Kylmä ja tahmea viikko

 

Tällä viikolla ilma kylmeni, ja tuntui että samaa tahtia meikäläisen keho muuttui tahmeammaksi. Lenkkejä tuli tehtyä neljä, mutta vain yksi niistä tuntui sujuvalta. Viikon ainoa lihaskuntotreenikin oli melkoista pakkopullaa. 

Maanantai oli se viikon ainoa hyvin sujunut treeni. Jäin taas bussista pois Taysin pysäkillä, kävelin Kalevan puistomaisemien läpi ja edelleen Iidesrantaan. 1 h 17 min / 7,43 km / 125. Keskivauhti 10.22. Tuulinen päivä, ja monin paikoin vastatuulta. Kalevassa oli rakennustyömaita, joten jouduin muuttamaan ajateltua reittiä vähän. Iidesrannassa menin sekä radanvartta "maalaismaisemissa" että järvenrantaa pitkin. Tykkään Tampereessa kovasti siitä, että keskustassa ja sen lähellä on useita mahdollisuuksia kulkea veden äärellä, ennen muuta niin ettei tarvitse aina mennä samaa reittiä. 

Keskiviikkona kävelin Orivedellä töistä junalle, 57 minuuttia / 5,43 km / 129. Keskivauhti 10.26. Reittisuunnitelma meni uusiksi, koska taas pääsin lähtemään töistä melko myöhään. Suljemme neljänä päivänä viikossa poikkeuksellisesti jo klo 16, ja aika usein kirjastoon tulee asiakkaita juuri ennen neljää. Tällä viikolla olin unohtanut, että kaupungintalon ulko-ovi oli poikkeuksellisesti auki klo 17 saakka, koska aulassa oli villasukkakeräys. Eli asiakkaita pääsi sisälle klo 16 jälkeen, kun en ehtinyt vetää kirjaston ovea kiinni heti tasalta. Lenkistä tuli siis kymmenisen minuuttia suunniteltua lyhyempi, ja jouduin jättämään Vehkalahden kiepin väliin. Lähtiessä olo oli sellainen, että ei yhtään huvittaisi kävellä, ja meno tuntui tosi tukkoiselta. Menin kuitenkin, koska vaihtoehtona olisi ollut hengailla kaupungilla vajaa tunti ja odottaa bussiyhteyttä junalle. 

Torstai oli aurinkoinen mutta tuulinen päivä. Tähän olin suunnitellut lenkin ihan siksi, koska loppuviikolle oli luvattu tosi kylmää ja sateista. Nukuin bussimatkan, ja heräsin Ruotulan golfkentän kohdalla, pari minuuttia ennen kuin jäin Taysin pysäkillä pois. Varmaankin oli pitkälti nokosten syytä, että kävely oli tahmeaa. Toki vastatuulikin puhalsi koko matkan. 54 minuuttia / 5,3 km / 130. Keskivauhti 10.12. Maisemat olivat hienot, menin Litukan siirtolapuutarha-alueen vierestä, Petsamon läpi ja Ranta-Tampellassa Näsijärven rantaa seuraten. 

Mietin, että olen lenkkeillyt nyt noin 2,5 kuukautta, mutta en huomaa mitään kehitystä tapahtuneen. Keskisyke on tasaisella mennessä noin 130, vähän yli tai alle. Keskivauhti on yleensä 10.15 - 10.30 minuuttia per kilometri. Alle 10 minuutin kilometrejä tulee satunnaisesti, enimmillään niitä on tainnut olla kolme yhdellä lenkillä, mutta muut kilsat ovat sitten hitaampia niin että keskivauhti on aina yli 10 minuuttia. En tiedä, missä vaiheessa pitäisi alkaa olla huolissaan siitä, että keskisyke ei viikkojen kuluessa alene, tai toisaalta, vauhti ei kasva sykkeen pysyessä tuolla tasolla. Mietin, että pitäisikö vauhtia hidastaa entisestään jotta saisi vielä matalamman sykkeen lenkkejä. Toisaalta, 130 ei mielestäni ole korkea siihen nähden, että ylämäessä syke nousee helposti 160:een, toisinaan 170:een. Tällä viikolla en ole ollut kertaakaan Pyynikin mäissä, ja maksimisykkeet ovat olleet 159, 146, 149 ja tänään metsässä 169. 

Vai keskittyisinkö vaan nauttimaan siitä, että pystyn tekemään kävelylenkkejä enkä ole sidottu kuntosalin kuntopyörään? Etenkin kun lähisalillani on tällä viikolla ollut ryhmäliikunta seis siellä ilmenneiden noin 15 koronatartunnan ja 200 altistumisen jäljiltä.  

Viikon ainoan lihaskunnon tein lauantaina, GoGon treenikirjastosta 46-minuuttinen POP pilates. Ohjelma oli eri kuin aiemmin näkemäni, valtaosa liikkeistä oli samoja mutta mukana oli muutama uusi joista tykkäsin. Tämä on peruspilatesta raskaampaa, koska liikkeet tehdään nopealla temmolla vauhdikkaan musiikin tahtiin. Lisäksi monet lattiatason liikkeistä ovat sellaisia, joissa on joko ylä- tai alakroppa mahdollisimman paljon irti maasta. Hikistä puuhaa! Vain parissa lankkuliikkeessä jouduin soveltamaan, eli tekemään polvet maassa tai vaihtamaan kokonaan toiseen liikkeeseen.

Tälle päivälle tuli yllätyslenkki. Kävimme eilen ystäväni kanssa syömässä ja kahvilla, ja puhuimme että jospa mentäisiin tänään sauvakävelemään. Ystäväni halusi mennä iltarasteille, jotka olivat maastossa yhden illan sijasta koko viikon. Hänen miehensä lähti mukaan kartanlukijaksi, joten me ystäväni kanssa saimme keskittyä kävelyyn. Hervannan metsäteitä ja polkuja pitkin mentiin 1 h 33 min / 6,4 km / 142. Keskivauhti 14.34. Vauhtia hidasti se, että mukana on aika monta kartanlukutuokiota sekä rastin etsimistä. Totesin, että jalkani ei vielä kestä polkuja, isovarvas tuli kipeäksi. Muutamalla rastilla odotinkin tiellä, kun ystäväpariskunta meni syvemmälle metsään hakemaan rastia. En kuitenkaan keskeyttänyt mittausta näiksi ajoiksi. Mutta kokeiltu ainakin on, ja voidaan todeta että puolitoista tuntia ei ole liian pitkä aika, kunhan pysytään pururadalla, hiekkatiellä tai asfaltilla. Kivet ja puunjuuret sen sijaan ovat vielä liikaa, mutta eivätköhän nekin mahdu lenkkireitille myöhemmin kesällä.

Tälle viikolle tuli yhteensä 5 treeniä, joihin kului 5 tuntia 27 minuuttia. Kävelykilometrejä kertyi 24,56, mikä on 3 enemmän kuin viime viikolla. Kahden lenkin viikoilla kilometrimäärä oli 12-14, joten nyt kahdella viime viikolla on ollut noin 10 kilometriä aiempaa enemmän. Ainakaan vielä ei ole syytä kasvattaa lenkkien pituutta, jotta kroppa ehtii tottua tähän määrään. 

Ensi viikolle en ole vielä tehnyt muuta suunnitelmia, kuin alustavasti keskiviikolle sauvakävelylenkin ystäväni kanssa. Eiköhän siihen tule lisäksi pari kolme kävelyä bussipysäkiltä kotiin tai töistä junalle, ja yritän myös saada pidettyä mukana ainakin yhden lihaskuntoilun, mieluummin ehkä kaksi. Sääennuste lupaa ensi viikolle keskiviikosta eteenpäin aurinkoa, joten eiköhän se huvitus lenkkeilyyn sieltä taas ilmesty. Tämän viikon kylmät tuulet ja ajoittaiset räntäsateet tekivät ulkoilusta väkisin vääntämistä, mutta tulipa tehtyä. Olkoon ensi viikko taas kauniimpi ja lämpimämpi! 

Aurinkoinen ulkoiluviikko

Tämä viikko on ollut niin ihanan aurinkoinen ja osin lämminkin, että on ollut ihan pakko ulkoilla paljon. Ajatuksella että otetaan nyt auringosta kaikki irti, sillä sisimmässäni on pieni pelko siitä, että räntäsateet palaavat vielä. 

Olen tehnyt kahden lenkin sijaan neljä, mikä on ihanaa mutta samalla jännittävää. Miten jalka reagoi? Ajallisesti lenkit ovat olleet kaikki tunnin tai hiukan alle, eli mukana ei ole yhtään noita aiempina viikkoina olleita 1 h 17 min lenkkejä. Se on toivottavasti tekijä, mikä ei aiheuta jalan vihoittelua. Kilometrejä viikkoon tuli 21,65. 

Postauksen aloituskuva on Oriveden Venehjoki, siitä nappasin kuvan perjantain lenkillä kun kävelin töistä junalle. Tällä kertaa pääsin lähtemään sen verran ajoissa, että ehdin tehdä mutkan entisen alakouluni nurkille Vehkalahteen. Viikon muut lenkit tein Tampereella Pyynikillä.

Olen muutaman kerran lenkkeillyt Pyynikin ympäri, siitä tulee noin 50-minuuttinen setti. Tiistaina minulla oli etäkoulutuspäivä, mutta koska se alkoi vasta klo 9.45 niin menin kerrankin aamulenkille. Heräsin 7.30, söin banaanin, puin ja olin 7.50 ulkona. En ole ollenkaan aamuihminen, koko matkan tuntui että sekä pää että keho ovat tahmeat. Kotiin päästyä haukottelin, enkä kokenut lainkaan saavani aamulenkistä virtaa loppupäiväksi. Niin se vaan on, että minulle paras treeniaika arkena on heti töiden jälkeen, iltapäiväneljän ja iltaseitsemän välillä. 

Torstaille olin miettinyt kahvakuulailua kotona, mutta oli niin mielettömän aurinkoinen sää että oli aivan pakko mennä ulos. En ollut lähtenyt töihin lenkkivaatteissa, joten tulin kotiin ja lähdin samantien uudestaan ulos. Kiersin Pyynikin eri suuntaan kuin tiistaina, lisäksi tein pienen koukkauksen Tahmelaan ja Ylä-Pispalaan. Legendaarisia Pispalan portaita nousin yhden välin, mutta sitten käännyin takaisin kohti harjua. 

Tänään kävin tekemässä viikon kolmannen Pyynikin ympäriajon. Olimme olleet puolisoni kanssa päivässä Pyynikin rannassa syömässä kevään ensimmäiset kioskijäätelöt, mutta se noin puolitoistatuntinen ulkoilu ei riittänyt, vaan oli ihan pakko lähteä illemmalla lenkille. 

Neljän kävelylenkin lisäksi tein vain yhden lihaskuntotreenin, se vähän harmittaa etten tehnyt toistakin. Lauantaina tein Polarin oman treenin, Vantageni ehdotti 42-minuuttista kuntopiiriä. Alkulämmittely ja loppujäähdyttely olivat ilman tarkempia ohjeita, alussa tein erilaisia kiertoja, käsien ja olkapäitten pyörittelyä sekä kahvakuulalla ns, kauppakassiheiluttelua. Loppuun lyhyet venyttelyt. Itse treeni oli 3 x 3 kierrosta, niin että joka kierroksella oli kahden liikkeen pari. Liikkeissä työaika 40 sekuntia ja lepo 20 sekuntia, kierros päättyi minuutin lepoon. Alkuun olin hämmennyksissäni että mitä, teen siis hommia 40 sekuntia, lepään 20, hikoilen 40, lepään 20, lepään minuutin. Tuntui, että minuutin lepo jokaisen kierroksen jälkeen on liikaa. Kesken treenin muutin mieltäni ja totesin, että on se sittenkin hyvä asia. Ensimmäinen liikepari oli punnerrus ja penkillenousu, tosin vaihdoin penkillenousun yhden jalan maastavetoon kahvakuulan kanssa. Toisessa parissa oli istumaannousu ja etuheilautus kahvakuulalla. Kolmannessa mietin, että onkohan kuntopiiri suunniteltu salille, vai olenko ihan hakoteillä kun ajattelen että harvalla on ylätaljavermeet kotona. Liikeparin ylätalja eteen korvautui pystypunnerruksella, käytin siinä kahvakuulaa. Otin kuulan kaveriksi myös liikeparin toiseen osapuoleen, kyykkyyn. Sen verran sykkeet nousi etenkin etuheilautuksessa ja kyykyssä, että lepo tuli niiden jälkeen tarpeeseen. Ja tänään on kyllä ollut takareidet ja rintalihakset jäykkänä :) Mutta kiva oli kokeilla mittarin tarjoamaa treeniä. 

Tänään ehkä vielä venyttelen hiukan, jotta olo olisi huomenna vetreä. Alkuviikoksi on luvattu silkkaa auringonpaistetta, joten ohjelmassani lienee kävelylenkki sekä maanantaina että tiistaina. Loppuviikolle on luvattu pilvisempää ja viikonlopuksi sadetta, joten ensi viikolle tulee varmasti se toinenkin lihaskuntotreeni, ehkä kolmaskin. 

Palaan ensi viikolla kertomaan, mitä jalkani tykkäsi neljästä lenkistä. Ainakaan vielä se ei ole kipeä, joten toivon että sille määrän lisääminen on ok. 

Puoli vuotta leikkauksesta, missä mennään nyt?

 

Eilen tuli kuluneeksi tasan puoli vuotta vaivaisenluuleikkauksestani. Suhtaudun kaksijakoisesti nykytilanteeseen, toisaalta koen että toipuminen on edennyt aika hyvin, toisaalta olen pettynyt siihen kuinka kesken se vielä on. Hyvää on se, että pian pari kuukautta olen pystynyt tekemään kävelylenkkejä, ja jo sitä ennen kykenin polkemaan kuntopyörää. Nyt kun uimahallit ovat olleet kiinni, ilman kävelyä olisi ollut tukalia hetkiä. Pääosin olen tehnyt noin tunnin pituisia lenkkejä kahdesti viikossa, niin että niiden välissä on ollut päivä tai useampi. Jalassa tuntuu yhä joka askel, mutta mitään suurempia kipuja tai turvotuksia ei ole ollut enää viikkoihin. 

Sitten se vaiheessa oleminen, mikä näkynee parhaiten kuvassa:

Ylempi kuva on otettu seisten, alempi istuen. Molemmissa näkyy perusongelma eli se, että leikatussa isovarpaassa ei vielä ole juurikaan omin voimin tapahtuvaa liikettä. Jos taivutan kaikkia varpaita, isovarvas taipuu mukana, mutta kun painan muut varpaat lattiaan niin isovarvas nousee seisaalla reilusti alle puoleen siitä mitä oikean jalan varvas, ja istualtaan kokeillen se hädintuskin irtoaa lattiasta. 

Eli tämän takia matka ensimmäisiin juoksuaskeliin on vielä pitkä, ja tämän takia joudun edelleen jättämään jumpissa väliin askelkyykyt, burpeet, lankut ja punnerrukset muuten kuin polvet maassa, varpaille nousut... Eli yhä on niin, että jokaisella vasemman jalan askeleella kun kantapää nousee, isovarvas vääntyy väkisin. Siksi olen tähän viikkoon asti pysytellyt kahden lenkin viikkovauhdissa, pelkään sitä jos tiheämpi lenkkitahti kipeyttää jalan. 

Mutta hyvä että pystyn kävelemään jonkun verran, ja nyt määrä varmasti lisääntyy kun kevät etenee ja on lämpimiä aurinkoisia kausia. Täytyisi saada aikaiseksi vietyä Poweri-Paawo keväthuoltoon, niin voisi pyöräilykauttakin aloitella. Tosin edellisvuosien perusteella se on todella lyhyt, sillä ei ole yksi eikä kaksi kertaa että kevään ensimmäisillä lenkeillä on joka kerta puhjennut kumi. Tampereella on ainakin keskustan alueella vielä runsaasti hiekoitushiekkoja, mutta sitten kun ne on pois niin teräviä rotvallinreunoja ja halkeillutta kevyen liikenteen väylää kyllä riittää. Olen silti toiveikas, että enköhän saa pyöräiltyäkin jonkin verran. 

Nauttikaa aurinkoisesta säästä, toivotaan että räntäsateet ovat jääneet kokonaan pois tältä keväältä!

Kevätlenkkeilyä auringonpaisteessa, sisäliikuntaa räntäsateessa

 

Tällä viikolla on kyllä ollut niin vaihtelevat kevätsäät, että! Vuorotellen sataa ja paistaa, ja hetkessä tihkusade on muuttunut isoiksi räntäräteiksi. 

Viime postauksessa jo mainitsin, että tämä viikko alkoi maanantaina kahvakuulailulla. Koko päivän oli satanut vettä ja räntää, mutta eikös sitten kun aloin treenata alkanut paistaa aurinko, joka tietysti paistaa jumppahuoneeseeni ja aiheuttaa rutkasti lisähikoilua. Ja eikös vaan vartti treenin päättymisen jälkeen satanut taas... :D 

Toinen lihaskuntopäivä oli eilen, olin laiska ja tein vain puolituntisen kuminauhatreenin GoGon Treenikirjastosta. Taas manailin huonoja kuminauhoja, pituutta niillä kyllä on riittävästi mutta venymistä ei. Edelleen odotan sitä aikaa, että menisin urheilukauppaan tekemään löytöjä. Sain työkavereilta viime syksynä synttärilahjaksi lahjakortin XXL:ään, onneksi se on vuoden voimassa niin ei ole kiire käyttää. Ehkä teen jonkun työmatkalenkin TAYSilta Lielahteen, ja käyn hakemassa lahjakortillani kuminauhoja ja ehkä lenkkarit tai ulkoiluhousut.

Aerobiset treenit tein tiistaina ja tänään. Tiistain töistä junalle -lenkistä tuli aiottua lyhyempi, 53 minuuttia / 5.27 kilometriä. Pääsin lähtemään töistä varttitunnin olettamaani myöhemmin, ja jouduin miettimään reitin uusiksi jotta ehdin junaan. Loppuun jäi kylläkin 10 minuuttia ylimääräistä aikaa, eli yhä on Oriveden päässä etäisyydet ja niihin kuluva aika hakusessa.

Tänään kävelin kotoa Ratinan rannan ja Vihilahden rannan kautta Hatanpään Arboretumiin, kiersin siellä ympyrän ja tulin Vihilahden ja Ratinan kautta kotiin. Tämä kieppi oli 1 h 17 min / 7.65 km, keskisyke oli aika kova 141, osin johtui varmaan reippaasta vastatuulesta, osin siitä että noin puolet kilometreistä oli alle 10-minuuttisia. Vastatuuli ja Arboretumin muta hidastivat menoa sen verran, että keskivauhdiksi tuli 10.05 min / km. Toisaalta, tiistain lenkin keskivauhti oli 10.10 min / km ja keskisyke 132. Se on tosin reitti, missä on yksi suuri ylämäki mutta vastaavasti pari pitkää alamäkeä, kun taas Arboretum on täyttä tasamaata. 

Lenkin jälkeen kävin kotona pikaisesti suihkussa ja söin välipalaa, sitten suuntasin ystäväni kanssa Hämeenkadun GoGolle yinjooga-tunnille. Viime viikolla kehonhuolto jäi kokonaan väliin, joten puolitoistatuntinen venyttely tuli todella tarpeeseen. Ohjaaja sanoi, että yinjoogan sanotaan olevan joogasta rankin, tarkemmin ajateltuani olen pitkälti samaa mieltä. Astanga on varmasti fyysisesti raskain, mutta yinin jopa 5-minuuttiset venytykset antavat tilaa ajatella, antavat mahdollisuuden paneutua kehon tuntemuksiin. Omalta kohdalta voin tunnustaa, että ei ole helppoa kohdata kehonsa rajallista liikkuvuutta. 

Ensi viikon liikuntasuunnitelmani on vielä tekemättä. Ideoita on kyllä, saa nähdä miten toteutuu.

Jos nukun ensi yönä läheskään riittävästi, huomenna voisi olla kahvakuulapäivä. 

Tiistaina on koulutuspäivä Teamsissa, se alkaa vasta klo 9.45 niin mietin josko kävisin salilla polkemassa kuntopyörää klo 8-9.

Keskiviikkoillalle ystäväni on varannut yinjoogan, voisin mennä mukaan. 

Kävelypäivä voisi olla torstai tai perjantai, koska sääennuste lupaa niihin auringonpaistetta.

Toinen lihaskuntoilu jäisi viikonlopulle.

Katsotaan miten käy! Ja toivotaan, että räntäsateet olisivat nyt tässä, ja vähitellen alkaisi olla lämpimämpiä ilmoja. 

Aurinkoa ja migreeniä pääsiäisviikolla

 

Huhtikuu ja sen myötä kevät saapuivat Tampereelle. Ihanaa! Pipon on saanut jättää vallan pois, ja useimpina päivinä myös hanskat. Sää on kuitenkin vaihdellut sen verran, että olen miettinyt treenipäivät sen mukaan, että saisin kävelylenkit tehtyä aurinkoisina päivinä.

Pääsiäinen sotki aikatauluja sen verran, että en ehtinyt postata sunnuntaina. Siispä teen tänään koosteen viime viikosta. Siihen tuli kaksi lihaskuntoilua ja kolme lenkkiä. 

Molemmat lihaskuntotreenit tein kotona kahvakuulan kanssa, maanantaina ja perjantaina. Laitoin Rammsteinin Reise, reise -levyn soimaan ja kuulan heilumaan. Kaava oli molemmissa treeneissä sama, yhden biisin aikana tein 1-3 liikettä, toistoja niin paljon kuin ehtii. Rammstein on kyllä hyvin treeniystävällistä musiikkia, esimerkiksi Stein um Stein on maailman paras biisi tehdä hiiiiitaita kyykkyjä. 

Maanantain treeni oli lyhyempi (36 minuuttia), koska kelasin pari biisiä yli. Perjantaina soitin koko levyn (50 minuuttia). Olin unohtanut, mitä biisejä levyllä on, enkä keksinytkään maanantaina mitä tekisin unohtamieni aikana. Perjantaiksi ehdin keksiä lisää liikkeitä :) 

Treenikävelyt tein keskiviikkona töistä kotiin (56 minuuttia)  ja lauantaina (1 h 24 min). Keskiviikko oli taas tuttu reitti Taysin pysäkiltä Ranta-Tampellan kautta keskustaan. Lauantaina lähdin Rantatielle ja Pispalaan, mikä oli kyllä paha virhe. Ensimmäinen kilometri kotoa Särkänniemeen oli ok, mutta sitten tulikin vastaan ratikkatyömaa, ja jouduin sekä kiertoreiteille että miettimään, mistä ja minne kävelytie oikein menee. Lisäksi Rantatiellä oli hillitön liikenne ja melu sen mukainen. Jotenkin olin olettanut, että pääsiäislauantai ei olisi ollut ruuhka-aikaa. No, väärässä olin. Myös Pispalassa tein huonon reittivalinnan. Mietin, olisinko mennyt Pyhäjärven rantaan, mutta halusin välttää pahimmat ylämäet ja pysyttelin Pispalan valtatiellä. Eikö siinäkin ollut taukoamaton autoliikenne... 

Muuten en ehkä olisi pelännyt ylämäkiä, mutta kahden migreenikohtauksen jälkeen halusin vähän säästellä. Vähän juilintaa oli heti perjantaiaamusta asti, tietysti kun edessä oli neljä vapaapäivää... Tein kuitenkin kahvakuulatreenin, ajattelin että josko liikunta peruuttaisi kohtauksen. Olisihan se pitänyt tietää, 20 vuoden sairastamisen jälkeen, että ei se siirrä. Vaan iski iltapäivällä täydellä teholla. Kohtauslääkkeillä kipu kyllä häviää nopeasti, mutta lääkeväsymys on päällä vielä monta tuntia. Kaiken huipuksi sain toisen kohtauksen perjantain ja lauantain välisenä yönä. Sen lääkeväsymyksen ehdin nukkua yöunina pois, eikä aamulla ollut tokkuraista oloa. Huomasin kuitenkin lenkillä, että syke oli tavallista korkeampi edellislenkkejä hitaammalla vauhdilla. Tukkoiselta tuntui meno. Halusin kuitenkin tehdä treenilenkin lauantaina, koska sunnuntaille olimme suunnitelleet kävelyää puolisoni ja ehkä myös kaveriperheen kanssa. 

Sunnuntain suunnitelma meni osittain uusiksi, sillä siskoni kutsui puolisoni ja minut Orivedelle grillijuhliin, ja mehän halusimme mennä. Kävelimme junalta noin varttitunnin siskoni perheen luo, ja grilliruuan (lähes täysin kasvisruokaa eli grillimakkaran seurana tomaatti-mozzarellanyyttejä, paahdettuja perunoita, maissia ja fetasalaattia) ja istuma-tikkakisan jälkeen teimme vielä noin 40-minuuttisen kierroksen matkalla asemalle. Jälkimmäisestä tuli osittain treenilenkki, lähdin opastamaan liian pitkää lenkkiä ja tajusin puolimatkassa, että mehän kuljetaan hitaammin kuin mitä yleensä lenkeilläni etenen, ja sitten olikin vähän kiire. Eli noin puolet matkasta mentiin suunnilleen mun normaalia kävelylenkkivauhtia. Ehdittiin ostaa puolisolle junalippu automaatista ja jäi vielä 2 minuuttia aikaakin :D Oli siellä hätävarana illan viimeinen juna, joka olisi lähtenyt tuntia myöhemmin. Päästiinpä kuitenkin valoisan aikaan kotiin. 

Toinen pääsiäisviikko on alkanut, taas on nelipäiväinen työviikko. Säätila näyttää alkuviikon osalta kurjalta, joten kävelylenkit tapahtunevat torstaina ja sunnuntaina. Tänään tein jo kahvakuulatreenin, toinen lihaskunto sopii vaikka keskiviikon räntäsateeseen. Lauantain räntäsateeseen sitten kehonhuoltoa. 

Ihanaa kevään aikaa, toivottavasti kenelläkään ei ole pahoja allergiaoireita!