Kesämekkolenkki ja muita kummallisuuksia

 

Viime viikko oli yksi erikoisimmista pitkään aikaan. Tiistaina lenkkeilin mekko päällä, torstaina treenasin työpaikalla ja sunnuntaina olin ryhmäliikuntatunnilla. Vain yksi treeneistä oli niin sanotusti normaali, tai ainakin sellainen mihin olen tottunut viime kuukausina. 

Tiistaina olin ajatellut kävellä iltavuoron jälkeen töistä junalle, huomasin kuitenkin unohtaneeni treenipaidan kotiin. Ensireaktio oli jättää lenkki tekemättä. Työkaverini tarjosi kyytiä Hervantaan, ja siellä vasta tein päätöksen sittenkin lenkkeillä. Mitä sen enää siinä vaiheessa väliä, että päällä on puuvillamekko, kun lenkiltä pääsee suoraan kotiin ja suihkuun, ja junavaihe jää välistä. Kävelin ratikan viereistä uutta kävelytietä, sitten tulin Muotialan ja Nekalan kautta kotiin. 1 h 15 min / 7,8 km / 124. Keskisyke oli matalin tänä vuonna, ja keskivauhtikin taisi olla nopein eli 9.37. Pitäisikö lenkkeillä kesämekossa useammin, kun kerran kulkee niin hyvin? :D Reitillä oli kyllä paljon alamäkeä, ettei sen puoleen. 

Keskiviikon kävelylenkki oli tavallisen tuttu töistä junalle, 50 minuuttia / 5 km / 127. 

Torstaina olin ajatellut kävellä junalle, mutta totesin että koleampi ilma ja kova tuuli veivät lenkkihalut. Siispä lainasin kirjaston liikuntavälinevalikoimasta 8 ja 12 kilon kahvakuulat, ja tein lihaskuntotreenin musiikkiosastolla. Sivusilmällä kurkistelin, palaako kaupungintalon yläkerran työhuoneissa missään valoja, että näkeekö kukaan puuhani. En usko, että ketään oli paikalla. 

Sunnuntaina olimme suunnitelleet ystäväni kanssa sauvakävelylenkkiä, mutta päädyimmekin bodypumpiin. Ei huono vaihtoehto jättää hellekelin kävely väliin ja reuhtoa ilmastoidussa jumppasalissa. Meitä oli GoGo Cityn isommassa salissa vain 13 osallistujaa + ohjaaja, joten pystyttiin olemaan hyvin väljästi. Sitä ihmettelin, että desinfiointiaineet oli viety pois eikä jumppapatjoja pyyhitty tunnin jälkeen.

Eilen aloitin uuden viikon osittain uusilla lenkkimaisemilla. Sunnuntain pumpin jälkeen kävimme ystäväni kanssa Rauhaniemessä uimassa, ja tulin sieltä bussilla pois. Päätepysäkillä bussin lähtöön oli kymmenisen minuuttia, joten tein pienen kierroksen kivan näköisellä alueella. Haa, tämä on siis Käpylä! Maanantaina jäin Taysin pysäkillä pois, ja kävelin Petsamon kautta Käpylään, siellä kiersin alueen ympäri mutta jätin vielä osan kaduista toiseen kertaan. Sitten Ranta-Tampellan kautta kotiin. Jotenkin osuin sellaiselle reitille, että varjoa ei ollut juuri lainkaan. Onneksi helteet nyt helpottavat ainakin joksikin aikaa. 1 h 13 min / 7,1 km / 132. Tosi tukala lenkki, keskivauhti vain 10.19 mutta silti syke noin korkea. Yöt ovat menneet hyvin, olen nyt saanut usein Nightly Rechargesta tuloksen erittäin hyvä tai hyvä. Eilen kuitenkin nukuin työmatkalla bussissa mennen tullen, ja lenkin jälkeen kun katsoin Areenasta olympialaisten triathlonia niin otinpa siinä sohvalla istualtaan ehkä 10-15 minuutin torkut. 

En ole tehnyt tälle viikolle minkäänlaista treenisuunnitelmaa, johtuen siitä että sain tänään toisen koronarokotteen. Odotan ensin, saanko siitä jotain oireita ja mietin vasta sitten liikuntaa. Alunperin olin saamassa rokotteen vasta 24.8, mutta Tampereella avattiin Messukeskuksessa (eli Pirkkahallissa) walk in -rokotus viime perjantaina, ja se jatkuu tämän viikon. Hyvä ajoitus, sillä minulla tuli juuri tänään 8 viikkoa täyteen ensimmäisestä annoksesta. Viikolle, johon 24.8 osuu, olimme tehneet ystävieni kanssa jo ajat sitten reissusuunnitelman. Islannin-lennot toki on peruttu jo kuukausia sitten, mutta toiveissa on silti tehdä jotain. En vielä tiedä onko meitä kaksi vai kolme, sillä yksi ei ehdi saada toista rokotusta tuohon mennessä. Tällä hetkellä ajatus on mennä Lappiin, koska en ole koskaan ollut siellä kesällä, ja samalla olisi kiva piipahtaa Norjan puolella. Kävelyn lisäksi voisimme pyöräillä Lapin maastoissa. Mutta lomasuunnitelma tarkentuu ensi kuun alussa. 

Palaan ehkä loppuviikosta asiaan, että tuliko rokotteesta oireita vai sainko tehtyä muutakin kuin eilisen lenkin. Vielä ei ainakaan tunnu mitään, ei edes kipua pistoskohdassa. Mutta ollaan kuulolla!

Kivaa loppukesää, ehkä tätä voi siksi sanoa nyt kun illat alkavat vähitellen pimetä :) 

Huonon tuntuinen viikko

 

Tämä viikko tuntuu jotenkin huonolta, ehkä siksi että treenejä oli viime viikkoa vähemmän ja ne olivat lyhytkestoisempia. Myös sateinen ja viileä sää heikensivät treeni-intoa. 

Maanantaina kävelin tutun reitin Orivedellä töistä junalle, Onninpolun kautta asemalle. Pääsin lähtemään sen verran myöhään, että ylimääräisiin kiemuroihin ei ollut aikaa. 52 min / 5 km / 130, keskivauhti 10.21. 

Tiistaina kroppa tuntui tukkoiselta ja jalat varsinkin väsyneeltä, tein puolituntisen liikkuvuus-venyttelyn. Ihan omatoimisesti ilman tallenteita, paljon kiertoja ja dynaamisia venytyksiä sekä liikkuvuutta lonkille kuminauhalla ja ilman.

Keskiviikkona kävelin iltavuorosta junalle, vaihteeksi skippasin Onninpolun ja meninkin lapsuuteni kotikulmien eli Pappilankankaan kautta. Pari lisämutkaa mahtui mukaan, 56 minuuttia / 5,5 km / 132, keskivauhti 10.10. 

Perjantaina menimme ystäväni kanssa yhdessä GoGolle Bodypump-tunnille, oli kiva miksattu ohjelma. Kahvakuulailusta on tainnut olla hyötyä, en ole käynyt pumpissa ikuisuuksiin mutta jaksoin odottamaani paremmin. Punnerrukset on aina mulla huonoja, niin perus- kuin ojentajaversiot. 58 minuuttia tehokasta hikoilua, kivaa oli!

Perjantaina sovimme ystäväni kanssa sauvakävelylenkin lauantaille, uskokaa tai älkää niin sain itseni sängystä ylös ajoissa, olimme Kaupissa jo pian aamukymmenen jälkeen! Kilpaviitosen mäkisessä maastossa 59 minuuttia / 4,95 km / 143, keskivauhti 11.55. Edellisillan pumppi tuntui hanuriosastolla ja käsivarsissa, loppumatkasta varsinkin oli olo että ei jaksa lykätä käsillä yhtään lisätukea mäestä. Ei helpoin maasto mutta pääsääntöisesti tuolla metsässä on aina mukavaa. 

Tämän viikon saldo oli siis kolme lenkkiä, joille kertyi mittaa yhteensä vain 15,5 km. No, ehkä viime viikon yli 30 kilsaa kaipasi jaloille kevyempää menoa. Muuta treeniä oli yksi lihaskuntoilu ja yksi kehonhuolto.

Ensi viikolla pääsen varmaankin lenkkeilemään nelisen kertaa, mutta ainakin pidempiä lenkkejä kuin tällä viikolla. Kirjastomme sulkeutuu kirjastopalvelujen osalta kuntavaalien takia, joten olen koko viikon aamuvuorossa. Jos pääsen lähtemään klo 15 bussilla, voin tehdä Tampereella reippaasti päälle tunnin mittaisia lenkkejä, ja jos olen vaaliavustajana klo 16 asti niin ehdin sen jälkeen tehdä hyvän pituisen lenkin klo 17.25 lähtevälle junalle. 

Huomenna tapaan ystäväni, laitan varuiksi lenkkivaatteet jos vaikka menemme vaunulenkille hänen vauvansa kanssa :) 

Kivaa viikkoa, toivotaan että tästä vähän lämpenisi eikä tarvisi enää miettiä, laittaako hanskat vai ei... 

Kuntosalielämää ja mietteitä vaikeista hetkistä

Kyllä on niin outo talvi, etten muista tällaista aikoihin olleen. Reilu viikko sitten oli yksi lumimyräkkäpäivä, mutta kolme päivää myöhemmin maa oli taas paljas. Välillä on ollut aurinkoisia päiviä, niin on tuntunut suorastaan keväiseltä. Melkein jo alkaa odottaa Hämeenpuiston puihin silmuja tulevaksi, kunnes hoksaa katsoa kalenteria. Uimassa kun oltiin viikko sitten, niin veden lämpötila oli + 3, eikä jäästä ole tietoakaan. Olen jopa miettinyt, voisiko käydä niin että Näsijärvi olisi sula koko talven? Ei kai sentään, kyllä yleensä viimeistään helmi- ja maaliskuussa on ollut kovia pakkasia... 

Treenailuni on ollut edelleen pelkkää kuntosalielämää, vuorotellen sisäsoutua ja voimaharjoittelua, joinakin päivinä kuten tänään molempia. Soutu on sinänsä ihan kivaa, mutta kun Hämeenpuiston salilla voi tuijottaa vain laitteen näyttäruutua ja peilin kautta itseään, ja Hämeenkadun salilla seinää, on se pidemmän päälle tylsää. Jaksan kyllä sen puoli tuntia kerrallaan, mutta tunnin setti tuntuisi kauhealta. Kädetkin menevät toisinaan rakoille hanskoista huolimatta. 

Yleensä soutumatka on 5,2 km, tänään se oli 5,3. En tiedä miksi. 

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa Bodypumpissa. Kivaahan se on, mutta silti risoo kun askelkyykyt jää edelleen tekemättä, ja sitten on tosi poikki kun on tehnyt kaksi biisiä peruskyykkyä. Myös ojentajaliikkeessä olisi tarvittu varpaillaan oloa, kun sarjassa oli ojentajapunnerrus lautaa vasten + lankkuasennossa näpäytys / hyppy sivulle. Joo ei onnistu. Onneksi tiistaina on lääkäriaika, saan toivottavasti jotain selkoa päkiän tilanteeseen. 

102 lajia hyvinvointia vuonna 2020 on saanut muutaman täpän lisää eli kuntosalin, Biocircuitin ja bodypumpin.

Mietin tänään, kun Kaisa voitti ampumahiihtokisan, että kyllä me ihmiset ollaan armottomia niin itsellemme kuin toisille. Kun Kaisa ei ollut palkintosijoilla, netti oli täynnä kommentoijia herjaamassa että hänen pitäisi unohtaa kilpaileminen ja mennä kotiin ja keskittyä vaikka lapsenhankintaan. Nyt kun voitto tuli, sama porukka onnittelee - joskin löytyi myös kommentti että sokeakin kana löytää jyvän. Että miksei voida tukea ja rohkaista huonoina päivinä ja vaikeina aikoina, uskoa siihen että se osaaminen on yhä olemassa ja tulee kyllä esiin. 

Myös itsellä. Kovin paljon näkee liikuntaryhmissä sitä, että tapahtuma tai treeni on mennyt pieleen niin haukutaan itsensä maanrakoon, ollaan niin luusereita että. Eihän se niin ole. Loppujen lopuksi onnistunut suoritus vaatii paitsi riittävät pohjat myös sen että on syönyt ja nukkunut riittävästi ja että elämä on kaikinpuolin tasapainossa. Jokaiselle tulee huonoja päiviä, joskus pitkiä huonoja kausia, mutta ei se tarkoita sitä että olisi toivoton tapaus. 

Nyt kun mietin viime vuottani, niin juoksutelakka on ehkä sittenkin ollut paikallaan, niin ärsyttävä kuin se onkin. Alkuvuodesta oli kriisi, kun miesystävän kanssa vaihtoehdot oli muuttaa yhteen tai erota, 1500 kilsan välimatka rupesi olemaan liikaa. Kesä ja syksy on menneet yhteenmuuttoa valmistellessa ja toteuttaessa, vieläkään kaikki ei ole valmista mutta suurin osa onneksi. Töissä tuli iso muutos, kun siirryin kirjastotoimenjohtajaksi vailla kunnollista perehdytystä. Hirveän paljon olen joutunut kysymään apua ja etsimään tietoa eri asioista. Äitini eläkkeellelähtö meni vähän kuin siinä sivussa, vaikka onhan sekin yhden aikakauden päätös että nyt on molemmat vanhemmat eläkkeellä. Lisäksi läheisillä on ollut monenmoista henkistä kriisiä. Aika monta unetonta yötä olen viettänyt viime vuoden aikana. Eli oikeastaan jalkaongelman tuoma ketutus on tässä kokonaisuudessa se kuuluisa kirsikka kakun päällä. Sanoinkin vuodenvaihteessa, että toivon tästä vuodesta oikein tylsää ja tapahtumaköyhää, siihen malliin se on onneksi alkanut!

Eli muistakaa olla itsellenne armollisia, yksittäiset tai lyhyet huonot hetket eivät kaada kokonaisuutta. Kroppa ei helpolla unohda, joten uuteen nousuun on mahdollista päästä.  

Pyynikin prinsessa vauhdissa - tai siis ilman vauhtia

Viime viikko oli liikunnan osalta varsin vähäpätöinen, vain neljä treeniä joista kaksi heti maanantaina. Vähän on olo, että kipinä on kateissa. Jonain aamuna tuuli niin kylmästi, että kaipasin hanskoja. Tällainen ei ole ollenkaan minun kelini, ei heinäkuussa. En halua kolmenkympin hellettäkään, mutta 14 astetta on liian vähän. Ei vaan huvita.

Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 40 minuuttia. Uskallan sanoa että jalka on nyt täysin terve, enää ei tule mitään tuntemuksia jalkaterään eikä nilkkaan. Illalla kävimme ystäväni kanssa body pumpissa. Tuttu ihanan kamala ohjelma. Harmi että kohta vaihtuu seuraava, tästä tykkäsin todella. 

Tiistaina olin kerrankin aamuvuorossa ja pääsin pitkästä aikaa astangajoogaan. Muuten hyvä, mutta unohdin pyyhkeen. Hikoilin niin paljon, että sekä jalat että kädet tahtoivat luistaa alustalla. Käsien alla pidin sukkia, helpotti vähän. 

Keskiviikosta lauantaihin meni vaan ohi. Nyt kun muistelen, niin en osaa sanoa mitä olen tehnyt. En edes muista, millaisissa työvuoroissa olin. Sen verran muistan, että lauantaina olin niin väsynyt etten vaan jaksanut pitää silmiä auki, nukuinkin kahden tunnin päikkärit. Onneksi on enää tämä ja ensi viikko töitä ennen kesälomaa. 

Sunnuntaina aamulla kävin kävelemässä Pyynikillä tunnin ja vartin, 7 kilometriä. Mietin, että pystynköhän ikinä juoksemaan siellä. Ensimmäiset 7 minuuttia silkkaa ylämäkeä, että pääsen kotoa kuntoradalle. Sitten vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, vähän portaita välissä. 

Hotelli Rosendahlin vierestä noustaan ylämäkeä, jotta päästään portaisiin. 126 porrasta näkötornille. En mennyt portaat kuin kertaalleen ylös, koska kuljin toisaalla mäen kahdesti alas ja kerran ylös. Tämän:

Kyllä siellä oli ihmisiä, jotka kipittivät mäen kevyesti ylös. Ehkä minäkin joskus, kunhan aikani kuljen kävellen. Ei paljon kykene ottamaan juoksuaskelia jos haluaa pysyä pk-tasolla, nyt keskisyke oli 131 (maksimi 175) keskivauhdilla 10.43 min/km. Että kovaa on paavonurmet ja hanneskolehmaiset kävelleet, kun on menneet 7 min /km, joskin ehkä tasaisemmassa maastossa :D 

Sunnuntaina päivällä matkustin Helsinkiin, kävin hakemassa miesystäväni lentokentältä. Sain hänet vihdoinkin Suomeen! Tosin ehdimme olla täällä vain vajaat 2 viikkoa ennen kuin lähdemme Saksaan. Hänellä on siellä hammaslääkärikäynti, ja sen yhteydessä pitää olla 4 viikkoa maisemissa komplikaatioiden varalta. Minä en ole ihan koko aikaa, sillä elokuun lopulla lähdemme kahden ystäväni kanssa pyöräilemään Saariston rengasreittiä. Täytyisi ehkä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa ennen sitä.

Tällä viikolla olen torstaita lukuunottamatta iltavuorossa, tarkoittaa sitä että liikkeellä klo 9.30 - n. 19.15. Huomenna aion mennä aiemmalla junalla Orivedelle ja kävellä töihin. Jonain päivänä salille, ja jonain päivänä pyöräilemään. Unohtamatta Pyynikin maastoja, joihin olen tällä hetkellä hiukan koukuttunut. Vähän tekisi mieli mennä legendaariselle Koulukadun kentälle juoksemaan vetoja radalla... 

Oi, tänään kun tulin illalla kotiin oli ruoka valmiina odottamassa. Olinkin jo melkein unohtanut, että miesystäväni on yleensä se joka huolehtii lämpimästä ruuasta. Tänään tarjolla oli kesäkurpitsasta tehtyjä nuudeleita, kastikkeessa oli halloumia, tomaattia, paprikaa, herkkusieniä ja ruokakermaa. Todella hyvää!

Kohti Karhunkierrosta, viikko 9: iloista tekemistä

Eivät ole viikot sisaruksia keskenään, eivät ollenkaan. Etenkään silloin kun kyseessä ovat mäkivedot... Mutta mennään viikko läpi alusta asti.

Viikko oli tiistaita lukuunottamatta iltavuoroa, tiistainakin tapasin kaverin töiden jälkeen ja pääsin takaisin Tampereelle vasta pimeällä. Työmatka suuntautuu mennen tullen Kalevan kirkon ohi, rakennus ei ehkä näytä kirkolta mutta kaunis se on, etenkin pimeässä. Usein menen aamuisin sen ohi bussilla, koska jos kävelen pysäkille niin yleensä kävelen linja-autoasemalle, en kirkon pysäkille. Matkassa eroa on noin kilometri, mutta mieluummin menen linja-autoasemalle koska silloin bussin kyytiin pääsee aikaisemmin. Ja jos bussi on myöhässä, voi odottaa sisällä lämpimässä. 

Maanantaina pidin vapaata liikunnasta. Tiistaina menin illalla bodypump-tunnille. Tarkoitus oli mennä salille, mutta koska bussi oli myöhässä ja salilla näytti olevan melko ruuhkaista iltaseitsemältä, päädyin pumppiin. Ohjelma sama kuin viime viikolla, mutta kyykyt ja selkäliikkeet / ylöstyönnöt tein isommilla painoilla kuin viimeksi. Hauikset jaksoin viime viikkoista huonommin, ehkäpä talven ensimmäinen hiihtolenkki kaksi päivää aiemmin tuntui vielä käsissä. Mutta kaikkinensa tämä on kiva ohjelma. 

Keskiviikkona tein viikon lyhyen lenkin, illalla hölköttelin junalta kotiin hiukan vajaat 36 minuuttia. Menin muuten vakireittiä, mutta sen sijaan että olisin mennyt Iidesjärven rantaa niin nousin radan varteen kävelytielle. Nauroin tälle:

Juna-alaa tuntemattomana on hyvä kummastella, että mikä raja? Ja miksi Tampere-Jyväskylä, kun kaupunkien välillä on 150 km? 

Torstaina menin aamulla TRIP-tunnille, ohjelma numero 13 eli viidakko. Yksi lempiohjelmistani, vaikka tänään tuntuikin siltä että ei oikein jaksanut. Jalat olivat vähän voimattomat. Silti kivaa vaihtelua touhuta aamulla, niin että illalla kahdeksalta pääsi asemalta kotiin ilman lenkkeilyä. 

Perjantaina ohjelmassa olivat ne surullisenkuuluisat mäkivedot, ne jotka jätin viime viikolla tekemättä - tai siis vaihdoin tasamaan vetoihin. Nyt oli ihan eri fiilis. Pääsin töistä viideltä, olin ulkona noin kymmentä yli. 50 minuuttia aikaa ennen kuin bussi Tampereelle lähtee. Olin päättänyt mennä mäkeen, joka sijaitsee pikavuoropysäkin lähellä. Pääsisin siis suoraan vedoista bussiin ja kotia kohti. Jostain syystä oli hyvä olo lähteä liikkeelle, sellainen tunne että onpa kivaa mennä tekemään mäkivetoja. Mistä se oikein tuli? En tiedä. Alkuun tein lämmittelyhölkkää 13 minuuttia, sen jälkeen muutaman minuutin koordinaatioita. 

Tätä mäkeä juoksin, tuonne ylhäällä (eli kuvan keskellä) olevalle valaisinpylväälle. Ensimmäinen setti oli 7 vetoa ylös, kävellen alas. Väliin neljän minuutin tauko; siinä kävelin edestakaisin ja hyppelin paikallani. Toinen setti oli 5 vetoa ylös, kävellen alas. Paitsi viimeistä en kävellyt kokonaan alas, vähän matkaa vain, ja sitten takaisin ylös bussipysäkille. Jos olisin tiennyt, että bussi on 10 minuuttia myöhässä, olisin tehnyt kaksi vetoa lisää että olisin saanut molempiin 7. Mutta koska oikealla oleva tie vie Jyväskylän suuntaan, ei tuosta kohtaa näe milloin Jyväskylästä tuleva bussi menee kohti Oriveden linja-autoasemaa. 

Vedot menivät enemmän "leikkien" kuin verenmaku suussa. Olin toki ylhäällä hengästynyt (maksimisyke 172) ja melko nopeasti mieleen tuli ajatus että apua näitä on vielä monta jäljellä. Yritin tehdä vetoja eri tavoin. Päkiällä juosten, lyhyellä tikkaavalla askeleella, pitkällä askeleella, keskittyen nostamaan polvea, keskittyen käsivarsien työskentelyyn... Ehkä siksi oli niin kivaa, kun alaskävellessä kehitteli mitä tekisi seuraavalla vedolla, Ei tämäkään ollut ihanteellinen mäki, mutka löytyi taas eikä tämä ole myöskään erityisen jyrkkä. 

Lauantaina olin töissä, ja sen verran väsytti että pidin lepopäivän. Samalla keräsin voimia tähän päivään. Sovimme jo viikko sitten ystäväni kanssa, että tänään heitämme parituntisen hiihtolenkin. Lähdimme Pirkkalasta Toivion koululta, mutta emme päässeetkään kuin ehkä sata metriä kun ystäväni huomasi että toisesta suksesta alkaa karva rullautua irti. Onneksi hänellä oli mukana myös voideltavat perinteisen sukset. Sillä aikaa kun hän kävi pikavoitelemassa ja vaihtamassa sukset parkkipaikalla, minä hiihtelin parinsadan metrin pätkää edestakaisin. Ensimmäinen vartti kertyi näin :) Kun aloimme hiihtää eteenpäin, jatkoimme latua kohti sitä latua, missä olimme viikko sitten. Siinä hiihdimme pätkän, mutta takaisin kääntymisen sijasta jatkoimme Lempäälään. Ystäväni mies tuli hakemaan meidät sieltä. Mittariin kertyi 15,5 kilometriä, ja aikaa meni 2 h 3 min. Ja olihan loistavat ladut! Vain pieni pätkä ajamatta, muuten huippukuntoiset. Maasto kumpuilevaa, mutta ei yhtään sellaista ylämäkeä missä tuntuisi että ei jaksa mennä eteenpäin, eikä yhtään sellaista alamäkeä jossa vauhti kiihtyisi niin kovaksi että alkaisin pelätä. Eikä mutkia alamäissä, vaan koko ajan näkee mihin latu on menossa. Siinä hiihdellessä kerroin tuttuni kysyneen olenko menossa Pirkan Hiihtoon, olin vastannut että kiinnostaisi, mutta koska alla on tältä talvelta vain 11 km niin 90 km pelottaa. No niinhän siinä kävi, että siltä seisomalta päätimme ystäväni kanssa ilmoittautua Puoli-Pirkkaan! 45 kilsaa jaksamme taatusti hiihtää, etenkin jos tai kun otamme reppuun eväät. Ja tärkeintä tietysti on, että puolikkaastakin saa osallistujamitalin! :D Hiihtomitali minulta vielä puuttuukin, joten käydään hakemassa se pois. Nyt vaan tarvii treenata vähän sitä silmällä pitäen, että jaksaisin lykätä käsillä 6-7 tuntia... Ihmeitä ei ehdi tehdä 3.3 mennessä, mutta ehkä tarvii ruveta punnertamaan kotona iltaisin, ja käydä salilla / lihaskuntojumpassa toinenkin kerta viikossa. Ja tehdä pitkikset hiihtäen.

Kaksi seuraavaa viikkoa onkin haasteellisia. Ensi viikolle on luvattu pakkasta noin 15 astetta, tuulen kanssa se tuntuu kuin olisi 20 astetta pakkasta. Pakko miettiä, mitä haluan ja voin tehdä ulkona. Jos tuuli on voimakas, hengittäminen on vaikeaa. Lisäksi kasvoja palelee herkästi, ja palelee paljon. Ei tarvi olla kummoinenkaan pakkanen, kun palaan sisälle punoittavana, ja sen jälkeen poskia ja nenää kihelmöi koko illan. Ensi lauantaina olen suunnilleen koko päivän ulkona, koska olen Villasukkajuoksun SM-kisoissa järjestäjänä. Menemme paikalle aamulla aikaisin, ja tapahtuman päättyessä noin kello 15 jäämme purkamaan tapahtumaa. Voi siis olla, että sunnuntaina en halua lähteä ulos. Ensi viikolle ohjelmassa on kuitenkin 4 juoksutreeniä. Pitkis 140-142 minuuttia, juoksuvedot 2 x 5 x 500 metriä, sekä lyhyet lenkit 52-53 min ja 39-40 min. Ystäväni kanssa puhuttiin, että torstaina voitaisiin mennä hiihtämään. Paitsi että ainakin Aamulehti ennusti tänään lumisadetta juuri torstaille. Vaihtoehto on spinning-tunti, josta voisin tehdä pitkiksen niin että ennen spinningiä touhuan juoksumatolla, soutulaitteessa ja cross-trainerissa. Mutta kolme muuta treeniä etsivät vielä paikkaansa, samoin kuin lihaskunto.

Sitä seuraavalla viikolla joudun tekemään kolme juoksutreeniä kolmessa päivässä. Torstaina lähden suoraan töistä viikonlopuksi Saksaan treffeille. Ja koska mukana on vain käsimatkatavarat, en ala roudata talvijuoksuvermeitä. Ja vielä, en aio "tuhlata" tehokasta treffiaikaa, edellisestä tapaamisestamme on kuitenkin jo 2 kk eikä seuraavan ajankohdasta ole tietoa. Onneksi tuolla viikolla lyhyt lenkki on tosi lyhyt, 32-33 minuuttia. Vauhtikestävyys on vauhtileikittelyä 30-32 minuuttia, eli verryttelyineen tunti. Pitkis 146-148 minuuttia. eli siis hoidettavissa on! Ainoa vaan, että tällä tietoa olen koko alkuviikon iltavuorossa. Tarkoittaa sitä, että pitkis on hoidettava aamulla ennen klo 10.55 tapahtuvaa bussin lähtöä, tai iltavuoron jälkeen. Jos teen pitkiksen Orivedellä klo 19 jälkeen, viimeinen bussi Tampereelle lähtee 21.25 eli olen kotona noin tuntia myöhemmin. No, tätä on vielä aikaa sumplia. Tärkeintä kuitenkin että eteenpäin mennään eikä hymy hyydy!