perjantai 23. elokuuta 2019

Loma loppuu, telakka alkaa

Saksan-reissu on lusittu ja pikkuhiljaa alan totutella Suomen loppukesään. Onneksi vielä on kohtalaisen lämmintä, ei tarvi heti kaivaa syysvaatteita esiin. Torstaina kävin lääkärissä, hän määräsi röntgeniin. Tänään sain puhelimitse tulokset, ei löytynyt syytä päkiän ja varpaan kipuun. Sain lähetteen fysioterapeutille ja kehotuksen mennä jalkoihin erikoistuneelle. Katselin netistä ja kyselin yhdestä ryhmästä suosituksia, harmi vaan että näyttää siltä että ensimmäiset vapaat ajat ovat puolentoista viikon päästä. Enkä voi varata ennen maanantaita koska en muista työvuorojani ensi viikkoa pidemmälle. Syyn selvittäminen siis venyy :( Toisaalta jaksan odottaa koska elän toivossa, että sitten saan avun kaikkeen. Paitsi tämänhetkiseen vaivaan myös siihen, että kolmen vuoden takaisen bursiitin jälkeen vasen jalka on vieläkin heikompi ja helpommin väsyvä kuin oikea. 

Mitä tässä nyt sitten tekisi? Kävely ja juoksu on poissuljettuja, samoin taitaa olla pyöräilyn kanssa. Ehkä uinti sopisi? Voisin kokeilla, nyt kun maauimala on vielä auki. Jalka kestää kävellä siirtymisiä, joten salitreenikin voisi onnistua, salille on kotoani viiden minuutin kävelymatka. Ei tietenkään jalkaprässi eikä kyykkääminen, mutta eiköhän sitä ole liikevalikoimaa ilman niitäkin. Sohvalla en jaksa istua kahta viikkoa (ja fysioterapian alkamisen jälkeen määräämätöntä aikaa), vaikka tässä taas tuleekin selailtua nettikirppareita ja etsittyä tarpeellista tavaraa uuteen kotiin. 

Että ketuttaahaan tämä. Kroppa kesti talven treenit hyvin, sitten tuli kevään päätapahtuma ja sen jälkeen ongelmia ja edelleen koko kesä juoksematta. Että unohdettava syksyn suunnitelmat, olisi ollut Tampereen puolikasta ja Pirkan Hölkkää ja Wihan kilometrejä... Tai en hautaa lokakuun juttuja kokonaan mutta alan henkisesti varautua siihen että kuntopohja ei tule riittämään vaikka jalka olisi oireeton. Täytyy ehkä ajatella niin, että tänä vuonna hoidetaan jalka kuntoon ja ensi vuoteen lähdetään terveenä. Jos sitten ensi vuonna pystyisi juoksemaan sekä kevät- ja syksytapahtumia.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Lisää lämmintä - ja kävelyä

K
Kyllä tarkenee; eilistä lukuunottamatta on ollut hellettä jatkuvasti. Parhaimmillaan 31 astetta. Illalla kymmenen jälkeen viilenee (23 astetta), mutta silloin on jo pimeää. Enkä vielä elokuussa halua treenata pimeällä... Viime viikolla kävelin taas ahkerasti, neljä lenkkiä, yhteensä 30 km / 5 h. Tarkoituksella, sanoin sunnuntaina että menen 7 km jotta saan 30 täyteen. 29 olisi ollut kamalaa... :D Sunnuntain lenkki oli kummallisin tähänastisista. Tai ehkä pikemminkin hassuin. Lähdin kohti luonnonsuojelualuetta, tarkoittaa että ensimmäiset 2 km oli silkkaa ylämäkeä, kilsa asfaltilla ja kilsa metsätiellä ja polulla. Sen jälkeen 700 metriä tasaista metsätietä, jota seurasi piiiiitkä alamäki, noin 3 km. Loppuun sitten vähän reilu kilsa suht tasaisella asfaltilla. Sykelukemat on hauskat: eka 2 km keskisyke 137, maksimi 163. Tasainen pätkä 133 / 156. Alamäki 114 / 132 ja lopputasainen 118 / 130. Mietin että jos joskus tekisin tuon alun mäkijuoksuna mutta ei taida kannattaa. Koska jos kävellessä maksimi on 163, niin paljonko korkeampi se olisi juostessa. Olisin ehkä ihan naatti jo ennen mäen loppua. 

Viime torstaina teimme päiväretken Bremeniin. Kaunis kaupunki! Postauksen aloituskuva on sieltä, kävelimme joen vartta noin 2,5 km keskustasta jalkapallostadionille ja samaa reittiä takaisin. Lisäksi kuljimme Viertel-korttelissa sekä turistikansoitetulla Schnoor-alueella. Yllä oleva kuva on Viertelistä. Pidän kovasti siitä, kuinka vihreää Saksan kaupungeissa on. Lisäksi kevyt liikenne on kuningaslaji, autot antavat aina tietä. 

Tällä viikolla olen tehnyt vasta yhden lenkin, eilen kävelin 6 km. Toisaalta, tänään kävelimme puolitoista kilometriä keskustaan pesulaan, sieltä puoli tuntia ostamaan pahvilaatikoita miesystäväni muuttoa varten, sitten tulimme bussilla keskustaan pesulaan, ja kävelimme puolitoista kilometriä kotiin pyykkien ja pahvilaatikoiden kanssa. Mittarini näytti täsmälleen kotiintulohetkellä, että 100 % päivän aktiivisuudesta on täynnä.

Eilen kävelimme tavallista kauemmas kauppaan. Syy on yksinkertainen, suosikkimysliämme ei saa lähi-Pennysta. Mutta mikäs sinne tallustellessa, yksi reitti vie siirtolapuutarha-alueen vierestä, ja minun oli tietysti pakko pysähtyä ottamaan turistikuva yhdestä sisäänkäynnistä. On vaan niin ihanan vehreää ja idyllistä! Palasimme kotiin toista reittiä, ja seuraava kuva oli otettava talosta, jota olen katsellut monta kertaa:

Lähinnä väritys. Täällä voi ilmeisesti olla minkä tahansa värisiä taloja. Lisäksi on aika hauskaa, että monet talot ovat saman kokoisia, eikä niistä oikein tiedä ovatko ne kerrostaloja, usean perheen taloja vai yhden perheen omakotitalo. Toki voi olla, että samassa talossa asuu useampi sukupolvi, mutta silti. 

Olin miettinyt, että josko tällä viikolla pääsisi juoksemaan. En taida kuitenkaan uskaltaa. Jalkani on alkanut oireilla. Ensimmäinen merkki oli varpaan tunnottomuus, joka alkoi heti Karhunkierroksen jälkeen. Sitten varvas oli samaan aikaan tunnoton ja kipeä, niin että juuri oli kipeä ja pää tunnoton. Nyt se on vain kipeä. Ei jatkuvasti, mutta esimerkiksi aamulla kun lähtee liikkeelle niin heti tuntuu kun laittaa painoa päkiälle. Kävelylenkin jälkeen tuntemus on sellainen, kuin varvas olisi kaksinkertainen muihin nähden (kyseessä on isovarpaan viereinen varvas vasemmassa jalassa). Päkiässä tuntuu kipeä kohta niin päällipuolella kuin jalkapohjan puolella. Olen vähän sillä mielellä, että pitänee käydä lääkärissä kunhan täältä kotiudun viikon päästä. 

Tämän viikon muu liikunta on vielä arvoitus. Huomenaamuna heräämme kahdeksalta siivoamaan; miesystäväni asunto menee myyntiin ja vuokranantaja on tulossa katsomaan sitä päivällä. Pikkuhiljaa on alettava pakkaamaan laatikoihin sitä tavaraa, jota mies vie vanhempiensa asunnolle. Ja jos roskien keräys tulee ennen kuin lähden takaisin Suomeen, laitamme huonekalut palasiksi ja roudaamme ne pihalle (neljännestä kerroksesta, 61 rappua, ei hissiä). Eli liikuntaa tulee jonkin verran ilman varsinaista lenkkeilyäkin :) 

Ensi viikolla palaan kotiin keskiviikkona, ja heti perjantaina on tarkoitus lähteä kahden kaverini kanssa polkemaan Saariston rengasreitti. Elän toivossa, että jalkavaiva ei pahene, ja että se ei ärsyynny polkemisesta. Jos käyn lääkärissä ennen tuota reissua, sen on tapahduttava torstaina. Toisaalta voisi olla viisasta käydä, puhutaan kuitenkin että vaiva on alkanut toukokuun lopulla ja pahentunut viimeisen parin viikon aikana. Jotain rasitusjuttua se lienee taas. 

Tällaista kuuluu tällä erää. Olemme yhden läppärin varassa, joten voi olla että postaan seuraavan kerran vasta Suomeen palattuani. Mutta samaa kuulunee tässä välissä, hellelukemia ja kävelyä. Suunnilleen joka toinen päivä mies tekee ruokaa kotona ja joka toinen päivä lounastetaan ulkona. Kotona tehdään paljon salaatteja, lisäksi aamu- ja iltapala ovat hedelmiä, jogurttia ja satunnaisesti mysliä. Ruokajuomat kaupungilla ovat mielenkiintoisia, kuvassa yllä saksalainen spesiaali KiBa, eli Kirsch-Bananennektar, eli kirsikka-banaanijuoma. Hyvää mutta sen verran makeaa että ei toimi ruuan kanssa vaan tekee entistä janoisemmaksi. On muuten kannettu aika paljon kivennäisvettä kotiin, sen verran paljon tulee hikoiltua että en halua jättäytyä pelkän hanaveden varaan. 

Olen täällä ollessa pohtinut, että perustaisinko uuden blogin. Se käsittelisi suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä, enemmän ehkä eroja, koska niitä tuntuu olevan yllättävän paljon. Tiesittekö esimerkiksi sellaista, että kun Saksassa muuttaa pois, niin asunto pitää maalata? Mietinpä vaan niitä asuntoja, joissa asuu opiskelijoita eli vaihtuvuutta on pahimmillaan vuoden välein. Montako maalikerrosta niissä lienee? 

maanantai 5. elokuuta 2019

Helteinen Saksa: kävelyä, kävelyä, lisää kävelyä

Terveiset helteisestä Saksasta! Puolitoista viikkoa olen täällä ollut, ja itse asiassa liikkunut enemmän kuin mitä oletin. Yhtään en ole juossut, kiitos lämpötilan joka on aamuvarhaisesta iltamyöhään 25-27 astetta. Kävellenkin saan sykkeet tarpeeksi korkeiksi, unohtamatta aina niin ihanaa jälkihikoilua :D 

Saavuimme miesystäväni kanssa Göttingeniin viikko sitten lauantaina. Sunnuntaina lähdimme kävelyretkelle, josta tulikin vähän vahingossa ainakin nelituntinen. Ensin mentiin tunnin verran ylämäkeen, suurin osa matkasta kansallispuistossa / luonnonsuojelualueella. 

Lyhyt pysähdys Biergarteniin, mehu- ja jäätelötauko. Sitten syvemmälle metsään, jossa huomasimme aika nopeasti että opastekyltit osoittavat vähän minne sattuu. Pari tuntia auringon paahteessa ja sitten istahdus näköalapaikalle. Suomessa tällaisessa näkyisi oletettavasti vettä:

Paluu Biergartenille, jossa toinen mehutauko. Sitten tunnin verran alamäkeen ja kaupungille syömään. Myöhemmin harmittelin ettei ollut mittaus päällä, olisi ollut kiinnostavaa tietää kuinka pitkän matkan kuljimme. 

Miehellä oli maanantaina hammaslääkärikäynti, jonka jälkeen hän oli muutaman päivän toipilaana. Hän näytti minulle kartasta muutamia reittejä, joita kävin kävelemässä. Toki heti ensimmäisellä lenkillä menin vikaan :D En ollut tajunnut hänen tarkoittaneen kaupungin keskustan kiertävällä reitillä hiekkatiepätkiä, joista osan tunsin jo ennestään. Pysyttelin asfaltilla, ja jossain vaiheessa ihmettelin kun tiedostin olevani aika kaukana keskustasta, nimittäin kansallispuiston reunalla. Kotona näytin mistä olin kulkenut, mies tuumasi että menit sitten aika reilusti ohi. Rapiat 7 km oli tämä lenkki. Seuraavana päivänä kiersin sen oikean, noin 4 km, kameran kanssa. Päälle viellä kiertelyä lähikaduilla niin sain kasaan 5 km. On aika kivat lenkkimaisemat, keskustassa on puistoja, ruusutarha ja kasvitieteellinen puutarha. Sitä paitsi rakennukset ovat niin kauniita, että ei yhtään haittaa vaikka "joutuisi" lenkkeilemään asuinkaduilla.









Myös kolmas lenkki perjantaina meni osittain "vikaan". Lähdin tuttua reittiä kohti rautatieasemaa, ennen sitä käännyin kohti jokea. Mutta koska mies ei ollut huomannut sanoa että pitäisi ylittää joki ja valita sitä puolta seuraava hiekkatie, pysyttelin toisella rannalla. Parin kilometrin päästä tulin siirtolapuutarha-aluelle, josta muistin että olemme kerran päätyneet siellä umpikujaan koska joen yli ei päässyt. Käännyin siis pois ja suuntasin asfalttitietä kohti keskustaa. Ääk, putkahdin tutuille seuduille rautatieaseman lähellä, siis ihan muualla kuin kuvittelin ja mihin olisin halunnut päätyä. No, tästä tuli hiukan alle 7 kilometriä. Lauantaina lähdin sitten parantamaan suoritusta eli menin joen yli, seurasin sen puolen rantaa järvelle. Kiersin järven ja kävelin kotiin, tällä kertaa sitä tietä pitkin minne oletin päätyväni perjantaina. Järven kiertämisen kanssa tästä tuli 9 km. Kaikkinensa siis viikkoon tuli 4 kävelylenkkiä, yhteensä 28 km. 

Eilen sunnuntaina teimme päiväretken Bad Harzburgiin. Pari tuntia junalla sinne, sitten kävelyä kohti vuorta. Huipulle olisi mennyt hissi eli Bergbahn, mutta päätimme kävellä. Ei ihan helppo juttu, ensin mentiin jonkin matkaa loivaa ylämäkeä leveällä baanalla, sitten edessä oli polku ja varoitus 25 %:n noususta. Mietittiin kyllä, että mennäänkö 500 metriä näin vaiko puolitoista kilometriä loivempaa. Päädyttiin lyhyempään joskin rankkaan reittiin. Toki teimme muutaman pysähdyksen, koska kapealla polulla oli syytä väistää alaspäin tulijoita. Itse tulimme alas gondolilla, se oli vähemmän jännittävää kuin mitä kuvittelin. Postauksen aloituskuva on huipulta, tässä lopuksi pari kuvaa polun varrelta.





Tämä viikko näyttää samanlaiselta kuin viime viikko. Lämmin jatkuu, 25-30 astetta. Välillä käy tuuli mutta eipä se tunnu paljoa viilentävän. Taidan siis jatkaa kävelylinjalla. Viikonloppuna teemme ehkä toisen päiväretken, mahdollisesti Bremeniin.