovaa ja kaksi rauhallisesti. Muuten viikossa on 3 kävelylenkkiä (puoli tuntia, puoli tuntia reippaasti, pieni lenkki) sekä huipentumana 10 km. Toki haasteensa tuo 6-päiväinen työviikko ja sunnuntainen isänpäivä, tarkoittaa että reissaan joka ikinen päivä Tampereen ja Oriveden välillä. 

Pimeys ja sade alkaisivat jo riittää, toivottavasti tulisi edes muutamia aurinkoisia päiviä! Nytkin ropisee ikkunoihin. Ja kuinka sattuikaan, Saksassa on ollut lokakuussa 20-30 astetta lämmintä ja aurinkoista, mutta eikös nyt ollut +13 ja pääosin sateista kun olin siellä... Tänään sitten aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun aamuyhdeksältä matkustin lentokentälle :D 

Jaksamista marraskuuhun!

Telakalta treeni-innon kautta sairastuvalle

Huu, talvi lähestyy! Orivedellä oli eräänä aamuna hippunen lunta maassa, Tampereella vain pensaissa. Alkaa olla se aika, jolloin tulee puettua liikaa päälle kun ei tajua, että liikkeellä ollessa on lämmin. 

Tukipohjallisten kanssa minulla on viha-rakkaus -suhde, joka kääntyy koko ajan enemmän rakkauteen. Vielä on otettava kenkiä pois kerran pari päivässä, ja ilman kenkiä sattuu päkiään, mutta pääsin jo treenien makuun. Kolmen kävelylenkin jälkeen päädyin juoksulenkille. Oli niin hirveää! :D Lauantaivuoron jälkeen oli kolme varttia aikaa ennen bussin lähtöä, tein kolmen kilsan lenkin. Eka kilsa ihanaa rallattelua alamäkeen, toinen tasamaata missä syke päälle 150, kolmas ylämäkeä ja sykkeet tapissa vaikka heitin välillä kävelyksi. Riemu että tästä se taas alkaa, samalla kiukku että juoksukunto on nollassa. 

Kaksi kertaa kävin pyöräilemässä, ensin 40-minuuttinen TRIP ja toisena päivänä 1 h 15 min kuntopyörällä. Jälkimmäisellä kerralla olin Pariisissa:

Käytin tukipohjallisia sisälenkkareissa, koska tiesin varmaksi että päkiä ei kestä polkemista. Pohjallisten kanssa sujui hyvin, vaikka toki kroppa muuten jumittui. 

Tapasin fysioterapeutin viime viikolla, uusi askelanalyysi juoksumatolla osoitti sen, että kun kävelen tukipohjallisten kanssa on askellus normaali. Toiveena siis on, että vuoden kuluttua keho on tottunut uuteen kävely"tyyliin" ja voin jättää tukipohjalliset pois joko osaksi aikaa tai kokonaan. Mitään harjoituksia en ole vielä saanut, ehkä sitten seuraavalla käynnillä joka on noin kolmen viikon päästä. Samalla muokataan pohjallisia hiukan, jos edelleen joudun ottamaan kenkiä päivän mittaan pois; ohjaus on ulkoreunoissa nyt tosi vahva, joten sitä on mahdollista keventää hieman jotta paine jalkaterien ulkoreunoilla kevenee. Tänään kävin urheiluhierojalla, on meinaan takareidet ja pohkeet olleet ihmeissään tukipohjallistreeneistä.

Juuri kun ehdin iloita siitä, että pääsen vihdoin takaisin säännöllisen treenin pariin, kuului sairastuvan kutsu. Eilen aamulla heräsin kurkkukipuisena, ja se jatkuu edelleen. Muuten en ole flunssainen - vielä. En kuitenkaan ole nyt uskaltanut lähteä lenkille. Mielessä kaihertaa ajatus Tampereen maratonista syksyllä 2020, osuu nimittäin tasan sille päivälle kun täytän 40... Eli kiirettä ei ole, edellyttäen että tämä kurkkukipuilu loppuu suhteellisen pian eikä jatku viikkotolkulla. 

Suht iloisin mielin kuitenkin :) Ja lähiaikoina menossa kenkäostoksille, tarvin sekä nasta- että tavalliset lenkkarit, lisäksi lämpimät talvikengät. Onneksi palkkani nousi kun siirryin kirjastotoimenjohtajan sijaiseksi :D  

Kohti Karhunkierrosta, viikko 22: elämäni pisimmät vedot ja erinäisiä pohdintoja

Koivuissa jo vihertää :) Tällä viikolla noudatin treeniohjelmaa vain osittain mutta samalla koin suuria onnistumisen hetkiä.

Hukkasin bussikorttini pääsiäislauantaina, minkä vuoksi jouduin pari päivää kulkemaan junalla. Tiistaina oli iltavuoro, niin pääsin taajamajunalla Oriveden keskustaan. Keskiviikkona aamulla juna jäi asemalle, tein sieltä kävelylenkin töihin. 4,3 km / 45 min / keskisyke 115. Osittain koin huonoa omaatuntoa siitä, että laitoin mittarin käyntiin ja tein tämmöisestä kävelystä treenin. Mutta samalla, miksi ei? Joku hölkkää 45 minuuttia keskisykkeellä 115, miksi se kelpaa ehdottomasti treeniksi mutta  kävely kenties ei? Miksi puolen tunnin työmatkapyöräily lasketaan treenimääriin, mutta kävelyä ei? Onko edelleen vallalla ajatusmaailma, että kävely on hyväksyttävää treeniä vain jos vedetään vauhdikkaasti sauvojen kanssa mäkisessä maastossa? Milloin kävely on hyötyliikuntaa, milloin treeniä? Itselläni on sellainen periaate, että kun kävelen puolitoista kilometriä bussipysäkiltä kotiin, se on hyötyliikuntaa. Tai jos kävelen aamulla bussiasemalle, matka kestää puoli tuntia ja se on hyötyliikuntaa. Treeniksi se menee silloin, jos oletettu kesto on kolmen vartin luokkaa. Saa esittää vasta-argumentteja! :)

Keskiviikkona illalla menin salille, alkuun soutua puoli tuntia ja perään 40-minuuttinen The TRIP. Spinningillä korvaan juoksuvedot 3 x 5 x 150 metriä. Soudussa huomasin, että pakara ja takareisi kestävät soutua, ahkera venyttely on siis ollut avuksi. 

Perjantai oli jännittävä päivä. Pisimmät juoksuvedot ovat olleet sellaisessa sarjassa, missä on menty 10, 8, 6, 4, 2 ja 1 minuuttia. Nyt ohjelmassa oli 3 x 1,6 km. Olin etukäteen varsin kauhuissani. Hittolainen, reilu puolitoista kilsaa on hirveän pitkä matka! Jaksanko edes yhtä, saati kolmea? Alkuverkka oli kauhea, pohkeissa painoi. Ensimmäinen veto alkoi ylämäkeen, taas mietin että voisinko joskus mennä Teiskontietä toiseen suuntaan, saisin nuo pari ärsyttävää nousua alamäiksi. Toinen veto alkoi alamäkeen, muuten suuri osa oli hiekkatietä, loppuun loiva alamäki. Kolmas alkoi lyhyellä jyrkällä alamäellä mutta loppu oli tasaista asfalttia. Hämmentävää, en joutunut pysähtämään liikennevaloihin ennen kuin loppuverryttelyn lopussa. Vedot eivät olleet helppoja, noin 300 metrin kohdalla alkoi tuntua että pohkeet on ihan lopussa, ja aika taajaan tuijottelin matkamittaria. Lopussa olin kuitenkin iloinen: jaksoin! Vetojen välissä 2 minuuttia kävelyä. Ja, mikä mukavinta, vauhti on kiihtynyt veto vedolta. Ensimmäinen vauhdilla 7.41 keskisykkeellä 155, kesto 12 min 19 sek, toinen 7.28 / 157, kesto 11 min 58 sek ja kolmas 7.13 / 159, kesto 11 min 36 sek. 

Olosuhteiden pakosta jouduin tekemään pitkiksen lauantaina. Sunnuntaina lähdin Orivedelle teatteriin, joten olisin joutunut lähtemään lenkille aikaisin aamulla ehtiäkseni käydä suihkussa ja tehdä ruuan ennen klo 16 alkavaa esitystä (bussi lähti klo 14). Takaisin Tampereella olin iltakahdeksalta. Perjantain vedot eivät olleet optimaalinen lähtökohta kahden ja puolen tunnin lenkkeilylle Kaupin mäkisissä maastoissa. Ohjelmassa oli 193-196 minuuttia mutta lenkki jäi 40 minuuttia lyhyemmäksi. Kiersin kilpaviitosen kahdesti, kuntokolmosen kertaalleen ja helpon kolmosen kertaalleen, sitten hölkkäsin kotiin Kalevaan. Ihan täysiä kierroksia en liene tehnyt, tai sitten reitit ovat kylttien kertomaa lyhyempiä, sillä matkaa kertyi 15,2 km / 2 h 32 min. Menin hölkkä-kävelyä, eli vuorotellen 5 minuuttia hölkkää ja 2 minuuttia kävelyä. Kuva antaa osviittaa maastosta, tässä on kolmanneksi pahin mäki kilpaviitosella. Kun se tai joku muista pahoista tuli eteen kävelypätkän jälkeen, en tasan jaksanut hölkätä viittä minuuttia. Tein lyhyen kävelypätkän tarvittaessa, mutta sitten nipistin ne sekunnit pois seuraavasta kävelypätkästä. Muistutus itselle, jos ulkona on 20 astetta lämmintä niin puoli litraa juomaa on liian vähän. Ainakin Kauppiin. 

Iloisen siitä, että jalka kesti tämän viikon juoksulenkit. Tänään on lonkankoukistajissa jumitusta mutta se on normaalia väsymistä pitkiksestä, samoin kuin säärien etuosan ja pohkeiden tuntemukset. 

Kuulisin mieluusti kommentteja, onko asfalttipuolimaraton 18.5. (eli HCR) liian lähellä, kun viikkoa myöhemmin 25.5. on Karhunkierroksen 34 km? HCR houkuttaisi kovasti, kun nyt on osallistumisia myynnissä päivittäin. Ehdinkö palautua, kun oletus on että puolikkaalla kuluisi kaksi ja puoli tuntia? Ja oletus on, että Karhunkierrokseen käytän 6-7 tuntia? Lähtisin ilman muuta puolikkaalle, jos välissä olisi kaksi viikkoa, nyt on olo että viikko on ehkä sittenkin liian vähän.

Olen myös miettinyt elämää Karhunkierroksen jälkeen. Sitä että kesän treenaisin ilman ohjelmaa ja tavoitetta. Keskittyen ehkä GoGon kesähaasteeseen, jos kyseessä on sama kuin viime kesänä eli saa palkintoja sen mukaan montako kohtaa sadasta vaihtoehdosta tekee :) Maanantaina juttelin kaverini kanssa, kun ajoimme pois siskoni synttärijuhlista. Hän kertoi, kuinka on loukkaantumisten jälkeen treenannut fiiliksen mukaan. Olen nyt jo ainakin 6 talvea peräkkäin vetänyt juoksuohjelmaa seuraten. Entä jos vuodelle 2020 laittaisin tavoitteen syksylle? Silloin ei olisi "pakkoa" juosta marraskuusta toukokuuhun, vaan talven voisi keskittyä vaikkapa hankkimaan lihasvoimaa salilla. Keväällä voisi palata juoksubaanoille, jolloin ehtisi hyvin löytää juoksukunnon ennen syksyä. Silloin tulisi myös liikuttua tasaisemmin, kun kesä ei alkaisi palautumisella ja sillä, että pää on liikuntavihaamistilassa maratonin tai vastaavan jäljiltä. 

Näin tällä erää. Ensi viikolle olisi taas tarjolla 4 lenkkiä. Kilsan vedot (5 kpl) lienevät lasten leikkiä nyt, kun selvisin 1,6-kilsaisista... Toinen tehotreeni olisi lyhyet mäkivedot 15-16 minuuttia. Lisäksi hölkkä 32-33 minuuttia sekä pitkis 213-216 minuuttia. Lyhyen hölkän saatan korvata pyöräilyllä; kävin pumppaamassa renkaat täyteen liikkeessä (enkä saanut neuvontaa vaikka sanoin etten ole varma osaanko käyttää jalkapumppua, en sitten tiedä onko niissä tarpeeksi ilmaa, siksi syytä aloittaa lyhyellä lenkillä) joten pyöräilykausi voi alkaa. Siis jossei sada räntää... Huomenna aion mennä yhdistelmään bodycombat + yinjooga, oi oi se on kiva tapa aloittaa uusi viikko :) 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 18: kevättä jaloissa

Tämä treeniviikko sisälsi sekä pieniä pettymyksiä että isohkoja iloja. Kevät on edennyt, mutta Tampereella on vielä hiekoitushiekat haittaamassa juoksentelua. Paikoitellen ne on kerätty pois, mutta kyse on pikemminkin yksittäisen talon kohdalla olevasta läikästä kuin yhtäjaksoisesta puhtaasta baanasta. 

Maanantai oli lepopäivä edellissunnuntain pitkiksen perään. Ja kuten silloin sanoin, työpäiväkin venyi. Lähdin Tampereelta klo 10.05 junalla (eli lähdin kotoa klo 9.20), kotona olin n. 20.30. 

Tiistaina oli töistä vapaapäivä. Kello soitti aamulla puoli kahdeksalta, jotta kerkisin kuntosalille Biocircuit-opastukseen. Homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kymmenestä laitteesta ehdittiin käydä läpi kolme, mutta neljännessä laitteessa oli toimintahäiriö. Ohjaaja joutui vetämään töpselin irti ja käynnistämään laitteen uudelleen. Sitten laite olikin pudottanut kaksi kolmesta opastettavasta pois, ja me kaksi jouduimme tekemään kolme ensimmäistä laitetta uudelleen. Ensimmäinen kierros siis vähän venyi. Ideana oli se, että aluksi valittiin yksi viidestä ohjelmavaihtoehdosta, minä otin ehkä sen yleisimmän eli Tone your body - kiinteytä vartaloasi. Siinä on tavoitteena parantaa ryhtiä ja lihastasapainoa, vahvistaa tukilihaksia ja lisätä notkeutta. Kuulostaa hyvältä juoksua ajatellen! Juoksumatolla ja kuntopyörällä mentiin 3 minuuttia, jonka jälkeen arvioitiin asteikolla 1-10 kuinka raskasta oli. Kahdeksalla kuntosalilaitteella tehtiin kolme toistoa ilman painoa, ja sitten yksi maksimitoisto. Tältä pohjalta kukin laite määrittää sopivan vastuksen itse treeniin. Biocircuit vaatii lataamaan My Wellness -sovelluksen, jotta opastuksen jälkeen ohjelmaa pääsee tekemään itsenäisesti. Aluksi luetaan QR-koodi, ja laitteen (ei siis oman puhelimen) näytölle tulee ohje mennä tietyn numeroiselle laitteelle. Siellä vahvistat olevasi se, kenen nimi näytöllä lukee. 15 sekuntia menee valmisteluihin, sitten alkaa toiminta. Juoksumatolla ja kuntopyörällä mennään aina 3 minuuttia. Muissa laitteissa treeniaika on 45 sekuntia, ja näytöllä menee käyrä osoittamassa milloin pitää työntää/nostaa ja milloin vetää/laskea. Vihreä viiva liikkuu, joten käyttäjä pystyy seuraamaan tahtia. Lopuksi laite näyttää, kuinka hyvin käyttäjä seurasi ohjelman piirtämiä käyriä. Aikaa vaihtaa laitteelta toiseen on 20 sekuntia. Ohjaaja antoikin vinkin, että vahvista ensin olevasi sinä, ja asetu vasta sitten laitteeseen. Yhteen kierrokseen menee noin vartti, ja kierroksia voi mennä niin monta kuin haluaa. Opastuksen jälkeen ehdin vain yhden, koska olin menossa polkemaan The TRIP ohjelman numero 16. Kymmenes laite neuvoi minua uudelle kierrokselle laitteelle numero 1, mutta kävin ruksaamassa nimeni pois. Ihan kivaa, mutta en lämmennyt täysillä tähän lajiin. Ehkä teen mieluummin perussalia, koska voin vaihdella laitteita tai käyttää vapaapainoja/kahvakuulia sen mukaan, mitä lihaksia haluan treenata ja mitä sattuu olemaan vapaana. 

TRIPin ohjelma 16 oli New York, enkä oikein lämmennyt siihenkään. Rataprofiili oli aika kiva, pidempiä ylämäkiä kuin monessa muussa ohjelmassa ja vuoristoratamaisuutta oli enemmän, mikä on mukavaa. Kuitenkin, New Yorkissa käyneenä en kokenut että olisin ollut siellä virtuaalisesti. Pilvenpiirtäjien rivistö olisi voinut olla missä vaan, vaikka Frankfurtissa. Ohjelmassa ei ole mitään New Yorkin maamerkkejä, ei yhtään tunnistettavaa rakennusta tai maisemaa. Puisto-osuudet muistuttivat enemmän suomalaista koivumetsikköä kuin Central Parkia. 

Keskiviikkona ohjelmassa oli hauskaksi oletettu vetotreeni, ja hauskaksi se osoittautui. Osittain lienee kevään syytä, sillä kolmen minuutin vedoissa vauhti oli noin minuutin nopeampi kuin talvella vastaavissa. Tein alkuverkkaa 10 minuuttia, sitten 3 x 3 minuuttia puolentoista minuutin kävelypalautuksilla, väliin kolmen minuutin kävely ja sitten toiset 3 x 3 minuuttia puolentoista minuutin kävelypalautuksilla. Taas kolme minuuttia kävelyä, jonka jälkeen 5 x 40 sekuntia minuutin kävelypalautuksilla. Kolmen minuutin vedoissa viisi ensimmäistä menivät kiihtyvää tahtia, kuudes hitaammin. Ihan vaan siksi, että viidennen jälkeen mietin että nyt alkaa mennä vikaan. Että tarkoitus on mennä vedot reipasta matkavauhtia, ei niin että 45 sekunnin jälkeen alan katsella kellosta koska tämä loppuu. Viimeinen olikin sellaista vauhtia, että olisin jaksanut kauemmin kuin kolme minuuttia. Vauhdit näissä 7.11 - 7.07 - 6.54 - 6.45 - 6.29 - 6.50. Enpä muista talven vedoista yhtään alle seiskan keskivauhtista... 

Torstaina oli body combat päivä, ystäväni kanssa käytiin taas hakemassa hartiaseutuun liikettä. Tunnin alle soudin 21 minuuttia. 

Perjantai oli liikuntavapaa, koska lähdin suoraan töistä Helsinkiin Kansallisteatteriin Bloggariklubille. Kuuntelimme kirjailija Emma Puikkosen haastattelua, sekä tulossa olevan Sapiens-näytelmän tekijöiden haastattelua. Illan teatteriesityksenä oli Yhdestoista hetki. Olin siis vasta yöllä kotona.

Lauantai oli työpäivä. Olin suunnitellut siihen ohjelmassa ollutta tunnin lenkkiä, mutta päätin vaihtaa juoksun sisäpyöräilyyn. Ilma oli sen verran tuulinen, että ulkoilu ei houkuttanut. Salilla olikin rauhallista iltaviiden maissa.

Tänään oli pitkiksen vuoro. Olin päättänyt mennä juoksu-kävelynä niin, että vuorottelen tahtiin 7 minuuttia juoksua / 2 minuuttia kävelyä. Ohjelmassa oli 164-167 minuuttia mutta jätin puoli tuntia lyhyemmäksi eli menin 2 tuntia 17 minuuttia. Reitti oli muuten sama kuin viikko sitten, mutta nyt lähdin kiertämään Pyhäjärveä asfalttiteitä pitkin ja pysyttelin pois rantareitiltä. Lähtiessä oli pieni vastatuuli, mutta se yltyi koko ajan. Pari kertaa tein niin radikaalin päätöksen, että pysähdyin odottamaan pahimman puuskan. Kahden tunnin kohdalla totesin, että nyt riittää. Ilman hanskoja palelee, ja syke nousee koko ajan korkeammaksi. Kävelypätkistä huolimatta lenkin keskisyke oli 148! Tuntui kuitenkin siltä, että kevät oli tarttunut jalkoihin ja ne halusivat väkisin kipittää eteenpäin vaikka syke oli pahimmillaan yli 160. Ilman kävelypätkiä olisin saattanut hyytyä... Siinä vaiheessa kun päätin että nyt riittää, olin kuitenkin Pirkkalan ja Nokian välisellä sillalla. Pakko oli jatkaa vielä 17 minuuttia, jotta löysin bussipysäkin. Sunnuntain harvemmista aikatauluista huolimatta bussi tuli parin minuutin odottelun jälkeen, ja linjalla numero 29 pääsin jäähallille asti. Siitä ehkä 10 minuuttia kävelyä kotiin. Sen verran oli kädet hikistyneet ja kuivuttuaan palelleet, että olin ollut kotona 45 minuuttia (tehnyt ruuan ja käynyt suihkussa) ennen kuin sormia alkoi pistellä ja ne suostuivat liikkumaan normaalisti. Otin sillalta videonpätkän, joskaan tuule voima ei siitä kunnolla välity kun ei ole kasvillisuutta tai lippuja heilumassa.

Ensi viikolle ohjelma tarjoaa 4 lenkkiä. Olisi lyhyitä vetoja 3 x 5 x 150 metriä, vauhdikasta juoksua 30 minuuttia, perusjuoksua 39-40 minuuttia ja pitkis 180-183 minuuttia. En vielä tiedä, mille päivälle mikäkin sijoittuu. Huomiselle ajattelin vain yinjoogaa, kroppa tuntuu sen verran kireältä että kunnon pitkä venyttely lienee paikallaan. Perjantaina menen taas suoraan töistä Helsinkiin teatteriin, ja olen taas kotona vasta yöllä. Mutta pitkistä lukuunottamatta lenkit ovat varsin lyhyitä, joten niitä on helppo toteuttaa työmatkojen yhteydessä. 

Kivaa viikkoa itse kullekin! Toivottavasti te muutkin pääsette nauttimaan jäättömistä juoksubaanoista :) 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 9: iloista tekemistä

Eivät ole viikot sisaruksia keskenään, eivät ollenkaan. Etenkään silloin kun kyseessä ovat mäkivedot... Mutta mennään viikko läpi alusta asti.

Viikko oli tiistaita lukuunottamatta iltavuoroa, tiistainakin tapasin kaverin töiden jälkeen ja pääsin takaisin Tampereelle vasta pimeällä. Työmatka suuntautuu mennen tullen Kalevan kirkon ohi, rakennus ei ehkä näytä kirkolta mutta kaunis se on, etenkin pimeässä. Usein menen aamuisin sen ohi bussilla, koska jos kävelen pysäkille niin yleensä kävelen linja-autoasemalle, en kirkon pysäkille. Matkassa eroa on noin kilometri, mutta mieluummin menen linja-autoasemalle koska silloin bussin kyytiin pääsee aikaisemmin. Ja jos bussi on myöhässä, voi odottaa sisällä lämpimässä. 

Maanantaina pidin vapaata liikunnasta. Tiistaina menin illalla bodypump-tunnille. Tarkoitus oli mennä salille, mutta koska bussi oli myöhässä ja salilla näytti olevan melko ruuhkaista iltaseitsemältä, päädyin pumppiin. Ohjelma sama kuin viime viikolla, mutta kyykyt ja selkäliikkeet / ylöstyönnöt tein isommilla painoilla kuin viimeksi. Hauikset jaksoin viime viikkoista huonommin, ehkäpä talven ensimmäinen hiihtolenkki kaksi päivää aiemmin tuntui vielä käsissä. Mutta kaikkinensa tämä on kiva ohjelma. 

Keskiviikkona tein viikon lyhyen lenkin, illalla hölköttelin junalta kotiin hiukan vajaat 36 minuuttia. Menin muuten vakireittiä, mutta sen sijaan että olisin mennyt Iidesjärven rantaa niin nousin radan varteen kävelytielle. Nauroin tälle:

Juna-alaa tuntemattomana on hyvä kummastella, että mikä raja? Ja miksi Tampere-Jyväskylä, kun kaupunkien välillä on 150 km? 

Torstaina menin aamulla TRIP-tunnille, ohjelma numero 13 eli viidakko. Yksi lempiohjelmistani, vaikka tänään tuntuikin siltä että ei oikein jaksanut. Jalat olivat vähän voimattomat. Silti kivaa vaihtelua touhuta aamulla, niin että illalla kahdeksalta pääsi asemalta kotiin ilman lenkkeilyä. 

Perjantaina ohjelmassa olivat ne surullisenkuuluisat mäkivedot, ne jotka jätin viime viikolla tekemättä - tai siis vaihdoin tasamaan vetoihin. Nyt oli ihan eri fiilis. Pääsin töistä viideltä, olin ulkona noin kymmentä yli. 50 minuuttia aikaa ennen kuin bussi Tampereelle lähtee. Olin päättänyt mennä mäkeen, joka sijaitsee pikavuoropysäkin lähellä. Pääsisin siis suoraan vedoista bussiin ja kotia kohti. Jostain syystä oli hyvä olo lähteä liikkeelle, sellainen tunne että onpa kivaa mennä tekemään mäkivetoja. Mistä se oikein tuli? En tiedä. Alkuun tein lämmittelyhölkkää 13 minuuttia, sen jälkeen muutaman minuutin koordinaatioita. 

Tätä mäkeä juoksin, tuonne ylhäällä (eli kuvan keskellä) olevalle valaisinpylväälle. Ensimmäinen setti oli 7 vetoa ylös, kävellen alas. Väliin neljän minuutin tauko; siinä kävelin edestakaisin ja hyppelin paikallani. Toinen setti oli 5 vetoa ylös, kävellen alas. Paitsi viimeistä en kävellyt kokonaan alas, vähän matkaa vain, ja sitten takaisin ylös bussipysäkille. Jos olisin tiennyt, että bussi on 10 minuuttia myöhässä, olisin tehnyt kaksi vetoa lisää että olisin saanut molempiin 7. Mutta koska oikealla oleva tie vie Jyväskylän suuntaan, ei tuosta kohtaa näe milloin Jyväskylästä tuleva bussi menee kohti Oriveden linja-autoasemaa. 

Vedot menivät enemmän "leikkien" kuin verenmaku suussa. Olin toki ylhäällä hengästynyt (maksimisyke 172) ja melko nopeasti mieleen tuli ajatus että apua näitä on vielä monta jäljellä. Yritin tehdä vetoja eri tavoin. Päkiällä juosten, lyhyellä tikkaavalla askeleella, pitkällä askeleella, keskittyen nostamaan polvea, keskittyen käsivarsien työskentelyyn... Ehkä siksi oli niin kivaa, kun alaskävellessä kehitteli mitä tekisi seuraavalla vedolla, Ei tämäkään ollut ihanteellinen mäki, mutka löytyi taas eikä tämä ole myöskään erityisen jyrkkä. 

Lauantaina olin töissä, ja sen verran väsytti että pidin lepopäivän. Samalla keräsin voimia tähän päivään. Sovimme jo viikko sitten ystäväni kanssa, että tänään heitämme parituntisen hiihtolenkin. Lähdimme Pirkkalasta Toivion koululta, mutta emme päässeetkään kuin ehkä sata metriä kun ystäväni huomasi että toisesta suksesta alkaa karva rullautua irti. Onneksi hänellä oli mukana myös voideltavat perinteisen sukset. Sillä aikaa kun hän kävi pikavoitelemassa ja vaihtamassa sukset parkkipaikalla, minä hiihtelin parinsadan metrin pätkää edestakaisin. Ensimmäinen vartti kertyi näin :) Kun aloimme hiihtää eteenpäin, jatkoimme latua kohti sitä latua, missä olimme viikko sitten. Siinä hiihdimme pätkän, mutta takaisin kääntymisen sijasta jatkoimme Lempäälään. Ystäväni mies tuli hakemaan meidät sieltä. Mittariin kertyi 15,5 kilometriä, ja aikaa meni 2 h 3 min. Ja olihan loistavat ladut! Vain pieni pätkä ajamatta, muuten huippukuntoiset. Maasto kumpuilevaa, mutta ei yhtään sellaista ylämäkeä missä tuntuisi että ei jaksa mennä eteenpäin, eikä yhtään sellaista alamäkeä jossa vauhti kiihtyisi niin kovaksi että alkaisin pelätä. Eikä mutkia alamäissä, vaan koko ajan näkee mihin latu on menossa. Siinä hiihdellessä kerroin tuttuni kysyneen olenko menossa Pirkan Hiihtoon, olin vastannut että kiinnostaisi, mutta koska alla on tältä talvelta vain 11 km niin 90 km pelottaa. No niinhän siinä kävi, että siltä seisomalta päätimme ystäväni kanssa ilmoittautua Puoli-Pirkkaan! 45 kilsaa jaksamme taatusti hiihtää, etenkin jos tai kun otamme reppuun eväät. Ja tärkeintä tietysti on, että puolikkaastakin saa osallistujamitalin! :D Hiihtomitali minulta vielä puuttuukin, joten käydään hakemassa se pois. Nyt vaan tarvii treenata vähän sitä silmällä pitäen, että jaksaisin lykätä käsillä 6-7 tuntia... Ihmeitä ei ehdi tehdä 3.3 mennessä, mutta ehkä tarvii ruveta punnertamaan kotona iltaisin, ja käydä salilla / lihaskuntojumpassa toinenkin kerta viikossa. Ja tehdä pitkikset hiihtäen.

Kaksi seuraavaa viikkoa onkin haasteellisia. Ensi viikolle on luvattu pakkasta noin 15 astetta, tuulen kanssa se tuntuu kuin olisi 20 astetta pakkasta. Pakko miettiä, mitä haluan ja voin tehdä ulkona. Jos tuuli on voimakas, hengittäminen on vaikeaa. Lisäksi kasvoja palelee herkästi, ja palelee paljon. Ei tarvi olla kummoinenkaan pakkanen, kun palaan sisälle punoittavana, ja sen jälkeen poskia ja nenää kihelmöi koko illan. Ensi lauantaina olen suunnilleen koko päivän ulkona, koska olen Villasukkajuoksun SM-kisoissa järjestäjänä. Menemme paikalle aamulla aikaisin, ja tapahtuman päättyessä noin kello 15 jäämme purkamaan tapahtumaa. Voi siis olla, että sunnuntaina en halua lähteä ulos. Ensi viikolle ohjelmassa on kuitenkin 4 juoksutreeniä. Pitkis 140-142 minuuttia, juoksuvedot 2 x 5 x 500 metriä, sekä lyhyet lenkit 52-53 min ja 39-40 min. Ystäväni kanssa puhuttiin, että torstaina voitaisiin mennä hiihtämään. Paitsi että ainakin Aamulehti ennusti tänään lumisadetta juuri torstaille. Vaihtoehto on spinning-tunti, josta voisin tehdä pitkiksen niin että ennen spinningiä touhuan juoksumatolla, soutulaitteessa ja cross-trainerissa. Mutta kolme muuta treeniä etsivät vielä paikkaansa, samoin kuin lihaskunto.

Sitä seuraavalla viikolla joudun tekemään kolme juoksutreeniä kolmessa päivässä. Torstaina lähden suoraan töistä viikonlopuksi Saksaan treffeille. Ja koska mukana on vain käsimatkatavarat, en ala roudata talvijuoksuvermeitä. Ja vielä, en aio "tuhlata" tehokasta treffiaikaa, edellisestä tapaamisestamme on kuitenkin jo 2 kk eikä seuraavan ajankohdasta ole tietoa. Onneksi tuolla viikolla lyhyt lenkki on tosi lyhyt, 32-33 minuuttia. Vauhtikestävyys on vauhtileikittelyä 30-32 minuuttia, eli verryttelyineen tunti. Pitkis 146-148 minuuttia. eli siis hoidettavissa on! Ainoa vaan, että tällä tietoa olen koko alkuviikon iltavuorossa. Tarkoittaa sitä, että pitkis on hoidettava aamulla ennen klo 10.55 tapahtuvaa bussin lähtöä, tai iltavuoron jälkeen. Jos teen pitkiksen Orivedellä klo 19 jälkeen, viimeinen bussi Tampereelle lähtee 21.25 eli olen kotona noin tuntia myöhemmin. No, tätä on vielä aikaa sumplia. Tärkeintä kuitenkin että eteenpäin mennään eikä hymy hyydy!

Kohti Karhunkierrosta, viikot 2 ja 3

Niinhän siinä kävi, että viikolla 2 meni suunnitelmat osittain uusiksi. Keskiviikolle oli ajateltu kaverin kanssa jotain, no minullapa vaihtui työvuoro illaksi eli ei asiaa ryhmäliikuntaan. Ohjelmassa oli tuolle viikolle 3 lenkkiä, ne tein kaikki. 

Viikko alkoi maanantaina yinjoogalla, joka tällä kertaa keskittyi lonkan seutuun. Kovasti on kireyttä siellä sekä selässä. 

Tiistaina vuorossa olivat talven ensimmäiset intervallit. Ohjelma sanoo alkuverkkaa 13 minuuttia, liikkuvuutta 5 minuuttia, koordinaatioita 1 x 80 metriä, vedot 8 x 3 minuuttia, loppuverkkaa 13 minuuttia. Vetojen välisiä palautuksia se ei kerro. Tein niin, että alkuverkan jälkeen vedot 1,5 minuutin kävelypalautuksella, ja koordinaatiot (polvennostojuoksua paikalla, josta kiihdytys reippaaseen menoon) loppuun. Vedothan olivat perinteisesti karmeita. Kolme ensimmäistä oli vielä ok, mutta neljäs osui jyrkähköön ylämäkeen ja viides loivaan ylämäkeen. Kuudes oli alamäkeä, mutta siinä jouduin vähän himmailemaan että syke ei karannut totaalisesti. Kahdessa viimeisessä olin jo varsin väsynyt. Nousujohteisuus onnistui pääosin, joskin lopussa vauhti hidastui Puolitoista minuuttia oli ehkä liian lyhyt aika palautukseen, sillä keskisyke oli palautustenkin aikana 145 - 155, paitsi viimeisen vedon jälkeen ennen loppuverkkaa huimat 163!. Järjestyksessä ensimmäisestä viimeiseen (vauhti / syke) vedot näyttävät tältä: 

7.55 / 154 

7.17 / 153

7.08 / 154

6.54 / 159

6.58 / 162

6.37 / 160  

7.00 / 167

6.40 / 164

Torstaina tein aamulla kotitreenin, mistä kirjoitin jo aiemmin. Todettakoon, että olkapää kipuilee edelleen vähän, ja etenkin alaspäin painaminen sattuu hartiaan. Samoin käsivarren nostaminen ylös etukautta tuntuu. Olen miettinyt, että taitaa olla aika varata aika hierojalle. Torstaina illalla lenkkeilin Orivedellä 40 minuuttia, tämä oli taas klassinen töiden jälkeen tehtävä ajantappamislenkki. 

Perjantaina oli vapaapäivä, tein viikon pitkiksen siinä. Kaupissa oli latu, joten en päässyt suunnittelemaani maastoon kilpaviitoselle ja kilpakolmoselle. Yritin kyllä mennä polkua pitkin, mutta se loppui ennen kuin pääsin pururadalle. En halunnut kävellä ladun reunassa joten tyydyin kuntokolmosen ja vesitornin lenkin kiertämiseen. Ihan riittävästi mäkiä oli sielläkin...1 h 41 minuuttia samaa tyyliä kuin viimeksi Pyynikillä, 5 minuuttia juoksua ja 2 kävelyä. Keskisykkeeksi tuli silti 142.

Viikonlopun vietin laatuaikaa miehen kanssa ja nautin siitä, kun kerrankin ruoka tuli valmiina pöytään :D 

Tälle viikolle eli viikolle 3 ohjelmassa oli 4 lenkkiä. Niistä tein juosten vain yhden eli intervallit. Pitkiksen tein sauvakävellen ja kaksi lyhyttä lenkkiä korvasin TRIPillä. 

Maanantaina oli testissä uusi TRIP-ohjelma, numero 15 Egyptin maisemissa. Tai siis alku ja loppu Egyptiä, välissä ei niinkään ollut Egypti-fiilistä lukuunottamatta keltaista väriä ja kolmiomuotoja. Varsin ylämäkipainotteinen ohjelma, eli minun makuuni. Sykemittari sanoi että eniten kulutettuja kaloreita tässä lajissa, siltä tuntuikin. 

Itsenäisyyspäivänä torstaina juoksin intervallit 5 x 5 minuuttia, tuosta kirjoitinkin jo aiemmin. Todettakoon vielä, että tässä nousujohteisuus toteutui hyvin (vauhti / keskisyke):

7.42 / 156

7.25 / 160

7.14 / 163

7.01 / 160

7.01 / 155

Perjantaina kävin kuntosalin balettitunnilla, toteamassa että tykkään lajista ihan hirmuisen paljon mutta hävettää olla niin kankea. Jalka ei nouse edes vaakatasoon, ei sivulle eikä eteen. Tai nousisi se vaikka kuinka korkealle, mutta ei niin että lantio pysyy paikallaan. Koitan muistuttaa itselleni, että nimenomaan lantion asento ja keskivartalon hallinta on se juttu, se mihin pitää keskittyä, ei siihen kuinka korkealla tai matalalla jalka on. 

Eilen lauantaina oli tähän mennessä kettumaisin sää harrastaa ulkoliikuntaa. Tiellä sentin paksuinen loskakerros, ja ensimmäisen tunnin ajan vastatuuli höystettynä räntäsateella. Pieniä teräviä hiutaleita, jotka sattuivat naamaan osuessaan. Tiet vetisiä, ja autot roiskuttivat vettä päälle. Tunnin jälkeen käännös kotiin päin, jolloin tuuli onneksi vaihtui myötäiseksi. Mutta tuntuipahan 1 h 48 minuuttia pitkältä ajalta!

Tänään sitten kävin viikon toisen TRIPin kaverin kanssa, sama ohjelma kuin maanantaina. Piti mennä avantoon sen jälkeen mutta katsottiin että parkkipaikka on niin täynnä että yritetään joku toinen ilta uudelleen. Olisi kuitenkin kiva, että uinnin jälkeen mahtuisi saunaan lämmittelemään. Juoksuohjelma sanoi toisen lenkin yhteyteen voimaharjoittelua 15 minuuttia, sitä en nyt erikseen tehnyt, korvatkoon balettitunti sen. Kroppa tuntui varsin väsyneeltä tänään, ja alaselkä muistuttaa että edellisestä sauvakävelystä on vierähtänyt tovi. 

Ensi viikko on ehkä se, jota ohjelmassa voisi kutsua kevyeksi. Pitkä lenkki pitenee taas muutamalla minuutilla, nyt se on 113-114 minuuttia eli 1 h 53/54 min. Lisäksi on kaksi intervallitreeniä. Toisessa lyhyitä vetoja 10 x 150 metriä, nämä ajattelin tehdä mäkivetoina. Toisessa on pitkiä vetoja, 2 x 10 minuuttia ja 1 x 5 minuuttia. Lisäksi (lyhyiden vetojen kanssa) voimaharjoittelua 10 - 20 minuuttia. Tätä mietin, että voisin kyllä mennä jonain päivänä salille tekemään ihan kunnon salitreenin. Edellisistä maastavedoista ja pystysouduista on jo aikaa, on ikävä! 

Paluu vk-kaudelle

Olisikohan flunssa nyt lopulta ohi, kahden viikon jälkeen? Kurkkukipu on ollut poissa liki viikon ja yskä muutaman päivän. Edelleen niistän keltaisia limapalloja mutta koko ajan harvemmin. Uskaltauduin tällä viikolla palaamaan ohjelmaan. Ehdin tehdä vk-ohjelmasta vain viikon 1, sitten viikon 2 hiihdin Ylläksellä ja viikon 3 sairastin. Valmentajalta kysyin, että mistä nyt jatketaan. En ehdi aloittaa vk-kautta alusta, koska HCM on jo alle 8 viikon päästä. Halusin tietää jatkanko kakkosviikosta, vai nelosesta. Sovittiin että jatkan nelosesta, koska se on kevyt viikko ja sopii parhaiten flunssan jälkeen. Lisäksi ehdin tehdä vk-kauden lopun suunnitellusti, kun kahdeksannen viikon jälkeen jää vielä pari viikkoa viimeistelyaikaa.

Maanantaina kävimme ystäväni kanssa GoGolla kokeilemassa uutta sisäpyöräilyä, Les Mills - konseptin The TRIPiä. En oikein tiedä mitä se on, virtuaalispinningiä vai mitä. Joka tapauksessa, ohjaaja ei ole ryhmän edessä vaan keskellä eturiviä. Seinässä on kangas kuin elokuvateatterissa, ja siinä kulkee rata jota poljetaan. Tässä näyte:

https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=au_FxZ2oeDM

40-minuuttinen meni tosi äkkiä ja hiki virtasi. Poljettava rata on mäkinen ja mutkainen, ja ainakin minun oli pakko välillä katsoa lattiaan kun tuli olo että alamäkeen lähtö on liian jyrkkä. Tunnustan myös huutaneeni ääneen "waaaaaa!", kun aloin pelätä että putoan pyörän päältä :D Ainakin tämä ohjelma (numero 7) oli intervallityyppinen, seisaaltaan poljettiin vain muutama polkaisu kerrallaan, sitten tyyliin 20 sekuntia istuallaan ja taas ylös. Välillä rullattiin vauhdikkaasti alamäkeen, tai kilpailtiin avaruusalusten näköisten vempaimien kanssa. Hauskaa oli, ja päätimme kaverini kanssa käydä tunneilla säännöllisesti, kerran viikossa. Ystäväni jalka ei tällä hetkellä kestä juoksemista, joten tästä saamme yhteisen liikuntahetken.

Tuumasin että sisäpyöräily on hyvä laji flunssan jälkeen, koska vastusta säätelemällä voi tehdä tunnista itselleen sopivan. Hiki tuli mutta syke pysyi kurissa. Keskisyke oli 134, maksimi 151. Muistanpa ajan viitisen vuotta sitten, kun kaikki spinningit menivät keskisykkeellä noin 157... Toki tässä voi olla toipilasalennusta, täytyy katsoa syke toisella kertaa kun taudista on kulunut vielä kauemmin.

Keskiviikkona lenkkeilin iltavuoron jälkeen, tutun 40-minuuttisen lenkin rautatieasemalta kotiin. Hyvin äkkiä totesin, että juoksu ei vielä kulje. Keskisyke 138 keskivauhdilla 8.39. Ihmettelin keskisykettä, koska aina kun katsoin mittaria niin se oli yli 140, paitsi ensimmäisellä alamäkivoittoisella kilometrillä alle.  Syynä on ehkä pari pitkähköä pysähdystä liikennevaloihin. 

Tänään tein viikon pitkiksen. Ihana aurinkoinen pitkäperjantai! Menin bussilla Lentävänniemeen ja sieltä juoksin Näsijärveä reunustavaa rantatietä. Nässyllä näytti olevan paljon porukkaa eikä ihme, sinne on tehty niin hiihtoladut kuin retkiluistelurata. Myös kävelijöille on paljon tilaa :) Ilahduttavan paljon väkeä oli jäällä, täytyy ehkä mennä itsekin sinne joku päivä, vaikka viralliset kevyen viikon treenit onkin joogaa lukuunottamatta tehty. Juoksu ei kulkenut tänäänkään, ei sitten ollenkaan. Askel oli raskas ja syke halusi karata ylös. Taktikoin itselleni lepotaukoja; jos liikennevalot olivat vihreinä niin hidastin jo kauempaa, että ne ehtivät vaihtua punaisiksi ja sain huokaista hetken. Tasaiselta näyttänyt reitti tuntui sisältävän muutaman jyrkemmän nousun ja pari pitkää loivaa. Ehkä sairastaminen painaa kintereissä, aion kokeilla tämänkin reitin uudelleen ja joskus myös toiseen suuntaan. Keskisyke tänäänkin 138 mutta vauhti edellistä hitaampi, 8.43. 

Nyt on tehty ensimmäinen lenkki ilman hanskoja! Molemmat tämän viikkoiset juoksin kesälenkkareilla, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa keskivauhtiin. Tampereen tilanne on se, että pienet alueet kevyen liikenteen väylistä ovat kokonaan sulana, paljon on baanaa jossa on keskellä sula raita, monin paikoin tie on koko leveydeltä ohuen lumi- ja jääkerroksen peitossa ja paikoitellen on syvää sohjoa. Ei pysyneet lenkkarit kuivina tänään, kuraakin oli tarjolla riittävästi. No, tästä se taas alkaa, aika jolloin saa laittaa juoksuhousut pesuun joka lenkin jälkeen kun ovat polviin asti kuraiset :)