Telakalla: kohta loppuu!

Onhan ne ihanat, syksyn pimeät illat! Ärsyttävää on vasta sitten, kun päivälläkin on pimeää... 

Alan olla sujut tukipohjallisten kanssa, toki on vieläkin niin että otan kengät pois pari kolme kertaa työpäivän aikana, koska tuntuu että jalat eivät mahdu kenkiin. Vartti sukkasiltaan, ja johan helpottaa. Kaksi kertaa olen tehnyt kävelylenkin, toinen oli noin 50 minuuttia ja toinen vähän yli tunnin. Jalkoihin ei satu lenkkeillessä, mutta seuraava päivä... Niin on pohkeet ja takareidet jumissa, plus että jalkapohjiin sattuu kun liikkuu ilman kenkiä. Mutta toisaalta, lihasjumeja olisi odotettavissa joka tapauksessa, koska siitä on jo paljon aikaa kun olen viimeksi tehnyt yli puolituntisia kävelyjä, ja nimenomaan niin että vauhti on nopeampaa kuin mitä siirtymisissä paikasta toiseen. 

Mutta mieli on nyt iloinen, sillä tuntuu että pääsen pikkuhiljaa takaisin lenkkeilyn pariin :) Jee! Torstai-illan kävelyllä tuli olo, että tekisi jo mieli ottaa juoksuaskelia. Kävelyvauhdilla 9.13 / km keskisyke oli 128, joten juoksuun palaaminen pitää varmaan tehdä juoksu-kävelyllä. Paitsi jos ensin menisi sellaisen varsa kevätlaitumilla - lenkin, antaisi palaa sen mitä kulkee! 

Muuten on ollut aika vauhdikasta elämää. Kaksi viikkoa olen ollut vs. kirjastotoimenjohtajana, ja aika paljon joudun selaamaan papereita ja kansiota, lähettämään sähköpostia, soittamaan puhelimella tai kysymään kahvihuoneessa neuvoa jos mistä asioista. Päivittäin tulee vastaan sellaista, mitä en tiedä, mitä en ole osannut kysyä opintovapaalle jääneeltä. Onneksi kaupungintalolla on pitkäpinnaista väkeä, ainakin vielä auttavat mielellään. Miesystäväni sai töitä Tampereelta, aloittaa ensi viikolla. Hyvä näin! Hän haki töitä myös pääkaupunkiseudulta, mutta onneksi pääsi Tampereelle niin ei tarvitse alkaa etsiä toista asuntoa työviikkokäyttöön. Migreeni on ollut pahana, tällä viikolla oli kolme kohtausta 36 tunnin sisällä, viimeinen lauantaiaamuna. Siinäpä meni lauantai melkein kokonaan nukkuessa. Tänään mies ja kaverit lähtivät sienimetsään, olisin halunnut mennä mutta en vaan jaksanut avata silmiä aamukahdeksalta. On tainneet vähän tulla työt (ja kirjamessut) uniin, yhtenä yönä näin unta että olin pääministeri, ensin patsastelin puutarhajuhlissa japanilaisen delegaation kanssa ja sitten autoin etsimään siepattua presidentin vaimoa. Ehkä se tästä tasaantuu kun elämä alkaa rutinoitua :D 

Paluu vk-kaudelle

Olisikohan flunssa nyt lopulta ohi, kahden viikon jälkeen? Kurkkukipu on ollut poissa liki viikon ja yskä muutaman päivän. Edelleen niistän keltaisia limapalloja mutta koko ajan harvemmin. Uskaltauduin tällä viikolla palaamaan ohjelmaan. Ehdin tehdä vk-ohjelmasta vain viikon 1, sitten viikon 2 hiihdin Ylläksellä ja viikon 3 sairastin. Valmentajalta kysyin, että mistä nyt jatketaan. En ehdi aloittaa vk-kautta alusta, koska HCM on jo alle 8 viikon päästä. Halusin tietää jatkanko kakkosviikosta, vai nelosesta. Sovittiin että jatkan nelosesta, koska se on kevyt viikko ja sopii parhaiten flunssan jälkeen. Lisäksi ehdin tehdä vk-kauden lopun suunnitellusti, kun kahdeksannen viikon jälkeen jää vielä pari viikkoa viimeistelyaikaa.

Maanantaina kävimme ystäväni kanssa GoGolla kokeilemassa uutta sisäpyöräilyä, Les Mills - konseptin The TRIPiä. En oikein tiedä mitä se on, virtuaalispinningiä vai mitä. Joka tapauksessa, ohjaaja ei ole ryhmän edessä vaan keskellä eturiviä. Seinässä on kangas kuin elokuvateatterissa, ja siinä kulkee rata jota poljetaan. Tässä näyte:

https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=au_FxZ2oeDM

40-minuuttinen meni tosi äkkiä ja hiki virtasi. Poljettava rata on mäkinen ja mutkainen, ja ainakin minun oli pakko välillä katsoa lattiaan kun tuli olo että alamäkeen lähtö on liian jyrkkä. Tunnustan myös huutaneeni ääneen "waaaaaa!", kun aloin pelätä että putoan pyörän päältä :D Ainakin tämä ohjelma (numero 7) oli intervallityyppinen, seisaaltaan poljettiin vain muutama polkaisu kerrallaan, sitten tyyliin 20 sekuntia istuallaan ja taas ylös. Välillä rullattiin vauhdikkaasti alamäkeen, tai kilpailtiin avaruusalusten näköisten vempaimien kanssa. Hauskaa oli, ja päätimme kaverini kanssa käydä tunneilla säännöllisesti, kerran viikossa. Ystäväni jalka ei tällä hetkellä kestä juoksemista, joten tästä saamme yhteisen liikuntahetken.

Tuumasin että sisäpyöräily on hyvä laji flunssan jälkeen, koska vastusta säätelemällä voi tehdä tunnista itselleen sopivan. Hiki tuli mutta syke pysyi kurissa. Keskisyke oli 134, maksimi 151. Muistanpa ajan viitisen vuotta sitten, kun kaikki spinningit menivät keskisykkeellä noin 157... Toki tässä voi olla toipilasalennusta, täytyy katsoa syke toisella kertaa kun taudista on kulunut vielä kauemmin.

Keskiviikkona lenkkeilin iltavuoron jälkeen, tutun 40-minuuttisen lenkin rautatieasemalta kotiin. Hyvin äkkiä totesin, että juoksu ei vielä kulje. Keskisyke 138 keskivauhdilla 8.39. Ihmettelin keskisykettä, koska aina kun katsoin mittaria niin se oli yli 140, paitsi ensimmäisellä alamäkivoittoisella kilometrillä alle.  Syynä on ehkä pari pitkähköä pysähdystä liikennevaloihin. 

Tänään tein viikon pitkiksen. Ihana aurinkoinen pitkäperjantai! Menin bussilla Lentävänniemeen ja sieltä juoksin Näsijärveä reunustavaa rantatietä. Nässyllä näytti olevan paljon porukkaa eikä ihme, sinne on tehty niin hiihtoladut kuin retkiluistelurata. Myös kävelijöille on paljon tilaa :) Ilahduttavan paljon väkeä oli jäällä, täytyy ehkä mennä itsekin sinne joku päivä, vaikka viralliset kevyen viikon treenit onkin joogaa lukuunottamatta tehty. Juoksu ei kulkenut tänäänkään, ei sitten ollenkaan. Askel oli raskas ja syke halusi karata ylös. Taktikoin itselleni lepotaukoja; jos liikennevalot olivat vihreinä niin hidastin jo kauempaa, että ne ehtivät vaihtua punaisiksi ja sain huokaista hetken. Tasaiselta näyttänyt reitti tuntui sisältävän muutaman jyrkemmän nousun ja pari pitkää loivaa. Ehkä sairastaminen painaa kintereissä, aion kokeilla tämänkin reitin uudelleen ja joskus myös toiseen suuntaan. Keskisyke tänäänkin 138 mutta vauhti edellistä hitaampi, 8.43. 

Nyt on tehty ensimmäinen lenkki ilman hanskoja! Molemmat tämän viikkoiset juoksin kesälenkkareilla, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa keskivauhtiin. Tampereen tilanne on se, että pienet alueet kevyen liikenteen väylistä ovat kokonaan sulana, paljon on baanaa jossa on keskellä sula raita, monin paikoin tie on koko leveydeltä ohuen lumi- ja jääkerroksen peitossa ja paikoitellen on syvää sohjoa. Ei pysyneet lenkkarit kuivina tänään, kuraakin oli tarjolla riittävästi. No, tästä se taas alkaa, aika jolloin saa laittaa juoksuhousut pesuun joka lenkin jälkeen kun ovat polviin asti kuraiset :)

Juoksulenkillä kahden kuukauden tauon jälkeen

Eilen se tapahtui: juoksin! :) Ensimmäistä kertaa sitten surullisen HCR:n 14.5. 

Fysioterapiaa on takana viisi kertaa. Eilen kävelin fysioterapeutin luo, matkaa oli 4,6 km. Sanoin että lonkka ei ole kipuillut pyöräillessä, mutta ei ärtynyt myöskään siitä että kävelin perheeni kanssa ensin yhtenä päivänä Korkeasaaressa ja toisena Suomenlinnassa. Mietin, uskaltaisinko juosta kotiin. Fysioterapeutti oli taas kerran hyvin kannustava ja rohkaisi kokeilemaan. Liikkuvuustesti näytti että se puoli on kunnossa, vasen takareisi oli hiukan kireämpi mutta siinäkin lukema asettui normaaliin. 

Lähdin siis juosten ruokakauppaan, matkaa kertyi 3,3 km. Ensimmäinen kilometri oli asfalttia ja loppu hiekkatietä. Alussa oli vähän alamäkeä ja iloitsin kuinka kivalta tuntui. Aika pian huomasin kuitenkin, että jännittää. Kuulostelin koko ajan, onko lonkassa tuntemuksia. Ei ollut. 

Kaupasta kävelin reilun kilometrin kotiin. Illalla tein taas pitkiä venytyksiä ja huomasin, että lonkassa ei tunnu vieläkään kipua. Uskaltauduin ajattelemaan, että voisiko se olla parantunut. 

Tänään tuntuu täystyrmätyltä. Tätäkö juoksemattomuus teettää, että nyt lonkka on ainoa paikka johon ei satu, selkä, kyljet, pakarat, sisäreidet jumittavat... :D Muuten olen vallan iloinen. Eilinen lenkki kesti 26 minuuttia 17 sekuntia, keskisyke oli 150 ja keskivauhti 7.54 eli samoissa lukemissa ollaan kuin ennen taukoa. Telakalla oloa kesti kahta päivää vaille kaksi kuukautta, mutta näköjään juoksukunto ei ehtinyt kadota siinä ajassa. Voi tietysti olla liian aikaista sanoa varmaksi yhden lyhyen lenkin perusteella.

Eli tästä se taas alkaa, tai pikemminkin jatkuu. Varovasti tietenkin. Ajattelin juosta alkuun vain 1-2 kertaa viikossa, muuten jatkan pyöräilyä sekä salitreeniä ja pilatesta/joogaa. Salilla näyttää olevan myös venyttelytunteja, menen ainakin kokeilemaan myös niitä.