sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kohti Karhunkierrosta, viikko 22: elämäni pisimmät vedot ja erinäisiä pohdintoja

Koivuissa jo vihertää :) Tällä viikolla noudatin treeniohjelmaa vain osittain mutta samalla koin suuria onnistumisen hetkiä.

Hukkasin bussikorttini pääsiäislauantaina, minkä vuoksi jouduin pari päivää kulkemaan junalla. Tiistaina oli iltavuoro, niin pääsin taajamajunalla Oriveden keskustaan. Keskiviikkona aamulla juna jäi asemalle, tein sieltä kävelylenkin töihin. 4,3 km / 45 min / keskisyke 115. Osittain koin huonoa omaatuntoa siitä, että laitoin mittarin käyntiin ja tein tämmöisestä kävelystä treenin. Mutta samalla, miksi ei? Joku hölkkää 45 minuuttia keskisykkeellä 115, miksi se kelpaa ehdottomasti treeniksi mutta  kävely kenties ei? Miksi puolen tunnin työmatkapyöräily lasketaan treenimääriin, mutta kävelyä ei? Onko edelleen vallalla ajatusmaailma, että kävely on hyväksyttävää treeniä vain jos vedetään vauhdikkaasti sauvojen kanssa mäkisessä maastossa? Milloin kävely on hyötyliikuntaa, milloin treeniä? Itselläni on sellainen periaate, että kun kävelen puolitoista kilometriä bussipysäkiltä kotiin, se on hyötyliikuntaa. Tai jos kävelen aamulla bussiasemalle, matka kestää puoli tuntia ja se on hyötyliikuntaa. Treeniksi se menee silloin, jos oletettu kesto on kolmen vartin luokkaa. Saa esittää vasta-argumentteja! :)

Keskiviikkona illalla menin salille, alkuun soutua puoli tuntia ja perään 40-minuuttinen The TRIP. Spinningillä korvaan juoksuvedot 3 x 5 x 150 metriä. Soudussa huomasin, että pakara ja takareisi kestävät soutua, ahkera venyttely on siis ollut avuksi. 

Perjantai oli jännittävä päivä. Pisimmät juoksuvedot ovat olleet sellaisessa sarjassa, missä on menty 10, 8, 6, 4, 2 ja 1 minuuttia. Nyt ohjelmassa oli 3 x 1,6 km. Olin etukäteen varsin kauhuissani. Hittolainen, reilu puolitoista kilsaa on hirveän pitkä matka! Jaksanko edes yhtä, saati kolmea? Alkuverkka oli kauhea, pohkeissa painoi. Ensimmäinen veto alkoi ylämäkeen, taas mietin että voisinko joskus mennä Teiskontietä toiseen suuntaan, saisin nuo pari ärsyttävää nousua alamäiksi. Toinen veto alkoi alamäkeen, muuten suuri osa oli hiekkatietä, loppuun loiva alamäki. Kolmas alkoi lyhyellä jyrkällä alamäellä mutta loppu oli tasaista asfalttia. Hämmentävää, en joutunut pysähtämään liikennevaloihin ennen kuin loppuverryttelyn lopussa. Vedot eivät olleet helppoja, noin 300 metrin kohdalla alkoi tuntua että pohkeet on ihan lopussa, ja aika taajaan tuijottelin matkamittaria. Lopussa olin kuitenkin iloinen: jaksoin! Vetojen välissä 2 minuuttia kävelyä. Ja, mikä mukavinta, vauhti on kiihtynyt veto vedolta. Ensimmäinen vauhdilla 7.41 keskisykkeellä 155, kesto 12 min 19 sek, toinen 7.28 / 157, kesto 11 min 58 sek ja kolmas 7.13 / 159, kesto 11 min 36 sek. 

Olosuhteiden pakosta jouduin tekemään pitkiksen lauantaina. Sunnuntaina lähdin Orivedelle teatteriin, joten olisin joutunut lähtemään lenkille aikaisin aamulla ehtiäkseni käydä suihkussa ja tehdä ruuan ennen klo 16 alkavaa esitystä (bussi lähti klo 14). Takaisin Tampereella olin iltakahdeksalta. Perjantain vedot eivät olleet optimaalinen lähtökohta kahden ja puolen tunnin lenkkeilylle Kaupin mäkisissä maastoissa. Ohjelmassa oli 193-196 minuuttia mutta lenkki jäi 40 minuuttia lyhyemmäksi. Kiersin kilpaviitosen kahdesti, kuntokolmosen kertaalleen ja helpon kolmosen kertaalleen, sitten hölkkäsin kotiin Kalevaan. Ihan täysiä kierroksia en liene tehnyt, tai sitten reitit ovat kylttien kertomaa lyhyempiä, sillä matkaa kertyi 15,2 km / 2 h 32 min. Menin hölkkä-kävelyä, eli vuorotellen 5 minuuttia hölkkää ja 2 minuuttia kävelyä. Kuva antaa osviittaa maastosta, tässä on kolmanneksi pahin mäki kilpaviitosella. Kun se tai joku muista pahoista tuli eteen kävelypätkän jälkeen, en tasan jaksanut hölkätä viittä minuuttia. Tein lyhyen kävelypätkän tarvittaessa, mutta sitten nipistin ne sekunnit pois seuraavasta kävelypätkästä. Muistutus itselle, jos ulkona on 20 astetta lämmintä niin puoli litraa juomaa on liian vähän. Ainakin Kauppiin. 

Iloisen siitä, että jalka kesti tämän viikon juoksulenkit. Tänään on lonkankoukistajissa jumitusta mutta se on normaalia väsymistä pitkiksestä, samoin kuin säärien etuosan ja pohkeiden tuntemukset. 

Kuulisin mieluusti kommentteja, onko asfalttipuolimaraton 18.5. (eli HCR) liian lähellä, kun viikkoa myöhemmin 25.5. on Karhunkierroksen 34 km? HCR houkuttaisi kovasti, kun nyt on osallistumisia myynnissä päivittäin. Ehdinkö palautua, kun oletus on että puolikkaalla kuluisi kaksi ja puoli tuntia? Ja oletus on, että Karhunkierrokseen käytän 6-7 tuntia? Lähtisin ilman muuta puolikkaalle, jos välissä olisi kaksi viikkoa, nyt on olo että viikko on ehkä sittenkin liian vähän.

Olen myös miettinyt elämää Karhunkierroksen jälkeen. Sitä että kesän treenaisin ilman ohjelmaa ja tavoitetta. Keskittyen ehkä GoGon kesähaasteeseen, jos kyseessä on sama kuin viime kesänä eli saa palkintoja sen mukaan montako kohtaa sadasta vaihtoehdosta tekee :) Maanantaina juttelin kaverini kanssa, kun ajoimme pois siskoni synttärijuhlista. Hän kertoi, kuinka on loukkaantumisten jälkeen treenannut fiiliksen mukaan. Olen nyt jo ainakin 6 talvea peräkkäin vetänyt juoksuohjelmaa seuraten. Entä jos vuodelle 2020 laittaisin tavoitteen syksylle? Silloin ei olisi "pakkoa" juosta marraskuusta toukokuuhun, vaan talven voisi keskittyä vaikkapa hankkimaan lihasvoimaa salilla. Keväällä voisi palata juoksubaanoille, jolloin ehtisi hyvin löytää juoksukunnon ennen syksyä. Silloin tulisi myös liikuttua tasaisemmin, kun kesä ei alkaisi palautumisella ja sillä, että pää on liikuntavihaamistilassa maratonin tai vastaavan jäljiltä. 

Näin tällä erää. Ensi viikolle olisi taas tarjolla 4 lenkkiä. Kilsan vedot (5 kpl) lienevät lasten leikkiä nyt, kun selvisin 1,6-kilsaisista... Toinen tehotreeni olisi lyhyet mäkivedot 15-16 minuuttia. Lisäksi hölkkä 32-33 minuuttia sekä pitkis 213-216 minuuttia. Lyhyen hölkän saatan korvata pyöräilyllä; kävin pumppaamassa renkaat täyteen liikkeessä (enkä saanut neuvontaa vaikka sanoin etten ole varma osaanko käyttää jalkapumppua, en sitten tiedä onko niissä tarpeeksi ilmaa, siksi syytä aloittaa lyhyellä lenkillä) joten pyöräilykausi voi alkaa. Siis jossei sada räntää... Huomenna aion mennä yhdistelmään bodycombat + yinjooga, oi oi se on kiva tapa aloittaa uusi viikko :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti