sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Kohti Karhunkierrosta, viikko 6: jouluviikko

Vuoden viimeinen kokonainen viikko. Treenasin kyllä, mutta en ihan yksi yhteen ohjelman kanssa. 

Ohjelmassa oli:

  • Hölkkä 46 min+koordinaatiot 3-5 x 60 m + voimaharjoittelu 15-30 min + venyttely 10 min
  • Alkuverkka 7 min + dynaaminen liikkuvuus 5 min + koordinaatiot 1 x 80 m + maratonvauhtinen juoksu 38 min + loppuverkka 13-14 min + venyttely 5-10 min
  • Hölkkä 30-31 min + venyttely 5-10 min
  • Kiihtyvä juoksu 118-121 min + venyttely 10 min
Käytännön toteutus meni niin, että korvasin lyhyemmät lenkit kävelyllä. Kävimme äitini kanssa ulkoilemassa, joulupäivänä 1 h 2 min ja tapaninpäivänä 57 minuuttia. Koordinaatiot unohdin ihan kokonaan... Mutta venyttelyt olen tehnyt kaikki, joskus vähän pidempään kuin mitä ohjelmassa lukee. 

Torstaina oli työpäivä, tein vauhtijuoksun iltavuoron jälkeen. Reittivalinta oli sen verran poikkeava, että en mennytkään suorinta reittiä juna-asemalta kotiin (Iidesrannan kautta) vaan kiersin Nekalan kautta. Virhe! Matkalla oli pitkä ylämäki ja pari lyhyempää, ja taas mietin että miten en tätä muistanut. Jostain syystä mäki tuntuu pienemmältä, kun sen juoksee alaspäin... Maratonvauhtinen osoittautui haastavaksi. Viiden tunnin aika tarkoittaa vauhtia 7.17. Pidin sen saavuttamista epätodennäköisenä, monestakin syystä. Pk-lenkkien vauhti on nyt ollut lähempänä yhdeksää minuuttia, lisäksi nastalenkkarit vetävät pohkeet jumiin, unohtamatta sitä että alla oli kolmipäiväinen joulumässäily... Kun katsoin lenkin jälkeen dataa, olin hiukan hämmennyksissä. Miten hirveän paljon vauhti vaihtelee! Ensimmäinen kilometri (jossa alkuverkka ja osa maratonvauhtisesta) 8.16 (syke 138),  toinen 7.53 (158), kolmas 7.37 (160), neljäs 7.12 (153). Tai: alkuverkka 7 minuuttia 8.29 (136) ja 30 minuuttia maratonvauhtista 7.30 (157). Että miten voi olla niin vaikeaa edetä tasavauhtisesti? Ohjelmasta jäi puuttumaan 8 minuuttia maratonvauhtista, ihan vaan siksi että kello alkoi olla iltayhdeksän. En viitsinyt juosta korttelia tai kauppaa ympäri, kun kuitenkin kolmen päivän poissaolon jälkeen piti mennä kauppaan ja täyttää kodin tyhjät kaapit. Lenkki päättyi kaupan ovelle ilman loppuverryttelyä, jos sellaiseksi ei lasketa sitä että kävelee ympäri Prismaa.

Lihaskunto hoitui perjantaina balettitunnilla. Vakituinen opettaja oli lomalla, joten en tiennyt mitä odottaa. Tuuraajan kanssa tehtiin melkein koko tunti tangolla, mutta liikkeet olivat samoja kuin tavallisesti. Loppuun tehtiin lyhyt koreografia. 

Lauantaina olin töissä ja pidin liikunnasta vapaapäivän. Olihan tuossa jo kävely tiistaina ja keskiviikkona, juoksu torstaina ja baletti perjantaina, siis neljä päivää putkeen. Kävellessä vauhti ei ollut kova mutta pöperölumi ja liukkaat tiet tekivät siitä raskaan tuntuista. 

Tämän päiväistä pitkistä pelkäsin hiukan. Mitä tarkoittaa kiihtyvävauhtinen? Kuinka paljon vauhdin pitäisi nopeutua? Luin Juoksijan harjoitusoppaasta ohjeen, jossa sanottiin että kiihtyvän voi tehdä esimerkiksi niin, että puolet lenkistä juoksee lähellä aerobista kynnystä, neljäsosan kiihdyttäen ja neljäsosan lähellä anaerobista kynnystä. Kirjassa se tosin oli sijoitettu vauhtikestävyysosioon; pitkisosiossa ei mainittu kiihdyttämistä. Tänäänkin oli kaikin puolin raskas lenkki. Vauhti oli superhidas mutta sykkeet karkasivat hissutellenkin yli sadanviidenkymmenen. Reittivalintani meni kahteen kertaan uusiksi. Totesin, että tunnin hidas osuus oli niin hidas, että alkuperäistä reittisuunnitelmaa noudattaen olen kahden tunnin kuluttua yhä kaukana kotoa. Toisen muutoksen tein, kun huomasin että ensimmäinen muutos jättää lenkin liian lyhyeksi. Kiersin sitten yhden teollisuusalueen ympäri niin sain lisää mittaa. Jäin silti ohjelman määrästä, mutta 108 minuuttia sai riittää. Viimeinen 18 minuuttia alkoi olla jo tukalaa. En jakanut osuuksia manuaalisiin kierroksiin, mutta alussa kilometrivauhdit olivat 9.10-8.25, keskellä 7.57-8.42 (hitain sisälsi jyrkän ylämäen jonka kävelin, toiseksi hitain oli 8.05) ja lopussa 7.37-7.40. Kovasti paljon näkyy kilometrivauhdissa se, onko reitillä ylämäki vai ei. Nyt kävelin muutaman mäen, osin myös siksi etten halua sykkeen nousevan mihinkään 160 tasolle pk-höntsällä. 

Loppukevennyksenä jouluseuralainen, siskon perheen kissanpentu. Hilla on ihana otus (jolla on oma Instagram-tili! @instakissa_hilla Ihanaa että saa seurata kisun elämää siellä, kun tavataan harvoin), hyvin kiinnostunut niin kasveista kuin ihmisistä :D Taisi olla Hillan ansiota, että siskon lapset viihtyivät olohuoneessa eivätkä häipänneet puhelimiensa kanssa vierashuoneeseen :D 

Ensi viikolla ohjelmassa on vain kolme juoksutreeniä, joten ujutan sinne myös salitreenin. Ehkä uudenvuodenpäivään, koska siihen on luvattu lumimyräkkää... Ja perjantaina balettiin, tietysti. Juoksun osalta viikko on suht kevyt: lyhyt lenkki on tosi lyhyt eli 26-27 minuuttia, vk-juttu on kovavauhtinen 27-27,5 minuuttia, pitkis taas hivenen pidempi eli 126-128 minuuttia. Mietin, että voisin vaihteeksi sauvakävellä pitkiksen, koska tänään syke oli niin turkasen korkea (143-160, vain 3/12 kilsaa meni alle 150 keskisykkeellä). 

Ai niin, katsoin vuoden tilastoja. Kesänhän lähinnä rötväilin, joten juoksua on tosi vähän: 84 kpl, 616,6 km. Kokonaissaldo on kuitenkin ihan ok tämmöiselle peruskuntoilijalle, jolla on kokopäivätyö ja johon liittyen työmatka vie kaksi tuntia päivittäin. Treenejä 220 kpl, kilsoja 1040. Polar Flow näyttää kivasti tilastoja: treeneistäni 30 % on ollut maantiejuoksua, 10 % joogaa, 9 % maastojuoksua, 7 % voimaharjoittelua ja 44 % muuta. Mitä tuo muu on? Se on balettia, spinningiä, maantiepyöräilyä, hiihtoa, sisäsoutua, kuntosalin jumppatunteja, uintia, sauvakävelyä, liikkuvuusvenyttelyä... Ensi vuodelle voisin tavoitella 1500 kilometriä, niin että korkeintaan 2/3 juosten ja muu monipuolisesti aerobisella treenillä. Yhden rasitusvamman kokeneena en halua kohdata sitä uudelleen. 

lauantai 22. joulukuuta 2018

Kohti Karhunkierrosta, viikko 5

Viides viikko oli nyt sitten kevyempi, ainakin tuntui siltä. Toki tuli viisi treenipäivää, mutta niissä oli paljon kevyttä ja aiempaa vaihtelevampaa tekemistä. 

Maanantaina pidin lepopäivän. Tiistaina tein pitkiä vetoja, alkuverkkaa 13 minuuttia, vedot 12, 10 ja 8 minuuttia, väliin 2 minuutin kävelypalautus. Vatsa kotona huomasin että muistin ajat väärin, vetojen piti olla 12, 8 ja 6 minuuttia. Aijai, nyt meni siis neljä minuuttia liikaa. Jos Karhunkierros menee keväällä huonosti, voin syyttää tätä väärin tehtyä treeniä :D Nyt kuitenkin sain vetoihin sitä rentoutta mikä viime viikolla jäi puuttumaan. 12-minuuttisessa keskisyke 152 vauhdilla 7.45, seuraava 154 / 7.41 ja viimeinen 154 / 7.39. Kenkävalinta oli kohtalainen, maastokengät piti lumella hyvin. Paikoin olisin kuitenkin kaivannut nastoja. Tämä on nyt se paha aika vuodesta, kun on pukeutumis- ja kenkäongelmia. Illalla lueskelin kirja-ja juoksublogeja, ja Lenkkareiden viemää- blogin kanssa on vaihdettu puolin ja toisin kommentteja äänikirjoista. Juoksuhaasteeseen siis kohta 25, "lue ja kommentoi juoksublogia". 

Keskiviikkona oli tällainen ohjelma:

Osittain sama ohjelma kuin viime viikon liikkuvuusvenyttelyssä, mutta tunti oli lyhyempi. Pääsimme aloittamaan n. klo 11.25. Ohjaaja ei puhunut mitään, alussa piti seurata enemmän milloin liike vaihtuu, mutta pian hän keksi taputtaa käsiään aina kun vaihdettiin työstettävää puolta tai liikettä. Helpotti, kun ei tarvinnut jännittää niskaa tai kaulaa ja kuikuilla koko ajan lavalle päin. Sai olla rauhassa, välillä silmät kiinni ja kuunnella joululauluja. Lopuksi kajautimme kuorolauluna Maa on niin kaunis. Tunnin jälkeen menimme ystäväni kanssa lounaspuurolle Laukontorille, siellä on Mama Bear Wellness jossa saa niin suolaisia kuin makeita puuroja. Ystäväni otti suolaisen, siinä oli kaurapuuron kanssa ainakin kananmunaa ja ilmakuivattua kinkkua. Oma puuroni näytti tältä:

Kaurapuuro, jossa päällä banaania, cashewpähkinöitä ja kanelia. Annokseen kuului myös kookoshiutaleita, mutta pyysin jättämään ne pois koska en tykkää kookoksesta. Annoskokoni oli "juuri sopiva", joka kylläkin oli kohtuu iso. 

Torstaina olin iltavuorossa, ja kerrankin pääsin (lue: jaksoin nousta sängystä riittävän aikaisin) lenkille ennen töihin menoa. 42-minuuttinen alkoi klo 8.33. Ja keksin: saan juoksuhaasteeseen kohdan 33, "lähde lenkille aamulla auringon noustessa", vaikkakin auringonnousun korvaa tässä tapauksessa se että katuvalot sammuivat :D 

Perjantai olikin taas balettipäivä. Syksyn viimeinen tunti keskityttiin tekemään perusliikkeitä tangolla, loppuun hyppyjä. Ei siis koreografiaa tällä kertaa, mutta hauskaa oli. Vaikka tunnilla tulee hiki, ei silti tunnu siltä että treenaisi. Sarjat ovat lyhyitä, jalkaa nostetaan eteen, sivulle, taakse, sivulle, koukistetaan ja ojennetaan nilkkaa. Koko ajan huomio säilyy lantion asennossa. 

Tänään ohjelmassa oli pitkis 120 minuuttia. Aamupäivällä katsoin ikkunasta ulos että ei hitto, sataa pientä terävää lunta ja taas tuulee, miten voi olla että AINA tuulee. Tein ratkaisun, että jätän ulkoliikunnan väliin ja teen kaksituntisen salilla aerobisilla laitteilla. 4 x 30 minuuttia siis. Aloitus juoksumatolla, mikä oli aikamoinen järkytys kun ei ole harrastanut mattojuoksua aiemmin. Hiki alkoi tippua välittömästi ja syke nousi korkealle. Olin laittanut mattoon kallistuksen 0,5 ja vauhdiksi 7,5 km/h. Kallistuksen annoin olla mutta vauhti oli laskettava muutamassa minuutissa, uusi asetus 7 km/h. Silti keskisykkeeksi tuli 156. En tiedä jännitinkö mattoa vai miksi syke nousi. Toisaalta, juoksun jälkeen soudin, ja mielestäni siinäkin syke oli hiukan korkeammalla kuin aiemmilla soutukerroilla. Soudun jälkeen pyöräilyä puoli tuntia, ja lopuksi cross-trainer. Kumma juttu, mutta 30 minuuttia kuluu paljon nopeammin soutulaitteella ja kuntopyörällä kuin juoksumatolla ja cross-trainerilla! :)

Ja kas, juoksuhaasteeseen saadaan myös kohta 26 "juokse juoksumatolla tai sisähallissa"! Treeniseurana oli äänikirja, kuinkas muuten. Salilla kyllä soi joululaulut mutta halusin silti kuunnella. Ensimmäinen kirja on nyt valmis, lisää varattuja on saapunut kuunneltavaksi, ja viikolla varailin vielä lisää.

Sunnuntain pidän liikunnasta vapaana, päivä täyttynee muutenkin. Käyn ruokakaupassa, ja matkustan vanhempieni luo. Lahjakassit olen toimittanut perille jo etukäteen, huomenna roudaan ruoka- ja vaatekassin. Ja kyllä, treenikamppeet tulevat mukaan, sekä ulko- että sisäliikuntaan soveltuvat. Tokihan sitä kolmen päivän reissuun tarvii varata kaikki mukaan... :) 

Leppoisaa joulunaikaa itse kullekin, ulkoillaan ja levätään hyvin, syömistä unohtamatta!  

maanantai 17. joulukuuta 2018

Kohti Karhunkierrosta, viikko 4

Neljäs viikko ei sitten ollutkaan ihan niin kevyt kuin ajattelin. Mutta se oli tähän astisista hauskin. 

Maanantai oli lepopäivä. Ihan vaan työpäivällä ja kauppareissulla sain kuitenkin päivän aktiivisuudesta kasaan 112 %. Enkä edes pidä kelloa kädessä koko ajan vaan yleensä riisun sen tultuani kotiin. 

Tiistaina tein viikon ensimmäisen vetotreenin. Oli vapaapäivä, joten kerrankin lähdin liikkeelle aamupäivällä. Ohjelmassa oli alkuverkkaa 13 minuuttia, vedot 2 x 10 minuuttia ja 1 x 5 minuuttia. Otin taas väliin kahden minuutin kävelypalautuksen. Taktiikka oli mennä rennon reippaasti, keskittyä tekniikkaan ja pitää syke 150-155 tasolla. Ei sitten ihan mennyt niin... Ensimmäinen kymmenminuuttinen keskisykkeellä 156 vauhdin ollessa 7.53. Maasto kumpuilevaa hiekkatietä. Toinen veto keskisykkeellä 158, vauhti 7.31. Alku asfaltilla loivaan ylämäkeen, hetki tasaista, loppu reiluun alamäkeen. Viisiminuuttinen lähtikin sitten lapasesta. Koko matka tasaista asfalttia, tuntui että jalat vievät väkisin. Keskisyke 164, vauhti 7.12. Maksimisyke 172. Kröhöm, ei ollut ollenkaan tarkoitus kiskoa tällaisia... Mietin taas, että mikä mahtaa olla todellinen maksimisykkeeni, kun jatkuvasti intervalleissa heitän yli 170 maksimeita vaikka olo on että kiristämisen varaa on. Pitäisi mennä testauttamaan sykerajat.

Tiistaina kävin iltapäivällä kuntosalilla liikkuvuus-venyttelyssä. Tunti on fysioterapeutin ohjaama. Tykkään siitä, että näillä tunneilla venytellään aktiivisesti. Saan staattista venyttelyä tarpeeksi kotona sekä yinjoogassa. Oikeastaan ainoa, missä oltiin paikallaan, oli lopussa niskan venytys (eli pään kallistus hartiaa kohti). Esimerkiksi lonkankoukistajat hoidettiin niin, että ensin seistiin paikallaan, sitten askel taakse, polven hipaisu lattiaan, ponnistus takaisin seisomaan. Sama toisella jalalla, toistoja muutama minuutti. Toinen liike niin, että oltiin punnerrusasennossa. Siitä toinen jalka käsivarren viereen, takajalan polvi hipaisee maata, nousee ylös, etujalka palaa takaisin jolloin ollaan taas punnerrusasennossa (vai onko se lankku suorin käsin). Sama toisinpäin, ja toistoja jälleen muutaman minuutin ajan. Juoksuhaasteeseen saadaan tästä kohta 24, "venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla". 

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa salipäivä. Tai... sali-ilta; en jaksanut aamulla nousta joten menin salille vasta iltavuoron jälkeen n. klo 20. Alkuun 10 minuuttia soutua, sitten 40-minuuttinen treeni. Jalkaprässiä, etukyykkyä. pystysoutua, suorin jaloin maastavetoa levypainolla, punnerrus penkkiä vasten, ylätalja kapealla myötäotteella sekä vatsat. Unohtamatta vakioliikettä eli nilkan liikkuvuutta kuminauhan kanssa. Tämä on fysioterapeutin neuvoma liike siltä ajalta, kun podin lonkan bursiittia. Kuminauha tiukasti tolppaan kiinni, lenkki nilkan ympärille. Pitkä askel eteen, niin pitkälle kuin kuminauha kiristyy. Siitä sitten painetaan polvea eteen ja alas, eli melkein kuin yhden jalan kyykky mutta ajatuksella että nilkka ja akillesjänne venyvät. Käydään alhaalla, sitten jalka suoraksi. Toistoja teen 15 per jalka.

Torstainakin olin iltavuorossa, ja päätin tehdä toisen vetotreenin Orivedellä. Ohjelmassa oli 10 x 150 metriä, mutta vaihdoin sen muotoon 8 x mäkiveto. Alkulämmittelynä hölkkäsin 10 minuuttia uimarannalle, rannalla tein muutaman liikkuvuusliikkeen sekä pakarajuoksua. Sitten kiskoin rannalta mäen ylös tielle, 8 kertaa ylös ja palautteluna 7 kertaa alas. Viimeisen jälkeen kävelin hetken, sitten hölköttelin työpaikalle hakemaan tavarat. Huomasin, että sykkeenmittaus toimi kohtuu hyvin ranteesta. Mäen päällä syke oli luokkaa 165-170, mäen alla alle 140. Maksimisyke oli 178. Mietin alussa, että 10 vetoa voi olla seuraavan kerran tavoite. Nyt tuntui siltä, että jalat olivat aika tukossa. Sinänsä ei ihme, koska alla oli edellisillan salitreeni ja kahden päivän takainen vetotreeni. Näiden rytmitystä voisin miettiä tarkemmin. Kahdessa viimeisessä vedossa tuntui siltä, että reidet olivat ihan tyhjät, melkein kuin pettäisivät alta. Mutta menin ne 8 mitkä olin päättänyt mennä. 

Perjantaina oli syytä pitää vapaapäivä. Lauantaina olin töissä, ja tein pitkiksen töiden jälkeen Orivedellä. Ohjelmassa ollut 154 minuuttia tuli täyteen melkein kuin huomaamatta. Taktiikkana oli taas 5/2 -vuorottelu, eli 5 minuuttia hölkkää ja 2 kävelyä. Ensimmäistä kertaa ikinä kuuntelin lenkillä äänikirjaa, ja varmasti siinä oli suurin syy miksi tuntui että aika meni kuin siivillä. Löysin kirjaston e-kirjavalikoiman, ja kas kun sattui olemaan Michelle Obaman elämäkerta vapaana! Mielenkiintoinen kirja, sitä olen nyt kuunnellut myös työmatkat bussissa, ruokakaupassa... Varattuna on Petter Northugin elämäkerta ja vielä joku muukin kirja. Tulevillekin lenkeille on siis kuunneltavaa :) Tällä lenkillä testasin uusia juoksukenkiä, noita kuvassa olevia Nimbuksia. Olen jo useamman vuoden ollut Nimbus-käyttäjä pitkillä lenkeillä. Nämä löysin netin urheilutarvikekirppikseltä, ovat olleet vain muutamalla lenkillä ennen minun luokseni muuttamista. Huomasin, että Nimbus 20 on eri tuntuinen kuin edellinen parini Nimbus 18. Lesti tuntuu hivenen kapeammalta. Kaiken huipuksi olin vetänyt nauhat liian kireälle. Totuttelin kenkiin ensin 5 tuntia töissä, jouduin siellä löysentämään molempia nauhoja koska tuntui siltä, että varpaat puutuivat. Lenkillä olin ollut liikkeellä noin 40 minuuttia, kun oikean jalan varpaita alkoi pistellä. Löysensin nauhoja jalkaterän päältä ihan reilusti, sen jälkeen ei ollut enää mitään outoja tuntemuksia. En siis vielä tuomitse kenkiä, joskaan en ole vielä täysin vakuuttunut niistä. No, seuraavalla pitkiksellä katsotaan uudelleen. 

Sunnuntaina lähdin käymään Helsingissä. Juoksujalka vipattaa - blogin Merituuli järjesti tapahtuman, jossa ensin käytiin kävelyllä ja sitten pizzalla. Kävelyporukasta tunsin ennalta myös Askel ja unelma kerrallaan - blogin Sarin. Asuessani Vantaalla kävin heidän kanssaan kimppalenkeillä. Kävelijöitä oli minun lisäkseni viisi, joista siis kaksi tunsin ennalta. Kahden muun nimi ja naama olivat tuttuja netistä, joten vain yksi oli täysin uusi tuttavuus. Kävelimme Oulunkylässä kuntopolulla vajaat 6 km,  mittarini sanoi että 1 h 13 minuuttia. Sen jälkeen ruoka maistuikin. Syömään tuli kolme lisää, heistä yhden nimi oli tuttu ja kaksi oli uusia kasvoja. Oli kiva tavata kaikki, niin vanhat kuin uudet tutut. Oli hauskaa, sanoinkin että naurukiintiö on täyttynyt tänään hyvin. Erotessa jaettiin lämpimiä halauksia puolin ja toisin. Tapaamisesta jäi tosi hyvä fiilis, tuntuu että se kantaa pitkälle tätä uutta viikkoa :) 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Kohti Karhunkierrosta, viikot 2 ja 3

Niinhän siinä kävi, että viikolla 2 meni suunnitelmat osittain uusiksi. Keskiviikolle oli ajateltu kaverin kanssa jotain, no minullapa vaihtui työvuoro illaksi eli ei asiaa ryhmäliikuntaan. Ohjelmassa oli tuolle viikolle 3 lenkkiä, ne tein kaikki. 

Viikko alkoi maanantaina yinjoogalla, joka tällä kertaa keskittyi lonkan seutuun. Kovasti on kireyttä siellä sekä selässä. 

Tiistaina vuorossa olivat talven ensimmäiset intervallit. Ohjelma sanoo alkuverkkaa 13 minuuttia, liikkuvuutta 5 minuuttia, koordinaatioita 1 x 80 metriä, vedot 8 x 3 minuuttia, loppuverkkaa 13 minuuttia. Vetojen välisiä palautuksia se ei kerro. Tein niin, että alkuverkan jälkeen vedot 1,5 minuutin kävelypalautuksella, ja koordinaatiot (polvennostojuoksua paikalla, josta kiihdytys reippaaseen menoon) loppuun. Vedothan olivat perinteisesti karmeita. Kolme ensimmäistä oli vielä ok, mutta neljäs osui jyrkähköön ylämäkeen ja viides loivaan ylämäkeen. Kuudes oli alamäkeä, mutta siinä jouduin vähän himmailemaan että syke ei karannut totaalisesti. Kahdessa viimeisessä olin jo varsin väsynyt. Nousujohteisuus onnistui pääosin, joskin lopussa vauhti hidastui Puolitoista minuuttia oli ehkä liian lyhyt aika palautukseen, sillä keskisyke oli palautustenkin aikana 145 - 155, paitsi viimeisen vedon jälkeen ennen loppuverkkaa huimat 163!. Järjestyksessä ensimmäisestä viimeiseen (vauhti / syke) vedot näyttävät tältä: 

7.55 / 154 
7.17 / 153
7.08 / 154
6.54 / 159
6.58 / 162
6.37 / 160  
7.00 / 167
6.40 / 164

Torstaina tein aamulla kotitreenin, mistä kirjoitin jo aiemmin. Todettakoon, että olkapää kipuilee edelleen vähän, ja etenkin alaspäin painaminen sattuu hartiaan. Samoin käsivarren nostaminen ylös etukautta tuntuu. Olen miettinyt, että taitaa olla aika varata aika hierojalle. Torstaina illalla lenkkeilin Orivedellä 40 minuuttia, tämä oli taas klassinen töiden jälkeen tehtävä ajantappamislenkki. 

Perjantaina oli vapaapäivä, tein viikon pitkiksen siinä. Kaupissa oli latu, joten en päässyt suunnittelemaani maastoon kilpaviitoselle ja kilpakolmoselle. Yritin kyllä mennä polkua pitkin, mutta se loppui ennen kuin pääsin pururadalle. En halunnut kävellä ladun reunassa joten tyydyin kuntokolmosen ja vesitornin lenkin kiertämiseen. Ihan riittävästi mäkiä oli sielläkin...1 h 41 minuuttia samaa tyyliä kuin viimeksi Pyynikillä, 5 minuuttia juoksua ja 2 kävelyä. Keskisykkeeksi tuli silti 142.

Viikonlopun vietin laatuaikaa miehen kanssa ja nautin siitä, kun kerrankin ruoka tuli valmiina pöytään :D 

Tälle viikolle eli viikolle 3 ohjelmassa oli 4 lenkkiä. Niistä tein juosten vain yhden eli intervallit. Pitkiksen tein sauvakävellen ja kaksi lyhyttä lenkkiä korvasin TRIPillä. 

Maanantaina oli testissä uusi TRIP-ohjelma, numero 15 Egyptin maisemissa. Tai siis alku ja loppu Egyptiä, välissä ei niinkään ollut Egypti-fiilistä lukuunottamatta keltaista väriä ja kolmiomuotoja. Varsin ylämäkipainotteinen ohjelma, eli minun makuuni. Sykemittari sanoi että eniten kulutettuja kaloreita tässä lajissa, siltä tuntuikin. 

Itsenäisyyspäivänä torstaina juoksin intervallit 5 x 5 minuuttia, tuosta kirjoitinkin jo aiemmin. Todettakoon vielä, että tässä nousujohteisuus toteutui hyvin (vauhti / keskisyke):

7.42 / 156
7.25 / 160
7.14 / 163
7.01 / 160
7.01 / 155

Perjantaina kävin kuntosalin balettitunnilla, toteamassa että tykkään lajista ihan hirmuisen paljon mutta hävettää olla niin kankea. Jalka ei nouse edes vaakatasoon, ei sivulle eikä eteen. Tai nousisi se vaikka kuinka korkealle, mutta ei niin että lantio pysyy paikallaan. Koitan muistuttaa itselleni, että nimenomaan lantion asento ja keskivartalon hallinta on se juttu, se mihin pitää keskittyä, ei siihen kuinka korkealla tai matalalla jalka on. 

Eilen lauantaina oli tähän mennessä kettumaisin sää harrastaa ulkoliikuntaa. Tiellä sentin paksuinen loskakerros, ja ensimmäisen tunnin ajan vastatuuli höystettynä räntäsateella. Pieniä teräviä hiutaleita, jotka sattuivat naamaan osuessaan. Tiet vetisiä, ja autot roiskuttivat vettä päälle. Tunnin jälkeen käännös kotiin päin, jolloin tuuli onneksi vaihtui myötäiseksi. Mutta tuntuipahan 1 h 48 minuuttia pitkältä ajalta!

Tänään sitten kävin viikon toisen TRIPin kaverin kanssa, sama ohjelma kuin maanantaina. Piti mennä avantoon sen jälkeen mutta katsottiin että parkkipaikka on niin täynnä että yritetään joku toinen ilta uudelleen. Olisi kuitenkin kiva, että uinnin jälkeen mahtuisi saunaan lämmittelemään. Juoksuohjelma sanoi toisen lenkin yhteyteen voimaharjoittelua 15 minuuttia, sitä en nyt erikseen tehnyt, korvatkoon balettitunti sen. Kroppa tuntui varsin väsyneeltä tänään, ja alaselkä muistuttaa että edellisestä sauvakävelystä on vierähtänyt tovi. 

Ensi viikko on ehkä se, jota ohjelmassa voisi kutsua kevyeksi. Pitkä lenkki pitenee taas muutamalla minuutilla, nyt se on 113-114 minuuttia eli 1 h 53/54 min. Lisäksi on kaksi intervallitreeniä. Toisessa lyhyitä vetoja 10 x 150 metriä, nämä ajattelin tehdä mäkivetoina. Toisessa on pitkiä vetoja, 2 x 10 minuuttia ja 1 x 5 minuuttia. Lisäksi (lyhyiden vetojen kanssa) voimaharjoittelua 10 - 20 minuuttia. Tätä mietin, että voisin kyllä mennä jonain päivänä salille tekemään ihan kunnon salitreenin. Edellisistä maastavedoista ja pystysouduista on jo aikaa, on ikävä! 

torstai 6. joulukuuta 2018

Aurinkoista Itsenäisyyspäivää: minne menet Suomi?

Itsenäisyyspäivä valkeni kauniin aurinkoisena. Tiet sen verran jäiset, että syytä oli laittaa jalkaan nastalenkkarit. Alkuun höntsää 13 minuuttia, sitten vedot 5 x 5 minuuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, loppuun kävely-hölkkää 7 minuuttia ja loppuun koordinaationa polvennostojuoksu paikallaan josta eteneminen lähes täyteen vauhtiin. Sitten olinkin kotiovella. 

On joulukuu, ja tähän asti lumeton sellainen. Yhtenä iltana Tampereella satoi lunta, niin että maassa oli hyvinkin parin sentin lumikerros. Johan taas seuraavana päivänä oli + 3 astetta ja vesisadetta, joten hyvästi lumi. Mietin, että tällaisiako talvet nyt sitten ovat. Lunta tulee hyvä jos jouluksi, ja voi olla että maa paljastuu monta kertaa talven aikana. Some "villiintyi" marraskuussa, kun kesäkukat intoutuivat kukkimaan paikoin. Viimeksi tänään näin kuvan Teiskosta, kuvatekstillä "vihertää". 

Vain pienemmät järvet ovat jäässä, Kauppiin on tehty pari kilometriä hiihtolatua, Hervannan laskettelukeskus yrittää pitää edes jonkun rinteen auki. Kaukana ollaan siitä, että talviurheilukausi alkaisi lokakuun lopussa. Itsenäisyyspäivän kynttilät ovat hautausmaalla valtavan kauniita, mutta olisi se niin paljon idyllisempää jos kynttilöiden ympärillä olisi lumivaippa. 

Mietin, mitä itse voisin tehdä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, miten voisin vaikuttaa siihen että Suomessa olisi jatkossakin neljä vuodenaikaa. Jo nyt liikun välimatkat kävellen tai julkisilla, joskus harvoin kimppakyydillä. Lentäminen on isoin jalanjälkeni, mutta koska toistaiseksi asutaan miehen kanssa eri maissa niin vaihtoehtoa ei ole jos haluamme toisiamme tavata. Tilanne toivottavasti muuttuu lähiaikoina. Yksin asuvana pienipalkkaisena ei ole varaa valikoida ruokaa. Olisi ihanaa syödä vain kotimaista ja vain luomua, mutta siihen budjetti ei taivu. 

Vaatteeni hankin pääosin kirpputoreilta, urheiluvaatteita lukuunottamatta. No mutta, siinä olisikin yksi, mihin voin vaikuttaa! Huomiota siihen, missä tekstiili on valmistettu ja mitä materiaalia se on. Myös sillä ajatuksella, että ostan uutta vain kun tarvitsen jotain, en siksi että vaate on alennuksessa tai kivan värinen. Ja urheiluvaatteitakin voi bongailla kirpparilta, esimerkiksi Facebook-kirpparilta olen hankkinut lenkkarit, kävelysauvat ja toppapuvun. 

Ei lunta, mutta Tampereen joulutori on silti ihana

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kotitreeni ja itsensä lievä telominen siinä

Torstaiaamuna olin suunnitellut lenkkiä. En kuitenkaan jaksanut herätä riittävän aikaisin, joten siirsin sen iltaan töiden jälkeen tehtäväksi. Ohjelmassa oli samalle päivälle myös lihaskuntoa 15-30 minuuttia, siihen oli aikaa aamupäivällä. Salille en viitsi lähteä noin lyhyen rupeaman takia, joten treenasin kotona. Itse tekemäni ohjelma on simppeli, 7 liikettä, minuutti jokaista, väliin minuutin tauko ja sitten toiset minuutit seitsemää liikettä. Näin saadaan kokoon 15 minuutin kehonpainotreeni, jota on helppo muokata haastavammaksi jos siltä tuntuu. Tässä liikkeet ja kommentit niistä:

1. Hyppy sohvalle. Boksihyppy ynnä esteiden yli hyppiminen tasajalkaa on aina ollut minulle pelottavaa. Olen joskus kävellessä törmännyt esteeseen, ja mennyt naama edellä nurin niin että yläetuhampaat ovat katkenneet. Kaatumisen pelko on suuri. Aikoinaan Lohjalla juoksukoulussa en uskaltanut hypätä polvenkorkuisten aitojen yli, kun niitä oli viisi peräkkäin ja olisi pitänyt hyppiä sujuvalla tahdilla. Kotona on turvallista hypätä sohvalle, koska jos eteenpäin kaatuminen uhkaa on vastassa selkänoja josta saa kiinni. Sohvan mataluus on omiaan antamaan luottamuksen, että tuohon korkeuteen sentään pääsen hyppäämällä.

2. Istumaannousu. Vatsalihasliikkeistä tykkään, voisin tehdä erilaisia rutistuksia vaikka kuinka paljon.

3. Ojentajadippi sänkyä apuna käyttäen. Sänkyni on varsin korkea, joten dipin saa tehtyä niin että takapuoli laskeutuu tosi alas.

4. Kyykky. Ensimmäisellä kierroksella lantionlevyinen asento, toisella kierroksella leveä. Voisi tehdä kyykkyhyppynä, mutta en jaksanut tällä ensimmäisellä treenikerralla.

5. X-hyppy eli haara-perus-hyppy. Minuutti on tosi pitkä aika...

6. Etunojapunnerrus. Tämän tein polvet maassa sohvaa vasten. Helpompi niin, koska lattialla asento jää tosi korkeaksi. Pienirintaisena urheiluliivit päällä on liki mahdoton päästä siihen tilanteeseen, että rinta koskettaa maata :D Sohvaa vasten tekniikka pysyy parempana.

7. Jalkojen nosto ja avaus päinmakuulla. Alussa jalat yhdessä, nosto ylös, avaus sivulle, takaisin yhteen, lasku alas. Selkäliikkeitä on vaikea keksiä.

Päivän mittaan vasen olkapää alkoi kipeytyä ja kiristyä. Perjantaina se oli tosi pahana, vielä tänäänkin sattuu. Sivulle ja taakse käsi liikkuu hyvin, eteenpäin huonosti. En tiedä mitä sille on tapahtunut. Teinkö ojentajadippiä liian "syvälle"? Koskettaessa tuntuu kipua niin lavan seudussa, hartian yläosassa kuin olkavarren ylä-etuosassa. Ehkä lihakset ovat vaan vetäneet niin jumiin. Perjantaille olin miettinyt sauvakävelypitkistä, mutta ajattelin että se voi olla kädelle ja hartialle liian kivulias. Menin sitten samoin kuin viime viikolla, vuorotellen juosten ja kävellen. 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kohti Karhunkierrosta, viikko 1

Tästä se alkoi, tie kohti Karhunkierrosta. Juuri sopivasti tervehdyin flunssasta ja pääsin aloittamaan suunnitelman mukaan. Sinänsä Karhunkierroksen kilometrimäärä 34 ei pelota, enemmän pelottaa maastonmuoto. Tässä kerran pohdiskelin, että miten se eroaa suunnilleen samanpituisesta Pirkan hölkästä, kuulemma nousua on kolme kertaa enemmän. Hui!

Tiistaina ohjelmassa oli 27 minuuttia hölkkää sekä kymmenisen minuuttia venyttelyä. Tulin työkaverin kyydissä iltavuorosta Tampereelle, jäin kyydistä huoltoasemalla ja lähdin hölköttelemään kotia kohti. 27 minuuttia myöhemmin olin viimeisissä liikennevaloissa, siitä kävelin kotiin. Meno oli tuskaisan takkuista. Muistelin, että niin se on ollut ennenkin syksyn tai siis talven ensimmäisellä lenkillä. Lokakuun alun jälkeen en ollut juossut ollenkaan, lisäksi alla oli melkein kolme viikkoa kestänyt flunssa. Illalla tein lyhyen venyttelyn. 

Torstaista tuli kahden treenin päivä. Juoksua oli ohjelman mukaisesti 39 minuuttia sisältäen koordinaatioita 3 x 80 metriä. Alkuverryttelynä tein kotona liikkuvuusosuuden, lonkkien avauksia ja jalkojen heilutuksia. Raskasta oli meno tälläkin kertaa, keskivauhti lähellä yhdeksää minuuttia per kilometri. Kotona pikainen vaatteiden vaihto ja kaverin kanssa salille bodycombatiin. Siinä on sitten laji josta tykkään tosi paljon! Tässä ohjelmassa oli paljon nyrkkeilyiskuja, käsivarret oli ihan väsyneet jo tunnin puolivälissä. Vaikka joissain kohdissa pitää liikuttaa samaan aikaan käsiä ja jalkoja eri suuntiin, on koreografiaa riittävän helppo seurata. Illalla vähän tiistaita pidempi venyttely.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa balettiin. Olen ollut aika paljon töissä viiden vuorossa, enkä ole ehtinyt viittä vaille viisi lähtevään bussiin (joka lähtee yleensä viittä yli). Koreografia on pysynyt samana, joten valtaosa liikkeistä oli muistissa. Tämäkin on laji, josta tykkään tosi paljon. Etenkin kun ohjaaja muistaa korostaa jatkuvasti keskivartalon aktiivista hallintaa ja lantion asentoa. 

Viikon pitkis oli 94,5 minuuttia polkujuoksua Pyynikillä. Olisin halunnut mennä 95 minuuttia, mutta osuin bussipysäkille juuri kun bussi oli tulossa siihen, enkä halunnut puolen minuutin takia joutua odottamaan seuraavaa joka tulisi 20 minuutin päästä. Alkoi olla jo nälkä, lisäksi jalat olivat sitä mieltä että riittää. Pyynikki on täynnä polkuja, niin leveitä kuin kapeita. Valtaosa mutkittelee. Toisaalta, metsäinen alue on varsin pieni, joten jos polut olisivat suoria niin voisi olla vaikea saada kulumaan pitkiksen verran aikaa. Nyt lähdin tunnin jälkeen kohti Tahmelaa, viime viikolla näkemääni houkuttelevaa polkua pitkin. No, ei aikaakaan kun polku päättyi kerrostaloalueeseen. Ei muuta kuin yllä oleva mäki ylös ja takaisin Pyynikkiä kohti. Paitsi että palasin toista reunaa takaisin ja juoksin tämän mäen ylös toiseenkin kertaan :) 

Juoksuhaasteeseen ruksitan kohdan 11, "juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt". Pyynikillä olen lenkkeillyt, mutta vain leveillä baanoilla, en poluilla. Tahmelan polut olivat kokonaan uusi juttu. Hetken jo mietin, että löydänkö takaisin Varalan pysäkille vai yritänkö suunnistaa näkötornille. Löysin Varalaan, tietysti bussipysäkille oli vielä noustava kauhea ylämäki. Se pätkä olisi ollut asfalttia mutta menin tien vieressä pientareella säästääkseni uusia maastokenkiä niiden neitsylenkillä.


Välillä olin vähän hukassa ja muutaman kerran jännitti. Aluksi lähdin liikkeelle - ylämäkeen tietysti - kohti näkötornia. Kiertelin sen ympärillä polkuja ristiin rastiin. Sitten juoksin näkötornin mäen alas, ja kas, polku loppui. Muutama metri kävelytietä, sitten lähdin nousemaan rinnettä ylös takaisin kohti näkötornia. Keskeltä rinnettä löytyi polku, jota lähdin etenemään. Hetki hyvää baanaa suoraan eteenpäin, sitten pieni koukkaus alemmas ja seuraavalle polulle. Jossa kävi pian niin, kuten tuossa ylemmässä kuvassa näkyy. Polku muuttui kapeaksi ja hankalasti nähtäväksi. Huomasin että sykkeet nousivat ihan sen takia, kun jännitti tipahdanko polulta :D Isoa kivikkoa pitkin nousin rinteen päälle, siellä meninkin sitten pyllylleni. Ensin päästi ärräpään, sitten tarkistin näkikö kukaan (ei, ketään ei ollut näkyvillä), sitten tuumasin sattuiko (ei). Ilmeisesti liukastuin, ja vieläpä niin että olin enemmän vasemmalla kankulla, sitten olikin kiire tarrata ohueen koivunrunkoon kun iski pelko että lähden vierimään rinnettä alas. Kivikosta kun pääsin vielä vähän ylemmäs niin osuin kahden kyltin luo, toisessa luki "näköalapaikka" ja toisessa "vaarallinen rinne". No just, hirveästi se kyltti auttaa siinä vaiheessa kun olen kontannut rinteen ylös :D Totesin että parempi pysyä hetken aikaa rinteen päällä olevilla poluilla ja suunnata sitten Tahmelaan.

Tänään oli kiva lenkki. Etenin niin, että juoksin 5 minuuttia ja kävelin 2. Järkeilin, että tällä taktiikalla keskisyke pysyy riittävän alhaalla mäkisissä maastoissa. Keskisykkeeksi tuli 141, maksimi oli 167. 

Ensi viikon ohjelma on osittain varma, osittain se elää vielä. Huomenna menemme kaverin kanssa yinjoogaan, uskon että tämänpäiväinen polkuseikkailu tuntuu huomenna kintereissä joten pitkille venytyksille on tilaus. Tiistaina ohjelmassa on hölkkää 39-40 minuuttia, olen iltavuorossa joten tämä hoitunee perinteisellä juoksulla juna-asemalta kotiin. Keskiviikkona teemme kaverin kanssa jotain, vielä ei tiedetä mitä. Saatamme käydä kokeilemassa lavista, joka on molemmille ihan uusi juttu. Torstaina on vuorossa ohjelman ensimmäiset intervallit 8 x 3 minuuttia. Perjantaina on vapaapäivä töistä, mietin että voisin siirtää pitkiksen sunnuntailta siihen. 100-101 minuuttia, joko samanlaisella juoksu-kävelyllä kuin tänään tai sauvakävellen. Perjantai-iltana menen Orivedelle työpaikan pikkujouluihin. Siellä ei onneksi mene tolkuttoman pitkään, koska viimeinen bussi Tampereelle lähtee klo 21.25. Enkä aio jäädä yökylään tuttujen luo, sillä lauantaina matkaan lentokentälle hakemaan sulhoa joka tulee viikon lomalle Suomeen. Jee, ruokahuolto on taas kunnossa, mies tykkää kokata niin mun ei tarvi kuin istua sohvalla ja odottaa että lautanen ojennetaan käteen :D 

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Flunssaputkesta uuteen treenikauteen

Marraskuu on ollut ristiriitaisten tunteiden kuukausi. Heti alkuun flunssa, joka tuntui helpottaneen puolentoista viikon jälkeen. Viime viikonloppuna kävin lauantaina TRIP-tunnilla ja sunnuntaina tunnin pyörälenkillä käverini kanssa. Kaveripariskunta on ostanut fatbiket, mies lainasi omaansa niin pääsin kokeilemaan millaista meno on. Ystäväni keksi että aloitetaan pyöräilemällä Koukkujärven ympäri. No ei aloitettu. Vähän matkaa päästiin, kunnes todettiin että ei riitä uskallus eikä taidot, kun reitin alussa oli pitkospuita 90 asteen käännöksellä sekä juurakkoista polkua, joka oli vain vähän pyörän rengasta leveämpi. Sanoin että tämä menee pyörän taluttamiseksi. Käännyttiin sitten ympäri ja mentiin pururadalle. Tunnin lenkki suht mäkisissä maastoissa. Data hämää; matka oli noin 10 km, mutta koska ekat puolitoista kilsaa vei 18 minuuttia niin loppulenkki mentiin paljon kovempaa :D

Sitten taas maanantai-iltana tuli kurkku kipeäksi. Jatkui tiistain, keskiviikon, ja keskiviikkona tuli päänsärkykin mukaan. Olen niistänyt vähän useammin kuin yleensä, enemmänkin on ollut olo että joudun koko ajan nieleskelemään limaa. 

Eilen oli ihana aurinkoinen päivä, mieli teki ulos mutta olin töissä. Kun pääsin pois, kohta alkoi jo hämärtää. Olo tuntui sen verran hyvältä, että tänään lähdin Pyynikille kävelylle. Aloituskuvan polku on yksi lukuisista houkuttelevista. Tuonne menen ensi sunnuntaina polkujuoksemaan! Tänään etenin kävellen, ihan vaan testinä onko flunssa tosiaan mennyt ohi, ja samalla varoen jos vaikka en olekaan vielä täysin terve. Olin pukenut ehkä liian vähän; yläkerran pitkähihainen kerrastopaita ja takki kyllä kastuivat hiestä mutta loppulenkistä palelin. Tuuli oli kylmä ja kova, ehkä olisi pitänyt olla vielä fleece välissä. Alakerran thermoleggingsit ja talvijuoksutrikoot toimivat varsin hyvin.

Hehee, tärähtänyt kuva koska en viitsinyt pysähtyä. Ajattelin että ylämäessä kävelen ehkä sen verran hitaasti että kuva onnistuu. No ei se sitten mennytkään ihan niin... Mutta näin vilauksen aurinkoa ja pääsin pitkästä aikaa ulos. Toivottavasti flunssa on nyt ohi, ja pääsen heti alusta treeniohjelman kimppuun. Ensi viikolla pitäisi aloittaa 26 viikon putki kohti Karhunkierrosta. Olen tulostanut netistä Tukholman maratonia varten suunnitellun ohjelman, jolla tavoitellaan 4.30 alitusta. Vaikka Karhunkierroksen lyhin matka on hyvinkin eri juttu kuin asfalttimaraton, koen ohjelman hyödyllisenä. Siihen on erikseen kirjoitettu koordinaatiot ja venyttelyt... Varsinaisia mäkitreenejä on pikavilkaisulla vain yksi, mutta aion hoitaa pitkikset pääosin Pyynikillä, Kaupissa ja Suolijärven lenkillä, missä korkeuseroja riittää. Alkuvaiheessa sauvakävellen ja juoksun ja kävelyn yhdistelmällä, myöhemmin voin ainakin yrittää juosta ne kokonaan. Pidän myös siitä, että juoksulenkkejä on viikossa 3 tai 4. Siihen jää siis tilaa baletti- ja astangajoogatunneille, TRIPille sekä satunnaisille muille ryhmäliikuntatunneille. Monien lenkkien yhteydessä on lihaskuntoa 15 tai 30 minuuttia, mikä on aika lyhyt aika. Toisaalta, porrasjuoksulla tai koti-hiitillä siinäkin ajassa saa tehokkaan lihaskuntoilun. 

Ensimmäinen viikko on juoksun osalta ihanan kevyt. Tiistaina 26-27 minuuttia, lisäksi venyttely 5-10 minuuttia. Torstaina 39-40 minuuttia, lisäksi dynaamista liikkuvuustreeniä 5-10 minuuttia ja koordinaatioita 3 x 80 metriä. Tässä ymmärrän liikkuvuuden tehtävän lyhyillä pumppaavilla venytyksillä, jalkojen heilautuksilla tms. Sunnuntaina pitkis 92-95 minuuttia, sekä dynaamiset venytykset 5-10 minuuttia. Toivon ehtiväni perjantaina balettitunnille, mutta voi olla että "joudun" menemään Orivedelle joulunavaukseen. Villasukkajuoksukomitea sukittaa Orivarsa-patsaan, eli lienee syytä minunkin olla mukana markkinoimassa tapahtumaa :) 

lauantai 10. marraskuuta 2018

Tulossa tammikuussa: Villasukkajuoksun SM-kisat

Pidätkö juoksemisesta? Oletko kokeillut tai haluatko kokeilla villasukkajuoksua? Nyt siihen on mahdollisuus, kun historian ensimmäiset Villasukkajuoksun SM-kisat liitävät juoksukartalle :) Tammikuun viimeisenä lauantaina kisataan sekä tosissaan että huvikseen. Lähde mukaan! Tai kerää kolme kaveria ja osallistukaa joukkuekisaan.  Kilpasarjoissa reitin pituus 6 tai 3 km, joukkuekisassa 4 x 200 metriä.


Tämä ei ole yhteistyöpostaus, sillä olen itse ollut mukana järjestelyissä. Olen silmäillyt suunnitelmia sen mukaan, mitä juoksutapahtumaan osallistuva haluaisi, miten osallistuja kokisi saavansa vastinetta rahalleen. Tule kisaamaan ja kerro, miten ollaan onnistuttu :)

Lisätietoa tapahtumasta osoitteessa http://www.villasukkajuoksunsm.fi/

ja ilmoittautuminen täällä.

Kävipä eräällä talvilenkillä niin, että lumi paakkuuntui sukkien pohjiin, piti pysähdellä nyppimään paakut irti. Toivomme SM-kisoihin pehmeää mutta takertumatonta pakkaslunta :) 





lauantai 3. marraskuuta 2018

Marrasputki vaihtui flunssaputkeen

Niinhän siinä kävi, että kaikenlaiset lenkkeilyt ynnä muut liikunnat on tältä viikonlopulta seis. Harmi, koska olisin halunnut kerrankin päästä mukaan marrasputkeen, tosin en alkuperäiseen vaan Juoksujalka vipattaa - blogin vaihtoehtoiseen Liiku marraskuussa - haasteeseen. 30 minuuttia päivässä tai 2,5 tuntia viikossa, mitä tahansa liikuntaa, ei pelkästään juoksua. Mutta ei. 

Jo eräänlaiseksi perinteeksi muodostunut marrasflunssa ilmoitti tulostaan tiistaina. Yhtäkkiä iltapäivällä alkoi kauhea päänsärky, ja olin niin väsynyt etten jaksanut seistä. Ajattelin töissä, että yksi syy voi olla edellisyön liian lyhyet yöunet sekä se, että pidin tiistaina neljälle luokalle kirjavinkkauksen. Töiden jälkeen piti mennä astangajoogaan mutta totesin että voimat ei nyt riitä. Kotona illalla kuumemittari näyttikin 37,5. Keskiviikkona aamulla oli vielä 37,3 mutta päätin mennä Finrexinin voimalla töihin. Flunssani ovat sikäli kummallisia, että en kuumeile koskaan, usein on niin että yhtenä iltana on lämpöä mutta ei myöhemmin. Sama nyt; keskiviikkona päivällä lämpö oli jo normaali. Päänsärky ja kurkkukipu ovat olleet kiusana koko loppuviikon. Tänään on viides flunssapäivä ja ikävä kyllä suunta on pahempaan päin. Nyt on siirrytty tukkoisuus- ja niistämisvaiheeseen. Viikonloppu menee siis kirjojen, tv-sarjan ja uuden Juoksija-lehden kanssa makoillessa. 

Ärsyttää, mutta yritän pitää mielessä että tämä on kaikkein paras aika sairastaa. Karhunkierrokselle tähtäävä treeniohjelma alkaa maanantaina 19.11, sille päivälle ohjelmassa lukee lepo. Ensimmäinen juoksulenkki on tiistaina 20.11. Siihen on reilut kaksi viikkoa, eli ehdin vallan mainiosti toipua flunssasta ja saada voimat takaisin. Tässä kohtaa vuotta kun tulee liikuntatauko, se ei vie mitään pois ensi kevään ja kesän juoksuista. Tietenkään järkiajattelu ei auta siihen pään sisällä huutavaan ääneen, joka ilmoittaa että "haluan salille! haluan ulos lenkille!  haluan heti paikalla testaamaan uusia polkujuoksukenkiä! haluan kolmeksi tunniksi ulos!" :D 

maanantai 29. lokakuuta 2018

Yllätysretkellä: jääkauden muovaama Felsenmeer

Viikonloppuna olin pikatreffeillä Saksassa. Kyllä vaan, tässä parisuhteessa pikainen tapaaminen kestää kolme päivää :D Sunnuntaina mietimme aamulla, mitä tehtäisiin. Tulin Suomeen iltalennolla, joten kentällä piti olla vasta viiden - puoli kuuden aikaan. Mies ehdotti Felsenmeeriä, epäröimättä suostuin vaikka en tiennyt mistä on kyse. Enkä tiedä mistä sinne ajettiin, sillä menomatka Ober-Ramstadtista Lautertaliin kesti melkein tunnin, paluumatka vartin. Epäilen että mennessä minua kuljetettiin mahtavien metsämaisemien ja pikkukylien läpi, tullessa ajettiin suorinta mahdollista reittiä.

Ensimmäinen pysähdys oli lyhyt. Parkkeeraaminen oli maksullista, 4 €, maksuvälineenä kävi vain kolikot. Minulla ei ollut lompakkoa ollenkaan (olin lähtiessä kysynyt tarvinko sitä, kuulemma en), miehellä vain yksi euro. Otin valokuvan kiviryppäästä, jota pitkin ihmiset tapaavat lähteä talsimaan ylöspäin. Me jatkoimme matkaa toiselle parkkialueelle, saman rinteen toiselle puolelle. Siellä oli pieni mutta ilmainen parkkialue.

Kahvila, jossa ei käyty sisällä. Mutta täydellinen talo turistikuvaan!


Eri pituisia vaellusreittejä olisi ollut useita, mutta koska meillä oli aikaa vain tunti (sellaiseen äänensävyyn kävi käsky mennä appivanhempikokelaiden luo syömään klo 13) niin kävelimme vain vähän matkaa. Käytännössä kivikkoa pitkin alas ja polkua pitkin ylös. Kiviröykkiöt ovat jääkauden aikaisia, jää on puskenut kivet ylös. Varovasti sai mennä alas, rinne oli varsin jyrkkä. Kivet eivät olleet liukkaita mutta sileäpohjaisilla lenkkareilla oli silti oltava varuillaan. Lisäksi pelkäsin lehtien liukkautta, vaikka ne olivatkin kuivia. 







Kun olimme kavunneet takaisin parkkipaikalle, harmittelin etten ollut älynnyt laittaa mittaria päälle. Nyt se näytti että päivän aktiivisuudesta oli täynnä 39 %. Sanoin että jos se olisi laskenut sykkeeni, niin varmasti olisi tulkinnut kyseessä olleen raskaan treenin ja prosenttimäärä olisi ollut isompi :) Syystuuli oli aika vilpoinen, mutta kiivetessä tuli hiki. Mietin, että kesällä täällä olisi ihanaa; eväsreppu mukaan niin voisi olla koko päivän. Polut ovat enemmänkin teitä, mutta halutessaan ja uskaltaessaan voi liikkua kiviä pitkin. Ainoastaan yhdessä kohtaa kivikko oli aidattu niin ettei sinne päässyt. 


Muuten viime viikkojen liikunta on ollut aika yksipuolista. The TRIP pari kertaa viikossa (edelleen odottaen koska osun ohjelmaan numero 14, Kreikan saaristoon), body pump kerran viikossa, sisäsoutua salilla ennen TRIPpiä. Viime viikolla juoksin yhtenä iltana junalta kotiin, oli jotenkin raskaan oloista. Ja kun suoraan sanon niin työmaat alkavat tympiä.

Ensi viikonloppu on vapaa, silloin aion mennä pitkälle lenkille joko Kauppiin tai Suolijärvelle. Joko juoksu-kävellen tai sauvakävellen, en ole vielä päättänyt. Mäkisiin maastoihin, vähän jo sillä ajatuksella että ne tulevat tutuksi Karhunkierroksella. Kevät oli mielessä myös Felsenmeerissä; mietin että aika paljon saa tehdä mäkilenkkejä, porrastreeniä ja kyykkyä jotta toukokuussa jaksaa edetä rinteitä... 



maanantai 15. lokakuuta 2018

Fiilisliikuntaa ja vuoden 2019 suunnittelua

Oi ihana lokakuu! En muista milloin olisin viimeksi ollut näin iloinen tähän aikaan vuodesta. Mahtava väriloisto puissa, maassa lehtikasoja joita tekee mieli potkia ja joissa haluaa hyppiä... Ja lämmin, olin tänäänkin töissä sisällä t-paita päällä! Kotona käänsin patterit kiinni ja nukuin viime yön parvekkeen ovi auki. Ei tätä lämmintä ja tunnelmallista aikaa kauaa kestä, nautitaan nyt täysillä.

Pirkan Hölkän jälkeen olen viettänyt kiireistä elämää. Viime viikolla oli 6 työpäivää, ja lauantaina lähdin suoraan töistä serkun syntymäpäiville. Juhlapaikkana oli Kortejärven tila Kintulammin luonnonsuojelualueella. Ihana paikka, ajattelin heti että tuonne haluaisin lähteä retkeilemään. Ainoa vaan, että kaupungin bussi jää Sorilaan josta on viitisen kilometriä reitin alkuun. Että jaksaisinko retkeillä / juosta, jos alle kävelen 5 kilsaa bussipysäkiltä, ja jos pitää jäädä voimia sen verran että jaksan lenkin jälkeen kävellä (tai juosta) 5 kilsaa bussipysäkille. Ehkä on pakko pysytellä Kaupin maastoissa, siellä käytiin ystäväni ja hänen koiriensa kanssa kävelemässä keskiviikkona puoli tuntia. Sanoin ääneen, että onpa ihanaa olla metsässä. Päälle uintiä Näsijärvessä ja saunaa Kaupinojalla, veden lämpötila 10 astetta. Torstaiaamuna kävelin Orivedellä ennen työpäivän alkua reilun puolituntisen. Ihana aamu, kuten ylläolevista kuvista näkyy. 

Sunnuntai oli vapaa. Olisin halunnut mennä Pirkkahallille katsomaan Wihan kilometrejä, mutta en vaan jaksanut. Nukuin kellon ympäri, heräsin vasta varttia yli puolenpäivän. Illalla mentiin kaveripariskunnan kanssa bodypump-tunnille. Ohjelma oli uusi, enkä oikein haltsannut painoja. Paljon tehtiin irtopainoilla, tankosarjat olivat silloin lyhyitä. Ensi kerralla täytyy tehdä toisinpäin, laittaa tankoon raskaammat painot ja ottaa käsiin kevyemmät. Tänään kyllä tuntee yläkropassa ja takareisissä, että jumpattu on. 

Nyt illalla juoksin rautatieasemalta kotiin. Ja kas, juoksuhaasteesta täyttyy kohta numero 40, "juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina". Pakko tosin myöntää, että ihan sama tämä on ollut harvakseltaan jos koskaan. Kansi ja areena - työmaan takia yksi kortteli on suljettu jalankulkuliikenteeltä, joten viime ajat olen tehnyt pienen koukun ja mennyt yliopiston vierestä. Viinikan liikenneympyrän seudulla on ollut kevyen liikenteen väylä pois käytöstä jo kuukausia, siellä on tarvinnut koukata asuintalon vierestä Iidesjärvelle. Ratikkatyömaa on tuonut yhden alikulun lisää, joten kesän jälkeen olen välttänyt yhdet liikennevalot. Joskus juoksen kaupalle, ja riippuen siitä mitä kellon minuuttimäärä sanoo olen juossut milloin minnekin ovelle. Mutta valtaosa reitistä on ollut samaa, Iidesjärveä seurailevaa kevyen liikenteen väylää, ja siitä Hervannan valtaväylää jompaa kumpaa puolta. 

Tänään juoksin kaupalle ja kas mitä löysinkään! Poistohyllyä olen katsellut ennenkin, mutta nyt löysin itselleni uudet maastokengät. Mikä tuuri, että sattui olemaan yksi laatikko kokoa 41,5! Hinnanalennus oli raju, ovh 149 € ja nyt hintalapussa 50 €. Olen jo jonkin aikaa katsellut, että vanhoissa Speedcrosseissa alkaa olla kilometrit täynnä:

Ei ole kiva lähteä polulle, jos epäilee kengän pitoa. Nyt on uudet polkukiiturit, tuskin maltan odottaa että pääsen testaamaan niitä. Ja kas kun juuri tänään mietin, Karhunkierroksen tarvikelistaa ylös kirjoittaessani, että tarvitsen uudet maastojuoksukengät. Ihan uskomatonta että löysin ne jo tänään :D Ja halvalla! Karhunkierros 34 km, täältä tullaan! Majoitus varattiin kavereiden kanssa jo kesällä Himos Trailin aikaan, onneksi saatiin osallistuminenkin. Harmi vaan että minä olen eri ryhmässä kuin muut porukastamme. Toiset pääsivät ilmoittautumaan heti kun se oli mahdollista ja pääsivät lähtöryhmään B, minä olin iltavuorossa ja pääsin koneelle vasta pari tuntia myöhemmin, silloin tarjolla oli enää C ja siitä eteenpäin. Mutta mukana kuitenkin!

Mietin myös, että Pirkan kierros kiinnostaisi. Eniten hirvittää hiihto, se on niinkin pitkä kuin 90 km. Jalat varmaan kestää mutta miten kädet, yläkropassani on todella heikosti voimaa. Ja mitä jos ei tule lunta, jos Tampereen korkeudella ei pääse hiihtämään niin miten kuntosalilla voi treenata jaksaakseen hiihtää 8-10 tuntia? Pyöräily ja hölkkä ovat tuttuja aiemmilta vuosilta, joten toinen uutuus olisi soutu. 35 kilometriä ei kuulosta pahalta, ei vaikka pisin matkani salin soutulaitteella on 5 km... Mutta soutu on vasta elokuussa, sitä varten olisi rutosti aikaa treenata. Vastaavia kierroksia on toki muitakin, mutta koska minulla ei ole autoa käytössä niin kaikki täytyy miettiä siltä kannalta että minne pääsen julkisilla.  

Varmoja tapahtumia ensi vuodelle on siis vain yksi. Tai oikeastaan kolme. Pirkan Pyöräily ja Pirkan Hölkkä kuuluvat listalle, vaikka en muita kierroksen lajeja tekisikään. Joku puolimaraton täytyy ottaa mukaan, jos vihdoinkin pääsisin alle kahteen ja puoleen tuntiin. Ja maraton kiinnostaa aina, ehkä ulkomailla syksyllä. Tai Vantaalla, sitä on taas kehuttu kovasti. Wihan kilometritkin kiinnostaa, etenkin non stop - juoksu, ihan vaan sillä että kauanko sitä jaksaisi edetä... Eiköhän tapahtumakalenteri jossain vaiheessa selkiydy :) 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Pirkan Hölkkä 2018

Siinäpä olennainen: pääsin maaliin, juoksukausi päättyi.

Pirkan Hölkän aloitusaikaa oli myöhennetty tunnilla, lähtö tapahtui klo 10. Tarkoittaa sitä, että sain nukkua tunnin pidempään. Aamupalaksi mysliä ja sokeripitoista jogurttia, lempitrikoot jalkaan ja lähtö puoli kahdeksan maissa kohti Keskustoria, josta oli bussikuljetus Valkeakoskelle. Perille tultiin noin klo 8.45. Ensimmäisenä tietysti vessaan, koska vielä ei ollut paljoa jonoa. Sitten sisälle Paviljonkiin, jossa söin eväsbanaanin ja vähän myöhemmin puolikkaan energiapatukan (en jaksanut kokonaista). Puoli kymmenen maissa jätin repun varustesäilytykseen, sen jälkeen tein kevyttä hölkkää ja muutamia nopeita venyttelyjä. Ennen lähtöä oli myös ohjattu alkulämmittely. 

Startti oli tasan kymmeneltä. Lähdin joukon takaosasta, alle viiden tunnin aikaa tavoittelevien "karsinasta". Vähän aikaa saikin kävellä ennen kuin baana aukesi. Alussa on asfalttia, ja tietysti myös ylämäkiä. Lähdin taas liikkeelle sillä linjalla, että kävelen ylämäet, josko sitten jaksaisin juosta niitä lopussa. Katselin seurattavia selkiä, ja asetuin tamperelaisen Team Raholan peesiin. Välillä olin perässä ja välillä edellä, kunnes loppumatkasta jäin jälkeen.

Ensimmäinen 11 km meni noin aikaan 1 h 35 min. Se olikin ainoa hyvin kulkenut pätkä. Meno tuntui kevyeltä, ja välillä olisin ehkä halunnut mennä lujempaakin. En kuitenkaan uskaltanut kiristää vauhtia, koska tiesin että matkaa on jäljellä vähintään kolme tuntia. Kymmenen kilometrin kohdalla iski nälkä. Ja ihan todellinen nälkä, sellainen että maha murisi. Ensimmäinen huolto oli ollut kuuden kilometrin kohdalla Leppäjärventiellä, mutta siinä oli vain vettä ja urheilujuomaa. Toinen huolto Rutajärvellä tuli sopivasti 10,8 kilsan kohdalla. Sitä lähestyessä kaivoin esiin toisen puolikkaan energiapatukasta ja söin sen. Huollossa otin vettä lukuunottamatta kaikkea mitä oli tarjolla: mehua, marjakeittoa ja suolakurkkua. Pätkä tästä huollosta seuraavaan, Vähä-Kausjärvelle oli reissun ehkä vaikein kohta, mietin jopa keskeyttämistä. Päässä heitti, huimasi, mietin että nyt humahti lisäenergiat verenkiertoon. Huolto oli 14,5 kilometrissä, ja muistin että kohta sen jälkeen alkaa polkuosuus, viitisen kilometriä silkkaa polkujuoksua. Tässä kohtaa tarjolla oli vettä ja mhua, jatkoin mehulinjalla. Polun jälkeen hetki metsätietä ja taas huoltoon syömään, Taivalpirtille 19,4 kilsaan. Mehua ja marjakeittoa kului, otin kaksi mukillista kumpaakin. Ja eteenpäin! 

Parinkympin jälkeen tultiin asutukseen, ei tiheään mutta kuitenkin sellaiseen että juostaan sora- ja asfalttitien reunassa, ja varotaan tiellä liikkuvia autoja. Tätä riittää riittämistään... Ja ylämäkiä on! Mietin, että mitä taas teen täällä mäkisissä maastoissa, varsinkin nyt kun kesällä en juossut juuri ollenkaan, ja elokuun jumppasin saadakseni treenikassin. Oikeasti asfalttia ei ole niin paljon, se vain tuntuu kauhean pitkältä pätkältä. Vormiston huoltopisteellä 25,2 kilometrissä otin energiageelin. Piti ottamani vettä sen kanssa, mutta vesi olikin lämmitettyä niin en saanut koko mukillista alas. Siispä taas mehua ja marjakeittoa kehiin! 

Hervanta on tuttu ja kohtalaisen rakas lenkkimaasto mutta tänään se oli harvinaisen ärsyttävä. Ensin ihana pitkä alamäki, sitten ylämäkeä ylämäen perään. Välillä teki mieli seisahtaa keskelle mäkeä; jalat olivat niin väsyneet että tuntui ettei jaksa edes kävellä. Jouduin kävelemään jo tasaisellakin. Viimeinen huolto Hervannassa 29,2 kilometrissä oli tiukan ylämäen päällä. Vielä viimeiset mehut ja marjakeitot, jotta jaksaa maaliin. Se on kuitenkin pääosin ylämäkeä... Pieniä polkupätkiä oli mukana, tuntui että niissä jaksoin hölkätä ylämäetkin, muuten en. Viimeinen alamäki oli onneksi pitkä, siinä puristin vauhtia ja koitin saada askeleen rullaamaan. Ohitin vielä muutamia ihmisiä. Viimeiset sadat metrit ovat ylämäkeä, pakko oli vielä kävellä mutta maaliin menin juosten. Mitali kädessä oli pakko istua hetkeksi alas ennen varusteiden hakua. Jalat olivat ja ovat edelleen kipeät. Vasemmassa jalassa alkoi varpaan suonenveto kolmessakympissä, se vaivaa edelleen. Parinkympin kohdalla alkoi satunnainen kylkipistos, se ei onneksi estänyt juoksua mutta viilteli aina välillä. 

Nyt on superväsynyt olo, mutta myös melko tyytyväinen. Matkaa oli Polarini mukaan tasan 33 km, virallinen loppuaika on 4.52,40. Omalla mittarilla sain 3 sekuntia enemmän :D Huonoin aika kolmesta Hölkästäni mutta tasaista on ollut: ensimmäinen 4.51,15, toinen 4.51,58. Että siis vajaan minuutin jäin viime vuoden ajasta, luulin olleeni paljon hitaampi! Nyt tietysti vähän kaivelee... Muistin että paras aikani olisi ollut jotain 4.45, jos olisin muistanut oikein niin varmasti olisin jossain kohtaa saanut kiristettyä puolitoista minuuttia. Jossain alamäessä muutama vauhdikkaampi askel, huolloista liikkeelle hitusen nopeammin, lähdössä reunaan että pääsee ottamaan juoksuaskelia aikaisemmin... 

Juoksukausi oli tässä, nyt touhuan kaikenlaista muuta ja seuraavaan kauteen alkaa treenit marraskuun puolivälissä. Varmasti lenkkeilen tässä välissä, mutta se on täysin fiiliksen mukaan, ei ohjelmaa noudattaen. Mietin, että valitsinko juoksuun väärät kengät. New Balanceni (Fuel Core Urge) ovat ihanat jalassa, mutta niissä on aika vähän vaimennusta. Olen juossut ja kävellyt niillä muutaman kuukauden aikana kohtalaisen paljon, eli eivät ole uusi tuttavuus jaloilleni. Ehkä kesäajan vähäinen juoksumäärä on osaltaan syynä sekin, että jalat ovat koko matkalta kipeät, huomattavasti kipeämmät kuin minkään asfalttimaratonin jälkeen. Kotimatkalla vaihdoin bussia Koskipuistossa, niin kaikki ikivanhat mummotkin kävelivät lujempaa :D 

perjantai 5. lokakuuta 2018

Juoksua Central Parkissa, pyöräilyä Manhattanilla

Kuten otsikosta voi päätellä, kävin New Yorkissa :) 7 tunnin aikaero vähän jännitti, mutta sinne suuntaan turhaan. Lähdimme ystäväporukan kanssa matkaan keskiviikkona 26.9. Lehto starttasi Helsingistä iltapäivällä, ollen perillä - paikallista aikaa - reilua tuntia myöhemmin :D Kentällä meni paljon aikaa, siihen vielä päälle tunnin metromatka Manhattanille. Käytiin nopeasti syömässä ja sitten nukkumaan. 

Torstaiaamuna olimmekin virkeinä silmät auki klo 5.30. Onneksi hotellin vieressä oli kulmakauppa, joka oli auki kellon ympäri. Saimme haettua aamupalan sieltä. Puoli kahdeksalta lähdimme liikkeelle kohti Keskuspuistoa, joka oli vain parin korttelin päässä hotellista. Johtunee korkeista taloista, että satelliitit löytyivät hitaasti. Juuri olimme päässeet Keskuspuiston kulmalle, kun yhteys löytyi. Hölköttelimme 8,16 km aikaan 1 h 6 min. Keskisyke 146 ja keskivauhti 8.11. Kuljimme hissukseen, välillä kävellen. Jacqueline Kennedy Reservoirilla oli pakko ihailla maisemaa. 

Samalla mietittiin, että ankeaa jos on vain tämä yksi puisto. Kuitenkin tuolla reilun tunnin lenkillä kiersimme aika ison osan reunapoluista. Ihmettelimme ihmisten valtavaa määrää. Että missä välissä porukka käy töissä, kun puoli kahdeksan ja yhdeksän välillä puiston tiet ovat väkeä tulvillaan. Lisäksi nurmialueilla vilisi koiria ulkoiluttajineen. Koirahullut ystäväni olivat tietysti haltioissaan :) Hauska sattuma, että meillä kaikilla oli juoksulenkille varattuna pinkki paita. Saimme osaksemme naurahduksia sekä huudahduksen "ladies in pink!"

Seuraavina päivinä keskityimme ostoksiin sekä nähtävyyksiin. Kävelyaskeleita tuli 20000-40000 päivässä. Sunnuntai oli viimeinen kokonainen päivämme kaupungissa. Silloin vuokrasimme pyörät. Tarkoitus oli ajaa Manhattanin ympäri rantoja seuraten, "oikealta rannalta" koukata Keskuspuistoon, kiertää se ja palauttaa pyörät. Vartti meni suunnitelman mukaan, sitten tuli stoppi. Manhattanin eteläkärjessä olikin katuja suljettuna juoksutapahtuman vuoksi. Kyseessä oli jokin "tunnel race", jolla kunnioitettiin syyskuun 2011 terrori-iskun yhtä sankaria. Eräs palomies oli juossut täysissä varusteissa tunnelia pitkin kaksoistorneille pelastamaan ihmisiä. Hän oli kuitenkin menehtynyt. Niinpä kaupungissa juostaan vuosittain tämä muistojuoksu. Harmi ettemme tienneet asiasta, olisi voitu kokeilla pääsisikö osallistumaan. (Sunnuntaina olisi ollut myös Bronxin 10 mailin juoksu, mutta se olisi ollut liian pitkä ajatellen tulevan sunnuntain Pirkan Hölkkää.)

Taluttelimme pyörät 9/11 Memorialille, ja siitä edelleen ihan joen rantaan. Näin pääsimme kiertämään suljetut kadut ja jatkamaan matkaa. Maisemat olivat hienot ja sää upea, mutta muuten pyöräily ei ollut kovinkaan nautinnollista. Rannassa meni pyöräkaistat, mutta niillä oli valtava määrä kävelijöitä ja juoksijoita. Monet juoksijat kaartoivat jalankulkupuolelta pyöräkaistalle niin, että eivät yhtään vilkaisseet tuleeko pyöriä. 

Kun käännyimme YK:n päämajan luota kohti Keskuspuistoa, pyöräkaistat harvenivat ja piti ajaa ajoradalla. Yhden ystävän kanssa oli aika epätodellinen fiilis. Hän sanoi, ettei uskalla pyöräillä Helsingin keskustassa - aloitti sitten kaupunkiajon New Yorkissa! :D Ajoradalla oli kuitenkin turvallisemman tuntuista kuin pyöräkaistoilla. Autokaistoja oli yhteen suuntaan kolme rinnakkain, niin että reunimmainen oli varattu parkkeeraukseen. Pysäköityjen autojen ja seuraavan kaistan välissä oli varsin leveä baana vapaana, siinä oli hyvä ajaa. Lisäksi autot kunnioittivat pyöräilijöitä.

Kaksi joukosta ei halunnut lähteä Keskuspuistoon, toiset kaksi halusivat. Minä lähdin; toisaalta oli ihanaa nauttia auringosta ja maisemista, ihanaa ajaa pyörällä, toisaalta vaihtoehtona olisi ollut kauppojen kiertäminen mikä ei olisi ollut lompakon kannalta yhtään niin kivaa. Ajoimme puistossa sen reunalla olevaa pyöräkaistaa, kiersimme sen osan mikä juoksulenkillä jäi väliin. Loppumatkasta alkoi olla kauhea nälkä ja jano, voimat vähissä. Saldona 31,8 km johon käytimme 2 h 10 min. Paitsi että pari kertaa unohdin laittaa mittauksen takaisin päälle, kun tauotin sen liikennevaloissa. Eli puuttuu ehkä 10-15 minuuttia. Mutta jotain dataa sain kuitenkin :) Vauhti ja syke oli todellista sunnuntaipyöräilyä, 14,6 km/h / 104, mutta niin sen pitikin olla tällä lenkillä. 

Kotiinlähtö oli maanantaina alkuillasta, laskeuduimme Helsinkiin tiistaiaamuna. Yö jäi tavallaan väliin. Otin päikkärit tiistaina, 2,5 h, olisi mennyt kauemminkin mutta oli herätyskello soimassa. Tiistain ja keskiviikon vastaisena yönä nukuin liki 9 tuntia. Sitten onkin kaksi seuraavaa yötä mennyt heikommin. Puoliltaöin olen ollut ihan virkeä, ja kello soinut aamuisin 6.30. En tiedä, voiko vielä syyttää aikaeroa, ehkä. Tänään kävin töiden jälkeen GoGon baletissa, herättelemässä keskikehon hallintaa ja tasapainoa. 

Pahinta on varmaankin se, että nyt viikonloppuna en ehdi levätä ollenkaan. Huomenna lähden aikaisin aamulla kohti Turkua ja kirjamessuja, bussi lähtee linja-autoasemalta kahdeksalta. Takaisin se on 20.20, eli olen kotona iltayhdeksän aikaan. Sitten sunnuntaina on Pirkan Hölkkä, kuljetus lähtee Keskustorilta n. klo 8.15. Onneksi hölkän alkuaikaa on siirretty tunnilla myöhemmäksi, nyt lähtö on klo 10. Tavoitteena on tulla maaliin nopeammin kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta hiukan pelottaa miten käy. Kesäkuumuuden aiheuttama juoksemattomuus sekä tämän viikon väsymys ja kiireet saattavat vaikuttaa tekemiseen paljonkin. Eli juoksuun on tavoite, mutta samalla tiedostan että siitä saattaa tulla yli viiden tunnin metsäretki. Kävi miten kävi, tämä on kesän viimeinen juoksutapahtuma. Sitten tuolla marraskuun puolimaissa starttaan treenit kohti ensi kevään Karhunkierrosta. Paikkaa sinne ei vielä ole mutta majoitus on varattu :D

Loppuun vielä muutama räpsy lomalta. Hemulin kirjahyllyyn tulee yksityskohtaisempi matkajuttu, kunhan sen kerkiän kirjoittaa.

Minä sitten tykkään rakennuksista, joissa on jokin juju.



Näkymä Empire State Buildingistä. En pelkää korkeita paikkoja mutta en pidä pitkistä hissimatkoista alaspäin
Woodsburyn outlet-kylä tunnin bussimatkan päässä. Jestas mikä vehreys!