sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Hyvä treeniviikko vei telakalle

 

Viime viikko oli treenien suhteen hyvä, mutta sunnuntaina tapahtui jotain, en ole varma oliko kyse enemmän liukastumisesta vai kompastumisesta, mutta joka tapauksessa satutin jalkani. Sen jälkeen onkin ollut telakkaelämää. Jalkapöytä on ulkoreunalta ja päältä kosketusarka, myös hiukan turvoksissa. Olen koko ajan pystynyt varaamaan jalalle painoa, mutta kävely sattuu. Saapa nähdä, montako viikkoa tämän kanssa menee. 

Viime viikolla tein kuusi  treeniä sisältäen kolme kävelyä, kaksi voimaharjoitusta ja yhden liikkuvuustreenin. 

Maanantaina totuttelin taas pimeän ajan liikuntaan, kävin lenkillä iltavuoron jälkeen. Kuten edelliskerralla, lenkki kulki Tammelan kautta Ranta-Tampellaan ja sieltä kotiin. 45 minuuttia / 4,55 km / 138. Harmi että olin menossa kotiinpäin, oli kylmä ja raaka vastatuuli. 

Tiistaina menin töiden jälkeen salille, tein GOGO Cityssä 55-minuuttisen koko kehon treenin. Alkuun lämmittelyksi 10 minuuttia kävelyä juoksumatolla, sitten välineinä tankoja ja kahvakuula. Tein maastavetoa ylhäältä alas ja alhaalta ylös, penkki- ja pystypunnerrusta, ojentajia, etukyykkyä, parit vatsalihasliikkeet. Reiteni kramppasi maastavedossa alhaalta ylös, en oikein osannut paikallistaa mistä kohtaa, oliko enemmän sisäreiden puolelta vai aivan takareiden yläosasta. Tuntui myös etukyykyssä, joten en tehnyt muita kyykkyliikkeitä.


Perjantaina kävin GOGO Cityssä kävelemässä juoksumatolla 45 minuuttia / 143. En ehkä osaa käyttää mattoa, tai sitten sillä saa joko tietynlaisen treenin tai maiseman. Laitoin asetuksista kumpuilevan maaston, mutta kun sen jälkeen laitoin kaupunkimaiseman näkyviin niin taso pysyi koko ajan samana eikä suinkaan vaihdellut ylä- ja alamäkenä.

Lauantaina oli toinen voimaharjoittelupäivä, tein kotona GOGOn YouTubesta tunnin pituisen yhdistelmätreenin, sisältäen puoli tuntia kuminauhajumppaa ja puoli tuntia kehonpainotreeniä. Ihan varovasti tein kummassakin osan hypyistä, esimerkiksi askelluksen sijasta hiihtohyppyjä ja kyykyn jälkeen vuorotellen hyppyjä tai päkiällenousuja. Aloin varovasti ajatella, että noinkohan leikattu jalka kestäisi juoksuaskelia? Tiistain kramppi tuntui reidessä yhä kyykkyjen aikana.

Sitten tuli sunnuntai. Menin ratikalla Hervantaan, kävelin lenkin siellä. Kuvittelin että keskusta-alue on mahdollista kävellä ympäri asfalttiteitä, no jotenkin päädyin pienelle metsäpolun pätkälle. Ajattelin, että joudun soittamaan ystävälle että myöhästyn jumppatunnilta kun olen eksyksissä. Metsäpolulla se sitten tapahtui, en tiedä liukastuinko märkiin lehtiin vai oliko lehtien alla kivi tai puunjuuri, joka tapauksessa jalkani tökkäsin johonkin kiinni. Ja koska oli alamäki, niin kompastumisen jälkeen tuli muutamia vauhdikkaita askelia. Tajusin heti, että nyt kolahti leikattuun jalkaan, ja päästin kyllä aikamoisen litanian kirosanoja. (Ja katsoin ympärilleni, oliko ketään kuulemassa kiroilua... Ei ollut.) Havaitsin myös, että mitään ei tainnut mennä rikki, koska jalka kesti astua. Onneksi polku loppui pian Suolijärven uimarannalle, ja sieltä osasin pois. 

Menin ystäväni kanssa GOGOlle fascia method -tunnille. Jo saliin päästessäni huomasin, että jalka on aika lailla turvoksissa. Tein kuitenkin tunnilla liikkeet sen mukaan, miten pystyin. Kotona laitoin kylmäpakkauksen, ja sitä käytin useamman kerran. 


Tämä viikko on sitten ollut sohvalla makoilua. Maanantaina onnuin töissä aika pahasti, tiistain olin koulutuksessa ja keskiviikkona etäpäivän. Torstaina kävely oli parempaa kuin maanantaina, mutta kyllä jokainen askel tuntuu yhä. Varpaiden harittaminen sattuu, samoin jalkaterän kääntö oikealle. Täytyy nyt seurata tilannetta. Lääkärissä en ole käynyt, olen ajatellut että mitäpä lääkäri tilanteelle mahtaa jos mitään ei ole rikki. Jos menisin vastaanotolle, ohje olisi varmaan käyttää kylmäpakkausta ja välttää urheilua. Toki sitten on harkittava uudelleen, jos jalka ei ala parantua. Harmittaa kyllä kovasti, juuri kun olin ajatellut kokeilla ottaa juoksuaskelia, niin nyt en pääse edes kävelylenkeille. No, valittaminen ei auta, on vaan annettava ajan kulua odotettava jalan paranemista. Ja oltava iloinen siitä, että leikattuun varpaaseen ei sattunut. 

Ensi viikolle ei siis ole mitään suunnitelmia. Ajattelin kyllä, että voisi tehdä lihaskuntoa kotona, esim. coretreeniä voisi tehdä lattialla maaten. 




Postauksen kuvat aloituskuvaa lukuunottamatta ovat tältä illalta Tammerkosken Tanssivat vedet -esityksestä. Se on osa Valoviikkojen ohjelmaa, viiden minuutin show toistuu joka ilta kolme kertaa tasatunnein. Mielestäni esitykseen kuuluu myös musiikki, koska luin lehdestä että se vaihtuu joka ilta. Ainakaan tuolle puolelle koskea, missä puolisoni kanssa olimme, ei kylläkään kuulunut minkäänlaista musiikkia. Mutta koska esitys on joka ilta eri, aion mennä katsomaan useamman kerran. Etenkin kun nyt osuin ottamaan kuvia vain sinisistä ja violeteista osioista, mukana oli kyllä myös vihreää, keltaista, punaista, valkoista, oranssia... 

Kivaa syksyn jatkoa, ja onnea matkaan kaikille jotka lähtevät huomenna tekemään marrasputkea!



sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Ulkoilua, kehonhuoltoa ja migreeniä

 

Viime viikko oli treenien suhteen varsin hyvä, se sisälsi kolme kävelylenkkiä, yhden joogan ja yhden fascia method - tunnin. Tämä viikko oli huonompi, vain kolme kävelylenkkiä eikä muuta.

Toissa maanantaina suuntasin töiden jälkeen Arboretumiin, 1 h 11 min / 7,2 km / 128, keskivauhti 9.51. Oli tasainen kilometrivauhti kymmenen minuutin molemmin puolin. Syksy alkaa pikkuhiljaa vallata Arboretumia, vaikka vielä jotain kukkiikin. Puissa tuntuu olevan täällä enemmän lehtiä kuin esimerkiksi kotikadullani olevissa.



Tiistaina oli töistä vapaa, tein kotona GOGOn Treenikirjastosta 40-minuuttisen flow yogan. Sama ohjelma jonka olen tehnyt muutaman kerran ennenkin, tykkään koska on lonkan seutuun keskittyvä. Täytyisi vaan tehdä vielä useammin, koska etenkin lonkankoukistajat ovat kireällä oikeastaan koko ajan. 

Torstaina kävelin töiden jälkeen Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta kotiin, 1 h / 6 km /  128, keskivauhti 10.00. Ensimmäinen kilometri oli hidas, 10.17, varmastikin siksi koska nukuin taas bussissa ja heräsin muutamaa minuuttia ennen kun jäin kyydistä pois. En siis ehkä ollut kunnolla hereillä vielä siinä vaiheessa, kun aloitin lenkin. Muut kilsat olivat alle 10-minuuttisia. 


Lauantaina oli työpäivä, joten kävelin Orivedellä. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä töistä rautatieasemalle, mutta koska liikkeelle lähtö viivästyi niin kävelin keskustan alueella ja hyppäsin junaan keskustan seisakkeelta. Lenkki tällä kertaa 45 minuuttia / 4,54 km / 130, keskivauhti 9.55. 

Sunnuntaina lähdettiin ystäväni kanssa iltajumpalle GOGO Hermiaan, käytiin fascia methodissa. Olen kokeillut sitä GOGOn Facebook-tallenteista, mutta siellä oleva video on tosi huonolaatuinen. Ohjaajan ääni ei kuulu, lisäksi hän on asettunut niin että kaikista liikkeistä ei näy, miten asennoissa pitäisi olla. Livetunti oli tosi kiva, vähän kuin dynaamista venyttelyä pienellä joogatwistillä. Kuitenkin liikkeet olivat kaikki sellaisia, että pystyin ne tekemään eikä tarvinnut soveltaa. Tänne menemme uudelleen! Harmi että tunteja on vain kaksi viikossa, nekin tavallaan peräkkäin kun ovat sunnuntaina ja maanantaina. 


Tämä viikko onkin ollut sitten huonompi. Yksi syy on se, että pari päivää meni pilalle migreenin takia. Keskiviikkoillan ja perjantaipäivän välissä oli 39 tunnin aikana 4 migreenikohtausta, näistä kolme ensimmäistä keskiviikkona illalla, torstaina aamuyöllä ja torstaina päivällä, eli 15 tunnin aikana. Kohtauslääkkeitä ei vissiin saisi ottaa kuin kaksi vuorokauden aikana, no minä otin kolme. Onneksi viimeinen setti auttoi, muuten olisin soittanut työterveyteen että mitäs nyt tehdään kun särky ei hellitä. Onneksi hellitti, vaikka olinkin sitten tosi huonovointinen. En tiedä oliko syy enemmän kivussa vai lääkkeissä. 

Keskiviikkona ehdin kävellä ennen migreeniä, tältä lenkiltä on postauksen aloituskuva. Lenkkeilin yllättäen iltavuoron jälkeen, osittain siksi koska en ollut harrastanut liikuntaa maanantaina enkä tiistaina, osittain siksi koska torstainakin oli iltavuoro, eikä siis haitannut olla kotona vasta klo 21 kun ei seuraavana aamuna ollut herätystä klo 5.40. Pimeälenkkeily oli muuten ihan kivaa, mutta olin unohtanut kuinka huonosti näen pimeässä. Ranta-Tampellassa meinasin tuiskahtaa nenälleni, kun tie yhtäkkiä loppui (eli tuli askelma alaspäin). No, pian tulee pimeälenkkeilyä enemmänkin, kun alkaa olla pimeää jo iltapäivällä neljältä. 47 minuuttia / 4,8 km / 136, keskivauhti 9.49. 


Perjantaina sain kuningasidean kävellä töiden jälkeen, menin Ratinanrannan kautta Arboretumiin. Kaksi ensimmäistä kilometriä satoi tihkua, sen jälkeen kaatamalla. 55 minuuttia / 5,6 km / 128, keskisyke 9.51. Paluumatkalla nappasin puolison mukaan Hatanpäältä, tultiin bussilla kotiin. Totesin että punainen lempitakkini, joka on ylläolevassa kuvassa, pitää vettä vain tihkusateessa. Ulkoilufarkut ovat paksut, mutta eivät vedenkestävät, kuten eivät lenkkarinikaan. Ei siis huvittanut kävellä Hatanpäältä enää kotiin, siinä olisi mennyt lähes puoli tuntia lisää. 

Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, lähdinkin heti aamupalan jälkeen kävelylle. Vaihteeksi Pyynikille, 50 minuuttia / 5,02 km / 147, keskivauhti 9.57. Vauhti samaa tasoa kuin tasamaalla, mutta kyllähän reitin mäkisyys näkyy sykkeessä. Niin se on, että Pyynikillä on valittava tasamaahan verrattuna, että haluaako saman vauhdin korkeammilla sykkeillä vai saman keskisykkeen hitaammalla vauhdilla. Tänään valitsin nopeamman vauhdin, koska puolisolla oli iltapäivällä menoa ja minun piti ehtiä kotiin niin että ehdimme tehdä ja syödä lounaan. 


Olen välillä törmännyt ja harmitellut erilaisilla foorumeilla sitä, että kävelyä ei pidetä "oikeana" urheiluna. Monen mielestä se ei ole tarpeeksi tehokasta, jotkut valittavat että kävellessä ei saa sykkeitä tarpeeksi ylös. No, minulla oli tänään maksimi 172, eikä se ollut sellainen että sillä olisi jääty mäen päälle läähättämään, ei, matka jatkui samaa tahtia eteenpäin. Olen ollut iloinen kun viime aikoina keskisyke on usein ollut alle 130, mutta en ota stressiä niistä kerroista kun se on yli. Reserviä näyttää kuitenkin olevan kävellessäkin yli 170:n, eli maksimi on jossain aika paljon korkeammalla. Siksi haluan muistuttaa, että jokainen meistä on yksilö, ja se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Jos maksimisyke on 165, on loogista tehdä lenkit alle 130 tai 125 sykkeellä, mutta yhtä kaikille sopivaa sykerajaa ei ole. Jokaisen kannattaakin kuunnella omaa kehoaan ja tehdä ratkaisuja sen perusteella, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Jos kävely ei olisi oikeaa liikuntaa, mitä sitten tekisin kun jalka ei anna vielä juosta? Olisinko istunut menneen puoli vuotta sohvalla, ja jatkanut sitä seuraavat puoli vuotta? Silloin ensi keväänä, jolloin toivottavasti pystyn ottamaan juoksuaskelia, kynnys aloittaa juoksu kolmen vuoden tauon jälkeen olisi paljon suurempi kuin näin, että ehdin kävelylenkkeillä vuoden juoksun aloittamisen alle. 


Tällaisissa tunnelmissa tänään. Toivottavasti migreeni pysyy poissa, tai pian on aika suunnata jälleen lääkäriin, ja kenties kokeilla neljättä estolääkettä. 

Ensi viikolle olen ajatellut tiistaille kävelyä, keskiviikkona sauvakävelyä ystävän kanssa, perjantaille lihaskuntotreeniä ja sunnuntaille fascia methodia. Jos on yhtään kaunis sää, myös lauantai on lenkkipäivä. 

Kivaa syksyn aikaa! Pohjoisessa taitaa kyllä olla jo lunta, joten siellä talvi jo kolkuttelee ovella. Täällä Tampereen seudulla on ollut nyt muutama kylmä päivä, vähän olen jo taivaalle katsonut että onko sellaisia pilviä, mistä sataisi räntää. 


sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Parempi ja huonompi treeniviikko

 


Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet treenin suhteen tosi vaihtelevia. Tällä viikolla treenipäiviä oli vain kaksi, syynä muut kiireet kuten kampaajakäynti, elämänlaatulautakunnan kokous ja Turun kirjamessut. Viime viikko sen sijaan oli parempi, treenikertoja tuli viisi.

Toissa maanantaina harrastin työmatkakävelyä Petsamon ja Ranta-Tampellan alueella, 1 h 1 min / 6,16 km / 126. Keskivauhti oli 10.01. Vauhti oli maastoon nähden tosi epätasainen, mielestäni reitti on hyvinkin tasainen, silti nopein kilometri oli 9.49 ja hitain 10.23. 

Tiistaina menin osittain saman reitin, Petsamon osuus oli pienempi. 51 min / 5.12 km / 126. Keskivauhti 9.57, ja vauhti paljon tasaisempi kuin maanantaina eli 9.51 - 10.04. Usein kyllä yöunet sunnuntain ja maanantain välillä ovat huonot, joten se voi olla yksi selittävä tekijä. 


Torstaina tein lenkin yllättävään aikaan, keskellä päivää. Olin matkatöissä, eli tutustuin Kangasalla Vatialan omatoimikirjastoon sekä kävin pääkirjastossa haastattelemassa kirjastonjohtajaa. Söin siellä välipalaa, joten matkatessani kohti Nekalan omatoimikirjastoa korvasin lounastauon kävelyllä. 55 minuuttia / 5,52 km /137. Keskivauhti 9.59. Oli aika lämmin päivä, oli ehkä liikaa vaatetta päällä. Plus perinteisesti reppu selässä hiostamassa. Mutta oli kiva kävellä vieraammissa maisemissa. 


Lauantaina olin laiska, ei huvittanut oikein mikään. Pääsyin kuitenkin tekemään GOGOn Youtubesta puolen tunnin kuminauhatreenin. Olen tehnyt sen saman monta kertaa, mutta edelliskerrasta on sen verran aikaa että olinkin unohtanut osan. Kuten alla olevassa kuvassa olevan liikkeen, missä ensin koukistetaan vuorojaloin, sitten yhdellä jalalla kerrallaan niin että sarjan lopussa on pito. Kuten ohjaaja sanoo, kivasti reisiä tärisyttävä liike ja varmasti hyvä peruskyykyn korvaaja.


Viime sunnuntain lenkki oli sikäli eriskummallinen, että en tiedä olisiko se ollut sopivaa tehdä ollenkaan. Ystäväni aloitti viime viikonloppuna jäsenkorjaajaopinnot, ja lauantaina tuli viesti että sunnuntaille tarvittaisiin testipotilas. No minähän olin heti innokas! Hoidon sai 40 €:lla, ja sen teki opintojensa puolivälissä oleva opiskelija. Jalkateräni todettiin jäykiksi, ja niiden jumeja hierottiin auki. (Oli muuten pari päivää sen jälkeen sellaista hyvällä tavalla kivaa kihelmöintiä). Samoin lapojen välit hierottiin auki, ja tuolilla istuen selkärankaan liikkuvuutta. Hoito tehtiin Lielahdessa, ja kävelin sieltä Epilän ja Pispalan kautta kotiin, 1 h 13 min / 7,5 km / 128. Keskivauhti 9.46, eli heti lähti kymmenkunta sekuntia vauhdeista pois :D Enkä mielestäni kävellyt erityisen lujaa, sitä osoittaa sykekin joka on kuitenkin useammin ollut yli kuin alle 130.

Tämän viikon maanantain pidin tarkoituksella liikunnasta vapaana, osittain edellispäivän jäsenkorjauksen ja osittain iltavuoron takia. 

Tiistain lenkki oli lyhkis, 39 minuuttia / 4 km / 129. Keskivauhti 9.44. Kävin töiden jälkeen kampaajalla hakemassa tukkaani raidat. Kun pääsin sieltä pois, vaihtoehdot oli kävellä junalle (junan lähtöön 44 minuuttia) tai odottaa puoli tuntia yhteysbussia asemalle ja lenkkeillä Tampereella. Päätin kävellä Orivedellä, koska olin lähtenyt kotoa aamulla klo 6.30 niin päivä olisi ollut melko pitkä, jos olisin lähtenyt lenkille klo 18. Nyt sain mennä suoraan kotiin. 

Myös keskiviikon lenkki jäi lyhyeksi, 41 minuuttia / 4,16 km / 127. Keskivauhti 9.52. Menin Arboretumiin, siellä myös syksy etenee vaikka paljon vielä kukkiikin. Poispäin tullessa nappasin puolison mukaan Hatanpäältä, mentiin syömään Aloha Rameniin ja käytiin kaupassa. 




Loppuviikko onkin ollut treenitöntä. Torstaina oli töiden jälkeen elämänlaatulautakunnan kokous, se työpäivä alkoi siis klo 7.50 ja lähdin kokouksesta klo 20.10 ehtiäkseni illan viimeiseen junaan Tampereelle, kotona olin klo 21.15. Perjantaina lähdettiin puolison kanssa suoraan töistä Turkuun, olimme siellä iltakahdeksan maissa. Lauantai meni kirjamessuilla, sieltä kotiuduimme eilen klo 21 maissa. Tänään oli kyllä tosi kaunis aurinkoinen päivä, mutta olen ollut niin väsynyt etten jaksanut tehdä mitään. Olen kirjoittanut tämän blogipostauksen ja messupostauksen, katsonut Ruudusta lentopalloa ja lukenut kirjoja. 

Ensi viikko on toivottavasti treenin suhteen normaalimpi. Huomenna ajattelin kävellä bussipysäkiltä kotiin. Tiistaina on vapaapäivä, siihen olen suunnitellut salitreeniä kun kerrankin pääsen sinne ruuhkattomaan aikaan. Lauantaina olen töissä, silloin kävelen joko töistä rautatieasemalle tai sitten Oriveden keskustassa niin, että hyppään junaan keskustan seisakkeelta. Muiden päivien tekemiset ovat vielä auki. Ulkoilua on todennäköisesti paljon, koska vain keskiviikkona on iltavuoro. Eli varmasti torstaina tai perjantainakin kävelen bussipysäkiltä kotiin. 


Syksy on edennyt vauhdilla, tuntuu että ihan hetkessä puut ovat vaihtaneet keltaiseen väriin ja pudottaneet tosi paljon lehtiä. Vielä on ollut lämpimiä päiviä, vaikka aamut ovatkin kylmiä. Työmatkaliikunnassa riittää yhä haastetta, että miten pukeutuu niin että ei palele töissä eikä tule liian kuuma lenkillä. On minulla nytkin yksi fleecepaita töissä odottamassa kotiin kulkeutumista, kun aina pitää miettiä mitä pakkaa reppuun niinä iltapäivinä, kun lenkkeilee. 

Kivaa uutta viikkoa!