keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tylsää: flunssa

Viime viikolla oli perjantai vapaapäivä. Kuinka sattuikaan, torstaina iltapäivällä kurkku alkoi kipeytyä... Perjantaina se oli tosi kipeä. Sitten meni ohi mutta lauantaina alkoi niistäminen joka jatkuu edelleen. On kuulkaa hirveää, kun on puoli naamaa ruvella, nenänpielistä huuliin asti. Kovasti rasvaan ja ai että kuinka kirvelee! 

Liikuntaa ei siis ole tullut viikkoon ollenkaan. Tänään olisin halunnut kävellä töihin mutta aamulla totesin että ei. 

Kuten kuvasta näkyy, varusteet on valmiina Lapin-reissuun. Huomenna lähden suoraan töistä ystävän luo Tampereelle, sieltä ajetaan perjantaina Ouluun ja lauantaina pitäisi sitten hiihtää kohteessa eli Ylläksellä. Nyt on vasta keskiviikko eli periaatteessa ehdin parantua lauantaiksi... Suunnitelma on ihan sama kuin alkuperäinen, tarkoitus ei ole kerätä kilometrejä vaan nauttia hiihdosta. Sen verran ehkä muokkaan suunnitelmaa, että etenkin alkupäivinä voisin tehdä mieluummin pari lyhyempää lenkkiä kuin yhden monituntisen retken. Kuten ystäväni - myös flunssassa - sanoi, kävellään sukset jalassa ja otetaan rauhallisesti. 

Hiukan kaksijakoisin fiiliksin siis matkaan. Toivon että yön aikana tapahtuu ihmeitä ja herään aamulla ilman tukkoisuutta ja vuotavaa nenää. Huomaa kyllä että pakkolepo käy jo pään päälle, ärsyttää ja mieli on matalalla.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Liikunnan downshiftaus


Pari viikkoa on ollut liikunnan suhteen hiljaista. Tuntimäärät omalle tasolleni vähäiset, viime viikolla 3 h 57 min ja toissa viikolla 4 h 28 min. Pitkikset on jääneet tekemättä. Toissa viikolla vaihdoin pitkiksen villasukkajuoksuun, viime viikonloppuna en vaan jaksanut. Kuuden päivän työviikko ynnä muu elämä veivät mehut. Totesin, että tässä kohtaa on ok jättää joskus lenkki väliin, ettei liikunnasta tulisi suorittamista ja sitä kautta liikunnan ilo katoaisi.

Elämääni on tulossa taas isoja muutoksia. Reilun puolentoista vuoden Vantaa-ajan jälkeen olen vaihtamassa työpaikkaa ja muuttamassa pois. Neljäs työpaikka ja neljäs kaupunki kolmeen vuoteen... Lähdin Orivedeltä Lohjalle syksyllä 2014, Lohjalta Vantaalle keväällä 2015, Vantaan sisäinen muutto syksyllä 2016. Seuraava työpaikka on taas Oriveden kirjasto mutta asuinpaikaksi tulee Tampere. 

Työpaikan ja asuinpaikan vaihto tarkoittaa monenmoista kiirettä. Asunnon etsiminen, vuokrasopimuksen päättäminen, salijäsenyyden irtisanominen, lomien sekä koeajan virkavapaan selvittäminen ja hakeminen, työhöntulotarkastuksen vaatiman arkivapaapäivän järjestäminen, rikosrekisteriotteen tilaaminen, asumisjärjestelyjen mietintä kun työ alkaa tammikuun alussa mutta vuokra-asunnon saa helmikuun alusta... Lisäksi iso mutta iloinen asia: hain ja pääsin vapaaehtoistehtäviin Lahden MM-kisoihin helmi-maaliskuussa! Akkreditointitehtäviin :) Kisoja varten on tietenkin pitänyt selvittää, saanko uudesta työpaikasta vapaata järjestettyä niin että pystyn olemaan poissa kaksi viikonloppua ja niiden väliset arkipäivät. Ja koska en tunne Lahdesta ketään, pitää selvittää majoitusvaihtoehtoja. Päivittäinen kulkeminen Tampereen ja Lahden välillä tulisi hurjan kalliiksi. 

Stressaavan ajanjakson keskellä jaksan iloita tulevasta lomasta. Parin viikon päästä lähdetään kolmen naisen voimin Lappiin, Ylläkselle hiihtämään. Ollaan siellä koko itsenäisyyspäiväviikko. Osittain siitä syystä en ole potenut morkkiksia puuttuvien pitkisten takia. Tiedän, että siellä tulee hiihdettyä pitkiä rauhallisia lenkkejä, vietettyä ladulla tuntikausia. Ihanaa! :) Viime viikon tietojen mukaan latuja oli auki 17 km eli eiköhän tilanne ole vähintään sama joulukuun alussa. 

Matkalla aiomme varata ystäväni kanssa lentoliput Islantiin. Olemme suunnitelleet menevämme sinne heinäkuun alussa noin puoleksitoista viikoksi, kiertää saaren autolla, vuokrata teltan ja yöpyä taivasalla. Sitä reissua silmälläpitäen ostin kuvan vaelluskengät nettikirpparilta, kuulemma niillä on tehty vain yksi Repoveden kierros. Kengät ja etenkin pohjat näyttivät niin hyväkuntoisilta että sen enempää miettimättä maksoin niistä 25 €. Sovittaessa jalassa oli vain sukkahousut mutta totesin että varpaat mahtuvat liikkumaan ylös ja sivulle joten tilaa on sukkahousuja paksummille sukille. 

Tällaista downshiftaamissa, jossa tosin tahti on hiljentynyt vain liikunnan osalta. Pakko on kuitenkin miettiä omia voimavaroja ja jaksamista. Fyysisen kiireen lisäksi on henkisesti melko raskasta; olen työskennellyt erillisessä pedagogisessa yksikössä kiertäen eri kirjastoissa, eli olen tutustunut lähes kaikkiin Vantaan kirjastolaisiin. Ajatus sadan kollegan hyvästelemisestä on todella haikea. Eilen sovittiin yhteen kirjastoon läksiäisten viettopäivä ja tänään sain toisesta kirjastosta kukkia.


Olen töissä jouluviikolle asti, eikä ajatus liki kuukauden mittaisista jäähyväisistä ole erityisen kiva. Senkin vuoksi ajattelin, että en yhtään laske viikkoja ja päiviä, että milloin pitäisi juosta pitkistä tai intervalleja, onko joka viikolle tullut kaksi salitreeniä jne. Teen mitä huvittaa ja milloin huvittaa, siihen asti että olen saanut tavarat uuteen kotiin. Kuitenkin huvittaa sen verran monta kertaa viikossa, että juoksukunto ei ehdi hävitä :)

lauantai 12. marraskuuta 2016

Villasukkajuoksua

Tänään lenkkarit ei vieneet minnekään, ne oli villasukat jotka vei! Ensi viikolle on luvattu plussakelejä niin tuumin että nyt jos koskaan on aika kokeilla villasukkajuoksua. Oikeasti olisi ollut pitkispäivä mutta vaihdoin sen tähän hupiin. 

Alimmaiseksi laitoin juoksusukat, päälle kahdet villasukat, joista päällimmäiseksi paksuimmat mitä kaapista löytyy. Sitten tutulle baanalle joen varteen, tuttu peruskutonen. Ehkä olisi ollut parempi mennä sukkajuoksulle keskiviikkona tai torstaina, ennen väylien auraamista. Nyt oli joenvarsikin liipattu tarkasti. En viitsinyt mennä pellon puolelle; voi olla että jo tästäkin tuli kylähullun maine :D Voi olla että oli myös hitusen liian lämmin, matkalla lämpömittari näytti -1. Lumi tuntui tahmealta, tuntui siltä kuin sukat olisivat koko ajan tarttumassa lumeen. Kolme kertaa piti pysähtyä irrottamaan isompaa lumipaakkua sukan pohjasta. 

En uskaltautunut villasukkajuoksulle päivänvalossa vaan menin vasta pimeän laskeuduttua. Iltaseitsemän jälkeen oli jonkin verran liikennettä, suurin osa ihmisistä liikkui koiran kanssa ja ainakin toivon että he keskittyivät seuraamaan koiriaan eikä sitä mitä mulla oli jalassa :) Lenkin alussa jännitti mutta eipä tuo lopulta niin kummalliselta tuntunut muuten kuin jalkapohjissa. Vähän kyllä jännittää huominen, miltä kropassa tuntuu. Arvaan että jalkapohjien lisäksi ainakin nilkat, pohkeet ja selkä muistuttavat olemassaolostaan. No, parina päivänä ahkeraa venyttelyä ja rullailua niin eiköhän se siitä... 

Päällimmäinen fiilis villasukkajuoksusta on että olihan se aika kummallista mutta samalla aika hauskaa :) Tekee mieli kokeilla toisenkin kerran.

torstai 10. marraskuuta 2016

Lisää lunta!

Tältä näyttää Vantaalla! :) Viime viikolla tuli lunta, ja nyt alkuviikosta sitä tuli rutkasti lisää. Eilen iltapäivällä sain kuningasidean juosta töistä kotiin, vaikka tiesin että jalkakäytäviä ei ole ehditty aurata. Viimeinen puolitoista kilometriä oli isompaa tietä jossa oli jossain vaiheessa aurattu. Juokseminen oli läähätysraskasta mutta samalla hauskaa. Mietin, että tekniikka ehkä kehittyy; on pakko nostaa polvea että pääsee kinoksissa eteenpäin. Tällä lenkillä en piitannut sykkeistä enkä vauhdeista, annoin mennä. Vauhti oli vähän hitaampi ja syke vähän korkeampi kuin lumettomana aikana, mutta ero ei ollut hirveän suuri.

Tänään aamulla kävelin töihin, ja nyt tiet oli liipattu sileiksi. Kävelyvauhtikin oli tavallista hitaampi, etenkin kun sai viipottaa vastatuuleen. Eilen ja tänään jalassa on olleet maastolenkkarit, ne ovat toimineet varsin hyvin  koska lumen alla ei juuri ole ollut jäätä. Tänään selässä oli tavallista painavampi kassi koska mukana oli salivermeet. 

Vaihteeksi tein salilla jalkaprässillä pyramiditreenin, eli 50 toistoa / 52 kg, 40 / 59 kg, 30 / 66 kg, 20 / 73 kg, 4 / 100 kg, 20 / 79 kg, 30 / 73 kg, 40 / 66 kg, 50 / 59 kg. Välissä pidin puolentoista minuutin tauot jotta syke ehti laskea ja jalatkin ehkä palautuivat hiukan. Mutta kylläpä hiki lensi, enemmän kuin yleensä kun teen tätä. Johtuiko lie siitä että tein yhtä palikkaa isommilla painoilla; aiemmin syksyllä sarja on alkanut 45 kilolla ja puolivälin setti "alle 10 toistoa) on mennyt useimmiten 86 kilon painolla. Koska tämä yksi liike vie melkein puoli tuntia, on se tehtävä silloin kun salilla on vähän väkeä. Muuten tein vatsaliikkeen, maastavedon tangolla, penkkipunnerruksen tangolla, punnerruksia polvet maassa ja ojentajadipin.

On toki syytäkin harrastaa hikiliikuntaa, viikko alkoi tulos- ja kehityskeskustelulla jonka kävimme pomoni kanssa Tikkurilan Dixin Robert's Coffeessa. Ständissä mainostettiin appelsiini-valkosuklaamochaa, joka tehtiin täysmaitoon ja jossa oli koristeena aika rutosti kermavaahtoa. Tuumasin, että siinä taisi olla kaloreita yhtä paljon kuin äsken syödyssä lounaassa :D

Varsinkin kun sitä oli tuollainen ämpärillinen! 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Lunta ja ulkoilua

Tämä viikko on ollut liikunnan suhteen vähän erilainen. Työmatkaliikuntaa on tullut vähemmän kuin yleensä ja salitreenejäkin vain yksi. Mutta se kaikki muu!

Viime sunnuntaina lähdin kirjamessujen jälkeen vanhempieni luo Orivedelle. Maanantai oli vapaapäivä, joten kävin juoksemassa aamulenkin siellä. Tuttu viiden ja puolen kilometrin matka, jossa kuitenkin sai ihmetellä purettua kerrostaloa ja varoa liukkaita teitä. Iltapäivällä tapasin ystäväni Tampereella ja sen jälkeen matkustin kotiin.

Tiistaina kävelin töihin, mutta kesken päivää piti lähteä kokoukseen toisaalle niin paluumatkan liikunta jäi pois. Sama juttu torstaina, kävelin aamulla töihin mutta iltapäivällä menin junalla salille. Salitreeni oli hyvä, tein fysioterapeutin suunnitteleman ohjelman, aloitin kierroksen alusta 12 toiston sarjoilla. Ainakin osassa liikkeitä painoja oli enemmän kuin edelliskierroksella.

Keskiviikkona satoi lunta, kivaa! Viikonlopun aikana tuli vähän lisää, saapa nähdä pysyykö maassa.

Kahtena edellisviikkona olen juossut yli kaksituntisen pitkiksen, joten sen suhteen vuorossa oli kevyt viikko. Lauantaina oli kaunis aurinkoinen päivä, joten lähdettiin kahden kaverin ja yhden koiran kanssa Luukkiin kävelemään. En ollut koskaan käynyt siellä, joten eiköhän ollut aikakin. Katsottiin reitin alussa kartasta että mennään se 8.6 kilometrin lenkki. Yllätys, sykemittari etsi taas satelliitteja hävyttömän kauan, niin kauan etten jaksanut odottaa vaan käynnistin jossain kohtaa. ajattelin että saan ainakin sykkeen ja ajan. Mittarin mukaan kierros kesti 1 h 35 min mutta oli vain 7,33 km. Viimeisen puoli kilometriä Luukin kartanolta autolle mittari oli sammuksissa, mutta silti. Nopealla laskutoimituksella ehdin edetä noin 800 metriä ennen gps-mittauksen alkamista. Ja laitoin kuitenkin satelliitit hakuun heti kun noustiin autosta, eli siinä meni jo jokunen minuutti ennen kuin edes oltiin baanalla.


Reitti oli tosi kiva, vaikka yllättävän monta mäkeä mahtui noin lyhyelle matkalle :) Maisemat olivat kauniit ja oli kiva nähdä paljon muitakin reippailijoita.

Tänään oli vähän ex tempore - lenkkipäivä. Oltiin aiemmin puhuttu kaverin kanssa, että mennään Kuusijärvelle avantouimaan. Niin mentiinkin, mutta tavattiin parkkipaikalla toinen kaveri ja juostiin uinnin alle viiden kilsan lenkki. Mulle vauhdikas, keskivauhti oli 7.54, sisältäen kolme tosi lyhyttä kävelypätkää. 5,11 km vei 40 min 35 sek. Keskisyke oli kuitenkin vain 153, mietin että siinä täytyy olla virhe. Ei ole mahdollista että juoksen pk-lenkkiä 30-50 sekuntia hitaammalla kilometrivauhdilla ja samalla tai pari lyöntiä korkeammalla sykkeellä. Kuitenkin mittari näyttää minimisykkeen olleen tänään 101 ja maksimin 182, mitkä ovat täysin mahdollisia lukemia molemmat. Ehkä sitten kävelypätkät ja alamäet vetivät sykkeen sen verran alas. Osan matkasta tuntui hengästyneeltä, osaa ei. Hmm, täytyy seurata tilannetta. Tosin tässä oli se ero, että useimmat viime lenkit olen tehnyt työmatkajuoksuna jolloin selässä on ollut reppu. Vaikka siellä on vain rahapussi, kahdet avaimet, kaksi puhelinta ja iPad eli ei siis ole painava, niin ehkä se vaikuttaa hivenen sekä vauhtiin että sykkeeseen. 

Tänään oli nastalenkkarit jalassa, ekaa kertaa tänä talvena. Saa nähdä tuleeko jalat kipeksi. Vähän tuntuu kantapäissä ja pohkeiden alaosassa, täytyy venytellä hyvin. Järvessä kävin neljä kertaa, voi olla että ensi yönä nukuttaa kunnolla, sen verran rento ja hyvä olo tuli :) 





perjantai 4. marraskuuta 2016

#oivalluksia

Lenkkareiden viemää - blogin Jonna haastoi minut mukaan keksimään #oivalluksia, kiitos!

Haaste on lähtöisin Ninalta Ninan verkkareissa - blogista. Se on näennäisen yksinkertainen mutta vaatii pohtimista. Ideana on: "Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei nyt ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluat kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi/kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon. Voihan niistä kiinnostavammista tehdä vaikka omat postauksensa. #oivalluksiahaaste"

Valinta ei ollut helppo ja toisaalta oli. Paljon on kuvia jotka herättävät tunteita ja muistoja, mutta lopulta vain pieni osa laittaa ajattelemaan, Tässä niistä 10. 

Perhe. Onni. Ollaan kaikki koolla harvoin mutta ne hetket ovat sitäkin arvokkaampia. Itselläni ei ole lapsia, ainakaan vielä, mutta ei se tee minua yhtään vähemmän naiseksi. Jokaisen elämänpolku on erilainen eikä asiat aina mene niin kuin suunnittelee tai haluaa. On tärkeämpää iloita siitä mitä on kuin surra sitä mitä ei ole.

Arjen ilot. Ympäröi itsesi asioilla, joista tulee hyvä mieli. Ei niiden tarvitse olla suuria, pienikin asia tai esine riittää.

Saavutukset. Älä mieti osaatko, uskallatko, onko sinusta siihen tai tähän. Kokeile! Ole valmis onnistumaan :) 

Uskalla. Kävelin paljon ja kävin lihaskuntojumpissa. Ystävälleni sanoin että olisi kivaa juosta mutta en jaksa, en koskaan jaksa. Joskus kokeilin, jaksoin kymmenen minuuttia. Kunnes ystäväni juotti minut valkoviinihumalaan ja sai lupautumaan seurakseen Tukholman maratonille. Ensimmäinen lenkki oli 6,5 km josta jaksoin juosta 3, sisältäen kilometrin pituisen alamäen. Lenkki lenkiltä on helpompaa, ja nyt ollaan siinä tilanteessa että kylläpäs jaksan juosta, ja teen sitä yleensä mielelläni.

Kuuntele neuvoja. Jos aiot juosta maratonin, testaa juomavyötä etukäteen... Tai ainakin laita se paikoilleen niin että tasku on etupuolella, jotta ei tarvi kääntää sitä takaa eteen ja edestä taakse aina kun haluat ottaa energiageelin. En huomannut juostessa mitään, vasta laivalla suihkussa. Kahteen viikkoon en pystynyt nukkumaan selälläni. 

Uskalla ottaa vastaan arvostusta ja kehuja. Olet onnistunut jossain, sitä ei tarvitse hävetä tai vähätellä. Tämän kuvan otin serkkuni häissä, enoni kirjoitti koristehelmistä pöydälle "marathon girl". Sinänsä pieni ele, mutta sen merkitys on suuri. 

Kuuntele kehoasi. Kipu on merkki siitä, että jotain on vialla. Anna kehon parantua, älä odota kivun ja vaivan häviävän sillä että toivot niiden katoavan.

Positiivisuus. Pakkasesta, räntäsateesta, helteestä, jokaisesta säätilasta ja valtaosasta muitakin asioita on mahdollista löytää hyviä puolia jos vaan haluaa löytää niitä. On hyvä välillä pysähtyä miettimään asioita, sitä haluaako ympärillään olevan positiivista vai negatiivista energiaa. Tässä kuvassa ollaan Lapin lumilla, etelästä katsottuna kaukana kaikesta, sinisessä hämärässä.

Ihminen, Sedlecin luukirkko on paikka, josta en vielä kahden ja puolen vuoden jälkeenkään osaa päättää onko se kaunis vai karmiva. Ihmiset tekevät toisilleen kammottavia asioita, mutta vastapainoksi myös paljon hyvää. Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaan voi.

Piiloudu. Jokainen tarvitsee joskus piilopaikan, pakopaikan, hetken tai kolon jossa voi olla yksin, tavoittamattomissa, ulkopuolisen maailman ulottumattomissa, rentoutumassa, keräämässä voimia. Minulle se on kirjallisuus. 

Lähdettekö mukaan haasteeseen, merituuli k ja Maratonmatkailija