torstai 31. joulukuuta 2015

Salil vika

 
Vanha vuosi on hikoiltu ja saunottu pois :) Olen innostunut yhdistelmätreeneistä kuntosalilla, tällä viikolla olen tehnyt sekä maanantaina että tänään niin, että ensin pyöräilin ja sitten tein lihaskuntotreenin. Maanantain pyöräily oli 44 minuuttia ja tämänpäiväinen 33. Lihaskunto-osuus oli maanantaina 31 minuuttia ja tänään 39. 

Olin kuvitellut, että välipäivinä ihmiset lomailevat mutta kaikkea muuta, melkoisen ruuhkaisaa oli molempina päivinä, maanantaina neljästä kuuteen ja tänään kolmesta viiteen. Pyöräilyosuuden lopulla on saanut tiirailla ympäri salia, että missä on tilaa, minne kipittää tekemään lihaskuntoa. Tänään jaoimme selkälaitteen toisen kuntoilijan kanssa, kun minä tein selänojennuksia niin hän teki vatsoja, ja kun hän oli laitteessa niin minä tein käsipainoilla pystypunnerruksia. 

Nyt on lihakset väsyneet, iltavenyttelyä vailla. Eilen olin taas kaverin kanssa vk-lenkillä, jouluruuan paisuttama maha painoi ja tuntui roikkuvan trikoiden ulkopuolella, silti vauhti oli kohtalainen. Ensimmäinen alamäkivoittoinen kilometri kulki aikaan 6.41, vähän jo säikähdin että oliko liian kova, jaksanko loppuun. Etenkin kun juostiin Porvoossa, jonka maastonmuotoja ja reittivaihtoehtoja en vielä tunne oikeastaan ollenkaan. Väliin tuli yksi hitaampi 7.16-kilometri, muuten vauhti oli aika tasainen vähän yli tai alle seitsemän minuuttia, keskivauhti 6.58. Mutta ilo huomata, että toinen vk-lenkki peräkkäin alle seiskan keskivauhdilla. Keskisykkeellä 169 juostiin 49 minuuttia, 7,02 km.

Jäin nyt minilomalle, palaan töihin vasta ensi viikon torstaina. Aion nukkua paljon, lukea kasan kirjoja - ja lenkkeillä! Ihana ajatus päästä ulos päivänvalossa. Ainakin toistaiseksi Vantaalla on sellainen sentin lumijääkerros, että nastalenkkarit ovat paikallaan. Kerron sitten, vieläkö niissä on turbovaihde :)

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joululenkkeilyä tutuilla mutta samalla vierailla reiteillä

Arkistokuva. Orirun 2014, puolimaraton selätetty.
Jouluksi lähdin vanhempieni luo Orivedelle, paikkakunnalle jossa asuin ylioppilaaksi asti ja uudelleen vuodet 2009-2014. Pakkasin tietenkin mukaan lenkkarit, ettei joulu mene makoiluksi. Rohkeasti valitsin mukaan tavalliset lenkkarit, epäilin että lämmin sää jatkuu joulun yli eikä nastoille ole tarvetta. Oikeassa olin.

Matkustin aatonaattona päivällä, ja illalla suuntasin lenkille. Reitti Pappilankangas - sairaala - Asema - Pappilankangas oli viiden ja puolen kilometrin mittainen ympyrä. Meno oli raskasta. Olin ottanut iltapäivällä migreenilääkkeet, enkä lainkaan arvannut että myöhäisillan, yön ja aamun aikaa jouduin ottamaan vielä neljä satsia lisää että kipu oli kokonaan poissa... Toki lenkki oli myös mäkisempi kuin mihin olen Vantaalla ja sitä ennen Lohjalla tottunut. Keskivauhti oli tasan 8 minuuttia per kilometri, keskisyke 157.

Joulupäivänä menin äitini kanssa noin puolentoista tunnin (1.28) rauhallisen kävelylenkin, keskivauhti 10.10 ja keskisyke 124. Alussa varsinkin vatsa painoi, jouluruokien syömisestä oli vain kolme ja puoli tuntia ja taatelikakusta + pipareista vain tunti. Loppua kohti helpotti :)

Kävelylenkki sai luvan olla tämän viikon pitkis. Lauantaina eli tapaninpäivänä en saanutkaan kaverista pitkisseuraa joten lenkkeilin yksin. Olin ajatellut mennä ympyrän, noin 17-18 km. Mutta mutta: juomapullot oli jääneet kotiin eikä vanhemmillani ollut mitään kerhopulloja tai vastaavia. Äiti lupasi lähteä pyörällä perääni ja tuoda juotavaa, mutta ei sitten kuitenkaan tehty niin. Ajattelin että on se epäreilua, että kuusikymppinen äitini joutuisi pyöräilemään kovassa tuulessa niin että saan juotua riittävästi noin kahden ja puolen tunnin lenkillä.

Päädyin sitten tekemään lenkin pururadalla, 1 h 14 min, 8,76 km. Heti alkuun oli parisataa metriä tiukkaa ylämäkeä, ja mäkisyys oli valttia koko ajan. Lähdin seuraamaan vitosen lenkin kylttejä, ja reitillä tuli vastaan kaksi todella jyrkkää mäkeä. Orivedellä asuessani kävelin ne aina, nyt menin juosten. Jälkimmäisen kohdalla tosin katselin että viereen oli tehty tie, epäilin että se on tehty mäen ohittamiseksi, niin kuin äiti myöhemmin vahvisti olevan. Tultuani alkupiteeseen seurasin kolmosen kylttejä, ja kierroksen jälkeen lähdin uudestaan kolmoselle jonka keskivaiheilta käännyin lyhyelle pätkälle asfalttia ja vanhempieni talolle. 

Illalla huomasin, että nyt muuten tuntuu nilkan ja säären etuosassa. Vertailukohta on aika hyvä: Vantaalla kun juoksen töistä kotiin 5 km on matkalla nousua 10 metriä ja laskua 40 metriä. Pururatalenkin vajaalla 9 kilometrillä oli sekä nousua että laskua 145 metriä! Ei ihme että keskisyke oli 164 :D Lisäksi kyseessä oli todellakin pururata, monessa kohtaa sitä oli pehmeä paksu kerros. Ja missä ei ollut purua niin oli märkää hiekkaa, joka antoi askeleen alla periksi niin että maahan jäi jalanjälki. Keskivauhti oli normaalin pk-lenkin tasoa eli 8.27, yhtään kovempaa en olisi ylensyöneenä päässyt.

Tänä vuonna juoksua on tähän mennessä ollut vain 416,1 km, johtuen siitä että kesäkuun alun maratonin jälkeen kävelin kesä-, heinä- ja elokuun. Alkusyksystä tein kävely-hölkkää, jonka laitoin lajivalinnan "muu laji 1" alle ihan sen takia, koska en juossut koko matkaa. Osa lenkeistä oli sellaisia joissa oli vain muutama lyhyt kävelypätkä, mutta suurimmassa osassa kävelyä oli ehkä noin kolmasosa. Näitä "muu laji 1" - kilometrejä on 289,5. Lisäksi ulkopyöräilyä 66,4 km ja uintia muutama kilometri. Sekä 58 kpl lihaskuntotreenejä.

Tästä taas hyvillä mielin uuteen viikkoon ja kohti uutta vuotta. Ajattelin ottaa ensi vuoden tavoitteeksi 1500 juoksukilometriä - tarkoittaa n. 29 per viikko. Saa nähdä miten käy, onnistuuko :) 



torstai 17. joulukuuta 2015

Nastalenkkareissani on salainen turbovaihde




Tämä viikko ei ole ollut ollenkaan sellainen kuin odotin. Siihen on monta syytä.

Ensinnäkin, kaverini ei tullut pääkaupunkiseudulle vielä maanantaina joten menin silloin lenkille. Tiet olivat sen verran jäässä että vedin jalkaan nastalenkkarit, reilut kaksi vuotta vanhat Icebugit joilla on kuitenkin juostu vain muutama lenkki. Sunnuntaisen parituntisen pitkiksen jälkeen yllätyin, kuinka kevyttä ja helppoa meno oli. Tunnin lenkille kertyi pituutta 7,3 km keskivauhdilla 8.13 ja keskisykkeellä 151. Itse asiassa monta kilometriä ole lähempänä kahdeksaa minuuttia, yksi jopa sen alle, mutta yksi hidas 8.25 heikensi keskiarvoa.

Eilen keskiviikkona olin illalla teatterissa, mutta päätinkin ottaa töihin juoksuvehkeet mukaan ja juosta kotiin. Kiire oli, että ehdin syödä rauhassa, käydä suihkussa ja matkustaa Helsinkiin. Silti, edellisen kerran kun juoksin töistä kotiin niin lähdin rauhassa ja totesin että sykkeet eivät pysy kurissa niin mennään sitten niin lujaa kuin kulkee. Silloin kulki noin kahdeksan ja puolen minuutin kilometrivauhdilla ja oli tukalaa.

Nyt tapahtui jotain aivan uskomatonta, sellaista etten meinannut uskoa mittarin lukemia ollenkaan. 5,05 km aikaan 34 minuuttia 28 sekuntia. Keskivauhti oli siis suorastaan järkyttävä 6.49. Siis 6.49! En ole oikeastaan koskaan päässyt niin lujaa. Viime talvena Lohjan TalviJuoksuSarjan neljällä kilometrillä taisi olla sarjan viimeinen missä keskivauhti oli 6.36 mutta se oli täysillä mennen. Nyt tuntui siltä, että en mennyt täysiä vaan jonkin matkaa olisin jaksanut vielä. Ensimmäinen kilometri oli superhurja 5.58, niin lujaa en ole koskaan mennyt lenkillä muuten kuin 400 metrin vedoissa, niissä paras kilometri on ollut noin viisi ja puoli minuuttia. Muut kilsat olivat eilen 7.07, 7.01, 7.06 ja 6.52. Olen aivan puulla päähän lyöty. Okei, matka oli melkein täysin tasaista ja loivaa alamäkeä, mutta silti tämä oli nopein keskivauhti huomioiden koko juoksuharrastusaika, kohta kolme ja puoli vuotta.

On siis aivan huikea fiilis jatkaa treenejä. Mieli palaa juoksemaan, mutta tänään kävin tekemässä tunnin salitreenin ettei vallan lihaskunto unohdu tässä juoksuhuumassa. Kiva nähdä mitä tapahtuu viikonlopun pitkiksellä, onko vauhti tutun hidas 8,5-9 minuuttia vai mennäänkö lähempänä maanantain lukemia.

Ihana hehkuttaa myös täällä, vaikka blogi on tuore niin aika paljon olen ehtinyt valittaa hitautta. Nyt kulkee ja iloitaan siitä! Heti teki mieli ilmoittautua juoksutapahtumiin, en tehnyt sitä vielä mutta toukokuinen HCR kiinnostaa kovasti.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Erinomainen teeniviikko




Toinen treeniviikko flunssan jälkeen, ja nyt tuntuu tosi hyvältä! Viikko oli ehjä ja monipuolinen. Liki jokainen treeni oli parempi kuin mitä etukäteen odotin.

Treeniviikko alkoi heti maanantaina, silloin ohjelmassa oli kevyt juoksulenkki. Tällä kertaa tuttu reitti lyheni kilometrillä, kun pysähdyin juna-asemalle hakemaan pyörän kotiin. Kuitenkin 5,7 km keskivauhdilla 8.27 ja keskisykkeellä 154.

Tiistaina menin salille, jossa pyöräilin ensin kuntopyörällä 44 minuuttia ja tein päälle lihaskuntoa 40 minuuttia. Pääpaino oli keski- ja yläkropassa mutta pari kyykkyäkin piti tehdä.

Keskiviikkona "urheilin" jouluostoksilla, tosin remontin keskellä olevassa Myyrmannissa niin aika tyhjin käsin lähdin ostoksilta pois. Uusi yritys ensi viikolla jossain muualla.

Torstaina oli taas salipäivä, tein tutun ohjelman kahden liikkeen sarjoja kahden minuutin palautuksilla. Extrana tein pari hartialiikettä, joskin sarja jäi puolitiehen kun alkoi olla ruuhkaa ja palautuksen aikana laitteille tuli muita käyttäjiä. Mutta tärkeintä oli että sain kyykyt ja keskikehon liikkeet tehtyä.

Perjantaina olin taas juoksemassa kovakuntoisen lenkkikaverin kanssa, eli tiukasti vk:lla mentiin. Tällä kertaa kuntopolulla jossa luvassa oli muutama kova ylämäki, yksi pitkä ja muutama jyrkkä. Alun kolme tasamaan kilometriä olivat noin 7,5-minuuttisia, siinä kohtaa jo varoitin että mäkiosuudella hidastuu ja mahdankohan jaksaa loppuun asti ilman kävelyaskeleita. Jaksoin, taas. Juostiin 8.56 kilometriä keskivauhdilla 7.41 ja keskisykkeellä 168. On se kiva tietää, että siellä on sitä vauhtia, vaikka meno vielä hidastuukin paljon ylämäissä sekä vastatuulessa.

Tänään oli sitten pitkispäivä. Olin ajatellut, että reilut puolitoista tuntia pitää mennä, aina parempi mitä kauemmin. Otin varuiksi matkaan mukaan bussikortin, että jos katkean totaalisesti niin pääsen kuitenkin kotiin. No, kortille ei ollut tarvetta vaan jaksoin kotiin omin jaloin. Lähdin kohti Keravanjoen rantaa, jota pitkin juoksin Heurekan ohi Tikkurilaan ja edelleen kehä kolmosta Tuusulanväylälle. Mittarissa oli tunti kun tulin kehätielle, tuumin että ei tunnu missään niin en käänny Tikkurilaan ja sieltä kotiin vaan jatkan kesän pyöräilyistä tuttua reittiä. Kehällä ja Tuusulanväylällä tuntui olevan paljon loivaa ylämäkeä, lisäksi tuli pari lyhyttä lumikuuroa. Lenkkeily oli silti hauskaa. Käännyin Tuusulanväylältä kohti Tikkurilan urheilupuistoa ja kipitin sen ohi kotiin. Kuten kuvasta näkyy, mittaa tuli reilut kaksi tuntia ja reilut 15 kilometriä. Keskivauhti oli 8.27 ja keskisyke 155.

Kotona odottikin yllätys; urheilurintsikan reuna oli hiertänyt kainalon alta. Matkan varrella en huomannut mitään, vasta kotona kun aloin riisua niin tunsin kuinka valuva hiki kirveli. No, näitä sattuu. Kumma juttu silti, kun ei ollut uusista rintsikoista kyse vaan sellaiset joita olen käyttänyt useita kertoja sekä salilla että juostessa. 

Hyvä viikko siis, kuusi treeniä joihin kului 6 h 45 min, juoksukilometrejä 29,5. Harmi vaan että ensi viikosta tulee väistämättä vähätreenisempi, tapaan ystävääni yhtenä tai kahtena päivänä ja keskiviikkoilta menee teatterissa. No, viime viikollakin oli viisi treenikertaa niin ehkä siihen väliin sopii yksi kevyt viikko.





maanantai 7. joulukuuta 2015

Pk:ta ja vk:ta





Terveisiä tuuliselta lenkkipolulta!

Flunssa on lopullisesti selätetty. Viime viikolle sain jo neljä treenipäivää: rauhallinen kävely 41 min, rauhallinen pyöräily kuntosalilla 44 min + päälle 20 min lihaskuntoa, kevyt juoksu 39,5 min sekä omaan tasoon nähden vauhdikas ja kovasykkeinen juoksu 1 h 16 min. 

Perjantaisesta kevyestä juoksulenkistä kirjoitinkin jo. Lauantaina olin kyläilemässä Porvoossa ja tietysti oli lenkkikamat mukana. Oltiin etukäteen puhuttu että mennään noin tunnin lenkki, vähän hirvitti että kuinkahan minun käy; tiesin lenkkikaverini juosseen puolikkaan reilusti alle kahteen tuntiin. Sanoin lenkin aluksi, että hänelle voi lenkki olla kävelyvauhtinen vaikka minulle se on kova. 

Yllätyin siitä, kuinka hyvin jaksoin. Mentiin 9,7 km ja keskisykkeeni oli 170. Alussa muutama kilometri alle sen, loppupuoliskolla tasamaallakin tasoa 173. Kropassa ei kuitenkaan tuntunut mitenkään pahalta, ihan lopussa pohkeissa alkoi tuntua vähän mutta ei varsinaisesti painanut. Keskivauhti oli 7.48, siis nopeinta pitkään pitkään aikaan. Nopein kilometri meni 7.28, tasoa jota juoksin kolme ensimmäistä harrastusvuotta. 

Olin etukäteen epävarma ja huolissani. Mietin että mitä jos en jaksa. Onneksi lenkkikaverini huomioi hitaamman tahtini ja sanoi, että minä saan määrätä vauhdin. Mietin kolmen kilometrin jälkeen, että näinköhän mennään liian lujaa. Vastatuulessa tuli muutama yli 8 minuutin kilometri, mutta yllättävän helpolla pääsin kuitenkin. Mietin matkalla muutamaan otteeseen, ja sanoinkin sen ääneen, että vauhtini voi hidastua loppua kohti tai voi olla että jossain kohtaa tulee noutaja. Kumpaakaan ei tapahtunut. 

Lenkki antoi valtavasti uskoa. Ehkä uskaltaudun keväällä puolimaratonille? Ennätykseni on syksyn 2014 Ruisrääkistä 2.44, silloin tosin jouduin pistoksen takia kävelemään viimeiset neljä kilometriä. Mutta nyt meni siis liki kymppi aikaan 1.16, huomioiden vähän yli kaksinkertainen matka ja todennäköinen vauhdin hidastuminen olisin nyt ehkä suunnilleen samassa vauhdissa. Kuitenkin huhti-toukokuuhun on vielä sen verran aikaa, että kehitystä ehtii tapahtua. 

Tänään lähdin taas juoksemaan, hurjan tuuliseen säähän. Jos olisin arvannut että vielä ei tyynny päivän aikana, olisin ehkä ottanut aamulla salikamppeet mukaan ja mennyt pyöräilemään + tekemään lihaskuntoa. Nyt kuitenkin kipitin 5,5 km aikaan 47 minuuttia. Keskivauhti 8.27 ja keskisyke 154. Ilokseni taas huomasin, että ilman sykerajoitusta ja mittarin piipitystä keskilukema pysyi alle 155. Lenkki oli aika kaksijakoinen: alkupuolisko oli myötätuulta ja tasaista tai hyvin loivaa alamäkeä, lisäksi yksi isompi alamäki. Toinen puoli olikin sitten vastatuuleen, aluksi oli yksi pidempi alamäki mutta sen jälkeen lähes koko matka hyvin loivaa ylämäkeä, mutta ylämäkeä kumminkin. Sen verran vilkaisin mittaria että muutamaan otteeseen oltiin yli 160 sykkeissä. Mutta kaiken kaikkiaan tästäkin jäi varsin hyvä fiilis. Keskisyke alle 155 ja kilometrivauhti reilut kymmenen sekuntia nopeampi kuin viimeksi.

Nyt on sellainen olo, että tästä todellakin lähdetään uuteen nousuun!

torstai 3. joulukuuta 2015

Uuteen nousuun


No niin, post-flunssaattinen elämä on valmis jatkumaan. Hiukan vielä on tukkoisuutta ja kuumemittarissa sitkeästi 37 astetta, mutta lämpö on sen verran lähellä normaalia että uskaltauduin ulos. 

Kuten kuvasta näkyy, Vantaalla ei vielä ole hiihtokelejä joten juostava on. Tein lyhyen lämmittelyn kotona ja sen jälkeen 4,5 km:n lenkin. Alussa tuntui kevyeltä ja helpolta, oli sellainen olo että voisin mennä pitkänkin lenkin, mutta harmi kun pitää lähteä liikkeelle varovasti. Pari kilsaa tuntui hyvällä tavalla oudolta: ensimmäisellä kilsalla keskisyke 149, toisen keskivauhti 8.13 - nopein kilsa pitkään aikaan. Loput kaksi ja puoli kilometriä olivatkin melkein pelkkää ylämäkeä, tosin hyvin hyvin loivaa. Huomasin kuitenkin vauhdin hidastuvan ja sykkeiden nousevan. Koko lenkin lopputulema oli: kesto 39,5 minuuttia, keskisyke 153, keskivauhti 8.42. Ilahduin keskisykkeestä; menin "vapaasti" eli ilman sykerajoitusta, mittari ei siis piipittänyt kun syke oli yli 155. Silti keskisyke pysyi sen alla. Vauhti on hidas mutta ehkä se siitä kasvaa. Vuodenvaihteen nurkilla aion tehdä myös juoksuvetoja noin kerran viikossa.

En tiedä, ehkä parin viikon pakkolepo teki hyvää. Saa nähdä miltä olo tuntuu seuraavilla lenkeillä. Pitkistä en vielä tällä viikolla juokse, mutta muuten palailen normaaliin treenirytmiin. Että voi tuntua hyvältä päästä ulos, vaikka onkin pimeää ja tuulista ja sataa joka päivä!

Tässä vielä ruokavinkki: porkkana-bataattimuusi. Oma kolmen päivän satsi sisälsi puolikkaan bataatin, kolme isoa porkkanaa, lorauksen rasvatonta maitoa, purkin vähärasvaista ruokakermaa ja ripauksen suolaa. Älyttömän hyvää vaikka itse sanonkin :) Kyytipojaksi oli kanafileitä, kukkakaalia, kurkkua ja miniluumutomaatteja. Kuvassa ei näytä niin hyvältä kuin livenä, valaistus on turhan himmeä.