sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Elämää juoksutelakalla korona-aikaan

Jalkavaivaisena on ollut jokseenkin ikävää seurata, kun some pullistelee fiilistelykuvia metsälenkeiltä. Nyt kun on ollut jokusia aurinkoisia päiviä, olisi ihana mennä ulos treenaamaan. Mutta kun koipi ei kestä niin se ei kestä. 

Koronavirus on tehnyt sen, että en ole viikkoon käynyt kuntosalilla. Ovet ovat kyllä auki, mutta ryhmäliikunta on rajoitettu 10 osallistujalle per tunti. Olenkin ottanut käyttöön vaihtoehdon B eli kotona treenaamisen. Käytän rinnakkain kahta palvelua, Fressin ja GoGon lähetyksiä. Ensin mainittu tarjoaa lähetykset ilmaiseksi, jälkimmäisen tuotannot on tehty yhteistyössä Aamulehden kanssa joten ne nähdäkseen on oltava Aamulehden tilaaja (toki nyt on tarjous kokeilla hintaan 1 € / kk). 

Fressiltä olen tehnyt tähän mennessä puolet pilatestunnista (vaihdoin kesken kaiken GoGon liikkuvuus / venyttelyyn) ja keskikeholle suunnatun ABS30-treenin. GoGolta olen tehnyt suorana POP pilateksen sekä tallenteena yogalatesin ja vatsa-selän. POP pilatesta kävin kokeilemassa salilla pari viikkoa sitten, oli todella raskas treeni. Paljon lankutusta ja askellusta lankkuasennossa, eikä se yhtään helpommalta tuntunut kotona tehtynä :D 

102 lajia hyvinvointia on saanut kolme merkintää lisää, nyt koossa on 17. 

Minulla on synnynnäinen sydänvika, VSD eli pieni reikä kammioiden välissä. Lääkitystä ei ole koskaan ollut, joten en usko kuuluvani koronan riskiryhmään. Olen silti varonut parhaani mukaan ja liikkunut mahdollisimman vähän ihmisten ilmoilla. Kirjastomme oli auki siihen asti, että hallitus sulki kaikki kirjastot. Sanoisin että viimeinkin, meilläkin kävi ihmisiä jotka kertoivat tulleensa juuri kotiin Kanarian saarilta tai kailottivat puhelimeen voivansa hoitaa jonkun asian koska karanteenissa ollessa ei ole muutakaan tekemistä. Kun sulkupäätös tuli, meillä kävi kahden viimeisen aukiolopäivän aikana yli 800 asiakasta, joten vähän jännitin tarttuuko. On muuten outo tunne, kun sanotaan että ei pitäisi kosketella kasvoja niin koko ajan tuntuu siltä että silmä tai nenänvarsi kutiaa tai kasvoissa on irtohiuksia. 

Mietin myös että hitsi, minulla on hengitysvaikeuksia. Mutta toisaalta, niitä oli jo ennen korona-aikaa. Olen diagnosoinut ne johtuvaksi selän pienten lihasten kireydestä, kävin jo kerran hierojalla ja huomenna menen uudestaan. Jos olisi korona, hengitysvaikeuksia olisi oletettavasti koko ajan eikä vain etukumarassa ollessa. Ensi viikolla olen kuitenkin ainakin kolme päivää etätöissä, sen jälkeen myös ainakin pari päivää viikossa. Toin töitä kotiin:

Läppärilaukku ja neljä kirjakassia :D Läppärilaukussa mukana headset, onneksi, koska ensi viikolle tuli yllättäen pari Skype-kokousta. Ja vähän siltä varalta, että jos olen keskiviikonkin kotona, siihen oli jo suunniteltu Skype-palaveri. Yhdessä kassissa on kirjoja verkkokirjastojuttuihin, teen Piki-kirjastojen lastensivuille artikkeleita tietyistä etukäteen sovituista teemoista. Muissa kasseissa on elämäkertoja, tietokirjoja ja nuortenkirjoja, luen niitä ja päivitän yläkoululaisille ja lukiolaisille pitämieni vinkkausten kirjalistoja. Lisäksi aion päivittää tiedonhaun opetusten materiaaleja, ja yhtenä etäpäivänä suunnittelemme kollegani kanssa kirjastopakopeliä yläkoululaisille. Jonkin verran täytyy kuitenkin olla sulun aikana kirjastotilassa, sillä teemme kokoelmasta poistoja, järjestelemme huonekaluja uudelleen ynnä muuta. Eli jossain määrin tavallisena arki jatkuu, vaikka fyysiset asiakaskohtaamiset ovat nyt pois ja teen jonkin verran etätöitä. 

Ensi viikon jumppa-aikatauluksi olen suunnitellut tällaista: 

Ma 19.05 - 19.50 Kehonhuolto / Fressi
Ti Yogalates- tallenne / GoGo
Ke 17-18 Teräspakarat 20 + vahvat kädet 20 + hula 20 / GoGo
To 16.30 - 17.15 Circuit / Fressi
Pe 16.20 - 16.50 Trainer & 17 - 17.45 vatsa-peppu / Fressi

Suunnitelmilla on tapana mennä uusiksi mutta sitten eletään sen mukaan. Tässä on nyt aika monta livelähetystä, jos jostain syystä en pääse niihin niin aina voin palata yogalates- ja POP pilates - tallenteisiin. 

Pysykäähän terveinä ihmiset, ja jos satutte sairastumaan niin pikaista paranemista! 

PS. Taysista soitettiin, reilun viikon päästä olleet ajat röntgeniin ja ortopedille on peruutettu. En ole yllättynyt, osasin odottaa kyseistä soittoa. Sanottiin että palataan asiaan myöhemmin, ei kuitenkaan vielä huhtikuussa. Sanottiin myös, että jos uutta aikaa ei ala kuulua niin kannattaa kysellä perään, nyt kun on iso soittokierros menossa niin virheitä ajanvarauksessa voi sattua. Mietin että mikä on se myöhemmin, milloin alan kysellä perään? Totesin, että eiköhän asia selviä ihan vaan uutisia seuraamalla. Sitten kun korona Suomessa rauhoittuu, asiat alkavat pikkuhiljaa palata raiteilleen. Mutta en ole yllättynyt, mikäli leikkausaika menee loppukesään tai syksyyn. 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Lomaviikon kuulumiset

Lomaviikko on muutamaa tuntia vaille valmis. Oli ihanaa olla kotona ja ottaa rennosti. Mietin että tästäkin olisi helppo tuntea huonoa omaatuntoa; niin paljon some pullistelee postauksia missä lomaviikolla on treenattu kahdesti päivässä ja juostu ennätyskilometrit. Ehkä minäkin joskus, mutta nyt en. 

Maanantaina kävin kuntosalilla, tein puolen tunnin Biocircuitin ja päälle 15 minuuttia core-treeniä. Sitten istuin tovin saunassa, tein siellä lyhyen venyttelyn. 

Tiistaina oli hemmottelupäivä, ensin kävin kauneushoitolassa sokeroittamassa säärikarvat pois ja sitten menin tunniksi hierontaan. Kävin GoGon tiloissa työskentelevällä Toni Puolanteella, hän oli samoilla linjoilla kanssani että lapojen väliä olisi voinut hierotuttaa auki jo aiemmin, ei nyt kun eteenpäin kumartuessa sisäänhengitys on vaikeaa. Tunnissa ehdittiin käydä läpi niin pohkeet, lantion sivut kuin selkä ja hartiat. Aikamoinen kokovartalojumi oli. Suositus (tietysti) oli että menisin viikon-parin päästä uudelleen, jotta saataisiin loputkin jumit auki. Mietin että tässä asiassa voisi taas parantaa tapojaan, juoksutreenien aikana olen tavannut käydä hieronnassa kerran kuukaudessa / kahdessa, mutta nyt kun juoksut on tauolla niin on hierontakin jäänyt. Ja se ikävä kyllä tuntuu kropassa että näin on käynyt.

Keskiviikkona kävin aamupäivällä liikkuvuus / venyttely - tunnilla, pidän niistä kovasti. Siinä missä yinjoogassa istutaan tai maataan pitkään samassa asennossa (mikä on myös kivaa), tehdään tällä tunnilla aktiivisesti töitä. Staattista venyttelyä on vähän, sen sijaan paljon liikkuvuustreeniä kuten kiertoja, niin rangalle kuin olkanivelille ja lantiolle. Taas henkisesti nipistän itseäni, miksi teen kotona lähinnä staattista venyttelyä kun voisin samalla edes yrittää ylläpitää liikkuvuutta? Iltapäivällä lähdin bussilla Helsinkiin, kirja- ja teatteribloggareiden Bloggariklubi kokoontui Kansallisteatteriin, alkuun kuulimme kirjailijavieraita Laura Lähteenmäkeä ja Tiina Laitila Kälvemarkia, sitten teatterin pääjohtaja Mika Myllyahoa. Lopuksi katsoimme Sinivalas-näytelmän ensi-illan. Hieno kattaus ja hieno esitys! Tänään huomasin väsymyksen, vaikka lähdin kotoa vasta aamukymmenen jälkeen niin nukuin bussissa torkut mennen tullen, 45 minuuttia Helsinkiin mennessä ja puolisen tuntia sieltä tullessa. Ja unta riitti pitkälle yöksikin. 

Kuva: Tommi Mattila / Kansallisteatteri

Torstai oli kahden treenin päivä. Aamulla kävin kokeilemassa lavista (ihan vaan saadakseni tälle viikolle pari uutta lajia 102 lajin tavoitteeseen). Olen kuullut siitä hyvää, joskin parilta itseäni jonkin verran vanhemmalta henkilöltä. Ja niinhän se oli, että olin ehkä 30 vuotta nuorempi kuin muut 30 osallistujaa :D Tietysti ainoan viikkotunnin ajankohta, klo 10 torstaiaamuna, rajaa pois ison osan kävijöistä. Minäkään en pääse normiviikkona koskaan siihen aikaan jumpalle tai salille. Tanssitunnit eivät ole suosikkejani, koska jalkani ja käteni eivät kertakaikkiaan suostu yhteistyöhän. Jalat ehkä osaavat koreografia, mutta kädet sinkoilevat minne sattuu. Laviksen koreografia oli helppo. jopa liian yksinkertainen ja tylsä. Kaksi biisiä eli tanssilajia kerrallaan, noin kolmeminuuttisia biisejä, lähes identtinen koreografia molemmissa. Ei jatkoon, mutta tulipa kokeiltua. 

Illalla kävin yogalatesissa, tällä viikolla ohjelma oli hyvin erilainen kuin viimeksi, johtunee siitä että viimeksi paikalla oli tuuraaja ja nyt vakiohjaaja. Alkuun tehtiin puoli tuntia joogan seisomaliikkeitä, jotka onnistuivat hyvin koska oltiin jalkapohjat maassa eikä painoa tarvinnut varata päkiälle. Sitten parikymmenta minuuttia pilatesta ja lyhyt venyttely.

Perjantaina olin ajatellut mennä kokeilemaan POP pilatesta, mutta jätin sen väliin ja siirsin myöhemmäksi. Ystäväni kaipasi seuraa avantoon - ja mielestäni ystävän tapaaminen on erinomainen syy jättää suunniteltu jumppa väliin. Kaupinojalla ei ollut paljoa ruuhkaa heti avaamisen jälkeen, joskin puoli neljän jälkeen väkeä tuli niin että lauteilla alkoi olla tiiviihkö tunnelma. Viisi kertaa pulahdettiin veteen, kylmäähän se tietysti oli mutta kolmella viimeisellä kerralla tein muutaman uimaliikkeen. Ihana olo tuli taas. Ja hirveä nälkä! Aloituskuva on läheltä saunaa. Katseltiin että Näsijärvi taitaa olla kokonaan jäässä, vaikka väritys onkin kirjava. Etualalla lienee retkiluistelurata.

Eilen oli taas salipäivä, sama setti kuin maanantaina eli Biocircuit + core. Sen jälkeen kävimme mieheni kanssa ulkona syömässä, ruuan jälkeen kävelimme Pyynikin näkötornille. Munkkikahvilan jono oli kuitenkin niin pitkä että päädyimme hakemaan lähikaupasta jäätelöä kotiin. Kaipaan kovasti Pyynikin maisemia, odotan jo sitä hetkeä että pääsen kävely- ja sauvakävelylenkkeilemään sinne. Teoriassa mikään ei kai estäisi, mutta en kuitenkaan halua ärsyttää jalkaa enempää kuin mitä se kiukuttelee arkiaktiivisuudesta ja satunnaisesta sisäpyöräilystä.

torstai 27. helmikuuta 2020

Uusia lajeja

Kas, hoksasin tässä eräänä päivänä että asun Pyynikin uimahallin vieressä, tai en nyt ihan vieressä mutta 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kävin kertamaksulla katsomassa, millainen halli on. Pieni, mutta kiva. Joskin ajankohta taisi olla huonoin mahdollinen, iltapäivällä kolmen jälkeen. 25-metrisillä radoilla oli jonkun verran väkeä. Vesijuoksurata oli melko täynnä, kuntouimareiden ja nopeiden uimareiden radalla oli sen verran nopeasti etenevää porukkaa, että päätin uiskennella vapaalla alueella. Olin osan aikaa yksin, osan parin kolmen muun kanssa. Lopetin uituani 925 metriä, silloin alueen toiseen päähän tuli lapsia ponnahduslaudalle joten uintikäyttöinen alue pieneni entisestään. Pulahdin kylmäaltaaseen ja sen jälkeen poreisiin. Kylmäallas oli kiva, mutta porealtaan vesi oli mielestäni liian kylmää ja poreiden paine liian pieni. Aion kuitenkin käydä hallissa jatkossakin. Olisin ostanut kymppikortin, mutta lähtiessäni kassalla ei ollut ketään eikä hetken odottelun jälkeenkään. Ostan siis seuraavalla kerralla. 

Jalka vaivaa nyt sen verran pahasti, että uimahallista tulee tuttu kaveri. Ensi viikon olen lomalla, niin ehdin käydä jokusen kerran keskellä päivää. 

Toinen uusi laji tälle vuodelle, ja samalla kokonaan uusi laji, on yogalates jossa kävin tänään. GoGon vastaanotossa ei osattu sanoa, ollaanko siinä paljon päkiän varassa (eli lähinnä onko paljon siirtymiä kulmanojasta lankkuasentoon ja kobran kautta takaisin kulmanojaan / ylöspäin katsovaan koiraan), ohi sattui kuitenkin menemään henkilö jolle laji oli tuttu, hänen kommenttinsa perusteella uskalsin mennä kokeilemaan. Tykästyin kovasti! Oli aurinkotervehdyksiä, mutta sellainen versio missä oltiin toinen jalka edessä, ja tosi lyhyt aika joka vaiheessa. Vain muutama siirtymä, niissä pystyin keventämään eli kulmanojasta laitoin polvet ja jalkapöydät lattiaan ja siitä lankkuasentoon. Toisaalta, jalkaa jomottaa lähes koko ajan, joten sinänsä ei ehkä olisi väliä vaikka rasittaisin sitä jumpassa. Mutta tärkeintä oli saada uusi laji valikoimaan, harmi vaan että yogalatesta on vain yksi viikkotunti. On siis usein silkkaa sattumaa, onko klo 16 Orivedeltä lähtevä bussi (- yleensä täynnä Turun satamaan meneviä matkustajia - ) ajoissa tai riittävän vähän myöhässä, jotta ehdin Hämeenpuistoon vartin yli viideksi. 

Jei, taas pari uutta merkintää 102 lajia hyvinvointia vuonna 2020 - haasteeseen :)

Muutaman kerran olen pyöräillyt, vaikka jalka ärsyyntyy siitäkin. Tämä tietty pyörämalli on sellainen, että siinä saa jalan tungettua lenkin läpi niin pitkälle, että paino asettuu jalkaterän keskiosaan. Edes vähän painetta pois päkiältä. Olen kuunnellut äänikirjaa ja katsellut pyörän tarjoamia maisemia. 

Biocircuitissa tein toistaiseksi viimeistä kertaa Tone your body - ohjelmaa, tällä viikolla kävin vaihtamassa sen Lose weight - versioon. Laitteet ja liikkeet ovat samoja, mutta tässä toistojen tahti on hiukan ripeämpi. Lisäksi paino pysyy samana liikkeen eri vaiheissa, eikä palautuksessa kuorma kasva. Hiukan on vielä säätämistä painojen kanssa, esimerkiksi jalkaprässissä tämä uusi ohjelma pudotti painoista pois 25 kiloa. Osan laitoin takaisin, mutta ihan ei ollut kohdallaan. En uskaltanut lisätä hurjan paljoa, koska en tiennyt montako toistoa enemmän ehdin tehdä tällä nopeammalla tahdilla. Että varmaankin vielä ensi kerta menee painojen kanssa säätämisessä, jotta löydän ne oikeat, eli sellaiset joilla juuri ja juuri jaksan tehdä 45 sekuntia kerrallaan. 

Kahtalaiset fiilikset on valloillaan. Toisaalta olen innoissani uusista lajeista ja ohjelmista, toisaalta jatkuva kipu turhauttaa. Samoin kuin epätietoisuus, leikkausajankohta on vielä saamatta. Ainakin huhtikuulle asti se menee, koska 30.3 menen röntgeniin ja ortopedille. Että kun ihan kokonaan ei halua olla liikkumatta, toisaalta mietin onko viisasta rasittaa jalkaa. Usein työpäivän aikana tai viimeistään kotimatkalla täyttyy 100 % päivän aktiivisuudesta, eli noin 16 000 askelta (tai ranteenheilautusta). 

Mutta näillä nyt mennään. Ja nautitaan ihanasta aurinkoisesta viikosta! Ihmeellistä kyllä, myös minun lomaviikolleni Yle ennustaa aurinkoista säätä, mahtavaa :) 

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Tylsää!

Yhtenä aamuna oli kevään tuntu, kuuntelin aamulla bussiasemalle kävellessä kun joku lintu sirkutti iloisesti. No se oli se yksi päivä, muuten onkin ollut pääasiassa harmaata, sateista ja sumua. 

Sain kutsun röntgeniin ja ortopedin vastaanotolle, mutta vasta maanantaina 30.3. Eli pitkään joudun vielä odottamaan. Leikkausajasta ei ole tietoa, mutta menee kuitenkin vähintään huhtikuun puolelle. Eli pitkälle kesään ennen kuin voi alkaa miettiä täysipainoista liikunnan harrastamista. Tällä viikolla olin vähän sillä mielellä, että samapa tuo mitä teen kun jalka on kuitenkin koko ajan kipeä, kävin siis kokeilemassa sisäpyöräilyä. Tiistainen tunti oli ihan ok, torstainen ei. Molemmilla kerroilla käytin sisäkengissä tukipohjallisia, mutta näemmä yksi välipäivä ei riitä palauttamaan rasituksesta. Pyöräily itsessään oli kivaa - tietysti, sen verran on aikaa edelliskerrasta. Pyörään on asennettu erilaisia reittejä, tiistaina ajelin Ranskan maisemissa ja torstaina Thaimaassa luonnonpuistoissa. Harmi vaan että reitit on niin lyhyitä, yksi maa ei kestä koko tuntia joten loppupäässä täytyy valita uusi vaihtoehto. Aion kuitenkin ensi viikolla ottaa jollekin päivälle pyöräilyn, että saa jotain muuta aerobista kuin soutua. Lisäksi soutu on viime viikkoina ottanut selkään, taas lienee sen verran jumeja. Varasinkin hieronta-ajan ensi torstaille. 

Muuten liikunta on ollut tuttuja juttuja, soutua, kuntosalia ja bodypumpia. Näillä mentäneen tästä eteenpäinkin. 

Väriä elämään ovat tuoneet juhlat. Kaksi viikkoa sitten oltiin tuttavan syntymäpäiväjuhlilla, ensin hotellin sviitissä, sitten ravintolassa syömässä ja uudelleen sviitissä. Minä ja sulho lähdimme kotiin ennen baarin tanssilattiaa, puolenyön jälkeen kumminkin. Viikko sitten olimme Turussa sulhon työpaikan emoyhtiön syntymäpäiväjuhlissa. Koodina tumma puku, joten olin käynyt mekko-ostoksilla. Ja mitä pidempään mekko oli päällä, sen enemmän siitä tykkäsin. Myös siksi, että se ei ole liian juhlava ja siksi kertakäyttöinen, vaan menee niin synttäreillä kuin pikkujouluissa. Juhlaympäristö jäähalli oli hieno. Täällä valvottiin aamukahteen asti.


Eilen olin töissä, joten taas on ollut kolme viikonloppua ohjelmallisia. Tänään en tehnyt mitään, pidän lukemis- ja telkkarintuijotuspäivän. Huomaan olevani koko ajan väsynyt. Sää on yksi syy, toinen on töissä. Kun en saanut juurikaan perehdytystä kirjastonjohtajan hommaan, joudun todella paljon kysymään apua tai etsimään tietoa. Itse työ on helppoa sitten, kun ensin olen googlettanut miten lasketaan henkilötyövuosi (huomioiden seikat kuten että meillä on ollut harjoittelijoita, joiden työaika on ollut 1-4 päivää viikossa 4 tuntia kerrallaan), saanut omalta pomoltani esimerkin käyttötaloussuunnitelman tekemisestä elämänlaatulautakunnalle ja niin edelleen. Olin ajatellut pitää lomaa pääsiäisen jälkeen, jolloin vapaaputki olisi ollut pitkä. Mutta koska tajusin että se saattaa olla sairasloma-aikaa, siirsin vuosilomaviikon maaliskuun alkuun. Nyt tuntuu siltä, että ratkaisu oli oikea. Kesälomani oli valtaosin elokuussa, sen jälkeen olin vapaalla jouluviikon jossa puolet viikosta kärsin unettomuudesta, tai siis nukahtamisen puutteesta. On siis sellainen olo, että viimeistään maaliskuun alkuun tarvii saada lomaa, että aivot ehtii levätä uusien asioiden ja selvittelyjen tulvassa. 


tiistai 28. tammikuuta 2020

Diagnoosi: leikkauspöytä kutsuu

Oo, talvi saapui Tampereelle! Ja sääennusteen mukaan näyttää siltä, että lumi pysyy maassa pidempään kuin kaksi päivää... Vaikka tänään olikin iltapäivällä jo loskaa etenkin risteyksissä.

Minun osaltani lumileikit on tältä talvelta leikitty. Kävin eilen ortopedillä Pihlajalinna Koskiklinikalla, olin varannut ajan jalkateriin erikoistuneelle Heikki Mäenpäälle. Vähän jännittynein mielin koska työterveyshuolto kattoi vain käynnin, ei mahdollista röntgen- tai magneettikuvaa. Turhaan jännitin rahanmenoa, lääkäri totesi välittömästi että ei tässä mitään kuvia tarvita, tilanne on täysin selvä. Vaivasenluu joka vaatii leikkaushoitoa. Koska minulla on vain tapaturmavakuutus, tehtiin lähete julkiselle puolelle. Tosin voi olla että päädyn saman henkilön pakeille, hän kun sanoi tekevänsä päivätyönsä Taysissa jalkakirurgina. Lääkäri puhui kevättalvesta, toisaalta myös huhti-toukokuusta, eli sairaalakutsua odotellessa. Hän sanoi myös, että jalassani on ollut kauhun tasapaino ilmeisesti jo pidempään, mutta Karhunkierroksen 8 tuntia oli se viimeinen niitti, mistä ei enää ollut paluuta ja palautumista. Tuossa se on, pahan alku ja juuri:

Ei se sinänsä pahalta näytä, paitsi ehkä kakkosvarvas joka tosin on toisina päivinä pahemmin vaakasuuntainen. 

Sisälläni myllää neljän tunteen myräkkä.

1. Tyhjyys. Leikkauksen jälkeen on 6 viikkoa pidettävä tukikenkää, mutta koska kuulemma harva pystyy sen jälkeen töihin niin sairasloma on 2 kk. Ja sitä ei tiedä, pääseekö heti sen jälkeen liikkumaan. Eli ainakin puoli vuotta menee ennen seuraavaa kävely-, juoksu- tai pyöräilylenkkiä. Jos leikkaus osuu vaikkapa toukokuun puoliväliin, siinä menee heinäkuun lopulle ennen kuin pääsen mihinkään. 

2. Helpotus. Nyt on diagnoosi, ja vieläpä helposti annettu. Juuri viikonloppuna kuulin tutultani hänen kaveristaan, jolla oli ollut jalkaongelmia 6 vuotta! Minulla on vaiva, jonka voi hoitaa. Ja kun se on hoidettu, se ei käsittääkseni palaa, ei ainakaan samaan jalkaan. 

3. Pelko. Ensireaktio leikkaukseen oli että jes, pikkujuttu, lääkäri sahaa palan luusta pois ja oikaisee isovarpaan. Yöllä ja tänään aloin käsittää, että se on iso juttu. En ole koskaan saanut selkäydinpuudutusta, en siis tiedä meneekö tunto kokonaan pois vai pelkkä kipu, eli tunnenko jonkun käsittelevän jalkaa. Luun sahaaminen on rajun kuuloinen toimenpide, joten kipua on varmasti luvassa. 

4. Innostus. Mutta sitten kun kuntoudun, voi katseen siirtää kevääseen 2021, ehkä joku puolimaraton siinä ja kenties kokonainen syksyllä? Yritän muistuttaa itseäni, että ehkä ei kannata ottaa jo valmiiksi tavoitetta, vaan katsoa tilannetta sitten kun on oikeasti pystynyt tekemään muutaman lenkin, ehkä ottamaan ensimmäiset juoksuaskeleet. Että vielä ei kannata haaveilla kolmen tunnin pitkiksestä tai kuuden minuutin intervalleista, vaan on mietittävä tarkkaan kuinka lyhyillä kävelyillä lähtee liikkeelle. Ja kesällä on maauimala taas auki, sinne voin mennä uiskentelemaan ja vesijuoksemaan. 

Olen käynyt tässä välillä salilla, perussalitreeniä, BioCircuitia sekä sisäsoutua tavalliseen tapaan. Lisäksi kuvittelin kerran meneväni peruspilatekseen, olikin PiYo eli pilateksen ja joogan yhdistelmä. Ehkä kaikkein pahin jalalle, koska siinä oli todella paljon niitä lankkuasennosta ojentajapunnerruksen kautta selän ojennus ja paino varpaiden yli kantapäille ja siitä edelleen kulmanojaan. Olin lankkuasennon sijaan kulmanojassa (eli alaspäin katsovassa koirassa), ja siirtymissä pidin vasenta jalkaterää ilmassa. Toisena päivänä olin peruspilateksessa, mutta jotenkin siihenkin osui sellainen treeni, että oltiin tosi paljon jalkojen päällä ja myös seistiin yhdellä jalalla. Eli eivät toimi nekään lajit, testattu on. 102 lajia hyvinvointia sai kuitenkin näistä ja viime keskiviikon yinjoogasta uusia merkintöjä, nyt koossa on 9. Paljon on vielä tekemistä, mutta on myös vuottakin jäljellä. Ja ties mitä kaikkea sitä syksyllä tapahtuukaan, kun alkaa uusi nousu... :) 

Eli ristiriitaiset tunnelmat ja vaihtelevat mielialat on. Sulattelemista riittää vähäksi aikaa, mutta eiköhän se tästä. 

PS. Haluaisiko joku lähteä syyskuussa Tampereen maratonille, olisi osallistuminen myynnissä, halvalla saisi? :) 


sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Kuntosalielämää ja mietteitä vaikeista hetkistä

Kyllä on niin outo talvi, etten muista tällaista aikoihin olleen. Reilu viikko sitten oli yksi lumimyräkkäpäivä, mutta kolme päivää myöhemmin maa oli taas paljas. Välillä on ollut aurinkoisia päiviä, niin on tuntunut suorastaan keväiseltä. Melkein jo alkaa odottaa Hämeenpuiston puihin silmuja tulevaksi, kunnes hoksaa katsoa kalenteria. Uimassa kun oltiin viikko sitten, niin veden lämpötila oli + 3, eikä jäästä ole tietoakaan. Olen jopa miettinyt, voisiko käydä niin että Näsijärvi olisi sula koko talven? Ei kai sentään, kyllä yleensä viimeistään helmi- ja maaliskuussa on ollut kovia pakkasia... 

Treenailuni on ollut edelleen pelkkää kuntosalielämää, vuorotellen sisäsoutua ja voimaharjoittelua, joinakin päivinä kuten tänään molempia. Soutu on sinänsä ihan kivaa, mutta kun Hämeenpuiston salilla voi tuijottaa vain laitteen näyttäruutua ja peilin kautta itseään, ja Hämeenkadun salilla seinää, on se pidemmän päälle tylsää. Jaksan kyllä sen puoli tuntia kerrallaan, mutta tunnin setti tuntuisi kauhealta. Kädetkin menevät toisinaan rakoille hanskoista huolimatta. 

Yleensä soutumatka on 5,2 km, tänään se oli 5,3. En tiedä miksi. 

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa Bodypumpissa. Kivaahan se on, mutta silti risoo kun askelkyykyt jää edelleen tekemättä, ja sitten on tosi poikki kun on tehnyt kaksi biisiä peruskyykkyä. Myös ojentajaliikkeessä olisi tarvittu varpaillaan oloa, kun sarjassa oli ojentajapunnerrus lautaa vasten + lankkuasennossa näpäytys / hyppy sivulle. Joo ei onnistu. Onneksi tiistaina on lääkäriaika, saan toivottavasti jotain selkoa päkiän tilanteeseen. 


102 lajia hyvinvointia vuonna 2020 on saanut muutaman täpän lisää eli kuntosalin, Biocircuitin ja bodypumpin.

Mietin tänään, kun Kaisa voitti ampumahiihtokisan, että kyllä me ihmiset ollaan armottomia niin itsellemme kuin toisille. Kun Kaisa ei ollut palkintosijoilla, netti oli täynnä kommentoijia herjaamassa että hänen pitäisi unohtaa kilpaileminen ja mennä kotiin ja keskittyä vaikka lapsenhankintaan. Nyt kun voitto tuli, sama porukka onnittelee - joskin löytyi myös kommentti että sokeakin kana löytää jyvän. Että miksei voida tukea ja rohkaista huonoina päivinä ja vaikeina aikoina, uskoa siihen että se osaaminen on yhä olemassa ja tulee kyllä esiin. 

Myös itsellä. Kovin paljon näkee liikuntaryhmissä sitä, että tapahtuma tai treeni on mennyt pieleen niin haukutaan itsensä maanrakoon, ollaan niin luusereita että. Eihän se niin ole. Loppujen lopuksi onnistunut suoritus vaatii paitsi riittävät pohjat myös sen että on syönyt ja nukkunut riittävästi ja että elämä on kaikinpuolin tasapainossa. Jokaiselle tulee huonoja päiviä, joskus pitkiä huonoja kausia, mutta ei se tarkoita sitä että olisi toivoton tapaus. 

Nyt kun mietin viime vuottani, niin juoksutelakka on ehkä sittenkin ollut paikallaan, niin ärsyttävä kuin se onkin. Alkuvuodesta oli kriisi, kun miesystävän kanssa vaihtoehdot oli muuttaa yhteen tai erota, 1500 kilsan välimatka rupesi olemaan liikaa. Kesä ja syksy on menneet yhteenmuuttoa valmistellessa ja toteuttaessa, vieläkään kaikki ei ole valmista mutta suurin osa onneksi. Töissä tuli iso muutos, kun siirryin kirjastotoimenjohtajaksi vailla kunnollista perehdytystä. Hirveän paljon olen joutunut kysymään apua ja etsimään tietoa eri asioista. Äitini eläkkeellelähtö meni vähän kuin siinä sivussa, vaikka onhan sekin yhden aikakauden päätös että nyt on molemmat vanhemmat eläkkeellä. Lisäksi läheisillä on ollut monenmoista henkistä kriisiä. Aika monta unetonta yötä olen viettänyt viime vuoden aikana. Eli oikeastaan jalkaongelman tuoma ketutus on tässä kokonaisuudessa se kuuluisa kirsikka kakun päällä. Sanoinkin vuodenvaihteessa, että toivon tästä vuodesta oikein tylsää ja tapahtumaköyhää, siihen malliin se on onneksi alkanut!

Eli muistakaa olla itsellenne armollisia, yksittäiset tai lyhyet huonot hetket eivät kaada kokonaisuutta. Kroppa ei helpolla unohda, joten uuteen nousuun on mahdollista päästä.  




keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Tervetuloa uusi vuosi ja uudet tavoitteet

Vuosi 2020 valkeni valoisana, joskin ilo oli lyhytaikainen. Pilvet valtasivat maiseman jo ennen pimeän tuloa. 

Vaikka jalkavaiva pilasi puolet treenivuodesta 2019, lähden kuitenkin valoisin mielin alkaneeseen vuoteen. Olen menossa lääkäriin tammikuun puolivälissä, toivottavasti saisin joko diagnoosin tai ohjauksen jollekin muulle joka kenties osaisi sanoa mistä on kyse. Päkiää särkee ajoittain myös levossa ollessa. Tunnustelemalla löydän kipukohdan jalkaterän sisäsyrjää lähellä, noin jalkaterän puolivälissä, isovarpaan ja sen viereisen varpaan välissä.

Keksin itselleni haasteen, 102 lajia hyvinvointia vuonna 2020. Yritän saada luvun täyteen, katsotaan miten käy. Ovelasti laitoin otsikkoon hyvinvoinnin enkä liikuntaa, jotta saan mukaan myös venyttelyn, putkirullauksen, avantouinnin ynnä muut kehonhuollolliset jutut. Ne ovat kuitenkin tärkeitä asioita osana treeniä ja terveyttä.

Tänään pääsin hyvään vauhtiin ja sain kolme lajia. Kävin salilla soutamassa ja kaverin kanssa avannossa. Tai eihän se vielä ole avanto, kun järvi ei ole jäässä :) Veden lämpötila 3 astetta. Ja katsokaas, mitä Joulupukki toi:

Hulavanteen, jota en osannut pyörittää edes lapsena! :D Hulavanteilu olikin päivän kolmas laji. Siskoni lapset olivat varsin taitavia tässä hommassa, he näyttivät jouluaattona äitini saamalla kilon painoisella vanteella miten se menee. Ohje oli että "vatsalihaksilla!" Minun vanteeni painaa 1,2 kiloa, siltä se kyljissä tuntuukin. Heti alkaa tuntua, nopeasti sattua. Ja jestas kuinka hengästyttää! Alku oli hankalaa, muistin vatsalihakset tasan siihen asti että sain vanteen vyötärölle :D Olen nyt kokeillut pyöritystä muutaman kerran päivässä, vielä en tiedä johtuuko muutama kierros antamastani alkuvauhdista vai olenko pääsemässä jyvälle. Harjoittelu jatkukoon! 

Ihanaa vuotta 2020 ihan jokaiselle, nauttikaa monipuolisesta liikunnasta ja toivottavasti pysytte terveenä.