sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Flunssassa, koronassa ja sairastelun jälkeen vähitellen palaamassa liikkumaan

 


Edellisessä postauksessa kolme viikkoa sitten tein varovaisia kävelylenkkejä flunssan jälkeen. Ei se sitten mennytkään niin helpolla. Alle viikko tuon postauksen jälkeen sairastuin uudelleen, tällä kertaa koronaan. Välissä ehdin kuitenkin liikkua, joten palataan hetkeksi siihen.

Maanantaina 13.6. oli vapaapäivä viikonlopun töiden vuoksi. Ensiksi kävin puoliltapäivin salilla pyöräilemässä tunnin. Keskisyke oli harvinaisen matala 112. 

Tunti pyöräilyn päättymisen jälkeen kävelin kotoa Lielahteen ostoksille, 50 minuuttia / 4,92 km / 136. 

Tiistaina oli lepopäivä. 

Keskiviikkona 15.6. olin Kirjastopäivillä Hämeenlinnassa; päivälle osui juuri sopiva pieni tauko että ennätin käydä radan varressa kävelemässä. 36 minuuttia / 3,5 km / 128. Ystäväni asui aiemmin Hämeenlinnan rautatieaseman lähellä, joten reitti Verkatehtaalta radan ja järven väliin oli tuttu. Alunperin idea oli kävellä järveä ympäri ja tulla linnan puolta takaisin, totesin kuitenkin että päivä on niin kuuma ja etenen niin hitaasti, että en ennätä tehdä niin pitkää lenkkiä. Ylitin radan ja tulin asuinalueen viertä takaisin asemalle. 


Perjantaina 17.6. ystäväni haki minut Hämeenlinnasta ja suuntasimme Kuopioon. Sinne olimme menossa jo kaksi viikkoa aiemmin, mutta flunssani takia siirsimme myöhemmäksi. Matkalla ystäväni huomautti yskimisestäni, sanoin että vaikka tiistaina julistin itseni terveeksi niin olen kuitenkin yskinyt jonkun verran koko ajan, sellaista ärsytysyskää että vain ehkä joka kymmenes kerta irtoaa limaa. En kuitenkaan ollut erityisen huolissani asiasta. 

Illalla kävelimme kahden koiran kanssa Väinölänniemessä ja Rönön saarella n. 1 h 20 min / n. 5 km / 114. En laittanut mittaria käyntiin kuin vasta noin puolen tunnin kohdalla, kun tajusin että ollaankin menossa ihan kunnon lenkki eikä pientä pissatusta. Oli kaunis lämmin ilta. Pulahdimme uimassa paluumatkalla, vesi oli hurjan kylmää. 


Lauantaina 18.6. otimme koirat mukaan Puijolle. Lenkistä tuli pidempi kuin aluksi oli suunniteltu, koska muutaman kerran halusimme kääntyä jonnekin muualle kuin takaisin autolle. Tuli 2 h 12 min / 9.52 km / 125. Päivä oli kaunis ja lämmin, ja olimmekin aika uupuneita. Yöllä sain sellaisen yskänkohtauksen, että oli pakko nousta ylös, seisoin tovin kylpyhuoneessa jotta lima irtosi. Olin päivällä ostanut sitkeää limaa irrottavaa yskänlääkettä, mutta eihän se vielä auttanut.

Sunnuntaina aloin tuntea oloni tukkoiseksi ja myös niistäminen alkoi. Kotimatkalla Kuopiosta Tampereelle ystäväni sanoi, että hän tuntee olevansa tulossa kipeäksi. 

Maanantai-iltana 20.6. sain ystävältä viestin: hänellä on korona. Tein itsekin testin ja tulos oli selkeä positiivinen. Tulosviiva ilmestyi heti kun sain ensimmäiset tipat mittariin, kontrolliviivaakaan ei vielä ollut. En tiedä olisinko tajunnut tehdä testiä ollenkaan, kun kuitenkin yskin välissä koko ajan ja olin miettinyt sunnuntaina ja maanantaina, onko tämä samaa flunssaa mistä tiistaina julistin itseni parantuneeksi vain joko on uusi kierros. No, olin sitten torstaihin asti sairaslomalla ja samalla meni juhannussuunnitelmat uusiksi. Olemme monena vuonna menneet ystävän puolison mökille, jossa on ollut 20-30 hengen pippalot. Nyt juhlat piti perua, sillä ystävän puoliso altistui (ja sai itsekin positiivisen testituloksen juhannuksena). Saimme kuitenkin viettää juhannuksen ystäväni kanssa yhdessä, kun oltiin samaan aikaan sairaana. Puolisoni ei lähtenyt mökille, mutta eipä hän saanutkaan koronaa. Ei ollut oireita ja kun teki viikolla muutaman testin, oli negatiivinen. Toisaalta, jos tai kun sain koronani Kirjastopäiviltä, olen ollut tartuttavimmillani varmaankin torstaista lauantaihin. Torstaina illalla näimme puolison kanssa vain lyhyesti, seuraavan kerran tapasimme sunnuntai-iltana. 

Tällä viikolla palasin töihin. Maanantaina kun kävelin aamulla kotoa bussiasemalle niin huomasin, että normaali ripeä kävelytahti tuntuu keuhkoissa ja laittaa yskittämään. Selkeä signaali siitä, että en ole vielä kunnossa. Olen ollut tosi väsynyt koko viikon, tosin en tiedä mikä johtuu koronasta ja mikä helteestä. 

Paluun liikuntaan tein eilen. Ystäväni kanssa kävimme puolituntisen vatsa-selkä -treenin ja perään venyttelyn. Kylkilankussa sykkeeni oli 138, siitä päättelin etten ole vielä täydessä terässä. Kotiin päästyä makasin sängyssä silmät kiinni puolitoista tuntia (klo 16.15-17.45), olisin maannut pidempäänkin ellei puoliso olisi tullut sanomaan että ruoka on valmis. Ihmettelin miten olin niin poikki, en tainnut nukkua ollenkaan mutta en vaan jaksanut pitää silmiä auki. Viime yönä heräsinkin sitten  migreeniin klo 2.55. Estolääkitys on toiminut niin hyvin, että olin jo unohtanut että massiivinen väsymys on yksi kohtauksen enteistä.

Tänään alkuillasta kävin yinjoogassa, olen siitä yleensä tykännyt mutta en tällä kertaa. Alussa hengitettiin vartti joogablokkien kanssa, mikä tuntui tosi pitkältä ajalta. Tai ensin oli noin viiden minuutin alkurentoutus, sitten laitettiin blokin yläreuna rintalastan alareunaan ja oltiin siinä pitkään, sitten siirrettiin blokki ristiluun alle ja taas hengitettiin. En tuntenut venytystä vaan vain sen, että selkäni on liian kaarella. Koko tunnin aikana tunsin venytyksen vain yhdessä liikkessä, siinä pakaravenytyksessä missä toinen jalka taitetaan eteen toisen jalan ollessa suorana takana. Halusin kuitenkin käydä salilla, koska vielä on pienen pieni mahdollisuus että saan täyteen GoGon kesähaasteen 30 treenikertaa toukokuun alun ja heinäkuun lopun välillä.

Ensi viikon treenisuunnitelma on osittain avoin. Huomiselle olemme miettineet ystäväni kanssa yinjoogaa GoGolla, ohjaaja on eri kuin tänään joten toivottavasti sisältö on eri. Tiistaina saan toivottavasti pidettyä vapaapäivän, joka jäi koronasairastamisen alle. Ajattelin että voisin mennä salille kokeilemaan voimaharjoittelua. Torstaina olen iltavuorossa, joten silloin kävelen töistä junalle. Muu on vielä suunnittelematta, riippuu siitä miltä salitreeni ja kävely tuntuvat. Yhä irtoaa limaa yskiessä, mutta sitä ei tapahdu montaa kertaa päivässä. Tukkoisuuttakin on, joudun käyttämään nenäsumutetta suunnilleen kerran päivässä per sierain. 

Helteet onneksi helpottavat ensi viikolla, toivottavasti pahin väsymys hellittää samalla. Töissä on jännittävät ajat, torstaina haastattelemme kirjastonhoitajaehdokkaat. Kesäloman alkuun on kaksi viikkoa, joten viimeiset kituajat ovat menossa ennen kolmen viikon vapaata. Loman jälkeen menen kahdeksi viikoksi töihin, ja sitten on vielä viikko lomaa. 

Kivaa kesän jatkoa!





sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Varovaisia kävelylenkkejä flunssan jälkeen

 


Olen ollut flunssani kanssa aika hämmentyneissä tunnelmissa. Viime sunnuntaina kun chattasin lääkärin kanssa, hän kirjoitti maanantain sairaslomaa. Maanantaina totesin heti aamusta, että en tokene tiistaiksi työkuntoon joten varasin vastaanottoajan. Valehtelin Pirten ajanvarausjärjestelmälle että ei ole hengitystieoireita, näin vältin puhelimessa jonottamisen ja pystyin varaamaan ajan netin kautta. Selitteeseen kyllä laitoin että pitkittynyt flunssa. 

Maanantaina illalla olo olikin aika hyvä, mietin että varasinko lääkäriajan turhaan. Vaan ei hätää, yö oli taas tukkoisuutta ja yskimistä ja satunnaista Mynthoneiden imeskelyä. Tiistaina lääkäri kuunteli keuhkot selän puolelta, lisäksi kurkkasi nenään ja kurkkuun. Sain kortisonisuihkeen helpottamaan tukkoisuutta, apteekissa sitten sanottiin että menee 1-2 päivää ennen kuin vaikuttaa. Sairaslomaa tuli torstaihin saakka. 


Tauti ei ole ollut mitenkään suoraviivainen vaan vointi on vaihdellut. Keskiviikkona aamu oli vaikea, mutta iltaan mennessä oli tuntunut jo monta tuntia, että ehkä tämä joskus loppuu. Torstai tuntui taas keskiviikkoa heikommalta. 

Menin perjantaina töihin, mutta olin jo etukäteen sopinut kollegoiden kanssa että en mene asiakaspalveluun vaan istun työhuoneessani. Sen verran oli vielä kuivaa yskää. Myös viikonlopun olin töissä, kulttuuritehtävien merkeissä. Eilen vietin päivän Orivedellä kiertelemässä Vanhat talot ja pihat -kohteita. Kollegani kuljetti minut keskustasta aseman seudulle, mikä säästi paljon askelia ja noin 45 minuuttia aikaa. Olin kuitenkin lenkkivaatteet päällä, joten tultuani junalla Tampereelle lähdin rautatieasemalta kävelemään kohti Linnainmaan Prismaa ja Citymarketia. Liikuin herkällä korvalla kropan kanssa; lauantaina oli vielä kolme yskänpuuskaa niin en ehkä ole vielä täysin kunnossa. Huomasinkin, että hitaampi vauhti oli oikein tervetullut versio, lisäksi tein suht lyhyen lenkin. En hengästynyt, mutta rinnassa tuntui painetta ja jalat olivat voimattomat. 45 minuuttia / 4,27 km / 134. Eli keskisyke oli suunnilleen sama kuin yleensä kävelylenkeillä, mutta keskivauhti 10.32 oli puoli minuuttia - 40 sekuntia normaalia hitaampi. Ihan ok fiilis jäi kuitenkin. Olin varautunut menemään osan matkasta bussilla, ja on hyvä että jaksoin tuon kolmevarttisen eikä tuntunut tulevan jälkiseuraamuksia. Illalla olin kyllä tosi väsynyt, päivä oli taas pitkä kun lähdin kotoa klo 7.30 ja takaisin olin iltakuuden maissa, ja päivän olin pääosin seisaaltaan.

Tänään oli tarkoitus olla koko päivä etätöissä, postata tapahtuman Facebook-sivulle eilen kuvaamiani kohteita ja lisäksi tehdä albumi kaikista muistakin kohteista. Jouduin kuitenkin katkaisemaan työpäivän ja tekemään 3 tunnin pyörähdyksen Orivedellä; piti hakea vara-avain jotta puolisoni serkku saa toimitettua sen Saksaan huomenna. Puolisoni sisar on tulossa Suomeen ajankohtana, jolloin emme ole kotona, ja koska lento laskeutuu puoliltaöin niin heidän on loogista tulla meille yöksi. Kerrostalon kanssa on toki avainongelma, kun avainta ei voi piilottaa pihalle kukkaruukkuun. No, nyt logistiikkaongelma on ratkennut. Paitsi että äsken tuli viesti että avainta ei ehkä tarvitakaan, eli tein turhan reissun. Menin taajamajunalla Oriveden keskustaan, nappasin avaimen kirjastolta, sitten lenkkeilin asemalle ja tulin IC-junalla takaisin Tampereelle. Tämä lenkki oli eilistä parempi, 1 h 8 min /6,5 km / 130. Keskivauhti 10.28. Eli hivenen nopeampi vauhti ja hivenen matalampi keskisyke. Yli tunnin lenkki meni kuitenkin hyvin. En olisi jaksanut pidemmälle mutta iloitsen siitä että jaksoin noinkin pitkään. Keho ei tuntunut yhtä väsyneeltä kuin eilen, vaikka kello onkin huutanut punaisella  jo kaksi viikkoa. En tiedä johtuuko jääkiekkokisoista ja siitä, että Suomen pelit yleensä loppuivat klo 23 jälkeen, mutta en ole saanut iltaisin unta kisojen jälkeen. Usein olen hereillä klo 2, tai 3.30. Sairaslomalla sillä ei niinkään ollut väliä, kun ei ollut aikaista herätystä. Mutta silloinkin havahduin usein viimeistään aamuyhdeksältä. Esim. viime yönä nukahdin kellon mukaan klo 1.55 ja heräsin aamulla kellonsoittoon klo 8.05. Mutta kun katsoin kahden viikon tilastoja, yleensä jompikumpi oli vihreällä, eli yleensä uni oli huono ja punaisella, mutta ANS-tila hyvä ja vihreällä. Vain pari kertaa toisinpäin. Eli hengitystiheys, leposyke ja sykevälivaihtelu pysyvät kuukausittaisen keskiarvon tasolla tai sen ylikin, vaikka uni jää lyhyeksi ja sisältää paljon keskeytyksiä.  

Ensi viikko on hyvin poikkeava tavanomaisesta, mutta olen siihen suunnitellut jotain. Huomenna on töistä vapaapäivä, joten käyn ehkä Arboretumissa kävelemässä tai jos on huono sää niin salilla. Tiistai voisi olla lepopäivä. Keskiviikkona menen Hämeenlinnaan Kirjastopäiville, ne jatkuvat perjantaihin saakka mutta koska Hämeenlinna on lähellä niin tulen öiksi kotiin. Keskiviikkona ohjelma loppuu n. klo 16, ja sitten on väliä ennen kaupungin vastaanottoa klo 19. Ajattelin ottaa lenkkivaatteet mukaan ja käydä kävelemässä Hämeenlinnassa. Vastaanotolta joudun lähtemään ajoissa, juna kotiin lähtee iiltayhdeksän maissa. Kotona olen kymmenen jälkeen, ja sitten torstaina on lähtö kahdeksan junalla takaisin. Torstai on siis lepopäivä, koska oletettavasti yöunet jäävät tuossakin vähiin. 

Perjantaina pääsen Kirjastopäiviltä ajoissa pois, olen takaisin Tampereella kolmen maissa iltapäivällä. Aika lailla siitä suoraan lähdemme ystäväni kanssa Kuopioon viikonlopuksi. Piti mennä sinne jo kaksi viikkoa sitten mutta sairastuin niin siirrettiin. Pakkaamme mukaan teltan ja kävelysauvat. Alkuperäinen suunnitelma oli sauvakävellä pitkään ja hartaasti, mutta katsotaan nyt. Ääneni tuntuu olevan yhä painuksissa, ja välillä - onneksi enää harvoin - yskittää. Koronan kotitesti oli kuitenkin 6 päivää peräkkäin negatiivinen, eikä kumpikaan lääkäreistä uskonut että kyseessä olisi muu kuin perusflunssa. Mutta koska minulla on perussairautena sydänvika, olen erityisen varovainen välttääkseni sydänlihastulehduksen. Lähdenkin Kuopioon sillä mentaliteetilla, että sauvakävelyvauhdin on oltava rauhallinen eikä lenkit saa venyä kolmetuntisiksi. Onneksi olemme myös kovia sauna- ja uinti-ihmisiä, niin saamme aikamme kulumaan myös siten :) 

Kivaa kesää, ihana että on lämmintä! Tampereella on käynyt melko kova tuuli, niin ei ole ollut liian kuuma, ainakaan vielä. 



sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Mahtavia treenejä - ja sitten iski flunssa

 


Viime sunnuntaina en ennättänyt kirjoittaa postausta, koska jääkiekkokisat, joten taas summaan yhteen kahden viikon tekemiset. Tai oikeastaan puolentoista viikon; keskiviikkona iltapäivällä sain seurakseni kurkkukivun joka torstaiksi kehittyi kunnon flunssaksi. Viidettä päivää siis mennään, ja yhä vaan on kurkku ja pää kipeät ja yskittää. Koitin äsken järjestellä vaatekaappia ja totesin että ei tule mitään. Ei varsinaisesti huimaa mutta sen verran heitätti päästä että piti istua takaisin alas. Chattailin päivällä lääkärin kanssa, hän kirjoitti huomisen sairaslomaa mutta sanoi että jos ei mene ohi niin sitten pitää mennä vastaanotolle kuunteluttamaan keuhkot. En nyt ihan hirveän luottavainen ole, että parantuisin tiistaiksi. 

Mutta lähdetään taas liikkeelle alusta, eli näin ennätin treenata ennen flunssaa. 

Tiistaina 24.5. kävelin Orivedellä iltavuoron jälkeen töistä junalle, 1 h 1 min / 6,15 km / 131. Onninpolkua ja radan vartta pitkin, siellä on tasaisimmat maastot. 


Torstai 26.5. oli helatorstai, se oli palkkatöistä vapaa mutta vapaaehtoishommissa oli iltavuoro. Päivän liikuntana oli ystävän kanssa bodycombat-tunti. Edelliskerrasta olikin jo vissiin pari viikkoa, joten kivaa oli! 

Lauantaina 28.5. kävin salilla pyöräilemässä tunnin verran. Tampereella oli sadepäivä niin kävin pakenemassa sitä Kalifornian aavikolle ja Patagonian sademetsään. 

Sunnuntaina 29.5. tein kävellen perus-Pyynikkikierroksen, 46 minuuttia / 4,6 km / 142. Menin vaihteeksi eri suuntaan kuin useimmiten, lähdin Eteläpuistosta alas kesäteatterille ja Varalan puolelta ylös harjulle, palloiluhallin puolelta alas. Raskasta oli. Illaksi menin viimeistä kertaa akkreditointitoimistolle. Aamuvuoro olikin jo pakannut melkein kaiken kasaan, joten illassa ei juuri ollut tekemistä. Itse asiassa kaikki muut paitsi minä olivat saaneet vapaapäivän, ja minäkin sain lähteä hyvissä ajoin. Ennätin siis nähdä loppuottelun kokonaan, vaikka olin varautunut katsomaan ensimmäisen erän toimiston telkkarista :) 


Tämän viikon maanantaina tein salilla yhdistelmätreenin, ensin puoli tuntia kuntopyöräilyä ja perään 31-minuuttinen voimaharjoittelu. 

Tiistainakin satoi, joten pyöräilin salilla 1 h 15 min. Tuumasin että heti kun kisat loppui ja turistit lähti pois niin alkoi sadekelit... 

Keskiviikkona tein retken Helsinkiin, menin Käpylään kokemaan noin tunnin mittaisen Eläköön Edith -kävelykuunnelman. Yhdistin retkeen lenkin. Olin katsonut kartasta että Pasilan asemalta on vain vajaat 3 km Käpylän pelastusasemalle, joten jäinkin junasta pois jo Tikkurilassa. Luulin ehtiväni kävellä Käpylään asti mutta toisin kävi. Edellisestä lenkkikerrasta tuolla päin oli niin pitkä aika, että en meinannut löytää radanvarren reitille. Tarkoitus oli mennä Helsingin suuntaan radan oikeaa reunaa, Vantaan kaupunginmuseon ohi kohti Puistolaa ja siitä eteenpäin. Päädyin kuitenkin Heurekalta radan toiselle puolelle. En ollut varma, kulkeeko tie koko matkan radan vartta, joten Malmilla vaihdoin puolta ja sitten taas Pukinmäen jälkeen takaisin toiselle puolelle. Lopulta pysähdyin Oulunkylän asemalle ja menin siitä lähijunalla Käpylään. Alkoi tulla kiire, koska oli ehdittävä kuunnelman jälkeen Pasilaan ja paluujunaan Tampereelle. Junaan joka oli tietysti varttitunnin myöhässä... Hyvä lenkki tuli kuitenkin, 1 h 27 min / 9 km / 140. 


Ensin ajattelin, että olipa Helsingin lenkillä kova keskisyke; 140 on kymmenisen pykälää korkeampi kuin yleensä. Mutta sitten huomasin että keskivauhti oli 9.41 / km, eli sekin oli 15-20 sekuntia tavallista nopeampi. Kävelykuunnelman ajaksi laitoin t-paidan päälle kuoritakin. Junamatkalla kotiin kurkkuni kipeytyi, ajattelin että ehkä kylmetyin kun en pukenut välikerrosta. Tampereen asemalla laitoin kuoritakin alle fleecepaidan. 

Torstaiaamuna heräsin sitten ääni raakkuvana, illalla nousi lämpö niin että enimmillään oli 37,6. Perjantai oli parempi päivä, kurkku oli tosi kipeä mutta lämpö oli laskenut eikä päänsärkykään ollut kovin paha. Nyt viikonloppuna onkin sitten ollut vaikeampaa. Yskittää melko lailla, ja päänsärky on tänään tuntunut pahenevan entisestään. Lienee viisasta, että varaan huomenna lääkäriajan. 


Työterveytemme nettisivu ei ollut ihan ajan tasalla. Kun klikkasin että minulla on hengitystieoireita, en päässyt varaamaan lääkäriaikaa, vaihtoehtoina oli etävastaanotto, puhelinsoitto neuvontanumeroon tai ajanvaraus koronatestiin. Jonotin 20 minuuttia neuvontanumeroon, sitten päätin kokeilla chattia. Siinä luvattiin että lääkäri vastaa tunnin kuluessa, ja vain muutamalla minuutilla meni yli. Kävi ilmi, että työterveydellä ei ole enää erillistä infektiovastaanottoa Taysissa, vaan flunssapotilaatkin hoidetaan Ratinassa. Eli jos haluan varata ajan netin kautta, minun täytyy varmaan valehdella että ei ole hengitystieoireita, sitten pääsen varaamaan aikaa. Muuten täytyy soittaa neuvontanumeroon ja jonottaa taas ties kuinka kauan. Olisin ehkä toivonut, että lääkäri olisi varannut minulle ajan huomiseksi, mutta hän oli ennalta lukenut botin kysymyksiin antamani vastaukset ja sanoi jo ensimmäisessä viestissä lähettävänsä minulle viestin liitteenä sairaslomalapun tälle päivälle ja huomiselle. En siinä sitten ruvennut pullikoimaan. Hyvä vaan että on jo sairasloma huomiselle, niin ei ole painetta aamulla että tarvisi saada vastaanottoaika samalle päivälle.

Eli siis mitään tietoa ei ole, milloin pääsen palaamaan treenien pariin. Jos tässä menee viikko tai ylikin, niin syytä on pitää pari kolme oireetonta päivää ennen kuin alkaa rehkiä. 

Mukavaa alkukesää!



tiistai 31. toukokuuta 2022

Laura Arffman: Mona-Liisa: urheilija, muusikko, ihminen

 

Laura Arffman: Mona-Liisa: urheilija, muusikko, ihminen

Gummerus 2020

319 s.






Mona-Liisa Nousiainen oli poikkeuksellinen ihminen. Hämmästyttävän pitkään hän pystyi pärjäämään sekä hiihdossa että yleisurheilussa. Hämmästyttävän pitkään hän pystyi yhdistämään maastohiihtohiihtouran maajoukkueessa ja musiikkiopinnot. Kun kuvioihin tuli perhe, paloa oli silti yhä sekä urheiluun että musiikkiin. En usko, että monikaan olisi jaksanut yhtä monipuolista menoa, etenkin kun lapsen sairaus vaati varhaislapsuudessa pitkiä sairaalajaksoja. Mutta Mona-Liisa oli järjestelmällinen; kun arki oli tarkkaan aikataulutettu, kaikki oli hallinnassa. Isovanhemmista oli onneksi apua lasten hoidossa.

Kun urheilu-ura oli juuri päättynyt, Mona-Liisa sairastui. Syöpä, tuo katala sairaus, havaittiin liian myöhään. Aina voi jossitella, mitä olisi tapahtunut jos se olisi löydetty aiemmin. Olisiko Mona-Liisan elämä silti päättynyt liian aikaisin? 

Mona-Liisasta puhutaan usein erityislahjakkaana ihmisenä. Sibelius-Akatemiassa opiskelevat muusikot ovat kuitenkin kaikki jollain tapaa lahjakkaita. Samoin he, jotka hiihtävät maajoukkueessa maailman kovimmalla tasolla. Mona-Liisan lahjakkuus sekä urheilussa että musiikissa oli lahjakkuutta työntekoon ja harjoitteluun. Hänellä oli vahva taipumus sekä fyysiseen että taiteelliseen osaamiseen, mutta ennen kaikkea Mona-Liisa osasi asettaa tavoitteita ja löytää keinot niiden saavuttamiseen.

(...)

Varsinaista raskauden jälkeistä ohjausta oli Mona-Liisalle tarjolla vähän, mikä teki tilanteesta hieman koomisenkin. Jos Mona-Liisa olisi loukannut vaikkapa polvensa ja se olisi leikattu, hän olisi käynyt useita kertoja tarkistuttamassa jalkansa lääkärillä. Polvea olisi kuntoutettu fysioterapialla. ja sen vahvistamiseksi olisi tehty tarkka suunnitelma. Raskauden jälkeen Mona-Liisalle kuitenkin riittivät neuvot, joita hän lähellä olevilta asiantuntijoilta sai, ja ylikunnon myötä hänestä oli myös tullut tarkka oman kehon tuntemusten kuuntelija.

(...)

Aloitamme ensimmäisestä joulusta. Mietin joulua ja juhlan merkitystä. Yritän päästä tunnelmaan ja pohdin asioita, jotka eivät kuulostaisi noin kymmenvuotiaan kirjeeseen kirjoitettuna liian teennäisiltä. Kysyn, mikä Mona-Liisalle on ollut jouluissa tärkeää, pienet tai isot asiat, konkreettiset tai vähemmän käsinkosketeltavat. Päädymme siihen, että Mona-Liisa kehottaa Isabellaa vaalimaan muistoja, mutta olemaan rohkea ja rakentamaan uusia perinteitä isänsä kanssa kahden. Juttelemme siitä, millä tavoin Mona-Liisa on äitinä läsnä tulevinakin jouluina. Äiti ei katoa, vaikka perheen joulutavat ilman Mona-Liisaa hieman muuttuisivatkin. 

Kirjan kirjoittanut Laura Arffman oli Mona-Liisan ystävä, ei lapsuudesta asti vaan vasta aikuisiällä. Se on mielestäni kirjan kannalta hyvä asia. He tapasivat ensi kertaa haastattelutilanteessa vuonna 2007, mutta ystävystyivät vasta vuosia myöhemmin. Näin ollen suhde ei ollut liian läheinen ja tuttu. Kun yhteisiä lapsuusmuistoja ei ole, ei kirjasta tule Arffmanin kertomus Mona-Liisasta, ei tule hänen surutyönsä. Päinvastoin. Kirjassa Mona-Liisan elämää käydään läpi sitaatein, niin hänen omin sanoin kuin perheenjäsenten, ystävien ja maajoukkueen silloisten jäsenten kertomana. Mona-Liisasta piirtyy kaikkien kautta samanlainen kuva, eli hän ei ollut yhdelle ihmiselle yhdenlainen ja toiselle toisenlainen. 

Harvoin kirjoja lukiessa itkettää, mutta tämän kanssa kävi niin. Miksi Mona-Liisan aika täyttyi niin aikaisin? Olin aikanaan kymmenisen vuotta töissä ikäihmisten kotihoidossa, ja siellä näin lukuisia kertoja tilanteita, jossa ihminen meni illalla nukkumaan toivoen, että ei enää herää aamulla aamulla. Miksi toiset elävät aina vaan, vaikka olisivat valmiita lähtemään? 

Sairaus toi mieleen myös muistoja omasta elämästäni. Yhden isovanhempani kuolemasta olen yhä vihainen, vaikka siitä on pian 20 vuotta aikaa. Hän sai ensin virheellisen diagnoosin oireelleen, ja kun oire uusiutui, sitten vasta alettiin tutkia tarkemmin. Löydettiin syöpä etäpesäkkeineen, eikä aikaa ollut enää kuin kuukausia. Olen omat jossitteluni tehnyt, että mitä jos kasvain olisi löydetty heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Olisiko silti ollut myöhäistä, koska oireen aiheutti etäpesäke eikä itse kasvain? Tänä keväänä entinen koulukaverini kuoli syöpään, kahdesti hän kukisti sen mutta kolmas kerta oli liikaa. Kouluikäiset lapset jäivät ilman äitiään. 

Olen menettänyt joitakin ihmisiä liian nuorina, ja lohtunani on yksissä hautajaisissa kuulemani papin sanat: on ihan ookoo olla vihainen. Mitään muuta en hänen puheestaan muista, mutta noista sanoista olen kiitollinen. Kuoleman koskettaessa on sallittua kokea muutakin kuin surua. Pidän lohdullisena ajatusta siitä, että on sallittua olla vihainen, on sallittua purnata elämän ja kuoleman epäreiluudesta. 

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Kesä on täällä! Lyhyttä lomaa odotellessa

 


Koivujen lehdet kasvavat lähes silmissä, ja kukkapenkit alkavat saada täytettä. Tällä viikolla on ollut muutamia lämpimiä päiviä, ei kylläkään niin lämpimiä että olisin uskaltanut ulkoilla t-paidassa... Viikkoon mahtui palkkatöitä maanantaista perjantaihin, ja eilen lauantaina olin vapaaehtoisvuorossa. 

Tämäkin oli viiden treenin viikko, siihen sisältyi neljä kävelylenkkiä ja yksi jooga. 

Maanantaina kävelin iltavuoron jälkeen Orievedellä töistä junalle, 1 h / 6,05 km / 131. Onninpolun tulva oli laskenut ja kura pääosin kuivunut, vain yksi pieni kohta oli jossa sai vähän puikkelehtia. 

Keskiviikkona olin ajatellut tehdä Aamulehti Livestä hathajoogan, en tiedä koska tunti oli mutta tallenne oli saatavilla. Olin kuitenkin tosi pettynyt, sillä tunnin ja tallenteen kesto oli vain 27 minuuttia, josta alussa meni hyvä tovi hengittelyyn ja alkuliikkeisiin, sitten loppurentoutus alkoi jo 19 minuutin kohdalla. Jäi sellainen olo, että missä se itse jooga oli. Otin sitten perään 40-minuuttisen flowjoogan GoGon Treenikirjastosta, yhteensä 55 minuuttia. 


Torstaina tapasinkin illalla kirjastolla Eräjärven sivukirjaston lukupiiriläiset, olinkin sen unohtanut viime postausta tehdessä. En siis lenkkeillytkään Orivedellä, vaan kiirehdin junaan. Oli niin mielenkiintoista keskustelua, että olisin viihtynyt koko illan, harmi että tarvi lähteä junalle. Kävelin sitten Tampereen päässä, taas Juhannuskylän ja Ranta-Tampellan kautta kotiin, 50 min / 4,9 km / 138.

Perjantain suunnitelmat muuttuivat myös. Suomen peli alkoikin jo klo 16.20, joten laskin että en ehdi kävellä edes osaa matkasta Kangasalta kotiin. Laitoin sitten aamulla kellon soimaan tuntia aikaisemmin, kävelin Messukylään ja menin sieltä bussilla Kangasalle. 58 min / 5,84 km / 140. Ihana aurinkoinen aamu! 

Eilen olin ensin puolison kanssa keskustan Fan Zoneilla katsomassa Ruotsin ja USA:n välistä kiekkopeliä, sitten menin iltavuoroon akkreditointiin. Töiden jälkeen oli vielä aurinko niin korkealla, että oli kiva käydä kävelyllä. Menin hautausmaan viertä Järvensivulle ja kaupunginosan toista reunaa keskustaan, jossa tein vielä pienen kieppauksen kun palautin lainakirjan kirjaston palautusluukkuun. 1 h 13 min / 7,4 km / 134.  Järvensivukin on tosi kiva alue, täytyy sinne mennä useamminkin. 


Tänään olen ollut taas tosi väsynyt. Heräsin vasta klo 11.20 aamulla, ja koko päivä on mennyt vähän sumussa. Siivosin kotona, sitten käytiin puolison kanssa Kehräsaaressa syömässä ja istuskeltiin tovi ulkona, muuten olen maannut sängyllä lukemassa kirjaa. Toisaalta on huono omatunto, että en ole mennyt salille, toisaalta muistutan itselleni että on ihan ok olla tekemättä mitään. Etenkin kun tässä on nyt viiden viikon mittainen jakso, missä on vain 4 päivää etten ole palkka- tai vapaaehtoistöissä. Kun kisat loppuvat 29.5, olen ottanut siihen perään viikon palkatonta vapaata, ihan vaan toipumislomaa kiireisistä viikoista. Koin sen tarpeelliseksi, etenkin kun kesäkuun toisena viikkona olen töissä ma-su, kiitos järjestämäni Oriveden Vanhat talot ja pihat -tapahtuman, joka sitoo minut viikonloppuna molempina päivinä klo 9-18. 

Ensi viikolle olen tehnyt varovaista treenisuunnitelmaa. Huomenna ei tapahdu mitään, sillä olen puolison kanssa menossa suoraan töistä Nokia Areenalle katsomaan USA-Tsekki -peliä. Tiistaina olen iltavuorossa, joten kävelen Orivedellä junalle. Keskiviikkona olen töissä klo 17 asti, uskon pääseväni kollegan kyydissä Hervantaan josta lenkkeilen kotiin. Jos nyt ottaisin ne ensimmäiset juoksuaskeleet... Torstaina ajattelin mennä aamupäivällä salille, iltavuoro akkreditoinnissa alkaa klo 13.50 (ja päättyy 21.10). Myös perjantaina olen viiden vuorossa, siitä olen vielä epävarma että kävelenkö junalta kotiin. Lauantai on viikon ainoa vapaapäivä, siihen ajattelin ehdottaa ystävälleni että mentäisiin Kauppiin sauvakävelemään ja päälle uimaan joko Rauhaniemeen tai Kaupinojalle. Sunnuntai on samoin epävarma, riippuu lauantaista. Jos sauvakävely toteutuu ja jos olen kovin jumissa siitä, flowjooga tai muu kehonhuolto lienee paikallaan. Jos ei, niin aamulla voisi olla salitreenin paikka. Kisojen päätöspäivänä olen iltavuorossa klo 14.50-21.10. En tiedä, tarviiko paikalla olla loppuun asti, vai saanko lähteä etuajassa sitten kun on purettu toimisto pois. Saatan varuiksi laittaa lenkkivaatteet päälle.


Sääennuste lupaa alkuviikolle 20 astetta lämmintä, ihanaa! Tosin yöt ja aamut taitavat olla sen verran viileitä, että kerrospukeutumista pitää yhä harrastaa. Blogeista ja Instasta olen huomannut, että monella on kisakausi alkanut, joten onnea koitoksiin! 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kiireestä huolimatta viiden treenin viikko

 


Edelliseen postaukseen ehdin jo kirjoittaa, että tämä viikko alkoi maanantain tuplatreenillä (aamulla sali 40 minuuttia ja illalla kävely 50 minuuttia). Keskiviikon bodycombat ystävän kanssa peruuntui, joten kävin yksinäni salilla, koko kehon treeni 38 minuuttia. Välineinä kehonpaino sekä 20 ja 17,5 kilon tangot. Tein 3 x 10 toiston sarjoja, välissä minuutin tauko. Maastavetoa molempiin suuntiin, penkkipunnerrus, ojentajat, pystysoutu ja soutu tangolla. Vatsaliikkeenä jalkojen näpäytys maahan  steppilaudalla maaten. Kehonpainolla steppilaudalle nousu (lauta niin korkealla mihin sen saa). Olin aika väsynyt, joten en tällä kertaa viihtynyt salilla yhtä kauaa kuin yleensä. 

Torstaina oli palkkatöistä vapaa, mutta olin ensin vapaaehtoishommissa aamuvuoron ja sitten matkustin Orivedelle elämänlaatulautakunnan kokoukseen. Se loppui onneksi ajoissa, niin että ehdin keskustan seisakkeella pysähtyvään taajamajunaan. Kävelin junalta kotiin, tällä kertaa en mennytkään Tammelaan vaan Juhannuskylään ja sieltä Ranta-Tampellan kautta kotiin. 42,5 minuuttia / 4,3 km / 129. 


Perjantaina ei ollut aikaa liikunnalle. Aloitin etätyöpäivän klo 7.30, siitä menin vapaaehtoishommiin klo 16-20, perään hallille katsomaan Suomen avausottelua. Kotona olin klo 23.15. 

Lauantaina olinkin sitten varsin väsyksissä. Maanantaina oli kaksi treeniä ja iltavuoro, tiistaina olin vapaaehtoistöissä, keskiviikkona aamuvuorossa ja perään salilla, torstaina liikkeellä klo 8-21 ja perjantaina puuhaa riitti klo 7.30 - 23.15. Siispä pidin lauantainkin liikunnasta vapaana. Kuljimme puolison kanssa ympäri Tampereen keskustaa; kävimme Hämeenpuiston suurmarkkinoilla, Keskustorilla katsomassa pätkän jääkiekkopeliä, Gastropub Tuulensuussa päiväoluella, Ratinassa Periscopen terassilla katsomassa osan seuraavaa jääkiekkopeliä, Finlaysonin alueella Plevnassa ostamassa puolisolle olutta kotiin, keskustorilla katsomassa ensimmäinen erä Suomen peliä... Lauantainakin tuli oltua liikkeellä aika pitkään, klo 12.20 - 21.15. 

Tänään menin taas aamuvuoroon kisoihin, onneksi akkreditointi ei enää aukea klo 7 joten työvuoro alkoi vasta klo 9.30. Pois pääsin klo 15. Olin päättänyt lenkkeillä töiden jälkeen, kävelin Kalevankankaan hautausmaan viertä Järvensivulle, sieltä radan yli Iidesrantaan ja kotiin. 1 h 12 min / 7,2 km / 128. 


Viikko sisälsi siis 3 kävelylenkkiä, 2 h 45 min ja 2 salitreeniä, 1 h 18 min. Yhteensä siis 4 h 8 min. Ihan hyvä saldo, ajatellen että viikossa oli 3 päivää palkkatöitä ja 4 vapaaehtoisvuoroa. Yksi päivä oli kokonaan vapaa, mutta vastaavasti yhtenä päivänä oli vapaaehtoistöitä palkkatyön perään. 

Kolmessa viikossa on nyt ollut 2 päivää, jolloin en ole ollut joko palkkatöissä tai kisoissa. Vaikka akkreditointi ei ole raskasta hommaa vaan hyvin antoisaa, on siinä tehtävästä riippuen paljonkin seisomista. Esimerkiksi tällä viikolla olen ollut kahtena päivänä lähinnä laminoimassa kulkulupia, eli seisonut tiskin takana. Viime viikolla keräsin ja lajittelin ottelulippuja, myös se oli pääosin seisten tehtävää työtä. Kelloni onkin useana yönä näyttänyt punaista etenkin ANS-tilan osalta. Viime yö oli kaikista huonoin aikoihin, syke oli ollut 12 pykälää kuukauden keskiarvoa korkeampi. 


Ensi viikon olen vaihteeksi suunnitellut kohtalaisen tarkkaan, lähinnä johtuen työvuoroista. Maanantaina olen iltavuorossa, joten silloin tulee taas käveltyä töistä junalle. Kun juna saapuu Tampereelle, parkkeeraamme puolison kanssa FanZonelle katsomaan Suomen peliä :) Tiistaina olen periaattessa aamuvuorossa, mutta menen myöhempään koska kirjastoon tulee kirjailijavieraaksi Arto Mustajoki. Oletan, että kirjaston sulkemisen jälkeen pääsen kollegan kyydissä Hervantaan. Mietin, että kokeilisinko juosta ainakin osan lenkistä, etenkin kun matka Hervannasta keskustaan sisältää paljon alamäkeä... Keskiviikkona kenties tekisin Aamulehden nettisivulta hathajoogaa, huomasin tänään että sellainen on tarjolla viikon jumppana. Tai oli tällä viikolla, mutta luotan että tallenne on saatavilla. Torstaina olen myös iltavuorossa, eli kävelen junalle. Perjantaina olen puolet työpäivästä Kangasalla, ajattelin että kun kokous päättyy klo 15 niin kävelen ainakin osan matkaa Tampereelle, jos en koko matkaa. Lauantaina olen vapaaehtoistöissä. Viikonloppuna saatan käydä maauimalassa, kun se nyt on avattu ja kun pääsen sinne akkreditointikortillani ilmaiseksi kisojen ajan :) Ehkä lauantaina, niin sitten sunnuntai olisi vapaata ihan kaikesta. 

Loppuun vielä tunnelmapala hallista:


 Mukavaa tulevaa viikkoa!

maanantai 9. toukokuuta 2022

Sauvakävelylenkit ja vapaaehtoishommat alkoivat

 


Viime viikko oli kiva :) Kylmä on yhä, mutta aurinkoa on riittänyt. Lumet on jo sulaneet, ja taisipa Näsijärvikin vapautua jäistä viikonlopun aikana. Treeni oli varsin monipuolista, mistä olen tyytyväinen.

Treeniviikko alkoi tiistaina kävelylenkillä. Olin iltavuorossa, ja koska kirjastossa alkoi kesäaika, suljimme klo 18. Kävelin sitten juna-asemalle, 1 h 3 min / 6,4 km / 132. Aikaa oli reilusti, joten tein Rovastinkankaalla pari ylimääräistä kiemuraa. 

Keskiviikkona menimme ystäväni kanssa Kauppiin sauvakävelemään. Lähdimme liikkeelle Rauhaniemen uimarannan parkkipaikalta, suuntasimme kuntokolmosen kautta kilpaviitoselle. Viitosen lenkillä olikin vielä yllättävän paljon lunta, joten muutaman kerran käännyimme ympäri ja vaihdoimme reittiä. 1 h 25 min / 7,1 km / 136. Maksimisyke oli 164; ihan vielä ei Kauppi näyttänyt parastaan ja pahintaan. Puolitoistatuntinen meni ihan hujauksessa, totesimme molemmat että ei tuntunut siltä että olisimme lenkkeilleet niin pitkään. Seuraavana päivänä takamuksessa ja käsivarsissa tuntui, että jotain on tehty. Ei kuitenkaan tuntunut niin pahasti, kuin etukäteen pelkäsin. 



Torstaina keho tuntui hiukan väsyneeltä, kävin salilla pyöräilemässä kevyesti 45 minuuttia. 

Perjantaina olin etätöissä, ja kävin töiden välissä iltapäivällä salilla. Näin vältin kello viiden ruuhkan. 50 minuuttia kehonpainolla ja 20 kilon levypainon kanssa. Maastavetoa molempiin suuntiin, pystysoutu, punnerrus penkkiä vastaan, portaalle nousu ja matalalle penkille nousu, polviseisonnasta nojaus taakse... 10 toistoa per sarja, 3 sarjaa, välissä minuutin tauko. 

Lauantaina tunsin olevani jumissa, tein siis puolituntisen liikkuvuus-venyttelyn. Iltapäivällä suunnistin Tampere-talolle, jossa aloitin vapaaehtoistyöt jääkiekon MM-kisojen akkreditointitiimissä. Vielä ei ollut ruuhkaa, mikä on hyvä asia, ehdittiin harjoitella kunnolla. 

Sunnuntaina nukuin pitkään enkä ehtinyt treenata ennen vapaaehtoishommia. Pääsin kuitenkin illalla sen verran ajoissa pois, että päätin lähteä pitkästä aikaa Pyynikille. Oli vähän ex tempore -lenkki, niin päälläni oli normaalit alusvaatteet sekä puuvillamekko. Oli sentään lenkkarit jalassa! 41,5 minuuttia / 4,1 km / 130. 


Tämä viikko on varsin kiireinen, katsotaan jääkö liikunnalle minkä verran aikaa. Tänään maanantaina otin plussatunteja pois, joten kävin aamulla salilla 40 minuuttia ja illalla kävelin työkaverin kanssa töistä junalle 50,5 minuuttia / 5 km / 121. 

Huomenna olen palkkatöistä vapaalla, mutta kisatyövuoroni aikaistui, olen töissä klo 12-19.20. Keskiviikkona piti mennä ystävän kanssa iltarasteille, se peruuntui mutta ehkä käymme illalla sauvakävelemässä. Torstaina olen kisoissa aamuvuorossa ja siitä suuntaan Orivedelle lautakunnan kokoukseen. Perjantaina olen kotona etätöissä klo 8-15.15 ja siihen päälle vapaaehtoishommissa klo 16-21. Lauantai on kaikesta työstä vapaa, haaveilen joko pitkästä kävelylenkistä tai kevään ensimmäisestä pyöräilystä. Sunnuntaina olen kisoissa klo 9.30-15, siinä jää myös iltaa aikaa treenata, jos suinkin siihen on energiaa. Mutta ainakin toistaiseksi, kahden vapaaehtoispäivän jälkeen, se työ antaa rutkasti enemmän kuin ottaa. Mutta saa nähdä kuinka hirveä kiire on tällä viikolla, kun perjantaina on ensimmäinen pelipäivä... 

Mukavaa toukokuuta!