Telakalta treeni-innon kautta sairastuvalle

Huu, talvi lähestyy! Orivedellä oli eräänä aamuna hippunen lunta maassa, Tampereella vain pensaissa. Alkaa olla se aika, jolloin tulee puettua liikaa päälle kun ei tajua, että liikkeellä ollessa on lämmin. 

Tukipohjallisten kanssa minulla on viha-rakkaus -suhde, joka kääntyy koko ajan enemmän rakkauteen. Vielä on otettava kenkiä pois kerran pari päivässä, ja ilman kenkiä sattuu päkiään, mutta pääsin jo treenien makuun. Kolmen kävelylenkin jälkeen päädyin juoksulenkille. Oli niin hirveää! :D Lauantaivuoron jälkeen oli kolme varttia aikaa ennen bussin lähtöä, tein kolmen kilsan lenkin. Eka kilsa ihanaa rallattelua alamäkeen, toinen tasamaata missä syke päälle 150, kolmas ylämäkeä ja sykkeet tapissa vaikka heitin välillä kävelyksi. Riemu että tästä se taas alkaa, samalla kiukku että juoksukunto on nollassa. 

Kaksi kertaa kävin pyöräilemässä, ensin 40-minuuttinen TRIP ja toisena päivänä 1 h 15 min kuntopyörällä. Jälkimmäisellä kerralla olin Pariisissa:

Käytin tukipohjallisia sisälenkkareissa, koska tiesin varmaksi että päkiä ei kestä polkemista. Pohjallisten kanssa sujui hyvin, vaikka toki kroppa muuten jumittui. 

Tapasin fysioterapeutin viime viikolla, uusi askelanalyysi juoksumatolla osoitti sen, että kun kävelen tukipohjallisten kanssa on askellus normaali. Toiveena siis on, että vuoden kuluttua keho on tottunut uuteen kävely"tyyliin" ja voin jättää tukipohjalliset pois joko osaksi aikaa tai kokonaan. Mitään harjoituksia en ole vielä saanut, ehkä sitten seuraavalla käynnillä joka on noin kolmen viikon päästä. Samalla muokataan pohjallisia hiukan, jos edelleen joudun ottamaan kenkiä päivän mittaan pois; ohjaus on ulkoreunoissa nyt tosi vahva, joten sitä on mahdollista keventää hieman jotta paine jalkaterien ulkoreunoilla kevenee. Tänään kävin urheiluhierojalla, on meinaan takareidet ja pohkeet olleet ihmeissään tukipohjallistreeneistä.

Juuri kun ehdin iloita siitä, että pääsen vihdoin takaisin säännöllisen treenin pariin, kuului sairastuvan kutsu. Eilen aamulla heräsin kurkkukipuisena, ja se jatkuu edelleen. Muuten en ole flunssainen - vielä. En kuitenkaan ole nyt uskaltanut lähteä lenkille. Mielessä kaihertaa ajatus Tampereen maratonista syksyllä 2020, osuu nimittäin tasan sille päivälle kun täytän 40... Eli kiirettä ei ole, edellyttäen että tämä kurkkukipuilu loppuu suhteellisen pian eikä jatku viikkotolkulla. 

Suht iloisin mielin kuitenkin :) Ja lähiaikoina menossa kenkäostoksille, tarvin sekä nasta- että tavalliset lenkkarit, lisäksi lämpimät talvikengät. Onneksi palkkani nousi kun siirryin kirjastotoimenjohtajan sijaiseksi :D