Juhannuslenkki

Kesälomani ensimmäinen viikko on mennyt laiskotellessa. Itse asiassa kaksi viikkoa; en ole tehnyt yhtään mitään Pirkan Pyöräilyn jälkeen. Paitsi siivonnut kesämökillä, uinut ja saunonut kahdellakin mökillä. Tänään lähdimme ystäväni kanssa ulkoilemaan. Juhannuspäivän krapula saattoi painaa jaloissa, aika raskasta oli ja kovasti hikoiltiin! Lenkkeilimme ystäväni miehen mökkimaisemissa Orimattilassa, noin puolet matkasta poluilla ja puolet metsäautotiellä. Isommalla hiekkatiellä viihdyimme vain parisataa metriä. Lenkkeilimme 5,73 km / 51 min. Keskisykkeeni oli jäätävän kova 158, ottaen huomioon että kävelimme 3 isompaa ylämäkeä, muuten oli melkolailla tasaista.

Lomalenkkeilyt saattavat muutenkin jäädä väliin. Tiistaina lähdemme miesystäväni kanssa Tukholmaan, josta kotiudumme perjantaina. Koska asumme eri maissa ja näemme harvoin, haluan viettää hänen kanssaan jokaisen mahdollisen minuutin näiden 6 viikon aikana. Kun hän lähtee heinäkuun lopulla, on seuraavaan juoksutapahtumaani aikaa kuukausi. Mies ei estele lenkille lähtöä, mutta mieluummin kuljen hänen kanssaan kuin jätän hänet yksin miettimään mitä tekisi. Onneksi hänellä on hyvät unenlahjat, voin käydä tekemässä pikkulenkkejä silloin jos herään häntä ennen tai jos en nuku päikkäreitä hänen kanssaan. Loman alussa kävi niin, että lauantaina nukuin kahdet päikkärit, ja sen jälkeenkin muutamana päivänä yhdet, vaikka yöunet on olleet 9-10 tuntia... Ei ihme että on tuntunut väsyneeltä pitkin kevättä!

Juoksuhaasteeseen täyttyy kohta 10, "lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille".

Pirkan Pyöräily 2018: Klassikko

Noin kivaa on päästä maaliin pyöräilytapahtumassa! :D 

Osallistuin toista kertaa Pirkan Pyöräilyyn, matkana sama kuin vuosi sitten eli Klassikko 134 km. Lähtökohdat olivat hiukan erilaiset mutta tulos melko lailla sama. Viimeksi ajoin lainatulla pyörällä, jolla olin ajanut yhden 40-minuuttisen lenkin ennen tapahtumaa. En sen pidempää, koska en osannut vaihtaa vaihteita pienemmälle. Nyt alla oli oma pyörä, ja kilometrejä koossa kolmisensataa. Tänä vuonna tosin vähän, koska ennen maratonia vain juoksin, ja tässä välissä en kolmen viikon aikana ehtinyt tehdä montaa pyörälenkkiä. Viime vuonna kaverini oli kokeneempi pyöräilijä ja minä ummikko, tällä kertaa minä olin kokenut ja kaverina ummikko, ystävä joka ajoi ensimmäistä kertaa ikinä maantiepyörällä. Eipä hän tuntunut paljoa totuttelua vaativan, vaan meni alusta asti kuin vanha tekijä :) 

Vuosi sitten olin liikkeellä tyhjillä jaloilla, koska edellisenä päivänä juoksin Sappeen Extreme Runissa 10 km. Autojen ja rakennustelineiden ylitys, laskettelurinteen kiipeäminen ylöspäin ynnä muu hauska vei mehut aika tehokkaasti. Nyt tuntui virkeämmältä, mutta mietin kyllä että olenkohan sittenkään vielä palautunut Helsingin retkestä. 

Ajallisesti mentiin pitkälti samoissa. Vuosi sitten matkaa kertyi 134,01 km, aikaa meni 6.19,04. Tällä kertaa matka oli 132,07 km, mutta siitä puuttuu Rantatunneli melkein kokonaan koska sieltä ei löytynyt gps-signaalia. Aikaa kului 6.22,48. Keskisyke vuosi sitten 138, nyt 135. Teiskon mäet olivat tänäkin vuonna yhtä murhaavia, ja aloin jo epäillä että kohta joudun talutushommiin. Pääsin kuitenkin kaikki ylös ajaen. 

Mielestäni Pirkan Pyöräily on yksi parhaista tapahtumista. Satun asumaan jäähallin vieressä, joten fiilistely alkaa aamulla ennen seitsemää kun kuulutukset alkavat. Ensimmäinen ryhmä lähti 217 kilsalle klo 7.20. Minä ja ystäväni suuntasimme lyhyemmälle Näsijärvi-kierrokselle noin kello 8.45. Ensimmäinen huoltopiste Ylöjärven Mutalassa tuli noin 30 kilsassa, juuri siinä kohdassa, kun alkoi kaivata jotain syötävää. Tarjolla oli rusinoita, mehua, urheilujuomaa ja vettä. Matka jatkui lyhyen pysähdyksen jälkeen. Seuraava huoltopiste oli noin 60 kilsassa Kurussa. Sinne mentiin kohtalaisen vilkkaasti liikennöityä tietä. Pääosin autoilijat ohittivat kaukaa, jokunen viisti varsin läheltä. Kurun pysähdyksessä tarjolla oli energiageeli, mehua, kahvia, urheilujuomaa ja vettä. Täältä lähdettäessä liikenteenohjaaja toivotti hyvää loppumatkaa. Pieni asia, josta tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. 

Kolmas väli oli vain 17 km mutta silti kaikista raskain. Kurusta Muroleeseen on sellainen maasto, että nousua ja laskua riittää, tasaista ei ole juuri lainkaan. Mäet ovat pääasiassa lyhyitä mutta jyrkkiä. Vastatuulta oli, paitsi parissa ylämäessä tyyntyi ja samantien pukkasi hirmuisen hien. Muroleeseen kun päästiin niin oli jo vähän nälkä. Täällä syötiinkin vähän tukevammin, tarjolla oli ruisleipää, vaaleaa leipää, suolakurkkua ja rusinoita. Sekä juotavat tietysti. Viime vuonna täältä sai suklaakakkua, nyt ei, kauhea pettymys! :)

Terälahden huoltopisteelle oli Muroleesta 22 km. Alussa oli vielä niitä inhottavia jyrkkiä mäkiä, sekä vastatuulta. Mitä lähemmäs Terälahtea tultiin, sen kivempi oli sujutella menemään. Maasto oli kumpuilevaa, mutta ylämäet olivat loivempia. Kaikkia alamäkiä ei uskallettu lasketella täysiä, ei millään välillä. Aina oli vastassa mutka, tai asfaltissa railoja, tai jotain muuta minkä takia oli pakko jarruttaa vähän. Terälahdessa juotiin taas mehua ja vettä, syötäväksi saatiin suolakurkkua ja suklaata. Kyllä muuten oli suklaa hyvää! 

Olimme miettineet, että jättäisimme viimeisen huollon väliin, koska siitä on maaliin enää 13 km. Toisin kävi. Ystävälläni oli kauhea pissahätä, ja minun polveni oikutteli niin oli oikeastaan pakko pysähtyä. Vasen polveni alkoi kiukutella noin 80 kilsan kohdalla, ulkosyrjään pisti. Kävellessä ei tuntunut miltään, mutta vihlonta alkoi muutaman sadan metrin polkemisen jälkeen. Loppu 20 kilsaa oli aika tuskaista. Harmi sinänsä, koska Terälahden jälkeen saatiin hetkeksi myötätuuli ja tuntui, että loivat ylämäet pääsi melkein polkematta ja isolla vaihteella. Viimeiseen pitkään ylämäkeen tulikin sitten taas hirveä vastatuuli, tuntui ettei pääse mihinkään eikä oikein jaksa enää pyörittää. Tiedä sitten, lähdettiinkö alussa liian lujaa. 

Viimeinen huolto Sorilan koululla tarjosi suolakurkkuja ja rusinoita, ja ne tulivat tarpeeseen. Täälläkin pari mukia mehua kehiin ja sitten loppusuora. Ystäväni ehti kysellä monta kertaa, joko kohta ollaan perillä, sen verran pitkiä nuo viimeiset kilsat olivat. Lopulta päästiin maaliin ja lämpimän keiton luo. Jälkkäriksi ostettiin lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, kyllä olimme sen ansainneet!

Tapahtumasta ei jäänyt mieleen mitään miinusmerkkistä. Paitsi sää; tuuli mokoma viilensi sen verran että vasta kotona tajusin polttaneeni naaman ja käsivarret. Mutta osallistujan tyhmyydelle tapahtuman järjestäjät eivät voi mitään :) Plussapuolia on runsaasti. Maisemat tietysti. Alkumatkasta ihailtiin taloja ja haisteltiin luonnonkukkien tuoksua. (Loppumatkasta lähinnä tuijotettiin eteenpäin ja odotettiin koska tämä loppuu). Huoltopisteitä on reitin varrella riittävän monta, ja niistä saa tarpeeksi paljon syötävää. Ihan parasta on se, että tarjolla on sekamehua eikä pelkkää urheilujuomaa. 

Hienolta tuntui myös se, että pitkän matkan pyöräilijät tsemppasivat ohittaessaan. 36 km/h ryhmä taisi mennä ohi jo heti kohta Ylöjärven jälkeen :) Myös muita vauhtiryhmiä meni ohi silloni tällöin, ja melkein kaikista huudeltiin tsemppiä ja jaksamista. Yhdestä porukasta muistutettiin että pitää höpöttää, toiset huikkasivat että "imuun vaan". Tuumasin kyllä että en taida päästä alamäessäkään niin kovaa mitä jotkut menevät tasamaalla :D Mutta se fiilis kun saat tsemppausta! Juoksutapahtumissa tuntee niin helposti olevansa tiellä hidasteena, kun porukkaa menee ohi. Ehkä kyse on tapahtumien erilaisuudesta. Pirkan Pyöräily ei ole varsinaisesti kilpailu, siinä ei ole ajanottoa eikä ensimmäiseksi maaliin tulleet saa erityisiä palkintoja. Kaikille mitali, ja muut palkinnot arvotaan. 

Saa nähdä, osallistunko ensi vuonna. Mieli tekisi, mutta kun mieli tekisi myös Karhunkierroksen 31 kilsalle ja se on vain 2 viikkoa ennen... Tosin näihin on aikaa vuosi, kyllähän tässä ehtisi treenata itsensä siihen kuntoon että jaksaa heittämällä molemmat... :)

Seuraava tapahtuma, johon olen ilmoittautunut, on puolimaraton Tampereella elokuun puolivälissä. Voi olla, että tähän väliin tulee heräteilmoittautumisia. Yksi ystäväni on jo ehdotellut Himos Trailia, se on viikkoa ennen puolimaratonia joten siellä täytyisi tyytyä lyhyimpään matkaan (9 km) jotta ehtii palautua seuraavaksi lauantaiksi. Katsotaan, mistä sitä itsensä löytää tässä kesän aikana. 

Ilmajoogaa kokeilemassa

Tampereella GoGo Cityssä oli keskiviikkona mahdollisuus kokeilla ilmajoogaa. Minähän lähdin heti mukaan! Olen katsellut liinoja, ja nähnyt joskus jonkun tekevän niillä jotain, mutta ilman ohjeita tai ohjausta en ole uskaltautunut kokeilemaan. Kokeilu järjestettiin max. kuuden hengen pienryhmissä, puoli tuntia kerrallaan. Tämän kuvan varastin GoGon Facebook-sivulta... Toinen ryhmä on lopettamassa ja kolmas ryhmä aloittamassa. Meikäläisestä näkyy puolet kuvan vasemmassa reunassa. Sinisessä liinassa taiteilee ohjaaja Henriikka Roo. 

Puolessa tunnissa ei ehdi paljoa, varsinkaan kun liinoja on käytössä vain kaksi. Jotain kuitenkin, ja mikä tärkeintä, tästä sai rohkeutta että voi joskus kokeilla itsekin. Kuvan pää alaspäin meneminen tehtiin vasta viimeisenä, onneksi :) Aloitettiin sillä, että liina vedettiin auki niin että sinne pääsi sisälle makoilemaan, vähän kuin olisi ollut riippumatossa. Kädet ja jalat pitkälle ojennettuna voi olla ihan paikallaan, tai voi liikuttaa raajoja sivulle. Tein sinisellä liinalla, aluksi mietin että onko se liian korkealla (on siis vähän korkeammalla kuin punainen), mutta ehkä kyse oli enemmänkin siitä että olen turhan kankea ja pelokas :D 

Ensimmäinen varsinainen liike oli sellainen, missä liina tuli kainaloiden alle. Siitä laskeuduttiin kyykkyyn, levennettiin asentoa, ja liikuttiin ensin sivuttain, sitten kääntyillen. Eli leveässä kyykyssä painonsiirtoa puolelta toiselle, venytystä sisäreisiin. Kun kääntyi sivuseinään päin ja ojensi kädet sivulle, oli joogan soturiasennossa (tai venyttämässä lonkankoukistajaa).

Liinan kanssa on mahdollista tehdä lankku ja siihen monta variaatiota. Liina nilkkojen alle ja sitten vaan kokeilemaan vähän kaikkea: peruslankkua joko suorillä käsillä tai käsivarret maassa. Polvien koukistusta rinnan alle tai jalkojen liikuttelua sivulle. Kun peppu liikutetaan kattoa kohti jalat suorina, aletaan lähestyä päälläseisontaa. Tämä on sellainen, joka ehkä päätyy vakituiseksi osaksi salitreeniäni. 

Hauska liike on myös sellainen, jossa jalkaterät pysyvät paikallaan ja muu kroppa liikkuu. Liina tulee etukautta kainaloiden alle, ja sitten nojataan eteenpäin. Kroppa pysyy suorana etunojassa. Siitä laskeudutaan kyykkyyn, ja siirretään kroppa tikkusuoraksi takakenoon. Siitä taas kyykyn kautta etunojaan. Kädet ovat koko ajan suorana sivulla. Jos liike sujuu helposti, sen voi tehdä myös niin että suorana ollessa toinen jalka on ilmassa; etukenossa takana ja takakenossa edessä. 

Lopuksi kokeiltiin mennä pää alaspäin. Hui! Itselleni tämä oli vaikeinta. Aluksi liina painoi ristiselkää niin, etten voinut "maata selälläni" ilmassa. Onneksi liinassa riittää leveyttä, sitä kun avasi ehkä noin kämmenen levyiseksi niin ei painanut enää niin paljoa. Hankalaa oli myös uskaltaa irrottaa jalat maasta, ponnistaa irti ensin toinen ja sitten toinen, ja samalla antaa yläkropan painua alas. Kun sain jalat ilmaan, pidin yhä tiukasti liinasta kiinni. Ohjaaja kysyi uskallanko irrottaa kädet, no en uskaltanut kuin toisen vaan, ja sittenkin painoin kämmenen tiukasti lattiaan. Ei puhettakaan, että olisin laskenut kädet viistoon ja antanut kropan keinua vapaasti! :D En tiedä  mikä tässä pelotti, liina kuitenkin on niin tiukasti pujotettu että siitä on mahdoton pudota, jos vaan suinkin nostaa jalkansa liinan ulkopuolelle. 

Pidän tärkeänä, että tällainen opastus järjestettiin. Opin, että liinaa voi hyödyntää sekä lihaskuntotreenissä että venyttelyssä. Nyt kokeillut liikkeet olivat yksinkertaisia, ne on helppo muistaa kun myöhemmin tekee omatoimisesti. Mieli kyllä tekisi mennä ihan oikealle ilmajoogatunnille, sellaiselle missä jokaiselle osallistujalle olisi oma liina ja aikaa enemmän kuin puoli tuntia. Ehkä joskus menenkin, ilmajoogaa näyttää olevan tarjolla varsin monessa paikassa. 

GoGon kesätreenihaaste on ollut voimassa viikon ajan, tällä viikolla sain kasaan 4 merkintää. Treenikassiin jäljellä 56...