sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kohti Karhunkierrosta, viikko 1

Tästä se alkoi, tie kohti Karhunkierrosta. Juuri sopivasti tervehdyin flunssasta ja pääsin aloittamaan suunnitelman mukaan. Sinänsä Karhunkierroksen kilometrimäärä 34 ei pelota, enemmän pelottaa maastonmuoto. Tässä kerran pohdiskelin, että miten se eroaa suunnilleen samanpituisesta Pirkan hölkästä, kuulemma nousua on kolme kertaa enemmän. Hui!

Tiistaina ohjelmassa oli 27 minuuttia hölkkää sekä kymmenisen minuuttia venyttelyä. Tulin työkaverin kyydissä iltavuorosta Tampereelle, jäin kyydistä huoltoasemalla ja lähdin hölköttelemään kotia kohti. 27 minuuttia myöhemmin olin viimeisissä liikennevaloissa, siitä kävelin kotiin. Meno oli tuskaisan takkuista. Muistelin, että niin se on ollut ennenkin syksyn tai siis talven ensimmäisellä lenkillä. Lokakuun alun jälkeen en ollut juossut ollenkaan, lisäksi alla oli melkein kolme viikkoa kestänyt flunssa. Illalla tein lyhyen venyttelyn. 

Torstaista tuli kahden treenin päivä. Juoksua oli ohjelman mukaisesti 39 minuuttia sisältäen koordinaatioita 3 x 80 metriä. Alkuverryttelynä tein kotona liikkuvuusosuuden, lonkkien avauksia ja jalkojen heilutuksia. Raskasta oli meno tälläkin kertaa, keskivauhti lähellä yhdeksää minuuttia per kilometri. Kotona pikainen vaatteiden vaihto ja kaverin kanssa salille bodycombatiin. Siinä on sitten laji josta tykkään tosi paljon! Tässä ohjelmassa oli paljon nyrkkeilyiskuja, käsivarret oli ihan väsyneet jo tunnin puolivälissä. Vaikka joissain kohdissa pitää liikuttaa samaan aikaan käsiä ja jalkoja eri suuntiin, on koreografiaa riittävän helppo seurata. Illalla vähän tiistaita pidempi venyttely.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa balettiin. Olen ollut aika paljon töissä viiden vuorossa, enkä ole ehtinyt viittä vaille viisi lähtevään bussiin (joka lähtee yleensä viittä yli). Koreografia on pysynyt samana, joten valtaosa liikkeistä oli muistissa. Tämäkin on laji, josta tykkään tosi paljon. Etenkin kun ohjaaja muistaa korostaa jatkuvasti keskivartalon aktiivista hallintaa ja lantion asentoa. 

Viikon pitkis oli 94,5 minuuttia polkujuoksua Pyynikillä. Olisin halunnut mennä 95 minuuttia, mutta osuin bussipysäkille juuri kun bussi oli tulossa siihen, enkä halunnut puolen minuutin takia joutua odottamaan seuraavaa joka tulisi 20 minuutin päästä. Alkoi olla jo nälkä, lisäksi jalat olivat sitä mieltä että riittää. Pyynikki on täynnä polkuja, niin leveitä kuin kapeita. Valtaosa mutkittelee. Toisaalta, metsäinen alue on varsin pieni, joten jos polut olisivat suoria niin voisi olla vaikea saada kulumaan pitkiksen verran aikaa. Nyt lähdin tunnin jälkeen kohti Tahmelaa, viime viikolla näkemääni houkuttelevaa polkua pitkin. No, ei aikaakaan kun polku päättyi kerrostaloalueeseen. Ei muuta kuin yllä oleva mäki ylös ja takaisin Pyynikkiä kohti. Paitsi että palasin toista reunaa takaisin ja juoksin tämän mäen ylös toiseenkin kertaan :) 

Juoksuhaasteeseen ruksitan kohdan 11, "juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt". Pyynikillä olen lenkkeillyt, mutta vain leveillä baanoilla, en poluilla. Tahmelan polut olivat kokonaan uusi juttu. Hetken jo mietin, että löydänkö takaisin Varalan pysäkille vai yritänkö suunnistaa näkötornille. Löysin Varalaan, tietysti bussipysäkille oli vielä noustava kauhea ylämäki. Se pätkä olisi ollut asfalttia mutta menin tien vieressä pientareella säästääkseni uusia maastokenkiä niiden neitsylenkillä.


Välillä olin vähän hukassa ja muutaman kerran jännitti. Aluksi lähdin liikkeelle - ylämäkeen tietysti - kohti näkötornia. Kiertelin sen ympärillä polkuja ristiin rastiin. Sitten juoksin näkötornin mäen alas, ja kas, polku loppui. Muutama metri kävelytietä, sitten lähdin nousemaan rinnettä ylös takaisin kohti näkötornia. Keskeltä rinnettä löytyi polku, jota lähdin etenemään. Hetki hyvää baanaa suoraan eteenpäin, sitten pieni koukkaus alemmas ja seuraavalle polulle. Jossa kävi pian niin, kuten tuossa ylemmässä kuvassa näkyy. Polku muuttui kapeaksi ja hankalasti nähtäväksi. Huomasin että sykkeet nousivat ihan sen takia, kun jännitti tipahdanko polulta :D Isoa kivikkoa pitkin nousin rinteen päälle, siellä meninkin sitten pyllylleni. Ensin päästi ärräpään, sitten tarkistin näkikö kukaan (ei, ketään ei ollut näkyvillä), sitten tuumasin sattuiko (ei). Ilmeisesti liukastuin, ja vieläpä niin että olin enemmän vasemmalla kankulla, sitten olikin kiire tarrata ohueen koivunrunkoon kun iski pelko että lähden vierimään rinnettä alas. Kivikosta kun pääsin vielä vähän ylemmäs niin osuin kahden kyltin luo, toisessa luki "näköalapaikka" ja toisessa "vaarallinen rinne". No just, hirveästi se kyltti auttaa siinä vaiheessa kun olen kontannut rinteen ylös :D Totesin että parempi pysyä hetken aikaa rinteen päällä olevilla poluilla ja suunnata sitten Tahmelaan.

Tänään oli kiva lenkki. Etenin niin, että juoksin 5 minuuttia ja kävelin 2. Järkeilin, että tällä taktiikalla keskisyke pysyy riittävän alhaalla mäkisissä maastoissa. Keskisykkeeksi tuli 141, maksimi oli 167. 

Ensi viikon ohjelma on osittain varma, osittain se elää vielä. Huomenna menemme kaverin kanssa yinjoogaan, uskon että tämänpäiväinen polkuseikkailu tuntuu huomenna kintereissä joten pitkille venytyksille on tilaus. Tiistaina ohjelmassa on hölkkää 39-40 minuuttia, olen iltavuorossa joten tämä hoitunee perinteisellä juoksulla juna-asemalta kotiin. Keskiviikkona teemme kaverin kanssa jotain, vielä ei tiedetä mitä. Saatamme käydä kokeilemassa lavista, joka on molemmille ihan uusi juttu. Torstaina on vuorossa ohjelman ensimmäiset intervallit 8 x 3 minuuttia. Perjantaina on vapaapäivä töistä, mietin että voisin siirtää pitkiksen sunnuntailta siihen. 100-101 minuuttia, joko samanlaisella juoksu-kävelyllä kuin tänään tai sauvakävellen. Perjantai-iltana menen Orivedelle työpaikan pikkujouluihin. Siellä ei onneksi mene tolkuttoman pitkään, koska viimeinen bussi Tampereelle lähtee klo 21.25. Enkä aio jäädä yökylään tuttujen luo, sillä lauantaina matkaan lentokentälle hakemaan sulhoa joka tulee viikon lomalle Suomeen. Jee, ruokahuolto on taas kunnossa, mies tykkää kokata niin mun ei tarvi kuin istua sohvalla ja odottaa että lautanen ojennetaan käteen :D 

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Flunssaputkesta uuteen treenikauteen

Marraskuu on ollut ristiriitaisten tunteiden kuukausi. Heti alkuun flunssa, joka tuntui helpottaneen puolentoista viikon jälkeen. Viime viikonloppuna kävin lauantaina TRIP-tunnilla ja sunnuntaina tunnin pyörälenkillä käverini kanssa. Kaveripariskunta on ostanut fatbiket, mies lainasi omaansa niin pääsin kokeilemaan millaista meno on. Ystäväni keksi että aloitetaan pyöräilemällä Koukkujärven ympäri. No ei aloitettu. Vähän matkaa päästiin, kunnes todettiin että ei riitä uskallus eikä taidot, kun reitin alussa oli pitkospuita 90 asteen käännöksellä sekä juurakkoista polkua, joka oli vain vähän pyörän rengasta leveämpi. Sanoin että tämä menee pyörän taluttamiseksi. Käännyttiin sitten ympäri ja mentiin pururadalle. Tunnin lenkki suht mäkisissä maastoissa. Data hämää; matka oli noin 10 km, mutta koska ekat puolitoista kilsaa vei 18 minuuttia niin loppulenkki mentiin paljon kovempaa :D

Sitten taas maanantai-iltana tuli kurkku kipeäksi. Jatkui tiistain, keskiviikon, ja keskiviikkona tuli päänsärkykin mukaan. Olen niistänyt vähän useammin kuin yleensä, enemmänkin on ollut olo että joudun koko ajan nieleskelemään limaa. 

Eilen oli ihana aurinkoinen päivä, mieli teki ulos mutta olin töissä. Kun pääsin pois, kohta alkoi jo hämärtää. Olo tuntui sen verran hyvältä, että tänään lähdin Pyynikille kävelylle. Aloituskuvan polku on yksi lukuisista houkuttelevista. Tuonne menen ensi sunnuntaina polkujuoksemaan! Tänään etenin kävellen, ihan vaan testinä onko flunssa tosiaan mennyt ohi, ja samalla varoen jos vaikka en olekaan vielä täysin terve. Olin pukenut ehkä liian vähän; yläkerran pitkähihainen kerrastopaita ja takki kyllä kastuivat hiestä mutta loppulenkistä palelin. Tuuli oli kylmä ja kova, ehkä olisi pitänyt olla vielä fleece välissä. Alakerran thermoleggingsit ja talvijuoksutrikoot toimivat varsin hyvin.

Hehee, tärähtänyt kuva koska en viitsinyt pysähtyä. Ajattelin että ylämäessä kävelen ehkä sen verran hitaasti että kuva onnistuu. No ei se sitten mennytkään ihan niin... Mutta näin vilauksen aurinkoa ja pääsin pitkästä aikaa ulos. Toivottavasti flunssa on nyt ohi, ja pääsen heti alusta treeniohjelman kimppuun. Ensi viikolla pitäisi aloittaa 26 viikon putki kohti Karhunkierrosta. Olen tulostanut netistä Tukholman maratonia varten suunnitellun ohjelman, jolla tavoitellaan 4.30 alitusta. Vaikka Karhunkierroksen lyhin matka on hyvinkin eri juttu kuin asfalttimaraton, koen ohjelman hyödyllisenä. Siihen on erikseen kirjoitettu koordinaatiot ja venyttelyt... Varsinaisia mäkitreenejä on pikavilkaisulla vain yksi, mutta aion hoitaa pitkikset pääosin Pyynikillä, Kaupissa ja Suolijärven lenkillä, missä korkeuseroja riittää. Alkuvaiheessa sauvakävellen ja juoksun ja kävelyn yhdistelmällä, myöhemmin voin ainakin yrittää juosta ne kokonaan. Pidän myös siitä, että juoksulenkkejä on viikossa 3 tai 4. Siihen jää siis tilaa baletti- ja astangajoogatunneille, TRIPille sekä satunnaisille muille ryhmäliikuntatunneille. Monien lenkkien yhteydessä on lihaskuntoa 15 tai 30 minuuttia, mikä on aika lyhyt aika. Toisaalta, porrasjuoksulla tai koti-hiitillä siinäkin ajassa saa tehokkaan lihaskuntoilun. 

Ensimmäinen viikko on juoksun osalta ihanan kevyt. Tiistaina 26-27 minuuttia, lisäksi venyttely 5-10 minuuttia. Torstaina 39-40 minuuttia, lisäksi dynaamista liikkuvuustreeniä 5-10 minuuttia ja koordinaatioita 3 x 80 metriä. Tässä ymmärrän liikkuvuuden tehtävän lyhyillä pumppaavilla venytyksillä, jalkojen heilautuksilla tms. Sunnuntaina pitkis 92-95 minuuttia, sekä dynaamiset venytykset 5-10 minuuttia. Toivon ehtiväni perjantaina balettitunnille, mutta voi olla että "joudun" menemään Orivedelle joulunavaukseen. Villasukkajuoksukomitea sukittaa Orivarsa-patsaan, eli lienee syytä minunkin olla mukana markkinoimassa tapahtumaa :) 

lauantai 10. marraskuuta 2018

Tulossa tammikuussa: Villasukkajuoksun SM-kisat

Pidätkö juoksemisesta? Oletko kokeillut tai haluatko kokeilla villasukkajuoksua? Nyt siihen on mahdollisuus, kun historian ensimmäiset Villasukkajuoksun SM-kisat liitävät juoksukartalle :) Tammikuun viimeisenä lauantaina kisataan sekä tosissaan että huvikseen. Lähde mukaan! Tai kerää kolme kaveria ja osallistukaa joukkuekisaan.  Kilpasarjoissa reitin pituus 6 tai 3 km, joukkuekisassa 4 x 200 metriä.


Tämä ei ole yhteistyöpostaus, sillä olen itse ollut mukana järjestelyissä. Olen silmäillyt suunnitelmia sen mukaan, mitä juoksutapahtumaan osallistuva haluaisi, miten osallistuja kokisi saavansa vastinetta rahalleen. Tule kisaamaan ja kerro, miten ollaan onnistuttu :)

Lisätietoa tapahtumasta osoitteessa http://www.villasukkajuoksunsm.fi/

ja ilmoittautuminen täällä.

Kävipä eräällä talvilenkillä niin, että lumi paakkuuntui sukkien pohjiin, piti pysähdellä nyppimään paakut irti. Toivomme SM-kisoihin pehmeää mutta takertumatonta pakkaslunta :) 





lauantai 3. marraskuuta 2018

Marrasputki vaihtui flunssaputkeen

Niinhän siinä kävi, että kaikenlaiset lenkkeilyt ynnä muut liikunnat on tältä viikonlopulta seis. Harmi, koska olisin halunnut kerrankin päästä mukaan marrasputkeen, tosin en alkuperäiseen vaan Juoksujalka vipattaa - blogin vaihtoehtoiseen Liiku marraskuussa - haasteeseen. 30 minuuttia päivässä tai 2,5 tuntia viikossa, mitä tahansa liikuntaa, ei pelkästään juoksua. Mutta ei. 

Jo eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut marrasflunssa ilmoitti tulostaan tiistaina. Yhtäkkiä iltapäivällä alkoi kauhea päänsärky, ja olin niin väsynyt etten jaksanut seistä. Ajattelin töissä, että yksi syy voi olla edellisyön liian lyhyet yöunet sekä se, että pidin tiistaina neljälle luokalle kirjavinkkauksen. Töiden jälkeen piti mennä astangajoogaan mutta totesin että voimat ei nyt riitä. Kotona illalla kuumemittari näyttikin 37,5. Keskiviikkona aamulla oli vielä 37,3 mutta päätin mennä Finrexinin voimalla töihin. Flunssani ovat sikäli kummallisia, että en kuumeile koskaan, usein on niin että yhtenä iltana on lämpöä mutta ei myöhemmin. Sama nyt; keskiviikkona päivällä lämpö oli jo normaali. Päänsärky ja kurkkukipu ovat olleet kiusana koko loppuviikon. Tänään on viides flunssapäivä ja ikävä kyllä suunta on pahempaan päin. Nyt on siirrytty tukkoisuus- ja niistämisvaiheeseen. Viikonloppu menee siis kirjojen, tv-sarjan ja uuden Juoksija-lehden kanssa makoillessa. 

Ärsyttää, mutta yritän pitää mielessä että tämä on kaikkein paras aika sairastaa. Karhunkierrokselle tähtäävä treeniohjelma alkaa maanantaina 19.11, sille päivälle ohjelmassa lukee lepo. Ensimmäinen juoksulenkki on tiistaina 20.11. Siihen on reilut kaksi viikkoa, eli ehdin vallan mainiosti toipua flunssasta ja saada voimat takaisin. Tässä kohtaa vuotta kun tulee liikuntatauko, se ei vie mitään pois ensi kevään ja kesän juoksuista. Tietenkään järkiajattelu ei auta siihen pään sisällä huutavaan ääneen, joka ilmoittaa että "haluan salille! haluan ulos lenkille!  haluan heti paikalla testaamaan uusia polkujuoksukenkiä! haluan kolmeksi tunniksi ulos!" :D