perjantai 30. joulukuuta 2016

Kinkunsulatus-intervallit




Hopsan! Jouluna on syöty ja maattu mutta myös liikuttu vähän. Joulupäivänä kävimme äitini kanssa kävelemässä tunnin ja vartin verran. Vauhti oli hidas, ei pelkästään syömisten takia vaan liukkauden. Kaikki tiet olivat paksun jään peitossa, mentiin sitten pientareella tai kävelytiellä. Onneksi monin paikoin oli hiekkaakin paljon. 

Joulupäivän ilta oli rentoutumista; kaveripariskunta on laittanut pihalleen paljun ja heillä oli paljubileet. En edes tiedä kuinka monta tuntia lojuin 40-asteisessa vedessä, jotain neljän ja kuuden tunnin välillä :D Paljuilu laittoi pissattamaan, joten ainakin osa jouluturvotuksesta lähti siinä. Tapanina kylpy oli kylmä kun kävimme ystäväni kanssa Tampereella avantouimassa. 

Tiistai oli jo arkipäivä. Olin vielä vanhempieni luona, mutta kello soi 8.30 ja yhdeksältä olin juoksemassa intervalleja :) Menin suosikkisettini, muistattehan tuon 10 min verryttelyä - 10 min juoksua - 5 min kävelyä - 8 min juoksua - 4 kävelyä - 6 juoksua - 3 kävelyä - 4 juoksua - 2 kävelyä - 2 juoksua - 1 kävelyä, 1 minuutti juoksua - 30 sekuntia kävelyä - 1 juoksua - 0,5 kävelyä - 1 juoksua - 0,5 kävelyä. Loppuverkkaan jäi vajaat 4 minuuttia, en jaksanut lähteä enää kiertämään ylimääräistä.

Olen juossut viime viikkoina muutaman kerran kolmen minuutin vetoja, joista ei kyllä tunnu olevan apua pidempiin. Olihan taas raskasta! Koska vaihdoin mittarista juoksun ja kävelyn manuaalisesti, seurasin näyttöä vähän väliä. 10 ja 8 minuutin vedoissa kilometrin väliaika oli noin 6.49, mikä on noin 45 sekuntia hitaampi vauhti kuin keväällä. Yritän tässä tsempata että ensimmäiset intervallikerrat vaan ovat kauheita, ja että kyllä se vauhti sieltä löytyy ensi vuoden puolella. 

Mietin taas myös sykettä. En ole käynyt missään tasotestissä, joten menen mutu-tuntumalla. Hengstymisen raja on edelleen noin 157, siksi menen kaikki pk-lenkit alle 155 keskisykkeellä. Nyt taas oli intervalleissa syke pariin kertaan yli 180, etenkin jos matkaan osui ylämäkeä. Tasamaallakin vedon keskisyke oli aina yli 170. Mietin, että jos saan sykkeen nousemaan yli 180:n menemättä täysiä, ja koska kävelylenkillä syke on 125-130, niin ehkä ei tarvi huolestua vaikka neljän juoksuvuoden jälkeenkään en pysty juoksemaan alle 140 sykkeillä. 

Liikuntavuosi 2016 alkaa olla takana ja päällimmäinen tunne on pettymys, etenkin juoksun suhteen. Bursiitti toi 4 kk:n tauon, ja sen jälkeen lenkkejä on ollut loka-joulukuussa viikossa enintään kolme, yleensä vain kaksi. Onneksi Lapin lumileiri hiitourakoineen osoitti sen, että lonkka on nyt terve. 

Koko vuoden saldo on kohtuullinen, 201 treeniä, 1456,8 km. Harmi vaan että juoksukertoja on vain 77 ja kilsoja 722,6. Muu matka on vähän pyöräilyä, todella vähän hiihtoa, hiukan sauvakävelyä ja kohtalaisesti kävelyä. Mittarin osastossa "muu laji 2" on sisäliikunta eli sali sekä kehonhuoltotunnit, niitä on yhteensä 66 kertaa. 

Ensi vuodelle laitan tavoitteeksi 1200 juoksukilsaa ja 100 lihaskuntotreeniä. Vuoden päästä näihin aikoihin nähdään, mitä on tapahtunut. 

Tekemisen iloa kaikille!


lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulurauhaa!

Jouluaatto! 

Vantaa ja Orivesi ovat kovin samannäköiset, harmaa sateinen päivä ja lämpötila plussalla. Ei hankia korkeita nietoksia, ei nukkuvia lumisia mökkejä, ei ole maassa hanki... Sisällä onneksi pääsee joulufiilikseen. Tulin eilen illalla vanhempieni luo ja perinteisesti odottamassa oli kuusenkoristeluprojekti :) Tänä vuonna en tunkenut kuuseen kaikkia mahdollisia koristeita vaan pysyttelin yhtenäisessä värimaailmassa :D 

Kävin torstaiaamuna juoksemassa kolmen minuutin intervalleja, tuumasin että sen jälkeen voi hyvillä mielin matkustaa joulun viettoon. Viikolle mahtui myös yksi salitreeni sekä yksi työmatkakävely. Eilen käytiin ystäväni kanssa avannossa Rauhaniemessä, joten hiukan kehonhuoltoa tuli myös :)

Toivotan kaikille jouluiloa, missä, miten ja kenen kanssa joulunaikaa vietättekin. Jos ohjelmassa on lenkkeilyä, olkoon koipenne kepeät. Jos pyhät menee ilman liikuntaa, saakoon kehonne ja mielenne lepoa ja voimaa tuleviin koitoksiin. 

lauantai 17. joulukuuta 2016

Väsynyt viikko

Kyllä on niin että lumileiri painaa kintereissä. Tekisi mieli juoksemaan ja salille mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Vähän taas kuulostelen lonkan vasenta sivua, ei kai vaan ole tuntemuksia, tai onhan tuntemukset sitä että pakaralihakset, lonkankoukistajat ja sisäreidet ovat vähän jumissa?

Sähköpostiin tuli Foreverin asiakaskirje, jossa kerrottiin uusista asahi-tunneista. Varsinaisesti ne alkavat tammikuussa mutta tällä viikolla on demotunteja. Kävin keskiviikkona kokeilemassa, tunti kesti 45 minuuttia. Se oli siinä mielessä avartava kokemus, että huomasin kuinka selkäkin on jumissa hiihtourakasta. Kiertoliikkeitä oli muutamia, ja harmittelin lähinnä sitä että jokaisessa toistomäärä oli vähäinen. Sen sijaan käsien pyörityksissä muutama kierros riitti, hartioissa alkoi pistellä nopeasti.

Kuulemma asahissa liikkeet on vakioitu, eli jos kaipaa joka tunnille erilaista liikesarjaa ei asahi ole se juttu. Eniten yllätyin ehkä siitä että kaikki liikkeet tehtiin seisten, ja että vaikka mentiin hengityksen tahtiin niin jokaista tehtiin vain noin 4-5 toistoa. Siitä pidin että vaikka sekä kädet että jalat liikkuivat, oli "koreografia" helppo. Vaikeimmat liikesarjat olivat tyyliä kyykky - ylös ja kierto oikealle - ojennus ylös - kyykky - ylös ja kierto vasemmalle - ojennus ylös. 

Torstaina kaipasin juoksua joten puin aamulla lenkkivaatteet päälle ajatuksella että juoksen töistä kotiin. Reilu 7 km oli suoraan sanottuna aikamoista piinaa. Syke oli muutaman lyönnin tavallista korkeampi vaikka keskivauhti oli yli minuutin hitaampi kuin yleensä. Usein olen kävellyt samalla tai jopa nopeammalla keskivauhdilla! Tiellä oli ohut kerros pöperölunta joten juoksin maastokengillä. Se oli ok valinta, mutta koska ei ollut erityisen liukasta niin tavalliset lenkkarit olisivat ehkä riittäneet. Sen lenkki osoitti, että tällä viikolla ei ole mitään asiaa pitkikselle. Eilen oli kaunis auringonpaiste ja päätin, että jos viikonloppuna on kaunista niin lähden sauvakävelemään joen varteen. 

Ensi viikolla on joulu, ja yritän miettiä miten treenaisin. Olen töissä maanantaista keskiviikkoon, sitten on pari päivää vapaata ennen joulua. Siinä voisi tehdä pitkiksen. Tosin vielä en tiedä, minä päivänä matkustan vanhempieni luo Orivedelle ja menenkö julkisilla vai siskon tai kaverin kyydillä. Jouluaattona on syömisaika, ja sitten joulupäivänä on perinteisesti tehty vanhempien kanssa kävelylenkki. Tosin sukseni ovat jo Tampereella, ne voisi hakea ja käydä hiihtämässä. Tapaninpäivä on ehkä juoksupäivä. 

Välipäivinä olen lomalla, tulen silloin Vantaalle. Täytyy hakea vaatteita ja tavaroita mukaan. Aloitan vuoden alussa työt Oriveden kirjastossa, ja koska saan asunnon Tampereelta vasta helmikuun alussa niin loisin tammikuun vanhempieni ja ystävieni nurkissa. Vantaan-asunto on vielä tammikuun, eli voin viikonloppuisin käydä pakkaamassa ja samalla lenkillä. Salikorttini lakkaa vuoden lopussa, koska Foreverillä ei ole toimipistettä Tampereella, joten lihaskunto jäänee vähemmälle tammikuussa. Toki Vantaalla on jumppapallo ja 8 kilon kahvakuula, jonkinlaista kehonpainotreeniä voisi tehdä, mutta toisaalta kysymys on mitä jaksaa pitkisten kanssa. Toukokuu ja puolikas lähestyvät kovaa vauhtia, joten alkuvuodesta on tärkeää saada viikottainen pitkis. No, ehdin näitä asioita miettiä vielä myöhemminkin. 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Lumileiri: Ylläs

Terveisiä Lapista!

Suuntasimme kolmen naisen ja yhden koiran voimin Ylläkselle lumileirille. Hieno viikko oli, kaikinpuolin. 

Vahtikoira :)
Lähdimme matkaan perjantaina 2.12, ajoimme Tampereelta Ouluun jossa yövyimme hotellissa. Huoneemme oli kovin lähellä ravintolaa, jossa oli pikkujoulut,,, Onneksi ne loppuivat puoliltaöin. Tarkoitus kuitenkin oli nukkua yö että jaksetaan ajaa loput 350 km. 

Saavuimme Ylläkselle lauantaina iltapäivällä. Pakkasta oli liki 30 astetta, joten päätimme aloittaa hiihtämisen vasta sunnuntaina. Tuossa aloituskuvassa näkyy sunnuntaista se olennainen: lunta, paljon lunta! Lumisade alkoi yöllä ja jatkui aamun, jatkui päivän. Hiihtäminen oli todellista umpihankihiihtoa ilman minkäänlaista luistoa ja pitoa. Kun tuuli paiskasi puusta lumipaakkuja, pienemmän päähän ja isomman käsivarteen, mietin että mitä hittoa teen täällä. Ja vähän pelotti, että millainen viikosta tulee; taustalla oli kuitenkin puolentoista viikon flunssa ja edellisen kerran oli sukset jalassa liki kaksi vuotta sitten. Pakko oli kuitenkin hiihtää suunniteltu parikymppinen lenkki, koska porukkamme hajaantui ja sovimme treffit Kotamajalle. Sunnuntain saalis oli 20,65 km johon kului 3 h 10 min. 


Maanantai olikin sitten hieno päivä, kirkas vaaleanpunasävyinen. Olimme vieneet sukset sunnuntaina voitelupalveluun, josta haimme ne maanantaina heti liikkeen auettua. Ihan eri meininki hiihtää kun oli erittäin hyvä pito ja jonkin verran luistoakin! Kilometrivauhti oli puolitoista minuuttia edellispäivää nopeampi, reilut 22 km vei 2 h 50 min :)

Tiistaina oli ennalta suunniteltu välipäivä. Pakkasta oli taas reilusti, joten suuntasimme 50 kilometrin päähän Leville kylpylään ja syömään. 




Keskiviikkona vuorossa oli viikon pisin lenkki. Oltiin puhuttu noin kolmestakympistä, toteutuma oli 34,3 km. Jouduimme muuttamaan suunnitelmaa jo kuuden kilsan kohdalta huomattuamme, että suunnittelemamme paluureitti ei ollut vielä auki. Onneksi latuja oli riittävästi auki niin että saimme tehtyä osan matkasta ympyränä eikä puolimatkasta tarvinnut palata takaisin samoja jälkiä. Aikaa tähän lenkkiin kului 4 h 7 min. Kaksi ensimmäistä pysähdystä - kilometrien 4 ja 10 kohdalla - kuittasimme kuumalla mehulla, 18 km:n kohdalla Aurinkotuvalla pidimme ruokatauon. Olimme siinä uskossa että taukopaikassa saa keittolounaan mutta näin ei ollut. Onneksi vitriinistä löytyi sekä suolaista että makeaa välipalaa. Neljäs pysähdys oli 24 kilsan kohdalla, söin siinä vielä myslipatukan ja rusinoita. Viimeiset 8 kilsaa piti hiihtää hämärässä, loppumatkasta oli jo pimeää. Toiseksi viimeisessä alamäessä menin nurin, se oli yllättävää kyllä viikon ainoa pyllähdys. Vähää aiemmin olin huutanut kaverilleni että olenko eksynyt, yhtäkkiä olin mäen päällä enkä nähnytkään latua. Maa oli tasaisen valkoista ja siitä nousi mustia puita. En nähnyt kaverianikaan, onneksi ääni kuului: "Et ole eksynyt, tule tänne". Ja onneksi ladun poikki meni moottorikelkkareitti johon osui pari kelkkaa, niiden valot riittivät sen verran myös sivulle että näin taas ladun. En tiedä johtuiko sokeushetki siitä että silmäni on leikattu neljä vuotta sitten, todennäköisesti. 

Eksymistunne ehkä hämäsi ja haittasi keksittymistä viimeisiin alamäkiin. Toki takana oli jo liki neljä tuntia hiihtoa niin väsymyskin vaivasi. Kaaduin mäessä, joka oli enemmänkin kumpare kuin mäki, lyhyt mutta jyrkkä ja sellainen, että alamäen lopulla oli heti pieni kinkamanousu. Ei onneksi sattunut, sen verran pehmeästi menin kyljelleni. Matkalaukussa oli tietenkin otsalamppu, mutta tällä lenkillä se ei ollut mukana koska olin olettanut että olemme takasin mökillä kolmen maissa, hämärässä mutta ennen säkkipimeää. 


Torstaille suunnittelimme palauttavaa noin kympin lenkkiä, mutta jo alkumatkasta tuntui että vaikka pitkä lenkki vähän painaa kintereissä niin jaksetaan mennä pidemmälle. 18 km vei 2 h 16 min. Taas oli ihana hiihtää, kymmenkunta astetta pakkasta, loistavakuntoinen latu ja luistavat sukset. 

Perjantaille oli suunniteltu tunturin eli Ylläksen kiertämistä, siitä olisi tullut 36,5 km. Toisin kuitenkin kävi. Puolimatkaan asti hiihto oli helppoa ja maisemat liki henkeäsalpaavat.

Noin 19 km hiihdettyämme pysähdyimme ravintola Otsoon syömään. Kun kävelimme suksiemme kanssa ladulta ravintolaan, huomasimme että nyt tuulee ja tuulee muuten kunnolla. Taas puista lensi lumipaakkuja niskaan. Katselimme tilannetta ikkunasta ja päätimme jättää lenkin siihen. Syitä oli itse asiassa monta. Tuuli oli kova (uutisista näimme että oli myrskylukemat), paluumatkan ensimmäiset 10 km olisi pitänyt hiihtää vastatuuleen avoimessa maastossa ilman metsän suojaa, emme olisi ehtineet Kesängin keitaan latukahvilaan kolmeksi eli olisi pitänyt hiihtää 17 km ilman mahdollisuutta välipalataukoon, ja taas olisi ollut aika monta kilometriä pimeähiihtoa valaisemattomalla ladulla... Tuumasimme että koska minulla oli mittarissa viidelle päivälle 115 hiihtokilsaa ja muilla n. 125 km niin saa riittää, mennään taksilla takaisin mökille. Onpahan nyt sitten koettu sellainenkin! :D Toisaalta harmitti; oltiin varauduttu hiihtämään 36,5 km niin voimia oli vielä jäljellä. Samalla ratkaisu tuntui järkevältä. Mutta silti, vähän kismittää että sää muuttui niin yllättäen.

Sain venyttelykaverin :)


Kaikkinensa viikko oli kuitenkin erittäin hyvä. Etukäteissuunnitelmani - mieluummin kaksi lyhyttä lenkkiä päivässä kuin yksi superpitkä - ei tietenkään totetunut, samoin hiihtokilsojen määrä meni yläkanttiin. Oli etukäteen puhuttu että 80 km on hyvä saldo, salaa haaveilin sadasta. Lopputulos siis 115 km johon kului 15 h. 

Viikko oli myös omiaan kasvattamaan motivaatiota. Pelkäsin, että miten kädet kestää, onko ojentajat kuinka kipeät. Yllätys yllätys, ojentajissa tuntui loppuviikosta kun venytteli mutta kipua ja lihasjumia ei ollut ollenkaan. Salilla tehty yläkropan treeni on siis ollut tehokasta :) Muutenkin kroppa toimi varsin hyvin. Alkuviikosta lonkan koukistajat olivat jumissa, mutta se jumitus hävisi keskiviikon pitkällä lenkillä. Sen jälkeen tuntui vasemmassa pakarassa pari päivää, mutta se lakkasi perjantain lenkillä. On siis todettava, että vaikka juoksu tuntuu välillä raskaalta niin ei kuntoni voi olla huono kun jaksan hiihtää suht kylmiltään tuollaisen määrän. Keskisyke oli joka lenkillä 153 tai 154 eli samaa kuin pk-lenkeillä. Ei tullut kertaakaan olo että olisi tullut mentyä verenmaku suussa, päinvastoin tuli hiihdettyä hymy huulilla ja kavereiden kanssa jutellen. 








Perjantai-iltana saimme reissulle huiman päätöksen: taivaan täydeltä revontulia. Ne näkyivät mökkimme pihasta mutta ajoimme kuitenkin hiukan kylän ulkopuolelle, katuvalojen ulottumattomiin. Oma kännykkäkamerani on äärettömän huono mutta ystäväni sai näin komeita otoksia:




Olin revontulista niin iloinen että piti ihan hyppiä tasajalkaa :D 

Jotta lomailu ei lopu helpolla tavalla, oli edessä vielä pitkä kotimatka. Lauantaina ajoimme takaisin Tampereelle yhtä soittoa. Yksi ruokatauko ja kaksi kahvitaukoa pidettiin kolmentoista tunnin paluumatkalla. Sanoin että on paljon helpompaa hiihtää neljä tuntia kuin istua autossa kolmetoista. Yön olin kaverin luona ja tänään tulin vielä viimeisen kolme tuntia kotiin Vantaalle. Huomenna alkaa arki.

Liikunnan suhteen ensi viikko on kevyt. Sähköpostiin oli tullut viesti että salilla alkaa tammikuussa asahi-tunnit, näytetunteja on tulossa muutama. Keskiviikkona voisi mennä sinne. Ja ehkä joku päivä tehdä salitreenin. Loppuviikosta voisi tehdä juoksulenkin, jos siltä tuntuu. Jos ei tunnu niin ei haittaa. Nyt tuntuu siltä että lumileiri toi uutta motivaatiota ja kiinnostusta myös juoksuun. Jo se alkaa maraton houkutella entistä enemmän... Ja hiihtotapahtumat: ystäväni sanoi että kun kerta jaksan hiihtää 34 km niin jaksaisin Finlandia-hiihdon 50... Laitetaan harkintaan!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tylsää: flunssa

Viime viikolla oli perjantai vapaapäivä. Kuinka sattuikaan, torstaina iltapäivällä kurkku alkoi kipeytyä... Perjantaina se oli tosi kipeä. Sitten meni ohi mutta lauantaina alkoi niistäminen joka jatkuu edelleen. On kuulkaa hirveää, kun on puoli naamaa ruvella, nenänpielistä huuliin asti. Kovasti rasvaan ja ai että kuinka kirvelee! 

Liikuntaa ei siis ole tullut viikkoon ollenkaan. Tänään olisin halunnut kävellä töihin mutta aamulla totesin että ei. 

Kuten kuvasta näkyy, varusteet on valmiina Lapin-reissuun. Huomenna lähden suoraan töistä ystävän luo Tampereelle, sieltä ajetaan perjantaina Ouluun ja lauantaina pitäisi sitten hiihtää kohteessa eli Ylläksellä. Nyt on vasta keskiviikko eli periaatteessa ehdin parantua lauantaiksi... Suunnitelma on ihan sama kuin alkuperäinen, tarkoitus ei ole kerätä kilometrejä vaan nauttia hiihdosta. Sen verran ehkä muokkaan suunnitelmaa, että etenkin alkupäivinä voisin tehdä mieluummin pari lyhyempää lenkkiä kuin yhden monituntisen retken. Kuten ystäväni - myös flunssassa - sanoi, kävellään sukset jalassa ja otetaan rauhallisesti. 

Hiukan kaksijakoisin fiiliksin siis matkaan. Toivon että yön aikana tapahtuu ihmeitä ja herään aamulla ilman tukkoisuutta ja vuotavaa nenää. Huomaa kyllä että pakkolepo käy jo pään päälle, ärsyttää ja mieli on matalalla.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Liikunnan downshiftaus


Pari viikkoa on ollut liikunnan suhteen hiljaista. Tuntimäärät omalle tasolleni vähäiset, viime viikolla 3 h 57 min ja toissa viikolla 4 h 28 min. Pitkikset on jääneet tekemättä. Toissa viikolla vaihdoin pitkiksen villasukkajuoksuun, viime viikonloppuna en vaan jaksanut. Kuuden päivän työviikko ynnä muu elämä veivät mehut. Totesin, että tässä kohtaa on ok jättää joskus lenkki väliin, ettei liikunnasta tulisi suorittamista ja sitä kautta liikunnan ilo katoaisi.

Elämääni on tulossa taas isoja muutoksia. Reilun puolentoista vuoden Vantaa-ajan jälkeen olen vaihtamassa työpaikkaa ja muuttamassa pois. Neljäs työpaikka ja neljäs kaupunki kolmeen vuoteen... Lähdin Orivedeltä Lohjalle syksyllä 2014, Lohjalta Vantaalle keväällä 2015, Vantaan sisäinen muutto syksyllä 2016. Seuraava työpaikka on taas Oriveden kirjasto mutta asuinpaikaksi tulee Tampere. 

Työpaikan ja asuinpaikan vaihto tarkoittaa monenmoista kiirettä. Asunnon etsiminen, vuokrasopimuksen päättäminen, salijäsenyyden irtisanominen, lomien sekä koeajan virkavapaan selvittäminen ja hakeminen, työhöntulotarkastuksen vaatiman arkivapaapäivän järjestäminen, rikosrekisteriotteen tilaaminen, asumisjärjestelyjen mietintä kun työ alkaa tammikuun alussa mutta vuokra-asunnon saa helmikuun alusta... Lisäksi iso mutta iloinen asia: hain ja pääsin vapaaehtoistehtäviin Lahden MM-kisoihin helmi-maaliskuussa! Akkreditointitehtäviin :) Kisoja varten on tietenkin pitänyt selvittää, saanko uudesta työpaikasta vapaata järjestettyä niin että pystyn olemaan poissa kaksi viikonloppua ja niiden väliset arkipäivät. Ja koska en tunne Lahdesta ketään, pitää selvittää majoitusvaihtoehtoja. Päivittäinen kulkeminen Tampereen ja Lahden välillä tulisi hurjan kalliiksi. 

Stressaavan ajanjakson keskellä jaksan iloita tulevasta lomasta. Parin viikon päästä lähdetään kolmen naisen voimin Lappiin, Ylläkselle hiihtämään. Ollaan siellä koko itsenäisyyspäiväviikko. Osittain siitä syystä en ole potenut morkkiksia puuttuvien pitkisten takia. Tiedän, että siellä tulee hiihdettyä pitkiä rauhallisia lenkkejä, vietettyä ladulla tuntikausia. Ihanaa! :) Viime viikon tietojen mukaan latuja oli auki 17 km eli eiköhän tilanne ole vähintään sama joulukuun alussa. 

Matkalla aiomme varata ystäväni kanssa lentoliput Islantiin. Olemme suunnitelleet menevämme sinne heinäkuun alussa noin puoleksitoista viikoksi, kiertää saaren autolla, vuokrata teltan ja yöpyä taivasalla. Sitä reissua silmälläpitäen ostin kuvan vaelluskengät nettikirpparilta, kuulemma niillä on tehty vain yksi Repoveden kierros. Kengät ja etenkin pohjat näyttivät niin hyväkuntoisilta että sen enempää miettimättä maksoin niistä 25 €. Sovittaessa jalassa oli vain sukkahousut mutta totesin että varpaat mahtuvat liikkumaan ylös ja sivulle joten tilaa on sukkahousuja paksummille sukille. 

Tällaista downshiftaamissa, jossa tosin tahti on hiljentynyt vain liikunnan osalta. Pakko on kuitenkin miettiä omia voimavaroja ja jaksamista. Fyysisen kiireen lisäksi on henkisesti melko raskasta; olen työskennellyt erillisessä pedagogisessa yksikössä kiertäen eri kirjastoissa, eli olen tutustunut lähes kaikkiin Vantaan kirjastolaisiin. Ajatus sadan kollegan hyvästelemisestä on todella haikea. Eilen sovittiin yhteen kirjastoon läksiäisten viettopäivä ja tänään sain toisesta kirjastosta kukkia.


Olen töissä jouluviikolle asti, eikä ajatus liki kuukauden mittaisista jäähyväisistä ole erityisen kiva. Senkin vuoksi ajattelin, että en yhtään laske viikkoja ja päiviä, että milloin pitäisi juosta pitkistä tai intervalleja, onko joka viikolle tullut kaksi salitreeniä jne. Teen mitä huvittaa ja milloin huvittaa, siihen asti että olen saanut tavarat uuteen kotiin. Kuitenkin huvittaa sen verran monta kertaa viikossa, että juoksukunto ei ehdi hävitä :)

lauantai 12. marraskuuta 2016

Villasukkajuoksua

Tänään lenkkarit ei vieneet minnekään, ne oli villasukat jotka vei! Ensi viikolle on luvattu plussakelejä niin tuumin että nyt jos koskaan on aika kokeilla villasukkajuoksua. Oikeasti olisi ollut pitkispäivä mutta vaihdoin sen tähän hupiin. 

Alimmaiseksi laitoin juoksusukat, päälle kahdet villasukat, joista päällimmäiseksi paksuimmat mitä kaapista löytyy. Sitten tutulle baanalle joen varteen, tuttu peruskutonen. Ehkä olisi ollut parempi mennä sukkajuoksulle keskiviikkona tai torstaina, ennen väylien auraamista. Nyt oli joenvarsikin liipattu tarkasti. En viitsinyt mennä pellon puolelle; voi olla että jo tästäkin tuli kylähullun maine :D Voi olla että oli myös hitusen liian lämmin, matkalla lämpömittari näytti -1. Lumi tuntui tahmealta, tuntui siltä kuin sukat olisivat koko ajan tarttumassa lumeen. Kolme kertaa piti pysähtyä irrottamaan isompaa lumipaakkua sukan pohjasta. 

En uskaltautunut villasukkajuoksulle päivänvalossa vaan menin vasta pimeän laskeuduttua. Iltaseitsemän jälkeen oli jonkin verran liikennettä, suurin osa ihmisistä liikkui koiran kanssa ja ainakin toivon että he keskittyivät seuraamaan koiriaan eikä sitä mitä mulla oli jalassa :) Lenkin alussa jännitti mutta eipä tuo lopulta niin kummalliselta tuntunut muuten kuin jalkapohjissa. Vähän kyllä jännittää huominen, miltä kropassa tuntuu. Arvaan että jalkapohjien lisäksi ainakin nilkat, pohkeet ja selkä muistuttavat olemassaolostaan. No, parina päivänä ahkeraa venyttelyä ja rullailua niin eiköhän se siitä... 

Päällimmäinen fiilis villasukkajuoksusta on että olihan se aika kummallista mutta samalla aika hauskaa :) Tekee mieli kokeilla toisenkin kerran.

torstai 10. marraskuuta 2016

Lisää lunta!

Tältä näyttää Vantaalla! :) Viime viikolla tuli lunta, ja nyt alkuviikosta sitä tuli rutkasti lisää. Eilen iltapäivällä sain kuningasidean juosta töistä kotiin, vaikka tiesin että jalkakäytäviä ei ole ehditty aurata. Viimeinen puolitoista kilometriä oli isompaa tietä jossa oli jossain vaiheessa aurattu. Juokseminen oli läähätysraskasta mutta samalla hauskaa. Mietin, että tekniikka ehkä kehittyy; on pakko nostaa polvea että pääsee kinoksissa eteenpäin. Tällä lenkillä en piitannut sykkeistä enkä vauhdeista, annoin mennä. Vauhti oli vähän hitaampi ja syke vähän korkeampi kuin lumettomana aikana, mutta ero ei ollut hirveän suuri.

Tänään aamulla kävelin töihin, ja nyt tiet oli liipattu sileiksi. Kävelyvauhtikin oli tavallista hitaampi, etenkin kun sai viipottaa vastatuuleen. Eilen ja tänään jalassa on olleet maastolenkkarit, ne ovat toimineet varsin hyvin  koska lumen alla ei juuri ole ollut jäätä. Tänään selässä oli tavallista painavampi kassi koska mukana oli salivermeet. 

Vaihteeksi tein salilla jalkaprässillä pyramiditreenin, eli 50 toistoa / 52 kg, 40 / 59 kg, 30 / 66 kg, 20 / 73 kg, 4 / 100 kg, 20 / 79 kg, 30 / 73 kg, 40 / 66 kg, 50 / 59 kg. Välissä pidin puolentoista minuutin tauot jotta syke ehti laskea ja jalatkin ehkä palautuivat hiukan. Mutta kylläpä hiki lensi, enemmän kuin yleensä kun teen tätä. Johtuiko lie siitä että tein yhtä palikkaa isommilla painoilla; aiemmin syksyllä sarja on alkanut 45 kilolla ja puolivälin setti "alle 10 toistoa) on mennyt useimmiten 86 kilon painolla. Koska tämä yksi liike vie melkein puoli tuntia, on se tehtävä silloin kun salilla on vähän väkeä. Muuten tein vatsaliikkeen, maastavedon tangolla, penkkipunnerruksen tangolla, punnerruksia polvet maassa ja ojentajadipin.

On toki syytäkin harrastaa hikiliikuntaa, viikko alkoi tulos- ja kehityskeskustelulla jonka kävimme pomoni kanssa Tikkurilan Dixin Robert's Coffeessa. Ständissä mainostettiin appelsiini-valkosuklaamochaa, joka tehtiin täysmaitoon ja jossa oli koristeena aika rutosti kermavaahtoa. Tuumasin, että siinä taisi olla kaloreita yhtä paljon kuin äsken syödyssä lounaassa :D

Varsinkin kun sitä oli tuollainen ämpärillinen! 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Lunta ja ulkoilua

Tämä viikko on ollut liikunnan suhteen vähän erilainen. Työmatkaliikuntaa on tullut vähemmän kuin yleensä ja salitreenejäkin vain yksi. Mutta se kaikki muu!

Viime sunnuntaina lähdin kirjamessujen jälkeen vanhempieni luo Orivedelle. Maanantai oli vapaapäivä, joten kävin juoksemassa aamulenkin siellä. Tuttu viiden ja puolen kilometrin matka, jossa kuitenkin sai ihmetellä purettua kerrostaloa ja varoa liukkaita teitä. Iltapäivällä tapasin ystäväni Tampereella ja sen jälkeen matkustin kotiin.

Tiistaina kävelin töihin, mutta kesken päivää piti lähteä kokoukseen toisaalle niin paluumatkan liikunta jäi pois. Sama juttu torstaina, kävelin aamulla töihin mutta iltapäivällä menin junalla salille. Salitreeni oli hyvä, tein fysioterapeutin suunnitteleman ohjelman, aloitin kierroksen alusta 12 toiston sarjoilla. Ainakin osassa liikkeitä painoja oli enemmän kuin edelliskierroksella.

Keskiviikkona satoi lunta, kivaa! Viikonlopun aikana tuli vähän lisää, saapa nähdä pysyykö maassa.

Kahtena edellisviikkona olen juossut yli kaksituntisen pitkiksen, joten sen suhteen vuorossa oli kevyt viikko. Lauantaina oli kaunis aurinkoinen päivä, joten lähdettiin kahden kaverin ja yhden koiran kanssa Luukkiin kävelemään. En ollut koskaan käynyt siellä, joten eiköhän ollut aikakin. Katsottiin reitin alussa kartasta että mennään se 8.6 kilometrin lenkki. Yllätys, sykemittari etsi taas satelliitteja hävyttömän kauan, niin kauan etten jaksanut odottaa vaan käynnistin jossain kohtaa. ajattelin että saan ainakin sykkeen ja ajan. Mittarin mukaan kierros kesti 1 h 35 min mutta oli vain 7,33 km. Viimeisen puoli kilometriä Luukin kartanolta autolle mittari oli sammuksissa, mutta silti. Nopealla laskutoimituksella ehdin edetä noin 800 metriä ennen gps-mittauksen alkamista. Ja laitoin kuitenkin satelliitit hakuun heti kun noustiin autosta, eli siinä meni jo jokunen minuutti ennen kuin edes oltiin baanalla.


Reitti oli tosi kiva, vaikka yllättävän monta mäkeä mahtui noin lyhyelle matkalle :) Maisemat olivat kauniit ja oli kiva nähdä paljon muitakin reippailijoita.

Tänään oli vähän ex tempore - lenkkipäivä. Oltiin aiemmin puhuttu kaverin kanssa, että mennään Kuusijärvelle avantouimaan. Niin mentiinkin, mutta tavattiin parkkipaikalla toinen kaveri ja juostiin uinnin alle viiden kilsan lenkki. Mulle vauhdikas, keskivauhti oli 7.54, sisältäen kolme tosi lyhyttä kävelypätkää. 5,11 km vei 40 min 35 sek. Keskisyke oli kuitenkin vain 153, mietin että siinä täytyy olla virhe. Ei ole mahdollista että juoksen pk-lenkkiä 30-50 sekuntia hitaammalla kilometrivauhdilla ja samalla tai pari lyöntiä korkeammalla sykkeellä. Kuitenkin mittari näyttää minimisykkeen olleen tänään 101 ja maksimin 182, mitkä ovat täysin mahdollisia lukemia molemmat. Ehkä sitten kävelypätkät ja alamäet vetivät sykkeen sen verran alas. Osan matkasta tuntui hengästyneeltä, osaa ei. Hmm, täytyy seurata tilannetta. Tosin tässä oli se ero, että useimmat viime lenkit olen tehnyt työmatkajuoksuna jolloin selässä on ollut reppu. Vaikka siellä on vain rahapussi, kahdet avaimet, kaksi puhelinta ja iPad eli ei siis ole painava, niin ehkä se vaikuttaa hivenen sekä vauhtiin että sykkeeseen. 

Tänään oli nastalenkkarit jalassa, ekaa kertaa tänä talvena. Saa nähdä tuleeko jalat kipeksi. Vähän tuntuu kantapäissä ja pohkeiden alaosassa, täytyy venytellä hyvin. Järvessä kävin neljä kertaa, voi olla että ensi yönä nukuttaa kunnolla, sen verran rento ja hyvä olo tuli :) 





perjantai 4. marraskuuta 2016

#oivalluksia

Lenkkareiden viemää - blogin Jonna haastoi minut mukaan keksimään #oivalluksia, kiitos!

Haaste on lähtöisin Ninalta Ninan verkkareissa - blogista. Se on näennäisen yksinkertainen mutta vaatii pohtimista. Ideana on: "Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei nyt ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluat kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi/kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon. Voihan niistä kiinnostavammista tehdä vaikka omat postauksensa. #oivalluksiahaaste"

Valinta ei ollut helppo ja toisaalta oli. Paljon on kuvia jotka herättävät tunteita ja muistoja, mutta lopulta vain pieni osa laittaa ajattelemaan, Tässä niistä 10. 

Perhe. Onni. Ollaan kaikki koolla harvoin mutta ne hetket ovat sitäkin arvokkaampia. Itselläni ei ole lapsia, ainakaan vielä, mutta ei se tee minua yhtään vähemmän naiseksi. Jokaisen elämänpolku on erilainen eikä asiat aina mene niin kuin suunnittelee tai haluaa. On tärkeämpää iloita siitä mitä on kuin surra sitä mitä ei ole.

Arjen ilot. Ympäröi itsesi asioilla, joista tulee hyvä mieli. Ei niiden tarvitse olla suuria, pienikin asia tai esine riittää.

Saavutukset. Älä mieti osaatko, uskallatko, onko sinusta siihen tai tähän. Kokeile! Ole valmis onnistumaan :) 

Uskalla. Kävelin paljon ja kävin lihaskuntojumpissa. Ystävälleni sanoin että olisi kivaa juosta mutta en jaksa, en koskaan jaksa. Joskus kokeilin, jaksoin kymmenen minuuttia. Kunnes ystäväni juotti minut valkoviinihumalaan ja sai lupautumaan seurakseen Tukholman maratonille. Ensimmäinen lenkki oli 6,5 km josta jaksoin juosta 3, sisältäen kilometrin pituisen alamäen. Lenkki lenkiltä on helpompaa, ja nyt ollaan siinä tilanteessa että kylläpäs jaksan juosta, ja teen sitä yleensä mielelläni.

Kuuntele neuvoja. Jos aiot juosta maratonin, testaa juomavyötä etukäteen... Tai ainakin laita se paikoilleen niin että tasku on etupuolella, jotta ei tarvi kääntää sitä takaa eteen ja edestä taakse aina kun haluat ottaa energiageelin. En huomannut juostessa mitään, vasta laivalla suihkussa. Kahteen viikkoon en pystynyt nukkumaan selälläni. 

Uskalla ottaa vastaan arvostusta ja kehuja. Olet onnistunut jossain, sitä ei tarvitse hävetä tai vähätellä. Tämän kuvan otin serkkuni häissä, enoni kirjoitti koristehelmistä pöydälle "marathon girl". Sinänsä pieni ele, mutta sen merkitys on suuri. 

Kuuntele kehoasi. Kipu on merkki siitä, että jotain on vialla. Anna kehon parantua, älä odota kivun ja vaivan häviävän sillä että toivot niiden katoavan.

Positiivisuus. Pakkasesta, räntäsateesta, helteestä, jokaisesta säätilasta ja valtaosasta muitakin asioita on mahdollista löytää hyviä puolia jos vaan haluaa löytää niitä. On hyvä välillä pysähtyä miettimään asioita, sitä haluaako ympärillään olevan positiivista vai negatiivista energiaa. Tässä kuvassa ollaan Lapin lumilla, etelästä katsottuna kaukana kaikesta, sinisessä hämärässä.

Ihminen, Sedlecin luukirkko on paikka, josta en vielä kahden ja puolen vuoden jälkeenkään osaa päättää onko se kaunis vai karmiva. Ihmiset tekevät toisilleen kammottavia asioita, mutta vastapainoksi myös paljon hyvää. Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaan voi.

Piiloudu. Jokainen tarvitsee joskus piilopaikan, pakopaikan, hetken tai kolon jossa voi olla yksin, tavoittamattomissa, ulkopuolisen maailman ulottumattomissa, rentoutumassa, keräämässä voimia. Minulle se on kirjallisuus. 

Lähdettekö mukaan haasteeseen, merituuli k ja Maratonmatkailija



perjantai 28. lokakuuta 2016

Edessä uuden sykemittarin hankinta?

Kuva viime sunnuntailta, jolloin oli kiva ilma juosta. Sen jälkeen onkin ollut kovin pimeää ja sateista. 

Tuolla lenkillä, kuten toisellakin alkuviikosta, sykemittari näytti matkaa miten sattuu. Tiistain lenkillä jo ensimmäinen kilometri meni mukamas aikaan 5.41, ei ole totta! Muut nopeat kilsat olivat 1.40 ja 4.22. Ehkä sen takia normaalisti kuuden kilometrin lenkki oli liki kahdeksan. Epäilin että nyt tulee virhemittaus, kun ensin oli täyttymässä 2 km ja hetken päästä mittarissa oli 3,5 km. 

Myös sunnuntain pitkiksellä tuli virheellisiä lukemia. Toinen kilometri kulki mukamas aikaan 4.36 ja kolmas 6.02. Muut oli uskottavia, 8-8.30 min / km. Pitkälläkin matkalla tuollaiset vaikuttavat sekä matkaan että keskivauhtiin. Matkaksi tuli 17 km jonka olisin mennyt keskivauhdilla 8.00. Ei totta! Lyhyellä lenkillä lukemat tietysti vääristyvät vielä enemmän.

Eilen aamulla kävelin töihin, ja satelliittien löytyminen kesti huomattavan kauan. Aiempien lenkkien perusteella olin edennyt kotoa jo kilometrin ennen kuin laite löysi satelliitit. En tiedä onko uskollinen Polarini (RC3 GPS) tulossa tiensä päähän? Ikää sillä on kolme vuotta. Ehkä täytyy alkaa katsella uutta. Harmi vaan että nyt olisi aika paljon muutakin rahanmenoa, kun läppäristä on kansi irtoamassa ja kännykästä näyttö halkeamassa :( 

perjantai 21. lokakuuta 2016

Jos ei huvita mennä lenkille...

...niin sitten mennään juoksemaan intervalleja! :D 

Olin keskiviikkona teatterissa ja kotona vasta iltayhdentoista jälkeen. Suihkun ja iltapalan jälkeen oltiinkin jo puolillaöin. Torstaina lähdin ennen seitsemää kävelemään töihin. Yö oli siis lyhyt. Edellisenä yönä olin juossut Bodom Traililla, olikin sellainen kisa missä oli tehtäväpisteitä, yhtäällä sovitettiin juoksutakkia ja toisaalla pukeuduttiin nallepukuun... Heräsin ennen maaliintuloa :) Lisäksi viikon verran olen yskinyt, myös öisin. Ei ole varsinaista flunssaa mutta limaa tuntuu irtoavan.

Tänään oli töissä aika väsynyt olo. Onneksi Tikkurilan taukohuoneessa on kirkasvalolamppu, se vähän helpotti oloa iltapäivällä. Kotiin lähtiessä tuntui siltä, että en millään viitsisi mennä lenkille. Tiedättehän ne kaikki hyvät tekosyyt, väsyttää, lihakset on jumissa eilisen salitreenin jäljiltä, menen huomenna... Päätin kuitenkin "kostoksi" lähteä juoksemaan syksyn ensimmäiset intervallit.

Pyöräilin töistä kotiin, joten alkuverkkana juoksin vain 5 min. Suunnitelma vetoihin oli 5 x 3 min, kävelypalautus 3 min. Olin kuitenkin aika kaukana kotoa viidennen jälkeen, joten juoksin vielä kuudennen. Loppuverkkaa tuli sitten hitusen vajaa kilsa. 

Treeni oli yllättävän helppo. Muistelin että joskus on kahden minuutin vedot olleet aivan kauheita, samoin 400-metriset. Vauhti ei ollut kauhean kova, keskityin tekniikkaan eli siihen että juoksu rullaa, polvet nousee, kädet tekee töitä ja katse johtaa liikettä. Matkat oli aika tasaiset, ensimmäinen veto 460 m, toinen 480, kolmas 500, neljäs 490, viides 480 ja kuudes 490. Matkoista päätellen vähän yli kuuden minuutin kilometrivauhti. Keväällä tein kilsan vetoja, yleensä aikaa meni 6 - 6.15 min. Tietysti nyt käytin puolet vähemmän aikaa ja palautus oli minuutin pidempi, mutta silti tuntui oudon hyvältä. Yleensä olen ollut vetotreenin jälkeen aika poikki, nyt oli sellainen olo että voisin lähteä lenkille vaikka heti uudestaan.

Sama fiilis oli tiistaina;olin iltavuorossa niin pääsin vaihteeksi aamupäivällä lenkille. Joenvarren peruskutonen, sama minkä menin tänään intervalleina, meni kevyen letkeästi. 53 minuutin juoksun jälkeen ei edes tuntunut siltä, että olisi käynyt juoksemassa. Se on erittäin hyvä signaali; juoksukunto alkaa löytyä ja tekemisestä tulee iloinen mieli.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Perjantai punttiksella

Puolituntinen pakaroille prässissä.

Punnerrusta penkillä plus polvillaan.

Painoihin plussaa.

Paina paina, plikka, puhdasta poweria! 

Pesulle.

Pyöräillen perille.

Puuh. 

Palaan pian! 

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Määrää ja laatua

Peruskuntokausi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ei voi sanoa vauhdikkaasti, koska nyt mennään hiljaa. Viime viikolla kaikki aerobinen oli oman asteikkoni mukaan hissuttelua, tällä viikolla yhtä vaille kaikki. 

Viime viikolla tuli kolme juoksulenkkiä, joten päätin jo silloin että tällä viikolla juoksen vain kaksi kertaa. Turha ärsyttää lonkkaa, vaikka se ei ole nyt ollut kipeä. Sen verran oli iltamenoja, että työmatkaliikunta jakaantui eri päiville. Tarkoittaa sitä, että tiistaina ja torstaina kävelin töihin, keskiviikkona ja perjantaina juoksin töistä kotiin. Perjantaina oli vähän kiire kirjabloggaajien kuukausitapaamiseen, joten kiiruhdin kotiin. Se ei ollut varsinaisesti reipasvauhtinen, joten kutsun sitä semi-vk:ksi :) Keskivauhti 7.47 ja keskisyke 162. Eli siis noin 40-50 sekuntia kovempaa kuin yleensä ja syke vajaat kymmenen pykälää korkeampi. Sellainen olo, että tekniikka pysyi koossa loppuun asti ja olisin jaksanut juosta pidemmällekin. 

Lauantain pitkiksen tein sauvakävellen. Lähdin Tikkurilasta joenvartta kohti Paloheinää ja Haltialaa. Ihan huvikseni kokeilin, kuinka pitkä matka on. No sinne Keskuspuiston nurkille oli 10,5 km, ja kotiin vähän enemmän. En kauheasti harhaillut vaikka en aina tiennyt missä olen, jokikin hävisi näkyvistä jossain Tammiston nurkilla. Mutta jo lähtiessä asenne oli että tänään nautitaan auringosta. Mukana oli vettä ja yksi energiageeli, tietenkin myös matkakortti. Jaksoin kotiin asti, saldona oli 21,52 km johon meni 3 h 16 min. Ehkä vähän turhankin pitkä mutta tehdään lyhyempiä sitten kun sataa räntää...

Nyt kyllä täytyy keskittyä enemmän lihaskuntoon; nämä pari viikkoa on menneet jonkinlaisessa juoksu- ja kävelyhuumassa ja salitreeni on jäänyt vähemmälle. Viime viikolla kävin salilla vain torstaina, tällä viikolla vain maanantaina jolloin jäin salin jälkeen pilatekseen. Eilen mietin olisiko tänään salipäivä, totesin että tuskin koska jalkoja en ainakaan jaksaisi tehdä pitkiksen jälkeen. Tänään olo on taas vaihteeksi kuin jyrän alle jäänyt, kyllä tuntee selässä, pohkeissa ja takapuolessa että eilen on liikuttu! 

Tuntimäärä on ollut omaan tasooni varsin kova, viime viikolla 7 h 58 min ja tällä viikolla 8 h 49 min. Ensi viikko on syytä pitää kevyempänä. Pitkis lyhyempi, noin puolitoista tuntia. Korkeintaan kahtena päivänä kävely töihin ja juoksu kotiin. Lisäksi kaksi salitreeniä. Voisin jonain päivänä juosta töistä salille, niin lepopäiviä tulisi kolme. Tällä viikolla ainoa lepopäivä on tänään, johtuen siitä että työmatkaliikunta jakaantui kahden sijasta neljälle päivälle. 

Pakko myöntää, että vähän se Tukholman maraton houkuttelisi... Ainoa vaan että matkaseurasta ei ole tietoakaan, neljän naisen juoksuporukkamme on kärsinyt monenlaisista vammoista ja muilla on sellainen fiilis että jalat ei ehkä enää kestä maratonia. Pitäisi siis löytää uutta hyttiseuraa, jos haluaisi tehdä perinteisen laivareissun. No, on tässä vielä aikaa :)

lauantai 1. lokakuuta 2016

Uusia hankintoja ja kimppalenkkejä

Uudet lenkkarit saivat rinnalleen joukon muita hankintoja. Kuvan kävelysauvat löytyivät Facebook-kirpparilta, hinta 5 € :) Myyjä sanoi että on ostanut ne silloin kun nyt 19-vuotias lapsi oli pieni mutta on käynyt niiden kanssa vain muutamalla lenkillä. No, mä en ole niin kova sauvahifistelijä että tarvisin mitään sen erikoisempaa, näillä pärjää hyvin. Testilenkki tuli tehtyä heti keskiviikkona, kun oltiin Juoksujalka vipattaa -blogin Merituulin kanssa Hakunilan urheilupuistossa juhlistamassa Kestävyyttä pintakaasulla - facebook-ryhmää. Satoi kaatamalla - tietenkin... Mutta hauskaa oli ja hiki tuli, vajaa tunti käveltiin. Siinä kohtaa ajattelin että onneksi uudessa asunnossa on sauna. sen verran ehti hiki kuivua ja tulla kylmä kun odotin bussia ja matkustin kotiin. 

Meitsi ja Merituuli. Ei olla sokerista ei!
Samalta nettikirpparilta löysin Haltin kevyttoppahousut kympillä, ne ovat kuitenkin sen verran lämpimät tuntuiset että pääsevät kunnolla käyttöön vasta hiukan kylmemmillä keleillä. Ja vielä: Citymarketista löytyi softshell-takki kahdellakympillä (-49 %), sekin sen verran paksua kangasta että taitaa mennä talvipakkasillakin. 

Tästä viikosta tuli vähän puolivahingossa aika raskas. Kaksi kertaa kävelin töihin ja juoksin kotiin, maanantaina ja perjantaina. Keskiviikkona oli sauvakävely. Torstaina kävin salilla, kun yhtäkkiä tuli mieleen että täytyy ainakin yksi lihaskuntotreeni saada viikkoon. Tänään oli seuraava kimppalenkki Helsingin puolella, neljän naisen voimin liikuttiin reilut 2 tuntia, puolet porukasta kävellen ja puolet juosten.

Näin se lopulta meni, juosten keskisyke 134, Se ei kyllä ole ihan todellinen; taas oli niin että puolet ajasta mittari näytti uskottavia lukemia ja toisen puolen lukemia 00-86. Pysäytin mittarin muutamaan kertaan niin sen jälkeen taas uskottavia n. 140 lukemia. Vauhti oli todellakin kävelyvauhtia, 9.14 min/km. Se herätti joitakin kysymyksiä. Kävellen samaa vauhtia syke on 125-129, eli ero on viitisentoista lyöntiä minuutissa. Sitten taas kun juoksen alle minuutin kovempaa - perjantaina keskivauhti 8.27 - niin syke on jo 30 lyöntiä korkeampi kuin kävellen (perjantaina 154). Miksi syke nousee vaikka vauhti ei sanottavasti kiihdy? Toisaalta, miksi juostessa syke pysyy samana vaikka vauhti vaihtelee? Maanantaina ja perjantaina keskisyke oli 154, vauhdin ollessa maanantaina 8.42 ja perjantaina 8.27. Eli viidentoista sekunnin vauhtiero juostessa ei vaikuta sykkeeseen, kun taas jo reilun puolen minuutin ero kävelun ja juoksun välillä nostaa sykettä hurjasti. Huh, alan olla pyörällä päästäni. 


Mutta kuitenkin, myös pitkiskausi on avattu. 14,15 km meni aikaan 2 h 9 min. Vähän jännitti, että mitä lonkka tuumaa. Ehkä nyt uskallan julistaa sen terveeksi, sillä tuon parituntisen aikana tuntui vain normaalia väsymystä kropassa, ei kipua. 

Ai niin, näin kävi eilen:


Eli ensimmäinen tavoite ensi vuodelle on valmis :) Sitä en vielä tiedä onko tuo oikeasti kevään ensimmäinen numerolapputapahtuma mutta tuonne menen hakemaan sitä alle 2.15 aikaa. 

tiistai 27. syyskuuta 2016

Peruskunto nolla - tai ehkä sittenkään ei

Perjantai-iltana olin niin väsynyt, että menin sänkyyn lukemaan jo kahdeksan jälkeen ja nukahdinkin varmaan ennen yhdeksää. Lauantaina heräsinkin pirteänä klo 7.35 :) Loikoilin melkein tunnin, söin aamupuuron, vähän siivoilin ja lähdin pyörälenkille.

Pyöräilin tutun lenkin lentokentän ympäri. Olen muuttanut edellisen kerran jälkeen, joten nyt matka oli pari kilometriä pidempi. Muuten tuntui tutulta: ensimmäinen 10 km oli todella raskasta, tuntui että on pelkkä vastatuuli ja jatkuvasti loivaa ylämäkeä, syke mäkien päällä 167. Mietin, että onko tämä enää pk-lenkkeilyä, miksi en lähtenyt kiertämään toiseen suuntaan, miksen jo usko että vaihteeton leveärenkainen mummokiiturini ei sovellu muuhun kuin työmatkapyöräilyyn...

Kympin jälkeen oli nelisen kilometriä seuraavaan suuntaan, jossa tuuli tuntui sivuvastaiselta. Nyt tuli vähän nopeampia ja matalasykkeisempiä viitosia. Seuraava käännös, ja kas, taas tuntui kahdeksisen kilometriä siltä että on ylämäkeä ylämäen perään. Viimeinen vajaa kymppi tuntui helpommalta, alamäkisemmältä. 

Kokonaismatka oli 31,12 km, aikaa kului 1.54,45. Keskisyke 149 keskivauhdilla 3.41. Mietiskelin että joopa joo, jotkut juoksee intervalleja samaa vauhtia mitä mä pystyn ajamaan pyörällä... Päätin kuitenkin, että kyse ei ole huonosta kunnostani vaan välineistä. Kesällä kun ajoin reilun 30 kilometrin lenkin huomattavasti mäkisemmässä maastossa oli keskisyke 20 pykälää matalampi - alla kapeampirenkainen 7-vaihteinen fillari. Onhan se ihan eri tuntuista polkea, kun alamäessä pystyy polkemaan hyvän alkuvauhdin ylämäkeen, ja ylämäessä pystyy keventämään. Tuo kuvan fillari rullaa huonosti alamäkeen, ja tuntuu että tasamaalla saa tehdä aika paljon töitä että rakkine liikkuu.

Eilen olikin taas työmatkaliikunnan vuoro. Aamukävely oli tutusti noin 6,7 km johon meni noin 1 h 2 min keskisykkeellä 121 ja keskivauhdilla 9.23. Olin pukenut liikaa; aamu olikin lämmin niin jo kilometrin jälkeen täytyi ottaa pitkähihainen pois, hyvin tarkeni t-paidalla ja takilla. Aamulla oli vielä pitkät housut, mutta iltapäivällä kun juoksin kotiin niin menin lyhytlahkeisilla trikoilla. Ilman takkia en uskaltanut lähteä tuuleen, ja se kyllä kostautui hurjana hikoiluna. Paluureitti oli eri, kotimatka oli 7 km johon kului tunti. Keskisyke 155 keskivauhdilla 8.42. 

Nyt juoksu oli hitusen helpompaa kuin viime viikolla. Aiemmin alkusyksyn aikana on tuntunut siltä, että syke pysyy alle 155:n vain ensimmäisen alamäkivoittoisen kilometrin ja muuten tahtoo nousta. Nyt syke pysyi suht helposti alle tuno asettamani "kriittisen" tason. Muutaman kerran nousi sen yli, pari kertaa hiukan pidemmäksi aikaa kun jouduin ottamaan muutaman sadan metrin spurtin ohittaakseni reipasvauhtisia kävelijöitä. Vauhti on edelleen etanatasoa mutta ei haittaa, kyllä se siitä talven aikana kehittyy. Jo tässä olen miettinyt että pitäisikö ilmoittautua kevään HCR:ään, olisi muutama päivä aikaa ennen kuin hinta kuun vaihteessa nousee...

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Uusi kausi, uudet kengät

Joskus käy hyvä tuuri.

Olin ajatellut, että täytyy lähiaikoina tehdä retki urheilukauppoihin ja katsoa, josko saisi Outletista tai kesäpoistoista halvalla uudet juoksukengät. Kuinka sattuikaan, Facebookin Juoksufoorumilla oli myynnissä kuvan kengät, juostuna yksi noin viiden kilsan lenkki huomiolla että eivät sovi jalkaan. 

Ajattelin, että koska olen käyttänyt aiemmin Asicseja niin nämä ehkä sopivat, varsinkin kun ilmoituksessa kerrottiin kooksi 41,5 ja sisämitaksi 26 cm. Sain kuitenkin sovittaa. Tuntuivat hyviltä ja erinomaiseen 60 euron hintaan kannoin kengät kotiin. Ja kas, käytössä olleet ovat nekin Gel-Nimbus - mallia (15), eli nyt sain tutusta kengästä päivitetyn version (18). Kai sitä heti huomenna täytyy tehdä testilenkki, on Korso-päivä niin voisin taas juosta töistä kotiin...

Ja niistä 15:sista, ostin ne laivalta ekan maratonin jälkeen eli tunnearvo on suuri. Kangas kuitenkin alkaa rispaantua ja kilometrejä on paljon, niin on aika siirtää ne sivummalle. Ei roskiin vielä kun kuitenkin pysyvät koossa, pikemminkin varakengiksi, mökki- tai kävelylenkkareiksi.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Hyvinvointiviikko

Vantaalla vietetään tällä viikolla Hyvinvointiviikkoa (en tiedä onko viikko valtakunnallinen vaiko vain täällä). Tapahtumia on ympäri kaupunkia ja mukana on monia toimijoita apteekeista kuntokeskuksiin. 

Teemaan sopivasti postilaatikosta kolahti Foreverin asiakaslehti, ja mitäpä takakannessa olikaan jos ei alennuskuponkeja! Kolmekympin hieronta kiinnostaa, haluan kuulla mitä jalkalihaksille ja myös niska-hartiaseudulle kuuluu. Lähipäivinä varaan ajan. Aion myös käydä kympin maksavassa kehonkoostumusmittauksessa, osittain siksi että haluan verrata tuloksia helmikuun testiin mutta haluan myös tehdä vertailua eiliseen mittaukseen.

Jokiniemen koululla oli 24 Fit Club Tikkurilan järjestämä kehonkoostumumittaus. Koulu on itse asiassa kaksi rakennusta, joten tovin etsiskelin oikeaa paikkaa. Muuton jäljiltä kaikki paperit ovat vielä purkamatta, joten juuri nyt ei ole käsillä helmikuun mittauksen tuloksia. Muistelen kuitenkin, että ne olivat aika samankaltaisia. Rasvaprosentti 27 ja osia, lepokulutus reilut 1500 kaloria, viskeraalista rasvaa vähän. 



Testaaja kysyi urheilutaustasta, kerroin että nuoruudessa on tullut kokeiltua monenlaisia pallopelejä, aikuisiällä oli pitkä tauko ennen kävelyn ja ryhmäliikunnan ja edelleen juoksun ja kuntosalin löytämistä. Sitä en sanonut, että lapsena ja nuorena olin ylipainoinen. Onhan nytkin painoindeksini normaalin ylärajalla, iltapäiväpainon mukaan BMI on 24,7. Mutta peiliin kun katsoo niin hätää ei ole :) Testaaja kuitenkin sanoi että minulla on valtavat lihakset! Ensimmäinen ajatus oli että jaa niin missä... Sen verran on paksut pohkeet ja löysää reisissä. Hahaa, nyt voin perustella miksen ole 50-kiloinen keijukainen, rasvaton massa (lihakset + kehon nestemäärä) ovat jo 48,5 kg! Siihen kun lasketaan että pää painaa viitisen kiloa, ihokin taitaa olla pari kiloa, ja ne kehon rasvat... Testaaja sanoi myös että luuni ovat isot ja se näkyy kehon rakenteessa; luut painavat 2,6 kg. 

Kohtalaisen tyytyväinen voin olla tähän tulokseen. Syödä saan edelleen reilusti. Tässä paperissa ei näy rasvan jakautuminen, mutta ihan peilikuvan perusteella jalat ja takapuoli ovat ne pahimmat. Isoja liikkeitä siis edelleen salilla. Ja nyt kun pääsee taas juoksuun kiinni niin hyvä tulee. 

Tämän viikon työmatkaliikunta jääkin sitten huomisen varaan: maanantaina olin aamupäivän Tikkurilassa, iltapäivällä pyörähdin Korsossa ja palasin Tikkurilaan, tiistaina olin aamupäivän Pasilassa ja iltapäivän Pointissa Kartanonkoskella, keskiviikkona olin aamupäivän Martinlaaksossa ja iltapäivän Omenassa Espoossa, torstai meni Tikkurilassa, tänään olin aamupäivän Korsossa ja iltapäivän Myyrmäessä... Eli siis liian pitkiä matkoja juosta kotiin,etenkin kun mitään tavaroita ei voinut jättää lähtöpaikkaan vaan kaiken piti kulkea mukana. No, huomenna on Lasten päivä, jos en reissailujen jälkeen jaksa kävellä töihin Korsoon niin joka tapauksessa juoksen kotiin. Muuta liikuntasaldoa tälle viikolle on vain tunnin pilates maanantaina ja 54 minuutin sali torstaina.