Eivät ole viikot sisaruksia keskenään, eivät ollenkaan. Etenkään silloin kun kyseessä ovat mäkivedot... Mutta mennään viikko läpi alusta asti.
Viikko oli tiistaita lukuunottamatta iltavuoroa, tiistainakin tapasin kaverin töiden jälkeen ja pääsin takaisin Tampereelle vasta pimeällä. Työmatka suuntautuu mennen tullen Kalevan kirkon ohi, rakennus ei ehkä näytä kirkolta mutta kaunis se on, etenkin pimeässä. Usein menen aamuisin sen ohi bussilla, koska jos kävelen pysäkille niin yleensä kävelen linja-autoasemalle, en kirkon pysäkille. Matkassa eroa on noin kilometri, mutta mieluummin menen linja-autoasemalle koska silloin bussin kyytiin pääsee aikaisemmin. Ja jos bussi on myöhässä, voi odottaa sisällä lämpimässä.
Maanantaina pidin vapaata liikunnasta. Tiistaina menin illalla bodypump-tunnille. Tarkoitus oli mennä salille, mutta koska bussi oli myöhässä ja salilla näytti olevan melko ruuhkaista iltaseitsemältä, päädyin pumppiin. Ohjelma sama kuin viime viikolla, mutta kyykyt ja selkäliikkeet / ylöstyönnöt tein isommilla painoilla kuin viimeksi. Hauikset jaksoin viime viikkoista huonommin, ehkäpä talven ensimmäinen hiihtolenkki kaksi päivää aiemmin tuntui vielä käsissä. Mutta kaikkinensa tämä on kiva ohjelma.
Keskiviikkona tein viikon lyhyen lenkin, illalla hölköttelin junalta kotiin hiukan vajaat 36 minuuttia. Menin muuten vakireittiä, mutta sen sijaan että olisin mennyt Iidesjärven rantaa niin nousin radan varteen kävelytielle. Nauroin tälle:
Juna-alaa tuntemattomana on hyvä kummastella, että mikä raja? Ja miksi Tampere-Jyväskylä, kun kaupunkien välillä on 150 km?
Torstaina menin aamulla TRIP-tunnille, ohjelma numero 13 eli viidakko. Yksi lempiohjelmistani, vaikka tänään tuntuikin siltä että ei oikein jaksanut. Jalat olivat vähän voimattomat. Silti kivaa vaihtelua touhuta aamulla, niin että illalla kahdeksalta pääsi asemalta kotiin ilman lenkkeilyä.
Perjantaina ohjelmassa olivat ne surullisenkuuluisat mäkivedot, ne jotka jätin viime viikolla tekemättä - tai siis vaihdoin tasamaan vetoihin. Nyt oli ihan eri fiilis. Pääsin töistä viideltä, olin ulkona noin kymmentä yli. 50 minuuttia aikaa ennen kuin bussi Tampereelle lähtee. Olin päättänyt mennä mäkeen, joka sijaitsee pikavuoropysäkin lähellä. Pääsisin siis suoraan vedoista bussiin ja kotia kohti. Jostain syystä oli hyvä olo lähteä liikkeelle, sellainen tunne että onpa kivaa mennä tekemään mäkivetoja. Mistä se oikein tuli? En tiedä. Alkuun tein lämmittelyhölkkää 13 minuuttia, sen jälkeen muutaman minuutin koordinaatioita.
Tätä mäkeä juoksin, tuonne ylhäällä (eli kuvan keskellä) olevalle valaisinpylväälle. Ensimmäinen setti oli 7 vetoa ylös, kävellen alas. Väliin neljän minuutin tauko; siinä kävelin edestakaisin ja hyppelin paikallani. Toinen setti oli 5 vetoa ylös, kävellen alas. Paitsi viimeistä en kävellyt kokonaan alas, vähän matkaa vain, ja sitten takaisin ylös bussipysäkille. Jos olisin tiennyt, että bussi on 10 minuuttia myöhässä, olisin tehnyt kaksi vetoa lisää että olisin saanut molempiin 7. Mutta koska oikealla oleva tie vie Jyväskylän suuntaan, ei tuosta kohtaa näe milloin Jyväskylästä tuleva bussi menee kohti Oriveden linja-autoasemaa.
Vedot menivät enemmän "leikkien" kuin verenmaku suussa. Olin toki ylhäällä hengästynyt (maksimisyke 172) ja melko nopeasti mieleen tuli ajatus että apua näitä on vielä monta jäljellä. Yritin tehdä vetoja eri tavoin. Päkiällä juosten, lyhyellä tikkaavalla askeleella, pitkällä askeleella, keskittyen nostamaan polvea, keskittyen käsivarsien työskentelyyn... Ehkä siksi oli niin kivaa, kun alaskävellessä kehitteli mitä tekisi seuraavalla vedolla, Ei tämäkään ollut ihanteellinen mäki, mutka löytyi taas eikä tämä ole myöskään erityisen jyrkkä.
Lauantaina olin töissä, ja sen verran väsytti että pidin lepopäivän. Samalla keräsin voimia tähän päivään. Sovimme jo viikko sitten ystäväni kanssa, että tänään heitämme parituntisen hiihtolenkin. Lähdimme Pirkkalasta Toivion koululta, mutta emme päässeetkään kuin ehkä sata metriä kun ystäväni huomasi että toisesta suksesta alkaa karva rullautua irti. Onneksi hänellä oli mukana myös voideltavat perinteisen sukset. Sillä aikaa kun hän kävi pikavoitelemassa ja vaihtamassa sukset parkkipaikalla, minä hiihtelin parinsadan metrin pätkää edestakaisin. Ensimmäinen vartti kertyi näin :) Kun aloimme hiihtää eteenpäin, jatkoimme latua kohti sitä latua, missä olimme viikko sitten. Siinä hiihdimme pätkän, mutta takaisin kääntymisen sijasta jatkoimme Lempäälään. Ystäväni mies tuli hakemaan meidät sieltä. Mittariin kertyi 15,5 kilometriä, ja aikaa meni 2 h 3 min. Ja olihan loistavat ladut! Vain pieni pätkä ajamatta, muuten huippukuntoiset. Maasto kumpuilevaa, mutta ei yhtään sellaista ylämäkeä missä tuntuisi että ei jaksa mennä eteenpäin, eikä yhtään sellaista alamäkeä jossa vauhti kiihtyisi niin kovaksi että alkaisin pelätä. Eikä mutkia alamäissä, vaan koko ajan näkee mihin latu on menossa. Siinä hiihdellessä kerroin tuttuni kysyneen olenko menossa Pirkan Hiihtoon, olin vastannut että kiinnostaisi, mutta koska alla on tältä talvelta vain 11 km niin 90 km pelottaa. No niinhän siinä kävi, että siltä seisomalta päätimme ystäväni kanssa ilmoittautua Puoli-Pirkkaan! 45 kilsaa jaksamme taatusti hiihtää, etenkin jos tai kun otamme reppuun eväät. Ja tärkeintä tietysti on, että puolikkaastakin saa osallistujamitalin! :D Hiihtomitali minulta vielä puuttuukin, joten käydään hakemassa se pois. Nyt vaan tarvii treenata vähän sitä silmällä pitäen, että jaksaisin lykätä käsillä 6-7 tuntia... Ihmeitä ei ehdi tehdä 3.3 mennessä, mutta ehkä tarvii ruveta punnertamaan kotona iltaisin, ja käydä salilla / lihaskuntojumpassa toinenkin kerta viikossa. Ja tehdä pitkikset hiihtäen.
Kaksi seuraavaa viikkoa onkin haasteellisia. Ensi viikolle on luvattu pakkasta noin 15 astetta, tuulen kanssa se tuntuu kuin olisi 20 astetta pakkasta. Pakko miettiä, mitä haluan ja voin tehdä ulkona. Jos tuuli on voimakas, hengittäminen on vaikeaa. Lisäksi kasvoja palelee herkästi, ja palelee paljon. Ei tarvi olla kummoinenkaan pakkanen, kun palaan sisälle punoittavana, ja sen jälkeen poskia ja nenää kihelmöi koko illan. Ensi lauantaina olen suunnilleen koko päivän ulkona, koska olen Villasukkajuoksun SM-kisoissa järjestäjänä. Menemme paikalle aamulla aikaisin, ja tapahtuman päättyessä noin kello 15 jäämme purkamaan tapahtumaa. Voi siis olla, että sunnuntaina en halua lähteä ulos. Ensi viikolle ohjelmassa on kuitenkin 4 juoksutreeniä. Pitkis 140-142 minuuttia, juoksuvedot 2 x 5 x 500 metriä, sekä lyhyet lenkit 52-53 min ja 39-40 min. Ystäväni kanssa puhuttiin, että torstaina voitaisiin mennä hiihtämään. Paitsi että ainakin Aamulehti ennusti tänään lumisadetta juuri torstaille. Vaihtoehto on spinning-tunti, josta voisin tehdä pitkiksen niin että ennen spinningiä touhuan juoksumatolla, soutulaitteessa ja cross-trainerissa. Mutta kolme muuta treeniä etsivät vielä paikkaansa, samoin kuin lihaskunto.
Sitä seuraavalla viikolla joudun tekemään kolme juoksutreeniä kolmessa päivässä. Torstaina lähden suoraan töistä viikonlopuksi Saksaan treffeille. Ja koska mukana on vain käsimatkatavarat, en ala roudata talvijuoksuvermeitä. Ja vielä, en aio "tuhlata" tehokasta treffiaikaa, edellisestä tapaamisestamme on kuitenkin jo 2 kk eikä seuraavan ajankohdasta ole tietoa. Onneksi tuolla viikolla lyhyt lenkki on tosi lyhyt, 32-33 minuuttia. Vauhtikestävyys on vauhtileikittelyä 30-32 minuuttia, eli verryttelyineen tunti. Pitkis 146-148 minuuttia. eli siis hoidettavissa on! Ainoa vaan, että tällä tietoa olen koko alkuviikon iltavuorossa. Tarkoittaa sitä, että pitkis on hoidettava aamulla ennen klo 10.55 tapahtuvaa bussin lähtöä, tai iltavuoron jälkeen. Jos teen pitkiksen Orivedellä klo 19 jälkeen, viimeinen bussi Tampereelle lähtee 21.25 eli olen kotona noin tuntia myöhemmin. No, tätä on vielä aikaa sumplia. Tärkeintä kuitenkin että eteenpäin mennään eikä hymy hyydy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti