sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Migreenin sotkema, silti ok viikko

 

Kirjoittaja puiden reunustamalla hiekkatiellä

Tämä viikko on ollut todella kaksijakoinen. Toisaalta on ollut tosi kivaa, olen ulkoillut kavereiden kanssa, toisaalta viikonlopun kolme migreenikohtausta pilasivat suunnitelmat. 

Maanantaina tapasin pitkästä aikaa ystäväni, edellisestä kohtaamisesta taitaa olla hyvinkin pari kuukautta. Hän on äitiyslomalla, ja niinpä meillä oli vaunut mukana kun suuntasimme kävelylle Oriveden Paltanmäkeen. 49 minuuttia / 4,5 km / 121, keskivauhti 10.45. Paljon riitti juteltavaa lenkin ajaksi, ja istuttiin tovi puistossa syömässä jäätelöä lenkin jälkeen. T-paidassa oli vähän kylmä, mutta kotimatkalle mukana oli villatakki. 

Tiistaina kävin töiden jälkeen Pirkkalassa, ja sieltä kävelin Härmälän ja Arboretumin kautta keskustaan. Hain passin ja menin ostamaan multaa ja ruukkuja, pysäytin mittauksen Keskustorille. 1 h 10 min / 7 km / 131, keskivauhti 10.01. Oli kivaa olla pitkästä aikaa Härmälän kävelyreitillä, vaikka sieltä ei pitkä matka olekaan Arboretumiin.

Nurmialueen reunustama hiekkatie
Kyllähän tuolla tuli olo, kuin olisi maaseudulla vaikka olikin vain viitisen kilometriä ydinkeskustasta. 

Perjantaina kävelin tuttuakin tutumman Arboretumin kierroksen, siellä on ihana nollata työviikko. Aika paljon oli taas väkeä liikkeellä, mutta silti koskaan ei ole ruuhkan tuntua. Baanat ovat kohtalaisen leveitä ohittaa ja tulla vastakkain, lisäksi siellä menee useita teitä ristiinrastiin niin voi välillä mennä vähän syrjemmälle. 1 h 10 min / 7 km / 130, keskivauhti 9.57. Meno tuntui paikka paikoin tukkoiselta mutta silti tuli alle kympin keskivauhti. 

Puusilta, puita ja lampi Hatanpään Arboretumissa

En kyllästy Arboretumiin ikinä! Joka kerta siellä on vähän eri näköistä, joku kukkii tai jossain vihertää, missä ei edelliskerralla ollut mitään. Puusillat ovat idyllisiä. 

Olimme ystäväni kanssa suunnitelleet lauantaille sauvakävelylenkkiä, mutta siirsimme sen sunnuntaille. Heräsin aamulla klo 9 migreeniin, ja vaikka ehkä olisin kyennyt iltapäivällä liikkeelle niin parempi vaihtaa päivää. Ystävällekin sopi sunnuntai paremmin. Nukuin lääkeväsymystä pois ja nousin puoliväkisin ylös puoli kahdentoista maissa. Olisi nukuttanut vielä, mutta ajattelin että on pakko nousta ylös. Vaihdoin kesäkurpitsan taimia erillisiin ruukkuihin, ja lisäilin multaa aiemmin siirrettyihin taimiin. Iltapäivällä kuitenkin alkoi tuntua siltä, että taas alkaa juilia vasemmalla puolella päätä. Iltaseitsemältä otinkin toisen setin migreenilääkkeitä. Siihen kaatui suunnitelmani kahvakuulailla illalla. Johtuneeko lääkkeistä, mutta sykemittari huusi taas aamulla punaista, palautuminen erittäin heikko ja unen laatu huono (REM-unta vain 11 %). Heräilin jo puoli seitsemän aikaan, vielä torkuin niin että lopulta nousin puoli kahdeksalta. 

Yhdentoista maissa tapasimme ystäväni kanssa ja hänen koiransa kanssa ja lähdimme Kauppiin. Rauhaniemen rannasta vähän kävelytietä, sitten pari polkupätkää, Kaupin kilpakolmoselle ja vielä parin extramutkan kautta takaisin Rauhaniemen rantaan että saatiin suunnitellut luvut kasaan. 1 h 3 min / 5,15 km / 141, keskivauhti 12.13. Maksimisyke tällä lenkillä oli 174, en tiedä vaikuttivatko edellispäivän migreenikohtaukset vielä vai onko peruskunto paljosta kävelystä huolimatta yhä varsin huono. Totesin kuitenkin, että sykkeessä on varaa niin en edelleenkään huolestu vaikka tasamaan lenkeillä keskisyke on 130-tasoa. Olin ajatellut, että koska kahvakuulailu jäi eiliseltä pois niin olisin tehnyt sen tänään illalla, no eikös viikonlopun kolmas migreenikohtaus iskenyt iltakuuden maissa :( Aloin miettiä ihan vakavissani, että pitäisikö taas alkaa ajatella estolääkitystä. Jos tällä kertaa menisi neurologille eikä työterveyslääkärille, voisi löytyä sopiva lääke kolmen aiemmin kokeillun tilalle. 

Puita ja vehreitä kukkapenkkejä Hatanpään Arboretumissa

Viikon saldo oli siis neljä kävelylenkkiä, 23 km, mutta ei yhtään lihaskuntoa tai kehonhuoltoa. Ensi viikolle täytyy saada lihaskuntotreeni mukaan; Kaupin mäissä jalka- ja käsivarsiosasto saa kyytiä mutta keskikroppa ei niinkään. Voisin tehdä parikin puolituntista corea, ja kahvakuulailun. Huomenna aion kävellä töistä junalle, mutta loppuviikko on vähän sen mukaan saanko oireita tiistain koronarokotuksesta. Jos en, niin aiomme ystäväni kanssa kävellä viikonloppuna paljon. Olemme varanneet Helsingistä hotellin perjantaista sunnuntaihin, aiomme osallistua Hki Five -haasteeseen. Siinä kävellään viisi eri reittiä Helsingissä, ja ne suoritettuaan saa t-paidan mitalin värisellä painatuksella. Kultamitali lienee meiltä poissuljettu, sillä sitä varten reitit pitäisi kävellä päivässä. Hopeamitaliin riittää viikko, mutta saa nähdä mitä ehdimme viikonlopun aikana. Olemme kuitenkin perjantain töissä, niin pääsemme kaupunkiin vasta iltakahdeksan maissa. Pronssimitali on realismia, siihen ei ole aikarajaa. Uskomme, että kaksi Helsinki-visiittiä riittää :) Reittejä ovat Lauttasaari 10,2 km, tämän ainakin menemme viikonloppuna, todennäköisesti myös Töölön 6 km. Muita ovat Etelä-Helsinki 10,1 km, Keskuspuisto 10 km ja Arabianranta 11,4 km. Ihana haaste, jota lähdemme innolla kävelemään läpi! Jos emme voita osallistumista Lenkillä-blogin Instagram-arvonnassa, maksamme mieluusti 30 €. Rahansa voisi käyttää moneen paljon turhempaankin asiaan. 

Kivaa viikkoa kaikille, ihanaa että taas on luvattu lämpöisempää! Olikin kurjaa kun monena aamuna joutui miettimään, pitääkö laittaa hanskat käteen... 


sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Huonon tuntuinen viikko

 

Puiden reunustama asfalttitie, mutkainen ylämäki

Tämä viikko tuntuu jotenkin huonolta, ehkä siksi että treenejä oli viime viikkoa vähemmän ja ne olivat lyhytkestoisempia. Myös sateinen ja viileä sää heikensivät treeni-intoa. 

Maanantaina kävelin tutun reitin Orivedellä töistä junalle, Onninpolun kautta asemalle. Pääsin lähtemään sen verran myöhään, että ylimääräisiin kiemuroihin ei ollut aikaa. 52 min / 5 km / 130, keskivauhti 10.21. 

Tiistaina kroppa tuntui tukkoiselta ja jalat varsinkin väsyneeltä, tein puolituntisen liikkuvuus-venyttelyn. Ihan omatoimisesti ilman tallenteita, paljon kiertoja ja dynaamisia venytyksiä sekä liikkuvuutta lonkille kuminauhalla ja ilman.

Keskiviikkona kävelin iltavuorosta junalle, vaihteeksi skippasin Onninpolun ja meninkin lapsuuteni kotikulmien eli Pappilankankaan kautta. Pari lisämutkaa mahtui mukaan, 56 minuuttia / 5,5 km / 132, keskivauhti 10.10. 

Perjantaina menimme ystäväni kanssa yhdessä GoGolle Bodypump-tunnille, oli kiva miksattu ohjelma. Kahvakuulailusta on tainnut olla hyötyä, en ole käynyt pumpissa ikuisuuksiin mutta jaksoin odottamaani paremmin. Punnerrukset on aina mulla huonoja, niin perus- kuin ojentajaversiot. 58 minuuttia tehokasta hikoilua, kivaa oli!

Ylämäki jonka päässä puusilta, pururadalla

Perjantaina sovimme ystäväni kanssa sauvakävelylenkin lauantaille, uskokaa tai älkää niin sain itseni sängystä ylös ajoissa, olimme Kaupissa jo pian aamukymmenen jälkeen! Kilpaviitosen mäkisessä maastossa 59 minuuttia / 4,95 km / 143, keskivauhti 11.55. Edellisillan pumppi tuntui hanuriosastolla ja käsivarsissa, loppumatkasta varsinkin oli olo että ei jaksa lykätä käsillä yhtään lisätukea mäestä. Ei helpoin maasto mutta pääsääntöisesti tuolla metsässä on aina mukavaa. 

Tämän viikon saldo oli siis kolme lenkkiä, joille kertyi mittaa yhteensä vain 15,5 km. No, ehkä viime viikon yli 30 kilsaa kaipasi jaloille kevyempää menoa. Muuta treeniä oli yksi lihaskuntoilu ja yksi kehonhuolto.

Ensi viikolla pääsen varmaankin lenkkeilemään nelisen kertaa, mutta ainakin pidempiä lenkkejä kuin tällä viikolla. Kirjastomme sulkeutuu kirjastopalvelujen osalta kuntavaalien takia, joten olen koko viikon aamuvuorossa. Jos pääsen lähtemään klo 15 bussilla, voin tehdä Tampereella reippaasti päälle tunnin mittaisia lenkkejä, ja jos olen vaaliavustajana klo 16 asti niin ehdin sen jälkeen tehdä hyvän pituisen lenkin klo 17.25 lähtevälle junalle. 

Huomenna tapaan ystäväni, laitan varuiksi lenkkivaatteet jos vaikka menemme vaunulenkille hänen vauvansa kanssa :) 

Kivaa viikkoa, toivotaan että tästä vähän lämpenisi eikä tarvisi enää miettiä, laittaako hanskat vai ei... 


sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Paljon kävelyä kesäsäässä

 

Kirjoittaja seisoo pitkospuilla
Ihanaa, kesä tuli tällä viikolla! Alkuviikolla jo tarkeni kävellä t-paidassa, ja puolessa viikossa maisema vihertyi ihan yhdessä yössä. Kovasti toivon, että ilma pysyy lämpimänä, sellainen 15-20 astetta olisi minulle ihanteellinen. 

Tälle viikolle tuli sinänsä tutunoloinen setti, 4 kävelylenkkiä ja 1 lihaskuntotreeni. Kävelyt olivat kuitenkin aika pitkiä, kolme niistä kesti reippaasti yli tunnin. Välipäiviä tuli, joten jalka ehti palautua. Kiva kuitenkin huomata, että tunti ja vartti on nyt sellainen normimitta, mistä ei tule kipua. 

Hiekkatie järven rannassa
Maanantaille suunniteltu lenkki peruuntui, ystäväni halusi välttää ennustetun sateen. Ja koska laskin töiden jälkeen pohjakassan, en ehtinyt kävellä töistä junalle. Tuli siis lepopäivä.

Tiistaina ja keskiviikkona sen sijaan kävelin töistä junalle. Tiistaina aikataulu oli hiukan tiukempi, kävelin Onninpolun kautta asemalle ilman isompia mutkia. 1 h 8 min / 6,65 km / 135. Keskivauhti 10.17. 

Keskiviikkona menin myös Onninpolulle, mutta välissä piipahdin siellä olevilla pitkospuilla. Lisäksi kiersin Vehkalahden kautta ja tein vielä aseman ympäristössä pari mutkaa. 1 h 22 min / 7.90 km / 128. Keskivauhti 10.27. Olin iltapäivällä kokouksessa ja sen takia myöhästyin bussista, junan lähtöön oli 2 tuntia mikä oli turhan pitkä lenkkiaika, olin siis kokouksen jälkeen hetken töissä ja lähdin liikkeelle niin ettei tulisi yli puolitoistatuntista kävelyä.

Torstai oli välipäivä.

Perjantaina kävelin kotoa Pyynikin, Pispalan ja Epilän kautta Lielahteen. Kävin ostamassa multaa ja ruukkuja, koska viikonlopun suunnitelmissa oli siirtää chilin ja paprikan taimia erilleen omiin purkkeihin. Tulin bussilla pois. Lähdin liikkeelle aamulla ennen iltapäiväkuumuutta, mutta itse asiassa iltapäivällä tuli sadekuuroja ja olikin aamua kylmempi. Saldona 1 h 24 min / 8,25 km / 138. Keskivauhti 10.15. Syke oli korkealla, koska ensimmäiset 2 kilometriä Pyynikin läpi Pispalanharjulle olivat ylämäkeä. 

Kapea katu Pispalassa, puisia omakotitaloja kiinni kadunreunassa

Lauantaina tein illalla kahvakuulatreenin, tutusti Rammsteinin Reise, reise -levyn tahtiin. Siinä on sellaista musaa, että saa liikkeisiin hyvän rytmin ilman tarpeetonta miettimistä :D Aika monet liikkeet saa tehtyä hitaasti, jolloin tekniikkaan on pakko kiinnittää huomiota. Vaikka jumppahuone on iltapäivän ja illan varjossa, ja tuuletusikkuna oli auki, tuli jäätävä hiki. Ahkeroin 46 minuuttia / 118. Tein pääosin niin, että yhden biisin aikana kaksi liikettä. Esim. säkeistöjen aikana maastaveto ja kertosäkeessä pystysoutu, tai säkeistöjen aikana hauiskääntö ja kertosäkeessä pystypunnerrus, tai säkeistöjen aikana vatsaliike niin että yläkroppa nousee ja kertosäkeessä vatsaliike jalkojen ojennuksella. Stein um Stein on sitten se kyykkybiisi, jolla saa murhaavan hitaasti kyykättyä koipensa tärisemään :D 

Join kyllä runsaasti sitruunavettä ja vissyä lauantai-illan mittaan, mutta niin vaan heräsin sunnuntaiaamuna taas migreeniin :( Lääkkeet naamariin ja lisää unta, heräsin melko virkeänä varttia yli yhdeksältä. Olo oli yllättävän hyvä, joten lähdin puoliltapäivin kävelylle. Kas kummaa, että tie vei taas Viinikanlahden kautta Arboretumiin ja takaisin :) 1 h 16 min / 7,75 km / 131. Keskivauhti 9.52. Oli muuten ekaa kertaa leikkauksen jälkeen keskivauhti alle 10 minuuttia per kilometri. Itse asiassa kaikki kilsat viimeistä lukuunottamatta menivät alle kympin. Toki Arboretum on tasaista, joten siellä olen saanut aiemmatkin nopeimmat kävelykilsat, mutta aiemmin on ollut joku tai useampi reilusti yli 10 minuutin kilsa niin että keskivauhti on ollut hitaampi. 

Yksi tekijä sunnuntain hyvään kulkuun voi olla se, että olin perjantainkin vapaalla joten sain neljän päivän vapaaputken. Otin viikolla käyttöön Polarin Nightly Rechargen, ja keskiviikkona kun tuli vaaditut kolme yötä täyteen oli tulos:

Urheilukellon näytöllä yöllisen palautumisen tila: hyvin heikko

Hyvin heikko, joten tavoitteena vapaapäiviin ei voinut olla muu kuin päästä paremmalle tasolle. Torstaina viesti oli heikko, perjantaina tyydyttävä, lauantaina ok. 

Näytöllä palautumisen tila OK

Sekä ANS-tila (mikä ikinä se onkaan, en ole vielä selvittänyt) että unen tila olivat omalla tasolla. Ja tästä vielä parani niin, että tänä aamuna kello näytti yöpalautumisen tilaksi hyvää. Iso ongelma taitaa olla uneni katkonaisuus, vajaan viikon saldo on yhtenäisyys 2.9/5. Eli heräilen monta kertaa yössä. Käyn useimmiten vessassa kerran yössä, lisäksi on peiton alla liian kuuma ja peiton ulkopuolella liian kylmä, autoja kiihdyttelee kadulla, puoliso kuorsaa... Vaikka nukahdan nopeasti uudelleen, varmasti uni häiriintyy kun herää monta kertaa. Mielenkiintoista nähdä nyt kun palaan töihin, ja ensi viikolla on sekä kaksi iltavuoroa (jolloin olen kotona 20.30 maissa) ja kolme aamuherätystä klo 5.40, että miten palautuminen onnistuu etenkin silloin, kun menen iltavuoron jälkeen aamuvuoroon. 

Loppuun vielä ihanan kesäisiä lenkkimaisemia Viinikanlahdelta, Hatanpäältä ja Arboretumista,

Hiekkatie järven vieressä

Hiekkatie järven vieressä, vasemmalla Hatanpään sairaalan rakennus

Puusilta arboretumissa, taustalla punaisia ja keltaisia kukkia

Hiekkatie järven rannassa, taustalla Tampereen keskustan kerrostaloja

Ensi viikko on taas tässä vaiheessa liikunnan suhteen auki. Maanantain ja keskiviikon olen iltavuorossa, suljemme kirjaston klo 18 ja juna lähtee 19.25, eli silloin varmaankin taas kävelen töistä junalle. Kaverini kanssa käymme sauvakävelyllä joku ilta. Johonkin väliin ujutan kahvakuulailua, ja jos viikonloppuna on kaunista niin kävelen silloinkin. Tälle viikolle tulikin kevään ennätyskilometrit eli 30,6! No, pari edellistä oli 17 kilsan viikkoja, niin hyvää tekee saada välillä enemmän mittaa. Etenkin, kun jalka tuntuu kestävän :) 

Kivaa viikkoa kaikille, toivotaan kauniita ilmoja ja mahdollisimman vähän haittaa allergioista. 





keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Oletko ylpeä siitä, mitä teet?

 

Postauksen kirjoittaja tekee russian twist -vatsaliikettä

Sunnuntaina tekemässäni GoGon virtuaali-HIITissä ohjaaja Jemina huusi "oo ylpee siitä mitä teet". Treenin jälkeen pysähdyin pohtimaan tätä. 

En ollut treenin alkupuolella lainkaan ylpeä, sillä vain vauhtipunnerrus (eli kyykky ja kahvakuulan ylöstyöntö) sekä russian twist -vatsaliike olivat liikkeitä, joita pystyin tekemään ilman soveltamista. Muuten oli monta liikettä punnerrusasennossa niin, että olisi pitänyt hypätä haarahyppy, tehdä vuorikiipeilijä, hypätä polvet kyynärpään ulkopuolelle... Vaihtoehto annettiin viimeiseen, mutta siinäkin olisi painon pitänyt olla päkiöiden varassa. Polvet maassa tehtynä kaikki liikkeet olivat hitaita ja tuntuivat kankeilta. Lisäksi oli liike, jossa ensin hypättiin levykiekon / kahvakuulan yli, ja sitten tehtiin burpee. Hypyn jätin väliin, ja burpeen tein askeltamalla, toki siinäkin niin että varoin leikattua varvasta. Lopun pyramidista jätin 180 asteen hypyn pois ja tein vain vauhtipunnerruksen, ja vatsaliikkeen jossa ollaan punnerrusasennossa ja hypätään polvet kyynärpään ulkopuolelle jätin kokonaan pois, tein tilalla lankun jossa liikuin vuorotellen eteen ja taakse. 

En ollut alkuksi ylpeä, mutta ohjaajan huudon jälkeen olin. Miksi? Koska teen! 

Lauantaina tulee 7 kuukautta leikkauksesta. Edellisestä juoksulenkistä tulee kuun lopulla 2 vuotta. Kipujen alettua odotin diagnoosia 5 kuukautta, sitten leikkausta vuoden. Kävelylenkeistäkin oli lähes 1,5 vuoden tauko. En pysty juoksemaan, hyppimään tai tekemään mitään liikkeitä, missä painon pitäisi olla päkiän tai varpaiden päällä. En tiedä, pääsenkö koskaan takaisin maratonkuntoon tai "edes" puolimaratonkuntoon. Olen 40-vuotias, enkä tiedä saanko kuntoani enää nousemaan lähellekään parin vuoden takaista. 

Mutta olen ylpeä, koska en ole luovuttanut. Vaikka en ole nopein kävelijä, notkein venyttelijä, voimakkain lihaskuntoilija, hoikin tai nätein tai muodikkain Instagrammaaja, kävelen, venyttelen, lihaskuntoilen ja Instagrammaan. En ole jäänyt sohvan nurkkaan odottamaan sitä päivää, kun jalka ehkä kestää juosta. Olen tehnyt kolmisen kuukautta säännöllisiä kävelylenkkejä, joista reilun tunnin mittaiset sujuvat hyvin, puolitoistatuntiset vaativat välipäivän tai kaksi. En ole hylännyt lihaskuntotreeniä, vaikka aiemmin tein sitä tukemaan nimenomaan juoksukuntoa. Toivon, että joskus palaan juoksubaanoille, mutta sitä odotellessa pidän huolta itsestäni.

Haastankin kaikki pohtimaan, oletko sinä ylpeä siitä mitä teet? Riitätkö itsellesi?

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Kylmää ja kankeaa

 

Punaisia kukkia puun juurella

Kyllä etenee kevät hitaasti Tampereella! Tällä viikolla olen lenkkeillyt paksumman takin kanssa, vetänyt lisäkerroksen ulkoiluhousujen alle ja vakavissani harkinnut, tarviiko laittaa pipo ja hanskat. On paistanut aurinko mutta ollut kylmä tuuli, toisinaan on satanut räntää. Joskus on saman lenkin aikana saanut laittaa aurinkolasit silmille ja hupun päähän sateensuojaksi. 

Viikon saldo on kolme kävelylenkkiä, kaksi lihaskuntotreeniä ja yksi lyhyt kehonhuolto. 

Puusilta Hatanpään Arboretumissa

Maanantaina kävelin Taysin bussipysäkilta Litukan siirtolapuutarhan viertä sekä Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta kotiin, 57 minuuttia / 5,6 km / 129, keskivauhti 10.14. Tuulinen päivä, ja alla oli taas perinteiset sunnuntain ja maanantain välisen yön 5-tuntiset yöunet. Nukuinkin paluumatkalla bussissa noin 20 minuutin torkut, niin jaksoin lenkkeillä.

Tiistaina tein GoGon treenikirjastosta Les Mills Coren, tämä ei ollutkaan keskuksen ohjaajien vetämä vaan amerikkalaisten. Englanninkielistä ohjeistusta oli helppo seurata, etenkin kun liikkeet tehtiin laajasti ja toistoja oli varsin paljon. Tykkäsin siitä, että yksi kolmesta ohjaajasta näytti helpomman variaation, pystyi äkkiä miettimään kumpi on itselle sopiva tänään. Puolen tunnin treeni oli 28 minuuttia, hyvä hiki tuli. Paljon oli liikkeitä, joissa joko yläkroppa tai jalat olivat ilmassa, eli liikkeet olivat paitsi raskaita niin myös kehonhallintaa vaativia. 

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa Hatanpään Arboretumissa, josta ovat kaikki postauksen kuvat. Kävelin bussiasemalta Hatanpään valtatietä pitkin puistoon ja Näsijärven rantaa kotiin. Vielä ei paljoa viherrä, jos ensi viikon lämpöaalto tulee niin sitten. Tällä kertaa lenkki oli 1 h 2 min / 6,03 km / 132, keskivauhti 10.17. 

Pensaita ja kivipolku Hatanpään Arboretumissa

Parin välipäivän jälkeen viikon kolmas lenkki oli lauantaina. Vanhempani kävivät Tampereella, ja koska he eivät olleet koskaan käyneet Arboretumissa niin tapasimme siellä. Kävelimme hetken ympäriinsä ja poikkesimme kahville. Heidän lähdettyään jäin lenkille, aloitin Hatanpään sairaalalta, kiersin puiston ympäri ja suuntasin kotiin. 53 minuuttia / 5,33 km / 133, keskivauhti 10.01. Tämä on ollut kevään keskivauhdiltaan nopein lenkki, yksi hidas kilometri teki sen ettei keskiarvoksi tullut alle 10 minuuttia (sovitin vauhtini koiranulkoiluttajaan, hän kulki sen verran reippaasti että ohitus olisi vaatinut vauhdin nostamista pidemmäksi aikaa). Tuuli oli kerrankin pääosin myötäinen, siksi ehkä kulki vauhdikkaasti. Olin myös iloisella mielellä, olin ollut perjantain ja lauantain välisen yön ystäväni luona, perjantaina saunoimme ja katsoimme elokuvan, lauantaiaamuna kävimme puurobistrossa ja kakkukahveilla. Vielä kun tapasin vanhempani pitkästä aikaa, oli mieli kevyt. 


Havupuita ja havupensaita sekä kivipolku Hatanpään Arboretumissa

Eilen illalla podin taas vaihteeksi migreeniä, epäilen sen johtuvan puurobistrokeikasta. Istuimme ystäväni kanssa terasilla suorassa auringonpaisteessa, eikä minulla ollut aurinkolaseja mukana - en tietenkään ollut katsonut sääennustetta perjantaina lähtiessäni. Lisäksi bistrossa oli ruuhkaa, ja jostain syystä hillittömän hidas toiminta. Meidän edellämme oli 6 puurontilaajaa, ja vaikka osa varmasti otti smoothien tai kuten minä, teen, niin odotimme annoksiamme 50 minuuttia. Ateriaväli venyi siis perjantain klo 18:sta lauantain klo 11.30:een. Että sinänsä en ole yllättynyt migreenin vierailusta. Onneksi tuli niin myöhään, että ehdin lenkkeillä ennen ensimmäisiä tuntemuksia. 

Tänään tein GoGon treenikirjastosta puolituntisen HIITin (joka kesti 34 minuuttia) ja perään saman videon 20-minuuttisen kehonhuollon (joka oli 18 minuuttia ja joka loppui selvästi kesken). 

Sain kuitenkin tälle viikolle 5 treeniä ja kehonhuollon, olkoon viimeksi mainittu turhan lyhyt. 

Olen ollut todella väsynyt, useana päivänä nukuin bussimatkalla sekä töihin mennessä että sieltä tullessa. Yksi syy on varmaankin ollut äkillinen koronarajoitusten purku; viime viikolla rajoitusten kerrottiin olevan voimassa 9.5 asti, mutta nyt keskiviikkona tulikin tieto että kirjastot voi avata heti, ja meilläkin tehtiin valmistelut että pystyttiin avaamaan torstaiaamuna normaalien kesäaukiolojen mukaan. Eli jouduimme laittamaan työvuoroja uusiksi, että henkilökuntaa on myös iltavuorossa. Lisäksi, koska kesälomakausi alkaa, jouduimme miettimään osa-aikaisten työvuoroja, että minä päivinä he tulevat jotta joka päivälle on tarpeeksi väkeä. 

Olenkin iloinen siitä, että ensi viikolla saan pitää pitkän viikonlopun. Jalkaleikkauksen jälkeen kun olin 2 kk sairaslomalla, niin siinä oli niin paljon työjuttuja että pomoni laski minulle 11 vapaapäivää. Olen pitänyt niistä 7, ja helatorstain jälkeisenä perjantaina on kahdeksannen vuoro. Yllättävän kauan on kestänyt, että pystyn olemaan 11 päivää pois... Loput kolme päivää on kesäkuun alkupuolella. En ole tehnyt treenisuunnitelmaa muuten, mutta maanantaina menemme illalla ystäväni kanssa kävelemään Kauppiin, ja koska keskiviikkona ja torstaina pitäisi olla 20 astetta lämmintä niin silloin aion kävellä myös. Perjantain ennustetulle sadepäivälle voisi ottaa lihaskuntoilua. 

Toivotaan, että ensi viikolla päästäisiin liikkumaan t-paidassa! :) 



sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kiireinen, vähemmän treenin viikko

 

Woodhenge-puutaideteos Tampereen raitiotiereitin varrella

Tälle viikolle tulikin vähemmän treenejä kuin ajattelin, mutta ei haittaa. Kroppa on saanut vähän lepoa ja huoltoa.

Maanantaina olin aika väsynyt ja jumissa sunnuntain pitkästä metsä- / polkulenkistä. Tein GoGon treenikirjastosta 40-minuuttisen liikkuvuusvenyttelyn. Olen kyllä hurjan kankea, täytyisi vaan tehdä tällaista useamman kerran viikossa...

Kirjoittaja tekee liikkuvuusliikkeitä

Tiistaina olin väsynyt ja haluton, mutta tein puoliväkisin GoGon treenikirjastosta puolituntisen vatsa-selkätreenin. Se ei ollut suosikkini. Vatsaliikkeet seisten tuntuivat oudoilta, tyyliin lievässä etukumarassa polven nosto vuorotellen, tai polven nosto niin että samalla kädet kiertyvät toiselle sivulle. En saanut tuntumaa lihaksiin oikeastaan ollenkaan. No, tulipa kokeiltua se treeni ja jatkossa tiedän valita toisen. 

Keskiviikolle olimme sopineet ystäväni kanssa tunnin pituisen sauvakävelylenkin, kiersimme Kaupin metsässä kilpaviitosen. Näitä Kaupin ihanan karseita ylämäkiä olinkin jo kaivannut! Olin pukenut päälle liikaa (koska satoi räntää), hikoilin taas hurjasti ja sitten tulikin kotimatkalla kylmä. 

Torstaina en tehnyt mitään, koska töiden jälkeen osallistuin kaupungin elämänlaatulautakunnan kokoukseen. 

Samoin perjantai oli totaalilepoa liikunnasta, sillä olin töiden jälkeen puolitoista tuntia hierojalla. Pakarat ja alaselkä oli hurjan jumissa, hieroja kysyi alaselän kohdalla että onko se noin arka... Päänahka oli niin jumissa että siinä ei ollut yhtään liikettä, ja olkapään sekä lavan seudussa tuntui myös useampia kipeitä kohtia. Ei siis ollut mikään hemmotteluhoito! :) Vielä kun hieroja käytti imukuppeja tehostamaan hoitoa, niin sain kaupanpäälle selän täyteen pyöreitä - joskin kivuttomia - jälkä.

Eiliselle tuli kaksi lenkkiä. Aamulla kävin tekemässä perinteisen Pyynikin ympärikävelyn, 46 minuuttia / 4,44 km / 140. Muutamaa tuntia myöhemmin kävelimme puolisoni kanssa keskustasta Hervantaan, 1 h 38 min / 7,85 km / 127. Pidimme matkalla yhden noin kymmenminuuttisen tauon. Aloituskuvan Woodhenge on Hervannan valtaväylällä. Ystävien luona pelasimme illalla Wiillä tasapainopelejä ja hulavanteen pyöritystä. Olin hyvä lumilautailemaan, kohtalainen mäkihypyssä ja huono kaikessa muussa. Mutta hyvä tavaton että oli hauskaa, en ole aikoihin nauranut niin paljoa! :D



Tässä on metka tunne, kun mutkasta tulee mopo, auto - tai bussi!

Yöllä tulikin sitten taas migreeni, joten tänään en ole tehnyt mitään. Jotain lihaskuntoa mietin, mutta sen verran tahmea olo on ollut että jätin väliin. Vaikka särky olikin poissa siihen mennessä kun aamulla heräsin, on tietty lääketokkura ja väsymys päällä aina monta tuntia sen jälkeen kun kipu on häipynyt.

Tämä viikko oli taas tympeän kylmä, räntääkin sateli useampana päivänä. Toivon jo kovasti lämpenemistä. En ole helteen ystävä, mutta kun nyt tulisi edes t-paitakelit. 

Kivaa tulevaa viikkoa ja treeni-intoa!