perjantai 26. heinäkuuta 2019

Viimeinen viikko ennen kesälomaa: vain työmatkaliikuntaa

Tällä viikolla olen tehnyt kolme kävelylenkkiä, siinä kaikki. Keskiviikkona ja tänään aamulla ennen töihin menoa 44- ja 42-minuuttiset, eilen illalla töiden jälkeen 51-minuuttisen. Sanon suoraan, että syynä on hellekeli. Nukun öisin huonosti; makuuhuoneen ikkunaa ei voi pitää yöllä auki koska liikenne herättää. Vaikka parvekkeen ovi ja keittiön ikkuna ovat auki, ei se auta makuuhuoneen lämpötilaan. Herään öisin hikisen nihkeänä.

Myös työpaikan olosuhde vaikuttaa. Takahuoneissa meillä on tuulettimet, joten siellä lämpötila on siedettävä. Sen sijaan kirjaston asiakastiloissa näin ei ole. Siellä lämpötila on yli 30 astetta, eikä ilma kierrä yhtään. Aurinko paahtaa aamulla lasiseinän läpi ja iltapäivällä kattoikkunoista. Tänään sanoin työkavereille, että salin puolella voi olla 10 minuuttia, sitten alkaa pieni päänsärky ja pahoinvointi.  Hyllyn päällä on pieni pöytätuuletin, mutta se ei jaksa viilentää juuri ollenkaan. Tapaamme jakaa asiakaspalveluvuorot lyhyempiin pätkiin, esimerkiksi tänään jokainen teki ensin tunnin ja sitten 45 minuuttia (minä klo 10-11 ja 12-12.45). "Tiskivuoron" jälkeen takahuoneessa menee tovi, että virkoaa ja kykenee tekemään yhtään mitään. Vaatteet ovat hiestä märät, hiukset kuin vuorenpeikolla. En kertakaikkiaan kykene tuommoisen jälkeen lähtemään juoksulenkille. Aamukahdeksan maissa on ollut ihan ok kävellä, mutta jälkihiki on jotain ihan kauheaa. 

Nyt jäin kesälomalle, ja veikkaan että seuraavat neljä viikkoa blogissa on tavallista hiljaisempaa. Lähdemme ensi yönä kohti lentokenttää ja aamulennolla Saksaan. Siellä on ollut tällä viikolla 40 astetta lämmintä... Ensi viikolle Yle lupasi sadepäiviä, toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Viivyn Saksassa kolme ja puoli viikkoa. Tarkoituksenamme on käydä läpi miesystävän tavarat, miettiä mitä hän tuo Suomeen ja mistä hankkiutuu eroon. Jonkinverran roudaamista on luvassa. Mutta kaikkinensa aion olla stressaamatta. Viimeinen vuosi on ollut henkisesti tosi raskas, työpaikalla pitkien sairaslomien ja osa-aikaisuuksien takia, kotona oman parisuhteen ja lähipiirin ongelmien takia. Olen ihan hirvittävän väsynyt, välillä itkettää kun pysähtyy ajattelemaan väsymystä. Siitä jo nalkutin avomiehelleni, kun eräänä yönä vessaan mennessäni löysin hänet olohuoneesta pelaamasta tietokoneella, kello neljältä. Sanoin että voisiko hän yrittää kääntää unirytmiä, että en pärjää Saksassa jos joudun yksiössä kuuntelemaan kaiket yöt näppäimistön hakkaamista. Toivottavasti onnistuu :) Toisaalta, tässä on kahden viikon aikana ollut 5 migreenikohtausta, eipä sekään ole omiaan innostamaan liikkumaan ja virkistämään. Siinä mielessä asetan lomalle suuria odotuksia, toivon olevani neljän viikon kuluttua pirteämpi ja energisempi. 

Yllä oleva kuva on Tampereen Wine Villagesta, kun täällä on viikon kestävä viinifestivaali niin pitihän siellä poiketa. Kaksi lasillista viiniä riitti, sillä on kesäloma avattu. 

Kokonaan en täältä katoa elokuun ajaksi, aion lueskella teidän muiden tekemisistä :) 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Elämää avoliitossa: treenit oli tällä viikolla omaa aikaa

Kesäinen hyötyliikuntatreenaus jatkuu. Tällä viikolla kävelin kahtena aamuna junalta keskustaan, toinen kerta kesti 44 minuuttia ja toinen 41. Reittivalinta oli muuten sama, mutta kohteena oli kerran kauppa ja kerran kirjasto. Olin suunnitellut kolmannenkin kerran mutta jätin väliin sateen takia. Yhtenä iltana kävelin bussiasemalta kotiin ukkoskuuron keskellä, kesti 2 päivää että kengät kuivui! :D 

Eilen kävin salilla, tein vaihteeksi tappotreenin jalkaprässillä. Olen tehnyt pyramidia aiemmin, mutta en pitkään aikaan. Toistomäärä siinä on 50 - 40 - 30 - 20 - alle 10 - 20 - 30 - 40 - 50. Painoa lisäten ja vähentäen. Varsinkin tauon jälkeen tehtynä on tosi vaikea arvioida painoja. Että mistä aloittaa, ja vähentäessä tekeekö niin että jälkimmäinen 50 toistoa menee isommalla painolla kuin ensimmäinen. Nyt tein kuitenkin niin, että lähdin liikkeelle varovasti, kohtalaisen pienillä painoilla. Ihan kunnolla tuntui jaloissa ja takapuolessa treenin aikana, mutta tänään en ole pahasti jumissa. Sarja näyttää tältä:

50 / 53 kg
40 / 61 kg
30 / 69 kg
20 / 77 kg
5 / 101 kg
20 / 77 kg
30 / 69 kg
40 / 61 kg
50 / 53 kg

Painojen vaihtelu riippuu toki myös siitä, onko käytössä levypainot vai ei. Tällä kertaa olin GoGo Parkissa, missä yläkerran salilla on paikkalaitteet ja niissä kiinteät painot. Prässiin sai siis vaihtelua 8 kilon välein. Tähän meni puolisen tuntia; pidin väleissä minuutin tauot. Muuten huseerasin vähän sitä sun tätä. Vatsalihakset pallolla, paikkalaitteissa yläkropalle pystysoutua, ojentajia, rintaprässiä ja pystypunnerrusta. Tunti hauskanpitoa :) 

Tänään kävimme miesystäväni - tai siis avomieheni - kanssa kävelemässä Pyynikillä. En laittanut mitään mittauksia päälle, koska lenkkeilyn sijaan kyseessä oli enemmänkin uuden kotiseudun kartoitus. Että minne menee näkötornilta lähtevä ulkoilureitti, millainen kierros tulee, mistä mennä pois jos haluaa päästä lähemmäs keskustaa. Ulkoilimme noin tunnin verran. 

Illalla kävin pyöräilemässä, pitkästä aikaa ja lopultakin! Tein perinteisen Pyhäjärven kierroksen, pienillä yllätyksillä maustettuna. Härmälässä oli kevyen liikenteen väylä poikki, ja nuoli ohjasi käyttämään tien toista puolta. Muuten hyvä, mutta päästäkseen toiselle puolelle piti ensin palata takaisin vähän matkaa. Pirkkalassa onnistuin ajamaan ohi alikulusta, josta olisi päässyt Pyhäjärven puolelle tietä. Ylityspaikka löytyi myöhemmin, mutta jouduin odottelemaan hetken että autot antoivat tilaa. Nokian puolella näin vasemmalle neuvovan opasteen, mutta jotenkin menin siitäkin ohi ja päädyin maisemareitille. Muuten hyvä, mutta Poweri-Paawoni on maantiepyörä eikä ollenkaan suunniteltu hiekkatielle. Onneksi pätkä oli noin kilometrin - puolitoista vain, eivätkä renkaani tällä kertaa puhjenneet.

Asfaltille päästyäni oli pian seuraava opaste järveä kohti, sitä en noudattanut. Arvelin, että siellä on todennäköisesti lisää hiekkatietä joten parempi pysyä asfaltilla. Lopussa jouduin vielä hidastamaan ja pujottelemaan aika paljon, sillä ratikkatyömaa sekä muut tietyöt ja taloremontit asettavat omat esteensä. Matkaa reissulle kertyi 26,6 km johon käytin 1 h 28 min. Keskivauhti oli vain 18 km/h, osittain siksi että reitillä on jonkin verran kaupunkiajoa, tarkoittaen hidastamista tai pysähtymistä liikennevaloihin, hidastamista valottomissa risteyksissä ettei rotvalli riko renkaita, hidastamista risteyksissä jossa ihmisiä liikkuu lastenvaunujen kanssa tai on lapsia pyörällä / potkulaudalla... Väsyin matkalla aika paljon, yksi syy voi olla se että päivällä syöty pizza painoi vielä vatsassa, toinen se että 7 dl vettä ei riittänyt. Vaikka säännöstelin juomista niin vesi loppui kesken ja olin janoinen melkein koko lenkin ajan (vaikka join jo kotona lähtiessä). 

Viikolle tuli siis neljä treenikertaa. Ihan hyvin, ottaen huomioon että tässä samalla aloitetaan yhdessä asumista. On käyty tekemässä hankintoja yhteiseen kotiin, buukattu lennot ja junaliput Saksan reissuun, kartoitettu lähiympäristöä käveleskemällä lähiympäristössä, käyty kuuntelemassa Tammerfestejä puistossa... Mies aikoo kyllä hankkia polkupyörän, mutta vasta sitten kun olemme palanneet Saksasta elokuun lopussa. Voi olla, että ehdimme pyöräillä jonkin verran yhdessä ennen talven tuloa :) Hän myös aikoo tulla kanssani salille talvella, mikä on kivaa. Tykkään treenata yksin, mutta on hauska ajatus että voisimme tehdä jotain liikuntaa joskus yhdessä. Juoksijaa hänestä ei tule, mutta toisaalta on kiva että minulla on joku oma juttu. Ettei "tarvi" tehdä kaikkea yhdessä.

Ensi viikolla on luvassa hurjat helteet. Mietin, että tiistaina ja keskiviikkona voisin mennä Orivedelle aamuseitsemän junalla, siihen aikaan saattaa olla inhimillinen lämpötila kävellä. Huomenna voin viedä vaihtopaitoja valmiiksi. Jonain päivänä menen salille, ja ehtinen heittää pyörälenkinkin. Lähdemme Saksaan lauantaina aamulla, eli lähtö Tampereelta on neljän maissa aamuyöstä. Pakkaan reissuun mukaan treenivaatteita, ehkä löydän jonkun juoksubaanan missä selviän eksymättä. Jos en, niin voin ainakin tehdä kehonpainotreeniä sisällä :D 

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Pyynikin prinsessa vauhdissa - tai siis ilman vauhtia

Viime viikko oli liikunnan osalta varsin vähäpätöinen, vain neljä treeniä joista kaksi heti maanantaina. Vähän on olo, että kipinä on kateissa. Jonain aamuna tuuli niin kylmästi, että kaipasin hanskoja. Tällainen ei ole ollenkaan minun kelini, ei heinäkuussa. En halua kolmenkympin hellettäkään, mutta 14 astetta on liian vähän. Ei vaan huvita.

Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 40 minuuttia. Uskallan sanoa että jalka on nyt täysin terve, enää ei tule mitään tuntemuksia jalkaterään eikä nilkkaan. Illalla kävimme ystäväni kanssa body pumpissa. Tuttu ihanan kamala ohjelma. Harmi että kohta vaihtuu seuraava, tästä tykkäsin todella. 

Tiistaina olin kerrankin aamuvuorossa ja pääsin pitkästä aikaa astangajoogaan. Muuten hyvä, mutta unohdin pyyhkeen. Hikoilin niin paljon, että sekä jalat että kädet tahtoivat luistaa alustalla. Käsien alla pidin sukkia, helpotti vähän. 

Keskiviikosta lauantaihin meni vaan ohi. Nyt kun muistelen, niin en osaa sanoa mitä olen tehnyt. En edes muista, millaisissa työvuoroissa olin. Sen verran muistan, että lauantaina olin niin väsynyt etten vaan jaksanut pitää silmiä auki, nukuinkin kahden tunnin päikkärit. Onneksi on enää tämä ja ensi viikko töitä ennen kesälomaa. 

Sunnuntaina aamulla kävin kävelemässä Pyynikillä tunnin ja vartin, 7 kilometriä. Mietin, että pystynköhän ikinä juoksemaan siellä. Ensimmäiset 7 minuuttia silkkaa ylämäkeä, että pääsen kotoa kuntoradalle. Sitten vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, vähän portaita välissä. 


Hotelli Rosendahlin vierestä noustaan ylämäkeä, jotta päästään portaisiin. 126 porrasta näkötornille. En mennyt portaat kuin kertaalleen ylös, koska kuljin toisaalla mäen kahdesti alas ja kerran ylös. Tämän:


Kyllä siellä oli ihmisiä, jotka kipittivät mäen kevyesti ylös. Ehkä minäkin joskus, kunhan aikani kuljen kävellen. Ei paljon kykene ottamaan juoksuaskelia jos haluaa pysyä pk-tasolla, nyt keskisyke oli 131 (maksimi 175) keskivauhdilla 10.43 min/km. Että kovaa on paavonurmet ja hanneskolehmaiset kävelleet, kun on menneet 7 min /km, joskin ehkä tasaisemmassa maastossa :D 

Sunnuntaina päivällä matkustin Helsinkiin, kävin hakemassa miesystäväni lentokentältä. Sain hänet vihdoinkin Suomeen! Tosin ehdimme olla täällä vain vajaat 2 viikkoa ennen kuin lähdemme Saksaan. Hänellä on siellä hammaslääkärikäynti, ja sen yhteydessä pitää olla 4 viikkoa maisemissa komplikaatioiden varalta. Minä en ole ihan koko aikaa, sillä elokuun lopulla lähdemme kahden ystäväni kanssa pyöräilemään Saariston rengasreittiä. Täytyisi ehkä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa ennen sitä.

Tällä viikolla olen torstaita lukuunottamatta iltavuorossa, tarkoittaa sitä että liikkeellä klo 9.30 - n. 19.15. Huomenna aion mennä aiemmalla junalla Orivedelle ja kävellä töihin. Jonain päivänä salille, ja jonain päivänä pyöräilemään. Unohtamatta Pyynikin maastoja, joihin olen tällä hetkellä hiukan koukuttunut. Vähän tekisi mieli mennä legendaariselle Koulukadun kentälle juoksemaan vetoja radalla... 

Oi, tänään kun tulin illalla kotiin oli ruoka valmiina odottamassa. Olinkin jo melkein unohtanut, että miesystäväni on yleensä se joka huolehtii lämpimästä ruuasta. Tänään tarjolla oli kesäkurpitsasta tehtyjä nuudeleita, kastikkeessa oli halloumia, tomaattia, paprikaa, herkkusieniä ja ruokakermaa. Todella hyvää!




sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Hassu viikko: enemmän sosiaalista elämää, vähemmän liikuntaa

Tämä viikko on ollut aika erikoinen. Sää on ollut kaikkea mahdollista kuumasta auringonpaisteesta ukkossateeseen ja iltaviileyteen. Viikolle on myös osunut paljon kaikenlaista liikunnan ulkopuolista huvia.

Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 45 minuuttia. Oli tosi lämmin, hiki valui. Jalassa ei ollut tuntemuksia kävelyn aikana, mutta iltapäivällä nilkan juuresta alkoi vihloa. Hieroin jalkapohjaa tennispallolla, eikä sitten tullutkaan sen pahempaa. Paitsi että sain molempiin jalkapohjiin kantapäihin jättimäiset rakot. Kahtena iltana tökin neulalla ja sain rutkasti nestettä pois. Silti molemmat olivat tosi kipeät. Rakkolaastarista ei ollut apua, vaan linkutin aika pahasti. Töissä vuorottelin niin että välillä pidin sandaaleita jalassa, välillä menin paljain jaloin. Neljä päivää meni rakko-ongelmissa, sitten helpotti. Toinen on vielä vähän kosketusarka mutta ei haittaa kävelyä. 

Maanantai-iltana kävin GoGolla puolen tunnin liikkuvuustreenissä, joka oli pelkkää rullailua. Kyllä on koko kroppa niin jökissä että. Varasin ensi torstaiksi hierojan, tunnissa ei ehditä käsitellä kaikkea mutta kun nyt saataisiin ainakin pohkeet ja sääret auki niin helpottaisi jo paljon. 

Torstaina kävin pikaisesti polkemassa kuntopyörää, 45 minuuttia. Tarkoitus oli polkea tunti, mutta bussi oli hiukan myöhässä niin en ehtinyt. Illalla tapasin serkkuni, kävimme ensin kahvilla ja sitten menimme katsomaan Matti Johannes Koivun keikkaa ravintola Kaislaan Mustanlahden satamaan. Ilta oli viileä, onneksi ravintolassa oli tarjolla vilttejä niin kääriydyimme niihin. Esiintymislava kun on terassilla niin siellä on oltava jos haluaa nähdä ja kuulla jotain. 

Mies ja kitara: Matti Johannes Koivu
Kotona olin puoli kahdeltatoista, ja sitten menikin tunnin verran että pystyin rauhoittumaan nukkumaan. Jäi siis yöunet melko vähiin perjantaita vasten. Perjantai oli huono päivä muutenkin. Päätä särki koko päivän, ja palelin ihan hirveän paljon. Ajattelin, että nytkö kesäflunssa iski minuunkin (kaksi kaveria on ollut viikolla kipeänä, toinen on vieläkin). Ei onneksi, vaan lauantaina oli taas normaali olo. Lisäksi bussi tuli Orivedelle myöhässä, eikä se ollutkaan 16.25 auto vaan joku jonka oli pitänyt olla Orivedellä kauan aikaisemmin. Oriveden keskustassa oli ruuhkaa, koska rekka oli jumittunut liikenneympyrään (ja ollut siinä ilmeisesti reilut 4 tuntia). Tampereen päässä oli ollut ketjukolari, mikä hidasti menoa ja aiheutti jonoja. Osa matkustajista jäi pois Ruutanassa, siellä oli heille vaihtobussi viemässä Sääksjärvelle, jotta he ehtivät Turun satamaan menevään bussiin. Ei käy kateeksi laivalle menijöitä; ysitiellä sattuu ja tapahtuu sen verran usein että perille pääsy ajoissa on kaikkea muuta kuin varmaa.

Lauantaina päivällä kävin salilla, koko kropan treeni 49 minuuttia. Alkulämmittelynä keppijumppaa ja pyöräilyä 7 minuuttia, sitten laitteiden kimppuun. Ohjelma oli tällainen:

Lämmittely
Jalkaprässi 3 x 12 (85 kg)
Vatsarutistus koneessa 3 x 10 (30 kg)
Polven koukistus päinmakuulla 3 x 8 (30 kg)
Ojentajat taljassa 3 x 10 (30 kg)
Polven ojennus 3 x 10 (35 kg)
Vatsarutistus jumppapallolla 3 x 15
Maastaveto levypainolla 3 x 15 (20 kg)
Pystysoutu levypainolla 3 x 10 (15 kg)

Sarjojen välissä noin minuutin tauko. 

Lauantaillekin oli iltamenoa, sillä ystäväni järjesti miehensä kanssa kesäjuhlat, tai siis toogabileet. :) Menin kaverini kyydillä Lempäälään ja takaisin, koska hän oli väsynyt ja halusi lähteä aikaisin niin juhlimme lyhyen kaavan mukaan. Mutta ehdimme pitää hauskaa.

Rikoin koodia ja olin toogabileissä mekko päällä. Jaiks!
Alkumaljan ja ruuan jälkeen vuorossa oli olympialaiset. Oli 4 joukkuetta, jokaisessa 7 henkilöä. Lisäksi tuomari, tolppa ja ohjeistaja. Minun joukkueeni ei ikävä kyllä pärjännyt missään lajissa, vaikka joukkueen johtaja pitikin puoltamme ja protestoi jokaisessa lajissa :) Pussijuoksu pareittain olisi varmasti mennyt loistavasti, mutta kangaskassi hajosi heti kun ensimmäinen pari lähti matkaan. Myös muovinen kassi meni rikki. Sen sijaan olimme kohtalaisen hyviä kuljettamaan kertakäyttölautasia (yksi kummassakin kainalossa, yksi leuan alla). Perunan kuljettaminen kertakäyttölusikassa sujui hyvin, koska teippasimme perunat kiinni lusikkaan ilmastointiteipillä. Jostain syystä joukkueemme diskattiin, vaikka keksimme teippaamisen naapurijoukkueelta :D Olimme kohtalaisen hyviä myöskin Marie-keksin kuljettamisessa otsalta suuhun, ilman käsiä, mutta emme ykkösiä kuitenkaan. Lopuksi totesimme, että vaikka olimme etukäteen varmoja voittajia niin olihan se hauskaa vaikka taisimme lopulta olla viimeisiä :D 

Kotikulmilla, juuri ennen sadekuuroa. Tämä on Kurilantie, joka ehkä johtaa Pyynikin reiteille.
En tiedä johtuuko kahdesta mukillisesta boolia ja yhdestä lonkerosta, mutta päätäni on särkenyt taas koko päivän. Kävin illalla kävelemässä Pyynikillä hiukan vajaan tunnin, ei auttanut vaan särky paheni. Voi tietysti olla että tässä on taas migreenikohtaus kehittymässä. Olisin kävellyt pitempäänkin (ja testannut, tuleeko jalka kipeäksi), mutta lähdin ukkosta pakoon. Tuli mieleen, että ulkoilureitti ja polut metsässä eivät ehkä ole se turvallisin paikka ukkosella. Sain niskaan kaksi vesikuuroa, toiselta olin kohtalaisen hyvin suojassa puiden välissä, ja toinen iski vasta kun olin kahden korttelin päässä kotoa. 

Ystäväni kysyi, aionko mennä ensi keväänä Karhunkierrokselle. Sanoin että haluaisin Tukholmaan. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä oikeammalta tuntuu vuorotella. Joka toinen vuosi asfalttimaraton, joka toinen vuosi pitkä polkujuoksu. Koska tykkään molemmista, en halua sulkea kumpaakaan pois. Toistaiseksi näyttää mahdottomalta tehdä molemmat saman vuoden aikana. Nyt on tullut jänneongelman takia jo puolentoista kuukauden juoksutauko, vaikka olenkin pystynyt käymään salilla ja sisäpyöräilemään. Mutta jos joka kerta olen pitkän juoksun jälkeen telakalla, on parempi tehdä niitä harvakseltaan. En kuitenkaan ole ollenkaan hylännyt ajatusta siitä, että juoksisin syksyllä puolimaratonin jossain. 

Mariankatu. Ei kotikatu, mutta lähellä. Aina pysähdyttävä ihailemaan ohimennessä.
Kohti uutta viikkoa mennään kohtalaisen hyvillä fiiliksillä. Pyykkiä sain pestyä, vaikka kone toimii vaihtelevasti. Sitruunahappopesu 90 asteessa pyöri muuten ongelmitta, mutta pysähtyi huuhtelu/linkous - vaiheessa ja avasi luukun. Vesi oli kuitenkin poissa. Lakanapyykki 60 asteessa meni läpi ilman ongelmia. Vaatepyykki 40 asteessa pysähtyi huuhtelu/linkous - vaiheessa kahdesti, jälkimmäisen jälkeen kyllästyin ja laitoin loppuun pelkän linkousohjelman. Tänään 30 asteen villapesu pysähtyi heti alussa, sen jälkeen pysähtyi huuhtelu/linkouksessa kerran mutta startin painamisen jälkeen meni loppuun. Että jotain vikaa koneessa on oltava, koska se pyörittää satunnaisen ohjelman satunnaisesti alusta loppuun. Ehkä ostamme uuden koneen syksyllä, kun miesystäväni pääsee asettumaan Suomeen. 

Ensi viikolle olen suunnitellut vasta osan tekemisistä. Huomiselle on sovittu ystävän kanssa bodypump-tunti, ja tiistaina menen astangajoogaan. Torstaina on hieroja. Jos sattuu olemaan sateetonta aikaa, voisin jonain iltana ulkoiluttaa maantiepyörää. Ja käydä Pyynikillä kävelemässä lisää.