torstai 23. helmikuuta 2017

Uudella salilla - ja hiihdon MM

Varvaskipuun ei löytynyt varsinaista syytä, arvelen sen johtuneen liukkaista keleistä. Vaikka pahimpina päivinä pidin nastalenkkareita kävellessäni 2-2,5 km juna- tai bussiasemalle, tuntui askeleet lipsuvan silti. Viikon kestänyt tlehduskipulääkekuuri yhdistettynä lepoon ja kylmähoitoon on tuntunut tehoavan. Verikokeetkin oli normaalit. Sitä hiukan ihmettelen, että 8.2. työhöntulotarkastukseen liittyvissä verikokeissa hemoglobiini oli 124 ja nyt kaksi viikkoa myöhemmin se oli 136. Onkohan edellisessä mittauksessa tapahtunut joku virhe? Ruokavalio on kuitenkin pysynyt samana tässä välissä enkä ole syönyt rautakuuria. 

Tänään oli viimeinen sairaslomapäivä, tein "testilenkin" kävelemällä hypermarketin ympäri :D Kävely tuntui mutta varvas ei kipeytynyt. Illalla kävin avannossa, joten kylmääkin se vielä sai. Ja jalkapohjat rullausta tennispallolla.

Jalkaongelmasta huolimatta olen käynyt tällä viikolla pari kertaa salilla. Sen verran annoin periksi, että menin bussilla. Pysäkki on melkein kotiovellani ja toisessa päässä ehkä sadan metrin päässä salirakennuksesta. Ensimmäisellä kerralla poljin kuntopyörää puoli tuntia. Tietysti unohdin sykemittarin kotiin joten sykkeistä ei ole tietoa. Toisella kerralla poljin ensin puoli tuntia ja perään osallistuin "Liikkuvuus ja venyttely" - tunnille. Polkeminen oli yllättävän raskasta, en tiedä johtuiko harjoituksen puutteesta vai siitä että painopiste oli päkiän sijasta jalkapohjan keskiosalla. Hyvin tuli hiki! Puolessa tunnissa ehdin polkea 10-10,3 km ja jälkimmäisessä setissä keskisyke oli 133.

Venyttelytunnista tykkäsin, tehtiin sekä staattisia että aktiivisia. Samalla harjoitettiin tasapainoa ja lisäksi rullailtiin lihaksia tennispallolla. Apuna oli myös jumppakuminauha. Pidän tuollaisesta venyttelystä, missä liikkeitä tehdään virtaavasti hengityksen tahtiin. Esimerkiksi niin että  seisoma-asennossa sisäänhengityksellä vedetään polvi kohti rintaa, pidetään sekunti kaksi, uloshengityksellä ojennetaan jalka suoraksi eteen, kantapää maassa ja venytetään takareisi. Seuraavalla sisäänhengityksellä taas polvennosto, uloshengityksellä takareisivenytys. Ohjaaja myös muistutti useamman kerran keskivartalon tuesta ja siitä että selän täytyy olla suora jotta venytys kohdistuu täsmälleen oikeaan paikkaan.

Sen verran nyt mainostan GoGo:ta, että parin kerran kokemuksella voin sanoa tykkääväni paikasta. Tilat ovat viihtyisät ja jumppasalit isoja. Yksi painava valintakriteeri oli myös se, että Tampereen keskustan salilla on infrapunasauna. Ikinä ennen en ole sellaisessa käynyt mutta nyt on kokeiltu. Mikäs siellä oli istuessa kuntoilulehteä lukiessa :) Aika nopeasti tuli hiki vaikka lämpötila oli vain n. 60 astetta eikä siellä heitelty löylyä. 

Toinen valintakriteeri oli astangajooga. Olen sitä harrastanut kymmenkunta vuotta sitten, taisin käydä tunneilla parisen vuotta. Nyt harmittaa että varvasvaivan takia en ole päässyt kokeilemaan täällä. 

Enkä pääse ensi viikollakaan, sillä huomenna lähden vapaaehtoistehtäviin hiihdon MM-kisoihin Lahteen! :) Hain ja tulin valituksi :) Kuusi päivää on töitä, kunakin päivänä työvuoro kestää 6 h 15 min. Ajoitus on sikäli kiva, että aamuvuoro päättyy klo 14.15 ja iltavuoro alkaa klo 14, eli ainakin jotain kisatapahtumia näkee työpäivinäkin. Töitä on lauantaista torstaihin ja siksi aikaa varasin patjamajoituksen. Pari päivää saattaa jäädä väliin, sillä en tiedä riittääkö rahat ja jaksaminen sitä että matkustaisin pari tuntia Lahteen ja pari tuntia takaisin Tampereelle. Mutta sinänsä ei haittaa vaikka en siellä olisikaan ihan joka päivä, aivan varmasti saan jo noissa kuudessa päivässä mahtavia elämyksiä ja toivottavasti myös uusia kavereita. Jos satutte tulemaan kisoihin niin laittakaa tänne kommentti tai sähköpostiin viesti, treffataan! 

lauantai 18. helmikuuta 2017

Pakkolepo - mutta kuinka kauan?

Voi kettu! Hyvän viime viikon jälkeen tämän viikon saalis on puoli tuntia kuntopyöräilyä salilla. Sunnuntaina olin iloinen naisten liikunnallisesta mökkiviikonlopusta. Olo oli hyvä eikä mihinkään sattunut. Maanantaiaamu olikin sitä karumpi. Jo herätessä huomasin, että vasempaan isovarpaaseen sattuu. Työpäivän aikana kipu paheni, ja teki sitä lisää viikon loppua kohti. Perjantaiaamuna oli inhottavaa lähteä töihin, kun ensimmäistä kertaa varpaaseen sattui todella paljon jo herätessä. Pelkäsin jo valmiiksi, että kuinka pahaksi kipu menee työpäivän aikana, kirjastotyössä kun joutuu kävelemään monesta eri syystä. Käytännössä varvas ei liiku mihinkään suuntaan ilman kipua, mikä tietysti vaikuttaa kävelyynkin. Vähän jo alkaa tuntua siltä, että säären lihakset alkavat kiristyä ontumisen takia. Työpäivien aikana oli välillä vaikea löytää mitään asentoa, varvasta särki vaikka istui paikallaan ja piti vain kantapäätä maassa.

Tänään kävin lääkärissä, mitään diagnoosia en vielä saanut. Maanantaina otetaan kihtikokeet, mutta en usko että siitä on kyse. Mistä sellaisen olisin saanut? En tiedä missä verikokeissa se näkyy, mutta toissa viikolla tehdyissä kokeissa kaikki arvot olivat hyvällä tasolla. Ja tänään pika-CRP näytti myös normaalia, eli tulehduksesta ei liene kysmys. Sain nyt viikon kipulääkekuurin ja sairaslomaa. Saikku alkaa maanantaina, jolloin tosin aion mennä töihin siksi aikaa että pidän aamuksi suunnitellun kirjavinkkauksen. En saa opettajaa kiinni nyt viikonloppuna eikä hän välttämättä lue sähköpostia maanantaina niin aikaisin, että ehtisin perua. Käyn sitten samalla reissulla labrassa ja jätän sairaslomalapun töihin. Lähden kotiin heti kirjavinkkauksen jälkeen ja pysyn siellä perjantaiaamuun asti.

Sain toiselle lääkärille kontrolliajan tiistaille, se on ehkä pidempi aika kuin tämän päivän akuutti vartti. Tänään lääkäri sanoi että jos kipu ei rauhoitu lääkekuurilla ja levolla niin sitten varvas kai täytyy kuvata, että onko nivelrikkoa. Tai ehkä se on vaan rasittunut liikunnasta. Tosi kivaa jos taas on jostain rasitusvammasta kyse... 

Huokailen tässä jo etukäteen, että mitä ihmettä teen ensi viikolla kun on neljä päivää sairaslomaa. Sinänsä kun en ole sairas, esimerkiksi flunssaisena en varmaan jaksaisi muuta kuin maata. Nyt olisin täynnä energiaa mutta kaikkea tekemistä rajoittaa kipu. Kirjoja on vino pino mutta pää kyllä hajoaa jos moneen päivään ei ole muuta ohjelmaa. En tiedä voisinko mennä vaikka uimaan, Kalevan uimahalli on tuossa ehkä puolen kilometrin päässä. Uinnissa ainakaan ei varpaalle tule painoa. No, saa nähdä. Ehkä maltan odottaa tiistaihin ja lääkärikäynnille asti. Luen kirjaa Aino-Kaisa Saarisesta, olen vasta alussa mutta vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Jos ei tekeminen ole helppoa kuntoilijalla niin ei se sitä ole huippu-urheilijallakaan.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Todellista juoksun ja liikunnan iloa

Kyllä tuossa on kahvakuula vaikka se rajautuikin kuvasta ulos! :)
No niin ystävät, tuttavat ja tuntemattomat! Tällä viikolla se lopultakin löytyi, tekemisen ilo ja ajoittain myös helppous :) Vaikeiden viikkojen, jopa kuukausien jälkeen oli jo aikakin! Huippuviikko, jota seuraavassa ruodin tarkemmin. 

Viikko sitten lauantaina olin töissä, joten pitkis siirtyi sunnuntaille, Se oli aika raskas ja ylämäkinen keikka. Maanantaina oli vapaapäivä, mietin että lähtisinkö lenkille kun on se kova pitkis alla. Oli niin hieno auringonpaiste että lähdin. Olin suunnitellut yhden reittivaihtoehdon, mutta puolen tunnin jälkeen tajusin että siitä tulee liian pitkä, en voi juosta toista pitkistä tänään. Käännyin takaisin tulosuuntaan, mutta en juossut samaa tienreunaa vaan kävelyteitä. Saldoksi tuli 8,1 km aikaan 1 h 10 min. Alkumatka tuntui ylämäkivoittoiselta ja syke nousi, mutta loppumatka oli enemmän alamäkeä niin keskisykkeeksi tuli 153. Vauhti oli hidas 8.41.

Keskiviikkona tein 43 minuuttia lihaskuntotreeniä kotona. Apuna 8 kilon kahvakuula sekä putkirulla, mutta pääosin liikkeet oman kehon painolla.

Torstaina oli melkein juhlapäivä. Parin vuoden jalkavaivojen jälkeen ystäväni on kuntoutunut sen verran että pystyy juoksemaan noin tunnin lenkkejä. Otimme koiran mukaan ja suuntasimme Hatanpään Arboretumiin. Ihana lenkki, monestakin syystä, Tietenkin ystävä on ykkösjuttu - juoksimme yhdessä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, voi olla että siitä on jo lähemmäs kolme vuotta. Toiseksi reitti. Juoksimme menomatkalla Pyhäjärven rantaa ja ihailimme keskustan valoja erilaisesta näkökulmasta. Paluumatkasta osa juostiin järven jäällä, toki lähellä rantaa ja muiden jälkiä seuraten. Kun käännyimme puolimatkassa ympäri, saatoin painaa mittarin tauolle liian voimakkaasti niin että se katkaisi mittauksen. Vajaan tunnin sijaan sain kaksi lähes puolituntista, joita polarpersonaltrainer.com ei anna yhdistää yhdeksi lenkiksi. No, molemmissa keskivauhti on ollut 8.20 keskisykkeillä 153 ja 154. 

Perjantaille oli suunniteltu toisen ystävän kanssa uimahallireissu mutta se peruuntui. Kävin juoksemassa pitkiksen, nyt sen reitin mikä maanantaina osoittautui liian pitkäksi. Haikailin parituntista mutta siihen se oli liian lyhyt, saldona vain 1 h 36 min ja 11,47 km. Mutta tässä tärkeintä oli se, että keskivauhdilla 8.20 syke oli 151. Maksimi vain 162, ja sellainenkin ihme koettuna että tasamaalla mennessä lukemat olivat ajoittain 14-alkuisia! Kolmella kilometrillä keskisyke on ollut alle 150, ja raskaimmissakin vain 153. Muutenkin oli ihana juosta, kun Oriveden kuukausi oli täynnä mäkisiä lenkkejä ja nyt sai mennä tasaisella. Nousua vain 60 metriä ja laskua 50, mikä on hurjan erilainen määrä kuin viikon takaisella jossa nousua 100 ja laskua 70 metriä. Tai Orivedellä, missä 10,85 km sisäsi nousua 110 ja laskua 90 metriä. Tämä lenkki oli täyttä iloa, ja saattaa osoittautua ehkä koko talven tärkeimmäksi. Nyt on olo, että tuskin maltan odottaa seuraavaa pitkistä.

Viikonloppu oli naisten mökkiviikonloppu. Neljän naisen voimin valloitimme järvenrantamökin. Toki mukana oli viinakassi - mutta myös 4 eri kokoista kahvakuulaa! Lauantaina kävelimme jäällä 45 minuuttia ja teimme päälle kahvakuula-HIITin. Yksi porukasta on ryhmäliikunnanohjaaja joka pitää muun muassa crossfit-tunteja. Teimme 20-minuuttisen setin, jossa oli neljä kierrosta. Yksi kierros kesti 4 minuuttia, eli minuutti per kuula. Ensimmäisen ja kolmannen kierroksen välissä oli minuutin tauko, toisen jälkeen kahden minuutin. 8 kilon kuulalla tehtiin yhdistelmä hauiskääntö - ylöstyöntö - ojentaja. 12 kilon kuulalla etuheilautuksia. Paitsi viimeisellä kierroksella kun en jaksanut enää heilauttaa niin tein pystysoutuja. 16 kilon kuulan luona odotti sumokyykky. 20-kiloiselle oli varattu maastaveto, suunta omavalintainen. Tein kolmella kierroksella niinpäin, että nostin kuulan maasta, yhdellä kierroksella laskin sitä alas. Lyhyt mutta tehokas treeni! Kaksi viimeistä kierrosta tein paljain käsin, koska kuulat luistivat hanskoilla. 

Treenin jälkeen kilistimme kuohuviiniä ja aloitimme varsinaisen illanvieton. Viinin lipittäminen jäi kuitenkin sen verran vähiin, että tänään kyettiin hiihtämään :) Iltapäivän setti on mittarini mukaan taas kahtia jaettu; latukahvilassa oli sen verran pitkä tauko että laite katkaisi mittauksen. Yhteismitta on kuitenkin 39 + 39,18 minuuttia eli 1 h 18 min, matkaa 10,27 km. Keskisyke oli mennessä 157 ja tullessa 151. Mennessä oli yksi isompi ylämäki, lisäksi jännitin paria alamäkeä. Sukset luistivat hyvin mutta pito oli huono. Alussa oli noin kilsa ja lopussa 1,2 kilsaa pururadalla, vajaa 8 km mentiin järven jäällä. 

Viime viikolla kun mietin, että voinko laskea arkiliikunnan eli kävelyn bussi- ja juna-asemille liikunnaksi, niin kas kummaa, tällä viikolla niitä ei tullut yhtään! Oli kovia pakkasia ja parina iltana olin niin väsynyt että menin matkat bussilla. No, tulipa koko viikko "hyväksyttävää" liikuntaa :) Treeniä kuutena päivänä, joista kolme juoksua. Yhteensä 6 h 41 minuuttia, mikä on minulle melko iso määrä. Viime talvena kun vetelin tällaisia tuntimääriä harva se viikko niin seurauksena oli rasitusvamma... No, opin siitä valtavasti ja siksipä nyt osa kilometreistä on hiihdosta. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon! 

PS. Olen ilmoittautunut vain Helsinki City Runille. Mutta kas, tällä viikolla mieleen juolahtivat Juokse maalla - tapahtuma, Tampereen puolikas ja Pirkan hölkkä. Vuoden lopussa nähdään, mihin kaikkeen innostun mukaan :)

maanantai 6. helmikuuta 2017

Ekat treenit Tampereella

No niin, Tampereella asumista on nyt takana viikko. Tavarat on löytäneet melkein kaikki paikkansa, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, yksiööni pystyi sisustamaan olohuoneen :) Lauantaina kokosimme vanhempieni kanssa kirjahyllyt, lauantai-illan ja sunnuntaiaamun roudasin kirjoja paikoilleen. Sohvalle jäi oman hyllyn lukemattomat, siinä saa jokusen illan istuskella sohvan nurkassa että saa kasan pois...

Viikon liikunnat olivat hyvin pitkälti hyötyliikuntaa. Kävelin mennen tullen rautatie- ja linja-autoasemille. Junalle on 2 km ja bussille 2,5 km, eli vähän yli tai alle 20 minuuttia per suunta. Tulee siinä kuitenkin kävelyä se 35-47 minuuttia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Bussi keskustaan menisi ihan vierestä, mutta mietin että taidan olla nopeammin perillä kävellen. Matkalla on lähes kymmenet liikennevalot, ja jos bussi pysähtyy joka pysäkille, niin hidastahan se on. 

Tein yhden lihaskuntotreenin kotona. Kävelin ensin sen 2 km rautatieasemalta kotiin alkuverryttelyksi. Ykköskerroksesta lähdin kyykkäämään portaat kuudenteen kerrokseen, tasanteet etenin askelkyykkykävelyllä. Aikaa meni 4 minuuttia 55 sekuntia :D Kotiin päästyä riisuin ulkovaatteet ja jatkoin saman tien, loput 35 minuuttia sisälsi ojentajadippejä, punnerruksia polvet maassa, 8 kilon kahvakuulan kansssa maastavedon + pystypunnerruksen yhdistelmän, hauiskääntöjä kahvakuulalla sekä vatsa- ja selkäliikkeitä lattialla maaten.

Oikea jalka ensin, sitten vasen, ja kyykky. Seuraavalle portaalle ensin vasen jalka, sitten oikea, ja kyykky. Toistoja tasanteelle asti, sitten askelkyykkykävelyä portaiden alkuun asti. Toistoja kerrokset 1-6.
Perjantaina oli puolittainen lihaskuntotreeni. Kävimme kaverini kanssa uimahallissa. Uin 45 minuuttia, ja matkalla pysähdyin noin 7 kertaa altaan syvässä päässä. Pidin korokkeesta kiinni ja tein leuanvetoja, kahdella kerralla 5 kpl ja kolmannella 10. Kahdella kerralla olin selkä reunaan päin ja tein vedon niin päin, onko se sitten hartiapunnerrus vai mikä lie. Kolme tai neljä kertaa pidin korokkeesta kiinni selkä reunaan päin ja nostin polvia rintaan, en tiedä tekikö se vatsalihaksille mitään. Uinnin jälkeen otimme vaahtomuovipötkylät ja menimme lämminvesialtaaseen jumppaamaan. 20 minuuttia sisälsi paljon vatsaliikkeitä sekä pötkylällä että altaan reunaa hyödyntäen, ojentajadippejä sekä pötkylällä että altaan reunalla ja lonkan avausliikkeitä. 

Eilen lähdin juoksemaan ensimmäistä pitkistä. Olimme sopineet kaverini kanssa, että juoksen hänen luokseen Vuorekseen. Katsoin kartasta että joo, tossa on suora reitti Hervannan valtaväylää Ruskontielle, ei tule kuin pari käännöstä eli ei eksymisvaaraa. Mutta kuinkas kävikään?

En eksynyt, mutta siitä kiitän yksinomaan riittävän taajassa olleita kevyen liikenteen tienviittoja. Heti Hervannan valtaväylän alkupäässä oli kevyen liikenteen väylä suljettu. Kyltti ilmoitti, että se on nyt rakennustyömaa jonne ei ole asiaa. Ratikan rakennus alkaa parin viikon päästä. Keltaiset kyltit opastivat Hervannan suuntaan, joten lähdin seuraamaan niitä. 

Ahaa, nousu Kalevankankaalle, josta lasku Vuohenojalle , sitten nousu Muotialaan. Ahaa, tämä taitaa opastaa Lahdesjärven kautta Vuorekseen... Ei sittenkään, nyt viitta osoittaa Korkinmäentielle... Miten tää koko matka voi olla ylämäkeä?! Jaha, nyt mennään ison tien yli, onkos tää moottoritie, taitaa olla, onkohan tuo viereinen poikkikatu Hervannan valtaväylä? Nyt ollaan Hallilassa, 6 kilsaa ylämäkeä takana, jes nyt tulee lasku Hervannan valtaväylälle. Jaa, tässä ei olekaan kevyen liikenteen väylää kuin vähän matkaa, no ei se mitään, menen tuolle viereiselle samansuuntaiselle kadulle. Argh, miten taas voi olla pelkkää ylämäkeä?! Vaikka on loiva mäki niin risoo silti. Ai kun kiva, täällä voi seurata autoilijoiden opasteita Sääksjärven suuntaan. Ihanaa, loiva alamäki :) No niin, nyt on jo opaste Vuorekseen, mutta mitä ihmettä, taas ylämäkeä! 

Kun pääsin ystäväni luo, sanoin että oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun juoksen hänen luokseen, pelkkää ylämäkeä. Vähän tasamaata välissä, mutta vain yksi kunnon alamäki ja sekin jo ensimmäisellä kilometrillä. Polarin mukaan laskua oli 70 metriä ja nousua 100. Ystäväni ihmetteli että miten niin, eihän tuossa ole nousua kuin viimeinen pätkä Lahdesjärven ABC:ltä. No kun en tullut sen kautta vaan Hervannan suunnasta! "No mitä sää sieltä tulit, sehän ON pelkkää ylämäkeä? Mää luulin että sää lähdet kiertään Iidesjärveä ja tuut sieltä." No kun kartta näytti kulkua vaan Hervannan kautta, ja katoin että se on suora reitti, Mut eipä sit ollutkaan. No, ehkä annan toisen mahdollisuuden ja etsin vaihtoehtoisen reitin. Ja hei, joskus voin tehdä niin että menen bussilla Vuorekseen ja juoksen sieltä alamäkeä kotiin :) Matkaa tälle pitkikselle tuli vain 10,57 km johon kului 1 h 26 min. Keskisyke oli kuitenkin 163, johtuu sekä ylämäistä että vauhdista. En tiedä johtuuko runsaasta kävelystä, mutta ylämäkisyydestä huolimatta keskivauhti oli 8.07 eli hyvinkin 20 sekuntia nopeampi kuin talven tähän asti nopeimmilla pk-lenkeillä. No syke ei kyllä ollut pk-tasolla tällä kertaa, mutta en vaan suostunut kävelemään ylämäkiä. Koska kävelyä tulee työmatkoilla niin paljon, niin varsinaiset lenkit juostaan!

Korkeasta sykkeestä ja ylämäkiketutuksesta huolimatta lenkistä jäi ihan hyvä mieli. Perille päästyä oli sellainen olo, että pohkeissa ei paina yhtään, mikä oli hiukan yllättävää. Jos olisin jatkanut tasamaalla ja alamäkivoittoisella profiililla niin olisin jaksanut ties kuinka pitkälle. 

Varsin hyvä viikko siis. En vieläkään osaa päättää, onko hyväksyttävää laskea työmatkakävely treeniksi. Tuntuu hassulta että mukana on monta noin 20-minuuttista matalatehoista treeniä. Varsinaista treeniä (juoksu, uinti, lihaskunto) oli reilut 3 tuntia, kun viikon kokonaissaldo oli reilut 6 tuntia. Plus kaksi avantouintireissua :) No, nyt kun muuttopuuhat on ohi niin voin keskittyä enemmän juoksemiseen :)