Kohti Karhunkierrosta, viikko 8

Tämä oli kummallinen viikko. Suunnitelmat menivät uusiksi monta kertaa, lisäksi vaihdoin intervallitreenin päikseen ensi viikkoisen kanssa. Lenkkien kanssa meinasi tulla kiire, että saanko tehtyä kaikki, koska tiistain lumimyräkkä siirsi keskiviikon hiihdon lauantaille. No, tältä tämän viikon tekeminen näyttää.

Maanatai täyttä lepoa. Ja jälleen lyhyet yöunet; koska sunnuntaisin nukun aamulla pitkään niin sitten illalla ei meinaa tulla uni, ja jos maanantaina on aamuvuoro niin pitää herätä aikaisin. Olin koko viikon aamuvuorossa, ja kävi niin että nukuin kaikki bussimatkat.

Tiistaina käytiin ystäväpariskunnan kanssa bodypumpissa. Tein osan liikkeistä isommilla painoilla kuin edellisessä ohjelmassa, sitten menikin kivasti lihakset jumiin keskiviikkona päivän aikana... Salitreeniä en tehnyt tällä viikolla.

Keskiviikkona piti siis mennä hiihtämään mutta vaihdettiin päivää. Ei oltu varmoja, onko ladut ehditty ajaa myräkän jäljiltä. Aluksi ajattelin tehdä tässä kohtaa lyhyet intervallit (2 x 7 x 150 metriä, jonka tekisin mäkivetoina), mutta en halunnut lähteä siihen jumittavilla lihaksilla. Kävin sitten GoGolla testaamassa talven uutuuden, vinyasa flow joogan. Ensimmäisen kokeilun perusteella ei ole mun juttu. Voi tietysti johtua myös siitä, että alla oli edellispäivän pumppi. Puolet tunnista kun oltiin niin että painoa oli paljon ranteilla, niin en jaksanut alkuunkaan. Käsivarret vaan tärisi ja oli pakko jättää osa tekemättä. 

Olen ehkä vähän rakastunut hikipyyhkeeseeni :D Torstainakaan en halunnut lähteä mäkivetoihin. Tiedättehän sen tunteen ja tekosyyn, kun tuuleekin niin kovaa... Ystäväni kysyi seuraksi venyttelyyn, lupasin lähteä. Ja tehdä alle 55-minuuttisen spinningin. No, ystäväni joutui perumaan venyttelyn enkä minäkään sitten jäänyt siihen, mutta spinningissä oli kivaa. Pidän perusspinningistä, koska on vaan niin ihanaa polkea hitaalla tahdilla ylämäkeä esimerkiksi Rammsteinin ja AC/DC:n tahtiin. TRIPistä olen myös tykännyt, mutta monessa ohjelmassa pompitaan minun makuuni liian tiheästi satulasta ylös ja takaisin alas. Tykkään enemmän polkea ylhäällä puoli minuuttia kuin neljä polkaisua. 

Perjantaina jätin baletin väliin, koska tarkoitus oli hakea uusi treenipaita. No, niitäpä ei ollutkaan ilmoitetussa paikassa. Tai oli ollut, mutta viety jo pois. Harmi; Facebook-tapahtumalle oli laitettu tunnin aika, enkä ollenkaan arvannut että paitoja ei olekaan jaossa koko aikaa. No, tulipa siitä käveltyä hyötyliikuntana 45 minuuttia, jota ei tietenkään näy viikkosaldossa koska mittaus ei ollut päällä :) Kävelin viikon aikana myös 4 kertaa n. 30 minuuttia kotoa linja-autoasemalle, mutta koska en mittaa niitäkään niin eivät kasvata pk-treenin osuutta vaan ovat hyötyliikuntaa eli siirtymistä paikasta A paikkaan B.

Lauantai oli ihana päivä, aurinko paistoi ja pakkasta oli vain pari astetta. Lopultakin pääsimme hiihtämään! Talven ensimmäinen hiihtolenkki jätti pitkiksen lyhyeksi. Ohjelmassa oli 133-134 minuuttia eli 2 h 13/14 minuuttia, toteutuma oli 1 h 23 minuuttia. En kyllä olisikaan jaksanut paljoa enempää... (Mutta ensi sunnuntaina aiomme mennä ystäväni kanssa sen mitä ohjelmassani lukee eli 2 h 6/12 min.) Sykkeeni on hiihtäessä korkeampi, varmaankin siksi että käytän ylävartaloa enemmän kuin juostessa ja myös jaloilla yritän potkia vauhtia parhaani mukaan. Hiihdimme Pirkkalassa, ladulle lienee monta lähtöpaikkaa, me jätimme auton Keisarinviitan teollisuusalueelle. Ladulla on risteyksiä tasaisin väliajoin, joten mahdollisia lenkkireittejä on tuolla monta. Menimme pääasiassa suoraan eteenpäin, ihan siksi että osaamme poiskin :D Yhdestä risteyksestä käännyimme oikealle, mutta siellä tulikin kääntöpaikka noin kilometrin päässä. Lisäksi ladulle ilmestyi kaksi mopoilijaa. Varmasti tahallaan kiusaa tekemässä, koska rekisterikilvet oli piilotettu. Mopoilijat menivät kääntöpaikalta metsään (jossa ei ollut tietä), mutta tulivat kohta takaisin ja painattivat samaa latua toiseen suuntaan. Ärsyttävää kiusantekoa. Muuten lenkillä oli pääasiassa kivaa. Koin hiukan hankalana sen, että perinteisen ladun oikeassa reunassa oli pehmeää lunta. Tarkoitti sitä, että vasen sauva osui luistelubaanalle ja piti hyvin, oikea sauva upposi hankeen. Lopussa kaaduin. Latu kaarsi tiukasti oikealle alikulkuun, mietin että pitäisikö hypätä luistelubaanalle ja laskea pieni alamäki mutkaan siinä. Jäin kuitenkin ladulle mikä oli virhe. Latu loppui alikulun suulla enkä saanutkaan suksia kääntymään. Pakko oli heittää nurin etten hiihdä betoniseinään. Jos menemme tuonne uudelleen, tiedän ensi kerralla varautua :D Kauniit maisemat ja hyväkuntoiset ladut, joten kivaa oli. Sain vielä ystävältäni tekniikkavinkkiä tasatyöntöön, ehkä joskus jaksan sitä enemmän, tarvisi vaan saada lisää voimaa yläkroppaan. 

Tänään lähdin juoksulenkille, ajatuksella että nyt hoidan ne mäkivedot pois! No, enpä hoitanut. Tein alkuverryttelyn ja saavuin ajattelemani mäen alle. Totesin, että tätä mäkeä en halua juosta neljäätoista kertaa ylös. Mäki onkin liian loiva, lisäksi siinä on mutka sekä oikealle että vasemmalle. Outoa, että kun mäkeä kävelee joskus alas bussipysäkiltä, se tuntuu jyrkemmältä kuin miltä se vaikuttaa treenisilmin katsoessa. Otin sitten äkkiä käyttöön suunnitelman B. Olin kotona katsonut ensi viikon ohjelmaa, ja päätin vaihtaa intervallit päikseen. Mäkivedot siis siirtyvät ensi viikolle, tänään juoksin vedot 1 - 2 - 3 - 4 - 3 - 2 - 1 minuuttia, minuutin kävelypalautuksella. Olisi ehkä saanut olla puolitoista tai kaksi minuuttia, ihan hirveästi ei syke ehtinyt laskea minuutin aikana, etenkin kun ensimmäinen kaksiminuuttinen ja jälkimmäinen kolmeminuuttinen osuivat ylämäkeen. Mutta tärkeintä lienee, että tällekin viikolle tuli sittenkin edes jonkinlainen reippaampi juoksu. Alan epäillä, että nastalenkkarini ovat tulossa tiensä päähän. Nastoja on irronnut jo 4, toisesta 1 ja toisesta 3. Lisäksi molempien kanssa on tullut se ongelma, että pohjallisten ulkoreuna tahtoo jäädä kaksinkerroin ja hiertää. Olen useamman kerran joutunut riisumaan kengät ja pukemaan uudelleen ennen lähtöä, vaikka olen yrittänyt painaa pohjallisen reunan suoraksi niitä ensimmäistä kertaa pukiessa. 

Lenkkeilin puoliltapäivin 40 minuuttia, iltapäivällä menin vielä yinjoogaan. Vakiohjaaja oli poissa, tuuraaja sanoi että tällä kertaa tehdään niin että puolet aikaa on aktiivista tekemistä ja toinen puoli pitkiä venytyksiä. 1 h 17 minuuttia, kovasti tuntuvat olevan ainakin lonkankoukistajat jumissa. Voi olla, että eilinen hiihtolenkki sekä avasi että jumitti koukistajia :)

Kaikkinensa siis 6 kpl treenejä, joihin käytin 6 h 6 min. Ihmettelen sitä, kuinka niin monet itseään peruskuntoilijaksi nimittävät treenaavat 10-14 tuntia viikossa. Miten heidän aikansa riittää ja kroppansa kestää? Tai no, olisi kai minullakin aikaa jos vähentäisin kirjojen lukemista ja kirjabloggaamista, ja jos työmatkoihin menisi vähemmän aikaa kuin 2 tuntia päivässä, ja jos viikonloppuisin treenaisin aina kahdesti päivässä sen sijaan että tuijotan urheilua läppäriltä... :) 

Ensi viikolla olenkin sitten iltavuorossa muut päivät paitsi tiistain, lisäksi lauantai on työpäivä. Treenit vaativat siis pähkimistä; jaksanko herätä aamulla niin aikaisin, että ehdin käydä lenkillä ja suihkussa ennen kuin bussi töihin lähtee klo 10.55? Huomioiden että pysäkille on 1,5 kilometriä matkaa. Jos lenkkeilen töiden jälkeen, miten pukeudun että en palele töihin mennessä ja töiden jälkeen junaa odottaessa? Alustava suunnitelmani on, että maanantaina on lepopäivä, tiistaina käyn illalla bodypumpissa, keskiviikkona hölkkään illalla (39-40 minuuttia) rautatieasemalta kotiin, torstaina käyn aamulla TRIPissä (ja korvaan sillä toisen 39-40 -minuuttisen hölkän), perjantaina illalla teen mäkivedot, lauantaina lepopäivä ja sunnuntaina päivällä pitkis hiihtäen. Viikon päästä nähdään, menikö kuinka hyvin tai huonosti suunnitelmien mukaan... 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 4

Neljäs viikko ei sitten ollutkaan ihan niin kevyt kuin ajattelin. Mutta se oli tähän astisista hauskin. 

Maanantai oli lepopäivä. Ihan vaan työpäivällä ja kauppareissulla sain kuitenkin päivän aktiivisuudesta kasaan 112 %. Enkä edes pidä kelloa kädessä koko ajan vaan yleensä riisun sen tultuani kotiin. 

Tiistaina tein viikon ensimmäisen vetotreenin. Oli vapaapäivä, joten kerrankin lähdin liikkeelle aamupäivällä. Ohjelmassa oli alkuverkkaa 13 minuuttia, vedot 2 x 10 minuuttia ja 1 x 5 minuuttia. Otin taas väliin kahden minuutin kävelypalautuksen. Taktiikka oli mennä rennon reippaasti, keskittyä tekniikkaan ja pitää syke 150-155 tasolla. Ei sitten ihan mennyt niin... Ensimmäinen kymmenminuuttinen keskisykkeellä 156 vauhdin ollessa 7.53. Maasto kumpuilevaa hiekkatietä. Toinen veto keskisykkeellä 158, vauhti 7.31. Alku asfaltilla loivaan ylämäkeen, hetki tasaista, loppu reiluun alamäkeen. Viisiminuuttinen lähtikin sitten lapasesta. Koko matka tasaista asfalttia, tuntui että jalat vievät väkisin. Keskisyke 164, vauhti 7.12. Maksimisyke 172. Kröhöm, ei ollut ollenkaan tarkoitus kiskoa tällaisia... Mietin taas, että mikä mahtaa olla todellinen maksimisykkeeni, kun jatkuvasti intervalleissa heitän yli 170 maksimeita vaikka olo on että kiristämisen varaa on. Pitäisi mennä testauttamaan sykerajat.

Tiistaina kävin iltapäivällä kuntosalilla liikkuvuus-venyttelyssä. Tunti on fysioterapeutin ohjaama. Tykkään siitä, että näillä tunneilla venytellään aktiivisesti. Saan staattista venyttelyä tarpeeksi kotona sekä yinjoogassa. Oikeastaan ainoa, missä oltiin paikallaan, oli lopussa niskan venytys (eli pään kallistus hartiaa kohti). Esimerkiksi lonkankoukistajat hoidettiin niin, että ensin seistiin paikallaan, sitten askel taakse, polven hipaisu lattiaan, ponnistus takaisin seisomaan. Sama toisella jalalla, toistoja muutama minuutti. Toinen liike niin, että oltiin punnerrusasennossa. Siitä toinen jalka käsivarren viereen, takajalan polvi hipaisee maata, nousee ylös, etujalka palaa takaisin jolloin ollaan taas punnerrusasennossa (vai onko se lankku suorin käsin). Sama toisinpäin, ja toistoja jälleen muutaman minuutin ajan. Juoksuhaasteeseen saadaan tästä kohta 24, "venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla". 

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa salipäivä. Tai... sali-ilta; en jaksanut aamulla nousta joten menin salille vasta iltavuoron jälkeen n. klo 20. Alkuun 10 minuuttia soutua, sitten 40-minuuttinen treeni. Jalkaprässiä, etukyykkyä. pystysoutua, suorin jaloin maastavetoa levypainolla, punnerrus penkkiä vasten, ylätalja kapealla myötäotteella sekä vatsat. Unohtamatta vakioliikettä eli nilkan liikkuvuutta kuminauhan kanssa. Tämä on fysioterapeutin neuvoma liike siltä ajalta, kun podin lonkan bursiittia. Kuminauha tiukasti tolppaan kiinni, lenkki nilkan ympärille. Pitkä askel eteen, niin pitkälle kuin kuminauha kiristyy. Siitä sitten painetaan polvea eteen ja alas, eli melkein kuin yhden jalan kyykky mutta ajatuksella että nilkka ja akillesjänne venyvät. Käydään alhaalla, sitten jalka suoraksi. Toistoja teen 15 per jalka.

Torstainakin olin iltavuorossa, ja päätin tehdä toisen vetotreenin Orivedellä. Ohjelmassa oli 10 x 150 metriä, mutta vaihdoin sen muotoon 8 x mäkiveto. Alkulämmittelynä hölkkäsin 10 minuuttia uimarannalle, rannalla tein muutaman liikkuvuusliikkeen sekä pakarajuoksua. Sitten kiskoin rannalta mäen ylös tielle, 8 kertaa ylös ja palautteluna 7 kertaa alas. Viimeisen jälkeen kävelin hetken, sitten hölköttelin työpaikalle hakemaan tavarat. Huomasin, että sykkeenmittaus toimi kohtuu hyvin ranteesta. Mäen päällä syke oli luokkaa 165-170, mäen alla alle 140. Maksimisyke oli 178. Mietin alussa, että 10 vetoa voi olla seuraavan kerran tavoite. Nyt tuntui siltä, että jalat olivat aika tukossa. Sinänsä ei ihme, koska alla oli edellisillan salitreeni ja kahden päivän takainen vetotreeni. Näiden rytmitystä voisin miettiä tarkemmin. Kahdessa viimeisessä vedossa tuntui siltä, että reidet olivat ihan tyhjät, melkein kuin pettäisivät alta. Mutta menin ne 8 mitkä olin päättänyt mennä. 

Perjantaina oli syytä pitää vapaapäivä. Lauantaina olin töissä, ja tein pitkiksen töiden jälkeen Orivedellä. Ohjelmassa ollut 154 minuuttia tuli täyteen melkein kuin huomaamatta. Taktiikkana oli taas 5/2 -vuorottelu, eli 5 minuuttia hölkkää ja 2 kävelyä. Ensimmäistä kertaa ikinä kuuntelin lenkillä äänikirjaa, ja varmasti siinä oli suurin syy miksi tuntui että aika meni kuin siivillä. Löysin kirjaston e-kirjavalikoiman, ja kas kun sattui olemaan Michelle Obaman elämäkerta vapaana! Mielenkiintoinen kirja, sitä olen nyt kuunnellut myös työmatkat bussissa, ruokakaupassa... Varattuna on Petter Northugin elämäkerta ja vielä joku muukin kirja. Tulevillekin lenkeille on siis kuunneltavaa :) Tällä lenkillä testasin uusia juoksukenkiä, noita kuvassa olevia Nimbuksia. Olen jo useamman vuoden ollut Nimbus-käyttäjä pitkillä lenkeillä. Nämä löysin netin urheilutarvikekirppikseltä, ovat olleet vain muutamalla lenkillä ennen minun luokseni muuttamista. Huomasin, että Nimbus 20 on eri tuntuinen kuin edellinen parini Nimbus 18. Lesti tuntuu hivenen kapeammalta. Kaiken huipuksi olin vetänyt nauhat liian kireälle. Totuttelin kenkiin ensin 5 tuntia töissä, jouduin siellä löysentämään molempia nauhoja koska tuntui siltä, että varpaat puutuivat. Lenkillä olin ollut liikkeellä noin 40 minuuttia, kun oikean jalan varpaita alkoi pistellä. Löysensin nauhoja jalkaterän päältä ihan reilusti, sen jälkeen ei ollut enää mitään outoja tuntemuksia. En siis vielä tuomitse kenkiä, joskaan en ole vielä täysin vakuuttunut niistä. No, seuraavalla pitkiksellä katsotaan uudelleen. 

Sunnuntaina lähdin käymään Helsingissä. Juoksujalka vipattaa - blogin Merituuli järjesti tapahtuman, jossa ensin käytiin kävelyllä ja sitten pizzalla. Kävelyporukasta tunsin ennalta myös Askel ja unelma kerrallaan - blogin Sarin. Asuessani Vantaalla kävin heidän kanssaan kimppalenkeillä. Kävelijöitä oli minun lisäkseni viisi, joista siis kaksi tunsin ennalta. Kahden muun nimi ja naama olivat tuttuja netistä, joten vain yksi oli täysin uusi tuttavuus. Kävelimme Oulunkylässä kuntopolulla vajaat 6 km,  mittarini sanoi että 1 h 13 minuuttia. Sen jälkeen ruoka maistuikin. Syömään tuli kolme lisää, heistä yhden nimi oli tuttu ja kaksi oli uusia kasvoja. Oli kiva tavata kaikki, niin vanhat kuin uudet tutut. Oli hauskaa, sanoinkin että naurukiintiö on täyttynyt tänään hyvin. Erotessa jaettiin lämpimiä halauksia puolin ja toisin. Tapaamisesta jäi tosi hyvä fiilis, tuntuu että se kantaa pitkälle tätä uutta viikkoa :) 

Kohti Karhunkierrosta, viikot 2 ja 3

Niinhän siinä kävi, että viikolla 2 meni suunnitelmat osittain uusiksi. Keskiviikolle oli ajateltu kaverin kanssa jotain, no minullapa vaihtui työvuoro illaksi eli ei asiaa ryhmäliikuntaan. Ohjelmassa oli tuolle viikolle 3 lenkkiä, ne tein kaikki. 

Viikko alkoi maanantaina yinjoogalla, joka tällä kertaa keskittyi lonkan seutuun. Kovasti on kireyttä siellä sekä selässä. 

Tiistaina vuorossa olivat talven ensimmäiset intervallit. Ohjelma sanoo alkuverkkaa 13 minuuttia, liikkuvuutta 5 minuuttia, koordinaatioita 1 x 80 metriä, vedot 8 x 3 minuuttia, loppuverkkaa 13 minuuttia. Vetojen välisiä palautuksia se ei kerro. Tein niin, että alkuverkan jälkeen vedot 1,5 minuutin kävelypalautuksella, ja koordinaatiot (polvennostojuoksua paikalla, josta kiihdytys reippaaseen menoon) loppuun. Vedothan olivat perinteisesti karmeita. Kolme ensimmäistä oli vielä ok, mutta neljäs osui jyrkähköön ylämäkeen ja viides loivaan ylämäkeen. Kuudes oli alamäkeä, mutta siinä jouduin vähän himmailemaan että syke ei karannut totaalisesti. Kahdessa viimeisessä olin jo varsin väsynyt. Nousujohteisuus onnistui pääosin, joskin lopussa vauhti hidastui Puolitoista minuuttia oli ehkä liian lyhyt aika palautukseen, sillä keskisyke oli palautustenkin aikana 145 - 155, paitsi viimeisen vedon jälkeen ennen loppuverkkaa huimat 163!. Järjestyksessä ensimmäisestä viimeiseen (vauhti / syke) vedot näyttävät tältä: 

7.55 / 154 

7.17 / 153

7.08 / 154

6.54 / 159

6.58 / 162

6.37 / 160  

7.00 / 167

6.40 / 164

Torstaina tein aamulla kotitreenin, mistä kirjoitin jo aiemmin. Todettakoon, että olkapää kipuilee edelleen vähän, ja etenkin alaspäin painaminen sattuu hartiaan. Samoin käsivarren nostaminen ylös etukautta tuntuu. Olen miettinyt, että taitaa olla aika varata aika hierojalle. Torstaina illalla lenkkeilin Orivedellä 40 minuuttia, tämä oli taas klassinen töiden jälkeen tehtävä ajantappamislenkki. 

Perjantaina oli vapaapäivä, tein viikon pitkiksen siinä. Kaupissa oli latu, joten en päässyt suunnittelemaani maastoon kilpaviitoselle ja kilpakolmoselle. Yritin kyllä mennä polkua pitkin, mutta se loppui ennen kuin pääsin pururadalle. En halunnut kävellä ladun reunassa joten tyydyin kuntokolmosen ja vesitornin lenkin kiertämiseen. Ihan riittävästi mäkiä oli sielläkin...1 h 41 minuuttia samaa tyyliä kuin viimeksi Pyynikillä, 5 minuuttia juoksua ja 2 kävelyä. Keskisykkeeksi tuli silti 142.

Viikonlopun vietin laatuaikaa miehen kanssa ja nautin siitä, kun kerrankin ruoka tuli valmiina pöytään :D 

Tälle viikolle eli viikolle 3 ohjelmassa oli 4 lenkkiä. Niistä tein juosten vain yhden eli intervallit. Pitkiksen tein sauvakävellen ja kaksi lyhyttä lenkkiä korvasin TRIPillä. 

Maanantaina oli testissä uusi TRIP-ohjelma, numero 15 Egyptin maisemissa. Tai siis alku ja loppu Egyptiä, välissä ei niinkään ollut Egypti-fiilistä lukuunottamatta keltaista väriä ja kolmiomuotoja. Varsin ylämäkipainotteinen ohjelma, eli minun makuuni. Sykemittari sanoi että eniten kulutettuja kaloreita tässä lajissa, siltä tuntuikin. 

Itsenäisyyspäivänä torstaina juoksin intervallit 5 x 5 minuuttia, tuosta kirjoitinkin jo aiemmin. Todettakoon vielä, että tässä nousujohteisuus toteutui hyvin (vauhti / keskisyke):

7.42 / 156

7.25 / 160

7.14 / 163

7.01 / 160

7.01 / 155

Perjantaina kävin kuntosalin balettitunnilla, toteamassa että tykkään lajista ihan hirmuisen paljon mutta hävettää olla niin kankea. Jalka ei nouse edes vaakatasoon, ei sivulle eikä eteen. Tai nousisi se vaikka kuinka korkealle, mutta ei niin että lantio pysyy paikallaan. Koitan muistuttaa itselleni, että nimenomaan lantion asento ja keskivartalon hallinta on se juttu, se mihin pitää keskittyä, ei siihen kuinka korkealla tai matalalla jalka on. 

Eilen lauantaina oli tähän mennessä kettumaisin sää harrastaa ulkoliikuntaa. Tiellä sentin paksuinen loskakerros, ja ensimmäisen tunnin ajan vastatuuli höystettynä räntäsateella. Pieniä teräviä hiutaleita, jotka sattuivat naamaan osuessaan. Tiet vetisiä, ja autot roiskuttivat vettä päälle. Tunnin jälkeen käännös kotiin päin, jolloin tuuli onneksi vaihtui myötäiseksi. Mutta tuntuipahan 1 h 48 minuuttia pitkältä ajalta!

Tänään sitten kävin viikon toisen TRIPin kaverin kanssa, sama ohjelma kuin maanantaina. Piti mennä avantoon sen jälkeen mutta katsottiin että parkkipaikka on niin täynnä että yritetään joku toinen ilta uudelleen. Olisi kuitenkin kiva, että uinnin jälkeen mahtuisi saunaan lämmittelemään. Juoksuohjelma sanoi toisen lenkin yhteyteen voimaharjoittelua 15 minuuttia, sitä en nyt erikseen tehnyt, korvatkoon balettitunti sen. Kroppa tuntui varsin väsyneeltä tänään, ja alaselkä muistuttaa että edellisestä sauvakävelystä on vierähtänyt tovi. 

Ensi viikko on ehkä se, jota ohjelmassa voisi kutsua kevyeksi. Pitkä lenkki pitenee taas muutamalla minuutilla, nyt se on 113-114 minuuttia eli 1 h 53/54 min. Lisäksi on kaksi intervallitreeniä. Toisessa lyhyitä vetoja 10 x 150 metriä, nämä ajattelin tehdä mäkivetoina. Toisessa on pitkiä vetoja, 2 x 10 minuuttia ja 1 x 5 minuuttia. Lisäksi (lyhyiden vetojen kanssa) voimaharjoittelua 10 - 20 minuuttia. Tätä mietin, että voisin kyllä mennä jonain päivänä salille tekemään ihan kunnon salitreenin. Edellisistä maastavedoista ja pystysouduista on jo aikaa, on ikävä! 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 1

Tästä se alkoi, tie kohti Karhunkierrosta. Juuri sopivasti tervehdyin flunssasta ja pääsin aloittamaan suunnitelman mukaan. Sinänsä Karhunkierroksen kilometrimäärä 34 ei pelota, enemmän pelottaa maastonmuoto. Tässä kerran pohdiskelin, että miten se eroaa suunnilleen samanpituisesta Pirkan hölkästä, kuulemma nousua on kolme kertaa enemmän. Hui!

Tiistaina ohjelmassa oli 27 minuuttia hölkkää sekä kymmenisen minuuttia venyttelyä. Tulin työkaverin kyydissä iltavuorosta Tampereelle, jäin kyydistä huoltoasemalla ja lähdin hölköttelemään kotia kohti. 27 minuuttia myöhemmin olin viimeisissä liikennevaloissa, siitä kävelin kotiin. Meno oli tuskaisan takkuista. Muistelin, että niin se on ollut ennenkin syksyn tai siis talven ensimmäisellä lenkillä. Lokakuun alun jälkeen en ollut juossut ollenkaan, lisäksi alla oli melkein kolme viikkoa kestänyt flunssa. Illalla tein lyhyen venyttelyn. 

Torstaista tuli kahden treenin päivä. Juoksua oli ohjelman mukaisesti 39 minuuttia sisältäen koordinaatioita 3 x 80 metriä. Alkuverryttelynä tein kotona liikkuvuusosuuden, lonkkien avauksia ja jalkojen heilutuksia. Raskasta oli meno tälläkin kertaa, keskivauhti lähellä yhdeksää minuuttia per kilometri. Kotona pikainen vaatteiden vaihto ja kaverin kanssa salille bodycombatiin. Siinä on sitten laji josta tykkään tosi paljon! Tässä ohjelmassa oli paljon nyrkkeilyiskuja, käsivarret oli ihan väsyneet jo tunnin puolivälissä. Vaikka joissain kohdissa pitää liikuttaa samaan aikaan käsiä ja jalkoja eri suuntiin, on koreografiaa riittävän helppo seurata. Illalla vähän tiistaita pidempi venyttely.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa balettiin. Olen ollut aika paljon töissä viiden vuorossa, enkä ole ehtinyt viittä vaille viisi lähtevään bussiin (joka lähtee yleensä viittä yli). Koreografia on pysynyt samana, joten valtaosa liikkeistä oli muistissa. Tämäkin on laji, josta tykkään tosi paljon. Etenkin kun ohjaaja muistaa korostaa jatkuvasti keskivartalon aktiivista hallintaa ja lantion asentoa. 

Viikon pitkis oli 94,5 minuuttia polkujuoksua Pyynikillä. Olisin halunnut mennä 95 minuuttia, mutta osuin bussipysäkille juuri kun bussi oli tulossa siihen, enkä halunnut puolen minuutin takia joutua odottamaan seuraavaa joka tulisi 20 minuutin päästä. Alkoi olla jo nälkä, lisäksi jalat olivat sitä mieltä että riittää. Pyynikki on täynnä polkuja, niin leveitä kuin kapeita. Valtaosa mutkittelee. Toisaalta, metsäinen alue on varsin pieni, joten jos polut olisivat suoria niin voisi olla vaikea saada kulumaan pitkiksen verran aikaa. Nyt lähdin tunnin jälkeen kohti Tahmelaa, viime viikolla näkemääni houkuttelevaa polkua pitkin. No, ei aikaakaan kun polku päättyi kerrostaloalueeseen. Ei muuta kuin yllä oleva mäki ylös ja takaisin Pyynikkiä kohti. Paitsi että palasin toista reunaa takaisin ja juoksin tämän mäen ylös toiseenkin kertaan :) 

Juoksuhaasteeseen ruksitan kohdan 11, "juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt". Pyynikillä olen lenkkeillyt, mutta vain leveillä baanoilla, en poluilla. Tahmelan polut olivat kokonaan uusi juttu. Hetken jo mietin, että löydänkö takaisin Varalan pysäkille vai yritänkö suunnistaa näkötornille. Löysin Varalaan, tietysti bussipysäkille oli vielä noustava kauhea ylämäki. Se pätkä olisi ollut asfalttia mutta menin tien vieressä pientareella säästääkseni uusia maastokenkiä niiden neitsylenkillä.

Välillä olin vähän hukassa ja muutaman kerran jännitti. Aluksi lähdin liikkeelle - ylämäkeen tietysti - kohti näkötornia. Kiertelin sen ympärillä polkuja ristiin rastiin. Sitten juoksin näkötornin mäen alas, ja kas, polku loppui. Muutama metri kävelytietä, sitten lähdin nousemaan rinnettä ylös takaisin kohti näkötornia. Keskeltä rinnettä löytyi polku, jota lähdin etenemään. Hetki hyvää baanaa suoraan eteenpäin, sitten pieni koukkaus alemmas ja seuraavalle polulle. Jossa kävi pian niin, kuten tuossa ylemmässä kuvassa näkyy. Polku muuttui kapeaksi ja hankalasti nähtäväksi. Huomasin että sykkeet nousivat ihan sen takia, kun jännitti tipahdanko polulta :D Isoa kivikkoa pitkin nousin rinteen päälle, siellä meninkin sitten pyllylleni. Ensin päästi ärräpään, sitten tarkistin näkikö kukaan (ei, ketään ei ollut näkyvillä), sitten tuumasin sattuiko (ei). Ilmeisesti liukastuin, ja vieläpä niin että olin enemmän vasemmalla kankulla, sitten olikin kiire tarrata ohueen koivunrunkoon kun iski pelko että lähden vierimään rinnettä alas. Kivikosta kun pääsin vielä vähän ylemmäs niin osuin kahden kyltin luo, toisessa luki "näköalapaikka" ja toisessa "vaarallinen rinne". No just, hirveästi se kyltti auttaa siinä vaiheessa kun olen kontannut rinteen ylös :D Totesin että parempi pysyä hetken aikaa rinteen päällä olevilla poluilla ja suunnata sitten Tahmelaan.

Tänään oli kiva lenkki. Etenin niin, että juoksin 5 minuuttia ja kävelin 2. Järkeilin, että tällä taktiikalla keskisyke pysyy riittävän alhaalla mäkisissä maastoissa. Keskisykkeeksi tuli 141, maksimi oli 167. 

Ensi viikon ohjelma on osittain varma, osittain se elää vielä. Huomenna menemme kaverin kanssa yinjoogaan, uskon että tämänpäiväinen polkuseikkailu tuntuu huomenna kintereissä joten pitkille venytyksille on tilaus. Tiistaina ohjelmassa on hölkkää 39-40 minuuttia, olen iltavuorossa joten tämä hoitunee perinteisellä juoksulla juna-asemalta kotiin. Keskiviikkona teemme kaverin kanssa jotain, vielä ei tiedetä mitä. Saatamme käydä kokeilemassa lavista, joka on molemmille ihan uusi juttu. Torstaina on vuorossa ohjelman ensimmäiset intervallit 8 x 3 minuuttia. Perjantaina on vapaapäivä töistä, mietin että voisin siirtää pitkiksen sunnuntailta siihen. 100-101 minuuttia, joko samanlaisella juoksu-kävelyllä kuin tänään tai sauvakävellen. Perjantai-iltana menen Orivedelle työpaikan pikkujouluihin. Siellä ei onneksi mene tolkuttoman pitkään, koska viimeinen bussi Tampereelle lähtee klo 21.25. Enkä aio jäädä yökylään tuttujen luo, sillä lauantaina matkaan lentokentälle hakemaan sulhoa joka tulee viikon lomalle Suomeen. Jee, ruokahuolto on taas kunnossa, mies tykkää kokata niin mun ei tarvi kuin istua sohvalla ja odottaa että lautanen ojennetaan käteen :D 

Flunssaputkesta uuteen treenikauteen

Marraskuu on ollut ristiriitaisten tunteiden kuukausi. Heti alkuun flunssa, joka tuntui helpottaneen puolentoista viikon jälkeen. Viime viikonloppuna kävin lauantaina TRIP-tunnilla ja sunnuntaina tunnin pyörälenkillä käverini kanssa. Kaveripariskunta on ostanut fatbiket, mies lainasi omaansa niin pääsin kokeilemaan millaista meno on. Ystäväni keksi että aloitetaan pyöräilemällä Koukkujärven ympäri. No ei aloitettu. Vähän matkaa päästiin, kunnes todettiin että ei riitä uskallus eikä taidot, kun reitin alussa oli pitkospuita 90 asteen käännöksellä sekä juurakkoista polkua, joka oli vain vähän pyörän rengasta leveämpi. Sanoin että tämä menee pyörän taluttamiseksi. Käännyttiin sitten ympäri ja mentiin pururadalle. Tunnin lenkki suht mäkisissä maastoissa. Data hämää; matka oli noin 10 km, mutta koska ekat puolitoista kilsaa vei 18 minuuttia niin loppulenkki mentiin paljon kovempaa :D

Sitten taas maanantai-iltana tuli kurkku kipeäksi. Jatkui tiistain, keskiviikon, ja keskiviikkona tuli päänsärkykin mukaan. Olen niistänyt vähän useammin kuin yleensä, enemmänkin on ollut olo että joudun koko ajan nieleskelemään limaa. 

Eilen oli ihana aurinkoinen päivä, mieli teki ulos mutta olin töissä. Kun pääsin pois, kohta alkoi jo hämärtää. Olo tuntui sen verran hyvältä, että tänään lähdin Pyynikille kävelylle. Aloituskuvan polku on yksi lukuisista houkuttelevista. Tuonne menen ensi sunnuntaina polkujuoksemaan! Tänään etenin kävellen, ihan vaan testinä onko flunssa tosiaan mennyt ohi, ja samalla varoen jos vaikka en olekaan vielä täysin terve. Olin pukenut ehkä liian vähän; yläkerran pitkähihainen kerrastopaita ja takki kyllä kastuivat hiestä mutta loppulenkistä palelin. Tuuli oli kylmä ja kova, ehkä olisi pitänyt olla vielä fleece välissä. Alakerran thermoleggingsit ja talvijuoksutrikoot toimivat varsin hyvin.

Hehee, tärähtänyt kuva koska en viitsinyt pysähtyä. Ajattelin että ylämäessä kävelen ehkä sen verran hitaasti että kuva onnistuu. No ei se sitten mennytkään ihan niin... Mutta näin vilauksen aurinkoa ja pääsin pitkästä aikaa ulos. Toivottavasti flunssa on nyt ohi, ja pääsen heti alusta treeniohjelman kimppuun. Ensi viikolla pitäisi aloittaa 26 viikon putki kohti Karhunkierrosta. Olen tulostanut netistä Tukholman maratonia varten suunnitellun ohjelman, jolla tavoitellaan 4.30 alitusta. Vaikka Karhunkierroksen lyhin matka on hyvinkin eri juttu kuin asfalttimaraton, koen ohjelman hyödyllisenä. Siihen on erikseen kirjoitettu koordinaatiot ja venyttelyt... Varsinaisia mäkitreenejä on pikavilkaisulla vain yksi, mutta aion hoitaa pitkikset pääosin Pyynikillä, Kaupissa ja Suolijärven lenkillä, missä korkeuseroja riittää. Alkuvaiheessa sauvakävellen ja juoksun ja kävelyn yhdistelmällä, myöhemmin voin ainakin yrittää juosta ne kokonaan. Pidän myös siitä, että juoksulenkkejä on viikossa 3 tai 4. Siihen jää siis tilaa baletti- ja astangajoogatunneille, TRIPille sekä satunnaisille muille ryhmäliikuntatunneille. Monien lenkkien yhteydessä on lihaskuntoa 15 tai 30 minuuttia, mikä on aika lyhyt aika. Toisaalta, porrasjuoksulla tai koti-hiitillä siinäkin ajassa saa tehokkaan lihaskuntoilun. 

Ensimmäinen viikko on juoksun osalta ihanan kevyt. Tiistaina 26-27 minuuttia, lisäksi venyttely 5-10 minuuttia. Torstaina 39-40 minuuttia, lisäksi dynaamista liikkuvuustreeniä 5-10 minuuttia ja koordinaatioita 3 x 80 metriä. Tässä ymmärrän liikkuvuuden tehtävän lyhyillä pumppaavilla venytyksillä, jalkojen heilautuksilla tms. Sunnuntaina pitkis 92-95 minuuttia, sekä dynaamiset venytykset 5-10 minuuttia. Toivon ehtiväni perjantaina balettitunnille, mutta voi olla että "joudun" menemään Orivedelle joulunavaukseen. Villasukkajuoksukomitea sukittaa Orivarsa-patsaan, eli lienee syytä minunkin olla mukana markkinoimassa tapahtumaa :) 

Marrasputki vaihtui flunssaputkeen

Niinhän siinä kävi, että kaikenlaiset lenkkeilyt ynnä muut liikunnat on tältä viikonlopulta seis. Harmi, koska olisin halunnut kerrankin päästä mukaan marrasputkeen, tosin en alkuperäiseen vaan Juoksujalka vipattaa - blogin vaihtoehtoiseen Liiku marraskuussa - haasteeseen. 30 minuuttia päivässä tai 2,5 tuntia viikossa, mitä tahansa liikuntaa, ei pelkästään juoksua. Mutta ei. 

Jo eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut marrasflunssa ilmoitti tulostaan tiistaina. Yhtäkkiä iltapäivällä alkoi kauhea päänsärky, ja olin niin väsynyt etten jaksanut seistä. Ajattelin töissä, että yksi syy voi olla edellisyön liian lyhyet yöunet sekä se, että pidin tiistaina neljälle luokalle kirjavinkkauksen. Töiden jälkeen piti mennä astangajoogaan mutta totesin että voimat ei nyt riitä. Kotona illalla kuumemittari näyttikin 37,5. Keskiviikkona aamulla oli vielä 37,3 mutta päätin mennä Finrexinin voimalla töihin. Flunssani ovat sikäli kummallisia, että en kuumeile koskaan, usein on niin että yhtenä iltana on lämpöä mutta ei myöhemmin. Sama nyt; keskiviikkona päivällä lämpö oli jo normaali. Päänsärky ja kurkkukipu ovat olleet kiusana koko loppuviikon. Tänään on viides flunssapäivä ja ikävä kyllä suunta on pahempaan päin. Nyt on siirrytty tukkoisuus- ja niistämisvaiheeseen. Viikonloppu menee siis kirjojen, tv-sarjan ja uuden Juoksija-lehden kanssa makoillessa. 

Ärsyttää, mutta yritän pitää mielessä että tämä on kaikkein paras aika sairastaa. Karhunkierrokselle tähtäävä treeniohjelma alkaa maanantaina 19.11, sille päivälle ohjelmassa lukee lepo. Ensimmäinen juoksulenkki on tiistaina 20.11. Siihen on reilut kaksi viikkoa, eli ehdin vallan mainiosti toipua flunssasta ja saada voimat takaisin. Tässä kohtaa vuotta kun tulee liikuntatauko, se ei vie mitään pois ensi kevään ja kesän juoksuista. Tietenkään järkiajattelu ei auta siihen pään sisällä huutavaan ääneen, joka ilmoittaa että "haluan salille! haluan ulos lenkille!  haluan heti paikalla testaamaan uusia polkujuoksukenkiä! haluan kolmeksi tunniksi ulos!" :D 

Fiilisliikuntaa ja vuoden 2019 suunnittelua

Oi ihana lokakuu! En muista milloin olisin viimeksi ollut näin iloinen tähän aikaan vuodesta. Mahtava väriloisto puissa, maassa lehtikasoja joita tekee mieli potkia ja joissa haluaa hyppiä... Ja lämmin, olin tänäänkin töissä sisällä t-paita päällä! Kotona käänsin patterit kiinni ja nukuin viime yön parvekkeen ovi auki. Ei tätä lämmintä ja tunnelmallista aikaa kauaa kestä, nautitaan nyt täysillä.

Pirkan Hölkän jälkeen olen viettänyt kiireistä elämää. Viime viikolla oli 6 työpäivää, ja lauantaina lähdin suoraan töistä serkun syntymäpäiville. Juhlapaikkana oli Kortejärven tila Kintulammin luonnonsuojelualueella. Ihana paikka, ajattelin heti että tuonne haluaisin lähteä retkeilemään. Ainoa vaan, että kaupungin bussi jää Sorilaan josta on viitisen kilometriä reitin alkuun. Että jaksaisinko retkeillä / juosta, jos alle kävelen 5 kilsaa bussipysäkiltä, ja jos pitää jäädä voimia sen verran että jaksan lenkin jälkeen kävellä (tai juosta) 5 kilsaa bussipysäkille. Ehkä on pakko pysytellä Kaupin maastoissa, siellä käytiin ystäväni ja hänen koiriensa kanssa kävelemässä keskiviikkona puoli tuntia. Sanoin ääneen, että onpa ihanaa olla metsässä. Päälle uintiä Näsijärvessä ja saunaa Kaupinojalla, veden lämpötila 10 astetta. Torstaiaamuna kävelin Orivedellä ennen työpäivän alkua reilun puolituntisen. Ihana aamu, kuten ylläolevista kuvista näkyy. 

Sunnuntai oli vapaa. Olisin halunnut mennä Pirkkahallille katsomaan Wihan kilometrejä, mutta en vaan jaksanut. Nukuin kellon ympäri, heräsin vasta varttia yli puolenpäivän. Illalla mentiin kaveripariskunnan kanssa bodypump-tunnille. Ohjelma oli uusi, enkä oikein haltsannut painoja. Paljon tehtiin irtopainoilla, tankosarjat olivat silloin lyhyitä. Ensi kerralla täytyy tehdä toisinpäin, laittaa tankoon raskaammat painot ja ottaa käsiin kevyemmät. Tänään kyllä tuntee yläkropassa ja takareisissä, että jumpattu on. 

Nyt illalla juoksin rautatieasemalta kotiin. Ja kas, juoksuhaasteesta täyttyy kohta numero 40, "juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina". Pakko tosin myöntää, että ihan sama tämä on ollut harvakseltaan jos koskaan. Kansi ja areena - työmaan takia yksi kortteli on suljettu jalankulkuliikenteeltä, joten viime ajat olen tehnyt pienen koukun ja mennyt yliopiston vierestä. Viinikan liikenneympyrän seudulla on ollut kevyen liikenteen väylä pois käytöstä jo kuukausia, siellä on tarvinnut koukata asuintalon vierestä Iidesjärvelle. Ratikkatyömaa on tuonut yhden alikulun lisää, joten kesän jälkeen olen välttänyt yhdet liikennevalot. Joskus juoksen kaupalle, ja riippuen siitä mitä kellon minuuttimäärä sanoo olen juossut milloin minnekin ovelle. Mutta valtaosa reitistä on ollut samaa, Iidesjärveä seurailevaa kevyen liikenteen väylää, ja siitä Hervannan valtaväylää jompaa kumpaa puolta. 

Tänään juoksin kaupalle ja kas mitä löysinkään! Poistohyllyä olen katsellut ennenkin, mutta nyt löysin itselleni uudet maastokengät. Mikä tuuri, että sattui olemaan yksi laatikko kokoa 41,5! Hinnanalennus oli raju, ovh 149 € ja nyt hintalapussa 50 €. Olen jo jonkin aikaa katsellut, että vanhoissa Speedcrosseissa alkaa olla kilometrit täynnä:

Ei ole kiva lähteä polulle, jos epäilee kengän pitoa. Nyt on uudet polkukiiturit, tuskin maltan odottaa että pääsen testaamaan niitä. Ja kas kun juuri tänään mietin, Karhunkierroksen tarvikelistaa ylös kirjoittaessani, että tarvitsen uudet maastojuoksukengät. Ihan uskomatonta että löysin ne jo tänään :D Ja halvalla! Karhunkierros 34 km, täältä tullaan! Majoitus varattiin kavereiden kanssa jo kesällä Himos Trailin aikaan, onneksi saatiin osallistuminenkin. Harmi vaan että minä olen eri ryhmässä kuin muut porukastamme. Toiset pääsivät ilmoittautumaan heti kun se oli mahdollista ja pääsivät lähtöryhmään B, minä olin iltavuorossa ja pääsin koneelle vasta pari tuntia myöhemmin, silloin tarjolla oli enää C ja siitä eteenpäin. Mutta mukana kuitenkin!

Mietin myös, että Pirkan kierros kiinnostaisi. Eniten hirvittää hiihto, se on niinkin pitkä kuin 90 km. Jalat varmaan kestää mutta miten kädet, yläkropassani on todella heikosti voimaa. Ja mitä jos ei tule lunta, jos Tampereen korkeudella ei pääse hiihtämään niin miten kuntosalilla voi treenata jaksaakseen hiihtää 8-10 tuntia? Pyöräily ja hölkkä ovat tuttuja aiemmilta vuosilta, joten toinen uutuus olisi soutu. 35 kilometriä ei kuulosta pahalta, ei vaikka pisin matkani salin soutulaitteella on 5 km... Mutta soutu on vasta elokuussa, sitä varten olisi rutosti aikaa treenata. Vastaavia kierroksia on toki muitakin, mutta koska minulla ei ole autoa käytössä niin kaikki täytyy miettiä siltä kannalta että minne pääsen julkisilla.  

Varmoja tapahtumia ensi vuodelle on siis vain yksi. Tai oikeastaan kolme. Pirkan Pyöräily ja Pirkan Hölkkä kuuluvat listalle, vaikka en muita kierroksen lajeja tekisikään. Joku puolimaraton täytyy ottaa mukaan, jos vihdoinkin pääsisin alle kahteen ja puoleen tuntiin. Ja maraton kiinnostaa aina, ehkä ulkomailla syksyllä. Tai Vantaalla, sitä on taas kehuttu kovasti. Wihan kilometritkin kiinnostaa, etenkin non stop - juoksu, ihan vaan sillä että kauanko sitä jaksaisi edetä... Eiköhän tapahtumakalenteri jossain vaiheessa selkiydy :)