Ensin huono ja sitten hyvä treeniviikko

 

Alkaapa muuten olla pimeä iltaisin! Vakilenkkini junalta kotiin menee kevyen liikenteen väyliä, mutta on silti aika kaivaa heijastinliivi esiin. 

Viime viikolle tuli vain kaksi treeniä, kesto yhteensä alle 2,5 tuntia. Toissa maanantaina sain illalla seurakseni kurkkukivun, keskiviikkona sen kaveriksi tuli päänsärky. Torstaiksi päänsärky oli pois, mutta yöllä yskin aika lailla. Pidin vielä torstainkin liikunnasta vapaana. 

Toissa perjantaina kävelin töiden jälkeen 52,5 min / 5,27 km / 124. Kävelyvauhti oli hukassa (keskivauhti 9.57) mutta olipa keskisykekin harvinaisen matala. Perjantain vastaisena yönä kurkku tuntui kuivalta ja yskin vielä vähän, mutta kipua ei enää ollut. 

Viime lauantaista tuli lepopäivä, vähän vahingossa ostin kaksi teatterilippua ja kävin klo 13 ja klo 19 näytöksissä. Kävin hakemassa Ratinan Shopping Festivalilta kavereillekin teatteriliput ja jossain välissä piti syödäkin, niin ei vaan ollut aikaa treenata. 

Sunnuntaina olin sadetta paossa salilla, poljin kuntopyörää 1,5 h. 

Tällä viikolla otin vahingon takaisin ja treenasin kuutena päivänä, vaikka mukaan mahtui yksi sairaslomapäivä aamuöisen oksentelun takia (en ole raskaana). 

Maanantaina kävin töiden jälkeen ystävän kanssa kahvilla Tampereen keskustassa, sen jälkeen kävelin Lapinniemeen ja tulin bussilla pois. 40 minuuttia / 4,07 km / 136. Nyt olikin hurjan korkea keskisyke, vaikka keskivauhti oli vain hivenen kovempi kuin perjantaina (nyt 9.51). Alla oli kyllä useampi huonosti nukuttu yö. 

Tiistaina olin sateensuojassa salilla, 57 minuuttia koko kehon treeniä. 

Keskiviikkona juoksin iltavuoron jälkeen junalta kotiin, 30 minuuttia / 3,45 km / 150. Keskivauhti 8.41 eli omaan tasoon reippaampi vauhti. Edellisellä juoksulenkillä keskisyke on ollut 147 keskivauhdin ollessa 9.04, eli ehkä yllättävän vähän pieneni keskisyke 20 sekuntia nopeammilla kilsoilla. Toki tänään oli pari pysähdystä liikennevaloihin, sekin saattoi vaikuttaa. 

Keskiviikkoiltana tunsin lenkin jälkeen rappukäytävässä, että vatsaa kivistää. Yöllä heräsin kolmelta, silloin kivistys oli niin voimakas ettei mikään asento ollut hyvä. Menin sohvalle pitkäkseni, sitten oksensin neljän ja puoli kuuden välillä kolme kertaa. Jäin torstaiksi kotiin, mutta tunsin jo silloin puoli kuudelta että eiköhän oksentelu loppunut siihen. Tosi väsynyt olin päivän, yhdeksän jälkeen keitin puuron, sitten menin takaisin maate ja nousin puoliltapäivin, iltapäivällä kahden aikaan mietin että pitäisikö mennä päiväunille. Loikoilin sohvalla silmät kiinni äänikirjaa kuunnellen kolmen ja neljän välillä, sitten kymmentä yli neljä tunsin itseni pirteäksi. 

Perjantaina en lenkkeillyt heti töiden jälkeen vaan vasta pari tuntia myöhemmin. Kävin Arboretumissa katsomassa syksyn etenemistä, yllättävän paljon siellä vielä kukki ja varsin vähän oli keltaista ja punaista. 1 h 18 min / 7,9 km / 130. 

Eilen olin sadetta paossa salilla, ensin 30 minuuttia soutua ja perään 45 minuuttia lihaskuntoa. Yksi liike ojentajille ja yksi hauiksille, muuten jalkatreeni. 

Tänään totesin että olen viluinen enkä halua lähteä ulos tuuleen lenkille, menin sitten salille ja poljin taas kuntopyörää 1,5 tuntia. Kuten viikko aikaisemmin, puolet ajasta oli hyvinkin hauskaa kun katsoin Yle Areenasta Sohvaperunoita :D

Tälle viikolle tuli sitten niinkin paljon liikuntaa kuin 6 h 11 min. Ennen muuta monipuolisesti, yksi juoksulenkki, kaksi kävelyä, kaksi lihaskuntotreeniä, yksi soutulaitetreeni ja yksi sisäpyöräily. Silläkös tuntuukin, ettei kroppa ole väsynyt. Vaikka kehonhuolto loistaa taas poissaolollaan... 

Huomenna olen iltavuorossa, ajattelin lenkkeillä junalta kotiin, samoin tiistai on lenkkipäivä. Keskiviikko on vapaa, sillä työpäivän päälle istun ensin 2 tuntia kampaajalla hiusten raidoittamisessa ja leikkaamisessa, perään reilut 2 tuntia teatterissa. Torstaina jotain kevyttä liikuntaa, koska oletan olevani aika väsynyt keskiviikon jälkeen. Olen silloin kuitenkin pois kotoa suunnilleen klo 6.30-22. Perjantaina lähden klo 5.50 junalla Turkuun kirjamessuille. Ja molemmat puolison kanssa manataan yhteyksiä; jos halutaan olla Turussa tietyssä paikassa klo 10, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuo aamujuna. Seuraava juna on perillä vasta kymmeneltä, samoin aamun ensimmäinen bussi joka kyllä lähtee Tampereelta klo 6.30 mutta joka ilmeisesti kiertelee kaikki mahdolliset kylät ja jossa lisäksi on yksi vaihto matkalla. No, olen Turussa klo 7.35, joten käyn jossain aamupalalla ja sitten kävelen Messukeskukseen. Olen yötä hotellissa, joten voi olla että kävelen Messukeskukseen myös lauantaiaamuna. Ne eivät ole mitään urheilukävelyitä, sillä en halua olla hikinen ja haiseva perille saavuttuani...

Taloyhtiössämme on hissiremontti, joka alkoi meidän rapusta. Sen on luvattu olevan valmis ensi perjantaina. Jos näin on ja jos sää on hyvä, voisin käydä sunnuntaina pyöräilemässä. Remontin aikana en ole käynyt, sillä pyörävarastomme oli niin täynnä että fillarini ei mahtunut sinne joten se on olohuoneessamme. En ole halunnut / jaksanut / viitsinyt roudata sitä viidennestä kerroksesta pois ja takaisin rappusia pitkin, joten toivon että riittävän kesäisiä pyöräilykelejä olisi vielä jäljellä. 

Lämmintä syksyn aikaa! Nyt on ollut aika ihania päiviä, kun tuuli tuntuu jo viileältä mutta aurinko vielä lämmittää :)

Kaksi viikkoa juoksua ja kävelyä

 

Huhhei, tällä viikolla on ollut hikiset lenkkeilysäät!

Edellisestä postauksesta ehti taas kulua kaksi viikkoa. Treenini on sinä aikana ollut hyvin yksipuolista eli kävelyä ja juoksua. Viime viikolla kolme lenkkiä, joista kävellen kaksi ja juosten yksi, tällä viikolla viisi lenkkiä joista kävellen kaksi ja juosten kolme. 

Viime viikolla olisin voinut liikkua enemmänkin, mutta maanantain kaatosateessa jätin kävelemättä töistä junalle, sen sijaan istuin työhuoneessani lukemassa kirjaa. Kilometrin matka kirjastolta Oriveden keskustan junaseisakkeelle kasteli kengät ja lahkeet litimäriksi. 

Tiistaina jäin bussista pois Taysin pysäkillä, kävelin siitä Linnainmaan Citymarketille, 49 minuuttia / 5,02 km / 126. Eilinen sade oli tiessään, nyt oli mukava kesäisen lämmin iltapäivä. 

Keskiviikkona kävelin iltavuoron jälkeen junalle, 58 minuuttia / 6 km / 132. Aurinko oli vaihtunut tihkusateeseen, joka kasteli kaiken muun paitsi kengät. Ilma oli hiostava, ehkä siksi kun lenkkeilin takki päällä - ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. 

Viime viikon perjantaina jäin bussista pois Alasjärven pysäkillä, juoksin Kaupin ja Niihaman maastojen kautta Linnainmaalle. 1 h 32 min / 10 km / 153. Viimeiset 2 km asfaltilla, muuten kuntoradalla. Hikistä oli hihattomalla t-paidallakin, vaikka päivä oli pilvinen eikä aurinko paistanut. Tosi raskasta oli meno. 

Viikonloppuna oltiin kaverin mökillä Orimattilassa juhlimassa jälkivenetsialaisia, siellä en liikkunut - muuta kuin saunan ja järven välillä :D 

Perjantain lenkki veti pohkeet jumiin, tällä viikolla halusin kuitenkin liikkua heti maanantaina. Nyt kirjastossa on syysaikataulu, eli suljemme klo 19. Se tarkoittaa sitä, että enää en lenkkeile Orivedellä töistä junalle vaan vasta Tampereen päässä junalta kotiin. Nyt menin vain lyhkiksen, 28 minuuttia / 3 km / 143. 

Tiistaina meillä oli kirjailijavieras, joten työpäiväni oli 10-tuntinen. Siihen en ottanut enää treeniä päälle. 

Keskiviikkona oli kokoustäyteinen etäpäivä, töiden jälkeen kävin kävelemässä 1 h 8 min / 6,86 km / 123. Etäpäivän takia ehdin liikkua ollenkaan, sillä illalla tapasimme tamperelaisten kirjabloggaajien kanssa ja siinä meni taas perinteisesti reilut pari tuntia kuulumisia vaihtaessa. 

Torstaina jäin taas Alasjärven pysäkillä pois, juoksin Teiskontien ja Irjalankadun kautta Hakametsään ja edelleen Kalevan Prismalle. 41 minuuttia / 4,5 km / 149. Aamu oli ollut viileä, mutta iltapäivällä viiden maissa liikkuessa hihaton t-paita riitti. Hiki oli silti. 

Eilen lauantaina olin töissä, suljimme klo 14 ja juna lähti Oriveden keskustan seisakkeelta klo 15.10. Mitäpä siinä muuta olisi odotellessa tehnyt kuin lenkkeillyt. Juoksin keskustan alueella 42 minuuttia / 4,6 km / 147. Lenkin jälkeen oli aika tukalaa, hiki ei laskenut vaikka oli tuulista ja vaikka odotin junaa noin vartin (se oli reilut 5 minuuttia myöhässä). Taajamajunamatka oli itsessään myös tukala, sillä ikkunat olivat kiinni eikä mistään tullut minkäänlaista ilmavirtaa. Tuntui että hikeä valui koko ajan lisää. Onneksi matka kesti vain puoli tuntia. 

Tänään heräsin aamulla siihen, että ihan kaikki ärsyttää. Lähdin vitutuksenpoistoseikkailulle, eli matkustin bussilla Lentävänniemeen ja kävelin sieltä keskustaan. Oikeastaan kaikki kävelyreitit olivat outoja, lisäksi ratikkatyömaa katkoi osan reiteistä. Ihan mukavaa oli kuitenkin tutkia, millaisia reittejä uusien talojen ja kokonaan uuden asuinalueen liepeillä menee. Saatan mennä toistekin tuohon suuntaan, ehkä niin että en lähdekään keskustaan päin vaan vielä syvemmälle Lentävänniemeen, Suomensaareen ja mihin ikinä sieltä pääseekään. Ajatus oli tulla bussilla Lielahdesta tai ratikalla Santalahdesta, mutta kävelin koko matkan. Lielahdessa matkaa oli takana liian vähän, ja Santalahden n. 8,5 km:n kohdalla ajattelin että kaipa kävelen kotiin niin saan reilun kympin mittariin. 1 h 48 min / 11 km / 131.  

Ensi viikko on - jälleen - vielä kysymysmerkki. Huomenna pidän välipäivän, olen iltavuorossa ja kun saavun Tampereelle niin tapaamme ystäväni kanssa. Tiistaina voisin lenkkeillä, keskiviikkona käyn ehkä GoGolla kokeilemassa uutta puolituntista Bodystep Functionalia johon perään sopisi tunnin fascia method. Kehonhuolto on taas loistanut poissaolollaan jo useamman viikon... Lauantaina olen menossa iltapäivällä teatteriin, kenties liikun ennen sitä tai sen jälkeen. Sunnuntaille pitkis, joko kävellen kuten tänään tai juosten. 

Juoksussa ei kylläkään tapahdu mitään edistymistä, vauhti on edelleen yli 9 minuuttia / kilometri silloin kun syke on 14x. Ja sitten jos syke menee yli 150:n niin en jaksa juosta pitkään. Elättelen toiveita että tässä syksyllä  - lenkkisäiden huonontuessa - tulisi käytyä enemmän salilla tekemässä lihaskuntotreeniä. Ruokavalioon olen jo alkanut kiinnittää enemmän huomiota, jos vaikka saisin painoa alas. Yli 40-vuotiaana tuntuu, että etenkin vatsamakkara on kovin sitkeässä. Pidän kuitenkin tärkeänä, että olen saanut juostua, niin että se alkaa pikkuhiljaa olla taas rutiini, eikä satunnainen yksittäinen lenkki silloin tällöin. 

Paluu kuntosalille

 

Tälle viikolle tuli vain 4 treenipäivää, ja tunteja vähän alle neljä. Torstaina oli työpäivän päälle elämänlaatulautakunnan kokous, ja viikonlopun olin siskoni luona Helsingissä. Ai että kun oli lauantaina ihana auringonpaiste, suorastaan täydellinen piknik-sää :)

Maanantaina olin pitkästä aikaa kuntosalilla, tein 46-minuuttisen treenin. Jalkaprässi yhdellä ja kahdella jalalla, reiden ojennus, kyykky jumppapallolla seinää vasten, maastaveto levypainolla, yläkropalle vaakaprässi, ylätalja sekä levypainolla pystysoutu. Kivaa oli, vaikka pari seuraavaa päivää kroppa ihmetteli että missäs sitä on oltu. 

Tiistaina kävelin iltavuoron jälkeen töistä junalle, 58 minuuttia / 5,83 km / 127. Alkaa olla viimeisiä Orivesi-kävelyitä; syyskuun alusta suljemme klo 19 joten kiirehdin töistä 19.22 lähtevään junaan. Lenkkeily siirtyy sitten Tampereella toteutettavaksi. 

Keskiviikko oli taas salipäivä, ensin pyöräilin puoli tuntia ja perään tein puoli tuntia lihaskuntoa. Tänäänkin kyykky jumppapallon kanssa seinää vasten, reiden ojennus, vaakaprässi, lisäksi ojentaja sekä tangolla maastaveto. 

Perjantaina juoksin, jäin bussista pois Alasjärven pysäkillä ja hölköttelin Niihaman ja Kaupin kautta Kalevaan. 1 h 8 min / 7,4 km / 149. Yöunet on jääneet monena yönä vähiin kun olen tuijottanut yleisurheilua klo 23 asti, sitten olen kyllä nukkunut lähes joka aamuvuoropäivänä bussissa mennen tullen. Maanantaina heräsin klo 3.40 enkä saanut enää unta, siinä unen määrä oli 4 h 2 min josta varsinaista unta 3,5 tuntia. Onneksi oli aamuvuoro, pääsin bussiin nokosille juuri kun iltapäivän pahin väsymys iski. Tällä kertaa juoksu oli tosi väsyneen ja raskaan tuntuista, mutta hyvä mieli siitä tuli silti. 

Viikonlopun Helsingin reissu oli tosi kiva, tämä oli ainakin neljäs vuosi kun pidämme siskospiknikin. Koska meitä on vain 2, on yleensä helppo sovittaa aikataulut yhteen ja löytää molemmille sopiva ajankohta. Totesimme, että tästä perinteestä pidämme kiinni. Uutta virtaa ja innostusta tuli. Tänään en varsinaisesti ollut krapulassa ja olo on ollut väsymystä lukuun ottamatta hyvä, urheiluksi riitti silti siskon kanssa toteutettu autoajelu Helsingissä ja bussimatka kotiin. 

Ensi viikko on paluuta vähän isompaan treenimäärään. Pari iltavuoroa on, niistä kävelen kotiin jos ei ole kaatosade. Jos on kaatosade, sitten kahvakuulailen työhuoneessani. Viikonlopuksi menemme kaverin mökille jälkivenetsialaisiin, ystäväni uhosi ottavansa polkupyörät mukaan niin teemme jonkinlaisen fillarilenkin. Hän haluaisi käydä Porvoossa, mutta siitä tulee 100 km, se on minulle ehkä vähän liikaa kun Pirkan pyöräilyn ulkopuolella yksittäisen lenkin kilsat ovat olleet enimmillään 50:n molemmin puolin. 

Illat kyllä jo pimenevät nopeasti! Ensi viikolla pääsen vielä iltavuorosta kotiin juuri ja juuri valoisaan aikaan, mutta sen jälkeen ehkä en. Onkin vähitellen alettava kaivaa heijastimia esiin. Ehkä ohuita hanskoja ja takkejakin. Oh, kuinka sitä sitten osaakaan pukeutua, kun on pitkään päässyt hihattomissa t-paidoissa. 

Migreenin sävyttämä kevyehkö viikko

 

Viime viikko loppui ja tämä viikko alkoi migreenillä :( Maanantaina nukuin aamulla bussissa, sitten pitikin ottaa kohtauslääkkeet ennen kahdeksaa. Onneksi oli paljon väkeä töissä, pystyin pitämään työhuonepäivän eikä tarvinnut lääkeväsymyksessä ja -tokkurassa palvella asiakkaita. Väsymys onneksi helpottaa muutamassa tunnissa. Nukuin toki bussissa myös paluumatkalla. 

Olin ajatellut tehdä kävelylenkin, mutta bussinokosten jälkeen olo tuntui varsin virkeältä ja hyvältä joten vaihdoin juoksuun. Vaikka olo tuntui normaalilta, meno ei sitä ollut. Varmasti kolme kolmiolääkettä kahdessa vuorokaudessa vaikutti. Juoksin Alasjärven pysäkiltä Takahuhdin läpi Kalevaan, 41 minuuttia / 4,55 km / 151. Kuumakin oli taas, yli 20 astetta ja silkkaa aurinkoa. 

Tiistaina ehdin jo riemuita terveestä päivästä, juoksin töiden jälkeen. Aika lailla sama lenkki kuin maanantaina, puolisen kilsaa pidempänä. 44 minuuttia / 5 km /150. Heti oli kilometrivauhti 10 sekuntia nopeampi kun ei ollut lääkitystä alla. Tokihan sitten migreeni iski myöhemmin illalla... 

Neljän peräkkäisen migreenipäivän jälkeen otin keskiviikkona rauhallisesti. Kävelin Orivedellä töistä junalle 53 minuuttia / 5.4 km / 132. Onneksi kävelin; taajamajuna olisi ollut liki puoli tuntia myöhässä niin olisi ollut tylsää odotella. 

Perjantaina olimme työporukalla liikenteessä tyhy-päivän merkeissä, kiersimme Oriveden kyliä. Västilässä kokeilimme frisbeegolfia, totesin etten ole siinä(kään) lajissa luonnonlahjakkuus. Sain työkaverilta kyydin Hervantaan, sieltä juoksin Veisun kautta Hatanpäälle, 48 minuuttia / 5,46 km / 147. 

Eilen oli tosi huono päivä. 10 tunnin yöunien jälkeen olin niin väsynyt, että 5 tuntia heräämisen jälkeen piti ottaa tunnin päikkärit. Päätä särki ja olo oli tosi huono. Jotenkin oli tosi vaikea olla, oikein mikään asento ei tuntunut hyvältä. En jaksanut edes lukea, joten vuorotellen kuuntelin äänikirjaa ja katsoin urheilua telkkarista. Myöhään illalla iskikin sitten taas kerran migreeni :( 

Migreenilääkkeiden ja 9 tunnin yöunien jälkeen olin aamulla kuin uusi ihminen. Lähdin aamupalan jälkeen kävelylle Arboretumiin, 1 h 9 min / 7,05 km / 131. Lämmin oli aamulla yhdentoista aikaan. olin kotona jo ennen puoltapäivää, eli lenkkeilin itselleni hyvinkin varhaiseen aikaan. Mutta kuten eräs, jonka nimeä en muista, kommetoin Facebookin jommassakummassa juoksuryhmässä johon kuulun; on yhtä reipasta lenkkeillä iltakuudelta kuin aamukuudelta. Tämä on mielestäni viisaasti sanottu. Jos ei ole aamuihminen, en ymmärrä miksi pitäisi väkisin herätä viikonloppuna aamuseitsemältä lenkille. 

Alkuviikko pitäisi olla nättiä, ajattelin että huomenna juoksisin. Tiistaina olen iltavuorossa, silloin kävelen junalle. Keskiviikkona säästä riippuen joko juoksulenkki tai kuntosali. Torstaina on töiden päälle lautakunnan kokous, se venynee taas niin että olen kotona iltayhdeksältä. Perjantaina salille. Viikonloppu ei ole vielä varma, todennäköisesti lähden Helsinkiin siskoni luo, jotta saamme tehtyä kesän perinteisen siskospiknikin. Jos sataa, pysyttelemme sisällä, tai yksi vaihtoehto on päiväristeily Tallinnaan. Saa nähdä. 

Ajatus on palata pikkuhiljaa salitreeniin ja alkaa totuttaa kroppaa sellaiseenkin liikuntaan. Jos tai kun aloitan juoksuohjelman mukaisen treenaamisen lokakuussa, on hyvä jos jaloissa olisi nykyistä enemmän voimaa. 

Leppoisia loppukesän juoksuja!

Takaisin juoksubaanalle

 

Tärkein uutinen viime viikolta: olen ottanut ensimmäiset juoksuaskeleet pitkään aikaan! :) Samalla todettakoon, että GoGon kesäbingo jäi täyttämättä, koska kauniin sään takia liikuin vain ulkona. 

Viime viikkoon mahtui jälleen 5 treeniä, tosin ajallisesti ne olivat melko lyhyitä, yhteensä liikuntaa tuli 4 h 5 min.  Viikko sisälsi kolme kävely- ja kaksi juoksulenkkiä.

Kävelyt tein maanantaina ja tiistaina, molemmat Orivedellä kun kävelin iltavuorosta junalle. Maanantaina yksin 6,26 km / 1 h 3 min / 132 ja tiistaina työkaverin kanssa 5,08 km / 54 min / 120. 

Keskiviikkona jäin bussista pois Alasjärven pysäkillä, juoksin Pappilan ja Takahuhdin läpi Kalevan Prismalle. 3,63 km / 32 min / 151. Heti alusta asti tuntui etureisissä, totesin että tätä se nyt on kun on kesällä pyöräillyt eikä juossut. 

Perjantainakin piti juosta, mutta ensinnäkin sisäreiteni olivat tosi kipeät keskiviikon lenkistä, ja toiseksi päätäni oli särkenyt koko päivän, niin vaihdoin kävelyyn. Oli myös aika tukalaa tulla töistä kotiin; IC-juna oli täynnä niin seisoin vaunun eteisessä jossa ei ollut minkäänlaista tuuletusta. Kävelin Kalevankankaalta Järvensivun kautta Ratinan kauppakeskukseen, 5,37 km / 52 min / 125. 

Lauantaina unohdin urheilut, heräsin migreeniin klo 9.30 niin siinä meni muutama tunti. Illalla menimme puolison ja hänen työkaverinsa perheen kanssa Kauppiin katsomaan jalkapalloa, kakkosdivarin ottelussa Tampere United kohtasi Pargas IF:n (ja voitti 3-1). Oli oikein viihdyttävää! 

Eilen sunnuntaina menin bussilla Linnainmaalle ja juoksin sieltä Kalevan Prismalle. Meno oli kovin takkuisen tuntuista. Suunnitelma oli mennä pidempään mutta kuin ei kulkenut niin annoin olla. 5 km / 44 min / 151. Lenkki oli kuitenkin pidempi kuin keskiviikkona, eiköhän tästä jalat vähitellen totu asfaltilla tallustamiseen. Illalla iskikin sitten migreeni, se saattoi olla osasyy huonoon kulkuun. Kuumakin oli, yli 20 astetta eikä juuri varjopaikkoja. Kerran jouduin pysähtymään ja pyyhkimään paitaan hikeä silmistä, en nähnyt mitään kun kirveli.

Tänään aamulla oli seuraava migreenikohtaus. Ei vielä herätessä, mutta sitten kun pääsin töihin. Lääkkeet otin varttia vaille kahdeksalta. Bussissa nukuin sekä aamulla että iltapäivällä. Halusin mennä lenkille, joten vaihdoin töissä lenkkikamat valmiiksi ja jäin bussista pois Taysin pysäkillä. Olo oli varsin hyvä ja virkeä, joten päätin juosta Kissanmaan ja Huikkaan kautta Kalevan Prismalle. 4,55 km / 41 min / 151. Tahmeaa oli tänääkin, mutta iso tekijä sille oli varmasti kolme migreenikohtausta ja sitä myöten kolme kolmiolääkettä kahteen vuorokauteen. Yli 20 astetta oli tänäänkin lämmintä. 

Mutta, tästä se juoksu taas pikkuhiljaa lähtee. Mielenkiintoista nähdä myös, mitä jaloille käy kun meidän talossa alkoi hissiremontti tänään ja seuraavat 7 viikkoa pitää kiivetä rappuset viidenteen kerrokseen. Tänään kapusin ne kahdesti. Mutta onko porrastreeni kerrostalon rappukäytävässä uhka vai mahdollisuus? Meillä on 7 kerrosta, siinä hyvinkin saisi kyykkyjä sun muuta vaikka menisi portaat ylös vain muutaman kerran. 

Entäpä sitten Helsinki City Running Dayn ilmaiset juoksuohjelmat, uhka vai mahdollisuus? Kaivelin puolimaratonin ohjelmaa (30 viikkoa), mutta silmiini osui samalla 5-6 tunnin maratonin ohjelma (samoin 30 viikkoa). Että jos toteuttaisi noin pitkää puolikasohjelmaa niin kannattaisiko samalla vaivalla kokeilla kokonaisen ohjelmaa? 

Ihanaa, lämpöistä elokuuta!

Sisäliikuntaviikko

 

Viimeinen lomaviikko oli erilainen kuin toivoin. Olisin halunnut auringonpaistetta ja pyöräilyä, sain vesisadetta ja sisäliikuntaa. Mutta liikuttu on, se kai se tärkeintä! 

GoGolla on kesähaasteena bingoruudukko, huomasin että minun on mahdollista saada yksi rivi täyteen ennen kuin haaste päättyy ensi lauantaina. Haastetta helpottaa se, että lainaamalla Parkista GoGo-pyörän ja ajamalla sillä hetken Hämeenpuistossa voi ruksittaa minkä tahansa ruudun. En kuitenkaan ota paineita; yhdestä rivistä saa juomapullon ja hikipyyhkeen, joita minulla kyllä on ennestään riittävästi. 

Viikon saldo oli 2 x bodycombat (maanantai ja torstai), 1 x fascia method -kehonhuolto (tiistai), 1 x Trip-spinning (keskiviikko) sekä yhdistelmä puolen tunnin core + puolen tunnin venyttely (lauantai). Bingoruudukkoon täyttyi siis kohta "viisi jumppatuntia viikossa". Tänään olisin voinut mennä vielä kuudennelle jumpalle, mutta en sitten jaksanut. Kävin kaupassa hakemassa evästä tulevaan työviikkoon ja tein kolmelle päivälle lounasruuat. 

Kohtalaisen ankea viikko, josta ei tunnu olevan oikein mitään kerrottavaa. Paljon olen lukenut ja kirjoittanut eli sohvalla on tullut vietettyä aikaa. Neljäs lomaviikko olisi ollut kiva, mutta nyt kun jätän sen marraskuulle niin se + yksi talvilomaviikko tarkoittaa että voimme tehdä puolison kanssa noin 10-päiväisen reissun johonkin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan :) 

Huomenna ja tiistaina olen iltavuorossa, jos ennakoitu ukkosmyrsky loistaa poissaolollaan niin lenkkeilen töistä junalle. Olen henkisesti varautunut siihen, että jompanakumpana päivänä teen kehonpainojumppaa kirjaston takahuoneessa keskustan seisakkeella pysähtyvää taajamajunaa odotellessa. Puolen viikon maissa toivoisin olevan pyöräilysäitä. Viikonloppu on vielä epävarma, on mahdollista että matkustan Helsinkiin siskoni luo, meillä on vielä jokakesäinen siskospiknik pitämättä. Jos en mene ensi viikonloppuna niin sitten ehkä elokuun viimeisenä. Piknik on ollut jo kolmesti, joten emme halua katkaista perinnettä :)

Onnea loppukesän kisoihin, monella lienee vielä lappujuoksuja edessä. 

Maailmancup-turnee Norjassa - ja lisää pyöräilyä

 

Norjan-reissu tehtiin viime viikolla, paljon ehdittiin ystäväni kanssa nähdä vaikka ajokilometrejä tuli normilomaa vähemmän ja vaikka tällä kertaa ei suoritettu. Matkareittikin eli vielä reissun jo alettua. Tarkkaan seurattiin sääennusteita, ja maanantaina ajettiin Lillehammeriin. Siellä oli Olympiapuistoon tehty kesäksi leirintäalue, yövyimme siellä ja kävimme kävelyllä rullahiihtoradalla. 

Leirintäalue oli tosi hassu, telttapaikoille piti ajaa tunnelin läpi, vieläpä ylämäkeen niin ettei nähnyt yhtään mitä tunnelin jälkeen on vastassa. Siellä oli lyhyt alamäki, josta piti kääntyä ja ajaa rullahiihtoradan yli telttapaikoille. Aamulla oli hassu olo, kun kömmimme teltasta ja muutaman metrin päässä oli hiihtäjä. Puiden takana oli ampumapenkka, missä joku paukutti sarjoja illalla puoli kymmeneen asti ja toiset aloittivat aamulla ennen puolta yhdeksää :D 

Ystäväni oli kertonut Beitostølenin olevan lähellä (=150 kilsan päässä); mielessämme alkoi viritä idea maailmancup-turneesta. Koska Beitostølen on 900 metrin korkeudella, emme uskaltaneet yöpyä ulkona. Ensimmäisenä yönä oli satanut vettä niin että telttamme oli kastunut hiukan sisältä, samoin makuupussit jalkopäistä. Sääennuste yöksi sanoi + 3 astetta ja vesisadetta, joten buukkasimme ylimääräisen hotelliyön. 

Keskiviikkona ajoimme Beitostøleniin, teimme siellä rullahiihtoradan kupeessa trangialounaan. Sää oli kylmä ja sateinen, joten emme lenkkeilleet. Paikkana Beitostølen vaikutti tosi kivalta, rakennukset toivat mieleen Kilpisjärven ja vähän väliä oli parkkialueita mistä pääsisi patikkapoluille. Tosi paljon oli pyöräilijoitä, kaiken ikäisiä, korkealle nousevilla vuoristoteillä.

Iltapäivällä ajoimme 1400 metriin nousevan vuoristotien, ja illalla leiriydyimme Gaupnen kylään. 

Torstai oli ajopäivä, onneksi, sillä pitkin päivää satoi. Välttelimme tietulleja ja ajoimme pikkuteitä, siksi matkanteko oli hidasta. Toisaalta se myös mahdollisti pysähtelemään uimaan, sauvakirkkoja katsomaan jne. Illalla aloimme etsiä leirintäaluetta, ensimmäinen oli jotenkin niin outo - emme edes saaneet selville onko se auki - ja toisessa telttapaikat olivat suorassa auringonpaisteessa lasten leikkipaikan vieressä, niin että aloimme vaipua epätoivoon. Tavoite oli ollut että teltta on pystyssä iltaseitsemältä, siitä myöhästyttiin. Kartasta löysimme Hokksund Campingin, joka oli valtavan suuri ja lähinnä matkailuautoja palveleva leirintäalue. Sinne jäätiin kun ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Alueen karttaa emme saaneet vastaanotosta mukaan, olimme kuulleet että toinen teltta-alue on täynnä mutta toisessa on kaksi vapaata paikkaa. Näimme telttasymbolin ja parkkeerasimme siihen alueelle, hämmentävää oli että reunassa oli kaksi telttaa mutta kaikki muut reunapaikat ja pari kohtaa keskeltä olikin matkailuautojen valtaamia. Törkkäsimme kuitenkin telttamme tähän. Sade taukosi juuri siksi aikaa että saimme teltan pystytettyä ja ruuan tehtyä, syöminen piti kuitenkin hoitaa autossa. Myöhemmin illalla aurinko tuli esiin.

Olimme vajaan tunnin ajomatkan päässä Drammenista, joten suuntasimme sinne perjantaina aamupalalle. Ystäväni kaivoi esiin YouTube-videoita, yritettiin katsoa mistä sprinttirata menee. Huonosti näkyi, mutta myöhemmin löysimme karttakuvan johon latu oli merkitty punaisella viivalla. 

Drammenista oli vajaan tunnin ajo Osloon, ja sade alkoi välittömästi kun pääsimme perille... Holmenkollen-kävelyn sijasta menimme saunaan ja uimaan keskustan Sukkertoppeniin. Buukkasimme yöksi vielä yhden ylimääräisen hotellimajoituksen. 

Lauantainakin satoi aamulla ja päivällä. Siirsimme tavaramme ja automme hotellista toiseen, sitten menimme metrolla keskustaan ja ostimme liput kiertoajelubussiin. Kierros loppui kaatosateessa, joten menimme hotellille hengailemaan. Illaksi kirkastui, joten lopulta pääsimme seitsemän aikaan kävelemään Holmenkollenille :)

Viikko sitten sunnuntaina matkustimme kotiin. 

Tämän viikon olenkin ollut kotona. Treenejä tuli neljä, joista kaksi pyöräilyä ulkona, yksi sisällä ja lisäksi yksi kävelylenkki. 

Heti reissun jälkeen maanantaina en jaksanut liikkua. Mutta tiistaina tein tutun pitkän pyöräilyn, Kangasalle ja Sääksjärven kautta kotiin, 2 h 27 min / 47,83 km / 142. Viimeisillä kilometreillä mietin, että mitäpä jos joku kerta menisin tämän toiseen suuntaan, eksyisinkö? 

Keskiviikkona menin illalla kävelylle Arboretumiin, hyvä aika kun ei ollut ruuhkaa. Nyt on puisto kauneimmillaan. 1 h 8 min / 6,98 km / 126.

Perjantaina kävin ensin katsomassa Pinninkadulla purkutaidetalon, hauska että taidenäyttelyyn on jonoa :) Näyttelyn päätyttyä koko talo puretaan. Hienosti oli tila täytetty monen eri taiteilijan ja tyylin voimin. Sadetta ja ukkosta pakenin salille, jossa pyöräilin 1 h 15 min / 27,8 km / 125. 

Eilen oltiin puolison kanssa elokuvissa ja ulkona syömässä.

Tänään lähdin puoliltapäivin pyöräilemään, heti alusta tuntui että nyt ei ole niin sanotusti poljin syönnillään. Pyöräilin Pyhän reittiä, mutta tein Rajasalmen sillan jälkeen koukkauksen Tesomalle. Alunperin piti mennä Haukiluomaan asti, mutta yhdessä risteyksessä ei ollutkaan kevyen liikenteen väyliä kummallakaan puolella Haukiluoman suuntaan menevää tietä, joten päätin jättää reitin etsimisen toiseen kertaan. Alkumatkasta oli kyllä vastatuulta, mutta loppupuolella tuntui silti ettei oikein tasamaallakaan jaksa polkea. En tiedä miksi, eilen on ollut välipäivä eivätkä viikon treenit ole olleet raskaita tiistaita lukuun ottamatta. Yö oli hyvä, keskisyke oli 58 mikä on mulle tosi matala, ja unta riitti liki 9 tuntia. No, aina ei kulje mutta tulipa tehtyä. 1 h 29 min / 28,27 km / 145. 

Ensi viikko on tällä erää viimeinen lomaviikko. En ole tehnyt mitään suunnitelmia. Nukun aamuisin pitkään, kirjoitan, pyöräilen jos sää sallii, juostakin voisi pitkästä aikaa, vähitellen ehkä alan rakentaa seuraavaa x viikkoa kestävää juoksuohjelmaa. Tarkoitus on kuitenkin ottaa yhä rennosti ja kerätä voimia työsyksyyn, ei suorittaa. 

Iloa loppukesän päiviin ja vähitellen pimeneviin iltoihin!

Pyöräilyä ja lisää pyöräilyä

 

Lämmin viikko sisälsi 4 treeniä, kolme kertaa kävin pyöräilemässä ja kerran kävelemässä. Pyörälenkit olivat melkein samat, vain viimeiseen tein lisälenkin.

Maanantaina lähdin liikkeelle heti töistä kotiin päästyäni, pyöräilin Pyhä-reittiä eli menin Hatanpään ja Härmälän kautta Pirkkalaan, sieltä Rajasalmen sillan kautta Villilään ja Pispalan valtatietä kotiin. 1 h 22 min / 26,07 km / 136. Olin edellisen lenkin - ja ketjun paikalleen laittamisen - jälkeen kokeillut vaihteiden toimivuutta ja kotipihassa testannut että isompi vaihdevalikoima menee "päälle". Nyt en uskaltanut kokeilla saisinko pienemmät käyttöön, onneksi reitti oli niin tasainen että isommilla vaihteilla pärjäsi, myös reitin ainoassa kunnon ylämäessä eli Pispalanharjun nousussa. 

Tiistaina kävelin iltavuorosta junalle, 57 minuuttia / 5,75 km / 126. 

Keskiviikkona kävimme töiden jälkeen puolison kanssa syömässä Pure Bitessä, sen jälkeen kävelimme kotiin ja sitten lähdin pyöräilemään. Mietin kuinka järkevää on harrastaa liikuntaa heti aterian päälle, mutta arvelin ettei se niinkään pyöräilyssä tunnu. Sama lenkki kuin maanantaina, 1 h 22 min / 26,36 km / 139. 

Torstaina tapasimme puolison siskon miehineen ja heidän serkkunsa, pelasimme Pirkkalassa kierroksen minigolfia ja sen jälkeen menimme serkun luo syömään. Kotona olimme yhdeksän maissa illalla. 

Perjantaina olin ensimmäistä päivää kesälomalla. Alunperin tarkoitus oli mennä pyöräilemään Kangasala-Rusko-Sääksjärvi-keskusta -lenkki, mutta totesin etten ehdi. Heräsin aamulla klo 9.30, ja klo 11 lähdimme puolison kanssa Laukontorille lounaalle. Meillä oli European Masters Gamesin talkoolaisten päätösjuhla Ratinassa klo 16, joten lounaan jälkeen en ehtinyt 2,5-tuntiselle lenkille niin että jäisi aikaa ensin käydä täyttämässä pyörän renkaat ja lenkin jälkeen käydä suihkussa. Menin jälleen Pyhäjärvi-kierroksen, tein kuitenkin pienen lisälenkin Epilään ja Lielahteen. Tulin keskustaan Rantatietä pitkin enkä Pispalan valtatietä. 1 h 32 min / 30,04 km / 137. Nyt uskalsin käyttää matkan aikana sekä isompia että pienempiä vaihteita, vihdoinkin luotan siihen että vaihto onnistuu ilman ketjun putoamista. 

Pyöräily on kyllä kivaa hellekelin puuhaa, tehdessä ei tule hiki vaikka sitten onkin hirveä hiki pitkään sen jälkeen. 

Eilen matkustimme puolison kanssa Orivedelle ja ystävien kyydissä puolisoni serkun häihin. Siinä meni koko päivä, takaisin ystävien luona olimme aamulla puoli neljän maissa. Tänään kyllä tuntuu kropassa, että eiliseen on kuulunut sekä korkokengät että alkoholipitoisia juomia... Nukuin aamulla klo 11 saakka, mutta syke on ollut 82. Heräsin pari kertaa vessaan ja muutaman kerran muuten. Nilkkaa koukistaessa tuntui siltä että pohkeet kramppaavat pian. Onneksi nyt on kesän juhlat ohi! 

Illan olen pakannut, lähdemme huomenna ystäväni kanssa viikoksi Norjaan. Juna lentokentälle lähtee klo 8. Lennämme Osloon josta meillä on vuokra-auto varattuna. Olimme suunnitelleet lähtevämme Lillehammeriin ja sitten Jotunheimin kansallispuistoon, mutta sääennuste sanoo sadetta koko viikoksi. Teimmekin uuden suunnitelman että lähdemme etelään Stavangeriin, siellä pitäsi olla välillä myös aurinkoa. Saatamme palata Osloon jo torstaina, ja vaihtaa päivittäisen paikanvaihdon pitkäksi viikonlopuksi kaupungissa. Teltassa on kuitenkin tarkoitus yöpyä mahdollisimman paljon. Sen näkee sitten reissun jälkeen, ollaanko löydetty aurinkoiset paikat ja ajat, vai onko koko viikko autossa istumista sadetta paossa. 

Kotiin palattua minulla on vielä kaksi viikkoa kesälomaan, hyvä niin. Ehdin toipua telttailusta :D Ja fakta on, että tässä on ollut niin hirveästi menoja, että viikonloppu reissun jälkeen on kesän ensimmäinen vapaa viikonloppuni - heinäkuun viimeisenä viikonloppuna! 

Vapaaehtoishommia ja kesäloman odottelua

 

Kiireinen elämä on jatkunut. Juuri laskin, että kesän ensimmäinen vapaa viikonloppu on kolmen viikon päästä. En muista mitä ohjelmaa oli kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, jotain kuitenkin. Sitten Pirkan pyöräily, siskontyttöjen valmistujaiset, juhannus, European Masters Games, tänä viikonloppuna lauantaina tuplasynttärit ja sunnuntaina European Masters Games, ensi viikonloppuna kavereiden häät, sitä seuraavana ollaan reissussa kaverin kanssa. Olen aika väsynyt. Kesäloman alkuun on 4 työpäivää, ja kunhan saamme kaverin kanssa Norjan-reissumme tehtyä niin kolmeviikkoisen loman kaksi viimeistä viikkoa aion olla hyvin pitkälti kotona. 

Viime viikolle tuli neljä treenikertaa, kaksi pyöräilyä ja kaksi kävelyä. 

Maanantaina pyöräilin Pirkkalan puolelle ja Sarankulman kautta kotiin, 1 h 1 min / 17,82 km / 134. Pääsin matkaan vasta puoli seitsemältä illalla, koska parveketuolimme saapuivat. Puolison tuoli oli niin iso, että paketti ei mahtunut hissiin ja jouduin purkamaan sen. Tuoli itsessään ei myöskään mahtunut hissiin, kannoin sen kotiimme viidenteen kerrokseen. Pahvilaatikon jouduin repimään pienemmiksi palasiksi, että se mahtui keräysastian suuaukosta sisään. Halusin kuitenkin pyöräillä, olkoonkin tällä kertaa lyhyempi reitti. Pirkkalan puolella oli tietöitä, käännyin ehkä liian aikaisin kohti Toiviota ja edelleen Sarankulmaa. 

Keskiviikkona ja torstaina kävelin iltavuoron jälkeen töistä junalle, keskiviikkona 58 minuuttia / 5,95 km / 126 ja torstaina 1 h 4 min / 6,43 km / 124. Ei olisi huvittanut, mutta eipä Orivedellä ole iltakuudelta muutakaan tekemistä, ellen halua istua työhuoneessa lukemassa kirjaa. Päivien mittaan ukkosti ja satoi, pääsin molempina päivinä melkein koko lenkin kuivana. Keskiviikkona satoi viimeisen kilometrin, mutta minullapa oli sateenvarjo mukana.

Perjantaina vein taas aamulla polkupyörän bussilla Orivedelle, iltapäivällä poljin viiden vuorosta Kangasalan kautta kotiin. Viimeksi sama reissu vei huoltamattomalla pyörällä 3,5 tuntia, nyt meni 2 h 48 min. Matka oli noin kilometrin lyhyempi, ajoin vain yhden kerran harhaan Kangasalla mutta huomasin mistä olisi pitänyt mennä ja etsiydyin pääkadulle myöhemmin. Näin ollen en päätynyt ollenkaan bussiaseman "väärälle" puolelle, mistä viimeksi tuli lisälenkki. Olen aina ajatellut että maantiepyörässä renkaat ovat heikoin lenkki, mutta tällä kertaa lähtikin ketju. Sain sen onneksi paikalleen. Pysäytin umpeen kasvaneen metsäautotien alkuun, ja kun olin lähdössä liikkeelle niin huomasin että läheiselle bussipysäkille oli pysähtynyt auto ja minua kohti käveli mies. Hän huuteli että sainko pyörän korjattua, ajatteli että olisi voinut auttaa. Kohdatessamme sanoin että sain korjattua, ja toivon että ketju pysyy ainakin 11 km mikä on matkaa Kangasalan keskustaan, sieltä voisin jatkaa bussilla kotiin. Hän katsoi vielä että ketju näytti olevan kohdillaan eikä hyppelehtivän. Onneksi käytössä oli kevyemmät vaihteet, pääsin kotiin asti. Vasta kotipihalla uskalsin kokeilla, onnistuuko vaihto isommille vaihteille, tuntui onnistuvan. Tuon jälkeen en ole pyöräillyt, joten todellinen testi on vielä tulossa: onnistuuko vaihto rattaalta toiselle vai pitääkö fillari käyttää huollossa. Mietin kertooko se enemmän minusta vai kanssaeläjistä, kun mieleeni ei ollut juolahtanutkaan että joku saattaa pysähtyä auttamaan nähdessään korjauspajani. 

Pakkasin reppuun parit kertakäyttöhanskat, totesin että pyöräilyssä käyttämäni salihanskat eivät tulleet puhtaiksi pyykkikoneessa. 

Viime viikonlopun olin talkoolaisena European Masters Gameseissa, lauantaina kisakaupan kassalla klo 13-18.15 ja sunnuntaina Pyynikillä maantiepyöräilyn liikenteenohjaajana klo 9-15.30. Omat liikunnat jäi väliin. Annan kyllä suuren kunnian kaikille liikenteenohjaajille, se taitaa olla kaikissa tapahtumissa se paskamaisin homma. Tuolla rata oli suljettu kahteen otteeseen, klo 10.45-13 ja klo 13.45-15.15, kyllä ehti siinäkin ajassa kuulla monenmoisia selityksiä miksi juuri kyseisen ihmisen pitäisi päästä juuri sillä hetkellä sulun läpi. Suuri ihmetys ihmisillä oli siitä, että tie oli kokonaan suljettu, kun aina ennen pyöräkisoissa on saanut mennä sopiviin väleihin. Yksi aikoi kuulemma olla poliisiin yhteydessä, että eihän näin voi jättää ihmisiä koteihinsa vangiksi. En viitsinyt alkaa vääntämään, että kyllä tapahtumajärjestäjällä on poliisilta lupa sulkea rata. Selittelin useamman kerran, että nyt taitaa olla sen verran enemmän osallistujia ja sen verran suurella ikähaarukalla + erilaisella nopeudella, että on vaikeampi löytää sopivaa väliä kuin sellaisessa tapahtumassa, missä osallistujat ajavat yhdessä tai kahdessa isommassa ryhmässä. 

Tälle viikolle tuli 4 treenipäivää, 5 treeniä.

Maanantaina tutusti kävellen iltavuorosta junalle, 52 minuuttia / 5,23 km / 121. Kuivana säästyin taas, sade tuli kun olin päässyt asemalle pysäkkikatoksen suojaan. 

Tiistaina jäin Orivedelle, kävimme ystäväni kanssa sauvakävelemässä ja sitten hän vei minut puoli kuuden junalle. Otimme sadetakit päälle jo lenkille lähtiessä, kuumahan niissä tuli, mutta tulivat tarpeeseen kun viimeisen 1,5 km satoi kaatamalla. En saanut hupun nauhoja kireälle, joten perillä huomasin että sadetakin alla takkini oli kastunut. Niin oli kyllä trikoot ja kengätkin litimärät. Kaikkiaan sauvoimme 1 h 11,5 min / 6,9 km / 131. Kaukaa viisaana olin ottanut vaihtolenkkaritkin mukaan, näin ollen kävin lenkin jälkeen lämpimässä suihkussa ja sain vaihdettua kaikki vaatteet kuiviin. 

Torstaina oli myös kovin sateisen oloinen päivä, kävin pitkästä aikaa salilla. Ensin puoli tuntia soutua ja perään puoli tuntia yläkropan treeniä. Pystysoutua, ojentajia, vaakaprässiä, hauiksia, ylätaljaa. 

Perjantaina menin töiden jälkeen talkoohommiin akkreditointiin, työvuoro oli jossain vaiheessa merkitty klo 16-20 mutta suljimmekin klo 19. Lähdin sen jälkeen Ratinan stadionilta Arboretumiin, siellä on kukkiminen kauneimmillaan. Kävelin 58 minuuttia / 5,85 km / 122. 

Eilen matkustimme puolison kanssa junalla Orivedelle, sieltä vanhempieni kyydissä Jämsään syntymäpäiville, takaisin Orivedelle ja illan viimeisellä junalla Tampereelle. 

Tänään talkoilin, oli viimeinen kisapäivä. Alkujaan työvuoro oli klo 9-11, mutta torstaina tuli tieto että toimisto onkin auki klo 14 saakka. Muut lähtivät klo 11-12 välillä, osa ennen vaparikoordinaattorin tuloa ja osa sen jälkeen. Itse lähdin klo 13.15 kun sain siihen luvan, koordinaattori sanoi pärjäävänsä yksin loppuajan. Olin saanut migreenin seurakseni, joten lähdin kotiin ja otin päikkärit. Liikunnat jäi siis tältäkin päivältä pois. 

Ensi viikolle on luvattu kaunista ja lämmintä, luulenpa viihtyväni pyörän selässä - jos vaihteet toimivat. Torstaina tapaamme puolison siskon poikaystävineen sekä kaveripariskunnan, tarkoitus on pelata minigolfia. Torstai on viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, jee! Perjantain olen jo vapaalla, aion silloin mennä tutun pitkän pyörälenkin Kangasalle ja Ruskon sekä Sääksjärven kautta kotiin. Todennäköisesti jo perjantaina matkustamme Orivedelle, josta lähdemme kavereiden kyydillä lauantain hääjuhlaan. Sieltä kotiudumme sunnuntaina, oletettavasti saamme puolison siskolta kyydin Länkipohjan tienhaaraan josta tulemme bussilla. Viikonloppuna tuskin ehdin tai jaksan harrastaa liikuntaa. Juhlien lisäksi uhkana on perinteinen lomanaloitusmigreeni. 

Sitten lähdemmekin seuraavana maanantaina ystäväni kanssa klo 8 junalla kohti lentokenttää. Lennämme Osloon, vaihteeksi reissaamme vuokra-autolla etelämmässä eikä aina vaan pohjoisessa Norjassa. Jonkinlaisia vaelluksia on tarkoitus tehdä, tosin aika monet mitä ystäväni on esitellyt on kyllä hienoihin paikkoihin johtavia mutta 6-8 tuntia kestäviä. Yritämme löytää maltillisia versioita, koska minä en ainakaan jaksa koko päivän kestäneen kävelyn jälkeen tehdä edes lyhyttä vaellusta seuraavana päivänä. Saapa nähdä minne kaikkialle päädytään, tunnetusti ehdimme viikossa paljon! :D 

Leppoisaa heinäkuuta!

Kiireiset, helteiset palautteluviikot

 

Viime viikolla liikunta jäi yhteen kertaan, lauantaina kävelin Hatanpään Arboretumiin ja takaisin kotiin, 1 h 11 min / 7,23 km / 127. Alkuviikolla maanantaista keskiviikkoon olin joka päivä töitten jälkeen Ratinan stadionilla, talkoiltiin European Master Gameseja. 1900 reppua oli pakattu urheilijoille siinä vaiheessa. Harmillisen vähän talkoolaisia oli mukana, huomioiden että meitä pitäisi olla noin 50 kun mukaan ei lasketa seuratoimijoita. Alle 10 oli noina kolmena päivänä, ja kuulemma torstaina, jolloin en itse päässyt, vain yksi. Torstain ja perjantain olin kiinni Pirkanmaan ja Keski-Suomen kirjastonjohtajien kesäpäivillä, sieltä kun kotiuduin perjantaina iltapäivällä niin olin liian väsynyt urheilemaan. Sunnuntai meni Orivedellä siskontyttöjen valmistujaisissa, toinen päätti peruskoulun ja toinen valmistui ammattiin. Aamusta iltaan menoa siis koko viikko! 

En varmaan olisi Pirkan Pyöräilyn jälkeen hirveästi jaksanut liikkua, mistä olisin tuntenut huonoa omaatuntoa. Onneksi viime viikolla oli hurjan paljon muuta ohjelmaa niin en ehtinyt pohtimaan liikkumattomuutta.

Tällä viikolla olen palannut suht normaaliin liikuntarytmiin, juhannuksesta huolimatta viikkoon mahtui 4 treeniä joihin kului 5,5 tuntia aikaa. 

Maanantaina ja keskiviikkona olin iltavuorossa, kävelin töistä junalle. Maanantaina 1 h 1 min / 6,2 km / 123 ja keskiviikkona 1 h 2 min / 6,28 km / 126. Keskiviikkona ei olisi millään huvittanut, mutta eipä Orivedellä oikein muutakaan tekemistä ole junaa odottaessa, ellei halua hengailla 26-asteisessa kirjastossa lukemassa. 

Tiistaina oli EMG-tapahtumaa, ensin lyhyt koulutus kisakauppaan (jota akkreditoinnin väki hoitaa tarvittaessa) ja loppujen reppujen pakkaus sekä mitalien lajittelu. Alussa oli hyvä määrä pakkaajia, monta sellaista jotka eivät olleet viime viikolla, mutta tosi moni joutui lähtemään nopeasti ja vain muutama jäi. Pari tuntia pakattiin, reppuja oli valmiina 3300 eli vielä 200 puuttui. Ne kuulemma pakataan sitten kun kisat jo alkaa ensi viikolla, ja kuitenkin aina jää osa ilmoittautuneista tulematta. Mutta pian on Tampere keltaisena kaksi viikkoa!

Harmi että vaparipaidatkin ovat kirkkaankeltaisia, aika monelle vieras väri käyttää. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kisojen onnistumisen eteen. Kiva että akkreditoinnissa on mukana myös muutama jääkiekkokisoista tuttu kasvo, hauska nähdä tuttuja ettei ole pelkkää uusiin ihmisiin tutustumista. 

Juhannus oltiin tutulla mökillä Orimattilassa, kiva että kaveri kutsuu meidät vaikka emme ole "alkuperäistä" porukkaa vaan tulleet mukaan hänen vaimonsa kavereina. Tällä kertaa jouduimme tulemaan kotiin jo lauantaina, sillä puolisoni matkusti tänään Saksaan. Tällä kertaa viikon reissu, pääsyynä hautajaiset. Hinnassa oli sen verran eroa että kannatti mennä tänään, huomenna lentäminen olisi maksanut 400 € enemmän. 

Olin siis yksin kotona aamusta asti, ja päätin lähteä ulkoiluttamaan maantiepyörääni. Poweri-Paawo on ollut häkkivarastossa Pirkasta asti, nyt kävimme muutaman viikon takaa tutun reitin eli kotoa Nekalan ja Kaukajärven kautta Kangasalan Ranta-Koivistoon, sieltä Ruskon ja Sääksjärven kautta kotiin. 2 h 30 min / 47,8 km / 138. Mukana vesipullo ja vadelma-lakritsi-Jolloksia. Vauhtikarkkeja söin tunnin kohdalla kaksi, juomatauon pidin tunnin ja kahden kohdalla. Huomasi että pyörä on huollon ja Pirkan jälkeen vielä voimissaan; kolme viikkoa sitten tämä sama lenkki - tosin 400 metriä pidempänä - kesti 2 h 57 min. 

Ensi viikon olen yksin kotona, puoliso tulee takaisin sunnuntaina. Liikuntasuunnitelma on perinteisesti vaiheessa. Huomenna meille tulee uudet parveketuolit, kuljetuksen pitäisi saapua klo 16-18 välillä eli  päivystän puhelinta että milloin ne tulevat. Jos ei mene hirveän myöhään niin saatan tehdä jotain liikuntaa. Keskiviikon ja torstain olen iltavuorossa, joten silloin kävelen tai juoksen töistä junalle, riippuen siitä kuinka kuuma on. Helteellä kävelen, viileämmällä juoksen. Perjantaina olen viiden vuorossa, mietin että josko veisin pyörän Orivedelle ja polkisin kotiin, ei tarvisi seistä täpötäydessä junassa. Lauantaina ja sunnuntaina olen EMG-tapahtumassa akkreditoimassa molempina päivinä klo 13-19, katson päivän päätteeksi jaksanko lenkkeillä. Ainakin reppuja pakatessa salissa oli tosi kuuma, hiki valui ja juomaa kului. Jos perjantaina pyöräilen kotiin yli 50 kilsaa, niin sitten tuskin jaksan urheilla lauantaina. Nähtäväksi jää. 

Ihanaa kesää ja hyvää lomaa te joilla loma on jo alkanut! Minun lomani alkaa heinäkuun puolivälissä, siihen on vielä niin pitkä aika etten uskalla laskeakaan. Töissä on riittänyt monenlaista pientä kriisiä ratkottavaksi, ja kun kaksipäiväisillä kesäpäivillä mietittiin ankarasti kirjastokimppojen visiota niin breikkiä kyllä jo kaipaisi. Onneksi moni aloittaa loman nyt tai viimeistään kuun vaihteessa, niin sähköposti hiljenee vähitellen.