lauantai 25. maaliskuuta 2017

Hyvää oloa keholle ja mielelle

Ulkona on ollut tällä viikolla kaikkea; aurinkoa, vettä ja räntää. Pääni sisällä on kuitenkin paistanut aurinko ihan joka päivä.

Maanantaina kävin alkuillasta juoksemassa intervallitreenin. Alkuverkka oli 13 minuuttia, piti olla 10 mutta pidensin että pääsin liikennevaloista läpi ennen vetoa. Vedot olivat 2 x 10 minuuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, päälle muutaman minuutin loppuhölköttely. Tämä oli hyvä treeni lähinnä siksi, että kumpikin 10-minuuttinen tuntui helpolta. Yleensä olen tehnyt kaikki vedot niin, että keskisyke on ollut yli 170, toki vauhti on ollut kovempi niissä 3- ja neliminuuttisissa. Nyt ensimmäisessä syke oli 164 keskivauhdilla 6.49 ja toisessa 166 samalla vauhdilla 6.49. Meno oli rentoa ja kevyttä, tuntui että vetoja olisi jaksanut vaikka kuinka monta. Ensi viikolla teen ehkä 5-6 x 6 minuuttia, seuraavalla taas 10-minuuttisia, ehkä 3 tai 4... 

Tiistaille oltiin suunniteltu juoksulenkkiä ystäväni kanssa, mutta koska oli kauhea räntäsade niin päätimme siirtää sen aurinkoisempaan päivään. Menin salille astangajoogaan, jossa tällä kertaa keskityttiin vatsalihaksiin ja lonkan seutuun. Ohjaaja tapaa kysyä ennen tuntia toiveita, mitä halutaan. Tällä kertaa kaivattiin vatsalihaksille kidutusta sekä lonkan avauksia. Alun puoli tuntia oli sama kuin aina eli auronkotervehdykset ja ensimmäisen sarjan 6 liikettä, loppu 25 minuuttia varioiden. 

Torstaina oli suorastaan superpäivä. Olin iltavuorossa joten suuntasin pitkästä aikaa aamulenkille. Ihan vaan pk-hipsuttelua, jos mittari olisi löytänyt satelliitit hiukan nopeammin niin kymppi olisi tullut täyteen, nyt tuli 9,7 km. Mutta mikä parasta, keskivauhti oli 7.54 keskisykkeellä 154! Yhdeksästä kokonaisesta kilometristä vain kaksi kesti yli 8 minuuttia, ensimmäinen ylämäkivoittoinen (8.07) ja yhdeksäs (8.02). Muut kilsat nakutin tasaisesti 7.48-7.55. Usko kevätkunnon löytymiseen kasvaa kohisten! 

Perjantaina kävin saman jumpasetin kuin viikko sitten, alle puolen tunnin vatsa-selkätreeni ja päälle liikkuvuus/venyttelytunti. Vatsa-selkäohjelma oli sama kuin viime kerralla, liikkuvuus/venyttelyssä rullailtiin tällä kertaa etuketju. Lopuksi menin toviksi istuskelemaan infrapunasaunaan.

Tänään oli kehon lepuutuspäivä, paitsi että 4,5 tuntia bussissa kyllä tuntuu, ainakin takareidet ovat kireät. Kävin Kansallisbaletissa katsomassa Seitsemän veljestä, hieno esitys! Luin kirjan pari viikkoa sitten joten tapahtumat olivat tuoreessa muistissa. Tunnelmia esityksestä voi lukea kirjablogini puolelta. Erittäin hyvää lepopäivän tekemistä!



Huomenna sitten viikon pitkis, toivottavasti hyvässä säässä. Toisaalta, nyt on niin hyvä vire juoksuun että luulen kulkevan sateessakin! :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Treenikauden paras viikko

Kevät tulee!
Kevät etenee, ja perinteisesti lisääntyvän lämmön ja auringon myötä meikäläisen treenit paranee kerta kerralta. Tämä viikko, päivää vaille valmis, on ollut paras tällä treenikaudella eli lokakuun alusta lähtien. 

Maanantaina tein vk-lenkin. Jäin bussista pois suunnitellusti, ja tein 10 minuutin eli reilun kilometrin alkuverkan. Vauhtijuoksua tuli 24 minuuttia 25 sekuntia, matkaa 3.65 km. Tavoitteena oli mennä hyvällä tekniikalla reipasta vauhtia, mutta  lähtihän se vähän lapasesta eli olin mennyt lujempaa kuin kuvittelin. Mittarini ei mittaa kuin manuaaliset kierrokset ja automaattiset kilometrit, eli toinen kilometri aikaan 6.56 on siinä mielessä virheellinen, että siinä on mukana vajaa minuutti/100 metriä alkuverkkaa. Kolmas ja neljäs kilometri kulkivat täsmälleen samaan aikaan, 6.36. Viidettä kilometriä menin 800 metriä eli siitä ei ole keskivauhtia. Täysissä vk-kilsoissa keskisyke oli 172 ja 174 eli ihan sama mitä lyhyissä vedoissa. Saa nähdä miten käy, jos tavoitteeni HCR:lle on loppuaika 2.15 niin koko matka pitäisi kipittää keskivauhdilla 6.23... Hurjalta tuntuu! Helpompi olisi ajatella 2.30 loppuaikaan vaadittavaa keskivauhtia 7.07. No, vielä on kaksi kuukautta h-hetkeen!

Tiistai oli välipäivä, koska takana oli peräkkäisinä päivinä tehty pitkis ja vk-lenkki. Keskiviikkona kävin salilla liikkuvuus/venyttelytunnilla. Tehtiin taas paljon aktiivisia venytyksiä, eli lihaksen jännittämistä ja rentouttamista hengityksen mukaan. Lisäksi rullailtiin takaketjua tennispallolla. Oli muuten pakaralihakset kipeät, varsinkin keskiosa!

Takapuoli oli kipeä koko torstain. Lähdin siitä huolimatta lenkille. Yhdistin taas työmatkan ja juoksun: jäin bussista pois linja-autoasemalla ja lähdin Hatanpään rantaa pitkin Arboretumiin ja sieltä poikkikatua pitkin Hervannan valtaväylälle ja edelleen Kalevaan. Matkaa oli enemmän kuin oletin, 9,04 km. Ei silti liian pitkä peruslenkiksi. Keskisykkeeksi tuli vähän turhan korkea 156, mutta keskivauhti oli vähän talvikelejä nopeampi eli 8.13. Huomasin kyllä, että askel tahtoi tihentyä etenkin vilkkaasti liikennöidyn tien varrella. Toisaalta Arboretumin polut olivat pehmeän mutaisia; hitaimmat kilometrit tulivat siellä. Kotona manailin dataa tutkiessani, että miten taas kävi niin, että kun keksin uuden lenkkireitin niin menin sen sellaiseen suuntaan että nousua tuli enemmän kuin laskua (75 m - 40 m).

Kevättä kengissä! :)
Perjantaina oli taas asiaa salille. Aloitin pyöräilemällä kevyesti 20 minuuttia. Se oli sekä palauttelua edellispäivän lenkistä että lämmittelyä ennen jumppaa. Kävin puolen tunnin vatsa-selkätreenissä, joka olikin aika haastavaa. Kaikki liikkeet tehtiin bosun päällä tai sen kanssa. Yllättävän painava se on, kun sillä tehdään maastavetoja, soutuja ja burpeita! Ja koko keho tekee töitä kun seistään bosun päällä ja viskotaan kuvitteellista kuntopalloa viistoon ylhäältä alas ja alhaalta ylös - unohtamatta kyykkäämistä! Jäin vielä liikkuvuus/venyttelyyn, jossa tällä kertaa venyteltiin varsin vähän ja keskityttiin putkirullailemaan takaketjua. 

Tänään keksin yhdistää pitkiksen salikäyntiin. Koska olin tiistaina iltavuorossa, jäi astangajooga keskustan salilla väliin. Hyppäsin siis bussiin ja menin Hervantaan, ohjaajana siellä on sama kuin keskustan astangassa. Alkuosa tunnista oli sama kuin viime viikolla: aurinkotervehdykset, valmistavat liikkeet ja soturisarja. Viime viikolla tehtiin paljon eteentaivutuksia istuen, tänään oli keskivartalon vuoro. Pääosin taivuttiin taaksepäin, ja eteentaivutuksista tuli lyhytkestoisia palautuksia. 


Salilta juoksin pitkiksen kotiin. Tämä oli taktikointia; viime viikolla olin astangajoogan jäljiltä reisijuminen pari päivää, joten parempi juosta lenkki alta pois ennen kuin seuraava jumi iskee. Taktikoin lenkin alamäkivoittoiseksi; kerran juoksin Kalevasta Vuorekseen ja muistin sen olleen ylämäkeä, nyt lähdin Hervannasta kohti Kalevaa niin sain ensimmäiset kolme kilometriä melkein pelkkää alamäkeä. Sen huomasi niin olosta kuin datasta, kilsat vauhdilla 7.36-8.02 ja keskisykkeellä 144-152. Kolmen iloittelukilsan jälkeen päästiinkin karun totuuden äärelle. Käännyin kohti Hatanpäätä ja Arboretumia, sitten sainkin edetä hyvän tovin vastatuuleen. Parissa päivässä Arboretumin väylät olivat kuivuneet jonkin verran mutta aika pehmeää oli vielä, Ratinanrannassa totesin, että lenkistä tulee lyhyempi kuin oletin ja toivoin. Tarkoitus oli mennä 15-16 km, mutta vaikka kieppasin vielä Järvensivun kautta niin mittaa tuli vain 12,84 km. Aikaa meni 1 h 42 min 27 sek. Mutta mutta: keskivauhdiksi tuli tasan 8 minuuttia! Eli siis nopein keskivauhti sitten viime kevään :) Keskisykkeeksi tuli 156, taas vähän liian korkea mutta menköön. Lopun viimeiset vajaat 3 km menivät 160-161 sykkeellä, aloin olla aika väsynyt. 

Viikko on siis ollut hyvä. Sain juostua kolme lenkkiä, joista kaikista jäi varsin hyvä fiilis. Erityisen iloinen olen tämän päivän juoksusta, jossa 7/12 km meni alle kasin keskivauhdilla. Alun alamäen jälkeen tuli vähän myös ylämäkeä; nousua oli 110 m ja laskua 150 m. Juoksujen lisäksi sain mukaan astangajoogan sekä pari kehonhuoltotuntia. Ehkä siksi tänään vauhti kiihtyi, koska astangassa venytettiin jalkoja kunnolla ja eilen ne rullailtiin? 

Nyt kyllä on olo kuin jyrän alle jääneellä. On ehkä vielä syytä venytellä ennen nukkumaan menoa :) Huomenna tapaan kavereita, ainakin avantouinti on suunnitteilla. Mahdollisesti käymme kävelyllä jossain, mutta siihen osallistumiseni on epävarmaa. Katson aamulla, kuinka pahasti olen jumissa... Vaikka kävely varmasti helpottaa oloa. 

Viikon liikuntasaldo (tähän mennessä) on minun tasooni erittäin hyvä 7 h 17 min. Juoksukilsojakin tuli 26,6. Hyvillä mielin eteenpäin!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevään merkkejä

Eilinen hieno auringonpaiste meni ohi. Olen ollut koko viikon todella väsynyt Lahden reissun jäljiltä. Lisäksi työviikko oli kuusipäiväinen, koska olin eilenkin töissä. Siirsin siis suosiolla pitkiksen tälle päivälle. Lenkki oli sama kuin kuukausi sitten, Kalevasta Linnainmaalle ja Teiskontietä takaisin. Fiilis oli kyllä täysin eri. Kuukausi sitten meno oli hidasta mutta helpon tuntuista, keskisyke 151 keskivauhdilla 8.20. Tie oli luminen mutta melko hyvin pitävä.

Tänään vain ensimmäinen ja viimeinen kilsa olivat helppoja. Alkupuolikas tuntui olevan pelkkää ylämäkeä, syke kolkutteli jatkuvasti 160 tuntumassa. Tie oli hyvä, melkein koko matka sulaa (alempi kuva). Paluumatka olikin toisenlaista, kuten ylempänä olevasta kuvasta näkyy niin Teiskontie oli umpijäässä eikä ihan hirveästi hiekkaa näkynyt. Pinnanmuodoltaan lenkin toinen puolikas oli alamäkivoittoinen, ja kyllä siellä välillä oli sitä helppoa ja kevyttä menoa. Viimeinen kilsa oli alamäkeä, liukkauden takia siihen meni 8.02 mutta vauhtia lienee luvassa lisää kunhan tiet sulavat. 

Kokonaissaldo oli 1 h 26 min, keskisyke 156 keskivauhdilla 8.13. Vauhti siis vain 7 sekuntia nopeampi kuin mitä talven mittaan on ollut suurin osa lenkeistä. Mutta uskon siihen että sitä tulee lisää, kunhan pääsen virkeänä sulalle asfaltille :)

Viikon liikuntasaldo jäi tavallista vähemmäksi, treenikertoja tuli vain kolme joista kaksi juoksua. Tiistaina kävin salilla astangajoogassa, ja sen seurauksena takareidet olivat kaksi päivää niin kipeät että kävelykin sattui ihan kunnolla. Olen käynyt astangan alkeis- ja alkeisjatkotunneilla aiemmin, mutta edelliskerrasta on 7-8 vuotta. Hyvin kuitenkin liikkeet palautuivat mieleen. Tosin salin versio oli lyhyempi kuin ne missä aiemmin kävin. Tunnin kesto on 55 minuuttia eikä puolitoista tuntia, joten kaikkia sarjan liikkeitä ei ehditä tehdä. Myöskään alku- ja loppumantroja ei tehdä. 

Suhtaudun kuntokeskuksen astangajoogaan vähän kaksijakoisesti. Toisaalta se oli ihanaa, olin kaivannut sitä ehkä enemmän kuin mitä tiesin. Liikkeet tehtiin virtaviivaisesti, ja opettaja liikkui sen mukaan mihin suuntaan kasvot olivat, eli suunnasta riippumatta hän oli aina porukan edessä. Vähän jäin kaipaamaan astangan syvintä olemusta. Aiempi kokemukseni on, että ohjaaja korosti aina sitä, että mennään asanoita kohti sen mukaan miltä tänään tuntuu. Tuo kehon kuunteleminen loisti poissaolollaan tiistaina. Ohjaaja toki sanoi, että jalasta voi ottaa kiinni mistä saa, säärestä tai nilkasta tai isovarpaasta. Mutta kaipasin sitä, että muistutettaisiin siitä ettei kaikkien tarvitse taipua asanoihin samalla tavalla, vaan jokaisen liikkuvuus ja päivän kunto vaihtelevat. Silti, aion pyrkiä käymään astangassa kerran viikossa, jos en pääse tiistaina keskustan salille niin menen lauantaina Hervantaan. Etenkin Hervanta-käynteihin voinee yhdistää pitkiksen :) 

Huomenna alkaa uusi viikko, ja pitkästä aikaa tai oikeastaan ensimmäistä kertaa koko talvena teen tehotreenin pidempänä vk-lenkkinä, en intervalleina. Suunnittelin jääväni bussista pois Teiskontien päässä, josta juoksisin kotiin. Matkaa on viitisen kilometriä. Mutta koska Teiskontien kunto on mikä on, teenkin niin että jään pois siinä missä suunnittelin mutta lähden Jankan suuntaan eli sinne sulille teille, jossa tänään menin lenkin alkupuoliskon. Noin 5,5 km on kokonaismatka, josta ensimmäisen kilometrin menen verkkaa. Huonosta treeniviikosta huolimatta iloisin mielin kohta uutta viikkoa ja lehden lupaamia aurinkoisia päiviä :)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kisahuumasta arkeen


Huh! MM-kisat on ohi, mahtava tapahtuma jota seurasi mahtava kisaväsymys! :D 

Viime viikon lauantaina aloitin työvuorot akkreditoinnissa, töitä oli kuutena päivänä peräkkäin ja yksi vuoro kesti 6-6,5 h. Välillä meinasi iskeä epätoivo; paljon kortteja oli haettu kisojen alkupäivinä joten jälkimmäiselle viikolle kasaantui enemmänkin niitä ongelmatapauksia. Tuntui että ainakin puolet oli tapauksia, joissa jouduin kysymään neuvoa vuorovastaavalta tai opastamaan akkreditointia kaipaavan vuorovastaavan pakeille. Samalla kuitenkin oli valtavan kiinnostavaa nähdä kisoista myös "takapuoli" tai taustatohina. 

Työvuorot oli tehty niin, että aamuvuoron jälkeen ehti kisapaikalle ja toisaalta jotain ehti nähdä ennen iltavuoroa. Kävinkin katsomassa kaikkea, niin hiihtoa, yhdistettyä kuin mäkihyppyä. Miesten yhdistelmäkilpailua seurasin ladun varresta. Lähdin poispäin vähän ennen loppua, menin tapaamaan ystävääni. Kävi aika uskomaton säkä: väkijoukko pysäytettiin portaiden yläpäähän odottamaan ruuhkan purkautumista. Portaikko sattui olemaan Intiaanikukkulan juurella, ja kun olin pysähtynyt niin kärkipari tuli nousuun ja alkoi ratkoa voittajaa. Näin ratkaisun kirjaimellisesti aitiopaikalta, harmi etten tajunnut ajoissa kaivaa kameraa esiin.

Parisprintissä näin välierät kisa-alueelta, vapaaehtoisten akkreditointipassilla ei päässyt katsomoon mutta osuin sellaiseen kohtaan jossa näin sprinttiradasta kaiken muun paitsi stadionin. Finaalit katsottiinkin sitten työporukalla tv:stä, onneksi sinä aikana ei käynyt asiakkaita :) Miesten 15 km oli aika hyvin ajoitettu myös, tullessani kisa-alueelle kuulutettiin Iivo Niskasen lähtevän matkaan. Tällä kertaa vapaaehtoiset pääsivät huutokaarteeseen, ja siellä tunnelma oli nimensä veroinen. Sain kuvattua Niskasen maaliintulon, toivottavasti video näkyy myös tässä:

Kuuden työpäivän jälkeen menin kotiin. Perjantai menikin levätessä. Nukuin 10 tuntia ja olin silti ihan poikki. Lauantaina lähdimme kahden ystäväni kanssa kisaturisteiksi paikalle, seurasimme sekä naisten 30 km kisan että mäkihypyn joukkuekisan. Mäkihyppyyn suhtauduin vähän jännityksellä. Ensimmäisen livekosketuksen sain keskiviikkona. Yhdistetyn hiihdon aikana stadion oli hetkellisesti tyhjä joten katselin mäkihyppytorneja. Yhtäkkiä näin että hyvänen aika, sieltähän tulee ukkoa toisensa perään alas. Torni näytti hurjan korkealta ja mäki järkyttävän jyrkältä nähtynä jonkun matkan päästä ja suoraan edestä. Hyppääjät näyttivät hyttysen kokoisilta. Pakko myöntää, vähän tuli vatsaan halju olo. No, lauantaina olimme mäkimontussa ja siinä hyppääminen näytti vähemmän pelottavalta. Ehkä syynä oli myös katsomon huikea juhlatunnelma. Tv:ssä olen nähnyt monttutunnelmaa heiluvine lippuineen, mutta ei se kyllä ole yhtään sama kuin paikalla koettuna. Ihan mahtava meno, 35000 iloista ihmistä tanssimassa ja laulamassa! :) 

Olisin halunnut lenkkeillä Lahdessa, mutta bussilla matkustaessa en saanut kannettua tarpeeksi varusteita mukana. Sisälenkkarit oli, joten kävin kerran salilla polkemassa kuntopyörää. Varvas vihotteli vielä viime viikon alkupuolella mutta loppuviikosta se oli jo parempi. Tänään kävin pitkästä aikaa - ainakin kahden viikon tauon jälkeen - ihan rehellisellä juoksulenkillä. Kävin työmatkalla, jäin bussista pois keskussairaalan luona ja lähdin siitä kohti Irjalaa ja edelleen Kalevaan. Tuli ihan hyvä peruslenkki, 45 min keskisykkeellä 153 ja keskivauhdilla 8.20. Reppu selässä menin, ja maha turvoksissa kun Lahdessa oli aamu- ja välipalana leipää, leipää ja leipää... Silti meno oli ajoittain hyvinkin kevyttä. Iloisella mielellä siis kevättä kohti. Toivottavasti aurinkoa riittää koko viikoksi!

Ai niin, mietimmepä siinä että pitäisikö lähteä 2019 Seefeldiin MM-kisoihin... Olympialaisetkin kiinnostaisivat mutta kahdet seuraavat talvikisat ovat sen verran kaukana että tulee vähän turhan kalliiksi... :D