sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Flunssassa, koronassa ja sairastelun jälkeen vähitellen palaamassa liikkumaan

 


Edellisessä postauksessa kolme viikkoa sitten tein varovaisia kävelylenkkejä flunssan jälkeen. Ei se sitten mennytkään niin helpolla. Alle viikko tuon postauksen jälkeen sairastuin uudelleen, tällä kertaa koronaan. Välissä ehdin kuitenkin liikkua, joten palataan hetkeksi siihen.

Maanantaina 13.6. oli vapaapäivä viikonlopun töiden vuoksi. Ensiksi kävin puoliltapäivin salilla pyöräilemässä tunnin. Keskisyke oli harvinaisen matala 112. 

Tunti pyöräilyn päättymisen jälkeen kävelin kotoa Lielahteen ostoksille, 50 minuuttia / 4,92 km / 136. 

Tiistaina oli lepopäivä. 

Keskiviikkona 15.6. olin Kirjastopäivillä Hämeenlinnassa; päivälle osui juuri sopiva pieni tauko että ennätin käydä radan varressa kävelemässä. 36 minuuttia / 3,5 km / 128. Ystäväni asui aiemmin Hämeenlinnan rautatieaseman lähellä, joten reitti Verkatehtaalta radan ja järven väliin oli tuttu. Alunperin idea oli kävellä järveä ympäri ja tulla linnan puolta takaisin, totesin kuitenkin että päivä on niin kuuma ja etenen niin hitaasti, että en ennätä tehdä niin pitkää lenkkiä. Ylitin radan ja tulin asuinalueen viertä takaisin asemalle. 


Perjantaina 17.6. ystäväni haki minut Hämeenlinnasta ja suuntasimme Kuopioon. Sinne olimme menossa jo kaksi viikkoa aiemmin, mutta flunssani takia siirsimme myöhemmäksi. Matkalla ystäväni huomautti yskimisestäni, sanoin että vaikka tiistaina julistin itseni terveeksi niin olen kuitenkin yskinyt jonkun verran koko ajan, sellaista ärsytysyskää että vain ehkä joka kymmenes kerta irtoaa limaa. En kuitenkaan ollut erityisen huolissani asiasta. 

Illalla kävelimme kahden koiran kanssa Väinölänniemessä ja Rönön saarella n. 1 h 20 min / n. 5 km / 114. En laittanut mittaria käyntiin kuin vasta noin puolen tunnin kohdalla, kun tajusin että ollaankin menossa ihan kunnon lenkki eikä pientä pissatusta. Oli kaunis lämmin ilta. Pulahdimme uimassa paluumatkalla, vesi oli hurjan kylmää. 


Lauantaina 18.6. otimme koirat mukaan Puijolle. Lenkistä tuli pidempi kuin aluksi oli suunniteltu, koska muutaman kerran halusimme kääntyä jonnekin muualle kuin takaisin autolle. Tuli 2 h 12 min / 9.52 km / 125. Päivä oli kaunis ja lämmin, ja olimmekin aika uupuneita. Yöllä sain sellaisen yskänkohtauksen, että oli pakko nousta ylös, seisoin tovin kylpyhuoneessa jotta lima irtosi. Olin päivällä ostanut sitkeää limaa irrottavaa yskänlääkettä, mutta eihän se vielä auttanut.

Sunnuntaina aloin tuntea oloni tukkoiseksi ja myös niistäminen alkoi. Kotimatkalla Kuopiosta Tampereelle ystäväni sanoi, että hän tuntee olevansa tulossa kipeäksi. 

Maanantai-iltana 20.6. sain ystävältä viestin: hänellä on korona. Tein itsekin testin ja tulos oli selkeä positiivinen. Tulosviiva ilmestyi heti kun sain ensimmäiset tipat mittariin, kontrolliviivaakaan ei vielä ollut. En tiedä olisinko tajunnut tehdä testiä ollenkaan, kun kuitenkin yskin välissä koko ajan ja olin miettinyt sunnuntaina ja maanantaina, onko tämä samaa flunssaa mistä tiistaina julistin itseni parantuneeksi vain joko on uusi kierros. No, olin sitten torstaihin asti sairaslomalla ja samalla meni juhannussuunnitelmat uusiksi. Olemme monena vuonna menneet ystävän puolison mökille, jossa on ollut 20-30 hengen pippalot. Nyt juhlat piti perua, sillä ystävän puoliso altistui (ja sai itsekin positiivisen testituloksen juhannuksena). Saimme kuitenkin viettää juhannuksen ystäväni kanssa yhdessä, kun oltiin samaan aikaan sairaana. Puolisoni ei lähtenyt mökille, mutta eipä hän saanutkaan koronaa. Ei ollut oireita ja kun teki viikolla muutaman testin, oli negatiivinen. Toisaalta, jos tai kun sain koronani Kirjastopäiviltä, olen ollut tartuttavimmillani varmaankin torstaista lauantaihin. Torstaina illalla näimme puolison kanssa vain lyhyesti, seuraavan kerran tapasimme sunnuntai-iltana. 

Tällä viikolla palasin töihin. Maanantaina kun kävelin aamulla kotoa bussiasemalle niin huomasin, että normaali ripeä kävelytahti tuntuu keuhkoissa ja laittaa yskittämään. Selkeä signaali siitä, että en ole vielä kunnossa. Olen ollut tosi väsynyt koko viikon, tosin en tiedä mikä johtuu koronasta ja mikä helteestä. 

Paluun liikuntaan tein eilen. Ystäväni kanssa kävimme puolituntisen vatsa-selkä -treenin ja perään venyttelyn. Kylkilankussa sykkeeni oli 138, siitä päättelin etten ole vielä täydessä terässä. Kotiin päästyä makasin sängyssä silmät kiinni puolitoista tuntia (klo 16.15-17.45), olisin maannut pidempäänkin ellei puoliso olisi tullut sanomaan että ruoka on valmis. Ihmettelin miten olin niin poikki, en tainnut nukkua ollenkaan mutta en vaan jaksanut pitää silmiä auki. Viime yönä heräsinkin sitten  migreeniin klo 2.55. Estolääkitys on toiminut niin hyvin, että olin jo unohtanut että massiivinen väsymys on yksi kohtauksen enteistä.

Tänään alkuillasta kävin yinjoogassa, olen siitä yleensä tykännyt mutta en tällä kertaa. Alussa hengitettiin vartti joogablokkien kanssa, mikä tuntui tosi pitkältä ajalta. Tai ensin oli noin viiden minuutin alkurentoutus, sitten laitettiin blokin yläreuna rintalastan alareunaan ja oltiin siinä pitkään, sitten siirrettiin blokki ristiluun alle ja taas hengitettiin. En tuntenut venytystä vaan vain sen, että selkäni on liian kaarella. Koko tunnin aikana tunsin venytyksen vain yhdessä liikkessä, siinä pakaravenytyksessä missä toinen jalka taitetaan eteen toisen jalan ollessa suorana takana. Halusin kuitenkin käydä salilla, koska vielä on pienen pieni mahdollisuus että saan täyteen GoGon kesähaasteen 30 treenikertaa toukokuun alun ja heinäkuun lopun välillä.

Ensi viikon treenisuunnitelma on osittain avoin. Huomiselle olemme miettineet ystäväni kanssa yinjoogaa GoGolla, ohjaaja on eri kuin tänään joten toivottavasti sisältö on eri. Tiistaina saan toivottavasti pidettyä vapaapäivän, joka jäi koronasairastamisen alle. Ajattelin että voisin mennä salille kokeilemaan voimaharjoittelua. Torstaina olen iltavuorossa, joten silloin kävelen töistä junalle. Muu on vielä suunnittelematta, riippuu siitä miltä salitreeni ja kävely tuntuvat. Yhä irtoaa limaa yskiessä, mutta sitä ei tapahdu montaa kertaa päivässä. Tukkoisuuttakin on, joudun käyttämään nenäsumutetta suunnilleen kerran päivässä per sierain. 

Helteet onneksi helpottavat ensi viikolla, toivottavasti pahin väsymys hellittää samalla. Töissä on jännittävät ajat, torstaina haastattelemme kirjastonhoitajaehdokkaat. Kesäloman alkuun on kaksi viikkoa, joten viimeiset kituajat ovat menossa ennen kolmen viikon vapaata. Loman jälkeen menen kahdeksi viikoksi töihin, ja sitten on vielä viikko lomaa. 

Kivaa kesän jatkoa!





sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Varovaisia kävelylenkkejä flunssan jälkeen

 


Olen ollut flunssani kanssa aika hämmentyneissä tunnelmissa. Viime sunnuntaina kun chattasin lääkärin kanssa, hän kirjoitti maanantain sairaslomaa. Maanantaina totesin heti aamusta, että en tokene tiistaiksi työkuntoon joten varasin vastaanottoajan. Valehtelin Pirten ajanvarausjärjestelmälle että ei ole hengitystieoireita, näin vältin puhelimessa jonottamisen ja pystyin varaamaan ajan netin kautta. Selitteeseen kyllä laitoin että pitkittynyt flunssa. 

Maanantaina illalla olo olikin aika hyvä, mietin että varasinko lääkäriajan turhaan. Vaan ei hätää, yö oli taas tukkoisuutta ja yskimistä ja satunnaista Mynthoneiden imeskelyä. Tiistaina lääkäri kuunteli keuhkot selän puolelta, lisäksi kurkkasi nenään ja kurkkuun. Sain kortisonisuihkeen helpottamaan tukkoisuutta, apteekissa sitten sanottiin että menee 1-2 päivää ennen kuin vaikuttaa. Sairaslomaa tuli torstaihin saakka. 


Tauti ei ole ollut mitenkään suoraviivainen vaan vointi on vaihdellut. Keskiviikkona aamu oli vaikea, mutta iltaan mennessä oli tuntunut jo monta tuntia, että ehkä tämä joskus loppuu. Torstai tuntui taas keskiviikkoa heikommalta. 

Menin perjantaina töihin, mutta olin jo etukäteen sopinut kollegoiden kanssa että en mene asiakaspalveluun vaan istun työhuoneessani. Sen verran oli vielä kuivaa yskää. Myös viikonlopun olin töissä, kulttuuritehtävien merkeissä. Eilen vietin päivän Orivedellä kiertelemässä Vanhat talot ja pihat -kohteita. Kollegani kuljetti minut keskustasta aseman seudulle, mikä säästi paljon askelia ja noin 45 minuuttia aikaa. Olin kuitenkin lenkkivaatteet päällä, joten tultuani junalla Tampereelle lähdin rautatieasemalta kävelemään kohti Linnainmaan Prismaa ja Citymarketia. Liikuin herkällä korvalla kropan kanssa; lauantaina oli vielä kolme yskänpuuskaa niin en ehkä ole vielä täysin kunnossa. Huomasinkin, että hitaampi vauhti oli oikein tervetullut versio, lisäksi tein suht lyhyen lenkin. En hengästynyt, mutta rinnassa tuntui painetta ja jalat olivat voimattomat. 45 minuuttia / 4,27 km / 134. Eli keskisyke oli suunnilleen sama kuin yleensä kävelylenkeillä, mutta keskivauhti 10.32 oli puoli minuuttia - 40 sekuntia normaalia hitaampi. Ihan ok fiilis jäi kuitenkin. Olin varautunut menemään osan matkasta bussilla, ja on hyvä että jaksoin tuon kolmevarttisen eikä tuntunut tulevan jälkiseuraamuksia. Illalla olin kyllä tosi väsynyt, päivä oli taas pitkä kun lähdin kotoa klo 7.30 ja takaisin olin iltakuuden maissa, ja päivän olin pääosin seisaaltaan.

Tänään oli tarkoitus olla koko päivä etätöissä, postata tapahtuman Facebook-sivulle eilen kuvaamiani kohteita ja lisäksi tehdä albumi kaikista muistakin kohteista. Jouduin kuitenkin katkaisemaan työpäivän ja tekemään 3 tunnin pyörähdyksen Orivedellä; piti hakea vara-avain jotta puolisoni serkku saa toimitettua sen Saksaan huomenna. Puolisoni sisar on tulossa Suomeen ajankohtana, jolloin emme ole kotona, ja koska lento laskeutuu puoliltaöin niin heidän on loogista tulla meille yöksi. Kerrostalon kanssa on toki avainongelma, kun avainta ei voi piilottaa pihalle kukkaruukkuun. No, nyt logistiikkaongelma on ratkennut. Paitsi että äsken tuli viesti että avainta ei ehkä tarvitakaan, eli tein turhan reissun. Menin taajamajunalla Oriveden keskustaan, nappasin avaimen kirjastolta, sitten lenkkeilin asemalle ja tulin IC-junalla takaisin Tampereelle. Tämä lenkki oli eilistä parempi, 1 h 8 min /6,5 km / 130. Keskivauhti 10.28. Eli hivenen nopeampi vauhti ja hivenen matalampi keskisyke. Yli tunnin lenkki meni kuitenkin hyvin. En olisi jaksanut pidemmälle mutta iloitsen siitä että jaksoin noinkin pitkään. Keho ei tuntunut yhtä väsyneeltä kuin eilen, vaikka kello onkin huutanut punaisella  jo kaksi viikkoa. En tiedä johtuuko jääkiekkokisoista ja siitä, että Suomen pelit yleensä loppuivat klo 23 jälkeen, mutta en ole saanut iltaisin unta kisojen jälkeen. Usein olen hereillä klo 2, tai 3.30. Sairaslomalla sillä ei niinkään ollut väliä, kun ei ollut aikaista herätystä. Mutta silloinkin havahduin usein viimeistään aamuyhdeksältä. Esim. viime yönä nukahdin kellon mukaan klo 1.55 ja heräsin aamulla kellonsoittoon klo 8.05. Mutta kun katsoin kahden viikon tilastoja, yleensä jompikumpi oli vihreällä, eli yleensä uni oli huono ja punaisella, mutta ANS-tila hyvä ja vihreällä. Vain pari kertaa toisinpäin. Eli hengitystiheys, leposyke ja sykevälivaihtelu pysyvät kuukausittaisen keskiarvon tasolla tai sen ylikin, vaikka uni jää lyhyeksi ja sisältää paljon keskeytyksiä.  

Ensi viikko on hyvin poikkeava tavanomaisesta, mutta olen siihen suunnitellut jotain. Huomenna on töistä vapaapäivä, joten käyn ehkä Arboretumissa kävelemässä tai jos on huono sää niin salilla. Tiistai voisi olla lepopäivä. Keskiviikkona menen Hämeenlinnaan Kirjastopäiville, ne jatkuvat perjantaihin saakka mutta koska Hämeenlinna on lähellä niin tulen öiksi kotiin. Keskiviikkona ohjelma loppuu n. klo 16, ja sitten on väliä ennen kaupungin vastaanottoa klo 19. Ajattelin ottaa lenkkivaatteet mukaan ja käydä kävelemässä Hämeenlinnassa. Vastaanotolta joudun lähtemään ajoissa, juna kotiin lähtee iiltayhdeksän maissa. Kotona olen kymmenen jälkeen, ja sitten torstaina on lähtö kahdeksan junalla takaisin. Torstai on siis lepopäivä, koska oletettavasti yöunet jäävät tuossakin vähiin. 

Perjantaina pääsen Kirjastopäiviltä ajoissa pois, olen takaisin Tampereella kolmen maissa iltapäivällä. Aika lailla siitä suoraan lähdemme ystäväni kanssa Kuopioon viikonlopuksi. Piti mennä sinne jo kaksi viikkoa sitten mutta sairastuin niin siirrettiin. Pakkaamme mukaan teltan ja kävelysauvat. Alkuperäinen suunnitelma oli sauvakävellä pitkään ja hartaasti, mutta katsotaan nyt. Ääneni tuntuu olevan yhä painuksissa, ja välillä - onneksi enää harvoin - yskittää. Koronan kotitesti oli kuitenkin 6 päivää peräkkäin negatiivinen, eikä kumpikaan lääkäreistä uskonut että kyseessä olisi muu kuin perusflunssa. Mutta koska minulla on perussairautena sydänvika, olen erityisen varovainen välttääkseni sydänlihastulehduksen. Lähdenkin Kuopioon sillä mentaliteetilla, että sauvakävelyvauhdin on oltava rauhallinen eikä lenkit saa venyä kolmetuntisiksi. Onneksi olemme myös kovia sauna- ja uinti-ihmisiä, niin saamme aikamme kulumaan myös siten :) 

Kivaa kesää, ihana että on lämmintä! Tampereella on käynyt melko kova tuuli, niin ei ole ollut liian kuuma, ainakaan vielä. 



sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Mahtavia treenejä - ja sitten iski flunssa

 


Viime sunnuntaina en ennättänyt kirjoittaa postausta, koska jääkiekkokisat, joten taas summaan yhteen kahden viikon tekemiset. Tai oikeastaan puolentoista viikon; keskiviikkona iltapäivällä sain seurakseni kurkkukivun joka torstaiksi kehittyi kunnon flunssaksi. Viidettä päivää siis mennään, ja yhä vaan on kurkku ja pää kipeät ja yskittää. Koitin äsken järjestellä vaatekaappia ja totesin että ei tule mitään. Ei varsinaisesti huimaa mutta sen verran heitätti päästä että piti istua takaisin alas. Chattailin päivällä lääkärin kanssa, hän kirjoitti huomisen sairaslomaa mutta sanoi että jos ei mene ohi niin sitten pitää mennä vastaanotolle kuunteluttamaan keuhkot. En nyt ihan hirveän luottavainen ole, että parantuisin tiistaiksi. 

Mutta lähdetään taas liikkeelle alusta, eli näin ennätin treenata ennen flunssaa. 

Tiistaina 24.5. kävelin Orivedellä iltavuoron jälkeen töistä junalle, 1 h 1 min / 6,15 km / 131. Onninpolkua ja radan vartta pitkin, siellä on tasaisimmat maastot. 


Torstai 26.5. oli helatorstai, se oli palkkatöistä vapaa mutta vapaaehtoishommissa oli iltavuoro. Päivän liikuntana oli ystävän kanssa bodycombat-tunti. Edelliskerrasta olikin jo vissiin pari viikkoa, joten kivaa oli! 

Lauantaina 28.5. kävin salilla pyöräilemässä tunnin verran. Tampereella oli sadepäivä niin kävin pakenemassa sitä Kalifornian aavikolle ja Patagonian sademetsään. 

Sunnuntaina 29.5. tein kävellen perus-Pyynikkikierroksen, 46 minuuttia / 4,6 km / 142. Menin vaihteeksi eri suuntaan kuin useimmiten, lähdin Eteläpuistosta alas kesäteatterille ja Varalan puolelta ylös harjulle, palloiluhallin puolelta alas. Raskasta oli. Illaksi menin viimeistä kertaa akkreditointitoimistolle. Aamuvuoro olikin jo pakannut melkein kaiken kasaan, joten illassa ei juuri ollut tekemistä. Itse asiassa kaikki muut paitsi minä olivat saaneet vapaapäivän, ja minäkin sain lähteä hyvissä ajoin. Ennätin siis nähdä loppuottelun kokonaan, vaikka olin varautunut katsomaan ensimmäisen erän toimiston telkkarista :) 


Tämän viikon maanantaina tein salilla yhdistelmätreenin, ensin puoli tuntia kuntopyöräilyä ja perään 31-minuuttinen voimaharjoittelu. 

Tiistainakin satoi, joten pyöräilin salilla 1 h 15 min. Tuumasin että heti kun kisat loppui ja turistit lähti pois niin alkoi sadekelit... 

Keskiviikkona tein retken Helsinkiin, menin Käpylään kokemaan noin tunnin mittaisen Eläköön Edith -kävelykuunnelman. Yhdistin retkeen lenkin. Olin katsonut kartasta että Pasilan asemalta on vain vajaat 3 km Käpylän pelastusasemalle, joten jäinkin junasta pois jo Tikkurilassa. Luulin ehtiväni kävellä Käpylään asti mutta toisin kävi. Edellisestä lenkkikerrasta tuolla päin oli niin pitkä aika, että en meinannut löytää radanvarren reitille. Tarkoitus oli mennä Helsingin suuntaan radan oikeaa reunaa, Vantaan kaupunginmuseon ohi kohti Puistolaa ja siitä eteenpäin. Päädyin kuitenkin Heurekalta radan toiselle puolelle. En ollut varma, kulkeeko tie koko matkan radan vartta, joten Malmilla vaihdoin puolta ja sitten taas Pukinmäen jälkeen takaisin toiselle puolelle. Lopulta pysähdyin Oulunkylän asemalle ja menin siitä lähijunalla Käpylään. Alkoi tulla kiire, koska oli ehdittävä kuunnelman jälkeen Pasilaan ja paluujunaan Tampereelle. Junaan joka oli tietysti varttitunnin myöhässä... Hyvä lenkki tuli kuitenkin, 1 h 27 min / 9 km / 140. 


Ensin ajattelin, että olipa Helsingin lenkillä kova keskisyke; 140 on kymmenisen pykälää korkeampi kuin yleensä. Mutta sitten huomasin että keskivauhti oli 9.41 / km, eli sekin oli 15-20 sekuntia tavallista nopeampi. Kävelykuunnelman ajaksi laitoin t-paidan päälle kuoritakin. Junamatkalla kotiin kurkkuni kipeytyi, ajattelin että ehkä kylmetyin kun en pukenut välikerrosta. Tampereen asemalla laitoin kuoritakin alle fleecepaidan. 

Torstaiaamuna heräsin sitten ääni raakkuvana, illalla nousi lämpö niin että enimmillään oli 37,6. Perjantai oli parempi päivä, kurkku oli tosi kipeä mutta lämpö oli laskenut eikä päänsärkykään ollut kovin paha. Nyt viikonloppuna onkin sitten ollut vaikeampaa. Yskittää melko lailla, ja päänsärky on tänään tuntunut pahenevan entisestään. Lienee viisasta, että varaan huomenna lääkäriajan. 


Työterveytemme nettisivu ei ollut ihan ajan tasalla. Kun klikkasin että minulla on hengitystieoireita, en päässyt varaamaan lääkäriaikaa, vaihtoehtoina oli etävastaanotto, puhelinsoitto neuvontanumeroon tai ajanvaraus koronatestiin. Jonotin 20 minuuttia neuvontanumeroon, sitten päätin kokeilla chattia. Siinä luvattiin että lääkäri vastaa tunnin kuluessa, ja vain muutamalla minuutilla meni yli. Kävi ilmi, että työterveydellä ei ole enää erillistä infektiovastaanottoa Taysissa, vaan flunssapotilaatkin hoidetaan Ratinassa. Eli jos haluan varata ajan netin kautta, minun täytyy varmaan valehdella että ei ole hengitystieoireita, sitten pääsen varaamaan aikaa. Muuten täytyy soittaa neuvontanumeroon ja jonottaa taas ties kuinka kauan. Olisin ehkä toivonut, että lääkäri olisi varannut minulle ajan huomiseksi, mutta hän oli ennalta lukenut botin kysymyksiin antamani vastaukset ja sanoi jo ensimmäisessä viestissä lähettävänsä minulle viestin liitteenä sairaslomalapun tälle päivälle ja huomiselle. En siinä sitten ruvennut pullikoimaan. Hyvä vaan että on jo sairasloma huomiselle, niin ei ole painetta aamulla että tarvisi saada vastaanottoaika samalle päivälle.

Eli siis mitään tietoa ei ole, milloin pääsen palaamaan treenien pariin. Jos tässä menee viikko tai ylikin, niin syytä on pitää pari kolme oireetonta päivää ennen kuin alkaa rehkiä. 

Mukavaa alkukesää!



tiistai 31. toukokuuta 2022

Laura Arffman: Mona-Liisa: urheilija, muusikko, ihminen

 

Laura Arffman: Mona-Liisa: urheilija, muusikko, ihminen

Gummerus 2020

319 s.






Mona-Liisa Nousiainen oli poikkeuksellinen ihminen. Hämmästyttävän pitkään hän pystyi pärjäämään sekä hiihdossa että yleisurheilussa. Hämmästyttävän pitkään hän pystyi yhdistämään maastohiihtohiihtouran maajoukkueessa ja musiikkiopinnot. Kun kuvioihin tuli perhe, paloa oli silti yhä sekä urheiluun että musiikkiin. En usko, että monikaan olisi jaksanut yhtä monipuolista menoa, etenkin kun lapsen sairaus vaati varhaislapsuudessa pitkiä sairaalajaksoja. Mutta Mona-Liisa oli järjestelmällinen; kun arki oli tarkkaan aikataulutettu, kaikki oli hallinnassa. Isovanhemmista oli onneksi apua lasten hoidossa.

Kun urheilu-ura oli juuri päättynyt, Mona-Liisa sairastui. Syöpä, tuo katala sairaus, havaittiin liian myöhään. Aina voi jossitella, mitä olisi tapahtunut jos se olisi löydetty aiemmin. Olisiko Mona-Liisan elämä silti päättynyt liian aikaisin? 

Mona-Liisasta puhutaan usein erityislahjakkaana ihmisenä. Sibelius-Akatemiassa opiskelevat muusikot ovat kuitenkin kaikki jollain tapaa lahjakkaita. Samoin he, jotka hiihtävät maajoukkueessa maailman kovimmalla tasolla. Mona-Liisan lahjakkuus sekä urheilussa että musiikissa oli lahjakkuutta työntekoon ja harjoitteluun. Hänellä oli vahva taipumus sekä fyysiseen että taiteelliseen osaamiseen, mutta ennen kaikkea Mona-Liisa osasi asettaa tavoitteita ja löytää keinot niiden saavuttamiseen.

(...)

Varsinaista raskauden jälkeistä ohjausta oli Mona-Liisalle tarjolla vähän, mikä teki tilanteesta hieman koomisenkin. Jos Mona-Liisa olisi loukannut vaikkapa polvensa ja se olisi leikattu, hän olisi käynyt useita kertoja tarkistuttamassa jalkansa lääkärillä. Polvea olisi kuntoutettu fysioterapialla. ja sen vahvistamiseksi olisi tehty tarkka suunnitelma. Raskauden jälkeen Mona-Liisalle kuitenkin riittivät neuvot, joita hän lähellä olevilta asiantuntijoilta sai, ja ylikunnon myötä hänestä oli myös tullut tarkka oman kehon tuntemusten kuuntelija.

(...)

Aloitamme ensimmäisestä joulusta. Mietin joulua ja juhlan merkitystä. Yritän päästä tunnelmaan ja pohdin asioita, jotka eivät kuulostaisi noin kymmenvuotiaan kirjeeseen kirjoitettuna liian teennäisiltä. Kysyn, mikä Mona-Liisalle on ollut jouluissa tärkeää, pienet tai isot asiat, konkreettiset tai vähemmän käsinkosketeltavat. Päädymme siihen, että Mona-Liisa kehottaa Isabellaa vaalimaan muistoja, mutta olemaan rohkea ja rakentamaan uusia perinteitä isänsä kanssa kahden. Juttelemme siitä, millä tavoin Mona-Liisa on äitinä läsnä tulevinakin jouluina. Äiti ei katoa, vaikka perheen joulutavat ilman Mona-Liisaa hieman muuttuisivatkin. 

Kirjan kirjoittanut Laura Arffman oli Mona-Liisan ystävä, ei lapsuudesta asti vaan vasta aikuisiällä. Se on mielestäni kirjan kannalta hyvä asia. He tapasivat ensi kertaa haastattelutilanteessa vuonna 2007, mutta ystävystyivät vasta vuosia myöhemmin. Näin ollen suhde ei ollut liian läheinen ja tuttu. Kun yhteisiä lapsuusmuistoja ei ole, ei kirjasta tule Arffmanin kertomus Mona-Liisasta, ei tule hänen surutyönsä. Päinvastoin. Kirjassa Mona-Liisan elämää käydään läpi sitaatein, niin hänen omin sanoin kuin perheenjäsenten, ystävien ja maajoukkueen silloisten jäsenten kertomana. Mona-Liisasta piirtyy kaikkien kautta samanlainen kuva, eli hän ei ollut yhdelle ihmiselle yhdenlainen ja toiselle toisenlainen. 

Harvoin kirjoja lukiessa itkettää, mutta tämän kanssa kävi niin. Miksi Mona-Liisan aika täyttyi niin aikaisin? Olin aikanaan kymmenisen vuotta töissä ikäihmisten kotihoidossa, ja siellä näin lukuisia kertoja tilanteita, jossa ihminen meni illalla nukkumaan toivoen, että ei enää herää aamulla aamulla. Miksi toiset elävät aina vaan, vaikka olisivat valmiita lähtemään? 

Sairaus toi mieleen myös muistoja omasta elämästäni. Yhden isovanhempani kuolemasta olen yhä vihainen, vaikka siitä on pian 20 vuotta aikaa. Hän sai ensin virheellisen diagnoosin oireelleen, ja kun oire uusiutui, sitten vasta alettiin tutkia tarkemmin. Löydettiin syöpä etäpesäkkeineen, eikä aikaa ollut enää kuin kuukausia. Olen omat jossitteluni tehnyt, että mitä jos kasvain olisi löydetty heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Olisiko silti ollut myöhäistä, koska oireen aiheutti etäpesäke eikä itse kasvain? Tänä keväänä entinen koulukaverini kuoli syöpään, kahdesti hän kukisti sen mutta kolmas kerta oli liikaa. Kouluikäiset lapset jäivät ilman äitiään. 

Olen menettänyt joitakin ihmisiä liian nuorina, ja lohtunani on yksissä hautajaisissa kuulemani papin sanat: on ihan ookoo olla vihainen. Mitään muuta en hänen puheestaan muista, mutta noista sanoista olen kiitollinen. Kuoleman koskettaessa on sallittua kokea muutakin kuin surua. Pidän lohdullisena ajatusta siitä, että on sallittua olla vihainen, on sallittua purnata elämän ja kuoleman epäreiluudesta. 

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Kesä on täällä! Lyhyttä lomaa odotellessa

 


Koivujen lehdet kasvavat lähes silmissä, ja kukkapenkit alkavat saada täytettä. Tällä viikolla on ollut muutamia lämpimiä päiviä, ei kylläkään niin lämpimiä että olisin uskaltanut ulkoilla t-paidassa... Viikkoon mahtui palkkatöitä maanantaista perjantaihin, ja eilen lauantaina olin vapaaehtoisvuorossa. 

Tämäkin oli viiden treenin viikko, siihen sisältyi neljä kävelylenkkiä ja yksi jooga. 

Maanantaina kävelin iltavuoron jälkeen Orievedellä töistä junalle, 1 h / 6,05 km / 131. Onninpolun tulva oli laskenut ja kura pääosin kuivunut, vain yksi pieni kohta oli jossa sai vähän puikkelehtia. 

Keskiviikkona olin ajatellut tehdä Aamulehti Livestä hathajoogan, en tiedä koska tunti oli mutta tallenne oli saatavilla. Olin kuitenkin tosi pettynyt, sillä tunnin ja tallenteen kesto oli vain 27 minuuttia, josta alussa meni hyvä tovi hengittelyyn ja alkuliikkeisiin, sitten loppurentoutus alkoi jo 19 minuutin kohdalla. Jäi sellainen olo, että missä se itse jooga oli. Otin sitten perään 40-minuuttisen flowjoogan GoGon Treenikirjastosta, yhteensä 55 minuuttia. 


Torstaina tapasinkin illalla kirjastolla Eräjärven sivukirjaston lukupiiriläiset, olinkin sen unohtanut viime postausta tehdessä. En siis lenkkeillytkään Orivedellä, vaan kiirehdin junaan. Oli niin mielenkiintoista keskustelua, että olisin viihtynyt koko illan, harmi että tarvi lähteä junalle. Kävelin sitten Tampereen päässä, taas Juhannuskylän ja Ranta-Tampellan kautta kotiin, 50 min / 4,9 km / 138.

Perjantain suunnitelmat muuttuivat myös. Suomen peli alkoikin jo klo 16.20, joten laskin että en ehdi kävellä edes osaa matkasta Kangasalta kotiin. Laitoin sitten aamulla kellon soimaan tuntia aikaisemmin, kävelin Messukylään ja menin sieltä bussilla Kangasalle. 58 min / 5,84 km / 140. Ihana aurinkoinen aamu! 

Eilen olin ensin puolison kanssa keskustan Fan Zoneilla katsomassa Ruotsin ja USA:n välistä kiekkopeliä, sitten menin iltavuoroon akkreditointiin. Töiden jälkeen oli vielä aurinko niin korkealla, että oli kiva käydä kävelyllä. Menin hautausmaan viertä Järvensivulle ja kaupunginosan toista reunaa keskustaan, jossa tein vielä pienen kieppauksen kun palautin lainakirjan kirjaston palautusluukkuun. 1 h 13 min / 7,4 km / 134.  Järvensivukin on tosi kiva alue, täytyy sinne mennä useamminkin. 


Tänään olen ollut taas tosi väsynyt. Heräsin vasta klo 11.20 aamulla, ja koko päivä on mennyt vähän sumussa. Siivosin kotona, sitten käytiin puolison kanssa Kehräsaaressa syömässä ja istuskeltiin tovi ulkona, muuten olen maannut sängyllä lukemassa kirjaa. Toisaalta on huono omatunto, että en ole mennyt salille, toisaalta muistutan itselleni että on ihan ok olla tekemättä mitään. Etenkin kun tässä on nyt viiden viikon mittainen jakso, missä on vain 4 päivää etten ole palkka- tai vapaaehtoistöissä. Kun kisat loppuvat 29.5, olen ottanut siihen perään viikon palkatonta vapaata, ihan vaan toipumislomaa kiireisistä viikoista. Koin sen tarpeelliseksi, etenkin kun kesäkuun toisena viikkona olen töissä ma-su, kiitos järjestämäni Oriveden Vanhat talot ja pihat -tapahtuman, joka sitoo minut viikonloppuna molempina päivinä klo 9-18. 

Ensi viikolle olen tehnyt varovaista treenisuunnitelmaa. Huomenna ei tapahdu mitään, sillä olen puolison kanssa menossa suoraan töistä Nokia Areenalle katsomaan USA-Tsekki -peliä. Tiistaina olen iltavuorossa, joten kävelen Orivedellä junalle. Keskiviikkona olen töissä klo 17 asti, uskon pääseväni kollegan kyydissä Hervantaan josta lenkkeilen kotiin. Jos nyt ottaisin ne ensimmäiset juoksuaskeleet... Torstaina ajattelin mennä aamupäivällä salille, iltavuoro akkreditoinnissa alkaa klo 13.50 (ja päättyy 21.10). Myös perjantaina olen viiden vuorossa, siitä olen vielä epävarma että kävelenkö junalta kotiin. Lauantai on viikon ainoa vapaapäivä, siihen ajattelin ehdottaa ystävälleni että mentäisiin Kauppiin sauvakävelemään ja päälle uimaan joko Rauhaniemeen tai Kaupinojalle. Sunnuntai on samoin epävarma, riippuu lauantaista. Jos sauvakävely toteutuu ja jos olen kovin jumissa siitä, flowjooga tai muu kehonhuolto lienee paikallaan. Jos ei, niin aamulla voisi olla salitreenin paikka. Kisojen päätöspäivänä olen iltavuorossa klo 14.50-21.10. En tiedä, tarviiko paikalla olla loppuun asti, vai saanko lähteä etuajassa sitten kun on purettu toimisto pois. Saatan varuiksi laittaa lenkkivaatteet päälle.


Sääennuste lupaa alkuviikolle 20 astetta lämmintä, ihanaa! Tosin yöt ja aamut taitavat olla sen verran viileitä, että kerrospukeutumista pitää yhä harrastaa. Blogeista ja Instasta olen huomannut, että monella on kisakausi alkanut, joten onnea koitoksiin! 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kiireestä huolimatta viiden treenin viikko

 


Edelliseen postaukseen ehdin jo kirjoittaa, että tämä viikko alkoi maanantain tuplatreenillä (aamulla sali 40 minuuttia ja illalla kävely 50 minuuttia). Keskiviikon bodycombat ystävän kanssa peruuntui, joten kävin yksinäni salilla, koko kehon treeni 38 minuuttia. Välineinä kehonpaino sekä 20 ja 17,5 kilon tangot. Tein 3 x 10 toiston sarjoja, välissä minuutin tauko. Maastavetoa molempiin suuntiin, penkkipunnerrus, ojentajat, pystysoutu ja soutu tangolla. Vatsaliikkeenä jalkojen näpäytys maahan  steppilaudalla maaten. Kehonpainolla steppilaudalle nousu (lauta niin korkealla mihin sen saa). Olin aika väsynyt, joten en tällä kertaa viihtynyt salilla yhtä kauaa kuin yleensä. 

Torstaina oli palkkatöistä vapaa, mutta olin ensin vapaaehtoishommissa aamuvuoron ja sitten matkustin Orivedelle elämänlaatulautakunnan kokoukseen. Se loppui onneksi ajoissa, niin että ehdin keskustan seisakkeella pysähtyvään taajamajunaan. Kävelin junalta kotiin, tällä kertaa en mennytkään Tammelaan vaan Juhannuskylään ja sieltä Ranta-Tampellan kautta kotiin. 42,5 minuuttia / 4,3 km / 129. 


Perjantaina ei ollut aikaa liikunnalle. Aloitin etätyöpäivän klo 7.30, siitä menin vapaaehtoishommiin klo 16-20, perään hallille katsomaan Suomen avausottelua. Kotona olin klo 23.15. 

Lauantaina olinkin sitten varsin väsyksissä. Maanantaina oli kaksi treeniä ja iltavuoro, tiistaina olin vapaaehtoistöissä, keskiviikkona aamuvuorossa ja perään salilla, torstaina liikkeellä klo 8-21 ja perjantaina puuhaa riitti klo 7.30 - 23.15. Siispä pidin lauantainkin liikunnasta vapaana. Kuljimme puolison kanssa ympäri Tampereen keskustaa; kävimme Hämeenpuiston suurmarkkinoilla, Keskustorilla katsomassa pätkän jääkiekkopeliä, Gastropub Tuulensuussa päiväoluella, Ratinassa Periscopen terassilla katsomassa osan seuraavaa jääkiekkopeliä, Finlaysonin alueella Plevnassa ostamassa puolisolle olutta kotiin, keskustorilla katsomassa ensimmäinen erä Suomen peliä... Lauantainakin tuli oltua liikkeellä aika pitkään, klo 12.20 - 21.15. 

Tänään menin taas aamuvuoroon kisoihin, onneksi akkreditointi ei enää aukea klo 7 joten työvuoro alkoi vasta klo 9.30. Pois pääsin klo 15. Olin päättänyt lenkkeillä töiden jälkeen, kävelin Kalevankankaan hautausmaan viertä Järvensivulle, sieltä radan yli Iidesrantaan ja kotiin. 1 h 12 min / 7,2 km / 128. 


Viikko sisälsi siis 3 kävelylenkkiä, 2 h 45 min ja 2 salitreeniä, 1 h 18 min. Yhteensä siis 4 h 8 min. Ihan hyvä saldo, ajatellen että viikossa oli 3 päivää palkkatöitä ja 4 vapaaehtoisvuoroa. Yksi päivä oli kokonaan vapaa, mutta vastaavasti yhtenä päivänä oli vapaaehtoistöitä palkkatyön perään. 

Kolmessa viikossa on nyt ollut 2 päivää, jolloin en ole ollut joko palkkatöissä tai kisoissa. Vaikka akkreditointi ei ole raskasta hommaa vaan hyvin antoisaa, on siinä tehtävästä riippuen paljonkin seisomista. Esimerkiksi tällä viikolla olen ollut kahtena päivänä lähinnä laminoimassa kulkulupia, eli seisonut tiskin takana. Viime viikolla keräsin ja lajittelin ottelulippuja, myös se oli pääosin seisten tehtävää työtä. Kelloni onkin useana yönä näyttänyt punaista etenkin ANS-tilan osalta. Viime yö oli kaikista huonoin aikoihin, syke oli ollut 12 pykälää kuukauden keskiarvoa korkeampi. 


Ensi viikon olen vaihteeksi suunnitellut kohtalaisen tarkkaan, lähinnä johtuen työvuoroista. Maanantaina olen iltavuorossa, joten silloin tulee taas käveltyä töistä junalle. Kun juna saapuu Tampereelle, parkkeeraamme puolison kanssa FanZonelle katsomaan Suomen peliä :) Tiistaina olen periaattessa aamuvuorossa, mutta menen myöhempään koska kirjastoon tulee kirjailijavieraaksi Arto Mustajoki. Oletan, että kirjaston sulkemisen jälkeen pääsen kollegan kyydissä Hervantaan. Mietin, että kokeilisinko juosta ainakin osan lenkistä, etenkin kun matka Hervannasta keskustaan sisältää paljon alamäkeä... Keskiviikkona kenties tekisin Aamulehden nettisivulta hathajoogaa, huomasin tänään että sellainen on tarjolla viikon jumppana. Tai oli tällä viikolla, mutta luotan että tallenne on saatavilla. Torstaina olen myös iltavuorossa, eli kävelen junalle. Perjantaina olen puolet työpäivästä Kangasalla, ajattelin että kun kokous päättyy klo 15 niin kävelen ainakin osan matkaa Tampereelle, jos en koko matkaa. Lauantaina olen vapaaehtoistöissä. Viikonloppuna saatan käydä maauimalassa, kun se nyt on avattu ja kun pääsen sinne akkreditointikortillani ilmaiseksi kisojen ajan :) Ehkä lauantaina, niin sitten sunnuntai olisi vapaata ihan kaikesta. 

Loppuun vielä tunnelmapala hallista:


 Mukavaa tulevaa viikkoa!

maanantai 9. toukokuuta 2022

Sauvakävelylenkit ja vapaaehtoishommat alkoivat

 


Viime viikko oli kiva :) Kylmä on yhä, mutta aurinkoa on riittänyt. Lumet on jo sulaneet, ja taisipa Näsijärvikin vapautua jäistä viikonlopun aikana. Treeni oli varsin monipuolista, mistä olen tyytyväinen.

Treeniviikko alkoi tiistaina kävelylenkillä. Olin iltavuorossa, ja koska kirjastossa alkoi kesäaika, suljimme klo 18. Kävelin sitten juna-asemalle, 1 h 3 min / 6,4 km / 132. Aikaa oli reilusti, joten tein Rovastinkankaalla pari ylimääräistä kiemuraa. 

Keskiviikkona menimme ystäväni kanssa Kauppiin sauvakävelemään. Lähdimme liikkeelle Rauhaniemen uimarannan parkkipaikalta, suuntasimme kuntokolmosen kautta kilpaviitoselle. Viitosen lenkillä olikin vielä yllättävän paljon lunta, joten muutaman kerran käännyimme ympäri ja vaihdoimme reittiä. 1 h 25 min / 7,1 km / 136. Maksimisyke oli 164; ihan vielä ei Kauppi näyttänyt parastaan ja pahintaan. Puolitoistatuntinen meni ihan hujauksessa, totesimme molemmat että ei tuntunut siltä että olisimme lenkkeilleet niin pitkään. Seuraavana päivänä takamuksessa ja käsivarsissa tuntui, että jotain on tehty. Ei kuitenkaan tuntunut niin pahasti, kuin etukäteen pelkäsin. 



Torstaina keho tuntui hiukan väsyneeltä, kävin salilla pyöräilemässä kevyesti 45 minuuttia. 

Perjantaina olin etätöissä, ja kävin töiden välissä iltapäivällä salilla. Näin vältin kello viiden ruuhkan. 50 minuuttia kehonpainolla ja 20 kilon levypainon kanssa. Maastavetoa molempiin suuntiin, pystysoutu, punnerrus penkkiä vastaan, portaalle nousu ja matalalle penkille nousu, polviseisonnasta nojaus taakse... 10 toistoa per sarja, 3 sarjaa, välissä minuutin tauko. 

Lauantaina tunsin olevani jumissa, tein siis puolituntisen liikkuvuus-venyttelyn. Iltapäivällä suunnistin Tampere-talolle, jossa aloitin vapaaehtoistyöt jääkiekon MM-kisojen akkreditointitiimissä. Vielä ei ollut ruuhkaa, mikä on hyvä asia, ehdittiin harjoitella kunnolla. 

Sunnuntaina nukuin pitkään enkä ehtinyt treenata ennen vapaaehtoishommia. Pääsin kuitenkin illalla sen verran ajoissa pois, että päätin lähteä pitkästä aikaa Pyynikille. Oli vähän ex tempore -lenkki, niin päälläni oli normaalit alusvaatteet sekä puuvillamekko. Oli sentään lenkkarit jalassa! 41,5 minuuttia / 4,1 km / 130. 


Tämä viikko on varsin kiireinen, katsotaan jääkö liikunnalle minkä verran aikaa. Tänään maanantaina otin plussatunteja pois, joten kävin aamulla salilla 40 minuuttia ja illalla kävelin työkaverin kanssa töistä junalle 50,5 minuuttia / 5 km / 121. 

Huomenna olen palkkatöistä vapaalla, mutta kisatyövuoroni aikaistui, olen töissä klo 12-19.20. Keskiviikkona piti mennä ystävän kanssa iltarasteille, se peruuntui mutta ehkä käymme illalla sauvakävelemässä. Torstaina olen kisoissa aamuvuorossa ja siitä suuntaan Orivedelle lautakunnan kokoukseen. Perjantaina olen kotona etätöissä klo 8-15.15 ja siihen päälle vapaaehtoishommissa klo 16-21. Lauantai on kaikesta työstä vapaa, haaveilen joko pitkästä kävelylenkistä tai kevään ensimmäisestä pyöräilystä. Sunnuntaina olen kisoissa klo 9.30-15, siinä jää myös iltaa aikaa treenata, jos suinkin siihen on energiaa. Mutta ainakin toistaiseksi, kahden vapaaehtoispäivän jälkeen, se työ antaa rutkasti enemmän kuin ottaa. Mutta saa nähdä kuinka hirveä kiire on tällä viikolla, kun perjantaina on ensimmäinen pelipäivä... 

Mukavaa toukokuuta!


maanantai 2. toukokuuta 2022

Kylmyys tympäisee

 


Viime viikko oli kylmää ja tuulista, ja aika monetta kertaa sanoin että tänä vuonna inhoan huhtikuuta. Lumet on sulaneet, mutta etenkin aamut on olleet niin kylmiä että piti kaivaa hanskat esiin. Olenkin ollut jonkin verran sisätiloissa harrastamassa liikuntaa.

Maanantaina pääsinkin lähtemään töistä vasta myöhemmällä bussilla, ja suunnitelmani kävellä bussiasemalta Hervantaan meni osittain uusiksi. Menin Viinikan, Nekalan ja Muotialan kautta Turtolaan, 46 minuuttia / 4,6 km / 140. Sitten hyppäsin ratikkaan ja menin loppumatkan sillä. 

Hervannassa kävimme ystäväni kanssa GoGolla bodycombatissa. Ainakin tuolla ohjaajalla viimeinen kerta ohjelmaa numero 90, kuulemma on miksauksia tulossa. Saa nähdä tuleeko niissä käytyä. Onneksi ohjelma oli kohtalaisen tuttu; mikrofoni ei toiminut kunnolla joten ison osan tunnista ohjaajan ääni ei kuulunut. 55-minuuttinen treeni oli vähemmän hikinen kuin yleensä, en tiedä miksi. Keskisyke oli kuitenkin 147 eli samaa tasoa kuin aikaisemmilla tunneilla. 


Keskiviikkona olisin halunnut tehdä pitkän kävelylenkin, mutta kylmä ilma ja vastatuuli aiheuttivat sen että teinkin lyhkiksen. Kävin pitkästä aikaa Petsamossa katsomassa, kuinka siellä kevät etenee. 48 minuuttia / 4,83 km / 128. Nukuin bussissa, heräsin muutamaa minuuttia ennen kuin jäin Taysin pysäkillä pois. Ehkä siksi syke nousi heti alussa 67 -> 147, mutta kyllä se siitä pian asettui. Keskisyke minulle melko harvinaisesti alle 130. 

Torstaina otin plussatunteja pois ja menin iltavuoroon vasta puolenpäivän junalla. Oli siis aikaa käydä aamusalilla GoGo Parkissa. Kehonpainolla ja 20 kilon levypainolla 45 minuuttia kaikenlaista. Maastavetoa molempiin suuntiin, askelkyykkyjä "takajalka" penkillä, peruskyykkyä, punnerruksia penkkiä vasten, pystysoutua...


Perjantai oli edelleen kylmää ja tuulista, olin pakannut sisäkengät mukaan kun olin ajatellut mennä salille pyöräilemään. Ostin kuitenkin nettikirpparilta kuoritakin, ja koska hakumatka junalta Tammelan perukoille oli jo puolitoista kilometriä niin päätin samalla vaivalla jäädä kävelemään Käpylään ja Lapinniemeen / Koukkuniemeen. 50 minuuttia / 5 km / 130. Koska olin Näsijärven vieressä, vastatuuli oli erityisen kova. 

Lauantai oli pakkolenkin paikka, olin töissä ja kun kirjasto meni kiinni klo 14 oli taas reilu tunti junan lähtöön. Kävelin siis rautatieasemalle, 53 minuuttia / 5,1 km / 126. Ei kiinnostanut yhtään, mutta vaihtoehto olisi ollut hengailla tunti tekemättä mitään niin mieluummin kävelin. 

Sunnuntaina jalat tuntuivat väsyneiltä, kävin Parkin kuntosalilla tekemässä 48-minuuttisen yläkropan treenin. Tällä kertaa pystysoutu 20 kilon levypainolla, muuten pakkalaitteilla. 

Tämän viikon suunnitelma on sellainen, että tiistaina kävelen töistä junalle. Kirjasto menee kiinni klo 18 ja juna lähtee 19.20, siinä taas joko pitää hengailla kylällä tai lenkkeillä. Siispä mieluummin lenkkeilen. Keskiviikolle olemme suunnitelleet ystäväni kanssa TRIP-spinningiä. Torstaina olen iltapäivän etänä ja illalla on työmeno, joten aion mennä aamulla kuntosalille. Viikonloppuna aloitan vapaaehtoistyöt jääkiekon MM-kisoissa, mutta koska iltavuoro alkaa klo 13.50 niin ainakin toisena päivänä käyn lenkillä ennen vuoron alkua. 

Mukavaa viikkoa, toivotaan kevään lämpöä pian! 



sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Kävelyä ja lisää kävelyä

 


Onpa kuulkaa ollut ihana keväinen viikko, kävelylenkkejäkin on voinut tehdä t-paitasillaan! No, johan se taas ensi viikolla kylmenee... Osittain sääennustuksen takia olen kävellyt tällä viikolla enemmän kuin aiempina viikkoina, ja treeni on siksi ollut kovin yksipuolista (mutta kivaa). 

Maanantai oli vielä pääsiäislomaa, silloin halusin lähteä katsomaan kevään etenemistä Arboretumissa. Hyvin etenee, tiet olivat valtaosin sulana, vain muutamassa varjopaikassa oli sohjoa, vettä tai mutaa, niitäkin lyhyellä matkalla. Totesin myös, että muutaman Bodom Trailin käytyäni vedän melko roheesti lätäköiden läpi :D 1 h 20 min / 8 km / 128. 





Tiistaille olin ajatellut lepopäivää, mutta menin kuitenkin iltavuoron jälkeen lenkille. Tuttu reitti junalta Tammelan ja Ranta-Tampellan kautta kotiin, 48 minuuttia / 4,8 km / 127. Päivänvaloa riitti kotiin asti :)


Myös keskiviikko oli kävelypäivä, ihan vaan siksi kun oli mahdollisuus liikkua pitkästä aikaa epätavallisissa paikoissa. Työt veivät minut Pirkkalaan, joten kävelin Pirkkalan keskustasta Pyhän pyöräilyreittiä pitkin Länsi-Tampereelle. Taisi olla Villilä, missä hyppäsin bussiin. Olin jo aika poikki; olisin mennyt bussiin jo aiemmin mutta aikaisemmilla pysäkeillä pysähtyi 2 linjaa harvakseltaan. Villilänkin pysäkki oli sellainen, että ensimmäinen bussi ei kulkenut kotini läheltä, mutta koska en jaksanut odottaa seuraavaa niin hyppäsin siihen. Pysäkiltä kotiin olikin sitten varmaan kilometrin matka, ellei ylikin. 1 h 16 min / 7,7 km / 131. 


Perjantaista tuli yllättäen kahden lenkin päivä. Tapasin kaverini ja hänen taaperonsa kahvilassa, ja kun kakun syönnin jälkeen bussini lähtöön oli vielä reilusti aikaa niin päätimme lähteä vaunulenkille Onninpolulle. Pari pidempää pysähdystä tuli matkan aikana, mutta kelloon kertyi 38,5 min / 3,35 km / 120.

Tampereen päässä jäin bussista pois Taysin pysäkillä ja kävelin Kalevan sekä Iidesrannan kautta kotiin, 1 h 7 min / 6,7 km / 130. 

Eilen jalat tuntuivat väsyneiltä. Päivällä käveltiin puolison kanssa Pyynikin näkötornille, mutta ei jääty munkkijonoon kun se oli niin pitkä. Tultiin harjulta alas ja kotiin. Illalla tein puolen tunnin dynaamisen venyttelyn, jalat kevenivät mukavasti. Tein aika paljon venytystä niin, että uloshengityksellä syvensin venytystä ja sisäänhengityksellä kevensin, yleensä viiden hengitysparin ajan. Jonkin verran tein myös liikkuvuustreeniä, esim. syväkyykky + jalkojen ojennus sekä erilaisia selkärangan kiertoja. 


Viikon kävelymäärä oli siis 30,55 km johon kului aikaa 5 h 9,5 min. 

Tänään en harrastanut liikuntaa, sillä meillä oli Nokia Arenalla koulutuspäivä jääkiekon MM-kisojen vapaaehtoishommiin liittyen. Päivä ei ollut tunneissa mitaten pitkä, mutta asiaa oli tosi paljon. Olinkin aika väsynyt kotiin tullessani. 

Ensi viikolle ei vielä ole suunnitelmissa muuta kuin huomiselle bodycombat ystävän kanssa ja lauantaille kävelylenkki töistä junalle. Tiistaina ja torstaina olen iltavuorossa, ainakin jompanakumpana päivänä aion kävellä töistä junalle. Keskiviikkona voisi olla lihaskuntoilupäivä, tällä viikolla kun voimatreeni jäi kokonaan välistä. 

Nyt siis taas kylmenee, mutta toivottavasti kevät koittaa kunnolla pian vapun jälkeen! Onnistuneita treenejä itse kullekin :) 


sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Bodycombat-huumaa tulevia vapaaehtoiskiireitä

 


Taas vierähti kaksi viikkoa melkein huomaamatta! Olen päässyt takaisin treenien makuun ja mikä parasta, tekeminen on ollut varsin monipuolista ja mukavaa.

Aloitetaan taas alusta. Tätä kaikkea on tapahtunut sitten edellisen postauksen:

Maanantaina 4.4 piti olla liikunnasta vapaa, mutta kas kummaa, juna iltavuorosta kotiin oli korvattu bussikuljetuksella. Ja missään ei tietenkään koskaan ole edes arvioitua aikaa, milloin bussi on milläkin asemalla. Päätin sitten kävellä rautatieasemalle ja mennä puoli yhdeksän junalla Tampereelle. Farkut ja toppatakki eivät ehkä olleet maailman paras treeniasu, mutta tulipa kuitenkin ulkoiltua. 1 h 3 min / 6.1 km / 138.


Tiistaina 5.4 oli lauantaivuorosta vapaapäivä. Tein kotona iltapäivällä 45-minuuttisen lihaskuntotreenin, tällä kertaa vuorossa oli VHH-dieetin kotitreeni yläkropalle. Kuvittelin sen kestävän lyhyemmän aikaa mutta kesti kuitenkin tuon kolme varttia. Liikkeet tein 8 kilon kahvakuulalla, joten esim. vipunostot sivulle jäi kokonaan pois ja vipunostot eteen tein kahdella kädellä. 

Keskiviikkona 6.4. menin iltavuoron jälkeen salille polkemaan kuntopyörällä 45 minuuttia. Keskisyke 132, korkeampi kuin yleensä, mutta käytinkin nyt isompia vastuksia kun treeniaika oli tavallista lyhyempi. 

Perjantaina 8.4. olin ystäväni kanssa bodycombatissa, kokeilin nyt ensimmäistä kertaa sitten jalkaleikkauksen että kestääkö koipi. Kestihän se! Toki jätin osan hypyistä tekemättä, ihan varmuuden vuoksi. Kivaa oli, muistin taas miksi tämä on ehkä se ykkössuosikkini ryhmäliikuntatunneista. 

Sunnuntaina 10.4. oli taas vaihteeksi kylmää ja lumiräntää, joten suuntasin salille pyöräilemään. Nyt koko tunnin setti. Keskisyke oli 136, epäilen sen johtuvan siitä että poljin wattipyörällä varsin etunojapainotteisessa asennossa enkä leveäsatulaisella pyörällä. Salilla oli ruuhkaa, niin vain wattipyörä oli vapaa. Ajattelin että eipä siitä haittaa ole, että alkaa totutella takapuoltaan kapeaan satulaan. Jos vaikka lähiaikoina pääsisi ulos pyöräilemään.


Viikon saldona oli siis viisi treenikertaa, joissa 1 kävely, 2 sisäpyöräilyä, 1 lihaskuntotreeni ja 1 bodycombat. Yhteensä noin 4,5 tuntia. 

Tällä viikolla jatkettiin bodycombatin merkeissä, ensimmäinen kerta oli heti maanantaina. Tykkään ohjelmasta numero 90 ja olen iloinen, että se pyörii vielä monta viikkoa. Combat on yksi niistä harvoista lajeista, jossa saan kädet ja jalat liikkeelle yhtä aikaa, molempien sarjat ovat riittävän yksinkertaisia :D Tunnin jälkeen käytiin ystäväni kanssa pulahtamassa Suolijärvessä, nyt todella nopea käynti järvessä kun mentiin ilman saunaa. 

Keskiviikkona jäin bussista pois Taysin pysäkillä ja kävelin Kissanmaan - Hakametsän alueella. Kalevan Prismalta tulin ratikalla kotiin. Olisin halunnut kävellä pidempäänkin, mutta toista kertaa tänä vuonna jalassa olleet kesälenkkarit hiersi pahasti isovarpaiden viereisiin varpaisiin. Tuli kuitenkin 57 minuuttia / 5,6 km / 128. Ihanaa kun kevät tulee, aion tehdä enemmänkin sitä että jään esim. Linnainmaalla bussista ja kävelen sieltä Kalevaan tai ehkä jopa kotiin asti. Kun ilma lämpiää ja aurinko paistaa, pidemmät lenkit kiinnostaa enemmän.

Sitten taas tulikin lumisateisia päiviä, joten perjantaina kävin salilla pyöräilemässä tunnin verran, jälleen wattbikella, keskisyke 129.

Viikonlopun olen pääosin vain kirjoittanut. Monta edellistä viikonloppua on ollut kaikenlaista, niin kirjoittamani tarina on jäänyt pahasti taustalle. Nyt olen paneutunut siihen taas enemmän. 

Eilen katkaisin kirjoitusrupeaman puoleksi tunniksi, tein Aamulehti Livestä GoGon teräspakaratreenin. Se on myös yksi suosikkini, vaikka onkin tosi raskas. Sisältää jalan liu'utusta sivulle ja taakse (liukuvan jalan alla on villasukka), sumo- ja askelkyykkyä, yhden jalan kyykkyjä, tasapainoilua, lantionnostoa, liikkeitä konttausasennossa... 

Tänään kävinkin sitten taas vaihteeksi bodycombatissa. Hikistä puuhaa mutta tosi kivaa!


Tämän viikon saldo on jälleen viisi treenikertaa, johon sisältyy 1 kävely, 1 sisäpyöräily, 1 lihaskuntotreeni ja 2 bodycombatia. Noin 4,5 tuntia taas. 

Ensi viikon treenit on perinteisesti auki. Huomenna on vielä töistä vapaa, ja kun on luvattu lämpöä ja aurinkoa, saatan lähteä katsomaan miltä Hatanpään Arboretumissa näyttää. Ainakin yhden bodycombatin haluan viikkoon, samoin VHH-dieetin alakroppatreenin. Viikon ainoa iltavuoro on tiistaina, se on tällä tietoa vapaa. Aamut ja illat on viileitä, niin mieluusti kävelen aamuvuoron jälkeen klo 16-18 välillä. 

Sunnuntaina menee monta tuntia koulutuksessa jääkiekon MM-kisojen vapaaehtoistehtäviin. Toukokuusta tuleekin aika rankka, joten siinä saattaa liikkumiset jäädä vähemmälle. Kuun alku kertoo, että olen palkkatöissä la 30.4, ja sitten 2.5. alkaen ma-pe, päälle vapaaehtoistöissä la-su. Toinen viikko näyttää siltä että olen palkkatöissä ma, ke, pe ja la, vapaaehtoistöissä ti, to ja su (vuorot klo 13.50 - 21.10). Kolmas viikko menee palkkatöissä ma-pe, vapaaehtoistöissä la. Eli ensimmäinen täysin vapaa päivä on sunnuntai 22.5. Onneksi olen saanut arkivuorot palkkatöistä vapaaksi (toki ne vaativat kaksi lauantaivuoroa). Viimeisellä viikolla olen palkkatöissä ma-ke ja pe, vapaaehtoistöissä helatorstain ja sunnuntain. Eli ajalla 30.4. - 29.5. on tasan kaksi päivää, jolloin en ole joko palkkatöissä tai vapaaehtoishommissa. Toki vapaaehtoistöissä iltavuorot alkavat sen verran myöhään, että siinä ehtii käydä aamupäivällä lenkillä tai salilla. Se on sitten eri asia, kuinka paljon jaksaa. Lentopallokisoissa meitä oli viime kesänä välillä niin paljon kerrallaan vuorossa, että osa sai joskus lähteä aikaisemmin, saa nähdä tapahtuuko samaa jääkiekkokisoissa. En kuitenkaan kadu lähtöäni vapaaehtoiseksi, kisoista jää aina paljon kivoja muistoja. Ja ihan konkreettisiakin, esim. lentopallokisoista vesipullo jota käytän niin jumppatunneilla kuin avantouintireissuilla :) 

Kivaa kevätaikaa!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Vaihteeksi huono treeniviikko

 

Tällä viikolla ohjelmassa on ollut tavallista vähemmän treeniä, ja ongelmia on riittänyt. Maanantai oli lepo, enkä tehnyt perinteistä iltavuoron jälkeistä lenkkiä.

Tiistai oli tavallista pidempi työpäivä, sillä kirjastossamme vietettiin Harry Potter -päivää ja halusin olla mukana ison osan kolmituntisesta tapahtumasta. Olin kolmas pyörä mutta en yhtään liikaa, kun valtaisaa osallistujamäärää neuvottiin tehtäväpisteillä. Tulin puoli kuuden junalla Tampereelle, ja lenkkeilin sen jälkeen. Tällä kertaa en mennytkään Ranta-Tampellaan päin vaan kieppasin Kalevankankaalle ja sieltä Järvensivulle. Hautausmaan luona oli paljon varjopaikkoja, ja niissä oli jäätä ja lunta. Tunnin lenkki keräsi 5,53 km, keskisyke 136. Tämä lenkki kipeytti penikat, ne ovat yhä kipeät. En tiedä miksi, kuitenkin jäätikköpaikkoja oli aika vähän, eikä jaloissa ollut sen enempää uusia kenkiä kuin uusia sukkia. Alla oli huonosti nukuttu yö, joten ehkä raskaan tuntuinen meno vaikutti lihaksiin. 


Torstaina kävin salilla pyöräilemässä tunnin verran, ensin menin jossakin Normandian maaseudulla ja loppumatkasta Pariisissa. Kivan kepeää tekemistä, vaikka säärissä tuntuikin. 

Perjantaina tunsin itseni väsyneeksi, joten ajattelin tehdä puolituntisen lihaskuntotreenin. Otimme kolmen kaverini kanssa Fitfarmilta VHH-dieetin, ja siihen kuuluu myös treeniohjeet. Viime viikolla en ollut lukenut ohjeita kunnolla, ja tein kotitreenin kokonaan kun tarkoitus oli tehdä vuorotellen ala- ja yläkropan treeniä. No, eipä ole ensimmäinen kerta kun teen ensin ja luen ohjeet sitten :D Nyt tein alakropan treenin, meni siinäkin 40 minuuttia. 8 liikettä, 12 toistoa, 4 sarjaa, toistojen välissä 45 sekunnin tauko. On edelleen tehokas treeni, pakarassa tuntuu tänäänkin että toissapäivänä on treenattu :) 

Viikonloppu onkin mennyt maatessa. Lauantaina heräsin kurkun karheuteen ja hirveään päänsärkyyn. Olin tosi väsynyt koko päivän. Tänään aamulla olo tuntui suht normaalilta, mutta päänsärky ja väsymys palasivat iltapäivällä. Kotitesti on näyttänyt negatiivista molempina päivinä. Nyt tässä illalla on alkanut tuntua siltä, että päänsärky taitaa kääntyä migreeniksi. 

Huomenna olen aikeissa mennä töihin, ennen kaikkea siksi koska kotitestit näyttävät negaa. Lisäksi minun pitäisi olla iltavuorossa, ja nyt kun eri liitoilla on ylityö- ja vuoronvaihtokieltoja niin voisi olla vaikeaa saada toista iltavuorolaista. Mietin myös, että tämä viikko oli aika stressaava. Sain töissä lisää tehtäviä työnkuvani kulttuuripalveluiden osuuteen, kesätyöntekijät menivät osittain uusiksi, jouduin selittämään paikallislehden uutisointia koskien kirjastoa, ja lisäksi dieetti on muuttanut etenkin päivän aikaista ruokavaliota (lounaan ja päivällisen annoskoot ovat tosi pieniä). Eli voi olla, että päänsärky ja väsymys ovat "vain" stressiä ja sen purkautumista.

Ensi viikon liikunnat ovat vielä arvoitus, riippuu mihin suuntaan vointini menee. Haluaisin lenkkeillä, mutta tympii kun taas on luvattu pakkasta ja lumisadetta. Alustava suunnitelma on, että huomenna menen iltavuoron jälkeen salille pyöräilemään 45-60 minuutiksi. Tiistaille olen varannut aamupäiväksi hierojan, puhuttiin penikoiden ja yleensä etuketjun avaamisesta. Mietin, että hieronnan jälkeen voisi tehdä VHH-kotitreenistä yläkropan treenin. Keskiviikkona olen iltavuorossa, silloin voisin kävellä junalta kotiin. Torstai on tiukka päivä, ensin meillä on kasvatus- ja opetuspalveluiden johtoryhmän kehityspäivä klo 8.30-16 ja perään on elämänlaatulautakunnan kokous alkaen klo 17. Kotona olen todennäköisesti iltakahdeksan jälkeen, kokouksen pituudesta riippuen voi mennä yhdeksäänkin. Sille päivälle ei siis sovi liikuntaa. Perjantai on myös lomapäivä, silloin haluan mennä salille, mahdollisesti sekä pyöräilemään että tekemään lihaskuntoa. Toivoisin että ilma lämpenisi vihdoin, haluaisin viikonloppuna tehdä pitkän kävelylenkin. Ja kenties ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet. Saa nähdä miten käy!