perjantai 7. tammikuuta 2022

Uusi vuosi ja toivottavasti uudet kujeet

 


Vuosi 2022 on jo viikon vanha. Tampere sai joulukuussa lumen, joka suli pois mutta tuli juuri jouluksi takaisin. Joulun ja uudenvuoden välipäivät olin lomalla ja vietin ne puolison perheen luona Saksassa. Oli kiva käydä reissussa, en ollut nähnyt Saksan perhettäni sitten elokuun 2019. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene yhtä pitkä aika. Frankfurtin seudulla oli uudenvuodenaattona 15 astetta lämmintä, joten paluu uudenvuodenpäivänä lumiseen Suomeen oli pienoinen shokki. Tykkään kuitenkin, että lunta ja pakkasta on sen verran paljon, että maisema on kauniin talvinen eikä loskainen. 

Vuosi on alkanut liikunnan suhteen erinomaisesti. Viime vuoden lopulla olin välillä vähän kyllästynyt ainaiseen kävelyyn ja samoihin jumppiin. Nyt kun kuntosalit olivat pari viikkoa kiinni, GOGO on jälleen alkanut striimata jumppia, osa on heidän Treenikirjastossaan ja osa yhteistyössä Aamulehden kanssa. On ollut kiva nähdä uusia livestriimejä. 

Kun lauantaina tulin kotiin, niin en saanut kunnolla nukuttua sen enempää sunnuntain kuin maanantain vastaisena yönä. Kävi niin kummallisesti, että heräsin maanantaiaamuna tuntia ennen herätyskelloa, joten ehdin tehdä 45-minuuttisen pilateksen vaikka lähdin iltavuoroon klo 10.10 bussilla (eli lähdin kotoa klo 9.40). 


Kankeaa on meno aamutuimaan :D Mutta varmasti oli hyvä lähtö päivään. 

Maanantai-illalle tuli 45-minuuttinen yllätyslenkki. Sen kerran kun en katsonut VR:n junia kartalla, niin taajamajuna olikin peruttu. Keskustan seisakkeella yksi ihminen sanoi, että kesällä korvaava bussi tuli 20 minuuttia myöhässä, mutta toinen sanoi että samana päivänä bussi oli lähtenyt Tampereelta puolitoista tuntia myöhässä. Olin siinä että ei hitto, en tarkene seistä paikallani odottamassa, tuleeko bussi vartin päästä, vai ehkä tunnin päästä, tai kenties ei ollenkaan. Ajattelin ensin että teen pikkulenkin seisakkeen lähellä, jotta näen kun bussi tulee. Sitten muistin että varsinaiselta asemalta menee puoli yhdeksän juna, tarkistin kartasta että se kulkee suunnilleen ajoissa, siispä lenkkeilin IC-junalle. Asuna äärettömän epäkäytännöllinen paksu toppatakki, merinovillatunika ja farkut. Raskasta oli meno, vaikka tiet olikin aurattu varsin siisteiksi. 4,2 km / 132. 

Tiistaina jumppasin kotona, Aamulehden tallenteista löytyi kombo teräspakarat, vahvat kädet ja vatsa-selkä, yhteensä 58 minuuttia. Totesin että leikatussa varpaassa on sen verran liikkuvuutta, että pystyn tekemään "puolikkaita" askelkyykkyjä. En siis saa polvea lähellekään lattiaa, mutta varvas antaa sen verran periksi että saan vasemman jalan n. 90 asteen kulmaan. Käsipainoja minulla ei edelleenkään ole, aina vain se iänikuinen 8 kilon kahvakuula, siispä tein käsiliikkeitä sekä lukumäärältään vähemmän että hitaammalla temmolla.


Eilen myös jumppasin, GOGOlla oli useita livetunteja joista valitsin 45-minuuttisen Les Mills Tonen ja perään 45-minuuttiset Les Mills Shbamin. Jaloissa tuntui vielä tiistaiset teräspakarakyykyt, mutta ihan hyvin meni silti. Tone oli todella kyykkypainotteinen, mutta variaatioita oli kivasti. Ykkössuosikkini oli kyykky, jossa toinen jalka oli taaempana, suunnilleen niin että varpaat olivat toisen jalan kantapään kohdalla. Toinen kiva oli tasapainotreeni, ensin nostettiin toisen jalan polvi ylös, sitten jalka ojennettiin nilkka koukussa ja kyykättiin tukijalalla. Liikkeen toisessa osassa jalka liikkui suorana sivukautta taakse, takana kaksi nostoa, sivukautta eteen ja tukijalalla kaksi pientä kyykkyä.

Shbam-tanssitunti on vaikea ja vähän pelottavakin ihmiselle, jolla on huono rytmitaju. Käteni siis elivät jossain määrin omaa elämäänsä. Osin myös jalat, sillä jätin osan hypyistä väliin. Ei suosikkini, mutta tulipa kokeiltua. 

Tänään lenkkeilin töiden jälkeen tunnin verran, matka noin 5,8 km, keskisyke 139. Kävelin Petsamossa, mistä postauksen aloituskuva on. Se on tosi kaunis alue niin kesällä kuin talvella. Matka oli noin, koska kävin kaupassa lähellä kotia ja sinä aikana kelloni sekosi. Olin katsonut, että mittarissa oli 5,74 km korttelin päässä kaupalta. Kun tulin ulos, odotin hetken että mittarin satelliittisymbolin vilkkuminen lakkasi. Vaan enpä ehtinyt ottaa montaa askelta, kun mittari piippasi kuudennen kilometrin täyteen, ja kun näyttö siitä vaihtui niin olikin jo 6,48 km, vauhti 31 sekuntia per kilometri. Siispä pysäytin mittauksen kiireesti. 

Eli yksi uusi kuje on, että olen löytänyt uutta kipinää liikkumiseen. Uskon, että pääsen keväällä vihdoinkin ottamaan ensimmäiset juoksuaskeleet. Nyt suunnittelen suksien ostamista, koska Tampereella on useammallakin järvellä latuja, esimerkiksi Hervantajärvellä kuuden kilometrin lenkki. En ole hiihtänyt sen jälkeen, kun muutama talvi sitten olin Puoli-Pirkassa, jossa keli oli niin kauhea että pitovoiteet kuluivat jo muutaman ensimmäisen kilometrin aikana. Kaaduin matkalla neljä kertaa, ja siitä jäi pienoinen hiihtokammo. Siksi menisin mieluummin jäälle, tai vaikka Ruotulan golfkentälle hiihtämään. Jäälläkin voi kaatua, mutta ainakin vauhti on hitaampi kuin maastossa :) Hiihtoa varten haluaisin uudet sukset, olen hiihtänyt ystäväni vanhoilla jotka tosiaan vaatisivat voitelua. Nyt ajattelin investoida karvapohjasuksiin. 

Toinen uusi kuje saattaa olla työrintamalla. Kirjastomme johtaja irtisanoutui syksyllä, ja paikkaan saatiin marraskuussa täyttölupa. Siinä on erinäisiä kiemuroita, muun muassa siksi että työnkuvaan haluttaisiin lisätä 10 % kulttuuritoimen tehtäviä. Olen hoitanut johtajan sijaisuutta pian 2,5 vuotta, ja nyt kun kulttuurijohtajamme jää pian opintovapaalle niin voi olla että minulle annetaan joitain tehtäviä jo nyt, ennen kuin kirjastonjohtajan tehtäväkuva on muutettu. Ja kun virka ei ole vielä haussa, niin emme saa uutta johtajaa ainakaan kuukauteen. Elän siis varsin mielenkiintoisia aikoja myös töissä. 

Oikein kivaa uutta vuotta kaikille! Olkoon tämä vuosi kaikin puolin rauhallisempi, terveempi ja onnistuneempi kuin mennyt vuosi.