sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Talvi tuli ja liikunnat siirtyi pääosin sisälle

 


Kaksi viikkoa on taas mennyt edellisen postauksen jälkeen, mihin lie aika kiiruhtaa? Juoksuohjelma päättyi, enkä ole ottanut käyttöön uutta. Yksi syy on se, että haluan koittaa saada peruskuntoa, ettei juoksu olisi kuukausi kuukauden perään korkeasykkeistä, lisättynä sillä että pienikin vauhdinlisäys vetää pohkeet hapoille. Lisäksi Tampereelle tuli talviset olosuhteet, liukasta on ollut ja nyt jo muutaman sentin hanki. Minulla on nettikirpparilta ostetut nastalenkkarit, jotka kyllä tuntuvat hyviltä jalkaan mutta joiden nastat eivät tunnu järin pitäviltä. Olenkin keskittynyt edelliset viikot sisäliikuntaan. 

Viime viikolla tiistaina 15.11. kävin salilla pyöräilemässä tunnin verran. 

Keskiviikkona 16.11. kävin Orivedellä uimahallissa ennen iltavuoroon menoa, uin 1 km / 43,5 min. Hain tiistaina Kävelykilometrikisan palkintoni eli kortin, jolla voin puolen vuoden ajan käydä liikuntahallin kuntosalilla ja uimahallissa. Niissä on sen verran paljon vakiovuoroja varattu, että aina pitää tarkistaa netistä onko allas tai sali vapaana siihen aikaan kun pystyisin menemään. 


Torstaina kävin taas salilla pyöräilemässä tunnin. 

Lauantaina 19.11. kävelin kotoa Pispalan kautta Lielahteen ostoksille. Ikkunasta päivä näytti aurinkoisemmalta, mutta kun pääsin ulos niin enemmän oli pilvistä ja lisäksi kylmä tuuli. 5 km / 51 min / 142. Huono lenkki, kuten hidas vauhti ja korkea keskisyke osoittavat. 

Sunnuntaina oltiin ystäväni kanssa salilla The Trip -spinningissä, se kestää aina 40 minuuttia. Sen jälkeen menimme Suolijärvelle avantosaunaan. Vielä ei järvi ollut jäässä, mutta kohta on. Neljä kertaa kävin pulahtamassa. En todellakaan uinut, vaan kyykistyin rappusilla, kaiteesta kiinni pitäen. 


Tällä viikolla liikunnat alkoivat tiistaina, jälleen pyöräilin salilla tunnin. 

Keskiviikkona olin aika väsynyt, mutta kävin salilla tekemässä puolituntisen lihaskuntotreenin. 

Torstaina tein lyhyemmän työpäivän, joten ehdin aamulla ennen töihinmenoa tehdä kotona 38-minuuttisen liikkuvuus-venyttelyn GoGon Treenikirjastosta. Aamu on hyvä aika tällaiseen, karu totuus kankeudesta paljastuu... Kuvat otin loppuvaiheesta kun jo vähän taivuinkin johonkin. Plus että ainakin polveni ja kyynärpääni ovat yliliikkuvat, joten eteentaivutukset ovat aina olleet minulle bravuuriliikkeitä. 


Perjantaina olin viiteen asti töissä, ja kuudesta puoleenyöhön työpaikan pikkujouluissa. Jäin kaverille Orivedelle yöksi, koska lauantaina oli työpäivä. Kotimatkalla tuli aikamoinen väsymys, enkä muutenkaan halunnut harrastaa liikuntaa. Krapulaa ei ollut, mutta kyllä tuntui että valkkaria tuli juotua useampi lasillinen. 

Tänään sitten meninkin taas salille, ensin pyöräilin puoli tuntia ja perään tein 42 minuuttia lihaskuntoa. Väsynyt olen ollut tänäänkin, joten hyvä että tuli kuitenkin lähdettyä liikkumaan. 

Tämä viikko oli muutenkin raskas, jouduin käyttämään tosi paljon työaikaa selvitelläkseni viime viikonloppuna kirjaston omatoimiaikana raportoituja ja osin valvontakamerasta todettuja häiriökäyttäytymisiä. Lisäksi sairaslomat muutenkin vähäisessä henkilöstömäärässä aiheuttavat lisäpähkäilyä. Syksy on ollut varsin raskas, siinä on ollut isoja asioita kuten kirjastomme 150-vuotisjuhlat ja omatoimikirjaston käyttöönotto, lisäksi kävi niin että puolisoni 2 viikon Saksan-reissu venyi 7 viikkoon. Onneksi ensi viikon jälkeen saan pidettyä viikon vuosilomaa, ainakin toivottavasti... 

Mukavaa joulunodotusta! Kiva on ollut nähdä valokuvista, että myös eteläinen Suomi Helsinkiä myöten on saanut edes vähän lunta (ja valoa) :) 



sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Se on siinä! Juoksuohjelma taputeltu ja 10 km juostu

 


No nyt! Lopulta oli sellainen viikko, että sain tehtyä juoksuohjelman viimeisen viikon läpi. Rytmitys olisi voinut olla parempi, sillä nyt alkuviikolla oli kevyet treenit ja loppuviikolla kovemmat. Mutta mikä tärkeintä, ohjelman tavoite toteutui ja sain juostua 10 km:n lenkin. Käydään kuitenkin viikko läpi kokonaisuudessaan. 

Maanantaina tein ohjelman puolituntisen reippaan kävelyn, 38 minuuttia / 4,24 km /133. Alussa seisoin kadunkulmassa 10 minuuttia odottamassa satelliittien löytymistä, sitten ensimmäinen kilometri kulki mukamas 7.30-vauhtia joten pari minuuttia on tullut kelloon oikaisua. Eipä se osannutkaan antaa tarkempaa keskivauhtia kuin 9.--. 


Tiistaina oli vuorossa rauhallinen puolituntinen, 35 minuuttia / 3,67 km / 122. Junalta Tammelan kautta Armonkalliolle ja keskustan läpi kotiin. Valoviikot ovat käynnissä, nuo kuvan pallot ovat suosikkejani jo monelta vuodelta. Niitä onkin onneksi useammassa paikassa. 

Keskiviikkona satoi, Tampereella oli aamulla niin paljon vettä että sukat kastuivat jo matkalla kotoa bussiasemalle. Orivedelle oli tullut ohut lumikerros, joka tosin suli iltapäivään mennessä. Olin ottanut varuiksi treenivaatteet mukaan, mutta en ollut tehnyt varmaa liikkumissuunnitelmaa. Sain päivällä influenssarokotuksen, joten jätin varaa oireille. Niitä ei kuulunut, joten menin salille polkemaan kuntopyörää tunniksi. 

Torstai oli kauhupäivä, eikä siinä ollut tilaa liikunnalle. Illalla oli lautakunnan kokous, joka kesti taas sen verran pitkään että pääsin kotiin illan viimeisellä junalla. Yleensä olen lautakuntapäivinä mennyt Orivedelle kahdeksan bussilla ja käynyt kahvilassa aamiaisella, ollen töissä vasta n. 9.30 maissa. Nyt oli kuitenkin Teams-kokous jo 8.15. Eli lähdin kotoa klo 6.30 ja takaisin olin 21.15. 


Onneksi pystyin perjantaina tekemään lyhyemmän päivän, menin töihin varttia vaille yhdeksältä ja lähdin kolmelta. Jäin kuitenkin vielä Orivedelle, kävimme ystäväni kanssa sauvakävelemässä. Hujauksessa  meni 1 h 19 minuuttia kun jutusteltiin niitä näitä. 7,43 km / 137. Juuri ja juuri päästiin päivänvalolla takaisin ystäväni luo, toki reitin loppupäässä oli jo valaistus päällä. Menin lenkin jälkeen takaisin kirjastolle, pääsin siitä työkaverini kyydissä Tampereelle. 

Keskiviikon pyöräily tai perjantain sauvakävely saavat korvata juoksuohjelman lyhyen kävelylenkin, olkoonkin että molemmat lienevät reilusti pidempikestoisia kuin mitä ohjelmassa oli ajateltu. 

Lauantaina olin töissä, ja jäin töiden jälkeen Orivedelle isänpäiväjuhliin. Juhlittiin jo lauantaina ihan vaan siksi, ettei mun tarvi taas sunnuntaina matkustaa vaan saan olla edes yhden päivän Tampereella. Juhlista saavuin kaupunkiin kuuden maissa, tein kotimatkalla ohjelman intervallitreenin. Ei ideaalitilanne jättää sitä pitkistä edeltävään päivään, mutta alunperin olisin halunnut juosta sen päivänvalossa, siinä kuitenkaan onnistumatta. En yrityksistä huolimatta osaa tallentaa kelloon intervallitreeniä, saan asetettua vain yhden kellonajan eli piippaa ensimmäisen vedon jälkeen mutta ei palautusosion jälkeen. Jouduin siis kurkkimaan ajan kulua vähän väliä, koska treeninä oli 30 minuuttia niin että ensin menen 1 minuutin kovaa ja sitten 2 minuuttia rauhallisesti. En tiedä meninkö kovat pätkät liian kovina, vain onko peruskuntoni vaan niin huono, mutta sykkeet eivät juuri laske rauhallisessa juoksussa. Keskisyke oli 153, maksimi 169.


Tänään oli siis ohjelman huipennus, viimeinen suoritus eli 10 km. Ensin huonot ja sitten hyvät asiat:

Mietin jo ennalta, jaksanko juosta kympin, kun alla on perjantain suht pitkä sauvakävelylenkki ja eiliset intervallit. Yöunta tuli melkein 10 tuntia, mutta yhtenäisyys oli 1.3/5, ja tiedän katsoneeni kelloa ensimmäisen kerran 7.45, ja kuudennella katsomiskerralla klo 11.15 nousin ylös. Lenkin 2 viimeistä kilsaa oli tosi raskaat, syke pysyi yli 160:n lähes koko ajan ja tuntui että matkalla oli paljon ylämäkeä.

Ilma oli kaunis ja mukavan vähän oli ihmisiä liikkeellä. Aina jännitän sitä, että kun olen niin hidas niin joudunko tekemään kuormittavia spurtteja päästäkseni kävelijöistä ohi. Nyt moni kävelijä kaarsi pihateille tai bussipysäkille enkä ohittanut kuin 3, joista heistäkin yksi liikkui rollaattorin kanssa ja toinen kulki järeän kameran kanssa pysähtyen välillä kuvaamaan. Kolmas käveli muuten hiljaa. Lenkistä ensimmäiset 7,5 kilometriä olivat kivaa letkeää läpsyttelyä. Eli siihen asti oli voimia. Ja vaikka syke oli oikeastaan koko ajan 150-155, tuntui kuitenkin että jaksan eikä jaloissa paina. 6 kertaa pysähdyin liikennevaloihin, vain yksi oli pidempi pysähdys (Kalevan Prismalla, missä pitää ylittää 2 x 2 kaistaa kahdesti ja toiset kaksi kertaa yksittäinen kaista). 

Kun kymppi tuli täyteen, pysähdyin niistämään mutta vaikka olin painanut nappia niin kello ei pysähtynyt. Sekä matkaa että aikaa tuli hiukan liikaa. Suht oikea lienee 10 km / 1 h 29 min. Keskisyke oli järkyttävä, sillä se on korkeampi kuin eilisissä intervalleissa, 154 ja maksimi 170. Väsymisen huomaa siinä, että kilometreillä 1-8 keskisyke oli 144-157, kahdella viimeisellä 160 ja 162. Kilsoilla 6 ja 7 keskivauhti oli yli 9 minuuttia, muuten alle, keskiarvo oli 8.45. 

Jatkosta en ole tehnyt vielä mitään suunnitelmia. Toisaalta olen pettynyt, ettei tämän 11 viikon aikana juoksusykkeessä tapahtunut putoamista, vaikka alkuvaiheessa kävelyä oli paljon enemmän kuin juoksua. Eli peruskunto lienee yhä huono, ja vaikka juoksen lenkistä riippuen keskimäärin 9 minuutin kilsavauhtia, syke haluaa silti olla 150:n tasolla. Pienestäkin loivasta ylämäestä se nousee, eikä helposti laske. Toisaalta olen iloinen ja ylpeä, että olen kuntoutunut ja pystyn juoksemaan yhtäjaksoisesti 10 kilometriä. Se on kuitenkin varsin pitkä matka!

Monen vesisadeviikon jälkeen olen vähän sillä mielellä, että voisin pitää tähän väliin sisäliikuntapainotteisen kauden. Polkea paljon kuntopyörää, jos sillä saisin peruskuntoa. Siinä syke pysyy helposti 120-tasolla tai alle, vastuksesta riippuen. Välillä The Trip tuo sähinää ja tehoa treeniin. Tuskinpa enemmästä lihasvoimastakaan on haittaa. Eli ehkä vähän fiilisliikkumista väliin. Samalla voin tutkailla löytäsinkö sellaisen juoksuohjelman, joka kalenteroi myös lihaskunnon ja kehonhuollon. Ne kun jää niin helposti tekemättä, jos niitä ei ohjelmassa lue. 

Mukavaa talven odotusta!


sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Juoksuohjelman viimeinen viikko vieläkin tekemättä

 

Niin siinä kuulkaa on käynyt, että olen juoksuohjelman kanssa täsmälleen samassa tilanteessa kuin kaksi viikkoa sitten. 10 viikkoa on juostuna, viimeinen ei. Vakaa aikomus on saada se lopultakin työn alle ensi viikolla. 

Muutenkin olen liikkunut tosi vähän näiden kahden viikon aikana; muu elämä on vienyt paljon tilaa. Itse en ole asiasta huolissani, kyllä se rutiini sieltä taas löytyy. 

Edellinen postaus päättyi kaverin muuttoon ja sauvakävelylenkkiin. 

Viime viikon liikunnat olivat maanantain 24.10 35-minuuttinen koko kropan salitreeni ja tunnin fascia method. Jälkimmäinen alkoi kylläkin bodybalancena, koska ohjaaja oli juuttunut ruuhkaan ja toinen tuli paikkaamaan. Siinä se. Viikkoon tuli pari iltavuoroa eikä suoraan sanottuna huvittanut lenkkeillä jatkuvassa sateessa, perjantaina oli matkoineen 15-tuntinen koulutuspäivä elämänlaatupalveluiden henkilökunnalle ja viikonlopun olin Helsingin kirjamessuilla. Keskiviikolle olimme suunnitelleet ystäväni kanssa lenkkiä, mutta kun pääsin heidän asunnolleen hän perui koko jutun. En sitten lähtenyt yksin. 

Tämä viikko ei näytä sen aktiivisemmalta, ainoat liikunnat ovat maanantain 40-minuuttinen kävely sekä tiistain puolituntinen yläkropan salitreeni ja perään poljettu 40-minuuttinen The Trip. Torstaina lähdin viikonlopuksi Saksaan, kotiuduin tänään illalla. Tuli vähän yllätysreissu. Puolisoni meni lokakuun alussa kahdeksi viikoksi, mutta erinäisistä syistä hänen reissunsa venyy 7-viikkoiseksi. Kävin välitreffeillä, pidin perjantaina vapaapäivän jo etukäteen ensi lauantain työvuorosta. Tapasimme hänen kavereitaan sekä perjantaina että lauantaina, oli kivaa. 

Mutta nyt on päästävä takaisin ruotuun. Vakaa aikomukseni on saada nyt juoksuohjelma valmiiksi, huomiselle mietin puolituntista juoksulenkkiä missä tahtia vuorotellaan niin että mennään minuutti kovaa ja kaksi rauhallisesti. Muuten viikossa on 3 kävelylenkkiä (puoli tuntia, puoli tuntia reippaasti, pieni lenkki) sekä huipentumana 10 km. Toki haasteensa tuo 6-päiväinen työviikko ja sunnuntainen isänpäivä, tarkoittaa että reissaan joka ikinen päivä Tampereen ja Oriveden välillä. 

Pimeys ja sade alkaisivat jo riittää, toivottavasti tulisi edes muutamia aurinkoisia päiviä! Nytkin ropisee ikkunoihin. Ja kuinka sattuikaan, Saksassa on ollut lokakuussa 20-30 astetta lämmintä ja aurinkoista, mutta eikös nyt ollut +13 ja pääosin sateista kun olin siellä... Tänään sitten aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun aamuyhdeksältä matkustin lentokentälle :D 

Jaksamista marraskuuhun!