maanantai 23. joulukuuta 2019

Rentoa joulunaikaa!

Ihanaa joulunaikaa ihmiset! 

Joulukuu on ollut kiireinen, yhtenä viikkona en ehtinyt salille ollenkaan, muuten olen käynyt 2-3 kertaa viikossa, yleensä aamuisin ennen iltavuoroon menoa. Silloin salilla on hiljaista ja voi valita mihin menee ja mitä tekee, jonottamatta. Jalka voi kuten ennenkin, sillä erotuksella että jalkaprässissä joudun isompien painojen (yli 100 kiloa) asettumaan niin että paino on kantapäillä, muuten liike sattuu päkiään. Välipäiville ei työterveydestä löydy lääkäriaikoja, täytyy koittaa jos pääsisi tammikuun alussa. Alkaa nimittäin kunto olla huono, huomasin sen kun soudin puoli tuntia ja sykkeet oli 15-20 pykälää korkeammat kuin yleensä soutaessa. Lisäksi tämä vaikuttaa mielialaan. Salilla totean että tämä on kivaa, mutta lähteminen on vaikeaa. Vuosia olen tehnyt kaikki treenit kohti jotain tavoitetta, nyt sellaista ei ole. Ja kun ei ole diagnoosia, ei ole myöskään kuntoutustavoitetta (ainakaan vielä).

Iloisia asioita on kuitenkin ollut. Miehen firman pikkujoulut Turussa oli tosi hauskat,  tutustuimme uusiin ihmisiin ja ilmoittauduimme firman 50-vuotisjuhliin helmikuun alussa. Mies sai Maahanmuuttoviraston päätöksen, hänet on nyt rekisteröity Suomeen. Kävimme kuuntelemassa Tarja Turusen joulukonserttia Tampereen Tuomiokirkossa, ja olen nähnyt ystäviä enemmän kuin moneen viikkoon. 

Joulun vietämme miehen kanssa erillään, mies on kolme viikkoa Saksassa. Minulla on vain viikko vapaata, josta olen joulunpyhät vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Syksy on ollut varsin raskas, niin en halunnut lähteä Saksaan neljäksi päiväksi, etenkin kun kaksi päivää olisivat matkustuspäiviä. Olen siis puoli viikkoa yksin kotona, luen kirjoja, katson Areenasta hyviä ohjelmia ja käyn salilla. 

Syökää hyvin, levätkää kunnolla ja liikkukaa hyvällä fiiliksellä, siinäpä resepti jolla suunnata kohti vuotta 2020 :) 


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Salille aamulla, salille illalla

Talvi on tullut Tampereelle, vaikka Näsijärvi ei olekaan vielä jäässä. Veden lämpötila oli tänään 4 astetta, kivasti kihelmöi saunassa :) Mutta voi että kun tuli taas ihana olo. Varsinkin kun käytiin kavereiden kanssa kolmen maissa iltapäivällä, jolloin Kaupinojalla ei ollut ruuhkaa. Viikko sitten erehdyttiin menemään iltaseitsemältä, ja silloin saunaan olikin pahimmillaan 20 ihmisen jono. 

Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä, käytiin miehen kanssa tunnin verran kävelemässä Pyynikillä. Pakko taas todeta että ei mun koipeni kestä lenkkeilykävelyä, tänään taas on särkenyt koko päkiää. Eli asiointimatkat menee mutta muu ei toimi. Kävin fysioterapeutilla ja sanoin että tilanne paheni sen yhden vajaa puolitoistatuntisen kävelylenkin jälkeen. Hän muokkasi vasenta pohjallista hieman, nyt on mennyt puolitoista viikkoa totutellessa siihen. Pohjallisesta oli nähnyt, että paine osuu edelleen päkiän keskelle, nyt pohjallisen keskiosaa on korotettu hiukan. Alkaa tuntua siltä, että jalka on tottunut siihen. Mutta alan vakavissani miettiä seuraavaa lääkärikäyntiä. Työterveyden apu loppukesästä oli fysioterapia ja odottelu, nyt on toteutettu kumpikin ja tilanne on yhä päällä. Taas testasin ja totesin että vasen päkiä ei kestä painon varaamista sille, kokeilin seistä yhdellä jalalla.

Olen siis ollut ahkerahko salillakävijä. Aiemmin laitoin kuvan koko kehon ohjelmasta, jota olen nyt tehnyt 10 toiston sarjoilla. Pari kertaa olen tehnyt alla olevaa, joskin kevennettynä:

Kuva ei ehkä ole selkeä, mutta yläosassa on jalkaprässi pyramidina. Tässä olen tehnyt kummallakin kerralla samoilla painoilla, vain isoin paino on muuttunut. Eli 53 kg x 50 toistoa, 61 kg x 40, 69 kg x 30, 75 kg x 20, 101 kg x 7 (toisella kerralla 109 kg x 5), 82 kg x 20, 75 kg x 30, 69 kg x 40, 61 kg x 50. Eli järjetön toistomäärä, jonka jälkeen tuntee tehneensä. Tuntee jonkin verran myös alaselässä ja lonkankoukistajissa, varsinkin kun käyttää jalkaprässiä jota työnnetään eteenpäin. Tykkäisin työntää välillä myös ylöspäin, mutta painopakkalaite on helpompi. Epäilen, että en jaksaisi nostaa 25 kg:n levypainoja toiseen prässiin, olkapääni tasalle.

Yläkropan treeni on tässä murhaava, en tiedä onko ohjelman tekijä jokunen vuosi sitten yliarvioinut voimani pahasti. Pitäisi siis tehdä kolme sarjaa kutakin, joka sarjassa vähintään 30 toistoa. Totesin, että 15 kg hauiksille taljassa, 20 kg ojentajille taljassa ja 14,3 kg tanko penkkipunnerrukseen ovat sellaisia, että yksi sarja riittää, siinäkin joudun pitämään pari kolme lyhyttä hengenvetotaukoa välissä. Samoin nyt kun on ollut vähän selkäongelmaa, joka onneksi on melkein kokonaan ohi, niin en ole uskaltanut tehdä hyvää huomenta - liikettä 20 kg:n tangolla, vaan siinäkin on ollut 14,3 kg. 

Olen myös käynyt yin-joogassa ja putkirullailussa, eli kehonhuoltoa on ollut muutakin kuin avanto. Ja venytellyt kotona, wuhuu! Joulukuu jatkuu samaan tyyliin, salia ja kehonhuoltoa jonkinlaisessa tasapainossa. Lisäksi ajattelin ottaa ohjelmaan kyykkyjoulukuun, olette kaiketi joskus nähneet kuvan siitä, aloitetaan 100 kyykyllä päivässä lisäten määrää niin, että kuun 30. päivä tehdään 600 kyykkyä. Hmm, tämänpäiväiset on vielä tekemättä, lienee syytä aloittaa heti...  

Kivaa joulukuuta ihmiset, älkää kerätkö itsellenne joulustressiä! 


keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Talven suunnitelma: salille mars

Hetken aikaa oli kaunista - mutta lumi pysyi maassa alle kaksi vuorokautta. Nyt on taas harmaata ja sadetta ja harmaata ja sadetta ja... 

Viime viikolla kävelin kauimmaiselta bussipysäkiltä kotiin. Kuvittelin että se on noin tunnin lenkki, olikin tunnin ja 20 minuuttia, liki 9 kilometriä. Kävely ei tehnyt kipeää mutta sen jälkeen vasempaan päkiään sattui taas ihan kunnolla. Perjantaina meninkin salille sisäpyöräilemään, vain huomatakseni että kipu alkoi jo vartin jälkeen. Poljin kuitenkin suunnittelemani tunnin ajan.

Monta päivää tämän jälkeen on ollut vaikeaa. Kokeilin päivittäin nousta varpaille: onnistuu molemmilla jaloilla ja oikealla. Mutta vasemmalla ei, päkiä ei kestä painon varaamista. Siispä tein ratkaisun, joka tässä kohtaa tuntuu ainoalta oikealta. Jätän aerobisen pois, siis kaikki muut kävelyt ja juoksut ja sisäpyöräilyt paitsi ne 20-minuuttiset hyötyliikunnat kun kävelen kotoa bussiasemalle ja bussiasemalta kotiin. Talven ajaksi muutun salirotaksi, käyn kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa. Aloitin tänään. Alkulämmittelyn tein soutulaitteella 10 minuuttia, sitä voisin kokeilla myöhemmin että josko pystyisin tekemään aerobista treeniä soutamalla. 

Saliohjelmia minulla on valmiina useita, tänään tein tämän jonka olen ehkä julkaissut jo aiemmin:

Alkulämmittely on aerobista 10 minuuttia + keppijumppaa. Vajaa tunti meni tällä kertaa. Hauiksiin otin 8 kg:n käsipainot niin jaksoin tehdä nippanappa yhden sarjan, 12 toistoa. Ojentajat taljassa meni suht kevyesti, kolme sarjaa 20 kilolla ei tuottanut vaikeuksia. Ohjelman on tehnyt fysioterapeutti bursiittia hoitaessaan muutama vuosi sitten. Tykkäsin tästä silloin ja tykkään nyt. Idea on tosi kiva, kaksi viikkoa 12 toiston sarjoja, seuraavat kaksi kymmenellä toistolla, sitten kaksi kahdeksalla ja kaksi kuudella, sitten paluu 12 toistoon. Päivän kunnon mukaan vaihtelee, millä painoilla ja montako sarjaa jaksaa tehdä. Ajatus kuitenkin on, että jokaisella kierroksella olisi ainakin osassa liikkeistä isommat painot kuin edelliskierroksella. Siis myös niin, että seuraavalla 12 toiston viikolla on osittain isompia painoja kuin nyt. Toki, jos käyn salilla neljä kertaa, ei ehkä ole järkevää tehdä joka kerta koko kehon ohjelmaa. Ei hätää, variaatioita on! Oriveden toteutumaton juoksukoulu antoi ohjaajalta kaksi saliohjelmaa, Lohjan juoksukoulu ainakin yhden, etävalmennus useita sen mukaan, minkä pituinen juoksumatka on tavoitteena... 

Eli riemuitsin liian aikaisin pääsystä juoksun pariin, uusi yritys keväämmällä. Toisaalta, eipä salitreenistä haittaa ole, etenkin kun sali on jo ennestään mieluisa paikka eikä sinne meneminen ole lainkaan vastenmielistä. Yritän ottaa mukaan myös kehonhuoltotunteja, ainakin liikkuvuus-venyttelyä ja yinjoogaa. Koska päkiä ei kestä astanga- eikä flowjoogaa, saatan mennä kokeilemaan pilatesta. Että ei tässä hätää ole, vaikka nyt en lenkkaripohjia kulutakaan. 

Kanssatreenaajat, välttykäähän flunssalta ja influenssalta! 

torstai 31. lokakuuta 2019

Telakalta treeni-innon kautta sairastuvalle

Huu, talvi lähestyy! Orivedellä oli eräänä aamuna hippunen lunta maassa, Tampereella vain pensaissa. Alkaa olla se aika, jolloin tulee puettua liikaa päälle kun ei tajua, että liikkeellä ollessa on lämmin. 

Tukipohjallisten kanssa minulla on viha-rakkaus -suhde, joka kääntyy koko ajan enemmän rakkauteen. Vielä on otettava kenkiä pois kerran pari päivässä, ja ilman kenkiä sattuu päkiään, mutta pääsin jo treenien makuun. Kolmen kävelylenkin jälkeen päädyin juoksulenkille. Oli niin hirveää! :D Lauantaivuoron jälkeen oli kolme varttia aikaa ennen bussin lähtöä, tein kolmen kilsan lenkin. Eka kilsa ihanaa rallattelua alamäkeen, toinen tasamaata missä syke päälle 150, kolmas ylämäkeä ja sykkeet tapissa vaikka heitin välillä kävelyksi. Riemu että tästä se taas alkaa, samalla kiukku että juoksukunto on nollassa. 

Kaksi kertaa kävin pyöräilemässä, ensin 40-minuuttinen TRIP ja toisena päivänä 1 h 15 min kuntopyörällä. Jälkimmäisellä kerralla olin Pariisissa:

Käytin tukipohjallisia sisälenkkareissa, koska tiesin varmaksi että päkiä ei kestä polkemista. Pohjallisten kanssa sujui hyvin, vaikka toki kroppa muuten jumittui. 

Tapasin fysioterapeutin viime viikolla, uusi askelanalyysi juoksumatolla osoitti sen, että kun kävelen tukipohjallisten kanssa on askellus normaali. Toiveena siis on, että vuoden kuluttua keho on tottunut uuteen kävely"tyyliin" ja voin jättää tukipohjalliset pois joko osaksi aikaa tai kokonaan. Mitään harjoituksia en ole vielä saanut, ehkä sitten seuraavalla käynnillä joka on noin kolmen viikon päästä. Samalla muokataan pohjallisia hiukan, jos edelleen joudun ottamaan kenkiä päivän mittaan pois; ohjaus on ulkoreunoissa nyt tosi vahva, joten sitä on mahdollista keventää hieman jotta paine jalkaterien ulkoreunoilla kevenee. Tänään kävin urheiluhierojalla, on meinaan takareidet ja pohkeet olleet ihmeissään tukipohjallistreeneistä.

Juuri kun ehdin iloita siitä, että pääsen vihdoin takaisin säännöllisen treenin pariin, kuului sairastuvan kutsu. Eilen aamulla heräsin kurkkukipuisena, ja se jatkuu edelleen. Muuten en ole flunssainen - vielä. En kuitenkaan ole nyt uskaltanut lähteä lenkille. Mielessä kaihertaa ajatus Tampereen maratonista syksyllä 2020, osuu nimittäin tasan sille päivälle kun täytän 40... Eli kiirettä ei ole, edellyttäen että tämä kurkkukipuilu loppuu suhteellisen pian eikä jatku viikkotolkulla. 

Suht iloisin mielin kuitenkin :) Ja lähiaikoina menossa kenkäostoksille, tarvin sekä nasta- että tavalliset lenkkarit, lisäksi lämpimät talvikengät. Onneksi palkkani nousi kun siirryin kirjastotoimenjohtajan sijaiseksi :D  

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Telakalla: kohta loppuu!

Onhan ne ihanat, syksyn pimeät illat! Ärsyttävää on vasta sitten, kun päivälläkin on pimeää... 

Alan olla sujut tukipohjallisten kanssa, toki on vieläkin niin että otan kengät pois pari kolme kertaa työpäivän aikana, koska tuntuu että jalat eivät mahdu kenkiin. Vartti sukkasiltaan, ja johan helpottaa. Kaksi kertaa olen tehnyt kävelylenkin, toinen oli noin 50 minuuttia ja toinen vähän yli tunnin. Jalkoihin ei satu lenkkeillessä, mutta seuraava päivä... Niin on pohkeet ja takareidet jumissa, plus että jalkapohjiin sattuu kun liikkuu ilman kenkiä. Mutta toisaalta, lihasjumeja olisi odotettavissa joka tapauksessa, koska siitä on jo paljon aikaa kun olen viimeksi tehnyt yli puolituntisia kävelyjä, ja nimenomaan niin että vauhti on nopeampaa kuin mitä siirtymisissä paikasta toiseen. 

Mutta mieli on nyt iloinen, sillä tuntuu että pääsen pikkuhiljaa takaisin lenkkeilyn pariin :) Jee! Torstai-illan kävelyllä tuli olo, että tekisi jo mieli ottaa juoksuaskelia. Kävelyvauhdilla 9.13 / km keskisyke oli 128, joten juoksuun palaaminen pitää varmaan tehdä juoksu-kävelyllä. Paitsi jos ensin menisi sellaisen varsa kevätlaitumilla - lenkin, antaisi palaa sen mitä kulkee! 

Muuten on ollut aika vauhdikasta elämää. Kaksi viikkoa olen ollut vs. kirjastotoimenjohtajana, ja aika paljon joudun selaamaan papereita ja kansiota, lähettämään sähköpostia, soittamaan puhelimella tai kysymään kahvihuoneessa neuvoa jos mistä asioista. Päivittäin tulee vastaan sellaista, mitä en tiedä, mitä en ole osannut kysyä opintovapaalle jääneeltä. Onneksi kaupungintalolla on pitkäpinnaista väkeä, ainakin vielä auttavat mielellään. Miesystäväni sai töitä Tampereelta, aloittaa ensi viikolla. Hyvä näin! Hän haki töitä myös pääkaupunkiseudulta, mutta onneksi pääsi Tampereelle niin ei tarvitse alkaa etsiä toista asuntoa työviikkokäyttöön. Migreeni on ollut pahana, tällä viikolla oli kolme kohtausta 36 tunnin sisällä, viimeinen lauantaiaamuna. Siinäpä meni lauantai melkein kokonaan nukkuessa. Tänään mies ja kaverit lähtivät sienimetsään, olisin halunnut mennä mutta en vaan jaksanut avata silmiä aamukahdeksalta. On tainneet vähän tulla työt (ja kirjamessut) uniin, yhtenä yönä näin unta että olin pääministeri, ensin patsastelin puutarhajuhlissa japanilaisen delegaation kanssa ja sitten autoin etsimään siepattua presidentin vaimoa. Ehkä se tästä tasaantuu kun elämä alkaa rutinoitua :D 

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Fysioterapiassa: diagnooseja ja uudet ystäväni tukipohjalliset

Hei pitkästä aikaa! Nyt on käyty fysioterapiassa kuulemassa, mikä kaikki kropassa on vialla. Askelanalyysi antoi monenlaista informaatiota, jota kuunnellessasi tuntuu melkein ihmeeltä että ehdin juosta 7 vuotta ilman muita kuin satunnaisia rasitusongelmia. 

Olin varannut ajan Aktiivi Fysioterapiaan Tullintorin viereen. Valinnan tein sen perusteella, että kahdessa eri nettiryhmässä paikka sai eniten suosituksia. Myöhemmin kuulin että ystäväni on käynyt siellä myös. Käynnin aluksi kerroin miksi tulin, sitten istuahdin hoitopöydän reunalle ja fysioterapeutti Petri Väyrynen liikutteli jalkateriä. Tässä ei vielä ollut yllätyksiä, liikkuvuus oli aika hyvä. 

Seuraavaksi astuin valaistulle lasikuutiolle, jossa näin jalkapohjani peilin kautta. Selkeästi näin itsekin, mikä mättää. Kun jalkapohjassa pitäisi olla kolme tukipistettä, minulla niitä oli kaksi ja puoli. Puoli siksi, että isovarpaan alle tulee vain pieni osa kuormasta, kun tasaisella paineella pitäisi tulla kolmasosa.  Syy tähän on se, että isovarpaan puoleinen luu on lyhyempi kuin toinen jalkaluu. Jalkaterään osuva paine siis kertyy ulkoreunalle ja neljän muun varpaan varaan. Paitsi että...

...juoksumatolla kävely informoi, että nilkkani kääntyvät ulospäin. Sen seurauksena kolme ulommaista varvasta eivät ole täysimääräisesti käytössä kuorman vastaanottajana. Siispä paine kertyy isovarpaan viereiselle varpaalle, juuri siihen mikä nyt on vaivannut koko kesän. Nilkkojen kääntymiseen syy taas on se, että perusasennossa seistessä polveni kääntyvät yhteen. Kyse ei ole pihtipolvista, sillä polvilumpiot kääntyvät kuitenkin normaalisti ulospäin. Fysioterapeutti kertoi, että syynä voi olla esimerkiksi se, että reisiluun kaulan kulma olisi hieman normaalia pienempi (vaikkapa 125 astetta kun se yleensä on 130 astetta). Haa, tässä on siis syy siihen, miksi minun on liki mahdoton saada jalkateriä yhteen perusasennossa seistessä! Joskus on ollut jumppatunnilla noloa, kun olen suunnilleen ainoa jolla jää jalkaterien väliin rako, ja ohjaaja sanoo sitten että on ok vaikka jalkaterät eivät olisikaan ihan yhdessä. (Polvien kääntyminen on helppo huomata muutenkin: kun seisoo perusasennossa, jalkaterät pienen matkan päässä toisistaan, niin sekä nilkkojen että polvien väliin pitäisi mahtua sama määrä sormia. Minun tapauksessani nilkkojen väliin mahtui 4 sormea, polvien väliin 2.)

Päädyimme aloittamaan vuoden mittaisen prosessin, jonka tarkoituksena on mahdollistaa minulle paljon lisää juoksuvuosia. Ensimmäinen askel oli tukipohjalliset. Kalliit, kyllä (170 €), mutta hintansa väärti jos se tarkoittaa sitä että liikuntakykyni säilyy vielä kauan. Hain pohjalliset perjantaina ja kyllähän niiden kanssa on jaloilla ollut jonkinlainen alkujärkytys. Eilen lauantaina olin töissä, kirjasto oli auki vain 4 tuntia joten työpäivä oli tavallista lyhyempi, sisältäen myös rauhallisia hetkiä, joten en joutunut olemaan koko aikaa jaloillani vaan pääsin välillä istumaan. Alkuun tuntui siltä, että kävelen kivien päällä. Päivän mittaan pohkeet alkoivat vetää jumiin, lisäksi jalkateriä särki. Kotimatkalla mietin, pääsenkö kävelemään bussiasemalta kotiin, jalat olivat kuin tulessa polvista alaspäin. Lohduttelin itseäni, että tämä on parantavaa kipua joka sitäpaitsi menee ohi kun jalat tottuvat pohjallisiin. Tänään kävin kaupungilla lataamassa bussikortin, alussa tunne kivien päällä kävelemisestä oli läsnä mutta jäi pian taustalle. Toki kävelyä ja liikkeellä oloa oli vähemmän kuin eilen, niin suoraan ei voi verrata. Huomenna on tosi testi, kun on normaali työpäivä. Luulen kuitenkin, että jalat sopeutuvat nopeasti. Vielä en osaa sanoa, onko varpaan ja päkiän kipu hävinnyt, sen verran paljon on sattunut koko jalkapohjaan. Mutta luottamus on kova, että se siitä tasaantuu nopeasti.

On vaan muistettava aina vaihtaa pohjalliset niihin kenkiin, mitä kuitenkin käyttää. Ja peruskenkiä on ehkä ostettava aiempaa isommassa koossa. Kesäaikaan ja töissä käytän paljon ex-juoksukenkiä, joten niihin jalka mahtuu pohjallisten kanssa. Mutta esimerkiksi talvi- ja juhlakengät menevät uusiksi. Ei voi mitään, mutta toisaalta, tässä vaiheessa olen valmis isoihinkin muutoksiin kunhan vaan pääsen palaamaan lenkkeilyyn ja sellaisiin jumppiin, missä on askelkyykkyjä ja hyppyjä. 

Että vaikka juoksemattomuus / sauvakävelemättömyys turhauttaa, niin sinänsä kuuluu hyvää. Tiedän nyt, mistä vaivat johtuvat (rakenteelliset asiat sekä lihasjäykkyys ja lantion sitkeä viistäminen vasemmalle) ja ennen kaikkea on otettu askeleita ongelman korjaamiseen. Seuraava aikani fysioterapiaan on lokakuun loppupuolella, silloin saan jotain harjoituksia tehtäväksi. Muuta en vielä tiedä, mitä siellä tapahtuu. 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Juoksutelakalla: stressipalloja ilmassa

Täällä ollaan, juoksutonta elämää viettämässä. Spinningiä kokeilin, 40-minuuttista TRIP-tuntia. 20 minuutin kohdalla totesin että ei tätä lajia, lopputunti sitten himmaillen. Kaikki varpaat vetivät tunnottomaksi ja jalkaterä oli kipeä nilkkaan asti. Salilla olen käynyt muutaman kerran, lisäksi perjantaina uiskentelin maauimalassa. 

Maanantaina kävin erikoistuvalla urheilulääkärillä. Ei hänkään tarkkaa diagnoosia osannut antaa, mutta tutki enemmän kuin työterveyslääkäri. Hän totesi, että vasemmassa jalassa on madaltunut jalkaholvi, lisäksi vaivasenluu vetää kakkosvarvasta vinoon. Näin:

Lääkäri teki myös testin: seisoin jalkaterät 20 senttiä toisistaan, sitten nostin polvea vuorotellen. Lantio erosi keskilinjasta vasemmalla 13 senttiä, oikealla 9. Kun keskityin ajattelemaan asiaa, pitämään ryhdin hyvänä ja nostamaan jalkaa (eikä vain polvea) niin ero tasottui. Mutta siis, vasen puoli on heikompi. Ensi torstaina aloitan fysioterapian; lääkäri sanoi että jos siitä ei ole apua niin sitten kannattaa mennä jalkateriin erikoistuneelle ortopedille. Asetan kuitenkin isohkoja odotuksia fyssarille, koska jos ongelmien aiheuttaja on lihastasapaino ja sen puute, niin asia on korjattavissa. Vielä en ala ajatella niin, että juoksut on juostu, maratonit ynnä muut historiaa ja edessä liikkuminen vain liikkumisen ilosta, ilman tavoitteita. 

Urheiluhierojalla kävin tiistaina, pohkeet ja takareidet on nyt taas käsitelty. Hänkin huomasi puolieron, takareidet olivat molemmat jumissa mutta vasen pahemmin. Hänelle kerroin lääkärikäynnistä ja tulevasta fysioterapiasta, hän sanoi että myös osteopaatista voisi olla apua. Kampaaja kehui kuivaneulausta, sanoi saaneensa siitä apua niin alaselän kipuun kuin niska- ja hartiaongelmiin. Kiinnostaa sekin. Mutta jos nyt ensin käyn fysioterapeutilla alkukartoituksessa enkä säntää joka paikkaan :) Koska urheiluhierojani tekee myös treeniohjelmia, kysyin vinkkejä salille alkulämmittelyyn. Kun jalkaterä vaivaa, aerobiset laitteet ovat kivuliaita käyttää. Sain vihjeen lämmitellä laitteessa, eli tehdä ensimmäisen sarjan todella pienillä painoilla, pumppaavalla liikkeellä. Tätä toteutinkin jo, tein jokaista liikettä viisi sarjaa niin että ensimmäinen oli tosi kevyellä painolla, sitten neljään muuhun laitoin aina vähän lisää, kunnes viidennessä en enää jaksanut tehdä yhtä monta toistoa kuin muissa. 

Jalkaongelma on yksi stressipallo, työ toinen. Kirjastomme johtaja on jäämässä opintovapaalle syys-lokakuun vaihteessa, ja minusta tulee hänen sijaisensa. Jännittävää, koska en ole koskaan ollut esimiesasemassa. Toisaalta ei jännitä, koska henkilökunta on tuttu ja työnkuvassani pysyy lasten- ja nuortenkirjastotyö osittain. Kuitenkin esimerkiksi talousarviossa pysyminen / säästöjen etsiminen on varmasti stressaavaa kokemattomalle ihmiselle. Huomenna haastatellaan hakijoita, jotka haluavat minun paikalleni kirjastonhoitajaksi. Sekin on minulle uusi tilanne, olen aina ennen ollut se jota haastatellaan, en se joka haastattelee. Lisäksi pomoni sanoi että hän ei tiedä mitä hänen pitäisi kertoa minulle, koska asiat tulevat mieleen silloin kun ne tulevat vastaan. Eli en tule saamaan kovinkaan tarkkaa perehdytystä kirjastotoimenjohtajaksi. 

Kolmas jännityksen aihe on miesystäväni työnsaanti. Hänellä on ensi viikolla haastattelu Tampereella, toivon että hän saa paikan. Eikä päädy esimerkiksi Espooseen, jolloin hän joutuisi vuokraamaan sieltäkin asunnon ja maksamaan kahta vuokraa. 

Että tämmöistä pallottelua. Katsotaan saanko jossain vaiheessa kaikki pallot kiinni vai lentelevätkö ne sinne tänne. 

perjantai 23. elokuuta 2019

Loma loppuu, telakka alkaa

Saksan-reissu on lusittu ja pikkuhiljaa alan totutella Suomen loppukesään. Onneksi vielä on kohtalaisen lämmintä, ei tarvi heti kaivaa syysvaatteita esiin. Torstaina kävin lääkärissä, hän määräsi röntgeniin. Tänään sain puhelimitse tulokset, ei löytynyt syytä päkiän ja varpaan kipuun. Sain lähetteen fysioterapeutille ja kehotuksen mennä jalkoihin erikoistuneelle. Katselin netistä ja kyselin yhdestä ryhmästä suosituksia, harmi vaan että näyttää siltä että ensimmäiset vapaat ajat ovat puolentoista viikon päästä. Enkä voi varata ennen maanantaita koska en muista työvuorojani ensi viikkoa pidemmälle. Syyn selvittäminen siis venyy :( Toisaalta jaksan odottaa koska elän toivossa, että sitten saan avun kaikkeen. Paitsi tämänhetkiseen vaivaan myös siihen, että kolmen vuoden takaisen bursiitin jälkeen vasen jalka on vieläkin heikompi ja helpommin väsyvä kuin oikea. 

Mitä tässä nyt sitten tekisi? Kävely ja juoksu on poissuljettuja, samoin taitaa olla pyöräilyn kanssa. Ehkä uinti sopisi? Voisin kokeilla, nyt kun maauimala on vielä auki. Jalka kestää kävellä siirtymisiä, joten salitreenikin voisi onnistua, salille on kotoani viiden minuutin kävelymatka. Ei tietenkään jalkaprässi eikä kyykkääminen, mutta eiköhän sitä ole liikevalikoimaa ilman niitäkin. Sohvalla en jaksa istua kahta viikkoa (ja fysioterapian alkamisen jälkeen määräämätöntä aikaa), vaikka tässä taas tuleekin selailtua nettikirppareita ja etsittyä tarpeellista tavaraa uuteen kotiin. 

Että ketuttaahaan tämä. Kroppa kesti talven treenit hyvin, sitten tuli kevään päätapahtuma ja sen jälkeen ongelmia ja edelleen koko kesä juoksematta. Että unohdettava syksyn suunnitelmat, olisi ollut Tampereen puolikasta ja Pirkan Hölkkää ja Wihan kilometrejä... Tai en hautaa lokakuun juttuja kokonaan mutta alan henkisesti varautua siihen että kuntopohja ei tule riittämään vaikka jalka olisi oireeton. Täytyy ehkä ajatella niin, että tänä vuonna hoidetaan jalka kuntoon ja ensi vuoteen lähdetään terveenä. Jos sitten ensi vuonna pystyisi juoksemaan sekä kevät- ja syksytapahtumia.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Lisää lämmintä - ja kävelyä

K
Kyllä tarkenee; eilistä lukuunottamatta on ollut hellettä jatkuvasti. Parhaimmillaan 31 astetta. Illalla kymmenen jälkeen viilenee (23 astetta), mutta silloin on jo pimeää. Enkä vielä elokuussa halua treenata pimeällä... Viime viikolla kävelin taas ahkerasti, neljä lenkkiä, yhteensä 30 km / 5 h. Tarkoituksella, sanoin sunnuntaina että menen 7 km jotta saan 30 täyteen. 29 olisi ollut kamalaa... :D Sunnuntain lenkki oli kummallisin tähänastisista. Tai ehkä pikemminkin hassuin. Lähdin kohti luonnonsuojelualuetta, tarkoittaa että ensimmäiset 2 km oli silkkaa ylämäkeä, kilsa asfaltilla ja kilsa metsätiellä ja polulla. Sen jälkeen 700 metriä tasaista metsätietä, jota seurasi piiiiitkä alamäki, noin 3 km. Loppuun sitten vähän reilu kilsa suht tasaisella asfaltilla. Sykelukemat on hauskat: eka 2 km keskisyke 137, maksimi 163. Tasainen pätkä 133 / 156. Alamäki 114 / 132 ja lopputasainen 118 / 130. Mietin että jos joskus tekisin tuon alun mäkijuoksuna mutta ei taida kannattaa. Koska jos kävellessä maksimi on 163, niin paljonko korkeampi se olisi juostessa. Olisin ehkä ihan naatti jo ennen mäen loppua. 

Viime torstaina teimme päiväretken Bremeniin. Kaunis kaupunki! Postauksen aloituskuva on sieltä, kävelimme joen vartta noin 2,5 km keskustasta jalkapallostadionille ja samaa reittiä takaisin. Lisäksi kuljimme Viertel-korttelissa sekä turistikansoitetulla Schnoor-alueella. Yllä oleva kuva on Viertelistä. Pidän kovasti siitä, kuinka vihreää Saksan kaupungeissa on. Lisäksi kevyt liikenne on kuningaslaji, autot antavat aina tietä. 

Tällä viikolla olen tehnyt vasta yhden lenkin, eilen kävelin 6 km. Toisaalta, tänään kävelimme puolitoista kilometriä keskustaan pesulaan, sieltä puoli tuntia ostamaan pahvilaatikoita miesystäväni muuttoa varten, sitten tulimme bussilla keskustaan pesulaan, ja kävelimme puolitoista kilometriä kotiin pyykkien ja pahvilaatikoiden kanssa. Mittarini näytti täsmälleen kotiintulohetkellä, että 100 % päivän aktiivisuudesta on täynnä.

Eilen kävelimme tavallista kauemmas kauppaan. Syy on yksinkertainen, suosikkimysliämme ei saa lähi-Pennysta. Mutta mikäs sinne tallustellessa, yksi reitti vie siirtolapuutarha-alueen vierestä, ja minun oli tietysti pakko pysähtyä ottamaan turistikuva yhdestä sisäänkäynnistä. On vaan niin ihanan vehreää ja idyllistä! Palasimme kotiin toista reittiä, ja seuraava kuva oli otettava talosta, jota olen katsellut monta kertaa:

Lähinnä väritys. Täällä voi ilmeisesti olla minkä tahansa värisiä taloja. Lisäksi on aika hauskaa, että monet talot ovat saman kokoisia, eikä niistä oikein tiedä ovatko ne kerrostaloja, usean perheen taloja vai yhden perheen omakotitalo. Toki voi olla, että samassa talossa asuu useampi sukupolvi, mutta silti. 

Olin miettinyt, että josko tällä viikolla pääsisi juoksemaan. En taida kuitenkaan uskaltaa. Jalkani on alkanut oireilla. Ensimmäinen merkki oli varpaan tunnottomuus, joka alkoi heti Karhunkierroksen jälkeen. Sitten varvas oli samaan aikaan tunnoton ja kipeä, niin että juuri oli kipeä ja pää tunnoton. Nyt se on vain kipeä. Ei jatkuvasti, mutta esimerkiksi aamulla kun lähtee liikkeelle niin heti tuntuu kun laittaa painoa päkiälle. Kävelylenkin jälkeen tuntemus on sellainen, kuin varvas olisi kaksinkertainen muihin nähden (kyseessä on isovarpaan viereinen varvas vasemmassa jalassa). Päkiässä tuntuu kipeä kohta niin päällipuolella kuin jalkapohjan puolella. Olen vähän sillä mielellä, että pitänee käydä lääkärissä kunhan täältä kotiudun viikon päästä. 

Tämän viikon muu liikunta on vielä arvoitus. Huomenaamuna heräämme kahdeksalta siivoamaan; miesystäväni asunto menee myyntiin ja vuokranantaja on tulossa katsomaan sitä päivällä. Pikkuhiljaa on alettava pakkaamaan laatikoihin sitä tavaraa, jota mies vie vanhempiensa asunnolle. Ja jos roskien keräys tulee ennen kuin lähden takaisin Suomeen, laitamme huonekalut palasiksi ja roudaamme ne pihalle (neljännestä kerroksesta, 61 rappua, ei hissiä). Eli liikuntaa tulee jonkin verran ilman varsinaista lenkkeilyäkin :) 

Ensi viikolla palaan kotiin keskiviikkona, ja heti perjantaina on tarkoitus lähteä kahden kaverini kanssa polkemaan Saariston rengasreitti. Elän toivossa, että jalkavaiva ei pahene, ja että se ei ärsyynny polkemisesta. Jos käyn lääkärissä ennen tuota reissua, sen on tapahduttava torstaina. Toisaalta voisi olla viisasta käydä, puhutaan kuitenkin että vaiva on alkanut toukokuun lopulla ja pahentunut viimeisen parin viikon aikana. Jotain rasitusjuttua se lienee taas. 

Tällaista kuuluu tällä erää. Olemme yhden läppärin varassa, joten voi olla että postaan seuraavan kerran vasta Suomeen palattuani. Mutta samaa kuulunee tässä välissä, hellelukemia ja kävelyä. Suunnilleen joka toinen päivä mies tekee ruokaa kotona ja joka toinen päivä lounastetaan ulkona. Kotona tehdään paljon salaatteja, lisäksi aamu- ja iltapala ovat hedelmiä, jogurttia ja satunnaisesti mysliä. Ruokajuomat kaupungilla ovat mielenkiintoisia, kuvassa yllä saksalainen spesiaali KiBa, eli Kirsch-Bananennektar, eli kirsikka-banaanijuoma. Hyvää mutta sen verran makeaa että ei toimi ruuan kanssa vaan tekee entistä janoisemmaksi. On muuten kannettu aika paljon kivennäisvettä kotiin, sen verran paljon tulee hikoiltua että en halua jättäytyä pelkän hanaveden varaan. 

Olen täällä ollessa pohtinut, että perustaisinko uuden blogin. Se käsittelisi suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä, enemmän ehkä eroja, koska niitä tuntuu olevan yllättävän paljon. Tiesittekö esimerkiksi sellaista, että kun Saksassa muuttaa pois, niin asunto pitää maalata? Mietinpä vaan niitä asuntoja, joissa asuu opiskelijoita eli vaihtuvuutta on pahimmillaan vuoden välein. Montako maalikerrosta niissä lienee? 

maanantai 5. elokuuta 2019

Helteinen Saksa: kävelyä, kävelyä, lisää kävelyä

Terveiset helteisestä Saksasta! Puolitoista viikkoa olen täällä ollut, ja itse asiassa liikkunut enemmän kuin mitä oletin. Yhtään en ole juossut, kiitos lämpötilan joka on aamuvarhaisesta iltamyöhään 25-27 astetta. Kävellenkin saan sykkeet tarpeeksi korkeiksi, unohtamatta aina niin ihanaa jälkihikoilua :D 

Saavuimme miesystäväni kanssa Göttingeniin viikko sitten lauantaina. Sunnuntaina lähdimme kävelyretkelle, josta tulikin vähän vahingossa ainakin nelituntinen. Ensin mentiin tunnin verran ylämäkeen, suurin osa matkasta kansallispuistossa / luonnonsuojelualueella. 

Lyhyt pysähdys Biergarteniin, mehu- ja jäätelötauko. Sitten syvemmälle metsään, jossa huomasimme aika nopeasti että opastekyltit osoittavat vähän minne sattuu. Pari tuntia auringon paahteessa ja sitten istahdus näköalapaikalle. Suomessa tällaisessa näkyisi oletettavasti vettä:

Paluu Biergartenille, jossa toinen mehutauko. Sitten tunnin verran alamäkeen ja kaupungille syömään. Myöhemmin harmittelin ettei ollut mittaus päällä, olisi ollut kiinnostavaa tietää kuinka pitkän matkan kuljimme. 

Miehellä oli maanantaina hammaslääkärikäynti, jonka jälkeen hän oli muutaman päivän toipilaana. Hän näytti minulle kartasta muutamia reittejä, joita kävin kävelemässä. Toki heti ensimmäisellä lenkillä menin vikaan :D En ollut tajunnut hänen tarkoittaneen kaupungin keskustan kiertävällä reitillä hiekkatiepätkiä, joista osan tunsin jo ennestään. Pysyttelin asfaltilla, ja jossain vaiheessa ihmettelin kun tiedostin olevani aika kaukana keskustasta, nimittäin kansallispuiston reunalla. Kotona näytin mistä olin kulkenut, mies tuumasi että menit sitten aika reilusti ohi. Rapiat 7 km oli tämä lenkki. Seuraavana päivänä kiersin sen oikean, noin 4 km, kameran kanssa. Päälle viellä kiertelyä lähikaduilla niin sain kasaan 5 km. On aika kivat lenkkimaisemat, keskustassa on puistoja, ruusutarha ja kasvitieteellinen puutarha. Sitä paitsi rakennukset ovat niin kauniita, että ei yhtään haittaa vaikka "joutuisi" lenkkeilemään asuinkaduilla.









Myös kolmas lenkki perjantaina meni osittain "vikaan". Lähdin tuttua reittiä kohti rautatieasemaa, ennen sitä käännyin kohti jokea. Mutta koska mies ei ollut huomannut sanoa että pitäisi ylittää joki ja valita sitä puolta seuraava hiekkatie, pysyttelin toisella rannalla. Parin kilometrin päästä tulin siirtolapuutarha-aluelle, josta muistin että olemme kerran päätyneet siellä umpikujaan koska joen yli ei päässyt. Käännyin siis pois ja suuntasin asfalttitietä kohti keskustaa. Ääk, putkahdin tutuille seuduille rautatieaseman lähellä, siis ihan muualla kuin kuvittelin ja mihin olisin halunnut päätyä. No, tästä tuli hiukan alle 7 kilometriä. Lauantaina lähdin sitten parantamaan suoritusta eli menin joen yli, seurasin sen puolen rantaa järvelle. Kiersin järven ja kävelin kotiin, tällä kertaa sitä tietä pitkin minne oletin päätyväni perjantaina. Järven kiertämisen kanssa tästä tuli 9 km. Kaikkinensa siis viikkoon tuli 4 kävelylenkkiä, yhteensä 28 km. 

Eilen sunnuntaina teimme päiväretken Bad Harzburgiin. Pari tuntia junalla sinne, sitten kävelyä kohti vuorta. Huipulle olisi mennyt hissi eli Bergbahn, mutta päätimme kävellä. Ei ihan helppo juttu, ensin mentiin jonkin matkaa loivaa ylämäkeä leveällä baanalla, sitten edessä oli polku ja varoitus 25 %:n noususta. Mietittiin kyllä, että mennäänkö 500 metriä näin vaiko puolitoista kilometriä loivempaa. Päädyttiin lyhyempään joskin rankkaan reittiin. Toki teimme muutaman pysähdyksen, koska kapealla polulla oli syytä väistää alaspäin tulijoita. Itse tulimme alas gondolilla, se oli vähemmän jännittävää kuin mitä kuvittelin. Postauksen aloituskuva on huipulta, tässä lopuksi pari kuvaa polun varrelta.





Tämä viikko näyttää samanlaiselta kuin viime viikko. Lämmin jatkuu, 25-30 astetta. Välillä käy tuuli mutta eipä se tunnu paljoa viilentävän. Taidan siis jatkaa kävelylinjalla. Viikonloppuna teemme ehkä toisen päiväretken, mahdollisesti Bremeniin.

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Viimeinen viikko ennen kesälomaa: vain työmatkaliikuntaa

Tällä viikolla olen tehnyt kolme kävelylenkkiä, siinä kaikki. Keskiviikkona ja tänään aamulla ennen töihin menoa 44- ja 42-minuuttiset, eilen illalla töiden jälkeen 51-minuuttisen. Sanon suoraan, että syynä on hellekeli. Nukun öisin huonosti; makuuhuoneen ikkunaa ei voi pitää yöllä auki koska liikenne herättää. Vaikka parvekkeen ovi ja keittiön ikkuna ovat auki, ei se auta makuuhuoneen lämpötilaan. Herään öisin hikisen nihkeänä.

Myös työpaikan olosuhde vaikuttaa. Takahuoneissa meillä on tuulettimet, joten siellä lämpötila on siedettävä. Sen sijaan kirjaston asiakastiloissa näin ei ole. Siellä lämpötila on yli 30 astetta, eikä ilma kierrä yhtään. Aurinko paahtaa aamulla lasiseinän läpi ja iltapäivällä kattoikkunoista. Tänään sanoin työkavereille, että salin puolella voi olla 10 minuuttia, sitten alkaa pieni päänsärky ja pahoinvointi.  Hyllyn päällä on pieni pöytätuuletin, mutta se ei jaksa viilentää juuri ollenkaan. Tapaamme jakaa asiakaspalveluvuorot lyhyempiin pätkiin, esimerkiksi tänään jokainen teki ensin tunnin ja sitten 45 minuuttia (minä klo 10-11 ja 12-12.45). "Tiskivuoron" jälkeen takahuoneessa menee tovi, että virkoaa ja kykenee tekemään yhtään mitään. Vaatteet ovat hiestä märät, hiukset kuin vuorenpeikolla. En kertakaikkiaan kykene tuommoisen jälkeen lähtemään juoksulenkille. Aamukahdeksan maissa on ollut ihan ok kävellä, mutta jälkihiki on jotain ihan kauheaa. 

Nyt jäin kesälomalle, ja veikkaan että seuraavat neljä viikkoa blogissa on tavallista hiljaisempaa. Lähdemme ensi yönä kohti lentokenttää ja aamulennolla Saksaan. Siellä on ollut tällä viikolla 40 astetta lämmintä... Ensi viikolle Yle lupasi sadepäiviä, toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Viivyn Saksassa kolme ja puoli viikkoa. Tarkoituksenamme on käydä läpi miesystävän tavarat, miettiä mitä hän tuo Suomeen ja mistä hankkiutuu eroon. Jonkinverran roudaamista on luvassa. Mutta kaikkinensa aion olla stressaamatta. Viimeinen vuosi on ollut henkisesti tosi raskas, työpaikalla pitkien sairaslomien ja osa-aikaisuuksien takia, kotona oman parisuhteen ja lähipiirin ongelmien takia. Olen ihan hirvittävän väsynyt, välillä itkettää kun pysähtyy ajattelemaan väsymystä. Siitä jo nalkutin avomiehelleni, kun eräänä yönä vessaan mennessäni löysin hänet olohuoneesta pelaamasta tietokoneella, kello neljältä. Sanoin että voisiko hän yrittää kääntää unirytmiä, että en pärjää Saksassa jos joudun yksiössä kuuntelemaan kaiket yöt näppäimistön hakkaamista. Toivottavasti onnistuu :) Toisaalta, tässä on kahden viikon aikana ollut 5 migreenikohtausta, eipä sekään ole omiaan innostamaan liikkumaan ja virkistämään. Siinä mielessä asetan lomalle suuria odotuksia, toivon olevani neljän viikon kuluttua pirteämpi ja energisempi. 

Yllä oleva kuva on Tampereen Wine Villagesta, kun täällä on viikon kestävä viinifestivaali niin pitihän siellä poiketa. Kaksi lasillista viiniä riitti, sillä on kesäloma avattu. 

Kokonaan en täältä katoa elokuun ajaksi, aion lueskella teidän muiden tekemisistä :) 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Elämää avoliitossa: treenit oli tällä viikolla omaa aikaa

Kesäinen hyötyliikuntatreenaus jatkuu. Tällä viikolla kävelin kahtena aamuna junalta keskustaan, toinen kerta kesti 44 minuuttia ja toinen 41. Reittivalinta oli muuten sama, mutta kohteena oli kerran kauppa ja kerran kirjasto. Olin suunnitellut kolmannenkin kerran mutta jätin väliin sateen takia. Yhtenä iltana kävelin bussiasemalta kotiin ukkoskuuron keskellä, kesti 2 päivää että kengät kuivui! :D 

Eilen kävin salilla, tein vaihteeksi tappotreenin jalkaprässillä. Olen tehnyt pyramidia aiemmin, mutta en pitkään aikaan. Toistomäärä siinä on 50 - 40 - 30 - 20 - alle 10 - 20 - 30 - 40 - 50. Painoa lisäten ja vähentäen. Varsinkin tauon jälkeen tehtynä on tosi vaikea arvioida painoja. Että mistä aloittaa, ja vähentäessä tekeekö niin että jälkimmäinen 50 toistoa menee isommalla painolla kuin ensimmäinen. Nyt tein kuitenkin niin, että lähdin liikkeelle varovasti, kohtalaisen pienillä painoilla. Ihan kunnolla tuntui jaloissa ja takapuolessa treenin aikana, mutta tänään en ole pahasti jumissa. Sarja näyttää tältä:

50 / 53 kg
40 / 61 kg
30 / 69 kg
20 / 77 kg
5 / 101 kg
20 / 77 kg
30 / 69 kg
40 / 61 kg
50 / 53 kg

Painojen vaihtelu riippuu toki myös siitä, onko käytössä levypainot vai ei. Tällä kertaa olin GoGo Parkissa, missä yläkerran salilla on paikkalaitteet ja niissä kiinteät painot. Prässiin sai siis vaihtelua 8 kilon välein. Tähän meni puolisen tuntia; pidin väleissä minuutin tauot. Muuten huseerasin vähän sitä sun tätä. Vatsalihakset pallolla, paikkalaitteissa yläkropalle pystysoutua, ojentajia, rintaprässiä ja pystypunnerrusta. Tunti hauskanpitoa :) 

Tänään kävimme miesystäväni - tai siis avomieheni - kanssa kävelemässä Pyynikillä. En laittanut mitään mittauksia päälle, koska lenkkeilyn sijaan kyseessä oli enemmänkin uuden kotiseudun kartoitus. Että minne menee näkötornilta lähtevä ulkoilureitti, millainen kierros tulee, mistä mennä pois jos haluaa päästä lähemmäs keskustaa. Ulkoilimme noin tunnin verran. 

Illalla kävin pyöräilemässä, pitkästä aikaa ja lopultakin! Tein perinteisen Pyhäjärven kierroksen, pienillä yllätyksillä maustettuna. Härmälässä oli kevyen liikenteen väylä poikki, ja nuoli ohjasi käyttämään tien toista puolta. Muuten hyvä, mutta päästäkseen toiselle puolelle piti ensin palata takaisin vähän matkaa. Pirkkalassa onnistuin ajamaan ohi alikulusta, josta olisi päässyt Pyhäjärven puolelle tietä. Ylityspaikka löytyi myöhemmin, mutta jouduin odottelemaan hetken että autot antoivat tilaa. Nokian puolella näin vasemmalle neuvovan opasteen, mutta jotenkin menin siitäkin ohi ja päädyin maisemareitille. Muuten hyvä, mutta Poweri-Paawoni on maantiepyörä eikä ollenkaan suunniteltu hiekkatielle. Onneksi pätkä oli noin kilometrin - puolitoista vain, eivätkä renkaani tällä kertaa puhjenneet.

Asfaltille päästyäni oli pian seuraava opaste järveä kohti, sitä en noudattanut. Arvelin, että siellä on todennäköisesti lisää hiekkatietä joten parempi pysyä asfaltilla. Lopussa jouduin vielä hidastamaan ja pujottelemaan aika paljon, sillä ratikkatyömaa sekä muut tietyöt ja taloremontit asettavat omat esteensä. Matkaa reissulle kertyi 26,6 km johon käytin 1 h 28 min. Keskivauhti oli vain 18 km/h, osittain siksi että reitillä on jonkin verran kaupunkiajoa, tarkoittaen hidastamista tai pysähtymistä liikennevaloihin, hidastamista valottomissa risteyksissä ettei rotvalli riko renkaita, hidastamista risteyksissä jossa ihmisiä liikkuu lastenvaunujen kanssa tai on lapsia pyörällä / potkulaudalla... Väsyin matkalla aika paljon, yksi syy voi olla se että päivällä syöty pizza painoi vielä vatsassa, toinen se että 7 dl vettä ei riittänyt. Vaikka säännöstelin juomista niin vesi loppui kesken ja olin janoinen melkein koko lenkin ajan (vaikka join jo kotona lähtiessä). 

Viikolle tuli siis neljä treenikertaa. Ihan hyvin, ottaen huomioon että tässä samalla aloitetaan yhdessä asumista. On käyty tekemässä hankintoja yhteiseen kotiin, buukattu lennot ja junaliput Saksan reissuun, kartoitettu lähiympäristöä käveleskemällä lähiympäristössä, käyty kuuntelemassa Tammerfestejä puistossa... Mies aikoo kyllä hankkia polkupyörän, mutta vasta sitten kun olemme palanneet Saksasta elokuun lopussa. Voi olla, että ehdimme pyöräillä jonkin verran yhdessä ennen talven tuloa :) Hän myös aikoo tulla kanssani salille talvella, mikä on kivaa. Tykkään treenata yksin, mutta on hauska ajatus että voisimme tehdä jotain liikuntaa joskus yhdessä. Juoksijaa hänestä ei tule, mutta toisaalta on kiva että minulla on joku oma juttu. Ettei "tarvi" tehdä kaikkea yhdessä.

Ensi viikolla on luvassa hurjat helteet. Mietin, että tiistaina ja keskiviikkona voisin mennä Orivedelle aamuseitsemän junalla, siihen aikaan saattaa olla inhimillinen lämpötila kävellä. Huomenna voin viedä vaihtopaitoja valmiiksi. Jonain päivänä menen salille, ja ehtinen heittää pyörälenkinkin. Lähdemme Saksaan lauantaina aamulla, eli lähtö Tampereelta on neljän maissa aamuyöstä. Pakkaan reissuun mukaan treenivaatteita, ehkä löydän jonkun juoksubaanan missä selviän eksymättä. Jos en, niin voin ainakin tehdä kehonpainotreeniä sisällä :D 

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Pyynikin prinsessa vauhdissa - tai siis ilman vauhtia

Viime viikko oli liikunnan osalta varsin vähäpätöinen, vain neljä treeniä joista kaksi heti maanantaina. Vähän on olo, että kipinä on kateissa. Jonain aamuna tuuli niin kylmästi, että kaipasin hanskoja. Tällainen ei ole ollenkaan minun kelini, ei heinäkuussa. En halua kolmenkympin hellettäkään, mutta 14 astetta on liian vähän. Ei vaan huvita.

Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 40 minuuttia. Uskallan sanoa että jalka on nyt täysin terve, enää ei tule mitään tuntemuksia jalkaterään eikä nilkkaan. Illalla kävimme ystäväni kanssa body pumpissa. Tuttu ihanan kamala ohjelma. Harmi että kohta vaihtuu seuraava, tästä tykkäsin todella. 

Tiistaina olin kerrankin aamuvuorossa ja pääsin pitkästä aikaa astangajoogaan. Muuten hyvä, mutta unohdin pyyhkeen. Hikoilin niin paljon, että sekä jalat että kädet tahtoivat luistaa alustalla. Käsien alla pidin sukkia, helpotti vähän. 

Keskiviikosta lauantaihin meni vaan ohi. Nyt kun muistelen, niin en osaa sanoa mitä olen tehnyt. En edes muista, millaisissa työvuoroissa olin. Sen verran muistan, että lauantaina olin niin väsynyt etten vaan jaksanut pitää silmiä auki, nukuinkin kahden tunnin päikkärit. Onneksi on enää tämä ja ensi viikko töitä ennen kesälomaa. 

Sunnuntaina aamulla kävin kävelemässä Pyynikillä tunnin ja vartin, 7 kilometriä. Mietin, että pystynköhän ikinä juoksemaan siellä. Ensimmäiset 7 minuuttia silkkaa ylämäkeä, että pääsen kotoa kuntoradalle. Sitten vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, vähän portaita välissä. 


Hotelli Rosendahlin vierestä noustaan ylämäkeä, jotta päästään portaisiin. 126 porrasta näkötornille. En mennyt portaat kuin kertaalleen ylös, koska kuljin toisaalla mäen kahdesti alas ja kerran ylös. Tämän:


Kyllä siellä oli ihmisiä, jotka kipittivät mäen kevyesti ylös. Ehkä minäkin joskus, kunhan aikani kuljen kävellen. Ei paljon kykene ottamaan juoksuaskelia jos haluaa pysyä pk-tasolla, nyt keskisyke oli 131 (maksimi 175) keskivauhdilla 10.43 min/km. Että kovaa on paavonurmet ja hanneskolehmaiset kävelleet, kun on menneet 7 min /km, joskin ehkä tasaisemmassa maastossa :D 

Sunnuntaina päivällä matkustin Helsinkiin, kävin hakemassa miesystäväni lentokentältä. Sain hänet vihdoinkin Suomeen! Tosin ehdimme olla täällä vain vajaat 2 viikkoa ennen kuin lähdemme Saksaan. Hänellä on siellä hammaslääkärikäynti, ja sen yhteydessä pitää olla 4 viikkoa maisemissa komplikaatioiden varalta. Minä en ole ihan koko aikaa, sillä elokuun lopulla lähdemme kahden ystäväni kanssa pyöräilemään Saariston rengasreittiä. Täytyisi ehkä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa ennen sitä.

Tällä viikolla olen torstaita lukuunottamatta iltavuorossa, tarkoittaa sitä että liikkeellä klo 9.30 - n. 19.15. Huomenna aion mennä aiemmalla junalla Orivedelle ja kävellä töihin. Jonain päivänä salille, ja jonain päivänä pyöräilemään. Unohtamatta Pyynikin maastoja, joihin olen tällä hetkellä hiukan koukuttunut. Vähän tekisi mieli mennä legendaariselle Koulukadun kentälle juoksemaan vetoja radalla... 

Oi, tänään kun tulin illalla kotiin oli ruoka valmiina odottamassa. Olinkin jo melkein unohtanut, että miesystäväni on yleensä se joka huolehtii lämpimästä ruuasta. Tänään tarjolla oli kesäkurpitsasta tehtyjä nuudeleita, kastikkeessa oli halloumia, tomaattia, paprikaa, herkkusieniä ja ruokakermaa. Todella hyvää!




sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Hassu viikko: enemmän sosiaalista elämää, vähemmän liikuntaa

Tämä viikko on ollut aika erikoinen. Sää on ollut kaikkea mahdollista kuumasta auringonpaisteesta ukkossateeseen ja iltaviileyteen. Viikolle on myös osunut paljon kaikenlaista liikunnan ulkopuolista huvia.

Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 45 minuuttia. Oli tosi lämmin, hiki valui. Jalassa ei ollut tuntemuksia kävelyn aikana, mutta iltapäivällä nilkan juuresta alkoi vihloa. Hieroin jalkapohjaa tennispallolla, eikä sitten tullutkaan sen pahempaa. Paitsi että sain molempiin jalkapohjiin kantapäihin jättimäiset rakot. Kahtena iltana tökin neulalla ja sain rutkasti nestettä pois. Silti molemmat olivat tosi kipeät. Rakkolaastarista ei ollut apua, vaan linkutin aika pahasti. Töissä vuorottelin niin että välillä pidin sandaaleita jalassa, välillä menin paljain jaloin. Neljä päivää meni rakko-ongelmissa, sitten helpotti. Toinen on vielä vähän kosketusarka mutta ei haittaa kävelyä. 

Maanantai-iltana kävin GoGolla puolen tunnin liikkuvuustreenissä, joka oli pelkkää rullailua. Kyllä on koko kroppa niin jökissä että. Varasin ensi torstaiksi hierojan, tunnissa ei ehditä käsitellä kaikkea mutta kun nyt saataisiin ainakin pohkeet ja sääret auki niin helpottaisi jo paljon. 

Torstaina kävin pikaisesti polkemassa kuntopyörää, 45 minuuttia. Tarkoitus oli polkea tunti, mutta bussi oli hiukan myöhässä niin en ehtinyt. Illalla tapasin serkkuni, kävimme ensin kahvilla ja sitten menimme katsomaan Matti Johannes Koivun keikkaa ravintola Kaislaan Mustanlahden satamaan. Ilta oli viileä, onneksi ravintolassa oli tarjolla vilttejä niin kääriydyimme niihin. Esiintymislava kun on terassilla niin siellä on oltava jos haluaa nähdä ja kuulla jotain. 

Mies ja kitara: Matti Johannes Koivu
Kotona olin puoli kahdeltatoista, ja sitten menikin tunnin verran että pystyin rauhoittumaan nukkumaan. Jäi siis yöunet melko vähiin perjantaita vasten. Perjantai oli huono päivä muutenkin. Päätä särki koko päivän, ja palelin ihan hirveän paljon. Ajattelin, että nytkö kesäflunssa iski minuunkin (kaksi kaveria on ollut viikolla kipeänä, toinen on vieläkin). Ei onneksi, vaan lauantaina oli taas normaali olo. Lisäksi bussi tuli Orivedelle myöhässä, eikä se ollutkaan 16.25 auto vaan joku jonka oli pitänyt olla Orivedellä kauan aikaisemmin. Oriveden keskustassa oli ruuhkaa, koska rekka oli jumittunut liikenneympyrään (ja ollut siinä ilmeisesti reilut 4 tuntia). Tampereen päässä oli ollut ketjukolari, mikä hidasti menoa ja aiheutti jonoja. Osa matkustajista jäi pois Ruutanassa, siellä oli heille vaihtobussi viemässä Sääksjärvelle, jotta he ehtivät Turun satamaan menevään bussiin. Ei käy kateeksi laivalle menijöitä; ysitiellä sattuu ja tapahtuu sen verran usein että perille pääsy ajoissa on kaikkea muuta kuin varmaa.

Lauantaina päivällä kävin salilla, koko kropan treeni 49 minuuttia. Alkulämmittelynä keppijumppaa ja pyöräilyä 7 minuuttia, sitten laitteiden kimppuun. Ohjelma oli tällainen:

Lämmittely
Jalkaprässi 3 x 12 (85 kg)
Vatsarutistus koneessa 3 x 10 (30 kg)
Polven koukistus päinmakuulla 3 x 8 (30 kg)
Ojentajat taljassa 3 x 10 (30 kg)
Polven ojennus 3 x 10 (35 kg)
Vatsarutistus jumppapallolla 3 x 15
Maastaveto levypainolla 3 x 15 (20 kg)
Pystysoutu levypainolla 3 x 10 (15 kg)

Sarjojen välissä noin minuutin tauko. 

Lauantaillekin oli iltamenoa, sillä ystäväni järjesti miehensä kanssa kesäjuhlat, tai siis toogabileet. :) Menin kaverini kyydillä Lempäälään ja takaisin, koska hän oli väsynyt ja halusi lähteä aikaisin niin juhlimme lyhyen kaavan mukaan. Mutta ehdimme pitää hauskaa.

Rikoin koodia ja olin toogabileissä mekko päällä. Jaiks!
Alkumaljan ja ruuan jälkeen vuorossa oli olympialaiset. Oli 4 joukkuetta, jokaisessa 7 henkilöä. Lisäksi tuomari, tolppa ja ohjeistaja. Minun joukkueeni ei ikävä kyllä pärjännyt missään lajissa, vaikka joukkueen johtaja pitikin puoltamme ja protestoi jokaisessa lajissa :) Pussijuoksu pareittain olisi varmasti mennyt loistavasti, mutta kangaskassi hajosi heti kun ensimmäinen pari lähti matkaan. Myös muovinen kassi meni rikki. Sen sijaan olimme kohtalaisen hyviä kuljettamaan kertakäyttölautasia (yksi kummassakin kainalossa, yksi leuan alla). Perunan kuljettaminen kertakäyttölusikassa sujui hyvin, koska teippasimme perunat kiinni lusikkaan ilmastointiteipillä. Jostain syystä joukkueemme diskattiin, vaikka keksimme teippaamisen naapurijoukkueelta :D Olimme kohtalaisen hyviä myöskin Marie-keksin kuljettamisessa otsalta suuhun, ilman käsiä, mutta emme ykkösiä kuitenkaan. Lopuksi totesimme, että vaikka olimme etukäteen varmoja voittajia niin olihan se hauskaa vaikka taisimme lopulta olla viimeisiä :D 

Kotikulmilla, juuri ennen sadekuuroa. Tämä on Kurilantie, joka ehkä johtaa Pyynikin reiteille.
En tiedä johtuuko kahdesta mukillisesta boolia ja yhdestä lonkerosta, mutta päätäni on särkenyt taas koko päivän. Kävin illalla kävelemässä Pyynikillä hiukan vajaan tunnin, ei auttanut vaan särky paheni. Voi tietysti olla että tässä on taas migreenikohtaus kehittymässä. Olisin kävellyt pitempäänkin (ja testannut, tuleeko jalka kipeäksi), mutta lähdin ukkosta pakoon. Tuli mieleen, että ulkoilureitti ja polut metsässä eivät ehkä ole se turvallisin paikka ukkosella. Sain niskaan kaksi vesikuuroa, toiselta olin kohtalaisen hyvin suojassa puiden välissä, ja toinen iski vasta kun olin kahden korttelin päässä kotoa. 

Ystäväni kysyi, aionko mennä ensi keväänä Karhunkierrokselle. Sanoin että haluaisin Tukholmaan. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä oikeammalta tuntuu vuorotella. Joka toinen vuosi asfalttimaraton, joka toinen vuosi pitkä polkujuoksu. Koska tykkään molemmista, en halua sulkea kumpaakaan pois. Toistaiseksi näyttää mahdottomalta tehdä molemmat saman vuoden aikana. Nyt on tullut jänneongelman takia jo puolentoista kuukauden juoksutauko, vaikka olenkin pystynyt käymään salilla ja sisäpyöräilemään. Mutta jos joka kerta olen pitkän juoksun jälkeen telakalla, on parempi tehdä niitä harvakseltaan. En kuitenkaan ole ollenkaan hylännyt ajatusta siitä, että juoksisin syksyllä puolimaratonin jossain. 

Mariankatu. Ei kotikatu, mutta lähellä. Aina pysähdyttävä ihailemaan ohimennessä.
Kohti uutta viikkoa mennään kohtalaisen hyvillä fiiliksillä. Pyykkiä sain pestyä, vaikka kone toimii vaihtelevasti. Sitruunahappopesu 90 asteessa pyöri muuten ongelmitta, mutta pysähtyi huuhtelu/linkous - vaiheessa ja avasi luukun. Vesi oli kuitenkin poissa. Lakanapyykki 60 asteessa meni läpi ilman ongelmia. Vaatepyykki 40 asteessa pysähtyi huuhtelu/linkous - vaiheessa kahdesti, jälkimmäisen jälkeen kyllästyin ja laitoin loppuun pelkän linkousohjelman. Tänään 30 asteen villapesu pysähtyi heti alussa, sen jälkeen pysähtyi huuhtelu/linkouksessa kerran mutta startin painamisen jälkeen meni loppuun. Että jotain vikaa koneessa on oltava, koska se pyörittää satunnaisen ohjelman satunnaisesti alusta loppuun. Ehkä ostamme uuden koneen syksyllä, kun miesystäväni pääsee asettumaan Suomeen. 

Ensi viikolle olen suunnitellut vasta osan tekemisistä. Huomiselle on sovittu ystävän kanssa bodypump-tunti, ja tiistaina menen astangajoogaan. Torstaina on hieroja. Jos sattuu olemaan sateetonta aikaa, voisin jonain iltana ulkoiluttaa maantiepyörää. Ja käydä Pyynikillä kävelemässä lisää. 

torstai 27. kesäkuuta 2019

Täällä ollaan! Uudessa kodissa, tervejalkaisena

Hei pitkästä aikaa! Kirjoitustauko venähti pitkäksi, ja tässä tulee pitkä selitys siihen miksi. Viimeksi söin viikon mittaista lääkekuuria jalan jännetulehdukseen. Heti kirjoitusta seuranneena maanantaina kävelin 45 minuuttia junalta töihin, siinä ei tuntunut mitään mutta jalka kipeytyi iltapäivällä ja tiistain onnuin tosi pahasti. Keskiviikolle sain lääkärille soittoajan, sovittiin että jatkan kuuria. Söin koko purkillisen eli kuuri kesti 15 päivää, loppui viime torstaina. 

Kesäkuun puolivälissä muutin, eikä siinä(kään) kaikki mennyt niin kuin piti. Muuttolaatikot piti toimittaa maanantaina klo 16-21 välillä, eivät tulleet. Myöhemmin selvisi että minulle oli yritetty soittaa, mutta en tietenkään ollut vastannut töissä klo 14 maissa. Enkä ehkä olisi vastannut muutenkaan, sillä välittömästi sen jälkeen kun tein muuttoilmoituksen Postiin ja Väestörekisterikeskukseen, puhelimeni alkoi soida aamusta iltaan. Yhteen puheluun vastasin, kaupattiin sähkösopimusta. No, laatikot tulivat sitten tiistaiaamuna, tarkoittaen että pakkaamiseen oli aikaa perjantai-iltaan asti. Ja huomioiden, että työpäivät matkoineen veivät päivästä 10-13 tuntia. Yhtenä iltana odotin bussia turhaan, ysitiellä oli ollut onnettomuus ja tie oli poikki. Onneksi juna kulki. Mutta usein oli niin että pakkasin illalla puoli yhdeksästä yhteentoista, sitten aamulla ylös kuudelta ja uutta työpäivää kohti. 

Muutto sujui muuten tavaroiden osalta mallikkaasti, mutta pyykinpesukoneen kanssa tuli ongelmia. Ensimmäinen firma ei koskaan vastannut yhteydenottopyyntöön. Toisen kanssa sovittiin koneen irrotus, kuljetus ja asentaminen muuttoa edeltävälle perjantaille. Tämän he kuitenkin peruivat, perjantaille jäi vain irrotus. Sitten olikin tullut joku informaatiokatkos, asentaja ei tullut sovittuun aikaan vaan olisi tullut reilua tuntia myöhemmin, jolloin olin jo matkalla töihin. Viikonlopun ja maanantai-illan vietin muuttolaatikoita tyhjentäen, sillä ne haettiin pois tiistaina iltapäivällä. Ja samana tiistaina matkustin aamuseitsemäksi vanhalle asunnolle (onneksi vain muutaman kilometrin matkan) avaamaan oven asentajille. Illalla kun tulin kotiin, totesin että kone ei toimi. Ohjelma pyöri mutta huuhtelu ja linkous eivät pelanneet. Keskiviikkona yhteys putkifirmaan, josta asentaja tuli juhannuksen jälkeen maanantaina eli tällä viikolla. Ei löytänyt vikaa. Seuraavaksi otin yhteyttä kodinkonehuoltoon, josta tultiin paikalle keskiviikkoaamuna. Poistoviemäri oli tukossa. Tänään laitoin koneen päälle, alku ei ollut lupaava. Rumpu pyörähti muutaman kerran, sitten kone jäi vilkuttamaan esipesu-valoa. Painoin uudelleen startista niin lähti pyörittämään ohjelmaa, ja nyt on ainakin välilinkouksen tehnyt. Jännittää silti, että meneekö koko ohjelma loppuun, onko rummussa vettä siinä vaiheessa kun luukun lukitus aukeaa ja ovatko pyykit puhtaita.

Koneongelman vuoksi kysyin, voinko viedä työmatkalla kassillisen vaatteita vanhempieni koneeseen Orivedelle. Sovittiin asiasta maanantaiaamuna, ja lähdin kiireellä koska junan lähtöön oli vartti. Kun istuin junassa ja se liukui liikkeelle, mieleeni välähti että olenko oikeassa junassa. En ollut. Juna Orivedelle ja edelleen Pieksämäelle lähti raiteelta 3, minä olin raiteen 2 Helsingin-junassa. Mietin että pysähtyyköhän se Lempäälässä, jos kyllä niin sitten ehdin junalla tai bussilla takaisin Tampereelle ennen seuraavaa Oriveden-junaa. Kävikin niin, että junan vauhti hidastui jo laiturilla. Kipitin ovelle; pysähtyykö tämä vielä? Pysähtyi! Ja satuin ovelle jossa oli konduktööri, huikkasin että olen väärässä junassa, pääsenkö vielä ulos. Pääsin, ja ehdin oikeaan junaan. Siellä kuulin konduktööriltä että Helsingin-junaan tuli vielä vaihtomatkustajia, siksi se pysähtyi. 

On siis ollut pari vauhdikasta viikkoa! Onneksi välissä oli juhannus, olin kavereiden kanssa mökillä, ihana kun ainoa kiire tuli siitä että "pitää" syödä, uida ja saunoa :) 

Viime viikolla palasin vähitellen liikunnan pariin. Lenkillä en ole vielä käynyt vaan keskittynyt sisäliikuntaan. Ohjelmassa on ollut kaksi bodypumppia, yksi body combat, yksi TRIP ja kaksi biocircuitia. Viimeksi mainitussa kävin opastuksen jo ajat sitten, nyt vasta tein ohjelman ensimmäistä kertaa. Tältä se näyttää jalkaprässissä:

Vihreää viivaa seuraten työnnetään (ylös) ja palautetaan (alas). Totesin että 66 kiloa oli liian kevyt, toisella kierroksella laitoin plus-napista lisää (72 kg). Ideana on siis kiertoharjoittelu. Alkuun juoksumatolla kävelyä tai hölkkää 3 minuuttia 15 sekuntia, sitten kolme jalkalaitetta, kukin 45 sekuntia, sen jälkeen 3 minuuttia kuntopyörällä, sitten 3 yläkropan laitetta, kukin 45 sekuntia.  Vaihtoaika laitteiden välillä on muistaakseni 25 sekuntia. Yhdellä kierroksella on siis 8 pistettä / 15 minuuttia. Treeni kestää 2 kierrosta / 30 minuuttia. Tein molemmilla kerroilla perään vatsalihakset, toisella kertaa koneessa ja toisella kertaa jumppapallolla. 

Mutta nyt kun uusi koti alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta, ja kaikki stressaavat muutto- ja kodinkoneasiat väistyvät tauolle, on aika keskittyä elämiseen. Toki vielä on erilaisia hankintoja tehtävänä mutta ei mitään kiireellistä. Tulevalle viikonlopulle ei ole suunnitelmia, joten on varsin mahdollista että lähden Pyynikille lenkille tai ehkä pyöräilemään Pyhäjärven ympäri. Kas kun siinä muuttohässäkässä sain vietyä pyöräni korjattavaksi, nyt on taas ehjä takarengas niin kelpaa ajella. 

Puuh, toivottavasti teille ei tullut tuskanhiki tätä lukiessa! :D Ihanaa kesää ja treeni-iloa!