tiistai 31. toukokuuta 2022

Laura Arffman: Mona-Liisa: urheilija, muusikko, ihminen

 

Laura Arffman: Mona-Liisa: urheilija, muusikko, ihminen

Gummerus 2020

319 s.






Mona-Liisa Nousiainen oli poikkeuksellinen ihminen. Hämmästyttävän pitkään hän pystyi pärjäämään sekä hiihdossa että yleisurheilussa. Hämmästyttävän pitkään hän pystyi yhdistämään maastohiihtohiihtouran maajoukkueessa ja musiikkiopinnot. Kun kuvioihin tuli perhe, paloa oli silti yhä sekä urheiluun että musiikkiin. En usko, että monikaan olisi jaksanut yhtä monipuolista menoa, etenkin kun lapsen sairaus vaati varhaislapsuudessa pitkiä sairaalajaksoja. Mutta Mona-Liisa oli järjestelmällinen; kun arki oli tarkkaan aikataulutettu, kaikki oli hallinnassa. Isovanhemmista oli onneksi apua lasten hoidossa.

Kun urheilu-ura oli juuri päättynyt, Mona-Liisa sairastui. Syöpä, tuo katala sairaus, havaittiin liian myöhään. Aina voi jossitella, mitä olisi tapahtunut jos se olisi löydetty aiemmin. Olisiko Mona-Liisan elämä silti päättynyt liian aikaisin? 

Mona-Liisasta puhutaan usein erityislahjakkaana ihmisenä. Sibelius-Akatemiassa opiskelevat muusikot ovat kuitenkin kaikki jollain tapaa lahjakkaita. Samoin he, jotka hiihtävät maajoukkueessa maailman kovimmalla tasolla. Mona-Liisan lahjakkuus sekä urheilussa että musiikissa oli lahjakkuutta työntekoon ja harjoitteluun. Hänellä oli vahva taipumus sekä fyysiseen että taiteelliseen osaamiseen, mutta ennen kaikkea Mona-Liisa osasi asettaa tavoitteita ja löytää keinot niiden saavuttamiseen.

(...)

Varsinaista raskauden jälkeistä ohjausta oli Mona-Liisalle tarjolla vähän, mikä teki tilanteesta hieman koomisenkin. Jos Mona-Liisa olisi loukannut vaikkapa polvensa ja se olisi leikattu, hän olisi käynyt useita kertoja tarkistuttamassa jalkansa lääkärillä. Polvea olisi kuntoutettu fysioterapialla. ja sen vahvistamiseksi olisi tehty tarkka suunnitelma. Raskauden jälkeen Mona-Liisalle kuitenkin riittivät neuvot, joita hän lähellä olevilta asiantuntijoilta sai, ja ylikunnon myötä hänestä oli myös tullut tarkka oman kehon tuntemusten kuuntelija.

(...)

Aloitamme ensimmäisestä joulusta. Mietin joulua ja juhlan merkitystä. Yritän päästä tunnelmaan ja pohdin asioita, jotka eivät kuulostaisi noin kymmenvuotiaan kirjeeseen kirjoitettuna liian teennäisiltä. Kysyn, mikä Mona-Liisalle on ollut jouluissa tärkeää, pienet tai isot asiat, konkreettiset tai vähemmän käsinkosketeltavat. Päädymme siihen, että Mona-Liisa kehottaa Isabellaa vaalimaan muistoja, mutta olemaan rohkea ja rakentamaan uusia perinteitä isänsä kanssa kahden. Juttelemme siitä, millä tavoin Mona-Liisa on äitinä läsnä tulevinakin jouluina. Äiti ei katoa, vaikka perheen joulutavat ilman Mona-Liisaa hieman muuttuisivatkin. 

Kirjan kirjoittanut Laura Arffman oli Mona-Liisan ystävä, ei lapsuudesta asti vaan vasta aikuisiällä. Se on mielestäni kirjan kannalta hyvä asia. He tapasivat ensi kertaa haastattelutilanteessa vuonna 2007, mutta ystävystyivät vasta vuosia myöhemmin. Näin ollen suhde ei ollut liian läheinen ja tuttu. Kun yhteisiä lapsuusmuistoja ei ole, ei kirjasta tule Arffmanin kertomus Mona-Liisasta, ei tule hänen surutyönsä. Päinvastoin. Kirjassa Mona-Liisan elämää käydään läpi sitaatein, niin hänen omin sanoin kuin perheenjäsenten, ystävien ja maajoukkueen silloisten jäsenten kertomana. Mona-Liisasta piirtyy kaikkien kautta samanlainen kuva, eli hän ei ollut yhdelle ihmiselle yhdenlainen ja toiselle toisenlainen. 

Harvoin kirjoja lukiessa itkettää, mutta tämän kanssa kävi niin. Miksi Mona-Liisan aika täyttyi niin aikaisin? Olin aikanaan kymmenisen vuotta töissä ikäihmisten kotihoidossa, ja siellä näin lukuisia kertoja tilanteita, jossa ihminen meni illalla nukkumaan toivoen, että ei enää herää aamulla aamulla. Miksi toiset elävät aina vaan, vaikka olisivat valmiita lähtemään? 

Sairaus toi mieleen myös muistoja omasta elämästäni. Yhden isovanhempani kuolemasta olen yhä vihainen, vaikka siitä on pian 20 vuotta aikaa. Hän sai ensin virheellisen diagnoosin oireelleen, ja kun oire uusiutui, sitten vasta alettiin tutkia tarkemmin. Löydettiin syöpä etäpesäkkeineen, eikä aikaa ollut enää kuin kuukausia. Olen omat jossitteluni tehnyt, että mitä jos kasvain olisi löydetty heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Olisiko silti ollut myöhäistä, koska oireen aiheutti etäpesäke eikä itse kasvain? Tänä keväänä entinen koulukaverini kuoli syöpään, kahdesti hän kukisti sen mutta kolmas kerta oli liikaa. Kouluikäiset lapset jäivät ilman äitiään. 

Olen menettänyt joitakin ihmisiä liian nuorina, ja lohtunani on yksissä hautajaisissa kuulemani papin sanat: on ihan ookoo olla vihainen. Mitään muuta en hänen puheestaan muista, mutta noista sanoista olen kiitollinen. Kuoleman koskettaessa on sallittua kokea muutakin kuin surua. Pidän lohdullisena ajatusta siitä, että on sallittua olla vihainen, on sallittua purnata elämän ja kuoleman epäreiluudesta. 

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Kesä on täällä! Lyhyttä lomaa odotellessa

 


Koivujen lehdet kasvavat lähes silmissä, ja kukkapenkit alkavat saada täytettä. Tällä viikolla on ollut muutamia lämpimiä päiviä, ei kylläkään niin lämpimiä että olisin uskaltanut ulkoilla t-paidassa... Viikkoon mahtui palkkatöitä maanantaista perjantaihin, ja eilen lauantaina olin vapaaehtoisvuorossa. 

Tämäkin oli viiden treenin viikko, siihen sisältyi neljä kävelylenkkiä ja yksi jooga. 

Maanantaina kävelin iltavuoron jälkeen Orievedellä töistä junalle, 1 h / 6,05 km / 131. Onninpolun tulva oli laskenut ja kura pääosin kuivunut, vain yksi pieni kohta oli jossa sai vähän puikkelehtia. 

Keskiviikkona olin ajatellut tehdä Aamulehti Livestä hathajoogan, en tiedä koska tunti oli mutta tallenne oli saatavilla. Olin kuitenkin tosi pettynyt, sillä tunnin ja tallenteen kesto oli vain 27 minuuttia, josta alussa meni hyvä tovi hengittelyyn ja alkuliikkeisiin, sitten loppurentoutus alkoi jo 19 minuutin kohdalla. Jäi sellainen olo, että missä se itse jooga oli. Otin sitten perään 40-minuuttisen flowjoogan GoGon Treenikirjastosta, yhteensä 55 minuuttia. 


Torstaina tapasinkin illalla kirjastolla Eräjärven sivukirjaston lukupiiriläiset, olinkin sen unohtanut viime postausta tehdessä. En siis lenkkeillytkään Orivedellä, vaan kiirehdin junaan. Oli niin mielenkiintoista keskustelua, että olisin viihtynyt koko illan, harmi että tarvi lähteä junalle. Kävelin sitten Tampereen päässä, taas Juhannuskylän ja Ranta-Tampellan kautta kotiin, 50 min / 4,9 km / 138.

Perjantain suunnitelmat muuttuivat myös. Suomen peli alkoikin jo klo 16.20, joten laskin että en ehdi kävellä edes osaa matkasta Kangasalta kotiin. Laitoin sitten aamulla kellon soimaan tuntia aikaisemmin, kävelin Messukylään ja menin sieltä bussilla Kangasalle. 58 min / 5,84 km / 140. Ihana aurinkoinen aamu! 

Eilen olin ensin puolison kanssa keskustan Fan Zoneilla katsomassa Ruotsin ja USA:n välistä kiekkopeliä, sitten menin iltavuoroon akkreditointiin. Töiden jälkeen oli vielä aurinko niin korkealla, että oli kiva käydä kävelyllä. Menin hautausmaan viertä Järvensivulle ja kaupunginosan toista reunaa keskustaan, jossa tein vielä pienen kieppauksen kun palautin lainakirjan kirjaston palautusluukkuun. 1 h 13 min / 7,4 km / 134.  Järvensivukin on tosi kiva alue, täytyy sinne mennä useamminkin. 


Tänään olen ollut taas tosi väsynyt. Heräsin vasta klo 11.20 aamulla, ja koko päivä on mennyt vähän sumussa. Siivosin kotona, sitten käytiin puolison kanssa Kehräsaaressa syömässä ja istuskeltiin tovi ulkona, muuten olen maannut sängyllä lukemassa kirjaa. Toisaalta on huono omatunto, että en ole mennyt salille, toisaalta muistutan itselleni että on ihan ok olla tekemättä mitään. Etenkin kun tässä on nyt viiden viikon mittainen jakso, missä on vain 4 päivää etten ole palkka- tai vapaaehtoistöissä. Kun kisat loppuvat 29.5, olen ottanut siihen perään viikon palkatonta vapaata, ihan vaan toipumislomaa kiireisistä viikoista. Koin sen tarpeelliseksi, etenkin kun kesäkuun toisena viikkona olen töissä ma-su, kiitos järjestämäni Oriveden Vanhat talot ja pihat -tapahtuman, joka sitoo minut viikonloppuna molempina päivinä klo 9-18. 

Ensi viikolle olen tehnyt varovaista treenisuunnitelmaa. Huomenna ei tapahdu mitään, sillä olen puolison kanssa menossa suoraan töistä Nokia Areenalle katsomaan USA-Tsekki -peliä. Tiistaina olen iltavuorossa, joten kävelen Orivedellä junalle. Keskiviikkona olen töissä klo 17 asti, uskon pääseväni kollegan kyydissä Hervantaan josta lenkkeilen kotiin. Jos nyt ottaisin ne ensimmäiset juoksuaskeleet... Torstaina ajattelin mennä aamupäivällä salille, iltavuoro akkreditoinnissa alkaa klo 13.50 (ja päättyy 21.10). Myös perjantaina olen viiden vuorossa, siitä olen vielä epävarma että kävelenkö junalta kotiin. Lauantai on viikon ainoa vapaapäivä, siihen ajattelin ehdottaa ystävälleni että mentäisiin Kauppiin sauvakävelemään ja päälle uimaan joko Rauhaniemeen tai Kaupinojalle. Sunnuntai on samoin epävarma, riippuu lauantaista. Jos sauvakävely toteutuu ja jos olen kovin jumissa siitä, flowjooga tai muu kehonhuolto lienee paikallaan. Jos ei, niin aamulla voisi olla salitreenin paikka. Kisojen päätöspäivänä olen iltavuorossa klo 14.50-21.10. En tiedä, tarviiko paikalla olla loppuun asti, vai saanko lähteä etuajassa sitten kun on purettu toimisto pois. Saatan varuiksi laittaa lenkkivaatteet päälle.


Sääennuste lupaa alkuviikolle 20 astetta lämmintä, ihanaa! Tosin yöt ja aamut taitavat olla sen verran viileitä, että kerrospukeutumista pitää yhä harrastaa. Blogeista ja Instasta olen huomannut, että monella on kisakausi alkanut, joten onnea koitoksiin! 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kiireestä huolimatta viiden treenin viikko

 


Edelliseen postaukseen ehdin jo kirjoittaa, että tämä viikko alkoi maanantain tuplatreenillä (aamulla sali 40 minuuttia ja illalla kävely 50 minuuttia). Keskiviikon bodycombat ystävän kanssa peruuntui, joten kävin yksinäni salilla, koko kehon treeni 38 minuuttia. Välineinä kehonpaino sekä 20 ja 17,5 kilon tangot. Tein 3 x 10 toiston sarjoja, välissä minuutin tauko. Maastavetoa molempiin suuntiin, penkkipunnerrus, ojentajat, pystysoutu ja soutu tangolla. Vatsaliikkeenä jalkojen näpäytys maahan  steppilaudalla maaten. Kehonpainolla steppilaudalle nousu (lauta niin korkealla mihin sen saa). Olin aika väsynyt, joten en tällä kertaa viihtynyt salilla yhtä kauaa kuin yleensä. 

Torstaina oli palkkatöistä vapaa, mutta olin ensin vapaaehtoishommissa aamuvuoron ja sitten matkustin Orivedelle elämänlaatulautakunnan kokoukseen. Se loppui onneksi ajoissa, niin että ehdin keskustan seisakkeella pysähtyvään taajamajunaan. Kävelin junalta kotiin, tällä kertaa en mennytkään Tammelaan vaan Juhannuskylään ja sieltä Ranta-Tampellan kautta kotiin. 42,5 minuuttia / 4,3 km / 129. 


Perjantaina ei ollut aikaa liikunnalle. Aloitin etätyöpäivän klo 7.30, siitä menin vapaaehtoishommiin klo 16-20, perään hallille katsomaan Suomen avausottelua. Kotona olin klo 23.15. 

Lauantaina olinkin sitten varsin väsyksissä. Maanantaina oli kaksi treeniä ja iltavuoro, tiistaina olin vapaaehtoistöissä, keskiviikkona aamuvuorossa ja perään salilla, torstaina liikkeellä klo 8-21 ja perjantaina puuhaa riitti klo 7.30 - 23.15. Siispä pidin lauantainkin liikunnasta vapaana. Kuljimme puolison kanssa ympäri Tampereen keskustaa; kävimme Hämeenpuiston suurmarkkinoilla, Keskustorilla katsomassa pätkän jääkiekkopeliä, Gastropub Tuulensuussa päiväoluella, Ratinassa Periscopen terassilla katsomassa osan seuraavaa jääkiekkopeliä, Finlaysonin alueella Plevnassa ostamassa puolisolle olutta kotiin, keskustorilla katsomassa ensimmäinen erä Suomen peliä... Lauantainakin tuli oltua liikkeellä aika pitkään, klo 12.20 - 21.15. 

Tänään menin taas aamuvuoroon kisoihin, onneksi akkreditointi ei enää aukea klo 7 joten työvuoro alkoi vasta klo 9.30. Pois pääsin klo 15. Olin päättänyt lenkkeillä töiden jälkeen, kävelin Kalevankankaan hautausmaan viertä Järvensivulle, sieltä radan yli Iidesrantaan ja kotiin. 1 h 12 min / 7,2 km / 128. 


Viikko sisälsi siis 3 kävelylenkkiä, 2 h 45 min ja 2 salitreeniä, 1 h 18 min. Yhteensä siis 4 h 8 min. Ihan hyvä saldo, ajatellen että viikossa oli 3 päivää palkkatöitä ja 4 vapaaehtoisvuoroa. Yksi päivä oli kokonaan vapaa, mutta vastaavasti yhtenä päivänä oli vapaaehtoistöitä palkkatyön perään. 

Kolmessa viikossa on nyt ollut 2 päivää, jolloin en ole ollut joko palkkatöissä tai kisoissa. Vaikka akkreditointi ei ole raskasta hommaa vaan hyvin antoisaa, on siinä tehtävästä riippuen paljonkin seisomista. Esimerkiksi tällä viikolla olen ollut kahtena päivänä lähinnä laminoimassa kulkulupia, eli seisonut tiskin takana. Viime viikolla keräsin ja lajittelin ottelulippuja, myös se oli pääosin seisten tehtävää työtä. Kelloni onkin useana yönä näyttänyt punaista etenkin ANS-tilan osalta. Viime yö oli kaikista huonoin aikoihin, syke oli ollut 12 pykälää kuukauden keskiarvoa korkeampi. 


Ensi viikon olen vaihteeksi suunnitellut kohtalaisen tarkkaan, lähinnä johtuen työvuoroista. Maanantaina olen iltavuorossa, joten silloin tulee taas käveltyä töistä junalle. Kun juna saapuu Tampereelle, parkkeeraamme puolison kanssa FanZonelle katsomaan Suomen peliä :) Tiistaina olen periaattessa aamuvuorossa, mutta menen myöhempään koska kirjastoon tulee kirjailijavieraaksi Arto Mustajoki. Oletan, että kirjaston sulkemisen jälkeen pääsen kollegan kyydissä Hervantaan. Mietin, että kokeilisinko juosta ainakin osan lenkistä, etenkin kun matka Hervannasta keskustaan sisältää paljon alamäkeä... Keskiviikkona kenties tekisin Aamulehden nettisivulta hathajoogaa, huomasin tänään että sellainen on tarjolla viikon jumppana. Tai oli tällä viikolla, mutta luotan että tallenne on saatavilla. Torstaina olen myös iltavuorossa, eli kävelen junalle. Perjantaina olen puolet työpäivästä Kangasalla, ajattelin että kun kokous päättyy klo 15 niin kävelen ainakin osan matkaa Tampereelle, jos en koko matkaa. Lauantaina olen vapaaehtoistöissä. Viikonloppuna saatan käydä maauimalassa, kun se nyt on avattu ja kun pääsen sinne akkreditointikortillani ilmaiseksi kisojen ajan :) Ehkä lauantaina, niin sitten sunnuntai olisi vapaata ihan kaikesta. 

Loppuun vielä tunnelmapala hallista:


 Mukavaa tulevaa viikkoa!

maanantai 9. toukokuuta 2022

Sauvakävelylenkit ja vapaaehtoishommat alkoivat

 


Viime viikko oli kiva :) Kylmä on yhä, mutta aurinkoa on riittänyt. Lumet on jo sulaneet, ja taisipa Näsijärvikin vapautua jäistä viikonlopun aikana. Treeni oli varsin monipuolista, mistä olen tyytyväinen.

Treeniviikko alkoi tiistaina kävelylenkillä. Olin iltavuorossa, ja koska kirjastossa alkoi kesäaika, suljimme klo 18. Kävelin sitten juna-asemalle, 1 h 3 min / 6,4 km / 132. Aikaa oli reilusti, joten tein Rovastinkankaalla pari ylimääräistä kiemuraa. 

Keskiviikkona menimme ystäväni kanssa Kauppiin sauvakävelemään. Lähdimme liikkeelle Rauhaniemen uimarannan parkkipaikalta, suuntasimme kuntokolmosen kautta kilpaviitoselle. Viitosen lenkillä olikin vielä yllättävän paljon lunta, joten muutaman kerran käännyimme ympäri ja vaihdoimme reittiä. 1 h 25 min / 7,1 km / 136. Maksimisyke oli 164; ihan vielä ei Kauppi näyttänyt parastaan ja pahintaan. Puolitoistatuntinen meni ihan hujauksessa, totesimme molemmat että ei tuntunut siltä että olisimme lenkkeilleet niin pitkään. Seuraavana päivänä takamuksessa ja käsivarsissa tuntui, että jotain on tehty. Ei kuitenkaan tuntunut niin pahasti, kuin etukäteen pelkäsin. 



Torstaina keho tuntui hiukan väsyneeltä, kävin salilla pyöräilemässä kevyesti 45 minuuttia. 

Perjantaina olin etätöissä, ja kävin töiden välissä iltapäivällä salilla. Näin vältin kello viiden ruuhkan. 50 minuuttia kehonpainolla ja 20 kilon levypainon kanssa. Maastavetoa molempiin suuntiin, pystysoutu, punnerrus penkkiä vastaan, portaalle nousu ja matalalle penkille nousu, polviseisonnasta nojaus taakse... 10 toistoa per sarja, 3 sarjaa, välissä minuutin tauko. 

Lauantaina tunsin olevani jumissa, tein siis puolituntisen liikkuvuus-venyttelyn. Iltapäivällä suunnistin Tampere-talolle, jossa aloitin vapaaehtoistyöt jääkiekon MM-kisojen akkreditointitiimissä. Vielä ei ollut ruuhkaa, mikä on hyvä asia, ehdittiin harjoitella kunnolla. 

Sunnuntaina nukuin pitkään enkä ehtinyt treenata ennen vapaaehtoishommia. Pääsin kuitenkin illalla sen verran ajoissa pois, että päätin lähteä pitkästä aikaa Pyynikille. Oli vähän ex tempore -lenkki, niin päälläni oli normaalit alusvaatteet sekä puuvillamekko. Oli sentään lenkkarit jalassa! 41,5 minuuttia / 4,1 km / 130. 


Tämä viikko on varsin kiireinen, katsotaan jääkö liikunnalle minkä verran aikaa. Tänään maanantaina otin plussatunteja pois, joten kävin aamulla salilla 40 minuuttia ja illalla kävelin työkaverin kanssa töistä junalle 50,5 minuuttia / 5 km / 121. 

Huomenna olen palkkatöistä vapaalla, mutta kisatyövuoroni aikaistui, olen töissä klo 12-19.20. Keskiviikkona piti mennä ystävän kanssa iltarasteille, se peruuntui mutta ehkä käymme illalla sauvakävelemässä. Torstaina olen kisoissa aamuvuorossa ja siitä suuntaan Orivedelle lautakunnan kokoukseen. Perjantaina olen kotona etätöissä klo 8-15.15 ja siihen päälle vapaaehtoishommissa klo 16-21. Lauantai on kaikesta työstä vapaa, haaveilen joko pitkästä kävelylenkistä tai kevään ensimmäisestä pyöräilystä. Sunnuntaina olen kisoissa klo 9.30-15, siinä jää myös iltaa aikaa treenata, jos suinkin siihen on energiaa. Mutta ainakin toistaiseksi, kahden vapaaehtoispäivän jälkeen, se työ antaa rutkasti enemmän kuin ottaa. Mutta saa nähdä kuinka hirveä kiire on tällä viikolla, kun perjantaina on ensimmäinen pelipäivä... 

Mukavaa toukokuuta!


maanantai 2. toukokuuta 2022

Kylmyys tympäisee

 


Viime viikko oli kylmää ja tuulista, ja aika monetta kertaa sanoin että tänä vuonna inhoan huhtikuuta. Lumet on sulaneet, mutta etenkin aamut on olleet niin kylmiä että piti kaivaa hanskat esiin. Olenkin ollut jonkin verran sisätiloissa harrastamassa liikuntaa.

Maanantaina pääsinkin lähtemään töistä vasta myöhemmällä bussilla, ja suunnitelmani kävellä bussiasemalta Hervantaan meni osittain uusiksi. Menin Viinikan, Nekalan ja Muotialan kautta Turtolaan, 46 minuuttia / 4,6 km / 140. Sitten hyppäsin ratikkaan ja menin loppumatkan sillä. 

Hervannassa kävimme ystäväni kanssa GoGolla bodycombatissa. Ainakin tuolla ohjaajalla viimeinen kerta ohjelmaa numero 90, kuulemma on miksauksia tulossa. Saa nähdä tuleeko niissä käytyä. Onneksi ohjelma oli kohtalaisen tuttu; mikrofoni ei toiminut kunnolla joten ison osan tunnista ohjaajan ääni ei kuulunut. 55-minuuttinen treeni oli vähemmän hikinen kuin yleensä, en tiedä miksi. Keskisyke oli kuitenkin 147 eli samaa tasoa kuin aikaisemmilla tunneilla. 


Keskiviikkona olisin halunnut tehdä pitkän kävelylenkin, mutta kylmä ilma ja vastatuuli aiheuttivat sen että teinkin lyhkiksen. Kävin pitkästä aikaa Petsamossa katsomassa, kuinka siellä kevät etenee. 48 minuuttia / 4,83 km / 128. Nukuin bussissa, heräsin muutamaa minuuttia ennen kuin jäin Taysin pysäkillä pois. Ehkä siksi syke nousi heti alussa 67 -> 147, mutta kyllä se siitä pian asettui. Keskisyke minulle melko harvinaisesti alle 130. 

Torstaina otin plussatunteja pois ja menin iltavuoroon vasta puolenpäivän junalla. Oli siis aikaa käydä aamusalilla GoGo Parkissa. Kehonpainolla ja 20 kilon levypainolla 45 minuuttia kaikenlaista. Maastavetoa molempiin suuntiin, askelkyykkyjä "takajalka" penkillä, peruskyykkyä, punnerruksia penkkiä vasten, pystysoutua...


Perjantai oli edelleen kylmää ja tuulista, olin pakannut sisäkengät mukaan kun olin ajatellut mennä salille pyöräilemään. Ostin kuitenkin nettikirpparilta kuoritakin, ja koska hakumatka junalta Tammelan perukoille oli jo puolitoista kilometriä niin päätin samalla vaivalla jäädä kävelemään Käpylään ja Lapinniemeen / Koukkuniemeen. 50 minuuttia / 5 km / 130. Koska olin Näsijärven vieressä, vastatuuli oli erityisen kova. 

Lauantai oli pakkolenkin paikka, olin töissä ja kun kirjasto meni kiinni klo 14 oli taas reilu tunti junan lähtöön. Kävelin siis rautatieasemalle, 53 minuuttia / 5,1 km / 126. Ei kiinnostanut yhtään, mutta vaihtoehto olisi ollut hengailla tunti tekemättä mitään niin mieluummin kävelin. 

Sunnuntaina jalat tuntuivat väsyneiltä, kävin Parkin kuntosalilla tekemässä 48-minuuttisen yläkropan treenin. Tällä kertaa pystysoutu 20 kilon levypainolla, muuten pakkalaitteilla. 

Tämän viikon suunnitelma on sellainen, että tiistaina kävelen töistä junalle. Kirjasto menee kiinni klo 18 ja juna lähtee 19.20, siinä taas joko pitää hengailla kylällä tai lenkkeillä. Siispä mieluummin lenkkeilen. Keskiviikolle olemme suunnitelleet ystäväni kanssa TRIP-spinningiä. Torstaina olen iltapäivän etänä ja illalla on työmeno, joten aion mennä aamulla kuntosalille. Viikonloppuna aloitan vapaaehtoistyöt jääkiekon MM-kisoissa, mutta koska iltavuoro alkaa klo 13.50 niin ainakin toisena päivänä käyn lenkillä ennen vuoron alkua. 

Mukavaa viikkoa, toivotaan kevään lämpöä pian!