torstai 27. heinäkuuta 2017

Urheiluhierojan tuomiolla

Lopultakin sain varattua ajan urheiluhierojalle! Pohkeita kiristeli jo pari kuukautta; ennen toukokuun HCR:ää koin pari kertaa yöllisiä kramppeja. Maanantaiaamuna huomasin, että oli vaikeaa kävellä portaita alas. Olin saanut ajan tiistaiksi, varasin heti koko tunnin. Ilmoitin hierojalle, että kolme paikkaa on "viallisia". Ensinnäkin pohkeet jotka on tosi pahat, toiseksi vasen pakara juilahti pari viikkoa sitten mutta se meni ohi kylmäpakkauksella ja tennispallolla, kolmanneksi oikea olkapää joka on kipuillut Lahden MM-hiihdoista asti, syynä oletettavasti se että tietokoneet olivat olkapään tasolla eli työasento oli ergonomisesti katastrofaalinen. 

Tuomio oli odotettu, mitään ei ole hajalla vaan kaikessa on kyse lihaskireydestä. Pohkeissa pintakerros oli ok, kireyttä oli syvemmällä. Se kuulemma johtuu suurelta osin siitä, että akillesjänteen alue oli tosi kireä molemmissa jaloissa. Kun sinne saadaan rentoutta ja liikkuvuutta, myös pohkeet sulavat. Pakaran juiliminen johtui lonkan sivusta, siellä kalvo ja lihakset ovat kireällä. Ja olkapään kipuilun taustalla ovat hauiksen yläosa sekä lapaluun yläpuolinen lihas. Pohkeita käsiteltiin varmaan lähes kolme varttia ja loppuaika lonkkaa ja olkapäätä. Tuumasin, että ei taida yksi kerta riittää. Aion varata uuden ajan johonkin noin parin - kolmen viikon päähän. Ja jos sen jälkeen kävisi huollattamassa itseään säännöllisesti, esim. kerran kuussa tai edes joka toinen kuukausi. Tunnin käynti maksoi 50 €, mutta sarjakortilla hinta on hiukan pienempi. Toisaalta, 50 € ei ole kovin paljoa siitä, että jalat pysyvät kunnossa ja treenit saa tehtyä suunnitelman mukaan ilman kipua. 

Hieronnan jälkeen oli hurja olo. Palelin niin että hampaat kalisi. Menin sieltä suoraan töihin, piti juoda kaksi isoa kupillista teetä että lämpeni. Pohkeet oli hurjan kipeät, kävely oli hidasta ja tuskaisaa. Mutta seuraava aamu oli mahtava: kiristelyä ei tuntunut eikä rappusissa ollut ongelmia. Kun nousen varpaille, pohkeiden keskiosaan sattuu. Paikoitellen muljahtelee hieroessa, mutta paljon vähemmän sekä määrältään että kiputasoltaan. Hämmästyttävää, miten iso vaikutus jo yhdellä käynnillä oli!

Keskiviikkona pidin vielä lepopäivän, ajattelin että parempi antaa jalkojen olla rauhassa, toipua kunnolla käsittelystä. Tänään käytiin kaverini kanssa hölköttelemässä 35 minuuttia. Muutama lyhyt ylämäki osui matkalle, ne käveltiin. Loppupuolella tuntui pohkeissa pienen pientä kiristystä, mutta ei niin että se olisi haitannut. Tästä se taas lähtee!

Vielä voin fiilistellä Extreme Runia, tuolla kuvan esteellä sain käsivarteen mahtavan mustelman. Kuten näkyy, nojasin vasemmalla kädellä aika vahvasti "ylärimaan", sen verran epävakaata oli verkon ylittäminen :D Kuva on Kunto-Susien sivulta. 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Uusi treenikaverini Poweri-Paawo

Siinä se nyt on: elämäni ensimmäinen maantiepyörä! :) Kävin heti heittämässä 13 kilsan testilenkin, ihan ok menoa oli. Tampereella on vaan kevyen liikenteen väylät aika karmeassa kunnossa, erikokoisia halkeamia riittää, ja lähes joka risteyksessä rotvallin reunat. 

Hyvä että taustalla oli Pirkan pyöräily, ei mennyt turhia aikoja tasapainon hakemiseen eikä vaihteiden opetteluun :) Lähikaupassani XXL:ssä on varaston tyhjennysmyynti, sieltä löysin tämän melkein puoleen hintaan. Polkimineen maksoi tuli 400 €, mielestäni oikein kohtuullinen hinta. Tässä vaiheessa riittää peruspolkimet, ehkä ensi kesänä (tai seuraavana...) on lukkopolkimien aika. Ajoasento oli nyt parempi kuin Pirkassa, ei tuntunut siltä että lennän koska tahansa ohjaustangon yli. Johtunee siitä että lainapyörässä oli säädöt omistajan mittojen mukaan. Tähän ei kylläkään tarvinnut tehdä juuri mitään, myyjä nosti satulaa "millin verran" mutta siinä kaikki. Tästä nyt sitten tulee vaihtelua juoksutreeniin, kivaa! Nimesin treenikaverini Poweri-Paawoksi, vielä en tiedä onko se lopullinen nimi, selviää sitten kun ollaan tultu paremmin tutuiksi :D

Eilinen pitkikseni suuntautui taas Kaupin kuntoradalle. Tällä kertaa jatkoin Niihamasta Atalaan, ja sieltä asfalttia pitkin Linnainmaalle. Inasen alle kaksituntinen. Olosuhteet olivat mitä mainioimmat, lämpöä vähän alle 20 astetta, kevyt tuuli, osittain aurinkoista, osittain pilvistä, pari pikku vesitippaa tuli. Eli siitä ei ollut kiinni, että tuli huono lenkki. Meno oli tahmeaa, syke tahtoi väkisin nousta. Keskisykkeeksi tuli 151 keskivauhdilla 8.49. No, aina ei voi kulkea.

Yöllä heräsin muutaman kerran ja taas on pohkeet kireät ja kivistävät. Lopultakin sain aikaiseksi varata ajan urheiluhierojalle, menen sinne tiistaiaamuna. Katsotaan mitä ammattilainen sanoo ja tekee. 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Peruskuntoilua eri alustoilla

Sunnuntaina juoksin ensimmäisen yli kaksituntisen pitkiksen reiluun kuukauteen. Matkaa ei tosin tullut kuin 13,5 kilsaa mutta aikaa meni 2 h 7 min. Ensin oli puolisentoista kilometriä asfalttia ja hiekkakävelytietä kotoa Kaupin urheilupuistoon. Siellä noin 4 km kuntorataa Niihamaan, josta siirtyminen polulle. Kolmen minuutin jälkeen Niihaman luontopolku päättyi tiehen enkä nähnyt mitään opastetta mihin suuntaan pitäisi mennä. Muutama metri tietä ja sitten siirryin polulle jonka alussa oli luonnonsuojelualueen merkki. Yhtään en tiedä missä olin. Polkuja meni sinne tänne, suurin osa leveitä ja hyväkuntoisia. Missään ei kuitenkaan ollut mitään, ei maalia puunrungossa, ei nauhaa, ei värillisiä keppejä. Mietin, että täytyy varmaan googlettaa että pitäisikö siellä olla merkattuja polureittejä. Puoli tuntia polkuilin, sitten tulin tielle jossa huomasin että Niihaman luontopolun lähtöpiste on edessä olevan lammen toisella puolella. Siitä taas nelisen kilsaa kuntorataa ja puolitoista asfalttia kotiin.

Polkumeno oli hauskaa mutta raskasta. Isolta osin meni kävelyksi että sain sykkeen pysymään aisoissa. Haastavaa oli sikäli, että virallisella Niihaman polulla oli sekä kiviä että juuria, muualla oli runsaasti juuria. Ei oikein ollut sellaista polkua, missä olisi päässyt astumaan maahan. Mutta tämä oli vasta ensikäynti, menen uudelleen :) Keskisyke 149, vauhti 9.23.

Tälle viikolle on tähän mennessä tullut kolme lyhyttä juoksulenkkiä sekä yksi salitreeni. Lenkkien pituus tai siis lyhyys johtuu käytännön syistä; jokaisen olen juossut Orivedellä iltavuoron jälkeen odottaessani bussia Tampereelle. Tiistaina pääsin lähtemään vähän myöhemmin, ehdin juosta 29 minuuttia / 3,43 km / syke 147 / vauhti 8.27. Eilisen lenkki oli 33 minuuttia / 3,89 km / syke 146 / vauhti 8.27. Tänään oli puoli tuntia enemmän odotusaikaa, lenkki 57 min / 6,79 km / syke 149 / vauhti 8.27. Sinänsä hauskaa, että keskivauhti oli aina sama vaikka lenkkireitti oli sama vain osittain. Tänään oli vähän enemmän tasaista ja vähemmän alamäkeä. Vaikka keskisyke oli viikon korkein, silti tänään tuntui että se pysyi melko helposti kurissa.

Vauhti on hidas, mutta nyt saan sitä että syke on alle 150. Tätä vielä pari viikkoa, sitten taas intervallit mukaan kuvioon.

Viikolla vasen pakaralihakseni oireili. Se oli kipeä, niinkin paljon että tuntui aina kun oli pienessäkin liikkeessä. Yhden illan hieroin sitä tennispallolla ja pidin kylmäpakkausta, seuraavana päivänä vein tennispallon töihin ja istuin sen päällä muutamaan otteeseen. Tai ei se ihan silkkaa istumista ollut, kipein piste on keskikohdasta sivussa niin jouduin vähän asettelemaan itseäni työtuoliin :) Mutta mikä tärkeintä, palloilusta oli hyötyä ja tänään kipukohta tuntuu vain kun sitä painaa, liikkuessa ei tunnu.

Huomenna lähden vanhempieni mökille yökylään. Pakkaan varuiksi lenkkivermeet mukaan, voi olla että äidin kanssa käydään kävelyllä. Pidempi juoksulenkki jäänee joko sunnuntaille tai kokonaan pois. Sinänsä ei haittaa, koska kahtena edellisenä viikonloppuna on tullut tehtyä nuo vähän yli ja vähän alle kaksituntiset Kaupin mäissä ja poluilla.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Heinäkuu on pk-kuu

Blogi on viettänyt tahatonta hiljaiseloa puolitoista viikkoa. Liikunta ei ole jäänyt tauolle mutta enpä vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Täytyy myöntää, että reissu painoi kintereissä kaksi viikkoa. Vaikka aikaero Islantiin on vain kolme tuntia, valvoin ensimmäisen viikon öisin yhteen asti ja vähän pidempäänkin. Aamuvuoropäivinä herätys on klo 6.45 eli jäi siinä unet välillä aika vähiin. Vielä tälläkin viikolla olen ollut tavanomaista väsyneempi, oikeastaan vasta perjantaina alkoi tuntua normaalilta. 

Pirkan pyöräilyn jälkeen pidin sen viikon palauttelutaukoa, sitten tulikin reissu jossa liikunta oli satunnaisempaa. Vaellukset olivat hitaita ja täynnä kuvaustaukoja :) Kotiin tultua aloin miettiä, että tässä kohtaa lienee paikallaan pieni pk-kausi. HCR meni penkin alle osittain aamuisen migreenin takia, lisäksi kylkipistokset pakottivat kävelemään. Extreme Runissa huomasin, että en meinaa pysyä muiden tahdissa pehmeällä pohjalla. 

Siispä viikko sitten perjantaina eli 30.6 aloitin heinäkuun loppuun asti kestävän pk-kauden. Tarkoittaa sitä, että juoksulenkeillä keskisykkeen pitäisi olla aina alle 150, vaatikoon se sitten kuinka hidasta vauhtia tahansa. Koska en saanut keväällä ja alkukesästä haluamiani tuloksia sillä, että talven ja kevään lenkit menivät pääosin keskisykkeellä 150-156, niin on vaan annettava periksi ja hidastettava. Tällä kertaa keskisyke 149 vaati keskivauhdin 8.49. Vauhti siis samaa tasoa kuin mitä yleensä syksyllä kun aloittelen juoksua kesätauon jälkeen (oli tauon syynä sitten alkukesän maraton tai rasitusvamma), mutta syksyisin syke tahtoo olla aina yli 155. Nyt se siis pysyi kurissa.

Lauantaina 2.7 kävin korkkaamassa Kaupin urheilupuiston maastot. Aloituskuvassa näyttää vielä suhteellisen iisiltä mutta toisin kävi... Menin kilpaviitosen ja helpon kolmosen, jestas mitä mäkiä! Kavereilleni sanoin että tuonne en sitten mene ikinä hiihtämään, koska ylämäet on niin jyrkkiä etten pääse niitä suksilla ylös, ja alamäet on niin jyrkkiä ja mutkaisia etten uskalla laskea niitä alas! :D

Kotoa Kauppiin on pari kilsaa, semmoinen pätkä siis sekä alku- että loppuverkkaa. Koko retken saalis oli 12,1 km johon kului 1 h 48 min. Keskisykkeen sain pysymään lukemassa 150, toki joudun tunnustamaan että pahimmissa ylämäissä pysähdyin puolimatkassa tasaamaan hengitystä. Keskivauhti oli kuitenkin 8.57, siitä saanen kiittää alamäkiä.

Kauppi oli sinänsä hyvä ratkaisu, koska metsään pääsi pakoon tuulta ja auringon paahdetta. Aion mennä uudestaan, ja tutustua myös polkuihin jotka näyttivät kovasti houkuttelevilta. Hyvä mieli myös siitä, että en eksynyt! Urheilukentän lähellä näin viitan kilpaviitoselle ja helpolle kolmoselle, mutta seuraavassa risteyksessä en. Myöhemmin osuin vahingossa reitille. En ollut tajunnut, että kun menee kaksi baanaa vierekkäin niin vain se vasemmanpuoleinen johtaa oikealle reitille ja opasteiden luo. No, ensi kerralla viisaampi. 

Koska sunnuntainakin oli ihana aurinkoinen päivä, oli pakko mennä ulos. Juoksun sijaan hitusen vajaa puolitoista tuntia sauvakävelyä. Aioa virhe siinä, että laitoin päälle juoksuhameen. Ei se toimi kävellessäkään, ihan yhtä lailla lahkeet nousevat nivustaipeisiin. 

Tällä viikolla palasin lihaskuntotreenin pariin, ja sultä tuntuikin... Maanantaina 47 minuuttia, keskiviikkona 48. Keskiviikon treeni oli lähinnä korjaussarja maanantaille; esim. vatsalihakset oli vielä niin kipeänä että ylävartalon nosto pallon päällä oli aika kivuliasta. Mutta auttoi, koska torstaina oli jo hyvä olo! Koko kropalle tein liikkeitä molempina päivinä. 

Perjantaina juoksulenkki livahti ohi pk-alueen. Syy on yksinkertainen, kaverini treenaa Polarin ohjelman mukaan ja hänellä oli vuorossa intervallit. Eipä siinä, kyllä tähän yksi tehotreenikin mahtuu. 15 minsaa lämmittelyä, sitten 5 x 3 minuuttia 2 minuutin palautuksella. 10 minsan loppuverkka mentiin kävellen koska koko matka oli ylämäkeä. Tässä taas vähän ihmettelen sykemittarin näyttämiä vauhtilukemia. Ensimmäinen 3 minuuttia keskivauhti 6.23, matka 460 metriä. Toinen 6.07 / 480 m. Kolmas 6.11 / 480 metriä. Neljäs 6.00 / 500 metriä. Viides 6.19 / 470 metriä. Että miten vauhdissa voi olla 23 sekunnin ero vaikka matkassa eroa on hitaimman ja nopeimman välillä vain 40 metriä? Ja entäs tuo, missä matka on sama mutta vauhdissa ero on neljä sekuntia? 

Illalla tuntui, että pohkeet kiristävät kunnolla, taas siihen malliin että pelkään yöllisten kramppien palaavan. Hieroin pohkeita ennen nukkumaanmenoa, ja lauantaina aamulla käsittelin niitä tennispallolla. Aivan umpijumissa ovat molemmat, ihan hirveästi muljahtelee tennispallon alla, niin ylä- kuin alaosassa ja molemmilla sivuilla. Nyt on pakko varata aika hierojalle.

Tänään olin päivällä Pirkkahallissa katsomassa urheilun SM-viikkoa. Eilen illalla jo käytiin katsomassa triathlonin viestit. Se olikin ainoa tuttu laji. Tänään seurattiin roller derbyä, taekwondoa, dartsia, shakkia, bridgeä ja kasa-ammuntaa. Olen tiennyt jo kauan olevani menossa juuri tänä päivänä katsomaan kisoja, olisin ehkä voinut etukäteen googletella mitä lajeja on luvassa ja tutustua sääntöihin. Ei sillä, ihan hauskaa oli seurata tapahtumia vaikka ei tiennytkään mitä tapahtuu ja kenellä kilpailijoista menee hyvin :) 

Illalla lähdin vielä lenkille, sain hyvän pk:n. Tänään keskisyke 148 vaati keskivauhdin 8.41. Ihan ok, kun vertaa vaikka maaliskuuhun. 12.3 lenkki on vauhtia 8.13 sykkeellä 156. Tuntemus ihan eri. Polarpersonaltrainer.com kertoo, että maaliskuun lenkki on tuntunut raskaalta, nyt oli varsin kevyt olo. Pitää vaan jaksaa uskoa siihen, että tämä hissuttelu tuottaa tulosta jossain vaiheessa.

Olen miettinyt vakavissani juoksukouluun menoa. Syyskuussa tulee viisi vuotta ensimmäisestä juoksulenkistä, ja kehitys on ollut olematonta. Toki nyt jaksan liikkua pitkään kerralla, mutta liian usein vuosien varrella on ollut epäonnistunut olo niin lenkeillä kuin juoksutapahtumissa. Syke ei laske eikä vauhti kasva, juoksen sitten yhtäjaksoisesti tai pidän taukoa. Huomasin Facebookin eräästä juoksuryhmästä, että Tampereella alkaa juoksukoulu muistaakseni elokuussa. Kunto-Ritareiden nettisivulta en löytänyt tietoa joten täytyy lähettää kyselyä. Juoksuryhmän linkin perusteella tämä olisi juuri sitä mitä tarvitsisin. Vuoden kestävä setti, jossa voi itse valita minkä kolmesta vaihtoehdosta haluaa. Se mitä ajattelin (hinta 340 €) sisältää lenkit, luennot, ohjelmat, 2 laktaattitestiä ja max. 12 kehonkoostumusmittausta vuoden aikana. Juoksukoulu kokoontuisi kerran viikossa Kalevan uimahallilla, eli sijaintikin olisi aika lailla täydellinen. Parisataa metriä kotiin, ja jos tai kun menee suoraan töistä niin bussipysäkin ja kodin puolivälissä. Kun en kerta omin voimin kehity ja saa tuloksia aikaan, niin on syytä turvautua ammattilaisten apuun.