lauantai 30. heinäkuuta 2016

Terveisiä Kolilta!

Edellisessä postauksessa kerroin, että lonkassa oli ollut joogan jäljiltä tuntemuksia. Koska reseptillä oli vielä Pronaxenia, kävin hakemassa toisen kaksiviikkoisen kuurin. Ajattelin, että sillä saan rauhoitettua lonkan sekä ennen Kolia että siellä vaeltaessa. 

Viikko oli aika hulinaa, en edes tiedä montako sataa kilometriä tuli istuttua autossa. Reitti oli: To 14.7 Vantaa-Tampere junalla, Tampere-Juupajoki autolla. Pe 15.7 Juupajoki - Lappeenranta autolla. La 16.7 Lappeenranta - Orivesi autolla. Su 17.7 Orivesi - Vantaa - Tampere autolla. Ma 18.7 pysyteltiin Tampereella. Ti 19.7 Tampere - Kuopio autolla. Ke 20.7 Kuopio - Koli autolla. To 21.7 oltiin Kolin upeissa maisemissa. Pe 22.7 Koli - Jyväskylä autolla, Jyväskylä - Lahti bussilla ja Lahti - Vantaa junalla. :) 

Keskiviikkona lähdimme Kuopiosta heti aamupalan jälkeen, jotta pääsimme Kolin maastoihin ajoissa. Parkkialue oli melko täynnä mutta onneksi paikka löytyi. Hotellissa oli uskomattoman ystävällinen palvelu; saimme vaihtaa saunatiloissa vaellusvaatteet, vaikka hotellihuone oli varattu vasta torstain ja perjantain väliseksi yöksi.

Ihan putkeen ei mennyt vaellus mutta hauskaa oli. Lähdimme matkaan Ukko-Kolilta, suuntana Kiviniemi, reittinä Herajärven kierros. Alussa pysähdyimme usein, koska oli pakko mennä näköalapaikoille ottamaan valokuvia. En yhtään ihmettele, että eri alojen taiteilijat ovat käyneet täällä hakemassa inspiraatiota! 

Olimme päässeet 700 metriä, kun huomasimme olevamme nälkäisiä. Nauratti; kas kun ei kenenkään mieleen juolahtanut että aamupalasta on jo pitkä aika ja ehkä olisi kannattanut pitää lounastauko ennen klo 13 tapahtunutta lähtöä. Kiipesimme kuitenkin vielä Mäkrävaaralle noin kolmen kilometrin päähän, missä pidimme voileipä- ja suklaatauon.

Mäkrävaaralle oli pitkä ja jyrkkä nousu.
Vajaan puolen tunnin tauko teki hyvää. Jo nuo kolme kilometriä tuntuivat lonkassa mutta tauon jälkeen se oli kuin uusi. Päivä oli kuuma ja aurinko paistoi, joten pidimme aika monta juomataukoa sekä toisen ruokatauon. Kokonaissaldo päivään oli mittarin mukaan 17,15 km, todellisuudessa ehkä puolisen kilometriä pidempi koska gps:n löytyminen kesti aika kauan. 

Menomatka. Aika liikkeellä 4.22,45 keskisykkeellä 128.
Loppumatkasta aloimme olla aika väsyneitä, sen huomasi siitä että varpaat kopsahtelivat puunjuuriin eikä puhetta tullut yhtä paljoa kuin aiemmin. Onneksemme ennätimme perille Kiviniemen tilalle juuri ennen kuin alkoi sataa. Siellä meille oli varattu aittamajoitus, ruoka, sauna sekä aamupala, kaikki tämä hintaan 45 €. Aamupala varsinkin oli käsittämättömän hyvä, ainakin yhtä hyvä jollei parempi kuin hotelleissa, Leipää oli useampaa lajia, samoin jogurttia ja teetä. Meiltä kysyttiin haluammeko puuroa, kun halusimme niin sitä meille keitettiin :) 

Paluumatkan teimme niin, että alkumatkasta menimme nelisen kilometriä tietä pitkin. Tavoitteena oli säästää minun lonkkaani, ystäväni joulukuussa leikattua jalkaa sekä ystäväni serkun mahdollista juoksijan polvea. Tuumasimme, että vaikka mennään osa matkasta tiellä niin metsäosuutta kyllä riittää. Teimme pienen oikopolun myös loppupäässä; emme kiivenneet uudelleen Mäkrävaaralle ja siitä Ukko-Kolille vaan kiersimme Mäkrävaaran sivulta suoraan parkkialueelle ja sieltä hotellille. Matkamittariin kertyi 17,31 km.

Paluumatka. Aika liikkeellä 4.20,04 keskisykkeellä 119.
Illalla kävimme syömässä hotellissa pizzaa ja ajoimme pienen kierroksen kylällä, sen jälkeen makasimme huoneessa. Vasen jalkani tuntui siltä, että mikään asento ei ole hyvä. Varsinaista kipua ei ollut, mutta huomasin viimeisellä taukopaikalla pari kilometriä ennen päätepistettä, että vasemman reiden ulkosyrjään ja etuosaan sattui hieroessa, oikealle puolelle ei. Sinänsä hyvä että kipulääkekuuri oli vielä päällä, kun otin iltalääkkeen niin ärtyneisyys helpotti niin että jalan oli hyvä olla miten vaan.

Molempina päivinä olimme liikkeellä noin kuusi tuntia, tauot miinustettuna liikuimme noin 4 h 20 min. Menomatkalla oli se yksi jyrkkä nousu, ja jonkin verran vähemmän tieosuutta, siksi ehkä siinä keskivauhti oli parikymmentä sekuntia hitaampi (15.22 min/km, paluumatkalla tasan 15 min/km). Toisaalta sääennusteen mukaan torstaina piti sataa,, tuntikohtainen ennuste sanoi sadetta olevan klo 11-13. Lähdimme liikkeelle klo 10.20 ja tavoite oli päästä mahdollisimman pitkälle ennen sadetta (jota ei sitten tullutkaan, onneksi) joten menimme aika lujaa ensimmäisen tunnin. 

Kokonaisuutena reissu oli aivan huikea. Maisemat olivat jylhät ja rauhoittavat. Metsässä piti keskittyä siihen mihin astuu, niin siinä kaikki kiireet ja huolet jäivät taustalle. 

Ystäväni sanoi, että seuraavan kerran kun aloitamme uuden harrastuksen niin voisimme miettiä vähän tarkemmin. Että kannattaako heti lähteä kahden päivän reissulle ja jos lähtee, niin kannattaisi miettiä vähän tarkemmin mitä pitäisi ottaa mukaan. Meillä oli makkarapaketteja nuotiopaikkoja varten mutta ei minkäänlaisia tulentekovälineitä. Onneksi kohtasimme yhdellä taukopaikalla herrasmiehen, joka antoi meille koko paketin sytytyspaloja :D Ystäväni sai rakkoja vaelluskengistä - jotka eivät ikinä ennen ole hiertäneet - eikä meillä tietenkään ollut laastaria matkassa. Kiviniemestä löytyi neula ja teippiä ensiavuksi, ja jälleen kohtasimme matkalla avuliaan kanssakulkijan eli rouvan jolla oli mukana hänelle tarpeettomia rakkolaastareita. Onnea siis oli mukana!


Pari päivää kotona oltua tuli olo, että haluan mennä uudestaan vaellusreissulle. Kolin polut eivät olleet niin pahoja kuin pelkäsin, mutta haastetta oli silti riittämiin. Kaksi päivää riitti mainiosti. 

Lopputulema on, että vaikka lonkkani ei kipeytynyt reissussa niin ei se vielä kunnossa ole. Tauon jälkeen se oli yleensä noin kilometrin ajan oireeton ja sen jälkeen väsyneen oloinen. Kiviniemessä sanoin ystävälleni, että tuntuu siltä etten jaksa nostaa polvea. Reissun jälkeen tein päätöksen, että en lähde juoksemaan Tampere Countryside Marathonia, joka olisi ollut tänään. Pyöröily on edelleen ainoa laji, joka ei tunnu missään. Kävelyä en toki ole yrittänyt muuta kuin nuo pari pitkää lenkkiä :)

Tässä kohtaa käyn salilla, nyt kun sain fysioterapeutilta juoksua tulevan saliohjelman. Lisäksi pyöräilen, nyt kun vielä on kauniita lämpimiä päiviä. Kun helteet loppuvat, ehkä sitten lähden kokeilemaan juoksua. Ja haaveilemaan, josko joskus pääsisi Karhunkierrosta kävelemään...


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Edistystä ja takapakkia

Tunnustan, ensi viikon Kolin reissu jännittää. 

Viime viikolla tein sen yhden pienen juoksulenkin, torstaina. Sitten onkin ollut sadetta ja tuulta niin olen keskittynyt sisäliikuntaan. Lauantaina olin salilla kaksi tuntia, ensin yoga flowssa ja sitten venyttelyssä. Jooga oli tosi kivaa, olen vuosia sitten käynyt astangajoogassa ja tykkäsin siitä tosi paljon, siksi oli erityisen ihanaa aloittaa tunti tutuilla aurinkotervehdyksillä. Ohjaajan mukaan kesäohjelma on ehkä fyysisin, ei se kuitenkaan tuntunut kovin raskaalta. Liikkeitä tehtiin seisten, polviseisonnassa sekä lattialla istuen ja maaten. 

Venyttely kesti koko tunnin, tehtiin pitkiä venytyksiä ja myös pitkakestoista rullausta. En tiedä kuinka hyvin se sopi joogan perään - kun kuitenkin joogassa on paljon etenkin takareiden venytystä - mutta tulipa kokeiltua. Menen toistekin.

Sunnuntaina tein koko kehon saliohjelman, taas patterimaisesti eli kaksi liikettä putkeen ja vasta sitten tauko. Keskityin ylä- ja keskikroppaan, jaloille tein vähemmän. Alkuun fysioterapiassa näytettyjä kehonhallintaliikkeitä viitisen minuuttia. Huomasin, että jalkojen puoliero yhdellä jalalla seistessä on tasoittunut, vasen ei väsy yhtään sen nopeammin kuin oikea. Tasapainokin on aika lailla sama molemmin puolin. 

Maanantaina kävin uudelleen yoga flowssa. Se taisikin sitten olla liikaa. Tiistaina ja vielä tänäänkin lonkassa on ollut tuntemuksia. En oikein osaa selittää mitä, se ei ole kipeä mutta jotenkin sen tuntee koko ajan. Tänään kävin salilla, pyöräilin puoli tuntia, ja edelleen on niin että pyöräily ei tunnu ollenkaan. Päälle tein puoli tuntia lihaskuntoa, vain yhdet kohdennetut vatsa- ja selkäliikkeet, muut olkapäille ja käsille. 

Huomenna on viimeinen fysioterapia ja sitten lähden reissuun. Taidan jutella siitä, kannattaisiko vielä hakea Pronaxenia kun sitä reseptillä on. Tiistaina pitäisi lähteä ensin Kuopioon ja sitten ke-to vaeltaa siellä, hiukan huolettaa miten lonkka kestää. Toki tässä on vielä melkein viikko aikaa mutta silti. Viikonlopun olen ensin Lappeenrannassa ja sitten Orivedellä, eli luvassa on myös istumista niin junassa kuin autossa. Pari-kolme pyörälenkkiä aion tehdä ennen Kolia, juosta en nyt taida uskaltaa. Jännittää myös Tampere Countryside Marathon, siihen on enää kaksi viikkoa aikaa. Saa nähdä tuleeko koipi sittenkään juoksukuntoon siihen mennessä. Jäädään kuulolle!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Juoksulenkillä kahden kuukauden tauon jälkeen

Eilen se tapahtui: juoksin! :) Ensimmäistä kertaa sitten surullisen HCR:n 14.5. 

Fysioterapiaa on takana viisi kertaa. Eilen kävelin fysioterapeutin luo, matkaa oli 4,6 km. Sanoin että lonkka ei ole kipuillut pyöräillessä, mutta ei ärtynyt myöskään siitä että kävelin perheeni kanssa ensin yhtenä päivänä Korkeasaaressa ja toisena Suomenlinnassa. Mietin, uskaltaisinko juosta kotiin. Fysioterapeutti oli taas kerran hyvin kannustava ja rohkaisi kokeilemaan. Liikkuvuustesti näytti että se puoli on kunnossa, vasen takareisi oli hiukan kireämpi mutta siinäkin lukema asettui normaaliin. 

Lähdin siis juosten ruokakauppaan, matkaa kertyi 3,3 km. Ensimmäinen kilometri oli asfalttia ja loppu hiekkatietä. Alussa oli vähän alamäkeä ja iloitsin kuinka kivalta tuntui. Aika pian huomasin kuitenkin, että jännittää. Kuulostelin koko ajan, onko lonkassa tuntemuksia. Ei ollut. 

Kaupasta kävelin reilun kilometrin kotiin. Illalla tein taas pitkiä venytyksiä ja huomasin, että lonkassa ei tunnu vieläkään kipua. Uskaltauduin ajattelemaan, että voisiko se olla parantunut. 

Tänään tuntuu täystyrmätyltä. Tätäkö juoksemattomuus teettää, että nyt lonkka on ainoa paikka johon ei satu, selkä, kyljet, pakarat, sisäreidet jumittavat... :D Muuten olen vallan iloinen. Eilinen lenkki kesti 26 minuuttia 17 sekuntia, keskisyke oli 150 ja keskivauhti 7.54 eli samoissa lukemissa ollaan kuin ennen taukoa. Telakalla oloa kesti kahta päivää vaille kaksi kuukautta, mutta näköjään juoksukunto ei ehtinyt kadota siinä ajassa. Voi tietysti olla liian aikaista sanoa varmaksi yhden lyhyen lenkin perusteella.

Eli tästä se taas alkaa, tai pikemminkin jatkuu. Varovasti tietenkin. Ajattelin juosta alkuun vain 1-2 kertaa viikossa, muuten jatkan pyöräilyä sekä salitreeniä ja pilatesta/joogaa. Salilla näyttää olevan myös venyttelytunteja, menen ainakin kokeilemaan myös niitä.