sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Kohti Karhunkierrosta, viikko 13: ei ihan ohjelman mukaan

Saimaan rannalla
Treeniohjelma on nyt puolivälissä. Kolmastoista viikko oli ihan ok, mukaan tuli suunnittelemattomia juttuja, toisaalta osa suunnitellusta peruuntui. 

Maanantaina kävin salilla tekemässä yhdistelmätreenin. Alkuun puoli tuntia höntsää juoksumatolla, perään 46 minuuttia voimaharjoittelua. Tästä 31 minuuttia oli salitreeniä; jalkaprässi, maastaveto, ojentajat, vatsat, pystysoutu. Lopuksi 15 minuuttia porraskoneella, tasolla 6 tasainen maasto.

Tiistaina oli lepopäivä, ja melkein keskiviikkonakin. Illalla töiden jälkeen manailin, että hitto mikä hirveä tuuli. Lähdin kuitenkin tekemään juoksuvetoja. Alkuun verkkaa 10 minuuttia, sitten 2 x 10 minuuttia ja 2 x 5 minuuttia, välissä 2 minuutin kävelypalautus. Muutaman kerran jouduin pysähtymään ja odottamaan tuulenpuuskan laantumista. En kokenut järkeväksi juosta eteenpäin, kun tuntemus oli että mihinkään ei pääse eikä henki kulje. Tuuli onneksi tyyntyi muutamassa sekunnissa sen verran että pääsin jonkin matkaa eteenpäin, ja melko pian kääntymään toiseen suuntaan. Vauhti oli samaa tasoa kaikissa vedoissa, samoin syke. Ensimmäinen 10 minuutin veto keskivauhdilla 7.33 (syke 143), toinen 7.29 / 145, viiden minuutin vedot 7.36/145 ja 7.21/143. Meno oli tänään vaikeaa ja raskasta. Syke ei ollut kuin 150, niin oli jo olo että olen ihan lopussa. Sinänsä kummallista, koska ei ole ollenkaan tavatonta että 5-minuuttisessa vedossa maksimisyke on yli 170.

Torstaille tuli yllätyslenkki. Facebookissa etsittiin keskiviikkoiltana lenkkiseuraa torstaille, polkukävelemään Kauppiin. No minähän ilmoittauduin mukaan. Oli kivaa päästä kulkemaan polkuja suhteellisen asiantuntevan oppaan kanssa. Hänellä ei aina ollut ihan tarkkaa kuvaa siitä missä ollaan, mutta suunta kuitenkin hallussa. Ilmoituksessa oli että rivakkaa kävelyä 1-2 tuntia, oli niin kiva aurinkoinen sää että kävelimme pimeäntuloon asti. 1 h 48 minuuttia, jonka jälkeen kävelin kotiin joten mittariin kertyi 2 h 6 min. Tämä oli viikon pitkä lenkki, mutta toisaalta tässä tuli sen verran ylämäkeä että mieli tekisi kuitata samaan syssyyn myös mäkivedot (13-15 minuuttia).

Perjantaina ajoimme ystäväni kanssa Rantasalmelle Järvisydämeen. Sinne suunnittelemamme liikunta meni oikeastaan ihan täysin uusiksi. Ensinnäkin, ystäväni oli soittanut torstaina ja kysynyt latutilanteesta, vastaus oli ollut että ei ole tietoa onko latua vai ei. Päätimme jättää sukset kotiin. Perillä huomasimme, että jäällä kyllä menee perinteisen latu.

Lauantaina lähdimme heti aamusta Saimaan jäälle juoksemaan. En tykkää juosta tyhjällä mahalla, johtuen siitä että yleensä olen aamuisin nälkäinen, ja mitä olen kokeillut juoksua niin puolen tunnin päästä on tullut paha olo ja juoksu tyssännyt kokonaan. Nyt kuitenkin into oli niin kova että mentiin. Suunnitelma oli 5 km, eli käytännössä 2,5 km yhteen suuntaan ja sitten käännös ympäri. Jäällä oli leveä baana, ja jo aamusta liikkeellä oli jonkin verran retkiluistelijoita. Kipitimme hiukan yli 5 km / vajaat 41 minuuttia. Sitten huoneeseen laittamaan sauna päälle, ihanan hikisinä aamupalalle ja saunaan. 

Iltapäivällä ohjelmassa oli retkiluistelua... Tai siis... Minulla on edellisen kerran ollut kaunoluistimet jalassa 1990-luvun puolivälissä yläkouluikäisenä, retkiluistimia en ole kokeillut koskaan. Kuvittelin että voisin olla luonnonlahjakkuus, näin itseni kiitämässä jäällä huiman vapaudentunteen siivittämänä. Kuva näyttää tilanteen, jolloin kaikki oli vielä hauskaa. Todellisuushan oli sitten ihan jotain muuta. Pääsin sujuvasti penkiltä ylös, mutta siihen jäin. Öö, miten näillä liikutaan eteenpäin? Öö, en uskalla nostaa jalkaa irti jäästä, jolloin terän kantapään alla oleva pää rahisee jäätä vasten. Öö, nilkat huojuu ja vapisee, ja välillä kääntyy sisään niin että luistinten terät ovat irti maasta. Ystäväni lähti luistelemaan, ja minä jäin suoriutumaan yksin. Kertaakaan en pyllähtänyt, mutta muutaman kerran oli lähellä. Noin 20 minuutin aikana pääsin ehkä puolitoista kilometriä eteenpäin. Käännyin ympäri havaitakseni, että on vastatuuli, Että en pääse eteenpäin oikeastaan ollenkaan, vaan tuuli pikemminkin työntää minua taaksepäin. Lopulta tein ehkä sen järkevimmän ratkaisun, irrotin terät ja siirryin radan viereen lumelle kävelemään rantaa kohti. Ystäväni sanoi myöhemmin, että lähdimme liikkeelle huonoon aikaan. Aurinko oli pehmentänyt jäätä päivän ajan, joten rata oli melko huonossa kunnossa. Hän olisi halunnut luistella noin 20-kilometrisen radan kokonaan, mutta kääntyi reilun 5 kilsan jälkeen takaisin. Saatan joskus kokeilla uudelleen, ehkä olenkin tämän lajin luonnonlahjakkuus kunhan löydän tasapainon ja saan nilkat pysymään vapisematta :D 

Tälle aamulle olimme miettineet puolitoistatuntista lenkkiä, mutta jätimme sen väliin. Molemmat nukuimme viime yön aika huonosti. Lisäksi sanoin, että puolitoista tuntia on minulle liian pitkä lenkki tyhjällä mahalla tehtäväksi. Huoneessamme oli vain viinirypäleitä ja kurkkua, en usko että ne olisivat riittäneet energiaksi. Lisäksi ystäväni lihakset olivat kipeät eilisestä luistelusta. Päätimme siis mennä aamupalalle, sen jälkeen aamusaunaan, sitten katsoa sprinttihiihtojen karsinnat ja sitten kirjautua ulos. Kuten ystäväni sanoi, on aika suorittaa ja on aika kuunnella kehoa. Sain viikolle kuitenkin 6 treenikertaa ( 5 h 21 min), 3 juoksua, 1 kävely, 1 lihaskunto ja 1 luistelu/kävely.

Kotimatkalla kuljimme sateesta aurinkoon
Ensi viikko on juoksuohjelman suhteen kevyehkö. Kolme lenkkiä: hölkkä 39-40 minuuttia, mäkivedot 17-18 minuuttia ja pitkis 160-163 minuuttia. Olemme ystäväni kanssa ilmoittautuneet ensi viikonlopun Puoli-Pirkkaan hiihtämään 45 kilometriä, mutta epäröimme vielä. Nyt kun kelit on mitä on, pelottaa että latu on jäinen eikä suksiin saa mitään pitoa. Jos olosuhteet vaikuttavat liian jäisiltä ja vaarallisilta, emme lähde. Olen sen verran kokematon hiihtäjä, että en halua lähteä mäkiin pelkäämään, että luisunko ylämäissä taaksepäin ja pelkäänkö alamäessä vaikka etenisin auraten. Huomenna menemme bodycombatiin viuhtomaan ja torstaina TRIP-spinningiin, muuten treenipäiväni ovat vielä auki. Mäkivedot toki sitten tiistaille tai keskiviikolle, etteivät ne osu liian lähelle sunnuntaita jos silloin on hiihtopäivä.  

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kohti Karhunkierrosta, viikko 12: liukasta on!

Tämä oli ihan kohtalaisen hyvä viikko, vaikka lihaskunto jäikin puuttumaan. Tampereella ja Orivedellä tiet ovat siinä kunnossa, että meno on lipsuvaa nastalenkkareillakin. Ei ole lenkkeily hirveän hauskaa, kun joutuu varomaan nilkkojaan jäätyneessä loskassa ja kun suunnilleen joka toinen askel luistaa. Silti kävin juoksemassa kaksi kertaa, lisäksi pitkis sauvakävellen.

Treeniviikko alkoi tiistaista. Keksin, että käyn tekemässä porraskoneella 15 minuuttia ennen liikkuvuus-venyttelyä. Molemmat koneet olivat kuitenkin varattuja, joten tein niin että soudin 15 minuuttia, kävin liikkuvuus-venyttelemässä ja siihen perään porraskonetta. Ei ehkä järkevin ratkaisu, aika lailla tuntui lonkankoukistajissa portaat. Mutta sain idean että teen vartin porraskoneella joka kerta salilla käydessä, enkä aikonut lintsata heti ensimmäisellä kerralla :) Hiki tuli ja syke nousi mutta jaloissa ei tuntunut. Tein tämän ensimmäisen tasolla 5 (koneessa vaihtoehdot 1-25), siitä on hyvä nostaa tasoa ylemmäs kerta kerralta. 

Keskiviikkona oli lyhyen lenkin vuoro, 32 minuuttia höntsää bussipysäkiltä kotiin.  

Torstaina päätin vaihtaa yhden ohjelman juoksulenkeistä spinningiin. Ohjelma oli vielä sama kuin aiempina torstaina, hiki tuli ja ylämäkibiiseissä sain poljettua niin raskaalla vastuksella että kun tuli lupa keventää niin en jaksanut enää yhtään vaan polkimet pysähtyivät hetkeksi. Tänään sitten jätin porraskoneen väliin, ensinnäkään en löytänyt sitä Hervannan salilta ja toiseksi olin sen verran puhki tunnin jälkeen. 

Mäkitreeniä olin suunnitellut perjantaille, mutta toisin kävi. Sain työkaverilta kyydin kotini lähelle, josta tarkoitus oli hypätä bussiin ja mennä Hervantaan isoon mäkeen. Seistä nökötin 20 minuuttia pysäkillä, mutta bussia ei näkynyt, ei vaikka se yleensä kulkee arkisin pitkälle iltaan asti 10 minuutin välein. Olin pukeutunut kevyesti, ajatuksella että ylämäessä tulee hiki. Aloin palella sen verran että päätin mennä kotiin ja tehdä mäkitreenin lauantaina Orivedellä odottaessani bussia.

Työpäivä päättyi lauantaina kahdelta, varttia yli olin valmis lenkille. 15 minuuttia alkulämmittelyä, 15 minuuttia mäkivetoja ja 15 minuuttia juoksutekniikkaa. Lämmittelynä hölkkäsin Kultavuoren koulun risteykseen. Siitä jyrkähkö mäki koulun pihaan, vartissa ehdin tehdä 7 kertaa juoksun ylös / kävelyn alas. Sitten menin kävellen ja juoksutekniikkaa tehden takaisin kirjastolle vaihtamaan vaatteet. Tekniikkatreeni oli tällä kertaa pakarajuoksua, polvennostojuoksusta rullaavaan juoksuun sekä erilaisia hyppelyitä (esim. askel - askel - hyppy korkealle sekä paikallaan jännehyppyjä). Ohjelmassa olisi ollut myös 15 minuuttia loppuverryttelyä, sitä en laittanut mittariin koska se hoitui kävelyllä ruokakaupan kautta bussiasemalle.

Tänään siis sauvakävelypitkis. Ohjelmassa oli 145-147 minuuttia, meni vähän yli eli 160 minuuttia. En kokenut tarpeelliseksi sammuttaa mittaria 147 minuutin jälkeen vaan vasta kotona. Sen verran liukkaus vaikutti, plus se että Kaukajärvellä eksyin hetkeksi metsäpoluille, että keskivauhti oli 10.22 eli noin minuuttia hitaampi kuin yleensä sauvakävelylenkeillä. 

Toivottavasti ensi viikolla on paljon aurinkoa, joka sulattaisi teitä. Mäkitreenin sain jo tehtyä niin, että ohuen juoksutakin alla oli vain t-paita :) Mutta näillä leveysasteilla on vielä aikaa siihen, että uskaltaa kesäkengillä lähteä liikenteeseen.

Ensi viikolla ohjelmassa olisi 4 juoksulenkkiä, mutta en tee niin montaa. Yksi lenkeistä on hölkkä 33-34 minuuttia, sen aion tehdä huomenna salitreenin yhteydessä joko mattojuoksuna tai soutuna. Lisäksi perjantaina lähdemme ystäväni kanssa viikonlopuksi Savonlinnan Järvikylpylään, ja tarkoitus on pakata mukaan sukset ja retkiluistimet. Viikon kaksi vetotreeniä (mäkivetoja 13-15 minuuttia sekä juoksuvedot 2 x 10 minuuttia + 2 kertaa 5 minuuttia) yritän saada tehtyä, mutta jos en ehdi tai jaksa niin sitten en ehdi tai jaksa. Maailma ei kaatune siihen, jos toinen niistä vaihtuu retkiluisteluun, jota muuten en ole koskaan kokeillut :D Pitkis tapahtunee suksilla. Innolla odotan viikonloppua, toki mukaan pakataan myös joululahjaksi saatu viini sekä joulusta yli jäänyt glögi...

Kivaa viikkoa itse kullekin!

perjantai 15. helmikuuta 2019

Unen seuranta: aktiivisuutta vai ei

Olen pitänyt sykemittaria ranteessa satunnaisesti öisin. Puolentoista yhteisen vuotemme aikana data on ollut varsin yksitoikkoista seurattavaa. Unta on joko riittävästi tai liian vähän, mutta aina se on laadultaan huonoa ja katkonaista. Kun maksimiarvo on 5, omani on lähes poikkeuksetta alle 2,5. Vain kahdesti arvo on ollut yli 3, niistäkin toinen kerta sellainen että nukuin migreenilääkkeen voimalla. Vastaavasti alle kahden lukemia on ollut niitäkin vain pari kertaa. Yleisin luku taitaa olla 2,2. 

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä nukuin pitkät yöunet. varsinaista uniaikaa yli kahdeksan ja puoli tuntia. Tältä se näyttää mittarin näytöllä:



Tämä on varmaankin yksi syy siihen, että olen yleensä aina aamuisin väsynyt. Toki on öitä, kuten esimerkiksi viime yö, jolloin varsinainen uniaika oli 6 h 17 min, ja koko uniaika 6 h 53 min. Siis reilusti lyhyempi kuin edellisenä yönä. Vaikka lukema oli 2,5 / 5, palaute oli tavoitetta lyhyempi uni, heikko laatu. Viime talvena jaksoin treenata ennen iltavuoroa, niin että heräsin kahdeksalta ja lenkkeilin esimerkiksi klo 8.30-9.30 tai kävin salilla klo 9-10. Tänä talvena ei puhettakaan moisesta. Muutaman kerran on kello ollut soimassa, mutta en ole jaksanut nousta. Toisinaan otan parinkymmenen minuutin torkut aamupäivällä yhdentoista jälkeen bussissa, ja aamuvuoropäivinä nukun yleensä vähintään toisen bussimatkoista. Onneksi ollaan menossa valoisaa aikaa kohti. Kesäisin olen samoilla unimäärillä paljon virkeämpi kuin talvella. 

Se mitä olen pari kertaa ihmetellyt unen seurannassa, on tämä:

Olen laittanut kellon ranteeseen nukkumaan mennessä, niin että heti sen jälkeen olen sammuttanut valon. Tuona kyseisenä yönä sammutin valot klo 23.15, mittari näyttää minun nukahtaneen klo 23.24. Tuon kymmenen minuutin aikana kävin kaksi kertaa niistämässä, mutta parin metrin edestakaisesta matkasta ei taatusti tule sataaneljääkymmentäneljää askelta. Mietin, että onko kyseessä mittarivirhe vai nukunko noin levottomasti. Epäilen ensimmäistä, sillä seuraavana yönä heräilin tosi monta kertaa, käänsin kylkeä ja kiskoin peittoa paremmin päälle. Ajattelin, että nyt käsi heiluu siihen malliin että tulee paljon askelia. Arvatkaapa montako askelta oli, kun mittaus päättyi herätyskellon soidessa? 2. Siis kaksi. Eli peiton kiskomisesta ei tule askelia. Tietääkseni en myöskään kävele unissani, uskoisin sen tietäväni jos niin olisi. Oma tunne on että herään melkein joka kerta kylkeä kääntäessä, ja aina olen makuulla sängyssä. 

Taas siis yksi syy, miksi ihmisen on syytä olla isäntä, ei tekniikan. :) 

lauantai 9. helmikuuta 2019

Kohti Karhunkierrosta, viikko 11: paluu flunssatauolta

Flunssa onneksi hellitti suhteellisen pian. Kuumetta oli 3 päivää, sen jälkeen vielä pari päivää oli kovaa yskimistä ja niistämistä. Vähän jälkeisiä on vieläkin, joka päivä tarvii käyttää nenäsumutetta jotta henki kulkee. Välillä yskittää ja silloin irtoaa limaa. Mutta koska olo ei tunnu sairaalta, olen varovasti aloittanut liikunnan. 

Keskiviikkona tein kevyen juoksulenkin. Menin iltavuorosta työkaverin kyydillä Hervantaan, ja sieltä hölköttelin Kalevaan. Hyvä alku, kun melkein koko matka on alamäkeä :D Vauhti oli tietenkin hidas mutta syke pysyi alhaalla. 40 minuuttia / 4,68 km keskisykkeellä 137. Keskivauhti 8.33. Tämä oli juuri sitä mitä hain puolentoista viikon liikuntatauon jälkeen, lenkki josta tuli hyvä olo, tekeminen oli kivaa. Kevyen liikenteen väylät oli aurattu hyvään kuntoon, niin oli kiva kulkea. 

Torstaina tein vauhtileikittelyn. Jäin bussista pois Alasjärven pysäkillä ja juoksin tuttua reittiä kotiin. Alkuverkkana 13 minuuttia höntsäilyä, perään 29 minuuttia vauhtileikittelyä. Tein sen valopylväiden avulla pyramidimaisesti, ensin 5 pylväänväliä, seuraavat 4 vähän lujempaa, sitten 3 taas lujempaa, 2 vielä lujempaa, 1 edelleen kiihtyen, sitten 2 vähän hitaammin, 3 vielä hitaammin, 4 edelleen hidastaen ja 5 höntsäillen, sitten taas 4-3-2-1-2-3-4-5-4-3-2-1 ja niin edelleen. Ei ollut ollenkaan niin hauskaa kuin edellispäivänä. Vauhdin kasvaessa vähän syke nousi aika paljon, muutenkin meno tuntui tosi raskaalta. Löysin siihen kaksi syytä. Lunta oli sadellut lisää, ja kevyen liikenteen väylille oli kertynyt pöpperöistä lunta. Lisäksi järjestin töissä Harry Potter - tapahtuman, ja juuri ennen kotiinlähtöä olin kävellyt kaksi tuntia epämukavilla korkokengillä.

Kuvassa on Dolores Pimento, ei kirjastontäti aamutakissa eikä etenkään prinsessa! :D 

Tälle päivälle olimme suunnitelleet ystäväni kanssa hiihtolenkkiä. Aamulla katsoin ikkunasta ulos, totesin että sataa räntää ja tuulee. Laitoin ystävälle viestin että ei taida olla mitään järkeä lähteä hiihtämään. Ystävä oli samaa mieltä, epäili ettei saisi millään purkkivoiteilla suksiamme pitämään. Päätimme sitten lähteä salille spinningiin. Ei ollut lempituntini, mutta tulipa tehtyä. En edelleenkään pidä siitä, että polkemistempo on lähes sama riippumatta siitä ollaanko menossa alamäkeä vai ylämäkeä. Haluan polkea ylämäkeen hitaasti, raskaalla vastuksella. En tiedä millainen suunnitelma ohjaajalla oli alunperin, nyt hän joutui muokkaamaan sitä. Hänen puhelimensa ei toiminut, joten musiikit oli pois käytöstä. Hän joutui sitten soittamaan iPadilta Les Mills - musiikkia. Alussa hän sanoi, ettei vielä tiedä tunnin sisältöä, eli kuulosti siltä että maastonmuodot kehitettiin samaa tahtia kun nähtiin mikä biisi tulee seuraavaksi. 

Alkuillasta kävimme vielä avantouimassa. Kolme pulahdusta Näsijärveen niin kyllä taas janottaa ja väsyttää. (Veden lämpötila 1,6 astetta.)

Tämän viikon pitkis pitäisi hoitaa huomenna. En vielä tiedä mitä teen. Ohjelma sanoo 146-148 minuuttia. Jos on kohtalainen sää, menen sauvakävelemään. Tänään oli tosi liukasta, mutta nastalenkkareilla pärjännee. Jos taas on kauhea tuuli kuten tänään, tai kaatosade, menen sisälle. GoGolla on aamupäivällä 55-minuuttinen spinning, voisin mennä sen ja päälle esim. soutua 45 minuuttia ja mattojuoksua 45 minuuttia. Tukkoisuuden ja yskimisen takia en mielelläni lähde ulos kastumaan, mutta päivän suunnitelman näkee aamulla kun katsoo ikkunasta ulos.

Toivottavasti olette pysyneet terveinä! Ja nyt varovaisuutta ulkona, siellä on vaaralliset kelit.