Arkea ja aurinkoa

 

Päivät pitenevät entisestään, ihanaa! Vielä on pimeää kun lähden aamuvuoroon klo 7 bussilla, mutta matkan aikana ehtii tulla valoisaa. Aamuvuorosta pääsee takaisin Tampereelle valoisaan aikaan. Aurinkoakin on näkynyt tällä viikolla. Jotenkin väsynyt olen ollut, useana päivänä nukuin joko toisen tai molemmat työmatkat. 

Tällä viikolla liikuin viitenä päivänä.

Tiistaina kävelin Kalevasta Juhannuskylän kautta keskustaan. En ehtinyt tehdä kuin puolituntisen lenkin, 3 km / 130. Olin töissä iltapäivällä esihenkilövalmennuksessa, ja pääsin lähtemään vasta klo 16.15 bussilla. Ja koska meillä oli tamperelaisten kirjabloggaajien kuukausitapaaminen puoli kuudelta, ei kertakaikkiaan ollut mahdollisuutta pidempään lenkkiin. Parempi lyhytkin kuin ei ollenkaan. 

Tampereella riittää lumisia ja jäisiä teitä!

Keskiviikkona olin iltavuorossa. Tarkoitus oli käydä aamulla uimassa, mutta olin unohtanut laittaa herätyksen ja havahduin puolison herätyskelloon puoli tuntia ennen bussin lähtöaikaa. Ja koska meiltä on 20 minuutin kävelymatka linja-autoasemalle niin totesin, ettei kannata edes yrittää. Kävelin sitten töitten jälkeen junalta Ranta-Tampellan kautta kotiin, 45 minuuttia / 4,5 km / 137. Ajattelin, että ehkä keho kaipasi nukkuma-aamua, kun en herännyt ilman kellonsoittoa ajoissa. 

Torstaina kävin aamuvuoron jälkeen salilla pyöräilemässä, 80 minuuttia / 24,7 km / 110. Päkiöissäni alkaa yleensä tuntua viimeistään puolen tunnin kohdalla, ja loppuvaiheessa tuntuu usein kipua. Syy lienee se, että en käytä pyöräilykenkiä vaan sisä- tai nyt uusia juoksulenkkareita (jotka eivät pääse ulos ennen kevättä). Ehkä pidän jalkoja myös liian edessä, voisin kokeilla ensi kerralla laittaa polkimen ja remmin enemmän jalkaterien keskiosalle. Ajankuluksi katselin hiihtokisoja. Sprintistä oli jo ehtinyt mennä naisten erävaihe, näin miesten erävaiheen sekä molempien välierät ja finaalit. Viimeisen 8 minuuttia treenistä tuijotin ikkunasta ulos. 

Perjantaina menin myös salille, alkuun soudin 30 minuuttia / 5 km / 136. Perään tein 38-minuuttisen lihaskuntotreenin / 130. Välineinä 24 kg kahvakuula maastavedossa alhaalta ylös, 15 kg tanko ojentajiin, 20 kg tanko maastavetoon ylhäältä alas, soutuun ja pystysoutuun, pakkalaite vaakaprässiin (26 kg) ja ylätaljaan (33 kg), steppilauta yhden jalan penkille nousuun. Toistoja 3 x 8-12 jaksamisen mukaan. 

Viikonloppuna on lihakset olleet melkoisen jumissa perjantaisesta. Eilen kävelin puolison kanssa Arboretumiin, jossa teimme pienen lenkin kaverimme kanssa, 57 minuuttia / 4,46 km / 113. Toivoin että leppoisa kävely olisi sulattanut lihasjumit, mutta kyllä on tänään vielä ollut haasteita liikkumisessa. Toivottavasti huomiseksi helpottaa, haluaisin käydä taas vaihteeksi juoksulenkillä. 

Ensi viikko on vielä arvoitus. Yksi syy on siinä, etten vielä tiedä perjantain ja lauantain työvuoroa. Perjantaina minulla pitäisi olla viiden vuoro ja lauantaina työpäivä, mutta jos junaliikenteessä on lakko niin sitten en pääse kulkemaan ja joudun vaihtamaan työvuoroa. Viimeinen Nysse-liikenteen bussi Orivedeltä lähtee perjantaina klo 16.15 eikä kaupunkiliikenteen busseja kulje ollenkaan viikonloppuna, pitkän matkan bussejakin ainoastaan yksi vuoro iltapäivällä. 95-linjaa liikennöi pääosin Valkeakosken Liikenne joka ei kuulu mahdollisen lakon piiriin, joten aamuvuoroon pääsen kulkemaan. Iltavuoroni ensi viikolla ovat maanantai ja tiistai, silloin ei vielä ole lakkoa joten pääsen töistä junalla kotiin. 

Huomiselle havittelin juoksulenkkiä, tiistaina menisin Orivedelle aikaisemmalla bussilla ja kävisin liikuntahallin kuntosalilla. Keskiviikkona kävelyä ja torstaina kävelyä tai juoksua, sään pitäisi olla aurinkoinen. Jos olen lauantaina töissä, kävelen töistä junalle, jos en ole niin sitten teen Tampereella jonkinlaisen treenin. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu. 

Hyvää lomaa lomalaisille, muille muuten vaan kivaa viikkoa :)

Multisporttia, matkailua ja migreeniä

 

Vihdoin tuli teepannukorviksille käyttöä, kun Lontoossa kävin :D 

Viime viikolla ehdin tehdä neljä treeniä ennen reissua:

Maanantaina teki mieli juosta, joten tuumasta toimeen. Jäin bussista pois Taysin pysäkillä, ja juoksin Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta kotiin. 4 km / 37 min / 152. Keskivauhti 9.15. Keskisykkeestä huomasi, että edellisestä juoksulenkistä oli muutama kuukausi. Onpa mukana yksi spurtti, että pääsin kävelijästä ohi ja riittävän pitkälle eteen että voin hiljentää tahtia ilman pelkoa tulla kävelijän ohittamaksi. Mutta hei, päivänvaloa riitti juuri ja juuri koko lenkin ajaksi! :)

Tiistaina kävin salilla tekemässä 55 minuuttia lihaskuntoa. Alkulämmittelyksi 10 minuuttia soutua, sitten:

- 20 kg tangolla maastaveto ylhäältä alas, soutu, pystysoutu ja penkkipunnerrus, sarjat 3 x 10 

. 12,5 kg tangolla hauiskääntö, ojentajat penkillä selinmakuulla, pystypunnerrus, sarjat 3 x 10 paitsi pystypunnerrus 3 x 15 kun olikin siihen liikkeeseen turhan kevyt paino kymmeneen toistoon

- vatsat: istumaannousu jalat suorina sekä selinmakuulla näpäytys + jalkojen ojennus, sarjat 3 x 15

Keskiviikkona kävin aamupäivällä uimassa ennen iltavuoroon menoa, 1 km / 40 min / 128. Taisi olla eilinen yläkropan treeni ja tämän päivän uinti liikaa, migreeni iski iltapäivällä. Ja toinen kohtaus vielä illalla. 

Torstaina iski seuraava migreenikohtaus iltapäivällä, nyt lääkkeet tuntuivat tehoavan nopeammin kuin keksiviikkona iltapäivällä. Nukuin bussissa päikkärit, ja kun olo oli ihan hyvä niin kävin salilla pyöräilemässä hissukseen. 70 minuuttia / 25 km /108. GoGo Parkin salille on vaihdettu laitteet, ensikäynnillä en vielä päässyt sinuiksi pyörän kanssa. En huomannut katsoa saisiko ohjaustankoa säädettyä. Tuntuu että se on niin korkealla että on hartiat korvissa väkisin. Isompi hankaluus on siinä, että käsivarret on pakko pitää suorina; jos pitää kiinni sarvien päästä missä sykesensori on, tanko on molemmin puolin niin lyhyt ettei siihen saa käsivarsia lepäämään. Ainakin ensituntumalla ajoasento ei ole niin hyvä kuin haluaisin. 

Viikonlopuksi lähdimme ystäväni kanssa Lontooseen, siitä muutama sana ja kuva lopuksi. 

Tälle viikolle sain myös neljä treenipäivää, mutta myös pari migreenikohtausta. 

Lontoossa emme lenkkeilleet, joten tiistaina juoksin illalla töistä kotiin, 32 minuuttia / 3,5 km / 146. Keskivauhti 9.08. 

Keskiviikkona kävin uimassa ennen iltavuoroa, perinteinen 1 km / 41 minuuttia / 119.

Torstaina kävin aamulla Hatanpään sairaalassa poliklinikkakäynnillä, sieltä menin töihin ja työpäivän päälle oli elämänlaatulautakunnan kokous. Aloitimme klo 15, ja homma oli ihan kesken kun lähdin klo 20.15 ehtiäkseni illan viimeiseen junaan Tampereelle. Tulihan taas 13-tuntinen päivä.  

Perjantaina pyöräilin salilla 70 minuuttia / 22,3 km / 111. 

Eilisen vaivana oli taas kaksi migreenikohtausta, ensimmäinen iltapäivällä ja toinen illalla. Kohtauksia on nyt ollut ainakin 7 sen jälkeen kun estolääke lopetettiin noin kuukausi sitten. Seurailen tilannetta vielä vähän aikaa, mutta jos se jatkuu tällaisena niin sitten menen taas juttelemaan työterveyslääkärille. 

Tänään kävin pyöräilemässä salilla 80 minuuttia / 25,9 km / 119. Salilla ja pyörällä on eroa, Cityn pyörällä syke on matalampi ja matka lyhyempi kun taas Parkin wattipyörällä syke on korkeampi ja matka pidempi. 

Sitten lyhyt katsaus Lontooseen: 

Miinukset:

- Ryanair ja Tampere-Pirkkalan lentokenttä. Ihan äkkiä emme lennä toiste Ryanairilla Pirkkalasta. Lento tuli myöhässä Pirkkalaan, sitten osa lähtevistä matkustajista pakkautui portin jälkeiseen pieneen odotustilaan kun ovet eivät auennetkaan. Ulkona oli saapuvien matkustajien passijono, se kyllä katkaistiin jossain vaiheessa siksi aikaa että lähtevät matkustajat siirtyivät koneeseen, mutta kone ei turvallisuussyistä saanut liikkua ennen kuin kaikki passijonon kymmenet ihmiset olivat sisällä terminaalissa. Lähdimme liikkeelle 1,5 tuntia myöhässä. Sama palatessa, Stanstedin kentällä ihmiset laitettiin portin läpi, sitten näkötimme puoli tuntia käytävässä ilman tietoa, milloin päästään koneeseen. Se ei vissiin ollut tullut vielä silloin, kun boarding oli käynnissä. Pirkkalaan laskeuduimme 35 minuuttia myöhässä. Sitten odotimme passijonossa, sanoin että puolituntinen jonotus ulkona olisi varsin vittumaista, jos olisi 25 astetta pakkasta tai lumimyräkkä. Palelimme kevytuntuvatakeissa ja pipoissa jo nyt, vaikka oli nelisen astetta lämmintä. Pääsimme parkkialueelle noin tunti laskeutumisen jälkeen, hakemaan tullut ystävän mies sanoi että bussi oli lähtenyt vähän aikaa sitten. Se siitä Nyssen lupauksesta, että jokaiselle lähtevälle ja saapuvalle lennolle on yhteys. Periaatteessa onkin, mutta kyllä sitten pitäisi odottaa niin kauan että kaikki ehtivät kyytiin, etenkin kun se on Aamulehdessäkin uutisoitu että passijonossa kestää todella kauan. 

- Golden Toursin hop on / hop off -bussi. Ostimme 48 tunnin lipun, mikä kyllä kannatti. Mutta lauantaina putosimme kartalta punaisella linjalla, seurasimme kartasta reittiä ja totesimme että siinä ei näy sitä katua, missä sillä hetkellä olemme. Tajusin katsoa oikean sijasta vasemmalle ja huomasin, että jossain kohtaa bussi on jättänyt suurimman osan lenkistä tekemättä ja alkanut ajaa reittiä väärään suuntaan. Emme siis olleetkaan enää menossa Towerin suuntaan. Hyppäsimme pois seuraavalla sellaisella pysäkillä, mistä pääsimme vaihtamaan siniselle linjalle, joka oli varmasti menossa Towerille. Sunnuntaina sinisen linjan pysäkillä firman kaveri käski meitä menemään kellotornia kohti seuraavalle pysäkille. Seuraavalla pysäkillä oli toisen linjan bussi, sieltä henkilö sanoi että jos siihen jäämme niin bussia ei tule. Palasimme takaisin, ja kysyimme emmekö voi odottaa sillä pysäkillä, tyyppi sanoi että voimme. Kun menimme bussin kyytiin, hän sanoi että yläkertaan ei saa mennä, sillä pian vaihtuu joko bussi tai kuljettaja. Kohta saimme kuitenkin luvan mennä ylös, sanoin ystävälleni että ei siinä kyllä vaihtunut sen enempää bussi kuin kuljettaja. Vaihdoimme oranssille linjalle, jossa yhtäkkiä eräällä pysäkillä kuljettaja tuli sanomaan että meidän on vaihdettava edessä olevaan bussiin ja jatkettava sillä matkaa. Tuumasin jo, että mihin ikinä kaupunkiin menemme, niin tuon firman busseihin emme enää mene. 

- Meidän hotellimme taksinhankinta. Olimme pyytäneet tilaamaan taksin maanantaiaamuksi klo 4.45, sunnuntaina meille soitettiin klo 21 että ei onnistunut, ei ole taksia vapaana. Mietimme, oliko henkilökunta unohtanut tilata taksin, pyysimme sitä kuitenkin jo aamulla mennessämme aamupalalle. Kummastelimme myös sitä, että Lontoon kokoisessa kaupungissako ei ole maanantaiaamuna viideltä takseja vapaana. Vastaanottovirkailija oli sanonut aamulla, että metrolla pääsee kohteeseemme Liverpool Streetin asemalle. Aamulla lähdimme klo 4.30 ja kas, hotellin eteen kaartoi taksi hakemaan kahta muuta matkustajaa. No, me kävelimme 5 minuutin matkan Paddingtonin asemalle vain huomataksemme, että metro on vielä kiinni. Aseman vartijat sanoivat sen aukeavan noin varttia vaille, ja että junat alkaisivat kulkea viideltä. Kävelimme kuitenkin aseman toiselle puolelle ja otimme sieltä taksin; halusimme ehtiä Liverpool Streetin asemalle niin, että ennätämme klo 6.40 lähtevään lentokenttäjunaan. 

Somerset House

Plussat:

- Kaikki muu liikenne. Stanstedin kentältä saimme ostettua meno-paluulipun lentokenttäjunaan. Metroon ostimme päiväliput. Metrokartta on selkeä ja asemilla oli helppo löytää oikea linjan suunta. Metrot ja junat olivat ajoissa. 

- Kaupunki itsessään. Sää oli pääosin harmaa, mutta se ei haitannut. Lontoon keskusta on täynnä kauniita taloja. Metrolla menimme sunnuntaina Camdeniin markkinoille, tykkäsin kun siellä sai katsella rauhassa eikä ollut aggressiivisia myyjiä tyrkyttämässä tavaraa. 

- Ruoka ja juoma. Ystäväni muisti Lontoon kalliina, mutta totesi nyt että Suomessa on hinnat nousseet niin että ravintolaruoka on samanhintaista kuin täällä. Hotellissa sai valita englantilaisen tai mannermaisen aamiaisen, kummallakin pärjäsi pitkään. Eräässä kahvilassa ei korttilaite toiminut, kun menin kokeilemaan uudelleen välipalan syömisen jälkeen niin sitten laite toimi. Sain kuitenkin teen ilmaiseksi, sen takia kun jouduin näkemään vaivaa ja tulemaan tiskille uudelleen. Olutvalikoima oli kohtalainen, ja puolikas pintti on hyvä määrä kokeilla uutta. Lentokentällä oli monta aamupalapaikkaa, ja ruoka oli hyvää. 

Kaikkinensa reissu oli varsin onnistunut. Vaikka kuljimme paljon bussilla ja metrolla, ehdimme lauantaina ja sunnuntaina kävellä n. 16 000 askelta per päivä. Kävimme Towerissa katsomassa kruununjalokivet, Tower Bridgellä, Buckinghamin ja Kensingtonin palatsien luona, Hyde Parkissa, Camdenissa, Piccadillylla pariinkin kertaan. Lisäksi lauantai-iltana olimme Novello Theatressa katsomassa Mamma Mia -musikaalin, oli todella hyvä! Puhuimme jo että menemme heinäkuussa Helsinkiin, kun tämä Lontoon porukka tulee esittämään Mamma Mian Kaivopuistoon. Muuta en reissulla ostanut kotiintuomisiksi kuin Fortnum & Masonin teetä, niitä olenkin jo ehtinyt maistella. Saakohan niitä Suomesta jostain? Loppuun vielä muutama reissukuva. 

Westminster Abbey

Buckinghamin palatsi

Marble Arch

Caffé Concertossa oli hyvää ruokaa

Tower Bridge

Piccadilly 

Mitäänsanomaton perusviikko, jonka päätteeksi sain iloisia uutisia

 

Eilen oli ihana aurinkoinen päivä, piti pysähtyä kuvaamaan ja tutkimaan tarkemmin, kun en ollut varma näenkö jäätä vai pajunkissoja :D Pajunkissoiksi sanoisin, vaikken vieläkään ole ihan satavarma.

Liikunnallisesti tällä viikolla ei tapahtunut mitään tavallista ihmeellisempää. Perustekemistä viitenä päivänä, siinäpä se. Maanantaina kroppa oli vielä jumissa lauantain salitreenistä, kävin polkemassa kuntopyörää 70 minuuttia, keskisyke 114. 

Tiistai oli viimeinen lomapäivä. Aurinko yritti pilkahtaa päivällä, kun kävelin Kalevaan kauppaan (52 minuuttia / 5,2 km / 136). Sitten tietysti alkoi kunnon paiste kun olin tullut kotiin. Nastalenkkarit olivat tällä retkellä tarpeelliset. 

Keskiviikon olin etätöissä, koska kokouksia riitti klo 8.30 - 13.15. Kokousten välisellä tauolla perkasin sähköpostia, ja lounaan söin vasta puoli kahden maissa. Kevyehkö lounas oli munakas, joten kävin pian sen jälkeen salilla. Jatkoin sitten työpäivää vielä vähän aikaa, kun piti saada muutama juttu valmiiksi keskiviikkoaamuksi. Salilla kokeilin uusia Mizunoja, jotka ostin samalla kertaa kuin nastalenkkarit ja toiset lenkkarit. Myös Mizunoista olen ajatellut juoksukenkiä kevään kuiville teille. Hyvältä tuntuivat jalkaan, nauhat vaan ovat liian pitkät mutta se nyt on pieni ongelma.

Väristä voi ehkä päätellä, että nämäkin ovat miesten osastolta. Jälleen kerran sisämitta 27 cm vaati numeroa 42,5. Minkäs teet. 52-minuuttinen salitreeni sisälsi:

- alkulämmittelyksi soutua 10 minuuttia

- ylätalja eteen 45 kg painolla, 3 x 10 toistoa

- jalkaprässi 101 kg, 3 x 10 toistoa

- ojentajat pakkalaitteessa 50 kg, 3 x 10 toistoa

- pakaraprässi 55 kg, 3 x 10 toistoa 

- istumaannousu jumppapallolla, 3 x 25 toistoa

- vaakapunnerrus pakkalaitteessa 40 kg, 2 x 10 ja 1 x 8 toistoa

- reiden ojennus pakkalaitteessa 50 kg, 2 x 10 ja 1 x 8 toistoa

Kahdeksan toiston viimeiset sarjat ihan vaan siksi, etten jaksanut tehdä kymmentä. Jo aiemmissa piti pitää ylimääräinen hengitystauko ennen viimeisiä toistoja. 

Torstai ei ollut niin paha päivä kuin piti. Aamuksi oli lomani aikana tullut kokous, mutta en saanut vaihdettua iltavuoroa pois. Lisäksi en pystynyt tekemään keskiviikkona kaikkea tarvittavaa valmiiksi, niin jouduin lähtemään toimistolle seitsemän bussilla. Työpäivä uhkasi kestää klo 7.45 - 19. Onneksi toinen iltavuorolainen "uhrautui" olemaan illan kaksi viimeistä aukiolotuntia yksin, joten pääsinkin lähtemään töistä klo 17 ja olin kotona n. 18.30. Vaikka en ollutkaan pois kotoa odotettua neljäätoista tuntia (vaan "vain" 12), en silti harrastanut liikuntaa. Yö oli ollut huono, kroppa taisi stressata raskasta päivää. 

Perjantaina olin viiden vuorossa, kävelin illalla junalta kotiin. Kerrankin Ranta-Tampellassa oli vuoroin tyyntä, vuoroin hienoinen myötätuuli. Muistaakseni toista kertaa ikinä näiden 3,5 vuoden aikana mitä siellä olen kävellyt :D Tällä kertaa 50 minuuttia / 5 km / 133. Lähellä kotia liikennevaloissa mittarissa oli "vasta" 4,6 km joten kävelin vielä korttelin ympäri. Samalla vähän manaillen kun en pääse metrien ja sekuntien keräämisestä / tasaamisesta eroon. 

Eilen lauantaina olin töissä, ja koska työpäivän jälkeen junan lähtöön on noin tunti aikaa niin se on looginen hetki käydä lenkillä. Kävelin Onninpolun, radanvarren ja Laitamon kautta asemalle, missä huomasin että taajamajuna on 5 minuuttia myöhässä. En halunnut nököttää kymmentä minuuttia paikallani, joten päätin jatkaa lenkkiä vielä pienen ympyrän ajan. Sinänsä ei ollut stressiä, sillä 6 minuuttia taajamajunan jälkeen lähtisi Pendolino, joten riittäisi kun ehtisin siihen. Tulikin ihan mukava lenkki, 1 h 2 min / 6,25 km / 137. Vähän liikaa oli vaatetta päällä; aamulla oli kylmä ja sääennusteen mukaan iltapäiväksi ei tulisi paljon lämpimämpää mutta tuli. Otin pipon ja hanskat kokonaan pois, mutta liian paksulle takille en mahtanut mitään. 

Tälle viikolle liikuntaa kertyi noin 4 tuntia ja 45 minuuttia. Ehkä hiukan vähemmän kuin haluaisin, mutta toisella viikolla sitten taas enemmän. Ja ulkoilu kiinnostaa sitten taas kummasti enemmän, kun päivänvalo lisääntyy. 

Ja viikon lopuksi sain siis iloisia uutisia: olen tullut valituksi kaksivuotiselle kaudelle Topelius- ja Arvid Lydecken -raatiin, eli pääsen valitsemaan parhaita kotimaisia lasten- ja nuortenkirjoja :) Kivaa ja jännää! Tiedän että mikään helppo nakki ei ole kyseessä, sen verran paljon ja laadukasta kirjallisuutta meillä julkaistaan. Mutta kun kysyttiin olisiko minulla kiinnostusta lähteä mukaan niin totesin että kiinnostusta on. Sitä en tiedä kuinka monelta muulta kuin meiltä kolmelta raadiin valitulta kysyttiin. Tiedän siis mitä luen seuraavat kaksi vuotta :D 

Ensi viikolle olen tehnyt alustavaa suunnitelmaa. Huomenna ajattelin kokeilla juoksua; jäädä pois Taysin pysäkillä ja mennä Petsamon kautta Kalevaan, käydä siellä kaupassa ja mennä ratikalla kotiin. Tiistaina voisi olla salitreenin vuoro, ja keskiviikkona kenties uimahalli ennen iltavuoroon menoa. Torstaina sitten lenkki tai sisäpyöräily. 

Perjantaina lähdemme ystäväni kanssa viikonloppureissulle Lontooseen, palaamme takaisin seuraavana maanantaina. Tämä on hartaasti odotettu matka, sillä alkuperäiset lentoliput oli hankittu elokuulle 2020. Nyt sitten mennään, hurjat 2,5 vuotta aikataulusta jäljessä. Vähän on kyllä pelko persiissä niin sanotusti, että tuleeko joku lentoalan lakko tai jotain muuta, että ei päästäkään lähtemään... Reissun aikana tuskin tulee harrastettua sen kummempaa liikuntaa kuin kaupungilla kävelyä. 

Kuulumisiin!