Jouluhaaste: 24 kysymystä joulusta

 

Taivaanrannan juoksija oli bongannut jouluhaasteen, ja oitis päätin tarttua siihen. Tehkääpä muutkin, vastauksia on kiva miettiä ja mieluusti lukisin muiden jouluperinteistä ja -mieltymyksistä! 

1. Lempijoululaulu?

Yhtä on täysin mahdoton valita, joten "huijaan" heti ja sanon useamman. Yksi uudempi löytö on Himlen i min famn Carolan esittämänä. Tämä on suomennettu nimellä Taivas sylissäni, mutta en ole vielä kohdannut Carolan voittanutta Suomi-versiota. Tarja Turusen esittämä Jo joutuu ilta on kerrassaan ihana. Raskasta joulua - porukan Tulkoon joulu on joka joulun pakko kuunnella - osastoa. 

2. Jouluelokuvasuosikkisi?

Love Actually. En taida edes tietää muita jouluelokuvia jos unohdetaan piirretyt...

3. Paras jouluherkku?

Tykkään kaikesta jouluruuasta, mitä perheemme pöydässä on! Ykkönen on ehkä kuitenkin perunalaatikko. 

4. Missä vietät joulun tänä vuonna?

Lapsuudenkodissani vanhempien, siskon perheen ja puolisoni kanssa. Meitä on yhteensä 9, onneksi tapaamme muutenkin jakaantua kolmeen huoneeseen niin tänäkään vuonna emme ole kylki kyljessä :) 

5. Oikea vai muovinen joulukuusi?

Oikea. Osa joulutunnelmaa on pistelevät neulaset, sekä neulasten rapisemisesta valittaminen.

6. Mitä traditioita odotat eniten?

Perheemme joulu alkaa siitä, kun kokoonnumme vähän ennen puoltapäivää riisipuurolle, puuroa syödessä kuunnellaan joulurauhan julistus. 

7. Milloin avaatte lahjat?

Illalla, perinteisin aika taitaa olla klo 19. 

8. Kumpi on parempaa, lahjojen antaminen vai saaminen?

Antaminen. Alan yleensä pitää silmiä auki jo alkusyksystä, ja bongailla hyviä lahjaideoita. Toisaalta siinä on sekin, että kun on monta lahjan saajaa sekä Hopen kautta lahjoitetut, niin on taloudellisesti kivempaa jakaa kustannuksia useammalle kuukaudelle.

9. Millainen paketoija olet?

Nopea. Leikkaan lahjapaperin vinoon ja mahdolliset repeytymät korjaan teipillä. Ostan yleensä montaa erilaista paperia, jotta lahjojen saajat eivät pysty niin helposti päättelemään mitkä ovat minulta. Joka vuosi ostan myös lahjanauhaa, ja vasta sen jälkeen tajuan että kotona on monta pakettia jo ennestään.

10. Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?

Tunnustan, että minulla ei ole yhtään jouluneuletta, eikä mitään muutakaan perinteistä jouluvaatetta. Yleensä pukeudun mekkoon, mutta sekin on eri joka vuosi. Tänä vuonna aion pukeutua paksuihin mustiin sukkahousuihin ja Neulomon Revontuli-kuosiseen tunikaan.

11. Ihanin joulumuisto lapsuudesta?

Noin 10-vuotiaana sain lahjaksi toivomani kosketinsoittimen. En osannut soittaa silloin, enkä sen jälkeenkään. Koskaan en käynyt soittotunneilla, yritin opetella itse kirjaston soitonoppailla mutta huonolla menestyksellä. 

12. Oudoimmat lahjat, joita olet saanut?

Entinen poikaystäväni osti minulle silityslaudan ja yleiskoneen. Silityslauta oli sinänsä tarpeellinen, mutta en olisi halunnut saada sitä joululahjaksi. Yleiskone oli turhake, tapanani on ollut leipoa korkeintaan kerran vuodessa, eikä sille ollut käyttöä ruuanlaitossakaan. 

13. Mitä perinteitä haluat siirtää lapsellesi?

Minulla ei ole lapsia, mutta siskon lapset ovat kiitettävästi omaksuneet perinteitä. Nuorin, joka on nyt 13, muistaa mitä edellisvuonna tehtiin mihinkin kellonaikaan, ja kovasti hän yrittää että samoin menisi joka kerta :)

14. Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?

En ole. Viihdyn erittäin huonosti keittiössä, eikä minulla taida olla piparkakkutalon vaatimaa taitoa saati kärsivällisyyttä. Tänä vuonna mietin Fazerin karkeista tehtyä taloa, mutta tekemättä jäi.

15. Suosikkipuuhasi joululomalla?

Kirjojen lukeminen, liikunta päiväsaikaan ruuhkattomalla kuntosalilla tai kävely ilta-aikaan ihaillen ihmisten piha- ja ikkunavaloja.

16. On jouluaatto, mitä kupissasi on?

Vettä jouluruokailun alkuun asti, sen jälkeen punaviiniä.

17. Jos voisit ostaa ainoastaan yhden lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?

Mahdoton sanoa. Siskollakin on kolme lasta, niin olisi epäreilua antaa lahja vain yhdelle. Ehkä koko perheen yhteinen lahja? 

18. Mitkä värit tekevät joulusi?

Sininen ja hopea, ne ovat lempivärini kuusen koristeissa. Pöytäliinoihin ja verhoihin "kuuluu" punainen ja vihreä.

19. Mistä jouluperinteestä et pidä tai minkä skippaat?

Perheemme on käynyt ehkä kerran joulukirkossa, sen skippaan. Lipeäkalaa meillä ei - onneksi - ole koskaan. 

20. Oletko viettänyt joulua muualla kuin kotimaassasi?

En ole. Mutta nyt kun minulla on ulkomaalainen puoliso, niin mahdollisesti vuoden päästä olen joulun Saksassa. Etenkin nyt, kun puoliso "joutuu" tänä vuonna olemaan kanssani lapsuudenkodissani, koska ei pääse matkustamaan Saksaan.

21. On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?

Kaikkea mitä pöydästä löytyy. Noin kuutta lajia laatikoita, graavilohta, silliä, rosollia, homejuustoa, vihersalaattia, kurkkusalaattia, limppua... 

22. Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?

Valkoiset. Vaikka värikkäätkin on ok, etenkin sellaiset jotka eivät vilku.

23. Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai -päivästä?

Jouluaatosta, koska silloin koko perhe on koossa. 

24. Mikä joulussa on parasta?

Yhdessäolo ja kiireettömyys.

Jutun kuvat ovat Tampereen Keskustorilta, jossa osana Valoviikkoja on toria ympäröivät talot valaistu. Aloituskuvassa on Palanderin talo, sitten Commercen talo, kaksi viimeistä kuvaa ovat Sandbergin talosta. Viimeisen kuvan oikeassa reunassa on pieni siivu Kelan taloa. Osuin paikalle sattumalla ensimmäisena valaisupäivänä, mutta valot ovat päällä päivittäin pimeään aikaan (olikohan klo 15.30-22) tammikuun alkuun asti. Ihana idea ja hieno toteutus!

Kuntoutumassa: yksi askel eteen, yksi askel taakse

 

Aloitetaan taka-askeleesta: niin paljon kuin olen leikattua jalkaa säästellyt, on se silti rasittunut liikaa.  (Olen muun  muassa mennyt kävelyn sijasta bussilla välimatkat bussi- ja juna-asemille.) Maanantaina alkoi kipu jalkaterän ulkosyrjällä, pitkällä matkalla nilkan alta pikkuvarvasta kohti. Käsin ja piikkipallolla hierominen ei ole auttanut, ei myöskään kylmäpakkaus. Kävin varmuuden vuoksi lääkärissä, työterveyslääkäri tuumi että nyt on paras ottaa taas kepit käyttöön keventämään askelta. Sisällä liikun muutenkin vähän, niin silloin pärjään ilman, mutta ulkona käytän keppejä siihen asti kunnes kipu helpottaa. Siihen voi mennä muutama päivä, tai viikko pari. Lääkäri sanoi että jos on rasitusmurtumaa, niin se ei vielä näkyisi röntgenkuvassa. En usko murtumaan, pidän syyllisenä etenkin viime viikkoa: keskiviikosta perjantaihin olin töissä, ja juuri keskiviikkona alkoi kävelyteiden liukas ja loskainen aika. Eiköhän tien kunto ja jo valmiiksi varovainen askellus ole syynä siihen, että koipi alkoi kiukutella. On taas niin kipeä, etten saa varattua painoa kunnolla jalalle. No, näillä nyt mennään. Sairasloman ajalta jäi särkkylääkkeitä, otan niitä tarvittaessa siihen asti että jalka lakkaa kipuilemasta.

Mutta kuuluu minulle iloistakin! Leikkausalue on varsin hyvässä kunnossa. Pari viikkoa sitten en päässyt portaita alas ollenkaan, viime viikolla se sujui kankeasti, nyt jo ihan sujuvasti. Kyykkyynkin pääsen. Ainoa mikä ei vielä onnistu, on varpaille nousu. Viikonloppuna ehdin aloittaa treenit, lauantaina tein kotona GoGon YouTubesta puolen tunnin kuminauhatreenit ja 20-minuuttisen vatsa-selän. Kyllä muuten yöllä kylkeä kääntäessä tuntui, että nyt on käytetty lihaksia pitkästä aikaa... :D Sunnuntaina kävin kokeilemassa kuntopyörää 45 minuuttia, totesin onnellisena että sitä lajia pystyn harrastamaan. On ainakin jotain mitä tehdä, kun uimahallit ovat kiinni eikä kävelylenkeille ole ihan vielä asiaa. Että kunhan seuraavan kerran pääsen kepeistä, alan asustaa kuntopyörän satulassa. 

Ensimmäisten treenien jälkeen nauratti, että ihan hirveät sykkeet. Kuminauhajumpassa maksimi 158, vaikka jätin hypyt pois. Ja pyöräillessä koko ajan lähes 130, vaikka vauhti oli alle 20 km/h. Ei tullut yllätyksenä, tiesin että kunto on mennyt todella alas. Mutta ihana saada ensikosketus treeneihin, tästä tie on vain ylöspäin!

Ihanaa joulunaikaa kaikille, nauttikaa sekä liikunnasta että levosta :) 

Sairasloma loppuu, pian pääsen liikkeelle!

 

Terveisiä sairasloman loppumetreiltä! Palaan töihin ylihuomenna, ja samaan aikaan päättyy salijäsenyyteni tauko. 

Olen liikkunut nyt kaksi viikkoa ulkona ilman keppejä. Ongelmatonta se ei vielä ole; jokainen askel tuntuu ja joudun ottamaan tavallista lyhyempiä askeleita. Lisäksi leikkausalue on kosketusarka, ja se myös ärtyy herkästi. Kun olin muutamana päivänä peräkkäin liikenteessä tunnin kaksi, se oli muuta ihoa lämpimämmän tuntuinen ja punoittava. Olen käyttänyt kylmäpakkausta. Kaksi päivää olen kulkenut kotona ilman kenkiä. Sisäkenkiä suositeltiin noin neljäksi viikoksi, mutta niiden kanssa on se ongelma että ne osuvat leikkausalueelle ja saavat sen ärtymään entisestään. Töissä käytän joka tapauksessa sisäkenkiä, joten uskaltaudun jättämään ne kotona pois. 

Isovarvas on puoliväliin asti suora, mutta pää haluaa kääntyä viereisen varpaan puoleen. Olenkin käyttänyt päiväaikaan silikonista varpaanerottajaa. Sitten kun alan harrastaa liikuntaa, aion ostaa urheiluteippiä ja teipata varpaan suoraksi. 12.1. menen uudelleen röntgeniin ja lääkärille, katsotaan sitten miltä näyttää. 

Monet liikuntapaikat ovat kiinni, ja itse olen miettinyt että uskallanko kuinka käydä GoGolla. Siellä on nyt kyllä niin, että tavarat saa olla mukana, eli on mahdollista välttää pukuhuoneita. Ehkä viikonloppuna voisin kokeilla kuntopyörää, oletan että samat iltapäivätunnit ovat rauhallisia nyt kuin vuosi sittenkin. Otan pehmeän laskun töihin, olen tällä viikolla töissä ke-pe ja sitten ensi viikon lomalla. Eli joulunaluspäivinä voisin myös mennä kuntopyöräilemään keskellä päivää. 

Kävelylenkeille en vielä uskalla lähteä, varvas kipuilee riittävästi ihan peruskauppareissuistakin. Koska työpäivän aikana joudun kävelemään jonkin verran, aion mennä välimatkat kotoa linja-autoasemalle mahdollisuuksien mukaan bussilla. Turha rasittaa jalkaa liikaa, kun toipuminen on vielä selvästi kesken.

Tänään sain idean, että hei meillähän on kirjastossa lainattavia hulavanteita. Lainaan yhden niistä työhuoneeseeni, voin taukojumppa-hulailla muutaman kerran päivässä :) Kotona voin palailla lihaskuntoharjoitteluun, sillä GoGolla on taas alkanut tulla jumppia tallenteina, ja lisäksi ainakin YouTubessa on useita videoita. Puolen tunnin kahvakuulaa tein keväällä, se oli muistaakseni varsin jalkaystävällinen. Samoin puolen tunnin kuminauhajumppa (jossa hyppyjen tilalla voi askeltaa) ja 40-minuuttinen barefoot bootcamp (jossa siinäkin askellusvaihtoehto). Pilates, yogalates ja vatsa-selkä -treeni ovat muut äkkiseltään mieleen tulevat lajit, joita uskoisin voivani harrastaa myös toipilasaikana.

Tänään ulkona oli suoranainen tappokeli, en tiedä miten olikin yhtäkkiä tullut kauhea jää joka puolelle. Olin liikkeellä maastojuoksukengillä, ja vaikka vaapuin varovasti niin kolme kertaa jalka meinasi luistaa alta. Onneksi oli aina oikea jalka; pelkään yhä että vasen jotenkin tökkää tai retkahtaa niin että leikkausalueella menee jotain rikki. Nastalenkkarit olisivat olleet oikea valinta ulos, mutta koska olin hakemassa eläköityvälle työkaverille lahjakorttia niin jouduin liikkumaan myös sisätiloissa, ja sisällä nastat ovat superliukkaat. Jos tämä keli jatkuu, joudun tosissasi miettimään kenkävalintoja työmatkalle, ja sillä ajatuksella että pitääkö olla vaihtokengät jo työpaikan ulko-oven ja työhuoneen välille. 

Ihanaa joulunaikaa kaikille, toivottavasti ensi vuonna päästään takaisin tavallisempiin olosuhteisiin!

Leikkauksen jälkeen, osa 2

 

Terveisiä sairasvuoteelta! 

Leikkauksesta on nyt 6 viikkoa, ja tällä viikolla kävin röntgenissä ja lääkärin sekä fysioterapeutin juttusilla. Toipuminen on sujunut hyvin ja odotetusti. "Eihän ne luut vielä lopullisella paikallaan ole", sanoi lääkäri, mutta kuitenkin niin hyvin että sain jättää tukikengän pois ja siirtyä jäykkäpohjaisiin kenkiin. Nythän se liikkuminen vasta onkin kipeää... Isoin ongelma taitaa kuitenkin olla se, että isovarvas ei taivu omin voimin mihinkään, joten kengän pukeminen ja riisuminen on erittäin kivuliasta. Nauhat pitää olla niin löysällä kuin mahdollista, lisäksi väännän kengän päkiäosaa alaspäin, jotta jalka sujahtaisi mahdollisimman sulavasti kenkään. Ohje on pitää jäykkäpohjaisia kenkiä sekä sisällä että ulkona noin 4 viikkoa. Tarkoittaa, että jouluna voin olla sukkasiltaan tai paljain jaloin. 

Pystyin varaamaan painoa leikatulle jalalle kaksi viikkoa, ja kotona aloin kävellä ilman keppejä kolme viikkoa leikkauksen jälkeen. Ulkona kepit on olleet mukana, sillä jalka turpoaa ja kipeytyy herkästi. Itse en ole enää havainnut lepoturvotusta, mutta fysioterapeutin mukaan sitä on vielä, eli suositus on jatkaa kylmähoitoa. Siitä olen pitänyt taukoa kolmisen viikkoa, mutta aloitan uudelleen. 

Myös kenkien vaihdon jälkeen kävelen kotona ilman keppejä, ja tuntuu siltä että kenkien pukeminen ja riisuminen on kerta kerralta kivuttomampaa. Teen varvastreeniä useita kertoja päivässä, vaikka ei sitä ehkä varsinaisesti treeniksi voi kutsua, kun otan sormilla kiinni varpaasta ja taivutan sitä ylös- ja alaspäin. Oletukseni on, että käveleminen on kivuttomampaa heti kun varvas alkaa taipua omin voimin. Ulkona kuljen keppien kanssa, mutta ehkä jo ensi viikolla käyn kokeilemassa, saisinko vaikka kierrettyä korttelin ilman niitä. 

"Talvi". Seinämaalaus Hatanpään röntgenosastolla.

Lupa tuli lähteä liikkeelle, käytännössä se tarkoittaa ensi alkuun sitä että opettelen kävelemään ilman keppejä. Testikävely fysioterapeutin huoneessa oli todella raskas; tukikenkä on ollut niin korkea että maastojuoksukengillä kävellessä tuntui siltä kuin olisin vaappunut, ja kallistunut vasemmalle :D Ihan muutamassa minuutissa alkoi tuntua pakarassa ja lonkankoukistajassa; ehkä pelkään isovarpaan osumista lattiaan ja nostan jalkaa tarpeettomankin korkealle. Mutta vähän kerrassaan eteenpäin. 

Töihin palaan 16.12, ja samaan aikaan palaan GoGolle treenaamaan. Käytännössä en siellä varmaan pysty alkuun tekemään muuta kuin polkemaan kuntopyörää, mutta jostain on aloitettava. Sain jo viestin että voin pyytää kuntosaliohjaajalta apua ja neuvoja siihen, miten alkaa treenata jalkaa säästäen. 

Lääkäri sanoi, että kaikkinensa paraneminen kestää 6-12 kuukautta. No, ensimmäiset 1,5 on menneet varsin hyvin. En onneksi ollut ajatellutkaan juoksutapahtumia ensi vuodelle, mutta odottakaas vaan kun 2022 koittaa, sitten tärähtää! :) 

Kuntoutumiseen minulla on 3 tavoitetta:

1. Maltti. Kun pääsen takaisin salille, se ei tarkoita sitä että poljen kuntopyörää 1,5 tuntia joka päivä. Aloitan puolella tunnilla, ja kuulostelen miltä tuntuu. Joinakin päivinä jään työmatkalla bussista pois tavallista aikaisemmin, ja kävelen kotiin. En treenaa päivittäin, en välttämättä joka toinen päiväkään, jos jalassa on yhtään kivun tunnetta. Muistan myös lihaskuntoharjoittelun.
2. Aerobisen kunnon kehittäminen. Edellisestä juoksulenkistä on puolitoista vuotta, kävelylenkistä vuosi ja kolme kuukautta. Kunto lienee siis kaikin puolin aika lailla nollassa. En kiirehdi juoksulenkille, vaan kasvatan perustaa ensin muilla lajeilla.
3. Jalan kuntoutuminen juoksujalaksi. Annan jalalle aikaa, enkä hoppuile juoksun kanssa. Tavoite on, että sitten kun juoksun aika on, jalka kestää sitä lajia eikä edessä ole seuraava telakka. 

Maksimipaino jalalle on kielletty kolmen kuukauden ajan, eli kaikenlaiset juoksut ja hypyt on kielletty tammikuun puoliväliin asti. En usko vielä silloin aloittavani juoksemista, edes kävelyn kanssa yhdistettynä. Tai mistäs sitä tietää. Lääkäri kysyi haluanko tulla vielä toiseen kontrolliin, sanoin kyllä. Eli 7 viikon päästä, tammikuun alkupuolella, otetaan uusi rontgenkuva. Siitä nähdään miten luut ovat asettuneet, ja voin sen pohjalta miettiä miten jatkaa.

Ihan hyvillä mielin täällä ollaan siis. Vaikka täytyy myöntää, että välillä seinät meinaa kaatua päälle. Onneksi ulkona on ollut sulaa ja loskatonta, olen päässyt käymään kirjastossa ja ruokakaupassa. 

Leikkauksen jälkeen, osa 1

 

Terveisiä sairastuvalta! Leikkauksesta on nyt puolitoista viikkoa, ja paraneminen tuntuu etenevän kohtalaisen hyvin. Leikkaushaava on siisti, saan tikit pois ensi torstaina. Sen jälkeen saan pestä jalkaa pesuaineella, onneksi. Ihan kiva haju, näin kun saa pestä pelkällä vedellä... Jalkaterä itsessään on vielä turvoksissa, ja jalkapohjan puoli on sinisenmustaa mustelmaa. Eli kuten aloituskuva näyttää, kivinen ja tarkkaavaisuutta vaativa tie on vielä edessä. Onneksi minulla on puoliso apuna; hän on ollut koko ajan etätöissä niin on pystynyt auttamaan niin teekupin kantamisessa kuin sidoksen vaihtamisessa (entisenä ambulanssikuskina hän on hoitanut sidoksen, ja ihan omasta halustaan).

Ennen...

... ja jälkeen. Onhan siinä eroa :)

Yksi asia, mitä olen miettinyt, on ristiriita fysioterapeutin ja lääkärin kommenteissa. Vuosi sitten kun sain diagnoosin leikkaushoitoa vaativasta vaivaisenluusta, lääkäri sanoi että sairaslomaa tulee 2 kuukautta, koska erittäin harva paranee siinä 6 viikossa, mitä tukikenkää pidetään. Leikkausaamuna fysioterapeutti sanoi, että voin jättää kepit pois heti kun pystyn kävelemään tukikengän kanssa täysin kivuttomasti, nopeimmillaan tapahtuu viikossa mutta pitäisi mennä enintään 3 viikkoa. Tässä mielestäni on outo ristiriita; jos kävelen ilman kipua 3 viikon päästä, mikä on paranemiseste minkä vuoksi sairaslomaa on noin 8 viikkoa? 

Voin rehellisesti todeta, että vielä on kaukana se tilanne, että kävelisin ilman keppejä. Jalkaa ei särje koko aikaa, mutta heti tuntuu kipua kun varaan hetkellisestikään painoa pelkästään vasemmalle jalalle. En siis ole kulkenut kotonakaan yhtään askelta ilman keppejä. Ulkona olen käynyt kolmesti, kaksi kertaa naapuritalossa olevassa pienessä ruokakaupassa ja kerran kirjastossa, jonne on terveillä jaloilla noin 10 minuutin kävelymatka. Jalka kipeytyy ulkoiluista, olenkin yleensä niiden jälkeen heittäytynyt sängylle loikomaan. Välillä nostan jalan makuupussirullan päälle koholle. Myös kylmäpakkausta olen käyttänyt, ja otan särkylääkkeenä Panadol fortea kolmesti päivässä. Sain muiksi särkylääkkeiksi Panacod 500 mg ja Burana 600 mg, mutta ne eivät tunnu vaikuttavan kipuun juuri lainkaan, joten alkupäiviä lukuunottamatta olen pysytellyt Panadolissa.  

Niin, kipu. Leikkauspäivänä puudutuksen hävittyä kipu oli tietysti paha. Olin kotona noin klo 16, ja koko illan katsoin kelloa että milloin saan ottaa kipulääkettä ja laskin, ettei parasetamoliannos ylitä päivässä neljää grammaa. Leikkausta seuraavana päivänä vuorotellen itkin kun tuntui ettei mikään lääke auta, vuorotellen nukuin. 10 tunnin yöunia seurasi 2 tunnin aamupäivänokoset ja 3 tunnin iltapäivänokoset. Mutta jo toinen päivä leikkauksen jälkeen oli yllättävän hyvä, kipulääkkeet alkoivat purra ja varsinkin levossa oli toisinaan jopa kokonaan kivutonta. Nukkuminen on vieläkin hiukan hankalaa, monesti on vaikea löytää jalalle hyvää asentoa, lisäksi jalkaa alkaa yleensä särkeä aamulla. Nukun tukikenkä jalassa, ihan sen takia että jos yöllä täytyy mennä vessaan niin ei tarvitse tuhrata aikaa kengän laittamiseen vaan pääsee heti liikkeelle. Ja myös siksi, etten vahingossa tökkää varvasta patjaan. Iltapäivän fysioterapeutti korosti, että ehdottomasti ei saa ottaa yhtäkään askelta ilman tukikenkää. Kahdesti olen ollut menossa, ehtinyt ottaa askeleen tai kaksi ennen kuin olen tajunnut että jotain puuttuu. Siksi olen useimmiten tukikenkä jalassa myös sohvalla istuessa, ellen tiedä että nyt istun tässä muutaman tunnin enkä liiku mihinkään. 

Näin täällä, hitaasti mutta varmasti paranemisprosessi etenee :)

Tervehdys hiljaiselosta

 

Hei pitkästä aikaa! Blogissa on ollut hiljaista, ja sitä on ollut elämänikin - liikunnan osalta. Muuten on pitänyt kiirettä. 

Tärkein kuuluminen: keväältä siirtynyt jalkaleikkaus siirtyi syksyllä lisää. Operaation piti olla syyskuun puolivälissä, mutta lääkäri oli sairastunut joten odotettavaa tuli kuukausi lisää. Sain myöhemmin vielä uuden soiton, että lääkärin sairasloma jatkuu, mutta tilalle on saatu korvaajaksi erikoistuva lääkäri, joka kuulemma on jo tehnyt paljon jalkaleikkauksia. En halunnut siirtää operaatiota vielä pidemmälle, sanoin että ihan sama kuka operoi. Ei sinne saliin ketään vasta-alkajaa päästetä. H-hetki on 15.10. - eli ylihuomenna! Aika moni on kysynyt, pelottaako operaatio. Vastaus on ei, leikkaus itsessään ei pelota. Mietin sitä, että voiko se olla näin helppoa. Olen kuullut läheisiltäni kauhutarinoita viisi, jopa seitsemän vuotta kestäneistä jalkavaivoista. Mietin, että voiko minun vaivani olla niin yksinkertainen, voivatko diagnoosi ja hoito olla niin yksinkertaisia? Entä jos kipu ei jääkään leikkauspöydälle? Entä jos leikkauksesta toivuttuani huomaan, etten edelleenkään pysty kävelemään, juoksemaan, pyöräilemään, tekemään hyppyjä ja askelkyykkyjä... Mitä sitten tapahtuu? 

Yritän samalla muistuttaa itselleni, että ei pidä maalailla kauhukuvia. Jos ongelmia tulee, pohditaan niitä sitten. 

Viimeksi kirjoitin kesäloman alussa. Loma oli pari viikkoa kotoilua, sitten lähdin kahden ystäväni kanssa viikoksi Pohjois-Norjaan, olimme Lofooteilla ja kävimme myös Senjan saarella. Alunperin meillä oli lennot Islantiin, mutta kun ne peruttiin niin varasimme lennot Osloon. Kahta päivää ennen lähtöä sanoin, että sieltä on kuulunut sen verran huolestuttavia koronauutisia, että en uskalla lentää sinne. Päätimme siis vuokrata auton ja lähteä pohjoiseen. Ensimmäisen yön olimme Muoniossa, loput Norjan puolella. Vain yhtenä yönä jouduimme vuokraamaan mökin huonon sään takia, muuten telttailimme. Sesonki oli elokuun lopussa jo ohi; väljää oli joka puolella. Yhdellä leirintäalueella yövyimme retken alussa ja lopussa, olimme kummallakin kerralla ainoita telttailijoita matkailuautojen joukossa. Viikon ohjelma oli varsin simppeli: istuimme autossa, kiipeilimme vuorille ja uimme. Auton mittariin kertyi 3750 km. Että paitsi jalat niin myös istumalihakset olivat kovilla! Suomen puolella kiipesimme Saanalle, Norjassa Haukland Beachin kukkulalle (josta aloituskuva on) sekä Seglalle. Kiipeily oli raskasta mutta kivaa, ja huipulla oli aina voittajaolo. Segla on muuten tosi paha; meillä kesti ylösmeno 2,5 tuntia ja alastulo 1,5. 

Jalkani on ollut jatkuvasti kipeä, joten totesin että ei haittaa vaikka reissussa tulee vielä pahemmaksi. Itse asiassa se ei juuri piitannut vuorille kapuamisesta, varmaankin siksi että useimmiten pystyin kulkemaan tasaisella polulla, tai astumaan isolle tasaiselle kivelle. Viimeisenä iltana kävelimme Blåisvatnetille, ja se oli paha paikka. Alkumatkan pari kilsaa oli tasaista, mutta jälkimmäinen pari kilsaa sellaista nyrkinkokoista mukulakiveä. Seuraavana päivänä olikin sellainen olo, että jalka ei mahdu maastokenkään.

Pohjois-Norja on kaunis, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Meillä oli sikäli huono tuuri, että lähtöpäätös tehtiin 2 päivää ennen lähtöä, joten emme juuri ehtineet suunnitella etukäteen. Joitain paikkoja oli tiedossa, mutta esimerkiksi lunnikävely jäi väliin. Emme ehtineet suunnitella yöpymispaikkoja kuin pari valmiiksi, joten aika monena iltana teltan pystytys venyi varsin myöhään. Viikko oli lisäksi liian lyhyt aika, olisi pitänyt olla puolitoista tai kaksi. Tai ehkä tehdä niin, että olisi menty junalla pohjoiseen ja vuokrattu auto vaikka Oulusta tai Rovaniemeltä. Nyt paahdettiin kaasu pohjassa Lofooteille, sieltä kiireellä Senjalle ja viimeisenä päivänä yhtä soittoa Blåisvatnetilta Tampereelle.

Toisaalta oli hyvä tuuri, sillä sää suosi koko viikon. Päivälämpötila oli noin 10 astetta, juuri sopiva kiipeilyyn. Viimeisen päivän n. 15 oli jo melkein liian lämmin :) Missään ei ollut ruuhkaa, joten oli turvallinen olo.

Reissun jälkeen olikin aika hypätä kaason hommiin. Polttareiden ohjelma oli jo mietitty, tapahtuma oli viikko paluumme jälkeen. Sitten oli häiden suunnittelu, ne olivat lokakuun alussa. Olin hyvin pitkälti yksin vastuussa ohjelmasta. Kivaa, mutta myös raskasta. 

Töissä oli tulossa viime hetken paniikki, kun meille sijaiseksi lupautunut perui eilen. Mietin, että mistä nyt repäisen tekijän, kun olen vain keskiviikkoon asti paikalla. Onneksi keksin laittaa viestin Pirkanmaan kirjastojen johtajille, sain sieltä paitsi tekijän myös muutaman muun mahdollisen sijaisen yhteystiedot. Siltä osin voin hengittää vapaasti sairaslomani ajan, että porukka ei uuvu työtaakkansa alle eikä asiakaspalvelu kasaudu liian harvan vastuulle. Todennäköisesti teen osan sairaslomasta etätöitä, jos lääkäri kirjoittaa että korvaava työ on mahdollista. Ja miksei olisi, oletettavasti pääni pelaa vaikka jalka ei :) Joten voinen hoitaa sähköpostit ja osallistua Teams-kokouksiin ja seminaareihin. 

Eli ylihuomisesta noin 6 viikkoa eteenpäin kuljen tukikengän kanssa, sen jälkeen alkaa kuntoutus. Olen henkisesti varautunut siihen, että talven aikana liikunta tarkoittaa kuntopyöräilyä salilla ja kävelylenkkejä. Nekin niin, että heti ei paahdeta tuntitolkulla vaan aloitetaan lyhyillä. Eikä joka päivä. Sairaalasta saanen tarkemmat ohjeet, että koska voi tehdä ja mitä. Ensimmäisiä juoksuaskelia saa odottaa vielä hyvän tovin. Mutta ehkä ensi kesänä pystyisi juoksemaan jonkinlaisen lenkin? Ja seuraavalle saattaisi voida ottaa tapahtumia? 

Palaillaan taas! Vaikka olen viettänyt blogin kanssa hiljaiseloa, on ollut kiva lukea muiden treeneistä ja tapahtumista. Kun ei ole päässyt tekemään, teidän muiden postauksista saa sitä kadoksissa ollutta kipinää, että minäkin vielä joskus...

Lomalla - viimeinkin! Salilla - viimeinkin!

Raskaan koronakevään jälkeen seurasi melkoinen kesä. Meillä oli kirjastossa alkukesästä yksi pitkä sairaloma, joka jatkuu yhä. Kesä-heinäkuun vaihteessa tuli toinen, yli kuukauden kestävä sairasloma. Sijaislistalla ei alun alkaenkaan ollut montaa nimeä, eikä kukaan heistä ollut käytettävissä. Onneksi yksi tiesi vapaana olevan, ja vieläpä alalle koulutetun. Sain siis kahta sairaslomaa paikkaamaan yhden ihmisen, vähän helpotusta kuitenkin. Jäin lomalle kovin väsyneenä, mutta jo parin päivän jälkeen tuntui että eiköhän tässä jo ole alkanut latautua. Akku ei vielä ole läheskään täynnä, mutta ei vilku enää punaisena. 

Ihanaa on se, että koska asun puolisoni kanssa nyt yhdessä, ei tarvinnut heti loman alussa matkustaa tapaamaan häntä. Että saa olla kotona, etenkin kun nyt on ohjelmassa ystäväni polttareiden ja häiden suunnittelua :)

Olen myös palannut takaisin kuntosalille, ja voi että kuinka kivaa sekin on! Kotijumppa oli myös kivaa, mutta yläkropan treeni oli hankalaa, kun käytössä oli vain oman kehon paino ja 8 kg:n kahvakuula. Olenkin tällä viikolla tehnyt 2 treeniä ylävartalolle, käytännössä niin että lempivekottimellani 14,3 kg:n tangolla penkkipunnerrus, hauiskääntö ja pystypunnerrus sekä maastaveto ja hyvää huomenta - liike. Lisäksi narutaljalla ojentajia, jumppapallolla vatsalihaksia kahta erilaista ja kruunuksi punnerrus penkkiä vasten (polvet maassa). 10 liikettä, kaikkia 3 x 10 toistoa, sarjojen välissä 45 sekunnin palautus. Kerran tein alakropalle treenin, 6 liikettä joissa 5 x 10 toistoa, välissä 45 sekunnin palautus. Tässä oli polven ojennus ja koukistus, jalkaprässi, maastaveto 20 kg:n levypainolla, lantion nosto sekä jumppapallolla vatsalihaksia. Lomalla on kiva, kun salille pääsee puoliltapäivin, jolloin siellä on hyvinkin väljää. Lisäksi tulee kuulutuksia, joissa muistutetaan käsihygieniasta ja siitä, että käytetyt välineet on desinfioitava. 

Polkupyörää en ole vielä ulkoiluttanut; tässä oli taas viikon verran että päkiä oli erityisen kipeä. Nyt se on helpottanut, kun lomalla on tullut vähemmän askelia. No, tämä on vasta ensimmäinen viikko neljästä, niin eiköhän me Poweri-Paawon kanssa päästä vielä retkeilemään :) 

Leikkaukseni siirrettiin muuten taas, tällä kertaa onneksi vain päivällä eteenpäin, eli sen pitäisi tapahtua perjantaina 11.9. Alkaa kyllä olla sellainen fiilis, että uskon sitten kun makaan leikkauspöydällä...

Seuraan melko huolestuneena nousevia koronalukuja. Meillä oli kahden ystäväni kanssa buukattu elokuun puoliväliin telttailureissu Islantiin, ja kun sinne lennot peruttiin niin vaihdoimme kohteeksi Norjan. Ei pohjois-Norjaa, jossa somen perusteella on hirveä ryysis, vaan keskiosan. Tarkoitus olisi lentää Osloon telttakamojen kanssa, vuokrata auto ja kiertää sillä maan keski- ja eteläosissa. Tehdä päivävaelluksia ja yöpyä kansallispuistoissa sekä leirintäalueilla. Katsotaan, miten käy. Perutaanko lento, ja toisaalta, vaikkei peruttaisi niin uskallammeko lähteä. Olemme tehneet varasuunnitelman, että jos skippaamme Norjan niin ajamme Lappiin. Jotain kuitenkin haluamme tehdä, joku irtiotto työelämästä ja kotinurkista on tarpeen.

Kesä: stressiä töissä mutta arki normalisoituu

Tämä kesä on tähän asti ollut aika lailla kaikkea muuta, kuin mitä odotin. Kuvittelin sen olevan rento ja ulkoiluntäyteinen. Vaan ei. 

Keväällä koronan pahimpaan aikaan minut liitettiin Oriveden kaupungin viestintätiimiin. Kesäkuun viimeisen viikon ja heinäkuun kolme ensimmäistä olen ainoana tiimiläisenä töissä, ja siis vastuussa kaupungin viestinnästä. Painetta on monenlaista. Uusien nettisivujen kanssa on sitä sun tätä pientä ongelmaa, joista olen joutunut viestittelemään sivujen toimittajan kanssa. Kun kaikenlaisia tapahtumia alkaa olla yhä enemmän, niin niistä tietenkin tulee markkinointimateriaalia - heti päivystyshomman alussa huomasin, ettei minulla ole käyttäjätunnuksia kaupungin infotaululle. Niiden etsimiseen ja taulun käytön opetteluun meni yksi päivä. Eli oman hommani lisäksi on ollut ylimääräisiä tehtäviä; joinakin päivinä viestintään menee koko päivä poislukien se aika, jonka olen asiakaspalvelutiskissä. Omia hommia stressaa se, että kesälomien lisäksi henkilökuntaa on sairaana. Perjantain käytin sijaisen etsimiseen, ja onneksi sellaisen löysinkin - ja vieläpä kirjastoalalle koulutetun. Onnenpotku! Työstressi on ollut kova, mutta onneksi olen saanut nukuttua varsin hyvin. Ilmojen viileneminen on auttanut siihen, plus että meillä töissä asiakaspalvelualueella on ollut "vain" 23 astetta lämmintä.

Sateet ja myrskytuulet ovat tehneet sen, että pyöräilykokeilu on vielä jäänyt. Jumppaa olen tehnyt taas ahkerasti, etenkin suosikkejani kuminauhajumppaa, yogalatesia ja barefoot bootcampia. Mutta koska halusin lisää merkintöjä haasteeseeni 102 lajia hyvinvointia vuonna 2020, ihan tarkoituksella etsin GoGon videotarjonnasta uusia juttuja. Kokeilin tabataa, mikä oli rankkaa mutta kivaa. Toki siinä olisi ollut burpeeta ja askelkyykkyä hypyillä, niin jouduin soveltamaan. Noin kolmen minuutin alkulämmittely, sitten neljää liikeparia neljä kierrosta, 20 sekuntia per liike, 10 sekunnin tauko, sitten viidettä liikeparia kaksi kierrosta. Tone puolestaan oli sellainen, mistä en erityisemmin välittänyt. Ehkä siksi, että yhden kappaleen sisällä oli monta liikettä, aina muutaman toiston jälkeen tehtiinkin jotain muuta, sitten yhdisteltiin ja lisättiin käsien liike tms. Siinä olisi myös tarvinnut käsipainoja, joita minulla ei ole, ja 8 kg:n kahvakuula oli monin paikoin liian raskas. Mutta tulipa kokeiltua, sittenpä ne omat suosikit ovat yhä rakkaampia :) Vielä on jotain kokeilematonta, aion käydä ne läpi lähiaikoina. Tänään on kuitenkin liikkuvuus / venyttelyn aika, sen verran jumiselta tuntuu kropassa. Plus että eilinen myöhäisilta / alkuyö meni migreenin kourissa, eikä ensimmäinen satsi lääkkeitä riittänyt niin jouduin ottamaan toisen. 

Työn ja treenin ulkopuolella elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitua. Aloituskuva on Helsingistä Eiran rannasta, olin siellä piknikillä siskoni kanssa pari viikkoa sitten. Puolisoni kanssa on käyty pari kertaa ravintolassa syömässä, ja tänään kävimme kahvilassa. Vaikka on se vieläkin vähän oudon tuntuista, että paikkoihin pääsee. Olen myös käynyt Kaupinojalla saunassa ja uimassa (ihanaa!). Samalla tässä järjestelen ystäväni polttareita, joten kiirettä riittää. Siskonpoikani pääsi opiskelemaan, olen luvannut ostaa hänelle jotain tarpeellista asuntoon, kunhan hän sellaisen ensin saa :) 

Kesälomani on vasta elokuussa, aion silloin pyöräillä paljon ja ehkä uskaltaudun salillekin. Liikuntapainotteinen loma tulee kuitenkin, koska sitten syyskuussa alkaa parin kuukauden pakkotauko. Olemme kahden ystäväni kanssa miettineet kesälomareissua, mutta se on vielä auki mitä tekisimme. Islanti olisi ollut kiva, mutta sinne ei ole suoraa lentoa siihen aikaan kun ystävilläni on lomaviikko. Toinen vaihtoehto on Norja, pääpaikkana Oslo josta voisi tehdä autolla päiväretkiä vaikka minne. Mutta saa nyt nähdä. Seuraamme aktiivisesti uutisia, ja joka tapauksessa, jos varaamme matkan jonnekin niin otamme sellaiset liput jotka voi perua. 

Huh, tällaista kaikkea tällä kertaa! Kesälämmintä odotellessa, eiköhän ensi viikolla säätila käänny sellaiseksi, että tarkenee taas t-paidassa. 

40-vuotislahja: jalkaleikkaus

Nyt tuli se hartaasti odotettu soitto: leikkausaika on varattu. H-hetki koittaa torstaina 10.9. On sitten aika hiljaiset nelikymppiset, täytän pyöreitä 12.9... Fiilis on taas aika kaksijakoinen, toisaalta on harmi että leikkausaika venyy noinkin pitkälle, on siis vielä 2,5 kuukautta ennen kuin mitään tapahtuu. Toisaalta, tässä on tuskailtu reilu vuosi niin ehkä pari kuukautta vielä menee. Plus että aion lähiaikoina ennättää kokeilla Poweri-Paawon kanssa, että sujuisiko maantiepyöräily. Toisaalta olen helpottunut, että leikkauksen ajankohta on lopultakin tiedossa. Voin vähitellen alkaa kartoittaa aikataulua treenaamiseen. Että jos marraskuun puolivälissä palaan sairaslomalta töihin, niin siinä main voisi varovasti kokeilla jotain. Ensi alkuun ehkä polkea kuntopyörällä tai kävellä juoksumatolla (tai ulkona, riippuen kuinka liukasta on).

Juoksun pariin tuskin palaan ennen ensi kevättä. Talven aikana ehkä voi ottaa lyhyitä juoksupätkiä, mutta tärkeintä on saada peruskuntoa palautettua. Luulen, että myös uimahalli tulee tutuksi. Ensi vuodelle en ota mitään tavoitetapahtumaa, mutta keväälle 2022 voisi miettiä jotain. Liian kauas ei kuitenkaan pidä vielä katsoa, ensin on nähtävä miten jalka parantuu leikkauksesta. 

Kesäkuu on ollut kuuma, ja tunnustan että treenaaminen on jäänyt tosi vähälle. Esimerkiksi tällä viikolla olen tehnyt vain yhden puolituntisen kuminauhajumpan. Meillä on töissä ollut enimmillään 30.8 astetta lämmintä asiakaspalvelualueella, ja vaikka työhuoneissa on viilentävät puhaltimet niin silti on tukalan kuuma. Ei ole juuri ollut energiaa jumppaamiseen. Maauimalassa kävin viime viikolla, aamulla ennen iltavuoroon menoa. Mutta jo yhdeksän maissa altaassa oli melkoinen ruuhka, useampikin joutui odottamaan jommassa kummassa päädyssä, että saa pidettyä etäisyyden edellä menevään uimariin. Siellä ei siis varmaankaan tule vierailtua usein.

Että nyt on kyllä mennyt pahemman kerran laiskotteluksi... Onneksi lämpötilat ovat laskemassa, sellaisissa normaaleissa parinkymmenen asteen lämpötiloissa jaksaa harrastaa liikuntaa. Töissä on välillä ollut niin paha olo, että on ollut pakko istua alas. Heti kun poistuu asiakaspalvelualueelta - jossa on kaksi pientä pöytätuuletinta - hyllyjen väliin, hiki alkaa valua. Jos on kiireinen vuoro, niin että joutuu monta kertaa kulkemaan hyllyjen väleihin, tulee helposti tukala olo. Esimerkiksi yhtenä päivänä olin tunnin koko ajan seisaallaan, ja kuljin muutaman kerran toiseen päähän kirjastoa, niin sitten tuli pahoinvointi ja pieni päänsärky. Asiakaspalveluvuoron lopun puoli tuntia sain onneksi oltua istumassa. Mutta olemme pätkineet vuoroja entistä lyhyemmiksi, onhan siinä sitten se hankaluus että on vaikea keskittyä mihinkään, kun lyhimmillään 45 minuutin välein menee asiakaspalveluun tai työhuoneeseen. 

No, ensi viikolla on useampi vapaa ilta, niin voin mennä kokeilemaan pyöräilyä. Jos jalka ärtyy siitäkin, niin sitten en tiedä mitä teen. Pelkkä lihaskuntojumppa kyllästyttää jo, sitä paitsi tuntuu että jalat ovat ihan tukossa. Vaihtelua kaipaan, joten toivotaan että pyöräily käy. 

Kivaa kesän jatkoa, jos lomailette niin muistakaa myös levätä, älkääkä treenatko itseänne rikki! 

Miniloma: Koli

Olen reilun kuukauden vääntänyt Oriveden kaupungin uusia nettisivuja; siihen perään oli hyvä ottaa pieni irtiotto. Kahden ystäväni kanssa suuntasimme viime torstaina Kolille. Lähdimme aamulla puoli kymmenen maissa, muutaman pysähdyksen taktiikalla olimme perillä illalla puoli seitsemän maissa. Olimme vuokranneet mökin Lotus Cottagesista, avain löytyi helposti ja pääsimme saunan lämmitykseen. Järvessä käytiin, joskin Pielisen vesi oli niin turkasen kylmää (jäät olivat lähteneet pari viikkoa sitten) että uiminen vaihtui pikaiseen kastautumiseen. 

Perjantai aloitettiin aamusaunalla ja -uinnilla, iltapäivällä kiivettiin Paha-Kolille. Reilu kolme kilometriä ja vajaa tunti. Huipulla oli jonkin verran väkeä, mutta ei mitenkään ruuhkaksi asti. Hyvin mahtui istumaan kalliolle. Retken jälkeen tein vielä puolituntisen vatsa-selkätreenin perinteisesti GoGon ohjein, tällä kertaa läppärin sijasta kännykällä. Onneksi oli tuttu ohjelma niin ei tarvinnut tihrustaa ruutua :)

Lauantaina kiivettiin Mäkrälle, vajaat 7 km ja 1 h 43 min. Hiki tuli, mutta huipulla aina tuulee niin siellä oli melkein vilu. Istuttiin kuitenkin tovi katselemassa maisemia. 

Sunnuntaina lähdimme aamukahdeksalta kotia kohti, perillä olin iltapäivällä neljän maissa. 

Säiden suhteen olimme reissussamme mitä onnekkaimpia. Aurinko paistoi usein, mutta sen verran oli pilviä varjostamassa tai tuulta, että ei ollut liian kuuma. Räntäsateesta ei ollut tietoakaan!

102 lajia hyvinvointia on viime viikkoina saanut uusia merkintöjä hitaasti. Kuminauhajumppa tuli pari viikkoa sitten, viime viikolla uutuutena oli Barefoot Bootcamp GoGolta. Olin melko ennakkoluuloinen lajia kohtaan, yhdistelmä sykkeen nosto + jooga + pilates ei kuulostanut erityisen houkuttelevalta. Lähinnä siksi, että taas yksi laji jossa on joogaa ja pilatesta. Yllätyin kuitenkin iloisesti. Treeni tehtiin neljän liikkeen patterina, minuutti kutakin, aina niin että ensin sykkeen nosto, sitten kahvakuulailu, sitten pilateksen vatsaliikkeitä ja lopuksi joogan soturiasentoja. Lyhyt juomatauko, ja seuraava patteri. Kaikkiaan pattereita oli viisi, eli alkulämmittelyn ja loppuvenytysten jälkeen treeni kesti 38 minuuttia. Sykkeen nostot olivat pitkälti sellaisia, joita jalkani ei siedä (esimerkiksi askelkyykkyhyppy ja polvennostojuoksu), mutta en joutunut soveltamaan koska ohjaaja antoi liikkeille vaihtoehtoja. Hyvä hyvä! Totesin, että tämä laji jää ohjelmistooni. Vielä en tiedä, joko pian uskaltautuisin salille, mutta toistaiseksi pystyn jumppaamaan kotona. 

Tänään jätin jumpan väliin, vaikka olin ajatellut kuminauhailla. Kropan kolotus ja Polariin kertyneet 25 600 askelta sanoivat, että arkiliikunta saa riittää. Aamulla kävelin perinteisen 20 minuuttia bussiasemalle. Töissä alkoi normaali lainaustoiminta, eli siirreltiin pöytiä ja kärryjä, ja liimailtiin julisteita muistuttamaan että vielä on korona-aika. Kesätyöntekijä aloitti, hänen kanssaan haettiin avaimia, kierreltiin tiloja ja ravattiin tulostamassa ja kopioimassa työsopimusta. Töiden jälkeen kävelin 10 minuuttia junalle, Tampereella kiersin Koskikeskuksen ja Ratinan kauppakeskuksen etsimässä kesäsandaaleja työkäyttöön. Koskarista matka vei puolisoni kanssa Puutarhakadulle ruokakauppaan, ja sieltä edelleen kotiin. Vähän liikaa jaloilla oloa, joten loppuillan istut koivet oikosena. Huomenna yritän päästä aamulla kampaajalle, ja iltavuoron jälkeen olenkin sitten kotona vasta kahdeksan jälkeen. Eli jumppakärpänen on vauhdissa vasta keskiviikkona ja siitä eteenpäin.

Aurinkoa ja lämpöä itse kullekin! :)

Se on kesä nyt!

Aa mikä ihana aamu tänään, oli kerrankin ilo kävellä kotoa bussiasemalle :) Ihan tarpeeksi monta kertaa on tullut lunta viime viikkoina, nyt nautitaan kun vihdoin lämpenee. 

Kotitoimistoni on siirtynyt taustalle, ja olen ollut liki päivittäin kirjastolla. Se tarkoittaa 1-2 tuntia aikaisempaa herätystä, kävelyä 2 x 20 minuuttia ja bussissa istumista 2 x 40 minuuttia. Välillä on ollut päiviä, etten ole jaksanut jumpata, mutta vähemmän kuin pelkäsin. Yksi syys on varmasti siinä, että GoGolla on tallenteina paljon puolen tunnin jumppia. Jos ei muuta jaksa, niin aina yhden puolituntisen vatsa-selän... 

Olen kokeillut vaikka mitä, mutta muutama suosikki on noussut yli muiden. GoGon ja Aamulehden yhteistyönä tehdyissä tallenteissa lempparini ovat 45-minuuttinen Mirkan ohjaama POP pilates sekä Tarjan puolituntinen teräspakarat (on muuten murhaava treeni, vaikka en teekään alle puolen tunnin muokkausta). YouTuben puolella olen tykästynyt Tarjan ohjaamaan komboon 30 minuuttia kuminauhatreeniä + 30 minuuttia kehonpainotreeniä. Kumpparin kanssa kyykätään runsaasti, kehonpainotreenissä tehdään monen montaa liikettä noin minuutti kutakin. Sunnuntaina tein puolen tunnin kahvakuulailun, melko hikistä puuhaa! Varsinkin kun on vain yksi kuula... Pari liikettä vaihdoin kahdella kädellä tehtäväksi, ihan turvallisuussyistä ettei hikinen kuula luista. 

Tällä viikolla olen tehnyt vasta kaksi treeniä, mutta viikonloppuna ehdin lisää. Sen verran ahkerasti olen kuitenkin jumpannut, että painoa on pudonnut maaliskuun lopusta 8 kiloa. Toki sitä vielä on reilusti enemmän kuin mitä olen ollut juoksijana kevyimmilläni, mutta hyvää tahtia olen menossa hyvään suuntaan. 

Tänään olisin voinut jumpata, mutta lähdinkin ex tempore uimaan ystäväni kanssa. Tai ei sitä uimiseksi voi sanoa, mutta kastauduimme Näsijärveen. Olisiko vesi lie ollut jotain 5-asteista. Ei haitannut vaikka sauna oli kiinni, äkkiä laitoimme lämmintä vaatetta päälle ja ajoimme kotiin. 

Viime viikolla treenipäiviä oli viisi, neljä jumppakertaa ja yksi kävely. Puolisoni ehdotti että kävelläänkö Lielahteen ruokakauppaan, tallusteltiin puolitoista tuntia kotoa Pispalan valtatien ja Epilän kautta, hiukan vajaa 9 km. Jalka ei ollut kipeä kävellessä, mutta kaupassa jo alkoi tuntua ja illalla lisää. Mutta silloin harvoin kun mies haluaa "leave the house", niin silloin mennään. 

Kesäkuun alku tuo uudenlaisen haasteen. Kirjatomme on auki klo 18 saakka, mutta viimeinen bussi lähtee klo 16.55. Sen jälkeen juna, keskustasta klo 19.22 ja asemalta 19.27. Mitään ongelmaa ei olisi, jos jalka kestäisi treenata. Voisin käydä iltavuoron jälkeen urheilukentällä, tai lenkkeillä vajaat 5 km asemalle (kiertelemällä saisi pituutta lisää ja aikaa kulumaan). Mutta kun tilanne on mikä on, on mietittävä muitakin vaihtoehtoja. Joskus voin koittaa kävellä asemalle, katsoa kuinka pahasti koipi vihottelee. Yksi ystäväni asuu Orivedellä, voimme tavata hänen kanssaan. Tai voin istua puistossa lukemassa kirjaa. Tai leimaan itseni töistä ulos, ja jäänkin työhuoneeseen tekemään puolituntisen tai kolmevarttisen treenin. Toki meitä on töissä sen verran monta, että iltavuoroja tulee viikossa vain yksi tai kaksi. Mutta silti. Ongelma on myös perjantai, jolloin kirjasto sulkeutuu klo 17 - viisi minuuttia bussin lähdön jälkeen. Joko jätän työkaverin yksin sulkemaan kirjastoa ja karkaan 10 minuuttia etuajassa, tai odotan melkein kaksi ja puoli tuntia junaa. Kiitos vaan koronalle, kun sotki julkisen liikenteen koko kesäksi... 

Näin tällä erää, kepeitä kesäkilsoja kaikille juoksijoille, kävelijöille, pyöräilijöille ja rullaluistelijoille :) 

Kevät: kiirettä ja väsymystä

Viimeiset puolitoista viikkoa olen elänyt mielenkiintoista aikaa. 

Toissasunnuntaina kävimme puolisoni ja ystäväpariskunnan kanssa päiväretkellä Isojärven kansallispuistossa, kävelimme noin 10 kilometrin kierroksen. Virhe! Jalkaa on särkenyt siitä lähtien koko ajan. Halusin kuitenkin lähteä kerrankin kauemmas kotoa, pariin kuukauteen en ole käynyt kuin ruokakaupassa, kilometrin päässä Näsinpuistossa ja toisessa suunnassa Pyynikin rannassa, sekä töissä Orivedellä. Tiesin että jalka tulee reissussa kipeäksi, mutta toisaalta, tiedän miksi ja tiedän että hoitoa on tulossa. Kaksi kilometriä meni hyvin, sen jälkeen alkoi tuntua. Alkupätkä olikin melkoista kivikkoa ja juurakkoa, takaisin päin tullessa enemmänkin vettä. Polut olivat kuitenkin pääosin leveitä ja hyväkuntoisia. Yhdessä alamäessä jalkani luisti niin, että oikea isovarvas tökkäsi kengän kärkeen. Nyt on kynsi mustana, ja mustuu päivä päivältä enemmän. Juuri kun olin ihaillut, että eipä ole varpaankynnet olleet näin hyvässä kunnossa sitten vuoden 2012 ja juoksuharrastuksen aloittamisen! :D Tässä odotellessa, tuleeko kynnelle noutaja. 

Viime viikolla treenasin selvästi tavallista vähemmän. Maanantai oli lepoa kansallispuiston jälkeen, tiistaina tein kehonhuoltoa eli liikkuvuus / venyttely - tunnin. Muut treenit olivat POP pilates lauantaina sekä kombo teräspakarat 30 ja vahvat kädet 20 sunnuntaina. Olin liian väsynyt tehdäkseni muuta.

Maanantaina tuli eräänlainen pommi, kun hallitus ilmoitti että "kirjojen ja muun aineiston uloslainaus sallitaan välittömästi". Olin yksin töissä, kaikki muut meillä lomailivat viime viikon. Sainkin heti maanantaina pari viestiä, että tullaanko lomalta töihin. Sanoin että ette tule, emme aloita lainaustoimintaa aikana jolloin olen yksin. Viikko menikin tehokkaasti tilan ja aineiston järjestämisessä. Tilapalvelun kautta sain hankittua suojapleksit asiakaspalvelupisteeseen, lisäksi sain lainaksi "poliisinauhaa" jolla rajattiin osa kirjastosta lainauskäyttöön. Liimailin suojaväleistä muistuttavia tarroja sekä kirjastoon että kaupungintalon aulaan, lisäksi tein tiedotteen turvallisesta lainaustoiminnasta (ja välitin tyhjää pohjaa jakoon muille yksiköille). Järjestin esittelypöytiä valmiiksi ja muutin kaikki varaukset itsepalveluna noudettaviksi, mikä tarkoitti että kolme hyllyllistä vanhempia varauksia piti piipata uudelleen, ja manuaalisesti lähettää jokaiselle asiakkaalle noutoilmoitus jossa on numero jolla varauksen löytää kärrystä. Annoin paikallislehteen puhelinhaastattelun ja olin kuvattavana. Kirjaston puhelin soi jatkuvasti, asiakkaat kysyivät koska pääsee lainaamaan. Oma työpuhelin soi vähän väliä, kaupattiin pleksejä ja lattiatarroja ja visiirejä. Kun pääsin töistä kotiin, mittarissa oli 19 000 - 23 000 askelta. Ja kun öisin ei juuri nukuttanut, totesin että treenit saa suosiolla jäädä väliin. Torstaina ajattelin, että en selviä viikosta. Onneksi sitten juuri sen torstan ja perjantain välisen yön nukuin hyvin. 

Mutta sama meno on jatkunut myös tällä viikolla, tosin nyt kun meitä on 4-5 ihmistä töissä niin eilen mittariin kertyi "vain" 16 700 askelta :D  Tänään istuin kaksi tuntia kokouksessa niin saalis oli rapiat 11 500. Pari yötä olen nukkunut todella huonosti, en ole saanut unta niin uni on jäänyt noin viiteen tuntiin. Tänään tein kuitenkin puolen tunnin vatsa / selkä - treenin. 

Ehkä se tästä tasaantuu, nyt kun vähitellen päästään kirjastossa edes jonkinlaiseen arkeen. Lomautukset on peruttu eikä enää tarvitse miettiä henkilöstölle korvaavia töitä, saati ylipuhua väkeä että nyt pitäisi pitää kesälomat pois. Toivottavasti kesäkuun alusta saadaan pitää kirjasto laajemmin auki, eikä koeta uutta sulkupakkoa. 

Tällaista tänään. Ja argh, lunta on satanut taas! Miksei se kevät jo tule... Valo on kiva, mutta kaipaan lämpöä. Ja lenkkeilyä, vaikka Onkin kiva seurata somesta ihmisten postauksia virtuaalikisoista.

Terveisiä ortopediltä: lunta tupaan!

Kuva tältä aamulta, lumisateesta melkein vappuna, kuvastaa aika hyvin sitä miltä minusta nyt tuntuu. Viime perjantaina sain yllätyssoiton: pääsenkö röntgeniin ja ortopedille tiistaiaamuna. Järjestin asiat niin, että pääsin. Käynti oli sekä yllätyksellinen että yllätyksetön. Jalka kuvattiin, jonka jälkeen ortopedi (eri kuin tammikuussa lähetteen tehnyt ortopedi) sanoi että vaatii leikkaushoitoa. Hän kuvaili operaation ja jatkohoidon, mitä myös oltiin käyty läpi toisen lääkärin kanssa aiemmin.

Yllätys tuli sairaanhoitajan luona. Hän totesi että laitetaanpa minut leikkausjonoon. Siis mitä, enkö olekaan ollut jonossa tammikuun käynnin jälkeen! Nyt vaan mietin, että olisiko homma edennyt nopeammin, mikäli tammikuun käynnillä ortopedillä olisi ollut käytettävissään elokuussa työterveydessä otettu röntgenkuva. Tai jos röntgenlääkäri olisi havainnut vaivaisenluun. Nyt on vielä se tilanne, että koronan takia uusia leikkausaikoja ei saa varata, eli eivät osaa antaa mitään arviota siitä, koska leikkaus mahdollisesti olisi. Pahimmillaan menee kesän yli :( Kysyttiin kyllä aikataulutoiveita, sanoin että mahdollisimman pian. Mutta voi siis olla, että saan heittää hyvästit ajatukselle lenkkeilystä tänä vuonna. 

Eipä sitten auta kuin jatkaa jumppaamista. Sitä olen tehnyt varsin ahkerasti, keskimäärin viisi kertaa viikossa. On kyllä ollut tehokastakin, kuukaudessa vyötärö on kaventunut kolme senttiä ja vaaka näyttää viitisen kiloa vähemmän kuin maaliskuun lopussa. Että jotain hyvää kaiken tämän jalkakurjuuden keskellä. 102 lajia hyvinvointia on saanut kaksi lajia lisää, Trainer 30 oli Fressin puolituntinen käsi- ja olkapäätreeni, jossa oli mukana muutama vatsaliikekin. Vatsa-peppu oli vähän yllätys, enkö muka ole tehnyt sellaista? Ei, on ollut pelkkää peppua ja teräspakaroita, tai vatsaa ja selkää. Tai vatsaa ja peppua mutta myös muuta kroppaa, niin että treeni on kulkenut muokkauksen tai circuitin tai kehonpainotreenin nimellä :D 

Kevät: lumisadetta ja aurinkoa niin ulkona kuin mielessä

Kevät etenee tasaisen tutusti, sää vaihtelee välillä kymmenen minuutin välein. Viime viikonloppu oli lunta ja tuulta, tämä viikonloppu aurinkoa ja tuulta. Treenit ja työelämä on jatkuneet entiseen tapaan. Tällä viikolla tuli aika paljon lihaskuntoa putkeen, joten ainakin huominen maanantai on otettava kehonhuoltopäiväksi.

Viimeiset pari viikkoa olen siis treenannut sisätiloissa. Suurin osa lajeista on ollut ennestään tuttuja, ihan siksi koska Fressin ja GoGon tarjonta on ollut aika paljolti samoja tunteja. Tuttuja lajeja ovat olleet teräspakarat, vahvat kädet, POP pilates, vatsa/selkä, ABS 30 sekä liikkuvuus/venyttely, niitä olen tehnyt 1 - 3 kertaa kutakin.

Kuitenkin 102 lajia hyvinvointia - haasteeni on saanut muutaman uuden merkinnän, yhteislukema on nyt 25. Viime viikolla kokeilin Fascia Methodia, josta en ihan vielä päässyt jyvälle. Osittain syynä oli nauhoituksen huono laatu, ohjaajan puhe ei juuri kuulunut joten tehdessä ei voinut keskittyä asiaan kuuntelemalla vaan piti tihrustaa läppärin ruutua. Muutamassa kohtaa ohjaaja oli lisäksi sijoittunut niin, että pelkästään katsomalla en päässyt kärryille siitä, mitä olisi pitänyt tehdä ja tavoitella. Liikkeet sinänsä olivat varsin tuttuja erilaisista muista kehonhuoltotunneilta. GoGo yrittää saada uuden nauhoituksen tehtyä, jos niin käy niin aion kokeilla uudelleen.

Toinen pieni pettymys oli GoGon kehonpainotreeni; odotin crossfit-henkistä menoa mutta se olikin pääosin kehonhuoltoa. Paljon venyteltiin, vähän tehtiin liikkuvuusharjoittelua ja vähän keskivartalotreeniä. Esittelyn perusteella odotin kovempaa menoa, kun sanottiin että ohjaaja on Tapparan entinen liigapelaaja ja että treenin voi tehdä oman kunnon mukaan. Nimikin oli sinänsä harhaanjohtava, koska valtaosa tarjonnasta on nyt kehonpainolla tehtävää treeniä.

Sen sijaan GoGon muokkaus oli sitä mitä odotin, ensimmäinen vartti lämmittelyä mutta siinä jo sykkeet saatiin reippaasti ylös. Koko kehon treeni, jonka jälkeen tuntui että tehty on! Pidin myös Fressin Peppu 30 - ohjelmasta.

Ensi viikolle en saanut vielä suunniteltua päiväohjelmaa, sillä GoGo ei ole vielä julkistanut mitä on Facebook livessä. Aamulehden kanssa yhteistyössä tehdyistä ensi viikolla kiinnostaa lauantainen rasvanpoltto 30 + teräspakarat 30. Fressiltä olen suunnitellut maanantaille kehonhuoltoa, keskiviikolle circuitia ja perjantaille yinjoogaa.

Muuta elämää ensi viikolla on luvassa keittiössä ja parvekkella. Kävimme tänään ostamassa siemeniä ja astioita, haen huomenna vielä multaa niin sitten istutan chiliä, tomaattia, paprikaa, pinaattia ja amppelimansikan. Nyt kun kerrankin on parveke, niin on kokeiltava onnistuuko parvekepuutarha :) Olen skeptinen, sillä joskus aiemmin olen kokeillut tomaattia mutta mullasta nousi yksi sentin pituinen vihreä korsi. Parempi taito ja onni tällä kerralla :)

Etätyöt jatkuvat yhä, ensi viikolla menen Orivedelle vain perjantaina. Sähköpostitulva on onneksi rauhoittunut, nyt pääsen keskittymään kaupungin uusien nettisivujen tekemiseen. Yt-neuvotteluista ei ole kuulunut huolestuttavia uutisia, ja pomoni kanssa on puhuttu että omalta osaltani tilanne on se, että jos kirjastoa ei avata 14.5, voin sen jälkeen siirtyä sote-puolelle töihin, mikäli siellä tarvitaan apua. Pääsiäinen menikin taas migreenissä, oli kolme kohtausta alle vuorokaudessa (perjantai-illasta lauantai-iltapäivään), tämä viikko on onneksi mennyt ilman sitä kiusaa. Olen alkanut miettiä, olisiko taas aika mennä lääkäriin, tuntuu että estolääke ei tehoa enää, eikä kohtauslääkekään joka kerta. Raivostuttavaa.

Seuraavan postauksen taidan tehdä sitku-elämästä, sen verran paljon olen suunnitellut mitä teen sitten, kun poikkeusaika päättyy...

Kivaa kevään jatkoa!

Treeniä kotona: kuinka rytmittää lihaskuntotreenit?

Ai ai kun tekisi mieli uimaan, mutta avantosaunat ovat tietysti kiinni. Ilman saunaa en tarkene mennä vielä vähään aikaan :D 

Taas on kulunut pari viikkoa, hyvin samanlaisissa merkeissä kuin aiemmin. Sali olisi auki, mutta olen treenannut kotona. Koska sekä Fressin että GoGon striimit ovat pitkälti lihaskuntojumppia tai joogaa, olen herännyt pohtimaan treenien rytmitystä. Miten vaihdella treenejä niin, että kroppa myös lepää välillä? 

Toissa viikolle tein suunnitelman, joka ei tietenkään pitänyt ollenkaan paikkaansa. Maanantain kehonhuollon jätin väliin siksi, että olin hierojalla. Kun oli käyty koko takaketju läpi, en kokenut enää hyödyllisenä tehdä muuta samana päivänä. 

Sitten iski migreeni, kahtena päivänä oli kaksi kohtausta, joten siinä meni suunnitelmat uusiksi. Keskiviikon teräspakarat + vahvat kädet vaihtui rauhalliseen menoon eli yogalatesiin. 

Torstain circuitin tein suorana, ensin putkeen 5 liikettä joita kutakin 3 kierrosta (tosin viimeisellä kierroksella unohtui yksi, ehkä siksi kun musiikki katkesi ja ohjaaja meni säätämään sitä), sitten sama setti toisella viiden liikkeen patterilla. 

Perjantai oli välipäivä, lauantaina tein uudelleen teräspakarat + vahvat kädet. Siitä on tullut suosikkini. Ja on tehokas, käsitreenin jälkeen kun nostaa vesilasia niin käsivarsi tärisee :) 

Sunnuntaina tein toisen yogalatesin. 

Tällä viikolla jalka oli parempi, johtuen varmasti siitä että viikonlopun perään olin kotona etätöissä maanantaista keskiviikkoon. Jalkaa ei särkenyt juuri ollenkaan, mutta testaamalla totesin että päkiälle ei edelleenkään voi varata painoa. Siksi en ole lenkkeillyt, mutta mietin että uskaltaisinko kokeilla maantiepyöräilyä? Spinning ei sovi, mutta spinningpyörässä onkin se ongelma, että jalkaa painaa joko "häkki" johon puoli jalkaterää työnnetään, tai remmi joka tulee tiiviisti jalkaterän yli. Ehkä voisin kokeilla jossain vaiheessa lyhyttä pyörälenkkiä. 

Tälle viikolle tein suunnitelman, joka piti osittain. Maanantaille olin miettinyt Fressin puolituntista Cross trainingia, mutta jätin sen väliin väärän kellonajan takia. Se alkoi jo klo 16.20, ja mieheni oli silloin vielä kotitoimistossa ja kävi useampia Teams-keskusteluja. Toinen vaihtoehto oli GoGon yhdistelmä vatsa/selkä + venyttely, mutta en jaksanut odottaa lähetyksen alkuun klo 18.30 asti. Teinpä taas tallenteelta teräspakarat ja vahvat kädet. Kiva huomata, että kerta kerralta jaksaa ihan vähän paremmin esimerkiksi yhden jalan lantionnostoja. 

Tiistaina ohjelmassa oli pilates, vielä sai tehdä päivänvalossa vaikka lähetys alkoi klo 19.30. 

Keskiviikkona katsoin suorana Fressiltä puolen tunnin pepputreenin, ja perään tein tallenteelta sen maanantaisen GoGon puolituntisen vatsa/selän (oli ihan sikarankka, ei ehkä tavalliselle kuntoilijalle suunnattu, niin paljon oli superraskaita liikkeitä kuten linkkareita, pitkiä lankkusarjoja, jalat suorana ojennus lattiaan ja jalat suorana toiselle sivulle ja siitä lattiaa viistäen toiselle puolelle ja nosto ylös).

Torstai oli välipäivä, ja perjantaina rauhoituin venyttelemään yinjoogan tahtiin. Vaikka venyttelen muutenkin, en kuitenkaan malta olla asennoissa kovin pitkään. Itsestä aika tuntuu tietysti pitkältä mutta kello sanoo toisin... 

Eilen oli taas tuttu setti eli teräspakarat ja vahvat kädet. Edelleen "ongelma" on se, että minulla ei ole kotona käsipainoja joten teen 8 kilon kahvakuulalla. Tahti on hitaampi, ja kaikki sivulle avaamiset ja yhden käden liikeet joudun korvaamaan. Tällä kertaa tein sivutaivutuksia ja pystysoutua. Toki myös niissä liikkeissä, joissa seurasin ohjaajaa, toistotahtini oli hitaampi. Mutta hyvin nousi syke ja hiki tuli! Lisäksi kävin aamulla ystäväni ja hänen koiransa kanssa kävelemässä Pyynikin rannassa, se on yksi suosikkipaikoistani Tampereella. Ihanat järvimaisemat ja leveät baanat, lisäksi on useita eri teitä mistä mennä, joten on helppo pitää välimatkaa muihin ihmisiin. Viikolla oli pari päivää lumi maassa mutta viikonloppu oli ihanan aurinkoinen. 

Tänään ulkoiltiin miehen kanssa, käveltiin Pyynikin kauniiden talojen välissä sekä vähän myös Amurin monilla kävelyteillä. Koska torstai ja perjantai olivat Orivesi-päiviä, jalassa tuntui heti. Illalla tein taas yogalatesin. Mietin kyllä, kuinka viisasta se on eilisen pakaratreenin jälkeen, koska joogaosuudessa on kyykkypitoa sekä sitä, että jalan ollessa suorana venytyksessä on polvea tuettava reisilihaksilla. Pilatesosuudessa on lantionnostoja sekä kahdella että yhdellä jalalla. 

Palatakseni treenien rytmitykseen, olen päätynyt siihen ratkaisuun, että yritän välttää samojen lihasryhmien treenaamista peräkkäisinä päivinä. Eli jos tänään on ollut pepputreeni, huomenna on esimerkiksi vatsan ja selän vuoro. Pilatesta ja yogalatesia pidän enemmän kehonhuoltona, koska niissä ei juuri tule koettua lihasten väsymistä, niitä olisi yksi tai kaksi viikossa. Totaalisia lepopäiviä tulee myös, usemmiten joko siksi että migreeni vie yhden päivän tai siksi, että joskus en vaan jaksa treenata.

Työstressi on ollut aika kovaa viime viikkoina. Syksyllä ajattelin, että äkkiäkös minä yhden opintovapaan sijaisuuden hoidan johtajana, vaikka ei olekaan aiempaa johtajakokemusta eikä minkäänlaista johtajuuskoulutusta. Vähänpä osasin arvata, mitä tuleman pitää. Äskettäin totesin, että parin kolmen viikon aikana työpostiin on kilahtanut 300 korona-aiheista viestiä. On ollut monia päätöksiä tehtävänä sekä omassa kirjastossa että Pirkanmaan tasolla, kuten jaammeko kirjakasseja tai poistokirjoja oven raosta, suljemmeko palautusluukut vai pidämmekö auki, ja kun tuli Aluehallintoviraston ohjeistus sulkemisesta niin päätös milloin ne suljetaan. Kaikesta pitää tiedottaa sekä henkilökuntaa että asiakkaita. Lisäksi minut on nimetty (neljän muun henkilön kanssa) Oriveden kaupungin viestintätiimiin, jotta sinne saadaan lisäresurssia ja varmistetaan toiminnan jatkuvuus. Samaan aikaan pitäisi alkaa tehdä kaupungin uusia verkkosivuja. Lisäksi Orivesi aloittaa yt-neuvottelut, eli joudun vielä miettimään mihin asti henkilökunnalle on töitä tarjolla ja onko tarvetta tai mahdollisuuksia siirtää henkilöitä muihin tehtäviin, jos sulkuaika jatkuu vielä pitkään. Tulee mielenkiintoista materiaalia cv:hen, kun aloittaa johtajakokemuksen korona-kriisillä... Tällä viikolla ei ole ihan hirveästi nukuttanut öisin, onneksi viime viikolla nukuin hyvin niin tasapaino säilyy. Ja nyt kun kaikki on kiinni, ei ole viikonloppumenoja vaan voi vaan olla ja kerätä voimia. 

Ensi viikolla olen kaksi päivää etätöissä ja kaksi päivää kirjastossa, sitten onkin pääsiäisvapaa. Maanantaina teen yt-neuvotteluja varten taulukkoa henkilöstön osaamisesta, koulutuksesta, mahdollisesta lomautustarpeesta ja vuosilomien ajankohdista. Jos aikaa jää, alan hahmotella uusien nettisivujen sisältöä, onneksi nykyisiä tekstejä voi käyttää ainakin osin. Tiistaina on aamulla kokous lukemisen edistämishankkeen tiimoilta, iltapäivällä on kolmen tunnin koulutus uusien nettisivujen ylläpidosta. Kotona ollessa treeni-into tuntuu suurelta, tuskin maltan odottaa pääseväni touhuamaan. GoGo ei lähetä Aamulehden kautta treenejä ensi viikolla ollenkaan, mutta onneksi on Facebook live. Fressillä on treenit tiedossa vain keskiviikkoon. Mutta alustavasti kiinnostaa maanantaina Fressiltä peppu 30 ja ABS 30, lähetys on juuri sopivasti klo 16.45 johon on hyvä lopettaa työpäivä. Ja perään klo 18 GoGolta Fascia Method. Tiistaina tarjolla olisi Fressin aerobic, se voisi olla hauskaa! Keskiviikkona menen taas hierojalle, tsekataan jalat kokonaisuudessaan. Loppuviikolle toivon kaunista kevätsäätä, olisi ihana päästä viettämään pääsiäistä ulkoilun merkeissä. 

Kivaa tulevaa viikkoa, yritetään nauttia keväästä, olosuhteista huolimatta.