Niin siinä kuulkaa on käynyt, että olen juoksuohjelman kanssa täsmälleen samassa tilanteessa kuin kaksi viikkoa sitten. 10 viikkoa on juostuna, viimeinen ei. Vakaa aikomus on saada se lopultakin työn alle ensi viikolla.
Muutenkin olen liikkunut tosi vähän näiden kahden viikon aikana; muu elämä on vienyt paljon tilaa. Itse en ole asiasta huolissani, kyllä se rutiini sieltä taas löytyy.
Edellinen postaus päättyi kaverin muuttoon ja sauvakävelylenkkiin.
Viime viikon liikunnat olivat maanantain 24.10 35-minuuttinen koko kropan salitreeni ja tunnin fascia method. Jälkimmäinen alkoi kylläkin bodybalancena, koska ohjaaja oli juuttunut ruuhkaan ja toinen tuli paikkaamaan. Siinä se. Viikkoon tuli pari iltavuoroa eikä suoraan sanottuna huvittanut lenkkeillä jatkuvassa sateessa, perjantaina oli matkoineen 15-tuntinen koulutuspäivä elämänlaatupalveluiden henkilökunnalle ja viikonlopun olin Helsingin kirjamessuilla. Keskiviikolle olimme suunnitelleet ystäväni kanssa lenkkiä, mutta kun pääsin heidän asunnolleen hän perui koko jutun. En sitten lähtenyt yksin.
Tämä viikko ei näytä sen aktiivisemmalta, ainoat liikunnat ovat maanantain 40-minuuttinen kävely sekä tiistain puolituntinen yläkropan salitreeni ja perään poljettu 40-minuuttinen The Trip. Torstaina lähdin viikonlopuksi Saksaan, kotiuduin tänään illalla. Tuli vähän yllätysreissu. Puolisoni meni lokakuun alussa kahdeksi viikoksi, mutta erinäisistä syistä hänen reissunsa venyy 7-viikkoiseksi. Kävin välitreffeillä, pidin perjantaina vapaapäivän jo etukäteen ensi lauantain työvuorosta. Tapasimme hänen kavereitaan sekä perjantaina että lauantaina, oli kivaa.
Mutta nyt on päästävä takaisin ruotuun. Vakaa aikomukseni on saada nyt juoksuohjelma valmiiksi, huomiselle mietin puolituntista juoksulenkkiä missä tahtia vuorotellaan niin että mennään minuutti kovaa ja kaksi rauhallisesti. Muuten viikossa on 3 kävelylenkkiä (puoli tuntia, puoli tuntia reippaasti, pieni lenkki) sekä huipentumana 10 km. Toki haasteensa tuo 6-päiväinen työviikko ja sunnuntainen isänpäivä, tarkoittaa että reissaan joka ikinen päivä Tampereen ja Oriveden välillä.
Pimeys ja sade alkaisivat jo riittää, toivottavasti tulisi edes muutamia aurinkoisia päiviä! Nytkin ropisee ikkunoihin. Ja kuinka sattuikaan, Saksassa on ollut lokakuussa 20-30 astetta lämmintä ja aurinkoista, mutta eikös nyt ollut +13 ja pääosin sateista kun olin siellä... Tänään sitten aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun aamuyhdeksältä matkustin lentokentälle :D
Jaksamista marraskuuhun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti