maanantai 20. elokuuta 2018

NiceTRAIL 2018

Sunnuntaina 19.8. Tampereen Kaupissa järjestettiin naisille suunnattu NiceTRAIL. Ystäväni on kärsinyt jalkaongelmista, ja hän tuumi että tämä 7 km (7,2 km) voisi olla sopivan pituinen matka. Loppupätkällä tosin oli sen verran teknistä polkua, että sanoin hänelle edellispäiväisen Himos Enjoyn olleen siltä osin helpompi, koska eteneminen oli enemmän juoksemista ja vähemmän juurien ja kivien yli loikkimista.

Toinen syy osallistua oli se, että tapahtuma oli näin lähellä, minulla muutaman kilometrin päässä kotoa. Kaupin maastot ovat ennestään tuttuja mutta vain kuntoradan osalta. Poluille en ole uskaltautunut yhtä yhteislenkkiä ja toista omaa kokeilua lukuunottamatta. Eksymisen (ja uupumisen) peikko on aika suuri. 

Suuntasimme Rauhaniemen uimarannalle noin varttia vaille yhdeltätoista. Haimme kisanumeron, söimme pientä välipalaa ja osallistuimme alkulämmittelyyn. Startti oli kahdeltatoista. Reitti lähti lievään ylämäkeen hiekkatielle, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen vaihdettiin polulle. Alkuun se oli helpompaa ja loppuun vaativampaa. Varsin pian huomasin, että lauantai painaa kropassa. Pitkään oireillut vasen puoli oli väsynyt, ylämäessä tuntui ettei jaksa edes kävellä ja loppupuolella alamäessä tuntui että jalat antavat periksi ja uhkaavat pettää alta. Ei siis koskaan enää näin, että kaksi tapahtumaa peräkkäisinä päivinä! Eikä myöskään niin, että edellisenä iltana hilluu festareilla, ja vaikka onkin selvin päin niin on kotona vasta 0.30 ja pääsee nukkumaan klo 1, kellon soidessa aamuyhdeksältä...

Reitti oli kiva, sekä tiepätkät että polut hyvässä kunnossa. Lopussa mentiin pitkät pätkät aivan Näsijärven rannassa, joten maisemissa ei ollut valittamista. Reitti oli selkeästi merkattu, vain yhdessä kohtaa meinasin mennä ohi. Lasketeltiin kohti rantaa ja merkitty reitti kääntyikin jyrkästi vasemmalle. Olin jo menossa suoraan kunnes onneksi tajusin, että edessä ei näy reittimerkkejä. Maalissa kuulin, että jotkut olivat kipittäneet rantaan asti. Isoa kiertoa siitä ei tullut, koska oikea polku meni ihan rannan vierestä. Kyse oli enemmänkin metreistä kuin kymmenistä metreistä. 

Maalin saavuin kilpasarjan viimeisten joukossa ajalla 1.09,33. Minkäänlaista loppukiriä ei irronnut, en välittänyt edes yrittää kun tunsin että kroppa on ihan tyhjä. Maalissa ensin pari mukia vettä ja sitten tuotekassi mukaan. Kasseja oli muuten jakamassa maajoukkuesuunnistaja Venla Harju :) Ystäväni kanssa haettiin autosta vesipullot ja sitten istuttiin alas odottamaan arvontaa. Voittoja ei osunut meille, mutta mikäpä siinä oli istuskellessa aurinkoisella rannalla, tuulen vilvoitellessa. 


Tuotekassin sisältö on kiva. Mukana on mm. Sport-lehti, aurinkorasvaa, kasvorasvaa, huulikiilto, alennuslippu sisustus-outletiin... Sen verran myöhään ilmoittauduttiin että paitaa ei saatu tilattua, mutta ei haittaa. Kaunis sää, hyväkuntoiset polut, juoksun aikainen ja sen jälkeinen jutustelu tuntemattomien kanssa sekä aina yhtä ihana Näsijärvi takasivat hyvän fiiliksen.

Juoksuhaasteeseen kuittaan kohdan 4, "tee polkujuoksulenkki". 

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Himos Enjoy 2018

Päätös osallistua Himos Trailiin syntyi aika yllättäen muutama viikko sitten. Kaveri houkutteli mukaan, sanoi että hänen kaverinsa on menossa, kyytikin järjestyisi. Oltiin joskus aiemmin puhuttu, että 17 km houkuttelisi, mutta nyt kaverillani on ollut jalkaongelmia eikä hän osallistunut tällä kertaa. Olimme ilmoittautuneet sunnuntaiksi Tampereelle NiceTRAILiin, joten päätin että Himoksella riittää 9 km. Päätös oli oikea; voipi olla että en olisi selvinnyt maaliin pidemmältä matkalta... 

Perjantai oli pitkä päivä. lähdin kotoa töihin klo 6.25. Töiden jälkeen tulin käymään Tampereella, kävimme kaverini kanssa Kaupinojalla uimassa ja samalla hain unohtuneita varusteita. Uinnin jälkeen junailin vanhemmilleni Orivedelle, perillä olin iltayhdeksältä. Varustekassin olin toimittanut sinne jo etukäteen. Illalla katsoin kaikki valmiiksi aamua varten. Äitini huolehti, että olenko saanut iltapalaa, en kuitenkaan tuntenut itseäni nälkäiseksi. Jogurtin ja pari omenaa sain alas.

Lauantaiaamuna herätys oli klo 7. Väsyneenä nousin ylös. Onkohan tätä noloa sanoa, mutta pukiessani äiti kysyi otanko kaurapuuroa, ja alkoi keittää sitä... Syödessäni kysyi otanko muuta. Mietin että olisi saattanut olla järkevää syödä, otin omenan suoraan puusta mutta muuta maha ei vetänyt. Mukaan pakkasin banaanin ja pienen rusinapaketin. Puoli yhdeksän maissa kurvattiin kavereiden kanssa kohti Himosta. Matkaan meni kolmisen varttia. Koska parkkipaikka on kisakeskuksen vieressä, oli hyvin aikaa hakea numerolappu, käydä vessassa, syödä rusinat ja osallistua alkulämmittelyyn. Alla on videolla osa siitä; kaverini kuvasi pätkissä koko lämmittelyn mutta halusin tähän mukaan tuon missä flossataan - tai siis yritetään flossata... Mä olen tuo valkopaitainen tuossa keskellä :D (Täytyy tunnustaa että en ole varma rikkooko video tekijänoikeuksia - musiikki kuuluu - mutta jos niin tekee niin poistan sen.)


Lämmittelyn jälkeen vielä viime hetken hermoilut ja sitten lähtöalueelle. Varmaankin jännitti, koska mietin että onko nälkä vai paha olo, vatsassa outo tunne. Minkäänlaista taktiikkaa en ollut ajatellut, kunhan lähdin kokeilemaan millaista on juosta Himoksella. Tasan klo 10 kuului kellonkilinää ja sitten mentiin. Ensimmäinen kilometri kiersi kisakeskuksella, tuumin että tulikohan lähdettyä liian lujaa, se meni 8 minuuttiin sisältäen yhden nousun ja ruuhkaa. Toinen olikin sitten luulot pois - kilometri, noin 12.25. Silkkaa ylämäkeä, syke huiteli hurjan korkealla ja hiki valui. Mietin mitä teen täällä, miksi olen lähtenyt mukaan vaikka helteiden takia en ole juossut koko kesänä juuri yhtään. Että kunto ei riitä, enkö ikinä usko. Kolmas kilometri sisälsi pientä pistosta, siksi en lasketellut alamäkeä niin lujaa kuin olisin halunnut. Sitten taas ylämäkeä... Välillä mietin, että pääsenkö täältä pois. 

Reitin ainoa huoltopiste oli suunnilleen puolivälissä. Huutelin tullessani että on tämä hikistä hommaa, niinpä minut osoitettiin perimmäiseen pöytään juomamukien luo. Kaksi mukillista niin että osa suurin osa suuhun ja loput päähän. Sitten matka jatkui. Myöhemmin mietin, että olisinko saanut ottaa syötävää muista pöydistä vai oliko ne tarkoitettu pitkän matkan juoksijoille (double extreme starttasi klo 10, muut matkat klo 13). Toisaalta, vatsassa oli edelleen kuvottava tunne, joten en olisi mitään pystynyt syömäänkään vaikka olisi kehotettu. 

Huollon jälkeen alkoi totinen tappelu numerolapun kanssa. Kulmissa ei ollut reikiä hakaneuloille; ensimmäinen kulma oli revennyt jo ennen lähtöä. Nyt sama kulma repeili koko ajan, riippumatta siitä mihin kohtaan siirsin hakaneulan. Pian repesi toinenkin yläkulma, sitten irtosi kolmas... Lopulta jätin hakaneulat paitaan kiinni ja kuljetin numerolappua kädessä. Sitten huomasinkin, että hittolainen minähän seuraan sinisiä nauhoja enkä vihreitä merkkejä. Pysähdyin muutamaksi sekunniksi miettimään, olenko mennyt harhaan. Päätin etten ole. Edelläni menevät kääntyivät huollosta vasemmalle, ja vaikka en heitä nähnytkään enää juomataukoni jälkeen, olin varma ettei polku ole haarautunut. Jatkoin eteenpäin ja kohta näkyikin vihreitä maalimerkkejä. Tuli kyllä vähän tyhmä olo. Ainoa reitillä muistettava asia oli seurata sen värisiä merkkejä mitä numerolapusta löytyy, ja siinäkin epäonnistuin! :D Toki haarautuvat polut oli merkitty ja vieläpä niin selkeästi, ettei erehtymisen vaaraa pitäisi olla.

Loppupuolella olikin alamäkivoittoista baanaa, ja vähän ehdin nauttiakin. Kuuntelin puiden huminaa ja ihastelin hyväkuntoisia leveitä polkuja. Joku oli lähtöalueella sanonut, että loppu on teknistä, no ei ollut. Kiviä oli vähän, juuria ei ollenkaan, sai ihan oikeasti juosta eikä tarvinnut hyppiä. Eikä ahtautua isojen kivien raoista tms. Loppuun otin vielä kirin, sain haastajiksi pari lasta jotka keskeyttivät leikin ja lähtivät perään. Pidin heidät takana ja tuuletin maaliviivalla. 


Maaliviivalla olisi tehnyt mieli kaatua siihen paikkaan. Voimat oli totaalisen poissa. Vaikka hikoilin matkalla runsaasti, välillä oli kylmä. Juotavaa olisi kannattanut olla mukana; heti maaliin tultua join kolme mukillista mehua, kohta kaksi lisää ruuan kanssa ja sitten vielä yhden ennen kotiinlähtöä. Kotiin pääsin sujuvasti bussilla, pikavuoropysäkki on Himoksen tienhaarassa ja siitä on suora yhteys Tampereelle. Bussimatka oli aika mielenkiintoinen. Nousin sisään ja totesin, että varjon puolella on monta riviä yksittäisiä penkkejä. Niissä ei ole riittävästi tilaa varustekassille ja jaloilleni, joten pitää mennä riviin jossa on kaksi penkkiä. Auringon puolelle siis, koska en jaksa kantaa kassia yhtään kauemmas kuin parin rivin päähän ovesta. Siinä sitten istuin paahteessa janoisena, onneksi sentään mukana oli banaani ja rusinoita jotten joutunut olemaan nälkäinenkin. Tampereella tein pikavisiitin kotiin, sitten lähdin kaveripariskunnan kanssa Blockfesteillä. Kotona olin klo 0.30 ja sunnuntaiaamuna kello herätti 9.00 seuraavaan polkujuoksutapahtumaan... 

Himos Enjoyn miinukset ja plussat

Miinukset

- Numerolapun laatu. Lappu repeili jo ennen starttia, kastuttuaan vielä enemmän. Yllä on kuva maaliintulon jälkeen. 

- Ei osallistujamitalia. Tässä vaiheessa minulla on plakkarissa sen verran vähän tapahtumia, että mitali jaksaa kiinnostaa. 

Plussat

+ Numerolapuista tiedottaminen. Kun oli huomattu ongelmat Enjoyn juoksijoilla, klo 13 lähteville kerrottiin niistä ja kehotettiin huolehtimaan, että ajanmittauspalikka tulee maaliin kädessä, taskussa tai missä ikinä.

+ Aloittelijaystävällinen reitti. Ylämäet ovat painajaismaisia mutta polut ovat helppoja juostavia. 

+ Reittimerkinnät ja ohjaus. Nauhoja, lappuja ja maaliläiskiä oli tiheästi. Reittien erkaantuessa eri suunnat oli merkitty pahvitauluilla ja värikoodeilla. Pahimmassa risteyksessä oli henkilö ohjaamassa. 

+ Alkulämmittely. Hauska yllätys, että lämmittelyn vetivät nuoret tytöt. Lisäksi se oli tarina, kiivettiin ylämäkeä, hoidettiin pistosta, varottiin kaatuneita puita, poimittiin mustikoita, kiihdytettiin alamäkeen... 

+ Ruokailu. Maalissa oli tarjolla banaanipaloja, sipsejä ja pähkinöitä sekä juotavaa. Materiaalipaketissa oli mukana ruokalipuke, jolla sai keittolounaan. Keittovaihtoehtoja oli peräti kolme. Söin jauhelihakeiton, joka oli ihanan suolaista. Mukaan kuului salaatti (joka ei ollut pelkkää vihersalaattia vaan tarjolla oli myös pastaa ja pekonia, raejuustoa yms), leipä ja mehu / vesi. 

+ Peseytymismahdollisuus. Käytössä oli suihkut ja sauna. Siinä vaiheessa kun minä pääsin pesulle, kaikki naisten puolen neljä suihkua olivat käytössä mutta lämmintä vettä riitti. 

+ Tavaralahja. Materiaalipakettia hakiessa ojennettiin lahjaksi Swixin vyö. Otin sen heti käyttöön, koska oma vyöni oli sellainen että siihen mahtuu joko puhelin tai pieni rusinapaketti / energiageelejä. Uuteen sopii molemmat

Kaikkinensa tapahtuma oli kiva. Kisapaikalle oli helppo tulla, kaikki olennainen eli info, vessa, lähtöalue, ravintola ja suihkutilat olivat helposti löydettävissä. Ja vielä kun sattui hyvä - joskin ehkä hiukan liian lämmin - sää niin päivä oli mitä parhain. Oma suoritus ei ollut tälläkään kertaa optimi mutta tiedänpä tulevia vuosia varten mitä on luvassa. Ehkä joskus on laittaa hanaa viimeiseen ylämäkeen :)

Ai niin, se loppuaika... 1.32,27. 





tiistai 14. elokuuta 2018

Flunssailua ja palkintojahtia

Eräänä torstaina heräsin kurkku karheana. Mitä hittoa! Juuri kun kesälomalöysäilyn jälkeen olin pääsemässä treenin makuun! Perjantaina karheus jatkui, mutta muita oireita ei ollut. Niinpä päätin juosta testilenkin; bussipysäkiltä noin viiden kilsan kieppi kaupalle. Perillä ihmetys oli suuri: keskivauhti 8.02, nopein kilometri 7.44 ylämäkeen. Mitä täällä tapahtuu? Ai niin, helteet olivat ohi. 

Seuraava aamu olikin sitten kauhea. Pää täynnä räkää, olo kuin jyrän alle jäänyt, päänsärky. Viikonloppu meni niistäessä. Alkuviikko yskiessä. Outoa, vain yksi vaiva kerrallaan. Viikon jälkeen olo oli kohtalaisen hyvä. Lähdin liikkumaan varovasti mutta määrätietoisesti. Puistojoogaa, liikkuvuutta, spinningiä mutta tavallista kevyemmällä vastuksella. Vähän on ollut voimaton olo, oikeastaan tänään vasta tuntuu täysin normaalilta. Nyt onkin käytävä jumpassa ahkerasti, muuten aika käy vähiin jos aion saada liikuntakeskuksen kesähaasteessa 60 pistettä täyteen. Eilen sain kasaan 20 ja palkinnoksi juomapullon sekä pyyhkeen. On muuten mahtavat tekstit! Haaste loppuu 9.9, ja nyt kasassa on 22 pistettä. Eli vajaa 4 viikkoa ja 38 merkintää... Onneksi multipisteiden saaminen on varsin helppoa, esim. yhdistämällä kaksi puolen tunnin jumppaa tai pyöräilemällä Express-salille. Eikä jokainen piste vaadi hikoilua, sillä tekemättä on Parkissa kukkien hoito ja hierontatuoli :) 


Juoksemaan on tarkoitus mennä huomenna, liki kahden viikon tauon jälkeen. Alustava suunnitelma huomiselle ja torstaille on perinteinen 40-minuutin bussinodottelulenkki iltavuoron jälkeen, vaihteeksi kuitenkin ystävän kanssa. Viikonloppuna onkin juoksutapahtumia, sellaisia jotka ovat tulleet kalenteriin vähän yllättäen. Kaverin kaveri on lähdössä Himos Trailille, päätin lähteä mukaan kun saan kyydinkin. Aion tosin juosta vain Enjoyn eli 9 km. Ensin suunnittelin 17 kilsan matkaa, mutta se olisi ehkä liian rankka huomioiden, että viikkoa myöhemmin kipitän puolimaratonin Tampereella. Eiköhän tuolla lyhimmälläkin matkalla liene nousua riittävästi, ajatellen äskettäistä flunssaa sekä sitä, että juoksemme ystäväni kanssa sunnuntaina Tampereella NiceTRAILin 6 km. Matka ei ole pitkä mutta Kaupissa on ihan kivoja mäkiä, sielläkin... Saa nähdä kuinka akan käy :)