Kesämekkolenkki ja muita kummallisuuksia

 

Viime viikko oli yksi erikoisimmista pitkään aikaan. Tiistaina lenkkeilin mekko päällä, torstaina treenasin työpaikalla ja sunnuntaina olin ryhmäliikuntatunnilla. Vain yksi treeneistä oli niin sanotusti normaali, tai ainakin sellainen mihin olen tottunut viime kuukausina. 

Tiistaina olin ajatellut kävellä iltavuoron jälkeen töistä junalle, huomasin kuitenkin unohtaneeni treenipaidan kotiin. Ensireaktio oli jättää lenkki tekemättä. Työkaverini tarjosi kyytiä Hervantaan, ja siellä vasta tein päätöksen sittenkin lenkkeillä. Mitä sen enää siinä vaiheessa väliä, että päällä on puuvillamekko, kun lenkiltä pääsee suoraan kotiin ja suihkuun, ja junavaihe jää välistä. Kävelin ratikan viereistä uutta kävelytietä, sitten tulin Muotialan ja Nekalan kautta kotiin. 1 h 15 min / 7,8 km / 124. Keskisyke oli matalin tänä vuonna, ja keskivauhtikin taisi olla nopein eli 9.37. Pitäisikö lenkkeillä kesämekossa useammin, kun kerran kulkee niin hyvin? :D Reitillä oli kyllä paljon alamäkeä, ettei sen puoleen. 

Keskiviikon kävelylenkki oli tavallisen tuttu töistä junalle, 50 minuuttia / 5 km / 127. 

Torstaina olin ajatellut kävellä junalle, mutta totesin että koleampi ilma ja kova tuuli veivät lenkkihalut. Siispä lainasin kirjaston liikuntavälinevalikoimasta 8 ja 12 kilon kahvakuulat, ja tein lihaskuntotreenin musiikkiosastolla. Sivusilmällä kurkistelin, palaako kaupungintalon yläkerran työhuoneissa missään valoja, että näkeekö kukaan puuhani. En usko, että ketään oli paikalla. 

Sunnuntaina olimme suunnitelleet ystäväni kanssa sauvakävelylenkkiä, mutta päädyimmekin bodypumpiin. Ei huono vaihtoehto jättää hellekelin kävely väliin ja reuhtoa ilmastoidussa jumppasalissa. Meitä oli GoGo Cityn isommassa salissa vain 13 osallistujaa + ohjaaja, joten pystyttiin olemaan hyvin väljästi. Sitä ihmettelin, että desinfiointiaineet oli viety pois eikä jumppapatjoja pyyhitty tunnin jälkeen.

Eilen aloitin uuden viikon osittain uusilla lenkkimaisemilla. Sunnuntain pumpin jälkeen kävimme ystäväni kanssa Rauhaniemessä uimassa, ja tulin sieltä bussilla pois. Päätepysäkillä bussin lähtöön oli kymmenisen minuuttia, joten tein pienen kierroksen kivan näköisellä alueella. Haa, tämä on siis Käpylä! Maanantaina jäin Taysin pysäkillä pois, ja kävelin Petsamon kautta Käpylään, siellä kiersin alueen ympäri mutta jätin vielä osan kaduista toiseen kertaan. Sitten Ranta-Tampellan kautta kotiin. Jotenkin osuin sellaiselle reitille, että varjoa ei ollut juuri lainkaan. Onneksi helteet nyt helpottavat ainakin joksikin aikaa. 1 h 13 min / 7,1 km / 132. Tosi tukala lenkki, keskivauhti vain 10.19 mutta silti syke noin korkea. Yöt ovat menneet hyvin, olen nyt saanut usein Nightly Rechargesta tuloksen erittäin hyvä tai hyvä. Eilen kuitenkin nukuin työmatkalla bussissa mennen tullen, ja lenkin jälkeen kun katsoin Areenasta olympialaisten triathlonia niin otinpa siinä sohvalla istualtaan ehkä 10-15 minuutin torkut. 

En ole tehnyt tälle viikolle minkäänlaista treenisuunnitelmaa, johtuen siitä että sain tänään toisen koronarokotteen. Odotan ensin, saanko siitä jotain oireita ja mietin vasta sitten liikuntaa. Alunperin olin saamassa rokotteen vasta 24.8, mutta Tampereella avattiin Messukeskuksessa (eli Pirkkahallissa) walk in -rokotus viime perjantaina, ja se jatkuu tämän viikon. Hyvä ajoitus, sillä minulla tuli juuri tänään 8 viikkoa täyteen ensimmäisestä annoksesta. Viikolle, johon 24.8 osuu, olimme tehneet ystävieni kanssa jo ajat sitten reissusuunnitelman. Islannin-lennot toki on peruttu jo kuukausia sitten, mutta toiveissa on silti tehdä jotain. En vielä tiedä onko meitä kaksi vai kolme, sillä yksi ei ehdi saada toista rokotusta tuohon mennessä. Tällä hetkellä ajatus on mennä Lappiin, koska en ole koskaan ollut siellä kesällä, ja samalla olisi kiva piipahtaa Norjan puolella. Kävelyn lisäksi voisimme pyöräillä Lapin maastoissa. Mutta lomasuunnitelma tarkentuu ensi kuun alussa. 

Palaan ehkä loppuviikosta asiaan, että tuliko rokotteesta oireita vai sainko tehtyä muutakin kuin eilisen lenkin. Vielä ei ainakaan tunnu mitään, ei edes kipua pistoskohdassa. Mutta ollaan kuulolla!

Kivaa loppukesää, ehkä tätä voi siksi sanoa nyt kun illat alkavat vähitellen pimetä :) 

Hikistä on mutta kohta helpottaa

 

Terveisiä tuuliselta lenkiltä! :D Mukavasti viilensi, mutta hikistä on ollut tälläkin viikolla. 

Suunnitelmani meni siltä osin uusiksi, että maanantaina tulinkin Tampereelle työkaverin kyydillä ja jätin siltä päivältä lenkin tekemättä. 

Tiistain lenkki kaverin kanssa peruuntui, mutta kävelin Tampereen päässä bussipysäkiltä kotiin, pitkästä aikaa Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta. 52 minuuttia / 5,25 km / 132. 

Keskiviikkona kävelin Orivedellä töistä junalle, 58 minuuttia / 5,6 km / 128. Lenkki sai yllätyskäänteen kun äitini pyöräili vastaan parin kilometrin jälkeen, mentiin sitten yhdessä kuulumisia vaihtaen melkein asemalle asti. Keskivauhti oli tavallista hitaampi (10.22), ehkä siksi kun keskityin enemmän puhumiseen kuin kävelyyn :)

Myös torstaina kävelin töistä junalle, 53 minuuttia / 5,3 km / 133. Jostain syystä lenkki oli muutaman minuutin tavallista lyhyempi, vaikka lähdin liikkeelle samaan aikaan kuin yleensä. Ehkä alitajuntaani on mennyt, että nyt aika monta kertaa juna onkin lähtenyt raiteelta 2, eli on tarvinnut mennä portaat ylös ja toiselta puolelta alas päästäkseen oikealle lähtölaiturille. Normaalisti juna lähtee raiteelta 1, jolloin siihen on voinut hypätä aika lailla suoraan liikkeestä. 

Perjantai oli lepopäivä, sillä en päässytkään lähtemään klo 15 vaan jouduin sairastapauksen vuoksi olemaan töissä klo 17 saakka. Päivästä tuli pitkä, sillä olin aamulla tullut töihin n. 7.45. Myös lauantai oli tavoitteellisesta liikunnasta vapaa, olimme ystäväpariskunnan kanssa Viikinsaaressa, kävelimme siellä luontopolun ja hengailimme muuten vaan. 

Tänään olin lähdössä lenkille aamupäivällä, mutta en onneksi ehtinyt lähteä juuri ennen kuin pieni ukkoskuuro iski kaupunkiin. Pari jyrähdystä kuului ja hetken satoi vettä. Pilvet olivat kuitenkin sen verran tummia, että päätin lähteä kävelemään vasta illemmalla. Viiden maissa oli hyvin poutaisen näköistä, suuntasin tuuliseen Arboretumiin ja lenkin lopuksi vielä pienelle kierrokselle Pyynikille. 1 h 28 min / 8,85 km / 134. 

Tämä viikko on ollut monin tavoin raskas. Yksi syy on Saksan tulvat, vaikka olemme tarkistaneet kartasta että meidän - etenkin sulhon - läheisiä ei asu tulva-alueella, välissä on 100 kilometriä, on näkymä silti ollut surullista seurattavaa. 

Toinen syy on ahdistava kuumuus töissä. Menetin hermoni tällä viikolla, kun mittari asiakaspalvelualueella näytti 30 astetta. Lähetin asiasta sähköpostia, että pelkään henkilökunnan terveyden puolesta. Työterveydestä tulikin nestehukka-diagnoosi koko porukalle, joten kävimme kollegani kanssa hakemassa autollisen vissyä jotta saadaan korvattua hikoillessa menetettyjä suoloja. Olemme myös saamassa asiakaspalvelualueelle jonkinlaista viilennyslaitetta ja ikkunoihin lämpöä blokkaavia kalvoja. Ehkä tilanne on parempi seuraavien helteiden tullessa. Nyt onneksi on tulossa ainakin yksi viileämpi viikko.

Ensi viikon suunnitelmani on pitkälle samanlainen kuin tällä viikolla. Olen iltavuorossa tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, joten silloin oletettavasti kävelen töistä junalle. Viikon neljäs kävelylenkki sitten viikonloppuna, todennäköisesti sunnuntaina. Perjantaina olen menossa suoraan töistä siskoni luo Helsinkiin, pidämme perinteisen siskospiknikin, nyt jo toista kertaa! Kotiudun lauantaina iltapäivällä. Toki voisin käydä yksin tai siskoni kanssa kävelemässä Töölönlahden lenkin HKIFive-haastetta varten, nyt kun tarkemmin ajattelen...

Sadetta on luvattu vain tiistain aamupäivälle, joten kelin puolesta on hyvät ulkoilusäät. Etenkin kun lämpötilan pitäisi olla 19-22 astetta eli vihdoin luvassa on normaali kesäkeli. Ihanaa! 

Helteisiä kävelylenkkejä

 

Kuva ei näytä ehkä niin nuutuneelta, miltä on tuntunut koko viikon. Treenaaminen on enemmänkin pakkopullaa kuin liikunnan iloa. Tällä viikolla tein neljä kävelylenkkiä enkä yhtään lihaskuntotreeniä. 

Perinteiset töistä junalle -kävelyt tapahtuivat maanantaina, tiistaina ja torstaina. Alkuviikolla olin aamuvuorossa, joten olin liikkeellä neljän-viiden maissa. Maanantaina 50 min / 5,05 km / 132. Olin nukkunut harvinaisen hyvin huomioiden että oli sunnuntain ja maanantain välinen yö, ehkä siksi meno tuntui tavanomaista kevyemmältä. Tiistain retki olikin sitten raskaamman oloinen, 1 h 1 min / 6 km / 131. Vaikka keskisyke oli pykälän matalampi, vauhti oli 15 sekuntia hitaampi per kilometri. Maanantainen 9.54 taitaa olla nopein kilometrikeskari, mitä on kevään ja kesän aikana ollut.

Torstain kävely oli tuttu iltavuoron jälkeinen, 55 minuuttia / 5,45 km / 133. Juna oli varttitunnin myöhässä, asemalla oli hurjan kuuma odotella ulkona kun varjopaikkoja ei pahemmin ole. Onneksi junissa on ilmastointi toiminut, on ollut kiva päästä lenkiltä lähes suoraan viileään 25 minuutiksi. 

Eilen oli erityisen kummallinen päivä. Olin todella väsynyt, ja väkisin nousin ylös puoli kahdentoista maissa. En olisi jaksanut mutta ajattelin että pakko, kun kello on noin paljon. Kellon mukaan uniaika oli 11 h 44 min, josta varsinaista unta 11 h 2 min. Silti olin hereillä vain nelisen tuntia, sitten otin puolentoista tunnin päiväunet. Heräsin viiden aikaan, ja olo oli yhä tokkurainen. Puoli kuudelta alkoi tuntua siltä, että herään päivään. Kahdeksan maissa menimme ystäväni kanssa sauvakävelemään, sanoin kyllä että on tämä hullun hommaa olla sauvomassa Kaupin karseissa ylämäissä, kun lämpötila oli yhä + 27. Sauvoimme 1 h 5 min / 5,55 km. Keskisykkeeni oli 145 ja maksimi 172, siltä tuntuikin... Lenkin jälkeen pulahdimme Rauhaniemessä uimaan, eipä sekään virkistänyt kuin sen aikaa mitä oli järvessä. Hiki oli taas kun oli saanut vaatteet vaihdettua. 

Tänään meinasin lähteä kävelemään Arboretumiin, mutta päätin toisin. Koska eilinen päivä meni nukkuessa, en tietenkään ollut viime yönä väsynyt ennen kuin kahden maissa. Nyt oli tavallista äänekkäämpi autoliikenne, ei siis mitään tavallisen kuuloisia autoja vaan mitä kummallisempaa putputusta ja räminää. Unta sain kellon mukaan puoli kolmen maissa, mikä saattaa olla liian aikaisin. Neljän maissa heräsin migreeniin, ja varsinainen herääminen oli taas 11.30 maissa. Olen tänään pessyt tyynyjä ja petivaatteita sekä hakenut torilta 5 kg mansikoita ja pakastanut ne. Mietin, että siinä taitaa olla hikoilua riittämiin. Lisäksi, olen tehnyt tällä viikolla 4 kävelylenkkiä, ja ensi viikko näyttää sitä että maanatantaista torstaihin tulee neljä lenkkiä putkeen, joten siitäkin syystä on ehkä syytä antaa jalan levätä tänään. 

Siinä siis tuli jo ensi viikon ohjelmaa. Maanantaina, keskiviikkona ja torstaina olen iltavuorossa, joten silloin kävelen töistä junalle. Välillä vähän tympii; koska lähden aina liikkeelle kaupungintalolta ja päätepisteenä on aina rautatieasema, ja aikaa on yleensä vähän yli tunti, ei reittivaihtoehtoja ole kovin monta. Toki aina pääsee koukkaamaan johonkin asuinalueelle niin, että matkalle osuu ainakin pari katua, joilla en ole kävellyt vähään aikaan. 

Tiistaille olemme suunnitelleet kävelylenkkiä ystäväni kanssa, saa nähdä toteutuuko. Luvassa on + 29... Koko ensi viikolle on luvassa kuumaa, joten voi olla että lihaskuntoilu ei innosta vielä. Tuskin kävelisinkään noin paljoa, ellei valtaosa lenkeistä tapahtuisi siksi, ettei tarvitse iltavuoron jälkeen hengailla tuntia Oriveden keskustassa odottamassa keskustan seisakkeelle pysähtyvää taajamajunaa, jossa ei ole ilmastointia ja joka usein kesäaikaan on niin täynnä että aina ei löydy istumapaikkaa. 

Saatan taas toistaa itsäni, mutta toivon että ensi viikon jälkeen lämpötilat tasaantuisivat sinne noin 20 asteeseen. Meillä on yhä töissä maskipakko, joten naama hikoilee muuta kehoa runsaammin ja hengittäminen on työlästä. Paha olo on päivittäinen seuralainen. 4 viikkoa kesälomaan tuntuu vielä piiiiiiitkältä ajalta... 

Helle haittaa treenejä

 

Pidän kesän lämmöstä, mutta liika on liikaa. Parin viime viikon treenit ovat olleet lähinnä "ajan tappamista" eli kävelyä töistä junalle. Ei tarvitse hengailla Orivedellä tuntia ja tilata erillistä kyytiä asemalle, kun hoitaa välimatkan kävellen. Mutta esimerkiksi eilen aamulla olin niin väsynyt, että peruin ystävän kanssa sovitun aamulenkin. Klo 8 kävin vessassa ja totesin, että en kykene heräämään puolen tunnin päästä ja suuntaamaan Kauppiin kymmeneksi. 

En tiedä miten teillä muilla, mutta minulla tällainen pitkään jatkuva helle tekee päänsärkyä, voimattomuutta ja ajoittaista pahoinvointia. En oksentele, mutta välillä heikottaa niin ettei tahdo pystyssä pysyä. Haittatekijöitä ovat paitsi lämpötila itsessään myös olosuhteet töissä ja kotona. Bussimatka töihin ja takaisin kotiin kestää 40 - 50 minuuttia suuntaansa, eivätkä kaikki bussit joko ole ilmastoituja tai ilmastointi ei toimi. Töissä meillä ei ole asiakaspalvelualueella muuta viilennystä kuin kaksi pientä pöytätuuletinta, lämpötila siellä on ollut vaihtelevasti 24 - 30 astetta. Onneksi työhuoneissa on kunnon viilentimet. Lisäksi kun olen työmatkalla ja töissä koko ajan maski päässä, se lisää kasvojen alueen hikoilua ja huonontaa oloa entisestään. Olin toivonut että pian päästäisiin töissä maskeista eroon, mutta nyt kun tartuntamäärät ovat taas olleet kasvussa niin toivoni taitaa olla turha. Kotona sisätilan lämpötila on työpaikkaa matalampi, mutta kuuma on vaikka aurinko ei paistakaan olohuoneen ja makuuhuoneen puolelle. Pari yötä oli hyviä, kun kävi tuuli niin että ikkunaverho heilui, sitten taas esimerkiksi viime yö oli niin lääsy että olo oli varsin tukala pitkin yötä. 

Viime viikon treenit olivat vain kaksi kävelylenkkiä, molemmat töistä junalle. Ensimmäinen oli normaalin mittainen 1 h / 5,75 km / 134, mutta toinen tavallista pidempi. Minulla oli väärä numero bussikuljetukseen juna-asemalle, joten yhtäkkiä olikin 2 tuntia aikaa ennen seuraavaa junaa. Tein nopean reittisuunnitelman ja sitten matkaan, 1 h 32 min / 9 km / 130. Juhannukseksi olin ottanut lenkkikamppeet mukaan kaverin mökille, mutta kaveri ei sitten halunnutkaan lähteä. Kuuma oli silloinkin. 

Tällä viikolla olin tiistaina sauvakävelemässä kaverin kanssa, mentiin Kaupin sijaan pitkästä aikaa Suolijärvelle. 55 min / 5 km / 142. Lenkin päälle pikapulahdus järveen :) 

Keskiviikkona päätin mennä pitkästä aikaa Arboretumiin katsomaan, miten siellä kukkii. On niin nättiä että! 1 h 5 min / 6,5 km / 129. 

Torstaina oli perinteinen töistä junalle - kävely, 57 min / 5,5 km / 128.

Eilen tosiaan skippasin lenkin ystävän kanssa, tein sitten päivällä lihaskuntoa kotona. GoGon treenikirjastosta teräspakarat 20 + vatsa-selkä 20, toinen oli vähän pidempi ja toinen vähän lyhyempi kuin 20 minuuttia, yhteensä tuli 42 minuuttia. Tosi tukalaa oli, jumppahuoneeseeni paistoi aurinko ja muutenkin tuntui olevan voimat vähissä. 

Ensi viikon treeneistä en osaa sanoa yhtään mitään. Huomenna ja torstaina kävelen töistä junalle, muusta en tiedä. Äsken katsoin Ylen sivuilta sääennustetta niin koko ensi viikko pitäisi olla samaa, päivällä liki 30 astetta lämmintä ja aamukahdeksaltakin jo 20. Eli jos on tyyntä niin luvassa on huonosti nukuttuja öitä. Viime viikolla nukuin aika monena päivänä bussissa sekä aamulla että iltapäivällä, sama lienee luvassa ensi viikollakin. Toivottavasti ensi viikon jälkeen palattaisiin niihin noin 20 asteen päivälämpötiloihin, silloin olisi helpompi olla niin töissä kuin kotona. 

Koska olen yhä jossain määrin toipilaana vaivasenluuleikkauksesta, en ota paineita siitä vaikka tekisin vain vähän kävelylenkkejä. En koe sitä millään tavalla kehittäväksi, jos lenkkeilen yliväsyneenä ja pahoinvoivana. Lenkkeilyn tarkoitus on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä, ei tuntua siltä että "karmeaa, loppuispa tää jo". Lomani on vasta elokuussa, toki silloinkin voi olla hellettä mutta toivottavasti ei. Silloin voin keskittyä liikuntaan, ja ehkä varpaan liikkuvuus on vähän parempi, niin että voisin varovaisesti miettiä juoksuaskelienkin ottamista. 

Kivaa kesäaikaa, voin toistaa itseäni mutta muistakaa juoda ja syödä riittävästi!