perjantai 30. maaliskuuta 2018

Paluu vk-kaudelle

Olisikohan flunssa nyt lopulta ohi, kahden viikon jälkeen? Kurkkukipu on ollut poissa liki viikon ja yskä muutaman päivän. Edelleen niistän keltaisia limapalloja mutta koko ajan harvemmin. Uskaltauduin tällä viikolla palaamaan ohjelmaan. Ehdin tehdä vk-ohjelmasta vain viikon 1, sitten viikon 2 hiihdin Ylläksellä ja viikon 3 sairastin. Valmentajalta kysyin, että mistä nyt jatketaan. En ehdi aloittaa vk-kautta alusta, koska HCM on jo alle 8 viikon päästä. Halusin tietää jatkanko kakkosviikosta, vai nelosesta. Sovittiin että jatkan nelosesta, koska se on kevyt viikko ja sopii parhaiten flunssan jälkeen. Lisäksi ehdin tehdä vk-kauden lopun suunnitellusti, kun kahdeksannen viikon jälkeen jää vielä pari viikkoa viimeistelyaikaa.

Maanantaina kävimme ystäväni kanssa GoGolla kokeilemassa uutta sisäpyöräilyä, Les Mills - konseptin The TRIPiä. En oikein tiedä mitä se on, virtuaalispinningiä vai mitä. Joka tapauksessa, ohjaaja ei ole ryhmän edessä vaan keskellä eturiviä. Seinässä on kangas kuin elokuvateatterissa, ja siinä kulkee rata jota poljetaan. Tässä näyte:

https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=au_FxZ2oeDM

40-minuuttinen meni tosi äkkiä ja hiki virtasi. Poljettava rata on mäkinen ja mutkainen, ja ainakin minun oli pakko välillä katsoa lattiaan kun tuli olo että alamäkeen lähtö on liian jyrkkä. Tunnustan myös huutaneeni ääneen "waaaaaa!", kun aloin pelätä että putoan pyörän päältä :D Ainakin tämä ohjelma (numero 7) oli intervallityyppinen, seisaaltaan poljettiin vain muutama polkaisu kerrallaan, sitten tyyliin 20 sekuntia istuallaan ja taas ylös. Välillä rullattiin vauhdikkaasti alamäkeen, tai kilpailtiin avaruusalusten näköisten vempaimien kanssa. Hauskaa oli, ja päätimme kaverini kanssa käydä tunneilla säännöllisesti, kerran viikossa. Ystäväni jalka ei tällä hetkellä kestä juoksemista, joten tästä saamme yhteisen liikuntahetken.

Tuumasin että sisäpyöräily on hyvä laji flunssan jälkeen, koska vastusta säätelemällä voi tehdä tunnista itselleen sopivan. Hiki tuli mutta syke pysyi kurissa. Keskisyke oli 134, maksimi 151. Muistanpa ajan viitisen vuotta sitten, kun kaikki spinningit menivät keskisykkeellä noin 157... Toki tässä voi olla toipilasalennusta, täytyy katsoa syke toisella kertaa kun taudista on kulunut vielä kauemmin.

Keskiviikkona lenkkeilin iltavuoron jälkeen, tutun 40-minuuttisen lenkin rautatieasemalta kotiin. Hyvin äkkiä totesin, että juoksu ei vielä kulje. Keskisyke 138 keskivauhdilla 8.39. Ihmettelin keskisykettä, koska aina kun katsoin mittaria niin se oli yli 140, paitsi ensimmäisellä alamäkivoittoisella kilometrillä alle.  Syynä on ehkä pari pitkähköä pysähdystä liikennevaloihin. 

Tänään tein viikon pitkiksen. Ihana aurinkoinen pitkäperjantai! Menin bussilla Lentävänniemeen ja sieltä juoksin Näsijärveä reunustavaa rantatietä. Nässyllä näytti olevan paljon porukkaa eikä ihme, sinne on tehty niin hiihtoladut kuin retkiluistelurata. Myös kävelijöille on paljon tilaa :) Ilahduttavan paljon väkeä oli jäällä, täytyy ehkä mennä itsekin sinne joku päivä, vaikka viralliset kevyen viikon treenit onkin joogaa lukuunottamatta tehty. Juoksu ei kulkenut tänäänkään, ei sitten ollenkaan. Askel oli raskas ja syke halusi karata ylös. Taktikoin itselleni lepotaukoja; jos liikennevalot olivat vihreinä niin hidastin jo kauempaa, että ne ehtivät vaihtua punaisiksi ja sain huokaista hetken. Tasaiselta näyttänyt reitti tuntui sisältävän muutaman jyrkemmän nousun ja pari pitkää loivaa. Ehkä sairastaminen painaa kintereissä, aion kokeilla tämänkin reitin uudelleen ja joskus myös toiseen suuntaan. Keskisyke tänäänkin 138 mutta vauhti edellistä hitaampi, 8.43. 

Nyt on tehty ensimmäinen lenkki ilman hanskoja! Molemmat tämän viikkoiset juoksin kesälenkkareilla, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa keskivauhtiin. Tampereen tilanne on se, että pienet alueet kevyen liikenteen väylistä ovat kokonaan sulana, paljon on baanaa jossa on keskellä sula raita, monin paikoin tie on koko leveydeltä ohuen lumi- ja jääkerroksen peitossa ja paikoitellen on syvää sohjoa. Ei pysyneet lenkkarit kuivina tänään, kuraakin oli tarjolla riittävästi. No, tästä se taas alkaa, aika jolloin saa laittaa juoksuhousut pesuun joka lenkin jälkeen kun ovat polviin asti kuraiset :)





torstai 22. maaliskuuta 2018

Hiihtoloma Ylläksellä - ja sairasloma

Viime viikolla oli kauan odotettu hiihtoloma, ohjelmassa viikko Ylläksellä, suunnitelmassa kuusi päivää hiihtoa, kuitenkin maltilla eikä niin että uuvuttaisin itseni jo ensimmäisenä päivänä. Ylläksellä vaihtopäivä on lauantaina, joten lähtö oli Tampereelta aamulla puoli seitsemältä. Pari lyhyttä ruokataukoa ja pistäytyminen Haaparannan outlet-putiikeissa riittivät, muuten ajoimme yhtä soittoa koko matkan, vajaat 900 km. Perillä olimme illalla kahdeksan jälkeen. Purimme tavarat autosta ja lähdime ruokakauppaan, viisi kassillista ostettiin ensi alkuun, siinäpä sitä on syötävää neljälle hengelle neljäksi päiväksi :D 

Lauantaina emme ehtineet hiihtämään, emmekä myöskään ehtineet suksivuokraamoon ja huoltoon. Sunnuntaina suuntasimme sinne aamupäivällä, vuokrasimme miesystävälleni suksipaketin ja omat sukseni jäivät huoltoon. Toiminta oli sen verran nopeaa, että sain sukset takasin jo parin tunnin päästä. En tiedä oliko työn jälki aiempaa heikompaa vai johtuiko nahkeasta kelistä, mutta luistoa ei ollut yhtään ja suksieni pohjat olivat harmaat jo kahden lenkin jälkeen.

Sunnuntaina tehtiin testilenkki, joka olikin vähän odotettua pidempi eli puolitoistatuntinen. Johtuu siitä että eksyimme miesystäväni kanssa :D Lähdimme jäälle, ja järven toiselta puolen vasemmalle. Kohta osuimme risteyksiin, joissa ei ollut minkäänlaisia opasteita. Jossain oli hotelli Ylläshuminan kyltti, mutta en tiennyt missä kohtaa se on kartalla. Seidan luona mietin että nyt mennään vikaan, koska "Ylläksen ulkoilureitit" -portti jäi selkiemme taakse. Sinänsä emme olleet totaalisesti eksyksissä, tiesimme että ympäri kääntymällä päädymme samaa reittiä takaisin lähtöpisteeseen. Mutta olisimme halunneet mennä eri reittiä. Olimme olleet Riemuliiterin, Konijänkän kotieäinpihan ja Seidan luona, eikä missään ollut opasteita mihinkään tuttuun suuntaan. Lopulta annoimme periksi, sanoin että kohta tulee hämärää ja minun on vaikea nähdä latua, että nyt käännytään takaisin tai me ei päästä täältä koskaan pois. Hupaisaa sinänsä, että myöhempinä päivinä olin usein Navettagallerian lähettyvillä, ja sieltä oli opasteita niin Seidalle, Riemuliiterille kuin Konijänkällekin...

Maanantaina hiihdettiin miehelleni tuttua mutta minulle uutta reittiä, Navettagallerian kautta Elämänluukulle. Viimeksi reilu vuosi sitten olin käynyt Navettagalleriassa, mutta silloin oli joulukuun alku ja reitit ensimmäistä viikonloppua auki, eikä Elämänluukku ollut vielä silloin avoinna. Oli ihana aurinkoinen sää, tyyntä ja vain muutama aste pakkasta. Tästä tuli kolmetuntinen lenkki, ja olimme molemmat aika poikki mökille päästyämme. Pysähdyimme kolme kertaa, mutta ehkä evästauot latukahviloissa olisivat voineet olla vähän pidempiä. 

Tiistaina mies piti välipäivän, ja minä tein kevyen tunnin mittaisen lenkin kaveripariskunnan ja heidän koiransa kanssa. Ylläksellä on koiralatuja, joskin ainakin tuo oli kohtalaisen vaikea löytää. Ladun alkukohtaa ei ollut merkitty mitenkään, ihan vahingossa löysimme sen. Navettagalleriaan ja takaisin oli kolmisen kilometriä suuntaansa. Koira oli valtavan onnellinen päästessään lenkkeilemään ladulle, vaikka siellä ei niin paljoa nuuskittavaa ollutkaan :)

Keskiviikkona haimme Kittilästä seurueen viidennen jäsenen. Hän lähti kaveripariskunnan kanssa kiertämään Yllästunturia, minä ja mieheni hiihdimme Velhonkodalle ja takaisin. Tunnin lenkki oli saldona tänäänkin. Tuntui, että kädet olivat aika loppu, vaikka yritinkin päästä eteenpäin pääosin jalkoja liu'uttamalla. Luisto oli koko viikon huono, siitä huolimatta että ystäväni laittoi suksieni pohjiin pikaluistovoidetta.

Torstaina hiihdin yksin, suuntasin Kesängin keitaalle, sieltä Latvamajalle ja samaa reittiä takaisin. Äärettömän kaunis aurinkoinen sää jatkui. Tiistaina sateli lunta, muuten oli kaunista koko ajan. Öisin oli kylmä, mutta päivällä pakkasta oli alle kymmenen astetta. Tämän päivän lenkki kesti kaksi tuntia ja vartin. Olisin voinut hiihtää pidempäänkin, mutta järkeilin että pitää säästää voimia perjantain koitokseen, lomaviikon viimeiseen ja pisimpään lenkkiin.

Ystävänaisten kanssa hiihdettiin perjantaina Kukastunturin huipulle, sieltä Kotamajalle, edelleen Elämänluukkuun ja Navettagallerian kautta mökille. Oli raskas retki! Alkuun vähän tasaista, sitten viiden kilometrin nousu tunturille. Pitkää loivaa ylämäkeä, kuitenkin sellaista että piti miettiä missä kohtaa voi pysähtyä ottamaan valokuvia ilman että sukset lähtevät luistamaan taaksepäin. Lopussa oli muutama sata metriä tosi jyrkkää nousua, sai painattaa haarakäyntiä ihan tosissaan. Huipulla oli hirveän kylmä ja kova tuuli, emme olleet siellä kuin hetken, niin että saatiin näpsäistyä muutama kuva.

Huipulta pitää tietysti laskea alas. Sitä jännitin kaikista eniten, koska pelkään alamäkiä ja kaatumista. Ystäväni sanoi että auraten alas, mutta tiedän että auraustekniikkani on huono. Vasen jalka lähinnä raahautuu mukana kun oikea yrittää tehdä kaiken työn. Ystäväni pysähtyi jossain kohtaa, huikkasi että pysähdy tähän. Yritin, mutta ei onnistunut. Huusin että en saa vauhtia pysähtymään, nähdään tuolla jossain joskus. Hetken aikaa pelkäsin ihan tosissaan, olin varma että menen nurin. Ennätin miettiä, että heitänkö selälleni baanalle vai annanko mennä mutkasta suoraan, ladun vieressä lienee pehmeää lunta. Onneksi kohta tuli pieni tömpäre, ja siihen sain pysäytettyä. Loppua kohti tuntui, että nyt auraus alkaa sujua paremmin. Mietin että perussyy on ehkä siinä, että mäen päällä lykkään liian kovan vauhdin, jolloin jo aurauksen alkaessa sukset vie minua eikä niin että minä hallitsen suksia. No, alas päästiin ehjänä, sekä minä että välineet! Jäi siitä sellainen adrenaliinipiikki, oli olo että uudestaan, ei en halua kiivetä ylös mutta haluan laskea uudestaan! 

Lasku päättyi Kotamajalle, söin siellä ruisleipää ja palkitsin itseni pullalla. Olin kyllä rohkea kun uskalsin laskea alas! Ystäväni oli lohduttanut etukäteen, että tarvittaessa alas pääsee kävellen. Hän oli ollut varma että en uskalla laskea alas, ja kun uskalsin lähteä liikkeelle, hän oli ollut varma että menen nurin jossain kohtaa. Hah, enpä mennytkään! :) Kotamajalta oli alamäkipätkä Elämänluukulle (6 km), puolet matkasta olin ihan jäässä vaikka Kotamajalla vaihdoin kuivat hanskat. Elämänluukulta Navettagalleriaan oli taas pitkä ihana jääpätkä, tasaista ja auringon lämpöä. Joukkion kolmas jäsen tuumasi Navettagallerialla, että hän hiihtää vielä pidemmälle eikä tulekaan vielä mökille. Me muut totesimme että tämä riittää. Kun pääsimme mökille, mittarissani oli 3 h 45 min. 

Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin kurkkukipuun. Mietin, että onkohan tämä kylmettyminen. Koko viikon oli hikistä hiihtää, koska loivissa alamäissä piti lykätä lisää vauhtia jos halusi päästä eteenpäin. Perjantaina oli monen kilometrin ylämäkihiihto, jota seurasi tuulinen tunturinlaki, jota seurasi vauhdikas ja pelottava alamäki. Lauantaina ajoimme kotiin, taas sen n. 13 tuntia. Olo ei ollut flunssainen, vain kurkkukipu vaivasi. Sunnuntaina aloin yskiä, maanantaina kurkku kipeytyi ensisestään, tiistaina aloin niistää... Sitten totesin että nyt on syytä jäädä kotiin. Olen töissä kirjastossa, eikä ole asiakaystävällistä kun sekä yskii että niistää limaa. Eilisen makasin kotona ja tänään jatkuu sama linja. Istun sohvalla tai makaan sängyssä, luen kirjaa ja milloin en jaksa lukea niin kuunteen äänikirjaa. Liikun vain vessaan ja jääkaapille. Huominen on vielä sairaslomaa ja viikonloppu vapaa, toivottavasti tämä on mennyt maanantaihin mennessä ohi. Lämpöä ei ole ollut.


Loma oli ihana, tavoitteeni toteutui. Hiihdin kohtalaisen paljon, mutta en revitellyt joka päivä. Kuuden päivän saalis oli 12,5 h / rapiat 92 km. Sanoin ystävilleni, että jos satanen olisi jäänyt kiinni paristasadasta metristä, olisin käynyt hiihtämässä mökin takana olevaa suoraa. Mutta nyt se jäi niin paljon vajaaksi, että olisi vaatinut noin tunnin lenkin, siksi annoin olla. Totesin, että kilometrimäärää tärkeämpi on se, että hiihdin joka päivä ja vieläpä melko rauhallisesti. Keskisyke oli 128-150. Yllätys että korkein keskisyke tuli perjantaina :D 

Harmi että sairastuin. Ehdin tehdä juoksuohjelman vk-kaudesta vain ensimmäisen viikon. Toinen viikko meni hiihtäessä, ja nyt tämä kolmas sairastaessa. Päätin, että kun tästä tokenen niin aloitan vk-kauden alusta. Siinä on kuitenkin ensimmäiselle viikolle yksi vk-lenkki, yksi pitkis ja kaksi lyhyttä. Lyhyet teen jotenkin muuten kuin juosten, esim. salilla pyöräilemällä tai ehkä voisin käydä uimahallissa. Reilun viikon päästä on pääsiäinen, olin toivonut että voisin käyttää neljä päivää liikunnan harrastamiseen. Saa nähdä miten käy. Vielä en vaivu epätoivoon, en usko että kuntoni on totaalisesti romahtanut viikon liikkumattomuuden takia. Varsinkin kun edellisviikolla liikuin sen 12,5 h :D Toki voi olla, että noin iso liikuntamäärän lisääminen osaltaan edesauttoi sairastumista. 

Näillä fiiliksillä tänään. Taidanpa mennä keittämään teetä, johon laitan kyytipojaksi Finrexiniä ja hunajaa. Ei maailman paras yhdistelmä, mutta kun en jaksa juoda kahta kupillista kuumaa. Jääkaappi on täynnä valmisrahkoja ja jogurttia, en jaksa tehdä ruokaa eikä oikein ole nälkä niin muutama päivä menee välipaloilla. Mutta kyllä täältä taas noustaan! Edellisen kerran olin flunssassa marraskuussa 2016, että ei näitä niin usein ole, onneksi. 

torstai 8. maaliskuuta 2018

Vähän lisää vauhtia + paljon lisää sykettä = huono peruskunto?

Keskiviikon vk-lenkki laittoi taas miettimään, että ehkä pitäisi uskaltautua tasotestiin. Vaikka olen harrastanut juoksua 5,5 vuotta, on tarkat sykerajat testaamatta. Nyt aloin miettiä, että viittaako se huonoon peruskuntoon, kun vauhtia kiihdyttäessä syke nousee reilusti mutta seuraavilla vauhdin lisäyskerroilla se nousee vähemmän? 

Eli: tein vk:n 4 x 10 min. Ensimmäinen pk-höntsää, keskivauhti 8.24 ja keskisyke 128 (mukana yksi pysähdys liikennevaloihin). Mutta sitten: toinen 10 minsaa puolisen minuuttia nopeampaan tahtiin, 7.51, jolloin keskisykkeeksi tuli 152. Aika iso nousu suhteellisen pienellä vauhdin lisäyksellä? Kolmas 10 minsaa keskivauhdilla 7.10, keskisykkeellä 156. Eli tässä vaikka vauhti nousi 41 sekuntia niin syke vain 4 pykälää. Viimeinen kymmenminuuttinen kulki keskivauhdilla 6.48 ja sykkeellä 161.

Kuulisin mielelläni ajatuksia ja kommentteja. Ja kyllä, tiedän että pitäisi mennä tasotestiin... Nyt se ei enää ole niin iso peikko, koska tässä treenissä jaksoin juosta yli 5 km kiihtyvään tahtiin, ilman taukoja.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Uuvuttava väsymys: loman odotusta

Viime päivät ovat olleet vaikeita. Oikeastaan koko viikko oli kummallinen, ja väsymys on saanut pään ja kropan melkein sekaisin. Onneksi ensi viikolla alkaa loma, olkoonkin se vain viikon mittainen.

Maanantai oli tavallinen päivä. Työpäivä sujui rutiinilla, ja töiden jälkeen suunnistin salille pyöräilemään tunniksi. LifeFitness-pyörässä voi valita maiseman, en muista missä olin mutta lumisilla vuorilla kuitenkin. Tunti meni äkkiä enkä kaivannut tv:tä tai lehden lukemista ajankuluksi.

Tiistaina olin viikonpäivistä sekaisin, ja kesti aika kauan hahmottaa että kuinka pitkä aika on perjantaihin. Seuraavana yönä en saanut unta, katsoin kelloa vielä 1.20 ja aamulla herätys oli 5.40. En yleensä juo kahvia, mutta aamulla pyysin työkaveria keittämään reilusti vahvaa kahvia, että pääsisin päivästä läpi. Koska juoksuohjelmassa on lepoviikko, varasin keskiviikolle urheiluhierojan. Jumissa olevat pohkeet on taas käsitelty parempaan kuntoon. Maksutilanteessa en osannut käyttää pankkikorttia, vaikka hieroja huomautti että siinä on siru niin en silti tajunnut tunkevani sitä väärinpäin laitteeseen. 

Seuraavana yönä nukuin reilut 9 tuntia, mutta aamulla tunsin olevani vieläkin väsyneempi kuin nelituntisten unien jälkeen. Suunnitelma oli mennä torstaina lenkille iltavuoron jälkeen, mutta toisin kävi. Junavuoro oli peruttu joten palasin kotiin bussilla. Matkalla huomasin olevani niin nälkäinen, että oikein heikotti. Pakko siis vaihtaa juokseminen syömiseen. Perjantaina pääsin töihin ja mietin, miksi olen niin nälkäinen. Tajusin, että aamiaiseni koostui mansikoista, parista lusikallisesta rahkaa ja lorauksesta jogurttia. Olin unohtanut myslin, eli varmaan puolet aamupalan kaloreista puuttui. Töiden jälkeen kävin lenkkeilemässä 35 minuuttia. 

Lauantai oli työpäivä, ja töiden jälkeen matkustin Helsinkiin teatteriin. Kotona olin yhden aikaan yöllä. Tänään matkustin Orivedelle siskontytön syntymäpäiville. Periaattessa olisin ehtinyt tehdä viikon toisen lenkin, 30-45 min, mutta jätin sen väliin. Pe-la välisenä yönä varsinainen uniaika on ollut 6 h 4 min, viime yönä 6 h 34 min. Yhtenä yönä Polar ilmoitti, että unen seuranta epäonnistui. Mutta saldona on vain yksi yö kunnon yöunilla. Siksi kai tuntuu, että olen ollut koko viikon ihan pihalla ja sumussa. 

Mutta edessä on loma! Neljä työpäivää, perjantaina vapaapäivä ja lauantaina lähtö Ylläkselle viikoksi! :) Yllä oleva kuva on sieltä, noin kolmen vuoden takaa. Silloin olimme siellä tammikuun alussa, sinisessä hämärässä. Nyt odotan päivänvaloa. En kuitenkaan lähde Lappiin suorittamaan. Olen jo ilmoittanut ystävälleni (joka on entinen kilpahiihtäjä), että en aio vedellä 3-4 tunnin hiihtolenkkejä joka päivä. Ei muutenkaan ole järkeä hiihtää itseään uuvuksiin, koska tarkoitus on jatkaa juoksutreeniä heti hiihtoloman jälkeen. Tunnin-kahden lenkit riittävät. 


Yksi syy väsymykseen on varmasti loman puute. Vaihdoin työpaikkaa, aloitin nykyisessä paikassa 1.1.2017. Eli lomaa ei ehtinyt kertyä viime kesäksi kuin viikko. Silloin olimme Islannissa, jossa ohjelma oli aikamoista paikasta toiseen ryntäilyä. Joulun ja uudenvuoden aikaan vuonna 2016 olin lomalla parisen viikkoa, mutta edellinen pidempi vapaa on kolmeviikkoinen kesältä 2016. Ja kun en ole koskaan kipeä, ei tule senkään kautta töistä vapaita nukkumapäiviä. Eikä pieni palkka kestä palkattomien vapaiden ottamista. 

Mutta nyt ehkä alkaa helpottaa. Vapaapäivän kanssa tulee reilun viikon pätkä lomaa, sitten on kaksi viikkoa töitä ja sen jälkeen pääsiäinen eli neljä vapaapäivää. Kesäloman ajankohdasta en vielä tiedä, mutta tiedän että sitä on kolme tai neljä viikkoa. 

Huomenna pitäisi aloittaa vk-kauden ensimmäinen viikko. Vaikka tämä viikko oli vaikea, olen silti innoissani ohjelmasta. Ensi viikolla on luvassa 2 h pitkis, vk-lenkki, 1-2 lyhyttä pk-lenkkiä sekä 1-2 lihaskuntotreeniä. Huomenna teen lyhyen lenkin, tiistaina lihaskuntoa, keskiviikkona vk:n ja sunnuntaina hiihtopitkiksen :) Torstaina saan miesystäväni Saksasta Suomeen, voi olla että torstain ja perjantain vietän hänen kyljessään enkä tee yhtään mitään :D Ja lauantai istutaan autossa, matkaa on about 1000 km. Lähtö on aamuviideltä... Jos olemme perillä ihmisten aikaan ja jos en ole liian väsymys, vois käydä illalla hiihtämässä lyhyen lenkin. 

Näillä fiiliksilla uuteen viikkoón ja uuteen jaksoon juoksuohjelmassa. Kyllä tästä hyvä tulee.