Lomaviikon kuulumiset

Lomaviikko on muutamaa tuntia vaille valmis. Oli ihanaa olla kotona ja ottaa rennosti. Mietin että tästäkin olisi helppo tuntea huonoa omaatuntoa; niin paljon some pullistelee postauksia missä lomaviikolla on treenattu kahdesti päivässä ja juostu ennätyskilometrit. Ehkä minäkin joskus, mutta nyt en. 

Maanantaina kävin kuntosalilla, tein puolen tunnin Biocircuitin ja päälle 15 minuuttia core-treeniä. Sitten istuin tovin saunassa, tein siellä lyhyen venyttelyn. 

Tiistaina oli hemmottelupäivä, ensin kävin kauneushoitolassa sokeroittamassa säärikarvat pois ja sitten menin tunniksi hierontaan. Kävin GoGon tiloissa työskentelevällä Toni Puolanteella, hän oli samoilla linjoilla kanssani että lapojen väliä olisi voinut hierotuttaa auki jo aiemmin, ei nyt kun eteenpäin kumartuessa sisäänhengitys on vaikeaa. Tunnissa ehdittiin käydä läpi niin pohkeet, lantion sivut kuin selkä ja hartiat. Aikamoinen kokovartalojumi oli. Suositus (tietysti) oli että menisin viikon-parin päästä uudelleen, jotta saataisiin loputkin jumit auki. Mietin että tässä asiassa voisi taas parantaa tapojaan, juoksutreenien aikana olen tavannut käydä hieronnassa kerran kuukaudessa / kahdessa, mutta nyt kun juoksut on tauolla niin on hierontakin jäänyt. Ja se ikävä kyllä tuntuu kropassa että näin on käynyt.

Keskiviikkona kävin aamupäivällä liikkuvuus / venyttely - tunnilla, pidän niistä kovasti. Siinä missä yinjoogassa istutaan tai maataan pitkään samassa asennossa (mikä on myös kivaa), tehdään tällä tunnilla aktiivisesti töitä. Staattista venyttelyä on vähän, sen sijaan paljon liikkuvuustreeniä kuten kiertoja, niin rangalle kuin olkanivelille ja lantiolle. Taas henkisesti nipistän itseäni, miksi teen kotona lähinnä staattista venyttelyä kun voisin samalla edes yrittää ylläpitää liikkuvuutta? Iltapäivällä lähdin bussilla Helsinkiin, kirja- ja teatteribloggareiden Bloggariklubi kokoontui Kansallisteatteriin, alkuun kuulimme kirjailijavieraita Laura Lähteenmäkeä ja Tiina Laitila Kälvemarkia, sitten teatterin pääjohtaja Mika Myllyahoa. Lopuksi katsoimme Sinivalas-näytelmän ensi-illan. Hieno kattaus ja hieno esitys! Tänään huomasin väsymyksen, vaikka lähdin kotoa vasta aamukymmenen jälkeen niin nukuin bussissa torkut mennen tullen, 45 minuuttia Helsinkiin mennessä ja puolisen tuntia sieltä tullessa. Ja unta riitti pitkälle yöksikin. 

Kuva: Tommi Mattila / Kansallisteatteri

Torstai oli kahden treenin päivä. Aamulla kävin kokeilemassa lavista (ihan vaan saadakseni tälle viikolle pari uutta lajia 102 lajin tavoitteeseen). Olen kuullut siitä hyvää, joskin parilta itseäni jonkin verran vanhemmalta henkilöltä. Ja niinhän se oli, että olin ehkä 30 vuotta nuorempi kuin muut 30 osallistujaa :D Tietysti ainoan viikkotunnin ajankohta, klo 10 torstaiaamuna, rajaa pois ison osan kävijöistä. Minäkään en pääse normiviikkona koskaan siihen aikaan jumpalle tai salille. Tanssitunnit eivät ole suosikkejani, koska jalkani ja käteni eivät kertakaikkiaan suostu yhteistyöhän. Jalat ehkä osaavat koreografia, mutta kädet sinkoilevat minne sattuu. Laviksen koreografia oli helppo. jopa liian yksinkertainen ja tylsä. Kaksi biisiä eli tanssilajia kerrallaan, noin kolmeminuuttisia biisejä, lähes identtinen koreografia molemmissa. Ei jatkoon, mutta tulipa kokeiltua. 

Illalla kävin yogalatesissa, tällä viikolla ohjelma oli hyvin erilainen kuin viimeksi, johtunee siitä että viimeksi paikalla oli tuuraaja ja nyt vakiohjaaja. Alkuun tehtiin puoli tuntia joogan seisomaliikkeitä, jotka onnistuivat hyvin koska oltiin jalkapohjat maassa eikä painoa tarvinnut varata päkiälle. Sitten parikymmenta minuuttia pilatesta ja lyhyt venyttely.

Perjantaina olin ajatellut mennä kokeilemaan POP pilatesta, mutta jätin sen väliin ja siirsin myöhemmäksi. Ystäväni kaipasi seuraa avantoon - ja mielestäni ystävän tapaaminen on erinomainen syy jättää suunniteltu jumppa väliin. Kaupinojalla ei ollut paljoa ruuhkaa heti avaamisen jälkeen, joskin puoli neljän jälkeen väkeä tuli niin että lauteilla alkoi olla tiiviihkö tunnelma. Viisi kertaa pulahdettiin veteen, kylmäähän se tietysti oli mutta kolmella viimeisellä kerralla tein muutaman uimaliikkeen. Ihana olo tuli taas. Ja hirveä nälkä! Aloituskuva on läheltä saunaa. Katseltiin että Näsijärvi taitaa olla kokonaan jäässä, vaikka väritys onkin kirjava. Etualalla lienee retkiluistelurata.

Eilen oli taas salipäivä, sama setti kuin maanantaina eli Biocircuit + core. Sen jälkeen kävimme mieheni kanssa ulkona syömässä, ruuan jälkeen kävelimme Pyynikin näkötornille. Munkkikahvilan jono oli kuitenkin niin pitkä että päädyimme hakemaan lähikaupasta jäätelöä kotiin. Kaipaan kovasti Pyynikin maisemia, odotan jo sitä hetkeä että pääsen kävely- ja sauvakävelylenkkeilemään sinne. Teoriassa mikään ei kai estäisi, mutta en kuitenkaan halua ärsyttää jalkaa enempää kuin mitä se kiukuttelee arkiaktiivisuudesta ja satunnaisesta sisäpyöräilystä.

Uusia lajeja

Kas, hoksasin tässä eräänä päivänä että asun Pyynikin uimahallin vieressä, tai en nyt ihan vieressä mutta 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kävin kertamaksulla katsomassa, millainen halli on. Pieni, mutta kiva. Joskin ajankohta taisi olla huonoin mahdollinen, iltapäivällä kolmen jälkeen. 25-metrisillä radoilla oli jonkun verran väkeä. Vesijuoksurata oli melko täynnä, kuntouimareiden ja nopeiden uimareiden radalla oli sen verran nopeasti etenevää porukkaa, että päätin uiskennella vapaalla alueella. Olin osan aikaa yksin, osan parin kolmen muun kanssa. Lopetin uituani 925 metriä, silloin alueen toiseen päähän tuli lapsia ponnahduslaudalle joten uintikäyttöinen alue pieneni entisestään. Pulahdin kylmäaltaaseen ja sen jälkeen poreisiin. Kylmäallas oli kiva, mutta porealtaan vesi oli mielestäni liian kylmää ja poreiden paine liian pieni. Aion kuitenkin käydä hallissa jatkossakin. Olisin ostanut kymppikortin, mutta lähtiessäni kassalla ei ollut ketään eikä hetken odottelun jälkeenkään. Ostan siis seuraavalla kerralla. 

Jalka vaivaa nyt sen verran pahasti, että uimahallista tulee tuttu kaveri. Ensi viikon olen lomalla, niin ehdin käydä jokusen kerran keskellä päivää. 

Toinen uusi laji tälle vuodelle, ja samalla kokonaan uusi laji, on yogalates jossa kävin tänään. GoGon vastaanotossa ei osattu sanoa, ollaanko siinä paljon päkiän varassa (eli lähinnä onko paljon siirtymiä kulmanojasta lankkuasentoon ja kobran kautta takaisin kulmanojaan / ylöspäin katsovaan koiraan), ohi sattui kuitenkin menemään henkilö jolle laji oli tuttu, hänen kommenttinsa perusteella uskalsin mennä kokeilemaan. Tykästyin kovasti! Oli aurinkotervehdyksiä, mutta sellainen versio missä oltiin toinen jalka edessä, ja tosi lyhyt aika joka vaiheessa. Vain muutama siirtymä, niissä pystyin keventämään eli kulmanojasta laitoin polvet ja jalkapöydät lattiaan ja siitä lankkuasentoon. Toisaalta, jalkaa jomottaa lähes koko ajan, joten sinänsä ei ehkä olisi väliä vaikka rasittaisin sitä jumpassa. Mutta tärkeintä oli saada uusi laji valikoimaan, harmi vaan että yogalatesta on vain yksi viikkotunti. On siis usein silkkaa sattumaa, onko klo 16 Orivedeltä lähtevä bussi (- yleensä täynnä Turun satamaan meneviä matkustajia - ) ajoissa tai riittävän vähän myöhässä, jotta ehdin Hämeenpuistoon vartin yli viideksi. 

Jei, taas pari uutta merkintää 102 lajia hyvinvointia vuonna 2020 - haasteeseen :)

Muutaman kerran olen pyöräillyt, vaikka jalka ärsyyntyy siitäkin. Tämä tietty pyörämalli on sellainen, että siinä saa jalan tungettua lenkin läpi niin pitkälle, että paino asettuu jalkaterän keskiosaan. Edes vähän painetta pois päkiältä. Olen kuunnellut äänikirjaa ja katsellut pyörän tarjoamia maisemia. 

Biocircuitissa tein toistaiseksi viimeistä kertaa Tone your body - ohjelmaa, tällä viikolla kävin vaihtamassa sen Lose weight - versioon. Laitteet ja liikkeet ovat samoja, mutta tässä toistojen tahti on hiukan ripeämpi. Lisäksi paino pysyy samana liikkeen eri vaiheissa, eikä palautuksessa kuorma kasva. Hiukan on vielä säätämistä painojen kanssa, esimerkiksi jalkaprässissä tämä uusi ohjelma pudotti painoista pois 25 kiloa. Osan laitoin takaisin, mutta ihan ei ollut kohdallaan. En uskaltanut lisätä hurjan paljoa, koska en tiennyt montako toistoa enemmän ehdin tehdä tällä nopeammalla tahdilla. Että varmaankin vielä ensi kerta menee painojen kanssa säätämisessä, jotta löydän ne oikeat, eli sellaiset joilla juuri ja juuri jaksan tehdä 45 sekuntia kerrallaan. 

Kahtalaiset fiilikset on valloillaan. Toisaalta olen innoissani uusista lajeista ja ohjelmista, toisaalta jatkuva kipu turhauttaa. Samoin kuin epätietoisuus, leikkausajankohta on vielä saamatta. Ainakin huhtikuulle asti se menee, koska 30.3 menen röntgeniin ja ortopedille. Että kun ihan kokonaan ei halua olla liikkumatta, toisaalta mietin onko viisasta rasittaa jalkaa. Usein työpäivän aikana tai viimeistään kotimatkalla täyttyy 100 % päivän aktiivisuudesta, eli noin 16 000 askelta (tai ranteenheilautusta). 

Mutta näillä nyt mennään. Ja nautitaan ihanasta aurinkoisesta viikosta! Ihmeellistä kyllä, myös minun lomaviikolleni Yle ennustaa aurinkoista säätä, mahtavaa :) 

Kuntosalielämää ja mietteitä vaikeista hetkistä

Kyllä on niin outo talvi, etten muista tällaista aikoihin olleen. Reilu viikko sitten oli yksi lumimyräkkäpäivä, mutta kolme päivää myöhemmin maa oli taas paljas. Välillä on ollut aurinkoisia päiviä, niin on tuntunut suorastaan keväiseltä. Melkein jo alkaa odottaa Hämeenpuiston puihin silmuja tulevaksi, kunnes hoksaa katsoa kalenteria. Uimassa kun oltiin viikko sitten, niin veden lämpötila oli + 3, eikä jäästä ole tietoakaan. Olen jopa miettinyt, voisiko käydä niin että Näsijärvi olisi sula koko talven? Ei kai sentään, kyllä yleensä viimeistään helmi- ja maaliskuussa on ollut kovia pakkasia... 

Treenailuni on ollut edelleen pelkkää kuntosalielämää, vuorotellen sisäsoutua ja voimaharjoittelua, joinakin päivinä kuten tänään molempia. Soutu on sinänsä ihan kivaa, mutta kun Hämeenpuiston salilla voi tuijottaa vain laitteen näyttäruutua ja peilin kautta itseään, ja Hämeenkadun salilla seinää, on se pidemmän päälle tylsää. Jaksan kyllä sen puoli tuntia kerrallaan, mutta tunnin setti tuntuisi kauhealta. Kädetkin menevät toisinaan rakoille hanskoista huolimatta. 

Yleensä soutumatka on 5,2 km, tänään se oli 5,3. En tiedä miksi. 

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa Bodypumpissa. Kivaahan se on, mutta silti risoo kun askelkyykyt jää edelleen tekemättä, ja sitten on tosi poikki kun on tehnyt kaksi biisiä peruskyykkyä. Myös ojentajaliikkeessä olisi tarvittu varpaillaan oloa, kun sarjassa oli ojentajapunnerrus lautaa vasten + lankkuasennossa näpäytys / hyppy sivulle. Joo ei onnistu. Onneksi tiistaina on lääkäriaika, saan toivottavasti jotain selkoa päkiän tilanteeseen. 

102 lajia hyvinvointia vuonna 2020 on saanut muutaman täpän lisää eli kuntosalin, Biocircuitin ja bodypumpin.

Mietin tänään, kun Kaisa voitti ampumahiihtokisan, että kyllä me ihmiset ollaan armottomia niin itsellemme kuin toisille. Kun Kaisa ei ollut palkintosijoilla, netti oli täynnä kommentoijia herjaamassa että hänen pitäisi unohtaa kilpaileminen ja mennä kotiin ja keskittyä vaikka lapsenhankintaan. Nyt kun voitto tuli, sama porukka onnittelee - joskin löytyi myös kommentti että sokeakin kana löytää jyvän. Että miksei voida tukea ja rohkaista huonoina päivinä ja vaikeina aikoina, uskoa siihen että se osaaminen on yhä olemassa ja tulee kyllä esiin. 

Myös itsellä. Kovin paljon näkee liikuntaryhmissä sitä, että tapahtuma tai treeni on mennyt pieleen niin haukutaan itsensä maanrakoon, ollaan niin luusereita että. Eihän se niin ole. Loppujen lopuksi onnistunut suoritus vaatii paitsi riittävät pohjat myös sen että on syönyt ja nukkunut riittävästi ja että elämä on kaikinpuolin tasapainossa. Jokaiselle tulee huonoja päiviä, joskus pitkiä huonoja kausia, mutta ei se tarkoita sitä että olisi toivoton tapaus. 

Nyt kun mietin viime vuottani, niin juoksutelakka on ehkä sittenkin ollut paikallaan, niin ärsyttävä kuin se onkin. Alkuvuodesta oli kriisi, kun miesystävän kanssa vaihtoehdot oli muuttaa yhteen tai erota, 1500 kilsan välimatka rupesi olemaan liikaa. Kesä ja syksy on menneet yhteenmuuttoa valmistellessa ja toteuttaessa, vieläkään kaikki ei ole valmista mutta suurin osa onneksi. Töissä tuli iso muutos, kun siirryin kirjastotoimenjohtajaksi vailla kunnollista perehdytystä. Hirveän paljon olen joutunut kysymään apua ja etsimään tietoa eri asioista. Äitini eläkkeellelähtö meni vähän kuin siinä sivussa, vaikka onhan sekin yhden aikakauden päätös että nyt on molemmat vanhemmat eläkkeellä. Lisäksi läheisillä on ollut monenmoista henkistä kriisiä. Aika monta unetonta yötä olen viettänyt viime vuoden aikana. Eli oikeastaan jalkaongelman tuoma ketutus on tässä kokonaisuudessa se kuuluisa kirsikka kakun päällä. Sanoinkin vuodenvaihteessa, että toivon tästä vuodesta oikein tylsää ja tapahtumaköyhää, siihen malliin se on onneksi alkanut!

Eli muistakaa olla itsellenne armollisia, yksittäiset tai lyhyet huonot hetket eivät kaada kokonaisuutta. Kroppa ei helpolla unohda, joten uuteen nousuun on mahdollista päästä.  

Kohti Karhunkierrosta, viikko 18: kevättä jaloissa

Tämä treeniviikko sisälsi sekä pieniä pettymyksiä että isohkoja iloja. Kevät on edennyt, mutta Tampereella on vielä hiekoitushiekat haittaamassa juoksentelua. Paikoitellen ne on kerätty pois, mutta kyse on pikemminkin yksittäisen talon kohdalla olevasta läikästä kuin yhtäjaksoisesta puhtaasta baanasta. 

Maanantai oli lepopäivä edellissunnuntain pitkiksen perään. Ja kuten silloin sanoin, työpäiväkin venyi. Lähdin Tampereelta klo 10.05 junalla (eli lähdin kotoa klo 9.20), kotona olin n. 20.30. 

Tiistaina oli töistä vapaapäivä. Kello soitti aamulla puoli kahdeksalta, jotta kerkisin kuntosalille Biocircuit-opastukseen. Homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kymmenestä laitteesta ehdittiin käydä läpi kolme, mutta neljännessä laitteessa oli toimintahäiriö. Ohjaaja joutui vetämään töpselin irti ja käynnistämään laitteen uudelleen. Sitten laite olikin pudottanut kaksi kolmesta opastettavasta pois, ja me kaksi jouduimme tekemään kolme ensimmäistä laitetta uudelleen. Ensimmäinen kierros siis vähän venyi. Ideana oli se, että aluksi valittiin yksi viidestä ohjelmavaihtoehdosta, minä otin ehkä sen yleisimmän eli Tone your body - kiinteytä vartaloasi. Siinä on tavoitteena parantaa ryhtiä ja lihastasapainoa, vahvistaa tukilihaksia ja lisätä notkeutta. Kuulostaa hyvältä juoksua ajatellen! Juoksumatolla ja kuntopyörällä mentiin 3 minuuttia, jonka jälkeen arvioitiin asteikolla 1-10 kuinka raskasta oli. Kahdeksalla kuntosalilaitteella tehtiin kolme toistoa ilman painoa, ja sitten yksi maksimitoisto. Tältä pohjalta kukin laite määrittää sopivan vastuksen itse treeniin. Biocircuit vaatii lataamaan My Wellness -sovelluksen, jotta opastuksen jälkeen ohjelmaa pääsee tekemään itsenäisesti. Aluksi luetaan QR-koodi, ja laitteen (ei siis oman puhelimen) näytölle tulee ohje mennä tietyn numeroiselle laitteelle. Siellä vahvistat olevasi se, kenen nimi näytöllä lukee. 15 sekuntia menee valmisteluihin, sitten alkaa toiminta. Juoksumatolla ja kuntopyörällä mennään aina 3 minuuttia. Muissa laitteissa treeniaika on 45 sekuntia, ja näytöllä menee käyrä osoittamassa milloin pitää työntää/nostaa ja milloin vetää/laskea. Vihreä viiva liikkuu, joten käyttäjä pystyy seuraamaan tahtia. Lopuksi laite näyttää, kuinka hyvin käyttäjä seurasi ohjelman piirtämiä käyriä. Aikaa vaihtaa laitteelta toiseen on 20 sekuntia. Ohjaaja antoikin vinkin, että vahvista ensin olevasi sinä, ja asetu vasta sitten laitteeseen. Yhteen kierrokseen menee noin vartti, ja kierroksia voi mennä niin monta kuin haluaa. Opastuksen jälkeen ehdin vain yhden, koska olin menossa polkemaan The TRIP ohjelman numero 16. Kymmenes laite neuvoi minua uudelle kierrokselle laitteelle numero 1, mutta kävin ruksaamassa nimeni pois. Ihan kivaa, mutta en lämmennyt täysillä tähän lajiin. Ehkä teen mieluummin perussalia, koska voin vaihdella laitteita tai käyttää vapaapainoja/kahvakuulia sen mukaan, mitä lihaksia haluan treenata ja mitä sattuu olemaan vapaana. 

TRIPin ohjelma 16 oli New York, enkä oikein lämmennyt siihenkään. Rataprofiili oli aika kiva, pidempiä ylämäkiä kuin monessa muussa ohjelmassa ja vuoristoratamaisuutta oli enemmän, mikä on mukavaa. Kuitenkin, New Yorkissa käyneenä en kokenut että olisin ollut siellä virtuaalisesti. Pilvenpiirtäjien rivistö olisi voinut olla missä vaan, vaikka Frankfurtissa. Ohjelmassa ei ole mitään New Yorkin maamerkkejä, ei yhtään tunnistettavaa rakennusta tai maisemaa. Puisto-osuudet muistuttivat enemmän suomalaista koivumetsikköä kuin Central Parkia. 

Keskiviikkona ohjelmassa oli hauskaksi oletettu vetotreeni, ja hauskaksi se osoittautui. Osittain lienee kevään syytä, sillä kolmen minuutin vedoissa vauhti oli noin minuutin nopeampi kuin talvella vastaavissa. Tein alkuverkkaa 10 minuuttia, sitten 3 x 3 minuuttia puolentoista minuutin kävelypalautuksilla, väliin kolmen minuutin kävely ja sitten toiset 3 x 3 minuuttia puolentoista minuutin kävelypalautuksilla. Taas kolme minuuttia kävelyä, jonka jälkeen 5 x 40 sekuntia minuutin kävelypalautuksilla. Kolmen minuutin vedoissa viisi ensimmäistä menivät kiihtyvää tahtia, kuudes hitaammin. Ihan vaan siksi, että viidennen jälkeen mietin että nyt alkaa mennä vikaan. Että tarkoitus on mennä vedot reipasta matkavauhtia, ei niin että 45 sekunnin jälkeen alan katsella kellosta koska tämä loppuu. Viimeinen olikin sellaista vauhtia, että olisin jaksanut kauemmin kuin kolme minuuttia. Vauhdit näissä 7.11 - 7.07 - 6.54 - 6.45 - 6.29 - 6.50. Enpä muista talven vedoista yhtään alle seiskan keskivauhtista... 

Torstaina oli body combat päivä, ystäväni kanssa käytiin taas hakemassa hartiaseutuun liikettä. Tunnin alle soudin 21 minuuttia. 

Perjantai oli liikuntavapaa, koska lähdin suoraan töistä Helsinkiin Kansallisteatteriin Bloggariklubille. Kuuntelimme kirjailija Emma Puikkosen haastattelua, sekä tulossa olevan Sapiens-näytelmän tekijöiden haastattelua. Illan teatteriesityksenä oli Yhdestoista hetki. Olin siis vasta yöllä kotona.

Lauantai oli työpäivä. Olin suunnitellut siihen ohjelmassa ollutta tunnin lenkkiä, mutta päätin vaihtaa juoksun sisäpyöräilyyn. Ilma oli sen verran tuulinen, että ulkoilu ei houkuttanut. Salilla olikin rauhallista iltaviiden maissa.

Tänään oli pitkiksen vuoro. Olin päättänyt mennä juoksu-kävelynä niin, että vuorottelen tahtiin 7 minuuttia juoksua / 2 minuuttia kävelyä. Ohjelmassa oli 164-167 minuuttia mutta jätin puoli tuntia lyhyemmäksi eli menin 2 tuntia 17 minuuttia. Reitti oli muuten sama kuin viikko sitten, mutta nyt lähdin kiertämään Pyhäjärveä asfalttiteitä pitkin ja pysyttelin pois rantareitiltä. Lähtiessä oli pieni vastatuuli, mutta se yltyi koko ajan. Pari kertaa tein niin radikaalin päätöksen, että pysähdyin odottamaan pahimman puuskan. Kahden tunnin kohdalla totesin, että nyt riittää. Ilman hanskoja palelee, ja syke nousee koko ajan korkeammaksi. Kävelypätkistä huolimatta lenkin keskisyke oli 148! Tuntui kuitenkin siltä, että kevät oli tarttunut jalkoihin ja ne halusivat väkisin kipittää eteenpäin vaikka syke oli pahimmillaan yli 160. Ilman kävelypätkiä olisin saattanut hyytyä... Siinä vaiheessa kun päätin että nyt riittää, olin kuitenkin Pirkkalan ja Nokian välisellä sillalla. Pakko oli jatkaa vielä 17 minuuttia, jotta löysin bussipysäkin. Sunnuntain harvemmista aikatauluista huolimatta bussi tuli parin minuutin odottelun jälkeen, ja linjalla numero 29 pääsin jäähallille asti. Siitä ehkä 10 minuuttia kävelyä kotiin. Sen verran oli kädet hikistyneet ja kuivuttuaan palelleet, että olin ollut kotona 45 minuuttia (tehnyt ruuan ja käynyt suihkussa) ennen kuin sormia alkoi pistellä ja ne suostuivat liikkumaan normaalisti. Otin sillalta videonpätkän, joskaan tuule voima ei siitä kunnolla välity kun ei ole kasvillisuutta tai lippuja heilumassa.

Ensi viikolle ohjelma tarjoaa 4 lenkkiä. Olisi lyhyitä vetoja 3 x 5 x 150 metriä, vauhdikasta juoksua 30 minuuttia, perusjuoksua 39-40 minuuttia ja pitkis 180-183 minuuttia. En vielä tiedä, mille päivälle mikäkin sijoittuu. Huomiselle ajattelin vain yinjoogaa, kroppa tuntuu sen verran kireältä että kunnon pitkä venyttely lienee paikallaan. Perjantaina menen taas suoraan töistä Helsinkiin teatteriin, ja olen taas kotona vasta yöllä. Mutta pitkistä lukuunottamatta lenkit ovat varsin lyhyitä, joten niitä on helppo toteuttaa työmatkojen yhteydessä. 

Kivaa viikkoa itse kullekin! Toivottavasti te muutkin pääsette nauttimaan jäättömistä juoksubaanoista :) 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 17: parempaan päin

Se on kuulkaas sinitaivas näyttäytynyt Tampesterissa, vallan useampana päivänä! Ihanaa kun ei ole tarvinnut tarpoa koko viikkoa nilkkoihin asti ulottuvassa sohjossa. Joko saa valittaa kun hiekoitushiekat on vielä keräämättä pois? :) 

Treenien suhteen tämä viikko oli yksi kovimmista pitkään aikaan. Mukaan mahtui taas kerran myös odottamattomia sattumuksia. 

Maanantaina kävin pumpissa, ensimmäistä kertaa tässä ohjelmassa joten painot oli vähän hakusessa, kohtuu hyvin meni kuitenkin kohdilleen. Aika paljon tarvittiin irrallisia levypainoja mikä on ärsyttävää. En pidä siitäkään, että saman biisin sisällä on todella nopeita vaihtoja, en yleensä ehdi mukaan vaan ainakin pari ensimmäistä toistoa menee ohi. Juuri ja juuri ehdin tälle tunnille, meillä oli Orivedellä talkookahvit villasukkajuoksun talkoolaisille, joten jäin töiden jälkeen sinne. Bussi olikin sitten taas kerran 10 minuuttia myöhässä, joten sain vipeltää vauhdilla bussiasemalta salille.

Tiistaina oli lenkki-ilta, tuttu reitti rautatieasemalta kotiin. Tein kuitenkin niin, että yhdistin lenkkiin viime viikolta jääneet mäkivedot. Ensimmäiset 3 minuutin vetoa sain tehtyä matkan varrella ilman erillisiä pysähdyksiä. Loput eli 1 x minuutti, 4 x 40 sekuntia ja 4 x 20 sekuntia tein kotini lähellä olevassa mäessä. Palautteluna välissä mäen kävely tai kevyt hölkkä alas. 

Torstaina suuntasimme ystäväni kanssa body combat - tunnille. Myös tässä ensikosketus uusimpaan ohjelmaan. Oli raskas sikäli, että oli paljon hyppyjä ja tosi monia biisien sisällä tai välissä olevia polvennostojuoksuja. Laitoin lajiprofiiliksi muu sisäliikunta, ja mittarini kertoikin että tällä treenillä tuli eniten kulutettuja kaloreita. Hikistä mutta kivaa, viikon päästä uudestaan!

Perjantaina tein illalla tämän viikon mäkivedot, ohjeessa oli vain "lyhyet mäkivedot 15 min". Olin unohtanut sanan lyhyet, tein about samanmittaisia kuin aina eli noin minuutti ylös. Mietin, että mitä ovat lyhyet mäkivedot, että eivätkö nuo esim 40-sekuntiset ole lyhyitä? Muutaman viikon päästä ohjelmassa on mäkijuoksu 2 km, pitäisikö se saada tehtyä yhtäjaksoisena? Olisin kaivannut ohjelmaan selityksiä. No, täytyy tutkia juoksukirjoja.

Lauantaille olimme suunnitelleet ystäväni kanssa läskipyöräilyä, mutta peruimme suunnitelman sateen ja kovan tuulen takia. Vaihdoimme tilalle avantouinnin. Vesi oli kolmeasteista, ei enää niin polttavan kylmää kuin muutama viikko sitten. Ulkona tuuli mutta se oli aika lämmin tuuli, viimeisen uintikerran jälkeen en kaivannut saunaa vaan mentiin suihkun kautta pois. Ennen uintireissua tein kotona puolituntisen lihaskuntotreenin varsin simppelillä kaavalla. 3 minuuttia lämmittelyä 8-kiloisen kahvakuulani kanssa (heilautuksia, maastavetoa, kuulan pyöritystä pään ympäri), sitten 9 liikettä jota kutakin tein 3 minuuttia putkeen. Punnerruksissa ja ojentajadipeissä oli tosin pakko pitää taukoja välissä... Muina liikkeinä oli pari vatsaliikettä, kyykky, askelkyykky, varpaille nousu, yhden käden kulmasoutu kahvakuulalla ja yhden jalan maastaveto kahvakuulalla.

Tänään ohjelmassa oli pitkis 173-177 minuuttia. Katsoin ikkunasta ulos että tuulee sen verran kovaa että juoksemisessa tulee hengitysvaikeuksia. Otin siin kävelysauvat käyttöön. Suunnitelma oli selkeä: Muotialan ja Lahdenperänkadun kautta Hatanpäälle, siitä Pyhäjärven rantareittiä niin pitkälle ympäri kuin kolmessa tunnissa ehtii, bussilla takaisin kotiin. Ensimmäinen tunti meni hyvin. Sitten erehdyin Härmälän ja Pirkkalan rajalla poistumaan tutulta asfalttireitiltä ja seuraamaan liikennemerkkeihin kiinnitettyjä Pyhä-pyöräreitin merkkejä. Virhe! Reitti vei kuraisille hiekkateille ja kiemurtelemaan asuinalueiden keskelle. Kahden tunnin kohdalla näytti siltä, että järven toisella puolella Pispalan talot pysyttelevät täsmälleen samassa kohdassa ja samassa kulmassa. Lisäksi koko kaksi tuntia oli vastatuuli. Päätin siis suunnata asfalttireitille ja kotia kohti. Kolme tuntia täyttyi Hatanpäällä, joten nälkäisenä ja väsyneenä seisahduin bussipysäkille. Mutta sitten katastrofi, bussikortti ei ollutkaan taskussa! Partolassa olin sen vielä nähnyt; äänikirjani loppui ja koska en halunnut pitää kuulokkeita korvissa ilman kuunneltavaa niin päätin laittaa ne taskuun. Bussikortti lienee pudonnut siinä yhteydessä. Hetken mietin että mitäs nyt. Kaupungin busseissa ei käy pankkikortti, eikä mukanani ollut yhtään käteistä rahaa. Lisäksi Hatanpää on autoliikkeiden valtakuntaa, mikä tarkoittaa että siellä ei ole pankkiautomaattia. Eipä siinä muuta kuin sauvat takaisin käteen, uusi mittaus päälle ja kotia kohti. Onneksi lyhin reitti oli vain vähän yli 4 km / 40 minuuttia. Matkalla tuli mieleen että ai niin, Tampereellahan alkoi toimia mobiililippu. Mutta toisaalta, sovellus vaatii rekisteröimään pankkikortin, ja olisiko se mahtanut onnistua ilman pankkitunnuksia. Kolmetuntinen lenkkini oli siis 3 h 40 min / 22,4 km. Kotona haukkasin banaanin ja kävin pikaisesti suihkussa. Oli kiire, koska olin luvannut mennä kaupunkiin syömään ystäväni kanssa. Ehdin olla välissä kotona puoli tuntia, eli käytännössä käydä suihkussa ja pukea. Toisaalta hyvä; olin jokseenkin nälkäinen kaupunkiin päästessäni... Sushibuffet oli juuri sitä mitä kaipasin, mutta voi olla että tässä illalla joutuu tekemään vielä lämpimän ruuan :) 

Treeniä viikkoon kertyi yhteensä 7 h 34 min. Keskiviikko oli totaalilepoa, mutta myös lauantain lihaskuntoilu oli varsin vähän kuormittava. Kyllä vaan se aurinko vaikuttaa, on niin paljon kivempaa lähteä pitkikselle, oli kuulkaa ensimmäistä kertaa kesätrikoot jalassa ulkona tänä vuonna :) Ja tänään jaksoin herätä klo 8 jotta ehdin hoitaa pitkiksen alta pois ennen ystävän tapaamista klo 13.50. Kohta pääsee iltavuorostakin kello seitsemältä kotiin niin, että on valoisaa.

Ensi viikolle ohjelma antaa kolme treenikertaa. On lenkki 65-67 minuuttia (+ voimaharjoittelu 15-30 minuuttia), kiihtyvävauhtinen pitkis 164-167 minuuttia sekä hauskan oloinen intervalli (pitkät vedot 2 x 3 x 3 min + lyhyet vedot 5 x 40 sekuntia). Huominen on lepopäivä, kahdestakin syystä. Tämänpäiväinen sauvakävelysetti oli aika raskas, lisäksi joudun tekemään huomenna tavallista pidemmän työpäivän. Toki vain puolitoista tuntia pidemmän kuin yleensä, ja syynä hauska asia eli kirjavinkkaaminen koululla :)  Tiistaina on vapaapäivä töistä, voisin käydä sekä uudessa New York -teemaisessa TRIPissä että vihdoin viimein Biocircuit-opastuksessa salilla. Ystäväni kanssa sovimme torstaille body combatin. Eli lenkkipäivät lienevät keskiviikko, perjantai ja sunnuntai. Mutta jo se on nähty että aika harvoin suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan, eli ensi viikon yllätyksiä odotellessa...