torstai 27. huhtikuuta 2017

Ilmainen ämpäri ja Bodom Night

Hups. Numerolappukausi alkaakin jo perjantaina 5.5! Kaverini laittoi eilen ryhmäviestin, kysyi lähtisikö joku hänen seurakseen Bodom Nightin kympille. Toisen kaverin kanssa oltiin sitä suunniteltu mutta ei tehty mitään asian eteen, no nyt on ilmoittauduttu. Ajatuksella että juostaan mitä jaksetaan ja loput kävellään. Tosin meikäläisen vähäisellä polkujuoksukokemuksella on ehkä parempikin ottaa kävelyaskelia mukaan, etenkin kun mennään pimeässä. Mutta hauskaa on lähteä kokeilemaan!

Viime viikon lämpöilyjen jälkeen olo alkaa normalisoitua. Paitsi että taas kramppaa... Tiistaina kävin astangajoogassa ja tälle päivälle suunnittelin intervalleja. Aamukuudelta heräsin siihen, että vaihteeksi oikea pohje kramppasi tosi pahasti. Kun kramppi oli ohi, pohje oli kipeä monta tuntia. Tiistaina hieroin pohkeita tennispallolla ja eilen käsin mutta näköjään jumittaa edelleen pahasti. Aamulla hieroin taas ja laitoin kylmägeeliä. Toivottavasti alkaa helpottaa. Aion kokeilla intervalleja huomenna, kun töiden jälkeen on tunti aikaa bussin lähtöön. 

Voi toki olla, että kramppiin vaikutti eilinen. Olin töitten jälkeen Näin on kirjat - tapahtumassa, jossa esiteltiin keväällä ilmestyneitä kirjoja. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja useita kirjailijahaastatteluita. Ja kruununa päälle 100 ensimmäistä sai ilmaisen kirjaämpärin! Mitäs niillä kirjoilla väliä, olivat vanhempia niin muutaman olin jo lukenut, mutta kun sai ämpärin! :D Tilassa ei ollut minkäänlaisia istuimia eli seisottiin jalat väsyksiin. Tänään ostin magnesiumpurkin, josko siitäkin saisi apua. Ohjelmaan tulee myös lisää jalkojen rullailuja. Taas kävi samoin kuin viime viikolla, heräsin kiristävään tunteeseen ja kun aloin venyttää pohjetta niin kivulias kramppi iski. 

Onhan tuo vähän ärhäkkä marjaämpäriksi mutta eiköhän sille käyttöä löydy :) 

Joka tapauksessa, nyt on takana jo kaksi viikkoa todella vähällä liikunnalla, vähän jännittää miten käy. Onko vauhti hidastunut vai kiihtynyt pakkolevon aikana? Huomenna saanen lisätietoa ja joko luottamusta tai panikointia HCR:lle.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Puoli viikkoa puolikipeänä

Kohtalaisen hyviä treeniviikkoja seurasi huono viikko. Tiistaina pääsin salille, poljin kuntopyörää puoli tuntia ja sen jälkeen suuntasin astangajoogaan. Iltavuorojen takia edelliskerrasta oli kolme tai neljä viikkoa, ja sen kyllä huomasi. Hiki valui aiempaa enemmän, välillä oli vaikea olla asanoissa kun jalkapohjat ja kämmenet luistivat hikisinä. 

Keskiviikkona olo huononi rajusti kesken päivän. Aamulla olin vain tavattoman väsynyt, päivällä alkoi särkeä päätä ja palella hirveästi. Iltavuorosta kun pääsin kotiin niin kuumemittari näytti 37,8. Mitään flunssan oireita ei kuitenkaan ollut, ei tukkoisuutta eikä kurkkukipua. Yöllä hikoilin lämmön pois, aamulla oli pikemminkin alilämpöä eli 36 tasan. Lähdin töihin koska edelleenkään ei ollut flunssan tuntua. No, torstain ja perjantain välisenä yönä vaivana oli jalkakramppi. Muutamaan kertaan tuntui, että kohta iskee kramppi päälle. Kerran päätin koittaa venyttää pohkeita, mutta heti kun koukistin vasemman jalan nilkkaa ja vedin varpaita itseäni kohti, niin tuskallinen kramppi iski. Hieroin pohkeen alaosaa niin kohta helpotti. Jalka oli kuitenkin kipeä vielä aamupäivälläkin.

Perjantaina oli vähän samanlainen päivä kuin keskiviikkona. Väsytti kovasti, ja iltapäivän puolella iski päänsärky sekä palelu. Lähdin iltavuorosta 10 minuuttia etuajassa jotta ehdin aikaisempaan bussiin eikä tarvinnut odotella tuntia. Kotona kuumemittari kainaloon, lukema pikkulämpö 37,3. Yöllä olikin sitten vatsa sekaisin... 

Lauantaille oli jo kuukausi sitten buukattu teatterireissu kirjabloggaajien joukolla. Kävimme Svenska Teaternissa katsomassa Tove-näytelmää. Nukuin bussimatkalla mennen tullen, ja pakko myöntää että katsomossakin nukutti. Ei tosin siksi että näytelmä olisi ollut tylsä :) Pieni päänsärky vaivasi koko päivän ja vatsaa nipisteli.

Ylva Ekblad ja Hellen Willberg. Kuva: Cata Portin
Tänään on ensimmäistä kertaa sitten keskiviikon hyvä ja normaali olo. Viime yö oli rauhallinen, nyt olo tuntuu varsin virkeältä eikä mihinkään satu. En silti aio harrastaa liikuntaa tänään. Jos kroppa noin oireilee, kertoo se siitä että sillä ei ole kaikki hyvin. On siis syytä ottaa hetki rennosti. Ensi viikolla palaan ruotuun, mutta väliin tarvitaan ainakin yksi tällainen täysin terveen tuntuinen päivä.

Yritän tässä samalla takoa päähäni, että viikon juoksutauko ei tee hallaa HCR:lle. Enemmän hallaa varmasti tulisi, jos lähtisin vetämään intervalleja väsyneenä tai lämpöilevänä. 


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen ilman kärsimystä

Viime viikonloppu oli liikunnallinen, joten se vaati pari vapaapäivää. Tämän viikon ensimmäinen treenipäivä oli keskiviikko. Ystäväni kanssa suunniteltu juoksulenkki muuttui kuitenkin ihan toisenlaiseksi kuin piti. Erinäisten sattumusten jälkeen pääsimme matkaan puolisen tuntia suunniteltua myöhemmin. Mukanamme oli ystäväni koira sekä hänellä kylässä ollut 5 kk:n ikäinen pentukoira. Alkumatka meni hyvin, noin kilometri. Mutta kun menimme vähän syrjemmälle hiekkateille, missä koirat voisivat juosta vapaana, meno muuttui. Tiet olivatkin paikoitellen niin mutavelliä, että koirat piti nostaa syliin ja kävelyttää pahimpien kohtien yli. Melko pian totesimme, että nuorempi koirista ei taida kestää juoksua - tai sitten jostain muusta syystä sen vatsa oli kuralla ja jouduimme pysähtymään usein. Päätimme kääntyä ympäri ja kävellä kotiin. Tämä juoksu-kävelyn yhdistelmä kesti 35,5 minuuttia / 4 km. Keskivauhti 8.57, josta siis vain ensimmäinen kilometri juosten (7.39).

Olin päättänyt tehdä koko treenikauden tähän asti pisimmän pitkiksen pääsiäisenä. Pitkäperjantai oli onneksi puoliaurinkoinen, joten oli helppo päätös lähteä hoitamaan lenkki pois alta heti pyhien aluksi. Tuulista oli edelleen, mutta se oli enemmänkin puuskittaista ja vain yhdessä kohtaa hetken aikaa suoraan vastaista. Lenkki oli ihan ok. Huomasin, että puolitoista tuntia jaksan, ei tunnu yhtään väsyneeltä eikä jaloissa paina. Noin 15 kilsan kohdalla alkaa tuntua pohkeissa ja syke nousee. Alkumatkasta tuntui että on liikaa vaatetta päällä mutta loppumatkasta ei. Saaliina pisin lenkki sekä ajallisesti että matkassa, 19 km / 2,5 h. Keskidyke 156 keskivauhdilla 7.54. Viimeisessä ylämäessä jouduin kävelemään jyrkimmän kohdan, sen verran väsytti. Matkaeväänä oli viinirypäleitä, jotka söin noin kahden tunnin kohdalla.

Tänään oli taas säätilana kaikkea mahdollista. Aamulla paistoi aurinko, joka vaihtui lumisateeseen tai pikemminkin märkiin rätteihin. Sitä seurasi auringonpaiste. Koska lihakset alkoivat jumiutua eilisestä, päätin lähteä sauvakävelylle. 1 h 22 minuuttia / 8,68 km, keskisyke 127 keskivauhdilla 9.23. Kotiin palatessa satoikin taas lunta...

Koska olin syönyt tukevan päiväruuan, en ollut sauvakävelyn jälkeen nälkäinen. Ajattelin kuitenkin, että jotain olisi hyvä syödä. Tein vallan maukkaan setin: rasvatonta makeutusaineella makeutettua vaniljajogurttia, sokeritonta metsämarjamehukeittoa, viipaloitua banaania ja viinirypäleitä. Hyvää! Isoon nälkään tämä välipala ei tehoa mutta pienenä palauttavana toimii mainiosti.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Matalaa tehoa ja koti-balettia

Tämä treeniviikko on ollut edellisiin verrattuna hyvin erilainen ja siksi ehkä myös tavanomaista hauskempi. Tiistaiaamuna en jaksanut nousta tekemään lihaskuntoa kotona, joten siirsin sen keskiviikkoon iltavuoron jälkeen. Tein jotain täysin uutta: lainasin kirjastosta baletti-dvd:n ja tein 55-minuuttisen ohjelman. Se oli varsin hauskaa ja yllättävän raskasta. Lyhyen alkulämmittelyn jälkeen oli 20-minuuttinen setti, jossa oli paljon kyykkyjä, varpaillenousuja ja tasapainoilua yhdellä jalalla. Sitä seurasi cardio-osuus, jossa oli lisää kyykkyjä, hyppyjä ja kyykkyhyppyjä. Hiki tuli! Syke oli korkeimmillaan 150. Loppuun muutama vatsaliike ja venyttely.

Koska viikonlopuksi oli muuta ohjelmaa, tein pitkiksen torstaina. Tai ei siitä varsinaista pitkistä tullut, meno oli sen verran väsynyttä että suunnittelemani kahden tunnin sijaan saldoksi tuli 1 h 27 min. Väsymyksestä huolimatta data on ihan ok seurattavaa; keskisyke 152 keskivauhdilla 7.53. Ensimmäinen kilometri kesti 8.20 (ylämäkeen ja vastatuuleen) mutta kaikki muut menivät alle kasin.

Viikonloppuna oltiin taas naisporukalla mökillä Oriveden Eräpyhässä. Viisi naista oli mukana, mutta treenit vedettiin hyvin eri kombinaatiolla. Mökin emännän kanssa lähdimme paikalle lauantaina puoliltapäivin. Koska muut olivat tulossa myöhemmin, lähdimme sauvakävelemään kahdestaan. Kävelimme 1 h 10 min, ja perään teimme mökin pihalla 20 minuuttia lihaskuntoa. Setti oli tabata, eli 20 sekunnin työosuutta seurasi 10 sekunnin tauko, yhteensä 8 kertaa per kierros, yhteensä kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella oli vatsaliike, jossa käsissä oli kahvakuula, minulla 6 kg. Selinmakuulla kädet ojentuvat pään yli samalla kun jalat suoristuvat. Toisena liikkeenä oli syväkyykky, jonka tein 12 kilon kahvakuulalla. Näitä siis 4 sarjaa molempia. Toisella kierroksella aloitimme punnerruksella portaita vasten. Portaiden korkeus vastasi ehkä kahden steppilaudan korkeutta. Toinen liike oli sellainen, että kämmenet olivat portaita vasten, ja jalkoja nostettiin vuorotellen suorana yläs. Alkuasento oli kuin väärinpäin käännetty v-kirjain. Näitä siis 4 sarjaa kumpaakin. 

Alkuillasta teimme 40-minuuttisen kahvakuula-tabatan. Edelleen työosuus 20 sekuntia, tauko 10 sekuntia, tauon aikana siirtyminen pisteeltä toiselle. Pisteitä oli 6: kyykky 16 kg:n kahvakuulalla, 6 kg:n kuulan pyöritys pään ympäri, maastaveto 20 kg:n kuulalla, etuheilautus 12 kg:n kuulalla, vapaavalintainen vatsa/selkäliike oman kehon painolla ja askelkyykkykävely 8 kg:n kuulan kanssa. Yhdellä kierroksella oli 8 liikettä, eli joka pisteellä pysähdys kerran ja parissa toisen kerran. 

Aloitimme tietysti lämmittelyllä, teimme viitisen minuuttia erilaisia liikkeitä kevyimmillä kuulilla. Työosuus oli puolisen tuntia. Musiikin mukaan tehty viiden kierroksen tabata-setti kesti 5 x 4 min 20 sek. Jokaisen kierroksen jälkeen pidimme pidemmän tauon, suunnilleen minuutin-puolitoista. Loppuun vielä jäähdyttely. Tässä treenissä meitä oli kolme. Yhdellä porukasta oli jalka kipeä ja toinen tuli nelituntiselta spinning-maratonilta, joten he olivat saunanlämmitysjoukko :)

Viikonloppu huipentui pitkään sauvakävelylenkkiin. Matkaa kertyi 11.94 km johon käytimme 2 h 5 min. Kävimme Eräpyhän Nunnankirkon laavulla. Matka sinne oli pääosin soratietä, lopussa oli muutama sata metriä polkua. Kiva että metsänkin puolella oli jo sulaa ja kuivaa. Ihanaa oli olla tällaisella pitkällä lenkillä; kun on seuraa niin aika menee nopeasti. Yksin saattaa tuntua jo tunnin jälkeen, että voi kun kello menisi nopeasti ja aika tulisi täyteen. Porukalla ajan kulua ei huomaa, kun on paljon juteltavaa. 

Viikko oli siis melkoisen hyvä. Liikuntasaldo oli 7,5 tuntia, josta 4,5 tuntia oli pk-tason sauvakävelyä ja juoksua. Lihaskuntotreenit olivat erilaisia kuin mihin keho on tottunut, se oli virkistävää. Nyt kyllä keho on melko lailla jumissa, joten huomisesta tulee lepopäivä. Tänään täytyy venytellä ja huomenna voisi olla rullailun vuoro. Olen myös kaivanut esiin piikkimattoni, yhtenä iltana jo makoilin sen päällä ja tänään jatkan. 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kevät, talvi, kevät, kivaa, kamalaa, kivaa

Tunnustan: lintsasin viime viikon pitkiksellä. Mutta palataan aluksi viikko taaksepäin, ja edelliselle pitkikselle.

Sunnuntaina 26.3. oli aurinkoinen mutta erittäin tuulinen sää. Lähdin juoksemaan ajatuksella, että jos nyt saisi pari tuntia kasaan ja jos vaikka saisi myös niitä alle 8 minuutin kilometrejä. En tiedä miksi, mutta meno tuntui koko lenkin samaan aikaan helpolta ja raskaalta. Ihmettelin kun sykkeet oli jatkuvasti korkealla, tuntui kylläkin että paljon oli ylämäkeä menomatkalla ja vastatuulta paluumatkalla. "Karu" totuus paljastui aika äkkiä, alle 8 minuutin kilsoja oli kaikki 18! Keskivauhti suorastaan hurja 7.30 eli taas 23 sekuntia nopeampi kuin torstain kevyellä lenkillä. Nyt keskisykkeeksi tuli 161 että ei se ihan pk-lenkiksi mennyt. Mutta hämmästyttää, että vauhti oli tuo kun kuitenkin tuntemus oli että lönköttelen hitaasti. 

Koko viikon saalis oli 6 h 43 min liikuntaa. Hyvä määrä. Pari viikkoa on ollut aika kovaa joten seuraavaksi oli kevyemmän viikon vuoro.

Viime viikon liikunnat ovat sekä hyviä että huonoja. Maanantain pidin lepoa, ajattelin että sunnuntainen 2 h 18 minuuttia todennäköisesti painaa kintereissä. Tiistaina kävelin alkuverryttelyksi rautatieasemalta kotiin 21 minuuttia, kyykkäsin portaat kerrosten 1-6 välillä vajaat 5 min ja vielä 41 minuuttia lihaskuntoilua kotona. 

Keskiviikkoaamuna lähdin klo 8 juoksemaan intervalleja. Alkuun 10 minuuttia verkkaa, sitten 6 x 6 minuuttia 1,5 minuutin kävelypalautuksella. Tänään vasta huomasin, että Polarin kellostani näkee tarkkaa dataa jokaisesta vedosta. Hyvä huomata nyt, kun laite on ollut 3,5 vuotta käytössä... No mutta, vetojen vauhti oli kiihtyvä ja syke tasainen: 6.49 / 167 / 0.88 km; 6.36 / 166 / 0.91 km; 6.27 / 166 / 0.92 km; 6.27 / 168 / 0.93 km; 6.19 / 166 / 0.94 km; 6.11 / 168 / 0.96 km. Ilahduttavaa, tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta että sain kiihdytettyä vauhtia loppua kohti, ja kuitenkin syke pysyi suunnilleen samana. 

Perjantai oli uimahallipäivä, sisältäen kunnon hartiatreenin. Oriveden uimahallissa allas on 25-metrinen. Tein niin, että uin 25 metriä, otin kiinni hyppykorokkeesta ja tein 10 leuanvetoa eli kasvot kohti koroketta. Sitten toiseen päähän, ja takaisin, kiinni hyppykkorokkeesta ja vetoja toisinpäin, kasvot kohti allasta. Olisin halunnut jatkaa tätä koko sen ajan, mitä meni kilometrin uimiseen eli 10 sarjaa molempia. En kuitenkaan jaksanut kuin 7. No tuli siinä kuitenkin 70 toistoa molemmin päin. Salilla en jaksaisi vetää tankoa noin montaa kertaa, mutta vesi on armollinen elementti. 

Pitkis piti tehdä lauantaina päivällä, koska lähdin illaksi Helsinkiin teatteriin. Sunnuntaille ei uskaltanut jättää, koska oli suuri todennäköisyys että juomme siskoni kanssa muutaman lasin viiniä (joimme 3). Sää oli karsea, tuulista ja lumiräntää. Päätin jättää parituntisen juoksun toiseen kertaan ja käydä sauvakävelemässä. Ratkaisu oli ilmeisen oikea, koska kahdesti meinasin kaatua. 1 h 24 min tuli käveltyä. Ihan ok, vaikka olisi saanut mennä kauemminkin. Aika huono fiilis jäi.

Tänään juoksin työmatkalla intervalleja. Keksin taas uuden, tai en sitä itse keksinyt vaan luin vanhasta Sport-lehdestä. En muistanut kuin vetojen ajat joten palautukset olivat minuutin lyhyempiä kuin lehden ohjeessa. Alkuverkkaa menin 10 minuuttia, sitten vedot 15, 10 ja 5 minuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, loppuverkka 6 min. Tavoittelin sitä, että pisin veto on pk-vauhtia nopeampaa mutta että missään vaiheessa ei tunnu pahalta. Toinen saisi olla vauhdikkaampi mutta suurimman osan ajasta pitäisi olla hyvä olo. Viimeinen voisi lähteä suht rennosti mutta viimeiset pari minuuttia saisin ottaa irti kaiken mikä lähtee. Pari tuntia kotiinpaluun jälkeen olo on onnistunut. Ensimmäinen veto oli 15 min, keskisyke 166, keskivauhti 7.04, matkaa 2.13 km. Toinen 10 min / 167 / 6.40 / 1.49 km ja kolmas 5 min / 171 / 6.11 / 0.81 km. Ensimmäinen veto lähti ylämäkeen niin se oli alussa raskas. Toinen lähti alamäkeen mutta puolivälissä oli ylämäki. Kolmas meni tasamaalla. Ja hyvä ajoitus, ei tullut yhtään pysähdystä risteyksiin vaan kaikista pääsi läpi suoraan. Olen taas iloinen siitä, kuinka paljon vauhti koveni. Viimeinen tuntui pahalta, joten tuo vauhti on liikaa. Mutta 6.40 ei tunnu lainkaan mahdottomalta mennä kauemminkin kuin 10 minuuttia. 

Hyvillä mielin siis eteenpäin, vajaa 6 viikkoa numerolappukauden alkuun!