Vapaaehtoishommia ja kesäloman odottelua

 

Kiireinen elämä on jatkunut. Juuri laskin, että kesän ensimmäinen vapaa viikonloppu on kolmen viikon päästä. En muista mitä ohjelmaa oli kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, jotain kuitenkin. Sitten Pirkan pyöräily, siskontyttöjen valmistujaiset, juhannus, European Masters Games, tänä viikonloppuna lauantaina tuplasynttärit ja sunnuntaina European Masters Games, ensi viikonloppuna kavereiden häät, sitä seuraavana ollaan reissussa kaverin kanssa. Olen aika väsynyt. Kesäloman alkuun on 4 työpäivää, ja kunhan saamme kaverin kanssa Norjan-reissumme tehtyä niin kolmeviikkoisen loman kaksi viimeistä viikkoa aion olla hyvin pitkälti kotona. 

Viime viikolle tuli neljä treenikertaa, kaksi pyöräilyä ja kaksi kävelyä. 

Maanantaina pyöräilin Pirkkalan puolelle ja Sarankulman kautta kotiin, 1 h 1 min / 17,82 km / 134. Pääsin matkaan vasta puoli seitsemältä illalla, koska parveketuolimme saapuivat. Puolison tuoli oli niin iso, että paketti ei mahtunut hissiin ja jouduin purkamaan sen. Tuoli itsessään ei myöskään mahtunut hissiin, kannoin sen kotiimme viidenteen kerrokseen. Pahvilaatikon jouduin repimään pienemmiksi palasiksi, että se mahtui keräysastian suuaukosta sisään. Halusin kuitenkin pyöräillä, olkoonkin tällä kertaa lyhyempi reitti. Pirkkalan puolella oli tietöitä, käännyin ehkä liian aikaisin kohti Toiviota ja edelleen Sarankulmaa. 

Keskiviikkona ja torstaina kävelin iltavuoron jälkeen töistä junalle, keskiviikkona 58 minuuttia / 5,95 km / 126 ja torstaina 1 h 4 min / 6,43 km / 124. Ei olisi huvittanut, mutta eipä Orivedellä ole iltakuudelta muutakaan tekemistä, ellen halua istua työhuoneessa lukemassa kirjaa. Päivien mittaan ukkosti ja satoi, pääsin molempina päivinä melkein koko lenkin kuivana. Keskiviikkona satoi viimeisen kilometrin, mutta minullapa oli sateenvarjo mukana.

Perjantaina vein taas aamulla polkupyörän bussilla Orivedelle, iltapäivällä poljin viiden vuorosta Kangasalan kautta kotiin. Viimeksi sama reissu vei huoltamattomalla pyörällä 3,5 tuntia, nyt meni 2 h 48 min. Matka oli noin kilometrin lyhyempi, ajoin vain yhden kerran harhaan Kangasalla mutta huomasin mistä olisi pitänyt mennä ja etsiydyin pääkadulle myöhemmin. Näin ollen en päätynyt ollenkaan bussiaseman "väärälle" puolelle, mistä viimeksi tuli lisälenkki. Olen aina ajatellut että maantiepyörässä renkaat ovat heikoin lenkki, mutta tällä kertaa lähtikin ketju. Sain sen onneksi paikalleen. Pysäytin umpeen kasvaneen metsäautotien alkuun, ja kun olin lähdössä liikkeelle niin huomasin että läheiselle bussipysäkille oli pysähtynyt auto ja minua kohti käveli mies. Hän huuteli että sainko pyörän korjattua, ajatteli että olisi voinut auttaa. Kohdatessamme sanoin että sain korjattua, ja toivon että ketju pysyy ainakin 11 km mikä on matkaa Kangasalan keskustaan, sieltä voisin jatkaa bussilla kotiin. Hän katsoi vielä että ketju näytti olevan kohdillaan eikä hyppelehtivän. Onneksi käytössä oli kevyemmät vaihteet, pääsin kotiin asti. Vasta kotipihalla uskalsin kokeilla, onnistuuko vaihto isommille vaihteille, tuntui onnistuvan. Tuon jälkeen en ole pyöräillyt, joten todellinen testi on vielä tulossa: onnistuuko vaihto rattaalta toiselle vai pitääkö fillari käyttää huollossa. Mietin kertooko se enemmän minusta vai kanssaeläjistä, kun mieleeni ei ollut juolahtanutkaan että joku saattaa pysähtyä auttamaan nähdessään korjauspajani. 

Pakkasin reppuun parit kertakäyttöhanskat, totesin että pyöräilyssä käyttämäni salihanskat eivät tulleet puhtaiksi pyykkikoneessa. 

Viime viikonlopun olin talkoolaisena European Masters Gameseissa, lauantaina kisakaupan kassalla klo 13-18.15 ja sunnuntaina Pyynikillä maantiepyöräilyn liikenteenohjaajana klo 9-15.30. Omat liikunnat jäi väliin. Annan kyllä suuren kunnian kaikille liikenteenohjaajille, se taitaa olla kaikissa tapahtumissa se paskamaisin homma. Tuolla rata oli suljettu kahteen otteeseen, klo 10.45-13 ja klo 13.45-15.15, kyllä ehti siinäkin ajassa kuulla monenmoisia selityksiä miksi juuri kyseisen ihmisen pitäisi päästä juuri sillä hetkellä sulun läpi. Suuri ihmetys ihmisillä oli siitä, että tie oli kokonaan suljettu, kun aina ennen pyöräkisoissa on saanut mennä sopiviin väleihin. Yksi aikoi kuulemma olla poliisiin yhteydessä, että eihän näin voi jättää ihmisiä koteihinsa vangiksi. En viitsinyt alkaa vääntämään, että kyllä tapahtumajärjestäjällä on poliisilta lupa sulkea rata. Selittelin useamman kerran, että nyt taitaa olla sen verran enemmän osallistujia ja sen verran suurella ikähaarukalla + erilaisella nopeudella, että on vaikeampi löytää sopivaa väliä kuin sellaisessa tapahtumassa, missä osallistujat ajavat yhdessä tai kahdessa isommassa ryhmässä. 

Tälle viikolle tuli 4 treenipäivää, 5 treeniä.

Maanantaina tutusti kävellen iltavuorosta junalle, 52 minuuttia / 5,23 km / 121. Kuivana säästyin taas, sade tuli kun olin päässyt asemalle pysäkkikatoksen suojaan. 

Tiistaina jäin Orivedelle, kävimme ystäväni kanssa sauvakävelemässä ja sitten hän vei minut puoli kuuden junalle. Otimme sadetakit päälle jo lenkille lähtiessä, kuumahan niissä tuli, mutta tulivat tarpeeseen kun viimeisen 1,5 km satoi kaatamalla. En saanut hupun nauhoja kireälle, joten perillä huomasin että sadetakin alla takkini oli kastunut. Niin oli kyllä trikoot ja kengätkin litimärät. Kaikkiaan sauvoimme 1 h 11,5 min / 6,9 km / 131. Kaukaa viisaana olin ottanut vaihtolenkkaritkin mukaan, näin ollen kävin lenkin jälkeen lämpimässä suihkussa ja sain vaihdettua kaikki vaatteet kuiviin. 

Torstaina oli myös kovin sateisen oloinen päivä, kävin pitkästä aikaa salilla. Ensin puoli tuntia soutua ja perään puoli tuntia yläkropan treeniä. Pystysoutua, ojentajia, vaakaprässiä, hauiksia, ylätaljaa. 

Perjantaina menin töiden jälkeen talkoohommiin akkreditointiin, työvuoro oli jossain vaiheessa merkitty klo 16-20 mutta suljimmekin klo 19. Lähdin sen jälkeen Ratinan stadionilta Arboretumiin, siellä on kukkiminen kauneimmillaan. Kävelin 58 minuuttia / 5,85 km / 122. 

Eilen matkustimme puolison kanssa junalla Orivedelle, sieltä vanhempieni kyydissä Jämsään syntymäpäiville, takaisin Orivedelle ja illan viimeisellä junalla Tampereelle. 

Tänään talkoilin, oli viimeinen kisapäivä. Alkujaan työvuoro oli klo 9-11, mutta torstaina tuli tieto että toimisto onkin auki klo 14 saakka. Muut lähtivät klo 11-12 välillä, osa ennen vaparikoordinaattorin tuloa ja osa sen jälkeen. Itse lähdin klo 13.15 kun sain siihen luvan, koordinaattori sanoi pärjäävänsä yksin loppuajan. Olin saanut migreenin seurakseni, joten lähdin kotiin ja otin päikkärit. Liikunnat jäi siis tältäkin päivältä pois. 

Ensi viikolle on luvattu kaunista ja lämmintä, luulenpa viihtyväni pyörän selässä - jos vaihteet toimivat. Torstaina tapaamme puolison siskon poikaystävineen sekä kaveripariskunnan, tarkoitus on pelata minigolfia. Torstai on viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, jee! Perjantain olen jo vapaalla, aion silloin mennä tutun pitkän pyörälenkin Kangasalle ja Ruskon sekä Sääksjärven kautta kotiin. Todennäköisesti jo perjantaina matkustamme Orivedelle, josta lähdemme kavereiden kyydillä lauantain hääjuhlaan. Sieltä kotiudumme sunnuntaina, oletettavasti saamme puolison siskolta kyydin Länkipohjan tienhaaraan josta tulemme bussilla. Viikonloppuna tuskin ehdin tai jaksan harrastaa liikuntaa. Juhlien lisäksi uhkana on perinteinen lomanaloitusmigreeni. 

Sitten lähdemmekin seuraavana maanantaina ystäväni kanssa klo 8 junalla kohti lentokenttää. Lennämme Osloon, vaihteeksi reissaamme vuokra-autolla etelämmässä eikä aina vaan pohjoisessa Norjassa. Jonkinlaisia vaelluksia on tarkoitus tehdä, tosin aika monet mitä ystäväni on esitellyt on kyllä hienoihin paikkoihin johtavia mutta 6-8 tuntia kestäviä. Yritämme löytää maltillisia versioita, koska minä en ainakaan jaksa koko päivän kestäneen kävelyn jälkeen tehdä edes lyhyttä vaellusta seuraavana päivänä. Saapa nähdä minne kaikkialle päädytään, tunnetusti ehdimme viikossa paljon! :D 

Leppoisaa heinäkuuta!

Kevät missä viivyt! Juoksua ja kävelyä hangessa

 

Tässäpä se, kuva tästä viikosta. Lunta on satanut useampana päivänä, ja tiet ovat olleet nastalenkkareita vaativassa kunnossa. Viikonlopulle ennustetusta auringosta ei näkynyt vilaustakaan. Olen tympiintynyt ja kiukkuinen. Kevät, missä olet!

Viisi treenikertaa tuli tälle viikolle, kolme ulkona ja kaksi sisällä. 

Maanantaina ja tiistaina juoksin iltavuoron jälkeen junalta kotiin. Maanantaina 31 minuuttia / 3,15 km / 144. Keskivauhti 9.51. Lenkin alkuun asti annoin itselleni mahdollisuuden perua koko jutun, mutta noustuani asematunnelista tielle totesin että ensimmäinen kilometri on vastatuulta (= en pääse eteenpäin enkä pysty hengittämään) mutta toiset kaksi myötäistä joten menoksi vaan. Tiistai oli tyynempi, tein yhden lisäkoukkauksen joten saldo oli 37 minuuttia / 3,8 km / 143. Keskivauhti 9.46. 

Keskiviikkona emme menneet hiihtämään ystäväni kanssa; en ole lainkaan yllättänyt. Hänen äitinsä oli ollut päivän hoitamassa koiraa, ja ystäväni äitinsä kanssa halusi lähteä ulos syömään. Olisimme päässeet hiihtämään klo 18, sanoin että päivänvalo ei riitä. Muistan ikuisesti sen hiihtolenkin Lapissa, kun näin sukset jalassani mutta en latua, jämähdin paikalleni enkä tiennyt yhtään mihin suuntaan mennä. Onneksi vähän matkan päässä edessä sattui sivusuunnasta tulemaan moottorikelkka, joka valaisi riittävästi niin että hahmotin uudelleen missä latu menee. Kävimme nyt sitten sauvakävelemässä, 1 h 6 min / 6 km / 131. 

Perjantaina kävin töiden jälkeen salilla tekemässä 57-minuuttisen koko kehon treenin. Alkuun 10 minuuttia soutua, sitten ylätaljaa, jalkaprässiä, vaakaprässiä, pystysoutua, maastavetoa ylhäältä alas, pystypunnerrusta, penkille nousua, hauiskääntöä ja polviseisonnassa taaksepäin kallistumista (= älyttömän hyvä liike etureisille). 

Eilen kävin salilla pyöräilemässä 1 h 10 min / 25,1 km / 113. Nukuin 11,5-tuntiset yöunet, mutta aamupalan jälkeen podin migreeniä niin salikäynti siirtyi alkuiltaan. 

Tänään olisimme menneet puolison kanssa Näsijärven jäälle kävelemään, jos olisi paistanut aurinko. On ollut pilvistä ja harmaata, niin pysyimme kotona. Jalkani tuntuvat tänään olevan enemmän jumissa salitreenistä kuin eilen, lisäksi on ollut lievä päänsärky, ei kuitenkaan migreeni. 

Ensi viikosta tuleekin mielenkiintoinen. Junalakko alkaa, mikä vaikuttaa kulkemiseeni. Huomenna olen iltavuorossa, enkä pääse junalla kotiin. Toinen huomisen iltavuorolaisista asuu Kangasalla, hän lupasi viedä minut Kangasalan keskustaan mistä pääsen bussilla Tampereelle. Oletus on, että kotimatka viivästyy ja olen kotona tuntia myöhemmin kuin yleensä iltavuoron jälkeen. En aio kävellä tai juosta kotimatkalla, koska ilman lenkkiäkin kello voi olla 21 tai enemmänkin ennen kuin olen kotona, ja tiistaina on taas aamuvuoro ja aikainen lähtö. Keskiviikkona olen Nokialla, teen ehkä samoin kuin edelliskerralla että tulen bussilla Tesomalle ja kävelen sieltä kotiin. Torstaina on lautakunnan kokous, täytyy tarkistaa voinko olla etänä, koska jos junaliikenne on yhä seis niin joko en pääse kotiin ollenkaan tai joudun lähtemään kokouksesta viimeistään klo 19.30, jotta pääsen Eräjärveltä tulevan kollegan kyydillä Tampereelle.

En siis tee tarkkaa suunnitelmaa ensi viikolle. Ystäväpariskunta kysyi meitä ensi viikonloppuna Salpausselän kisoihin, kenties ennen niitä heille yökylään Orivedelle. No, jos junat eivät kulje niin emme pääse sinne. Tulevien päivien treenit riippuvat siis siitä, mihin aikaan ja millä kulkuneuvolla pääsen mihinkin. Toivon kovasti, että lakko ei jatku pitkään. Pakkasta ja lunta on luvattu ensi viikollekin, niin tylsää!

Se on siinä! Juoksuohjelma taputeltu ja 10 km juostu

 

No nyt! Lopulta oli sellainen viikko, että sain tehtyä juoksuohjelman viimeisen viikon läpi. Rytmitys olisi voinut olla parempi, sillä nyt alkuviikolla oli kevyet treenit ja loppuviikolla kovemmat. Mutta mikä tärkeintä, ohjelman tavoite toteutui ja sain juostua 10 km:n lenkin. Käydään kuitenkin viikko läpi kokonaisuudessaan. 

Maanantaina tein ohjelman puolituntisen reippaan kävelyn, 38 minuuttia / 4,24 km /133. Alussa seisoin kadunkulmassa 10 minuuttia odottamassa satelliittien löytymistä, sitten ensimmäinen kilometri kulki mukamas 7.30-vauhtia joten pari minuuttia on tullut kelloon oikaisua. Eipä se osannutkaan antaa tarkempaa keskivauhtia kuin 9.--. 

Tiistaina oli vuorossa rauhallinen puolituntinen, 35 minuuttia / 3,67 km / 122. Junalta Tammelan kautta Armonkalliolle ja keskustan läpi kotiin. Valoviikot ovat käynnissä, nuo kuvan pallot ovat suosikkejani jo monelta vuodelta. Niitä onkin onneksi useammassa paikassa. 

Keskiviikkona satoi, Tampereella oli aamulla niin paljon vettä että sukat kastuivat jo matkalla kotoa bussiasemalle. Orivedelle oli tullut ohut lumikerros, joka tosin suli iltapäivään mennessä. Olin ottanut varuiksi treenivaatteet mukaan, mutta en ollut tehnyt varmaa liikkumissuunnitelmaa. Sain päivällä influenssarokotuksen, joten jätin varaa oireille. Niitä ei kuulunut, joten menin salille polkemaan kuntopyörää tunniksi. 

Torstai oli kauhupäivä, eikä siinä ollut tilaa liikunnalle. Illalla oli lautakunnan kokous, joka kesti taas sen verran pitkään että pääsin kotiin illan viimeisellä junalla. Yleensä olen lautakuntapäivinä mennyt Orivedelle kahdeksan bussilla ja käynyt kahvilassa aamiaisella, ollen töissä vasta n. 9.30 maissa. Nyt oli kuitenkin Teams-kokous jo 8.15. Eli lähdin kotoa klo 6.30 ja takaisin olin 21.15. 

Onneksi pystyin perjantaina tekemään lyhyemmän päivän, menin töihin varttia vaille yhdeksältä ja lähdin kolmelta. Jäin kuitenkin vielä Orivedelle, kävimme ystäväni kanssa sauvakävelemässä. Hujauksessa  meni 1 h 19 minuuttia kun jutusteltiin niitä näitä. 7,43 km / 137. Juuri ja juuri päästiin päivänvalolla takaisin ystäväni luo, toki reitin loppupäässä oli jo valaistus päällä. Menin lenkin jälkeen takaisin kirjastolle, pääsin siitä työkaverini kyydissä Tampereelle. 

Keskiviikon pyöräily tai perjantain sauvakävely saavat korvata juoksuohjelman lyhyen kävelylenkin, olkoonkin että molemmat lienevät reilusti pidempikestoisia kuin mitä ohjelmassa oli ajateltu. 

Lauantaina olin töissä, ja jäin töiden jälkeen Orivedelle isänpäiväjuhliin. Juhlittiin jo lauantaina ihan vaan siksi, ettei mun tarvi taas sunnuntaina matkustaa vaan saan olla edes yhden päivän Tampereella. Juhlista saavuin kaupunkiin kuuden maissa, tein kotimatkalla ohjelman intervallitreenin. Ei ideaalitilanne jättää sitä pitkistä edeltävään päivään, mutta alunperin olisin halunnut juosta sen päivänvalossa, siinä kuitenkaan onnistumatta. En yrityksistä huolimatta osaa tallentaa kelloon intervallitreeniä, saan asetettua vain yhden kellonajan eli piippaa ensimmäisen vedon jälkeen mutta ei palautusosion jälkeen. Jouduin siis kurkkimaan ajan kulua vähän väliä, koska treeninä oli 30 minuuttia niin että ensin menen 1 minuutin kovaa ja sitten 2 minuuttia rauhallisesti. En tiedä meninkö kovat pätkät liian kovina, vain onko peruskuntoni vaan niin huono, mutta sykkeet eivät juuri laske rauhallisessa juoksussa. Keskisyke oli 153, maksimi 169.

Tänään oli siis ohjelman huipennus, viimeinen suoritus eli 10 km. Ensin huonot ja sitten hyvät asiat:

Mietin jo ennalta, jaksanko juosta kympin, kun alla on perjantain suht pitkä sauvakävelylenkki ja eiliset intervallit. Yöunta tuli melkein 10 tuntia, mutta yhtenäisyys oli 1.3/5, ja tiedän katsoneeni kelloa ensimmäisen kerran 7.45, ja kuudennella katsomiskerralla klo 11.15 nousin ylös. Lenkin 2 viimeistä kilsaa oli tosi raskaat, syke pysyi yli 160:n lähes koko ajan ja tuntui että matkalla oli paljon ylämäkeä.

Ilma oli kaunis ja mukavan vähän oli ihmisiä liikkeellä. Aina jännitän sitä, että kun olen niin hidas niin joudunko tekemään kuormittavia spurtteja päästäkseni kävelijöistä ohi. Nyt moni kävelijä kaarsi pihateille tai bussipysäkille enkä ohittanut kuin 3, joista heistäkin yksi liikkui rollaattorin kanssa ja toinen kulki järeän kameran kanssa pysähtyen välillä kuvaamaan. Kolmas käveli muuten hiljaa. Lenkistä ensimmäiset 7,5 kilometriä olivat kivaa letkeää läpsyttelyä. Eli siihen asti oli voimia. Ja vaikka syke oli oikeastaan koko ajan 150-155, tuntui kuitenkin että jaksan eikä jaloissa paina. 6 kertaa pysähdyin liikennevaloihin, vain yksi oli pidempi pysähdys (Kalevan Prismalla, missä pitää ylittää 2 x 2 kaistaa kahdesti ja toiset kaksi kertaa yksittäinen kaista). 

Kun kymppi tuli täyteen, pysähdyin niistämään mutta vaikka olin painanut nappia niin kello ei pysähtynyt. Sekä matkaa että aikaa tuli hiukan liikaa. Suht oikea lienee 10 km / 1 h 29 min. Keskisyke oli järkyttävä, sillä se on korkeampi kuin eilisissä intervalleissa, 154 ja maksimi 170. Väsymisen huomaa siinä, että kilometreillä 1-8 keskisyke oli 144-157, kahdella viimeisellä 160 ja 162. Kilsoilla 6 ja 7 keskivauhti oli yli 9 minuuttia, muuten alle, keskiarvo oli 8.45. 

Jatkosta en ole tehnyt vielä mitään suunnitelmia. Toisaalta olen pettynyt, ettei tämän 11 viikon aikana juoksusykkeessä tapahtunut putoamista, vaikka alkuvaiheessa kävelyä oli paljon enemmän kuin juoksua. Eli peruskunto lienee yhä huono, ja vaikka juoksen lenkistä riippuen keskimäärin 9 minuutin kilsavauhtia, syke haluaa silti olla 150:n tasolla. Pienestäkin loivasta ylämäestä se nousee, eikä helposti laske. Toisaalta olen iloinen ja ylpeä, että olen kuntoutunut ja pystyn juoksemaan yhtäjaksoisesti 10 kilometriä. Se on kuitenkin varsin pitkä matka!

Monen vesisadeviikon jälkeen olen vähän sillä mielellä, että voisin pitää tähän väliin sisäliikuntapainotteisen kauden. Polkea paljon kuntopyörää, jos sillä saisin peruskuntoa. Siinä syke pysyy helposti 120-tasolla tai alle, vastuksesta riippuen. Välillä The Trip tuo sähinää ja tehoa treeniin. Tuskinpa enemmästä lihasvoimastakaan on haittaa. Eli ehkä vähän fiilisliikkumista väliin. Samalla voin tutkailla löytäsinkö sellaisen juoksuohjelman, joka kalenteroi myös lihaskunnon ja kehonhuollon. Ne kun jää niin helposti tekemättä, jos niitä ei ohjelmassa lue. 

Mukavaa talven odotusta!

Syksy ja juoksuohjelma etenevät

 

Hups, kaksi viikkoa vilahti ohi lähes vilauksessa! Olen onnistunut välttämään niin koronan, flunssan kuin influenssan, joten treenit on kaikki tehty. Pääosin olen tehnyt lenkit eri päivinä kuin miten ne ohjelmaan on sijoitettu, kuitenkin niin että kovempien lenkkien väliin olen jättänyt lepopäivän tai -päiviä. 

Maanantaina 10.10 tein viikon ainoan kävelylenkin. Olin menossa Orivedellä Hypoxiin klo 8.30, ja koska bussi oli perillä klo 7.45 niin kävin siinä välissä kävelemässä keskustan alueella. 31 minuuttia / 3 km / 118.

Tiistaina 11.10 juoksin iltavuoron jälkeen, 30 minuuttia / 3,33 km / 144. 

Keskiviikkona juoksin työpäivän jälkeen tuttua reittiä Taysin pysäkiltä Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta keskustaan. Treeninä oli 5 km niin että tempo vaihtui minuutin välein. Tein niin että juoksin minuutin höntsää, minuutin reipasta, kävelin minuutin. Tätä toistin kunnes 5 km tuli täyteen. Kävelyminuutit siksi, että muuten syke ei olisi reippaan jälkeen laskenut yhtään. 43 minuuttia / 5,1 km / 150. 

Perjantaina 14.10 oli töistä vapaapäivä, kävin salilla tekemässä puolituntisen lihaskuntotreenin yläkropalle, sen jälkeen menimme ystäväni kanssa Trip-spinningiin. Oli kiva ohjelma, vaikka ikuinen ongelmani spinningissä on että nopeimmissa osioissa jalkani eivät todellakaan liiku yhtä tiiviiseen tahtiin kuin mitä ohjaaja laskee ykskaksykskaks. 

Viikon pisin lenkki oli 5 km + 10 minuuttia, juoksin sen lauantaina. Lihakset eivät menneet spinningistä pelätyn jumiin, ja katsoin sääennusteesta että sunnuntaille oli luvattu tosi sateista keliä. No, kaatosade tuli lauantainakin. Ekat 2,5 km pääsin kuivana, mutta sade alkoi kun olin mahdollisimman kaukana kotoa Arboretumissa. En muista milloin olisin viimeksi kastunut niin, että oli vaikea saada paitaa pois kun hihat olivat liimaantuneet ihoon niin tiukasti. 54 minuuttia / 6,2 km / 154. Kuten keskisykkeestä voi päätellä, lenkin jälkipuoliskolla sisätilat alkoivat houkutella ihan kunnolla. Sen verran vesi hölskyi lenkkareissa ja vaatteet olivat kiinni ihossa. 

Puolisoni on Saksassa, lähetin hänelle kastumiskuvani niin hän tuumasi että näytän ihan vahanukelta :D

Juoksu kulki tosi hyvin, mutta en silti tuntenut rakkautta lajiin. 

Sunnuntaina 16.10 oli sen verran kankea olo, että tein Aamulehti Livestä tallenteena GoGon 55-minuuttisen liikkuvuus-venyttelyn. 

Varsin hyvä saldo viikkoon, 7 treenikertaa joista 3 juoksua, 1 kävely, 1 spinning, 1 lihaskuntotreeni ja 1 kehonhuolto. Hyvä tasapaino! 

Tämän viikon juoksut ja kävelyt erosivat ohjelmasta jonkin verran, johtuen siitä että tein 2 / 4 lenkkiä yhdessä ystäväni kanssa. 

Maanantaina juoksin töiden jälkeen yksin, piti olla rauhallinen 40 minuuttia mutta tällä kertaa juoksu tuntui tosi raskaalta. Manasin taas, että miksi menin Ranta-Tampellaan kun siellä tuulee aina kovaa, ja yhtä kertaa vaille aina on ollut vastatuuli. 4,56 km / 142.

Tiistaina arvoin varmaan kolme tuntia töiden jälkeen, että mitä huvittaisi tehdä. Päädyin Aamulehti Liveen ja GoGon 55-minuuttiseen yogalatesiin. 

Keskiviikkona juoksin iltavuoron jälkeen intervalleja, "joiden määrän ja vauhdin päätät itse". Olisi pitänyt mennä pyrähdellen, mutta meninkin niin että alkuun 10 minuuttia höntsää, sitten 2 minuuttia reippaasti, 2 minuuttia kävellen. Tätä 30 minuuttiin asti, loppuun vielä 5 minuuttia höntsää. 3,92 km / 145. 

Torstaina tein Aamulehti Livestä GoGon puolituntisen coren. Jostain syystä GoGon Treenikirjasto ei pyöri koneellani, olen yrittänyt useammalla selaimella. Vain etusivu aukeaa, mutta siitäkään ei yksikään video ala pyöriä, tai jäsenyyden vaativat eivät etene kirjautumisvaiheeseen. Onneksi Aamulehden kautta näkee, ja GoGolla on myös Facebookissa ja YouTubessa joitakin jumppavideoita. 

Perjantaina olin ystäväni ja hänen kahden koiransa kanssa Kaupissa. Viikon pisin lenkki olisi juoksuohjelman mukaan ollut 5 km + 20 minuuttia, tämä sai nyt korvata sen. Kävelimme ylämäet mutta juoksimme tasaiset ja alamäet. 57 minuuttia / 5,75 km / 151 näytti mittarini, mutta se ei löytänyt satelliitteja ennen kuin lähdimme liikkeelle. Luotankin enemmän ystäväni mittariin joka näytti 1 h / 6,1 km. 

Viikon ainoan kävelylenkin piti olla 30 minuuttia, se meni yli. Eilen autoin ystävääni muutossa, purin uudessa kodissa laatikoita ja laitoin keittiön tavarat paikoilleen. Jäin yökylään, ja tänään kävimme Orivedellä Paltanmäessä sauvakävelemässä 1 h 14 min / 7 km / 122. Olimme aika väsyneitä muuttotouhusta, nukkumaanmeno venyi eilen pitkästi yli puolenyön. Lenkki oli kuitenkin kiva ja aika kului huomaamatta. 

Tällä viikolla vähän taas nurisin juoksuohjelmasta, sen mukaan 5 km + 20 minuuttia tarkoitti 8-9 km. Öö, 9 km olisi vaatinut vauhtia 5 min /km. Väitän että sellaiseen pystyy harva, joka on 10 viikkoa sitten lähtenyt liikkeelle nollasta ja siitä, että ensimmäinen juoksupätkä on 2 minuuttia. 

Ensi viikon osalta päätin tehdä niin, että jätän ohjelman viimeisen viikon tekemättä tuolloin ja siirrän sen viikolla eteenpäin. Ohjelmassa olisi 3 kävelylenkkiä, 1 intervallitreeni ja huipennuksena 10 km lenkki. Meillä on ensi perjantaina tyhy-päivä, mikä tarkoittaa että olen pois kotoa klo 7.30 - 22.30. Viikonloppuna olen Helsingin kirjamessuilla. Eli viisi kävely- ja juoksulenkkiä pitäisi ahtaa neljään päivään, joista olen kaksi iltavuorossa (eli pois kotoa 9.30-20.30). Ei kuulosta järkevältä. Päätinkin treenata ensi viikon vapaasti miten huvittaa. Marraskuun ensimmäinen viikko saa sitten kunnian olla ohjelman viikko numero 11. 

Sen verran tiedän ensi viikosta, että huomenna menen ystävieni kanssa kehonhuoltoon eli fascia method -tunnille GoGolle. Keskiviikkona menen iltavuorosta heille yökylään, käymme illalla juoksemassa. Tiistaina varmaankin lenkkeilen junalta kotiin tutun noin puolituntisen. 

Mukavaa lokakuun loppua!

Juoksuohjelmaa ja kesälomailua

 

Terveisiä Islannista! Siellä sekä istuttiin autossa että käppäiltiin rannalla ja vuorilla :) Viikon reissu oli samaan aikaan ihana ja raskas. Sää suosi, vain yhtenä yönä satoi ja edeltävänä päivänä oli pari lyhyttä tihkusadekuuroa. Muuten oli lähes aina aurinkoista. Mutta kylmä! Yöt olivat viileitä ja päivisin oli tuulista, joten pipo, lapaset ja islantilaisvillapaita olivat käytössä yötä päivää. 

Kaikki postauksen kuvat ovat reissulta. 

Lähdetäänpä taas purkamaan kahden viikon kuulumiset kerralla.

Toissa maanantaina alkoi Porin kaupungin juoksuohjelman toinen viikko. Tein viikon kaikki treenit, mutta eri järjestyksessä kuin mitä ne olivat ohjelmassa. Maanantaina kävimme ystäväni kanssa sauvakävelyllä Kaupissa, 1 h 2 min / 5,25 km / 142. Päälle pulahdus Näsijärveen, jossa olikin yllättävän kylmä vesi. 

Tiistaina alkoivat tähän asti pisimmät juoksumatkat, ohjelmassa oli 5 minuuttia kävelyä / 4 minuuttia juoksua x 2. Hellejuoksu oli raskasta, mutta neliminuuttiset eivät tuntuneet niin pitkiltä kuin mitä etukäteen pelkäsin. 

Thingvellir, Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkanemispaikka.

Keskiviikkona oli ukkoskuuroja, odotin iltavuoron jälkeen hetken kelin selkenemistä. No, pari minuuttia kesti onnea ja sitten alkoi tihkusade joka paheni pian kaatosateeksi. Olin varsin tyytyväinen, että ohjelmassa oli vain setti 5 minuuttia kävelyä / 4 minuuttia juoksua x 2. Lenkistä en muista juuri mitään, sillä keskityin miettimään reittiä niin että aika päättyisi mahdollisimman lähelle kirjastoa. Kävin töissä vaihtamassa kuivaa päälle ja sitten pääsin kaverin kyydillä kotiin. 

Torstaina vuorossa oli puolituntinen kävely. Olin suunnitellut tekeväni sen Petsamossa, mutta kun bussi lähestyi ysitiellä Tampereen ramppia niin alkoi sataa ja ukkostaa. Menin linja-autoasemalle ja siitä paikallisbussilla kotipysäkille. Kun jäin bussista pois niin ei satanut, päätin kävellä kotikulmilla Eteläpuistossa ja Kaakinmaalla. Ensimmäinen 5 minuuttia oli sateetonta, sitten oli 20 minuuttia tihkua ja loput 5 minuuttia kaatosade. Kastuin siis taas. Totesin, että onneksi on niin lämmin ettei tarvitse pelätä kylmettymistä.

Tuonne punaiselle vuorelle kavuttiin Islannin sisämaassa :) 

Perjantain lenkillä kävi tuuri, sade alkoi 2 minuuttia sen jälkeen kun olin tullut kotiin :D Ohjelmassa oli 3 minuuttia kävelyä, 4 minuuttia juoksua, pieni tauko, 4 minuuttia juoksua, 3 minuuttia kävelyä. Olisi ollut yhden kerran, mutta koska olin vielä sen verran kaukana kotoa niin tein toisenkin kerran. Tauot pidin sellaisina että syke laski noin 125:een.

Koska lauantaina lähdin Islantiin, tein viikon 5 treeniä putkeen ilman välipäiviä. Hyvin sujui määrän ollessa vielä pieni.

Reissun ajaksi ohjelmaan tuli tauko, mutta vähän sentään liikuttiin. Länsivuonoille mennessä ja siellä ollessa istuttiin pitkälti autossa, mutta maanantaiaamuna heräsimme ystäväni kanssa jo klo 6.30. Olimme leirintäalueella meren rannassa, joten lähdimme kävelylle rantahiekalle. Menimme ensin toiseen ja sitten toiseen päähän, matkaa kertyi 3,1 km ja aikaa kului 46 minuuttia, keskisyke oli 113. Asuna kesälomakeliin ei-niin-tyypillisesti softshellhousut, pipo, lapaset, pitkähihainen merinovillapaita, fleecetakki, softshelltakki ja islantilaisneule. En muuten vähään aikaan valita Suomen tuulista... Hyvin tarkeni noin, mutta ei tullut hiki. 

Leirintäalue meren rannalla Birkimelurin lähellä.

Keskiviikkona suuntasimme yhdeksi yöksi sisämaahan. Respassa meille suositeltiin kysyttäessä n. 10 km:n vaellusta. Eipä tiedetty että matka oli noin 7,1 km sisältäen 1,5 km vuorelle kiipeämistä, paikoin oli tosi jyrkkää. Pahimmissa paikoissa pidettiin lyhyitä taukoja. Alaspäin ei ollut helppo tulla, ensin oli rinteen jyrkkä kivikko ja tasamaalla kivikkoinen laavakenttä. 2 h 20 min kului aikaa tähän retkeen. Keskisyke oli 128 ja maksimi taas kerran 171.

Torstaille riitti puolituntinen parin kilometrin kävely tasamaalla, joka kuitenkin sekin oli varsin kivikkoista. Tosin lohkareiden sijasta kivet olivat pieniä pyöreitä. 

Meitsi oli kuulemma sävy sävyyn kivien kanssa.

Perjantaina tuli liikuttua enemmän hyötyliikuntaa ja satunnaista menoa. Kävimme turistikohteet, koska mukanamme oli yksi ensikertalainen. Geysirin luona kapusimme vuorelle näköalapaikalle, Gullfossilta pois tultiin ylämäkeä, Krýsavikin suunnalla oli kävelypolku jossa siinäkin oli vähän kiivettävää. 

Eli vaikka viikon aikana istuttiin autossa yli 2000 km, tuli onneksi jonkin verran liikuttua myös jalkaisin. 

Lauantaina matkustimme kotiin, herätys oli aamulla klo 4. Sain nukuttua yöllä vain noin 2,5 tuntia. Lentokoneessa nukuin pari tuntia lisää, ja autossa matkalla kentältä kotiin vielä puoli tuntia. Ei siis ihme, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuin lähes kellon ympäri. Kaverini ehdotti jumppaa sunnuntaille, sanoin että en lähde. Heräsin aamulla 10.30 maissa, nousin vähän ennen yhtätoista ja tunsin olevani tokkurassa. Tuumasin, että parempi olla kotona ja istua sohvalla, parannella kolmen tunnin aikaeroa ja matkaväsymystä. 

Nyt on lomat lusittu ja tällä viikolla palaan takaisin juoksuohjelman kimppuun. 

Huomasin, että sunnuntaina juostiin Tampereen maraton, hiukan houkuttaisi ilmoittautua ensi vuodelle puolikkaalle... Kuun loppuun asti on aikaa ilmoittautua halvimmalla hinnalla, eli muutama päivä on vielä miettimisaikaa. 

Kivaa alkavaa syksyä!

Gullfoss

Haluan Tampereelle Skyr-baarin!

Sky Lagoon Reykjavikissa.

Hraunfossar.

Sauvakävelylenkit ja vapaaehtoishommat alkoivat

 

Viime viikko oli kiva :) Kylmä on yhä, mutta aurinkoa on riittänyt. Lumet on jo sulaneet, ja taisipa Näsijärvikin vapautua jäistä viikonlopun aikana. Treeni oli varsin monipuolista, mistä olen tyytyväinen.

Treeniviikko alkoi tiistaina kävelylenkillä. Olin iltavuorossa, ja koska kirjastossa alkoi kesäaika, suljimme klo 18. Kävelin sitten juna-asemalle, 1 h 3 min / 6,4 km / 132. Aikaa oli reilusti, joten tein Rovastinkankaalla pari ylimääräistä kiemuraa. 

Keskiviikkona menimme ystäväni kanssa Kauppiin sauvakävelemään. Lähdimme liikkeelle Rauhaniemen uimarannan parkkipaikalta, suuntasimme kuntokolmosen kautta kilpaviitoselle. Viitosen lenkillä olikin vielä yllättävän paljon lunta, joten muutaman kerran käännyimme ympäri ja vaihdoimme reittiä. 1 h 25 min / 7,1 km / 136. Maksimisyke oli 164; ihan vielä ei Kauppi näyttänyt parastaan ja pahintaan. Puolitoistatuntinen meni ihan hujauksessa, totesimme molemmat että ei tuntunut siltä että olisimme lenkkeilleet niin pitkään. Seuraavana päivänä takamuksessa ja käsivarsissa tuntui, että jotain on tehty. Ei kuitenkaan tuntunut niin pahasti, kuin etukäteen pelkäsin. 

Torstaina keho tuntui hiukan väsyneeltä, kävin salilla pyöräilemässä kevyesti 45 minuuttia. 

Perjantaina olin etätöissä, ja kävin töiden välissä iltapäivällä salilla. Näin vältin kello viiden ruuhkan. 50 minuuttia kehonpainolla ja 20 kilon levypainon kanssa. Maastavetoa molempiin suuntiin, pystysoutu, punnerrus penkkiä vastaan, portaalle nousu ja matalalle penkille nousu, polviseisonnasta nojaus taakse... 10 toistoa per sarja, 3 sarjaa, välissä minuutin tauko. 

Lauantaina tunsin olevani jumissa, tein siis puolituntisen liikkuvuus-venyttelyn. Iltapäivällä suunnistin Tampere-talolle, jossa aloitin vapaaehtoistyöt jääkiekon MM-kisojen akkreditointitiimissä. Vielä ei ollut ruuhkaa, mikä on hyvä asia, ehdittiin harjoitella kunnolla. 

Sunnuntaina nukuin pitkään enkä ehtinyt treenata ennen vapaaehtoishommia. Pääsin kuitenkin illalla sen verran ajoissa pois, että päätin lähteä pitkästä aikaa Pyynikille. Oli vähän ex tempore -lenkki, niin päälläni oli normaalit alusvaatteet sekä puuvillamekko. Oli sentään lenkkarit jalassa! 41,5 minuuttia / 4,1 km / 130. 

Tämä viikko on varsin kiireinen, katsotaan jääkö liikunnalle minkä verran aikaa. Tänään maanantaina otin plussatunteja pois, joten kävin aamulla salilla 40 minuuttia ja illalla kävelin työkaverin kanssa töistä junalle 50,5 minuuttia / 5 km / 121. 

Huomenna olen palkkatöistä vapaalla, mutta kisatyövuoroni aikaistui, olen töissä klo 12-19.20. Keskiviikkona piti mennä ystävän kanssa iltarasteille, se peruuntui mutta ehkä käymme illalla sauvakävelemässä. Torstaina olen kisoissa aamuvuorossa ja siitä suuntaan Orivedelle lautakunnan kokoukseen. Perjantaina olen kotona etätöissä klo 8-15.15 ja siihen päälle vapaaehtoishommissa klo 16-21. Lauantai on kaikesta työstä vapaa, haaveilen joko pitkästä kävelylenkistä tai kevään ensimmäisestä pyöräilystä. Sunnuntaina olen kisoissa klo 9.30-15, siinä jää myös iltaa aikaa treenata, jos suinkin siihen on energiaa. Mutta ainakin toistaiseksi, kahden vapaaehtoispäivän jälkeen, se työ antaa rutkasti enemmän kuin ottaa. Mutta saa nähdä kuinka hirveä kiire on tällä viikolla, kun perjantaina on ensimmäinen pelipäivä... 

Mukavaa toukokuuta!

Helteisiä kävelylenkkejä

 

Kuva ei näytä ehkä niin nuutuneelta, miltä on tuntunut koko viikon. Treenaaminen on enemmänkin pakkopullaa kuin liikunnan iloa. Tällä viikolla tein neljä kävelylenkkiä enkä yhtään lihaskuntotreeniä. 

Perinteiset töistä junalle -kävelyt tapahtuivat maanantaina, tiistaina ja torstaina. Alkuviikolla olin aamuvuorossa, joten olin liikkeellä neljän-viiden maissa. Maanantaina 50 min / 5,05 km / 132. Olin nukkunut harvinaisen hyvin huomioiden että oli sunnuntain ja maanantain välinen yö, ehkä siksi meno tuntui tavanomaista kevyemmältä. Tiistain retki olikin sitten raskaamman oloinen, 1 h 1 min / 6 km / 131. Vaikka keskisyke oli pykälän matalampi, vauhti oli 15 sekuntia hitaampi per kilometri. Maanantainen 9.54 taitaa olla nopein kilometrikeskari, mitä on kevään ja kesän aikana ollut.

Torstain kävely oli tuttu iltavuoron jälkeinen, 55 minuuttia / 5,45 km / 133. Juna oli varttitunnin myöhässä, asemalla oli hurjan kuuma odotella ulkona kun varjopaikkoja ei pahemmin ole. Onneksi junissa on ilmastointi toiminut, on ollut kiva päästä lenkiltä lähes suoraan viileään 25 minuutiksi. 

Eilen oli erityisen kummallinen päivä. Olin todella väsynyt, ja väkisin nousin ylös puoli kahdentoista maissa. En olisi jaksanut mutta ajattelin että pakko, kun kello on noin paljon. Kellon mukaan uniaika oli 11 h 44 min, josta varsinaista unta 11 h 2 min. Silti olin hereillä vain nelisen tuntia, sitten otin puolentoista tunnin päiväunet. Heräsin viiden aikaan, ja olo oli yhä tokkurainen. Puoli kuudelta alkoi tuntua siltä, että herään päivään. Kahdeksan maissa menimme ystäväni kanssa sauvakävelemään, sanoin kyllä että on tämä hullun hommaa olla sauvomassa Kaupin karseissa ylämäissä, kun lämpötila oli yhä + 27. Sauvoimme 1 h 5 min / 5,55 km. Keskisykkeeni oli 145 ja maksimi 172, siltä tuntuikin... Lenkin jälkeen pulahdimme Rauhaniemessä uimaan, eipä sekään virkistänyt kuin sen aikaa mitä oli järvessä. Hiki oli taas kun oli saanut vaatteet vaihdettua. 

Tänään meinasin lähteä kävelemään Arboretumiin, mutta päätin toisin. Koska eilinen päivä meni nukkuessa, en tietenkään ollut viime yönä väsynyt ennen kuin kahden maissa. Nyt oli tavallista äänekkäämpi autoliikenne, ei siis mitään tavallisen kuuloisia autoja vaan mitä kummallisempaa putputusta ja räminää. Unta sain kellon mukaan puoli kolmen maissa, mikä saattaa olla liian aikaisin. Neljän maissa heräsin migreeniin, ja varsinainen herääminen oli taas 11.30 maissa. Olen tänään pessyt tyynyjä ja petivaatteita sekä hakenut torilta 5 kg mansikoita ja pakastanut ne. Mietin, että siinä taitaa olla hikoilua riittämiin. Lisäksi, olen tehnyt tällä viikolla 4 kävelylenkkiä, ja ensi viikko näyttää sitä että maanatantaista torstaihin tulee neljä lenkkiä putkeen, joten siitäkin syystä on ehkä syytä antaa jalan levätä tänään. 

Siinä siis tuli jo ensi viikon ohjelmaa. Maanantaina, keskiviikkona ja torstaina olen iltavuorossa, joten silloin kävelen töistä junalle. Välillä vähän tympii; koska lähden aina liikkeelle kaupungintalolta ja päätepisteenä on aina rautatieasema, ja aikaa on yleensä vähän yli tunti, ei reittivaihtoehtoja ole kovin monta. Toki aina pääsee koukkaamaan johonkin asuinalueelle niin, että matkalle osuu ainakin pari katua, joilla en ole kävellyt vähään aikaan. 

Tiistaille olemme suunnitelleet kävelylenkkiä ystäväni kanssa, saa nähdä toteutuuko. Luvassa on + 29... Koko ensi viikolle on luvassa kuumaa, joten voi olla että lihaskuntoilu ei innosta vielä. Tuskin kävelisinkään noin paljoa, ellei valtaosa lenkeistä tapahtuisi siksi, ettei tarvitse iltavuoron jälkeen hengailla tuntia Oriveden keskustassa odottamassa keskustan seisakkeelle pysähtyvää taajamajunaa, jossa ei ole ilmastointia ja joka usein kesäaikaan on niin täynnä että aina ei löydy istumapaikkaa. 

Saatan taas toistaa itsäni, mutta toivon että ensi viikon jälkeen lämpötilat tasaantuisivat sinne noin 20 asteeseen. Meillä on yhä töissä maskipakko, joten naama hikoilee muuta kehoa runsaammin ja hengittäminen on työlästä. Paha olo on päivittäinen seuralainen. 4 viikkoa kesälomaan tuntuu vielä piiiiiiitkältä ajalta... 

Helle haittaa treenejä

 

Pidän kesän lämmöstä, mutta liika on liikaa. Parin viime viikon treenit ovat olleet lähinnä "ajan tappamista" eli kävelyä töistä junalle. Ei tarvitse hengailla Orivedellä tuntia ja tilata erillistä kyytiä asemalle, kun hoitaa välimatkan kävellen. Mutta esimerkiksi eilen aamulla olin niin väsynyt, että peruin ystävän kanssa sovitun aamulenkin. Klo 8 kävin vessassa ja totesin, että en kykene heräämään puolen tunnin päästä ja suuntaamaan Kauppiin kymmeneksi. 

En tiedä miten teillä muilla, mutta minulla tällainen pitkään jatkuva helle tekee päänsärkyä, voimattomuutta ja ajoittaista pahoinvointia. En oksentele, mutta välillä heikottaa niin ettei tahdo pystyssä pysyä. Haittatekijöitä ovat paitsi lämpötila itsessään myös olosuhteet töissä ja kotona. Bussimatka töihin ja takaisin kotiin kestää 40 - 50 minuuttia suuntaansa, eivätkä kaikki bussit joko ole ilmastoituja tai ilmastointi ei toimi. Töissä meillä ei ole asiakaspalvelualueella muuta viilennystä kuin kaksi pientä pöytätuuletinta, lämpötila siellä on ollut vaihtelevasti 24 - 30 astetta. Onneksi työhuoneissa on kunnon viilentimet. Lisäksi kun olen työmatkalla ja töissä koko ajan maski päässä, se lisää kasvojen alueen hikoilua ja huonontaa oloa entisestään. Olin toivonut että pian päästäisiin töissä maskeista eroon, mutta nyt kun tartuntamäärät ovat taas olleet kasvussa niin toivoni taitaa olla turha. Kotona sisätilan lämpötila on työpaikkaa matalampi, mutta kuuma on vaikka aurinko ei paistakaan olohuoneen ja makuuhuoneen puolelle. Pari yötä oli hyviä, kun kävi tuuli niin että ikkunaverho heilui, sitten taas esimerkiksi viime yö oli niin lääsy että olo oli varsin tukala pitkin yötä. 

Viime viikon treenit olivat vain kaksi kävelylenkkiä, molemmat töistä junalle. Ensimmäinen oli normaalin mittainen 1 h / 5,75 km / 134, mutta toinen tavallista pidempi. Minulla oli väärä numero bussikuljetukseen juna-asemalle, joten yhtäkkiä olikin 2 tuntia aikaa ennen seuraavaa junaa. Tein nopean reittisuunnitelman ja sitten matkaan, 1 h 32 min / 9 km / 130. Juhannukseksi olin ottanut lenkkikamppeet mukaan kaverin mökille, mutta kaveri ei sitten halunnutkaan lähteä. Kuuma oli silloinkin. 

Tällä viikolla olin tiistaina sauvakävelemässä kaverin kanssa, mentiin Kaupin sijaan pitkästä aikaa Suolijärvelle. 55 min / 5 km / 142. Lenkin päälle pikapulahdus järveen :) 

Keskiviikkona päätin mennä pitkästä aikaa Arboretumiin katsomaan, miten siellä kukkii. On niin nättiä että! 1 h 5 min / 6,5 km / 129. 

Torstaina oli perinteinen töistä junalle - kävely, 57 min / 5,5 km / 128.

Eilen tosiaan skippasin lenkin ystävän kanssa, tein sitten päivällä lihaskuntoa kotona. GoGon treenikirjastosta teräspakarat 20 + vatsa-selkä 20, toinen oli vähän pidempi ja toinen vähän lyhyempi kuin 20 minuuttia, yhteensä tuli 42 minuuttia. Tosi tukalaa oli, jumppahuoneeseeni paistoi aurinko ja muutenkin tuntui olevan voimat vähissä. 

Ensi viikon treeneistä en osaa sanoa yhtään mitään. Huomenna ja torstaina kävelen töistä junalle, muusta en tiedä. Äsken katsoin Ylen sivuilta sääennustetta niin koko ensi viikko pitäisi olla samaa, päivällä liki 30 astetta lämmintä ja aamukahdeksaltakin jo 20. Eli jos on tyyntä niin luvassa on huonosti nukuttuja öitä. Viime viikolla nukuin aika monena päivänä bussissa sekä aamulla että iltapäivällä, sama lienee luvassa ensi viikollakin. Toivottavasti ensi viikon jälkeen palattaisiin niihin noin 20 asteen päivälämpötiloihin, silloin olisi helpompi olla niin töissä kuin kotona. 

Koska olen yhä jossain määrin toipilaana vaivasenluuleikkauksesta, en ota paineita siitä vaikka tekisin vain vähän kävelylenkkejä. En koe sitä millään tavalla kehittäväksi, jos lenkkeilen yliväsyneenä ja pahoinvoivana. Lenkkeilyn tarkoitus on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä, ei tuntua siltä että "karmeaa, loppuispa tää jo". Lomani on vasta elokuussa, toki silloinkin voi olla hellettä mutta toivottavasti ei. Silloin voin keskittyä liikuntaan, ja ehkä varpaan liikkuvuus on vähän parempi, niin että voisin varovaisesti miettiä juoksuaskelienkin ottamista. 

Kivaa kesäaikaa, voin toistaa itseäni mutta muistakaa juoda ja syödä riittävästi!

Helteinen kävelyviikko

 

Kyllä meni viikkosuunnitelmat täysin pipariksi, nimittäin lihaskuntotreenit jäi sittenkin tekemättä, ja kävelyjä tuli oletettua vähemmän. 

Alkuviikko oli vielä ok. Kävelin maanantaina bussipysäkiltä kotiin 55 min / 5,6 km /129, keskivauhti 9.55. Taas tuttu reitti Litukan, Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta. Perinteisesti olin nukkunut maanantain vastaisen yön huonosti, mutta töistä palatessa nukuin bussissa vajaan puolen tunnin päikkärit. Kävely tuntui aika tahmealta, joten oli yllätys sekä alle kympin keskivauhti että alle 130 keskisyke. Ehkä pää ei vaan ollut mukana torkkujen jälkeen. 

Petsamo on idyllinen alue.

Tämä ei ole meri vaan Näsijärvi.

Aleksanterin kirkkopuisto.

Keskiviikkona kävelin Orivedellä töistä junalle, sekin tuttua reittiä Onninpolun kautta ja radan vartta Sairaalantien suunnasta, loppuun pikku mutka. 55 min / 5,5 km / 137, keskivauhti 9.59. Nyt oli jo kuumempi päivä, ja jotenkin hyydyin kun Onninpolulta nousin pari loivaa mäkeä. 

Torstai oli pakollinen välipäivä liikunnasta, töiden jälkeen menin elämänlaatulautakunnan kokoukseen ja kotiuduin sieltä vasta yhdeksältä illalla. Lähtö oli ollut aamulla klo 7.30 niin tulo pitkä päivä. Illalla vielä pakkasin, sillä lähdimme perjantaina ystäväni kanssa viikonlopuksi Helsinkiin.

Perjantaille olimme ajatelleet lenkkiä, ensin mietimme että pysähtyisimme matkalla Aulangolle ja sitten että jos mentäisiin Helsingissä vaikka Hki Five -reiteistä Töölönlahti. Kävelyt jäi kuitenkin tekemättä, koska pääsimme matkaan vasta töiden jälkeen ja saavuimme Helsinkiin iltakahdeksalta. Minulla oli ollut herätys klo 5.40 niin ei ollut intoa lähteä liikkumaan niin myöhään. Päätimme keskittyä pitkiin yöuniin ja panostaa viikonlopun kävelyihin / sauvakävelyihin. 

Hotellihuoneen (Radisson Blu Seaside) ikkunasta näkyi meri :)

Lauantai meni osittain suunnitellusti. Arabianranta ei ollut meillä ykköskohteena viidestä klassikkoreitistä, mutta koska kumpikaan ei ollut koskaan käynyt siellä niin päätimme mennä sen. Ulkopaikkakuntalaisina olisimme hyötyneet hurjasti reitin merkkaamisesta, nyt jouduimme tekemään paljon pysähdyksiä katsomaan sekä puistojen että kännykän karttaa. Ihan yksi yhteen reitti ei ole, näköjään lopussa herpaannuimme sen verran että palasimme takaisin rantaan emmekä menneetkään vähän kauempana vedestä olevia teitä. Toivottavasti suorituksemme hyväksytään silti.

Tuollainen sen piti olla...

... ja tuollainen se oli.

Jossain Vantaanjoen varrella.

Vantaanjoen varrelta, joko ollaan takaisin Arabianrannan alueella?

Alunperin ohjelmassa oli kolme klassikkoreittiä, mutta Arabianrannan kävelyn, Kivinokkaan tehdyn uintiretken ja Helsinki Outlet Villagen jälkeen ei enää jaksettu lähteä kävelemään Töölönlahtea, vaan jämähdettiin iltaseitsemältä hotellille. No, lähdimme liikkeelle aamuyhdeksältä niin olihan siinä jo touhua yhdelle päivälle.

Tänä aamuna ajoimme Lauttasaareen, tarkoituksena oli kävellä toinen klassikkoreitti. Jätimme sen kuitenkin väliin. Ystävälläni oli lauantaina huonot sukat, ne luisitvat kengässä ja hän sai kantapäiden alle isot rakot eikä pystynyt tänään astumaan kunnolla. Minulla ei ollut varpaassa kipua kävellessä, mutta aamulla herättyä ja varvasta koukistellessa ja ojennellessa huomasin että siihen sattuu. Ehkä senkin takia oli ihan viisasta jättää toinen pitkä kävelylenkki pois. Totesimme, että meillä on lokakuun loppuun asti aikaa kävellä loput neljä reittiä. Mietittiin, että jos juhannusaattona poikettaisiin mökiltä Helsingissä kävelemässä, ja sitten voitaisiin jonain muuta viikonloppuna tehdä yhden reitin päiväretki, ja loput kaksi mentäsiin vaikka syyskuussa niin että taas yövyttäisiin Helsingissä välillä. 

Tämän viikon liikunnat olivat siis kaksi tavallista ja yksi sauvakävelylenkki, yhteensä 22 kilometriä. Ihan ok, mutta odotukset olivat enemmän. Jos sitten ensi viikolle saisi sitä lihaskuntoa mukaan... Ensi viikko näyttää siltä, että maanantaina ja tiistaina kävelen Orivedellä töistä junalle. Loppuviikon olen vapaalla, mietin että jos kävisin keskiviikkona kuntosalilla aamupäivällä, ja sitten iltapäivällä lähden kirjabloggareiden tapaamiseen Sammattiin. Ystävän kanssa puhuimme, että kävisimme sauvakävelemässä Kangasalan puolella Kyötikkälässä, mahdollisesti torstaina. Ja sitten onkin kaunis viikonloppu, että ulkoilupainotteista lienee luvassa. 

Ihanaa kesäaikaa!