perjantai 28. lokakuuta 2016

Edessä uuden sykemittarin hankinta?

Kuva viime sunnuntailta, jolloin oli kiva ilma juosta. Sen jälkeen onkin ollut kovin pimeää ja sateista. 

Tuolla lenkillä, kuten toisellakin alkuviikosta, sykemittari näytti matkaa miten sattuu. Tiistain lenkillä jo ensimmäinen kilometri meni mukamas aikaan 5.41, ei ole totta! Muut nopeat kilsat olivat 1.40 ja 4.22. Ehkä sen takia normaalisti kuuden kilometrin lenkki oli liki kahdeksan. Epäilin että nyt tulee virhemittaus, kun ensin oli täyttymässä 2 km ja hetken päästä mittarissa oli 3,5 km. 

Myös sunnuntain pitkiksellä tuli virheellisiä lukemia. Toinen kilometri kulki mukamas aikaan 4.36 ja kolmas 6.02. Muut oli uskottavia, 8-8.30 min / km. Pitkälläkin matkalla tuollaiset vaikuttavat sekä matkaan että keskivauhtiin. Matkaksi tuli 17 km jonka olisin mennyt keskivauhdilla 8.00. Ei totta! Lyhyellä lenkillä lukemat tietysti vääristyvät vielä enemmän.

Eilen aamulla kävelin töihin, ja satelliittien löytyminen kesti huomattavan kauan. Aiempien lenkkien perusteella olin edennyt kotoa jo kilometrin ennen kuin laite löysi satelliitit. En tiedä onko uskollinen Polarini (RC3 GPS) tulossa tiensä päähän? Ikää sillä on kolme vuotta. Ehkä täytyy alkaa katsella uutta. Harmi vaan että nyt olisi aika paljon muutakin rahanmenoa, kun läppäristä on kansi irtoamassa ja kännykästä näyttö halkeamassa :( 

perjantai 21. lokakuuta 2016

Jos ei huvita mennä lenkille...

...niin sitten mennään juoksemaan intervalleja! :D 

Olin keskiviikkona teatterissa ja kotona vasta iltayhdentoista jälkeen. Suihkun ja iltapalan jälkeen oltiinkin jo puolillaöin. Torstaina lähdin ennen seitsemää kävelemään töihin. Yö oli siis lyhyt. Edellisenä yönä olin juossut Bodom Traililla, olikin sellainen kisa missä oli tehtäväpisteitä, yhtäällä sovitettiin juoksutakkia ja toisaalla pukeuduttiin nallepukuun... Heräsin ennen maaliintuloa :) Lisäksi viikon verran olen yskinyt, myös öisin. Ei ole varsinaista flunssaa mutta limaa tuntuu irtoavan.

Tänään oli töissä aika väsynyt olo. Onneksi Tikkurilan taukohuoneessa on kirkasvalolamppu, se vähän helpotti oloa iltapäivällä. Kotiin lähtiessä tuntui siltä, että en millään viitsisi mennä lenkille. Tiedättehän ne kaikki hyvät tekosyyt, väsyttää, lihakset on jumissa eilisen salitreenin jäljiltä, menen huomenna... Päätin kuitenkin "kostoksi" lähteä juoksemaan syksyn ensimmäiset intervallit.

Pyöräilin töistä kotiin, joten alkuverkkana juoksin vain 5 min. Suunnitelma vetoihin oli 5 x 3 min, kävelypalautus 3 min. Olin kuitenkin aika kaukana kotoa viidennen jälkeen, joten juoksin vielä kuudennen. Loppuverkkaa tuli sitten hitusen vajaa kilsa. 

Treeni oli yllättävän helppo. Muistelin että joskus on kahden minuutin vedot olleet aivan kauheita, samoin 400-metriset. Vauhti ei ollut kauhean kova, keskityin tekniikkaan eli siihen että juoksu rullaa, polvet nousee, kädet tekee töitä ja katse johtaa liikettä. Matkat oli aika tasaiset, ensimmäinen veto 460 m, toinen 480, kolmas 500, neljäs 490, viides 480 ja kuudes 490. Matkoista päätellen vähän yli kuuden minuutin kilometrivauhti. Keväällä tein kilsan vetoja, yleensä aikaa meni 6 - 6.15 min. Tietysti nyt käytin puolet vähemmän aikaa ja palautus oli minuutin pidempi, mutta silti tuntui oudon hyvältä. Yleensä olen ollut vetotreenin jälkeen aika poikki, nyt oli sellainen olo että voisin lähteä lenkille vaikka heti uudestaan.

Sama fiilis oli tiistaina;olin iltavuorossa niin pääsin vaihteeksi aamupäivällä lenkille. Joenvarren peruskutonen, sama minkä menin tänään intervalleina, meni kevyen letkeästi. 53 minuutin juoksun jälkeen ei edes tuntunut siltä, että olisi käynyt juoksemassa. Se on erittäin hyvä signaali; juoksukunto alkaa löytyä ja tekemisestä tulee iloinen mieli.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Perjantai punttiksella

Puolituntinen pakaroille prässissä.

Punnerrusta penkillä plus polvillaan.

Painoihin plussaa.

Paina paina, plikka, puhdasta poweria! 

Pesulle.

Pyöräillen perille.

Puuh. 

Palaan pian! 

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Määrää ja laatua

Peruskuntokausi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ei voi sanoa vauhdikkaasti, koska nyt mennään hiljaa. Viime viikolla kaikki aerobinen oli oman asteikkoni mukaan hissuttelua, tällä viikolla yhtä vaille kaikki. 

Viime viikolla tuli kolme juoksulenkkiä, joten päätin jo silloin että tällä viikolla juoksen vain kaksi kertaa. Turha ärsyttää lonkkaa, vaikka se ei ole nyt ollut kipeä. Sen verran oli iltamenoja, että työmatkaliikunta jakaantui eri päiville. Tarkoittaa sitä, että tiistaina ja torstaina kävelin töihin, keskiviikkona ja perjantaina juoksin töistä kotiin. Perjantaina oli vähän kiire kirjabloggaajien kuukausitapaamiseen, joten kiiruhdin kotiin. Se ei ollut varsinaisesti reipasvauhtinen, joten kutsun sitä semi-vk:ksi :) Keskivauhti 7.47 ja keskisyke 162. Eli siis noin 40-50 sekuntia kovempaa kuin yleensä ja syke vajaat kymmenen pykälää korkeampi. Sellainen olo, että tekniikka pysyi koossa loppuun asti ja olisin jaksanut juosta pidemmällekin. 

Lauantain pitkiksen tein sauvakävellen. Lähdin Tikkurilasta joenvartta kohti Paloheinää ja Haltialaa. Ihan huvikseni kokeilin, kuinka pitkä matka on. No sinne Keskuspuiston nurkille oli 10,5 km, ja kotiin vähän enemmän. En kauheasti harhaillut vaikka en aina tiennyt missä olen, jokikin hävisi näkyvistä jossain Tammiston nurkilla. Mutta jo lähtiessä asenne oli että tänään nautitaan auringosta. Mukana oli vettä ja yksi energiageeli, tietenkin myös matkakortti. Jaksoin kotiin asti, saldona oli 21,52 km johon meni 3 h 16 min. Ehkä vähän turhankin pitkä mutta tehdään lyhyempiä sitten kun sataa räntää...

Nyt kyllä täytyy keskittyä enemmän lihaskuntoon; nämä pari viikkoa on menneet jonkinlaisessa juoksu- ja kävelyhuumassa ja salitreeni on jäänyt vähemmälle. Viime viikolla kävin salilla vain torstaina, tällä viikolla vain maanantaina jolloin jäin salin jälkeen pilatekseen. Eilen mietin olisiko tänään salipäivä, totesin että tuskin koska jalkoja en ainakaan jaksaisi tehdä pitkiksen jälkeen. Tänään olo on taas vaihteeksi kuin jyrän alle jäänyt, kyllä tuntee selässä, pohkeissa ja takapuolessa että eilen on liikuttu! 

Tuntimäärä on ollut omaan tasooni varsin kova, viime viikolla 7 h 58 min ja tällä viikolla 8 h 49 min. Ensi viikko on syytä pitää kevyempänä. Pitkis lyhyempi, noin puolitoista tuntia. Korkeintaan kahtena päivänä kävely töihin ja juoksu kotiin. Lisäksi kaksi salitreeniä. Voisin jonain päivänä juosta töistä salille, niin lepopäiviä tulisi kolme. Tällä viikolla ainoa lepopäivä on tänään, johtuen siitä että työmatkaliikunta jakaantui kahden sijasta neljälle päivälle. 

Pakko myöntää, että vähän se Tukholman maraton houkuttelisi... Ainoa vaan että matkaseurasta ei ole tietoakaan, neljän naisen juoksuporukkamme on kärsinyt monenlaisista vammoista ja muilla on sellainen fiilis että jalat ei ehkä enää kestä maratonia. Pitäisi siis löytää uutta hyttiseuraa, jos haluaisi tehdä perinteisen laivareissun. No, on tässä vielä aikaa :)

lauantai 1. lokakuuta 2016

Uusia hankintoja ja kimppalenkkejä

Uudet lenkkarit saivat rinnalleen joukon muita hankintoja. Kuvan kävelysauvat löytyivät Facebook-kirpparilta, hinta 5 € :) Myyjä sanoi että on ostanut ne silloin kun nyt 19-vuotias lapsi oli pieni mutta on käynyt niiden kanssa vain muutamalla lenkillä. No, mä en ole niin kova sauvahifistelijä että tarvisin mitään sen erikoisempaa, näillä pärjää hyvin. Testilenkki tuli tehtyä heti keskiviikkona, kun oltiin Juoksujalka vipattaa -blogin Merituulin kanssa Hakunilan urheilupuistossa juhlistamassa Kestävyyttä pintakaasulla - facebook-ryhmää. Satoi kaatamalla - tietenkin... Mutta hauskaa oli ja hiki tuli, vajaa tunti käveltiin. Siinä kohtaa ajattelin että onneksi uudessa asunnossa on sauna. sen verran ehti hiki kuivua ja tulla kylmä kun odotin bussia ja matkustin kotiin. 

Meitsi ja Merituuli. Ei olla sokerista ei!
Samalta nettikirpparilta löysin Haltin kevyttoppahousut kympillä, ne ovat kuitenkin sen verran lämpimät tuntuiset että pääsevät kunnolla käyttöön vasta hiukan kylmemmillä keleillä. Ja vielä: Citymarketista löytyi softshell-takki kahdellakympillä (-49 %), sekin sen verran paksua kangasta että taitaa mennä talvipakkasillakin. 

Tästä viikosta tuli vähän puolivahingossa aika raskas. Kaksi kertaa kävelin töihin ja juoksin kotiin, maanantaina ja perjantaina. Keskiviikkona oli sauvakävely. Torstaina kävin salilla, kun yhtäkkiä tuli mieleen että täytyy ainakin yksi lihaskuntotreeni saada viikkoon. Tänään oli seuraava kimppalenkki Helsingin puolella, neljän naisen voimin liikuttiin reilut 2 tuntia, puolet porukasta kävellen ja puolet juosten.

Näin se lopulta meni, juosten keskisyke 134, Se ei kyllä ole ihan todellinen; taas oli niin että puolet ajasta mittari näytti uskottavia lukemia ja toisen puolen lukemia 00-86. Pysäytin mittarin muutamaan kertaan niin sen jälkeen taas uskottavia n. 140 lukemia. Vauhti oli todellakin kävelyvauhtia, 9.14 min/km. Se herätti joitakin kysymyksiä. Kävellen samaa vauhtia syke on 125-129, eli ero on viitisentoista lyöntiä minuutissa. Sitten taas kun juoksen alle minuutin kovempaa - perjantaina keskivauhti 8.27 - niin syke on jo 30 lyöntiä korkeampi kuin kävellen (perjantaina 154). Miksi syke nousee vaikka vauhti ei sanottavasti kiihdy? Toisaalta, miksi juostessa syke pysyy samana vaikka vauhti vaihtelee? Maanantaina ja perjantaina keskisyke oli 154, vauhdin ollessa maanantaina 8.42 ja perjantaina 8.27. Eli viidentoista sekunnin vauhtiero juostessa ei vaikuta sykkeeseen, kun taas jo reilun puolen minuutin ero kävelun ja juoksun välillä nostaa sykettä hurjasti. Huh, alan olla pyörällä päästäni. 


Mutta kuitenkin, myös pitkiskausi on avattu. 14,15 km meni aikaan 2 h 9 min. Vähän jännitti, että mitä lonkka tuumaa. Ehkä nyt uskallan julistaa sen terveeksi, sillä tuon parituntisen aikana tuntui vain normaalia väsymystä kropassa, ei kipua. 

Ai niin, näin kävi eilen:


Eli ensimmäinen tavoite ensi vuodelle on valmis :) Sitä en vielä tiedä onko tuo oikeasti kevään ensimmäinen numerolapputapahtuma mutta tuonne menen hakemaan sitä alle 2.15 aikaa.