Kaikin puolin harmaa luminen viikko

 

Jonkinlainen talviuupumus nyt vaivaa, tunnen oloni väsyneeksi vaikka nukkuisin kuinka paljon. Aika monena aamuvuorona olen nukkunut bussimatkat töihin mennen tullen. Tympii sekin, että moneen kertaan sääennuste on povannut aurinkoa mutta sitä on sitten näkynyt jossain ihan muualla kuin Tampereella. Lunta on satanut lisää, se upottaa ja on liukasta. 

Viisi treenipäivää sain tällekin viikolle. Maanantaina juoksin iltavuoron jälkeen junalta kotiin, koitin pitää sykkeen alle 150:n ja onnistuin. 40 minuuttia / 4 km / 145. 

Tiistaiaamuna kävin Oriveden liikuntahallin kuntosalilla tekemässä lihaskuntotreenin ennen iltavuoroa. Jouduin lyhentämään treeniä; en ollut tajunnut että nettisivun varauskalenteri alkaa sunnuntaista, eikä siis tiistai ollutkaan siinä viikon toinen vaan kolmas päivä. Sali ei ollutkaan vapaa koko aamupäivää, vaan oli varattu klo 10. Siihen mennessä piti olla pois pukkarista. Ehdin kuitenkin tehdä muutaman liikkeen niin että koko kropalle tuli jotain. 

Keskiviikkona kävelin töiden jälkeen, 1 h 8 min / 6,5 km / 127. Ei ollut minkäänlaista kulkua, tiet olivat sohjoa ja muhjua joten melkoista liukastelua oli. Yöunet olivat toki taas 6-tuntiset, perinteisesti iltavuorosta aamuvuoroon mennessä. 

Eilen olin töissä, alkuperäinen suunnitelma oli lenkkeillä töistä junalle, mutta meninkin ystävieni luo katsomaan hiihtokisoja ja sain sen jälkeen autokyydin asemalle. 

Tänään oli aamulla joku ihmeellinen yleisvitutus, lähdin salille ja tajusin ehtiväni spinning-tunnille. Ineksellä on aina raskasta musiikkia tunneillaan, kivaa :) Spinningin jälkeen oloni oli heikko, ajattelin että aamupalasta oli liikaa aikaa. Söin välipalan ja pian sen jälkeen lämpimän ruuan, mutta olo on ollut edelleen huono. Iltapäivällä oli migreenikohtaus, ja nyt tuntuu enemmänkin siltä että olisi mahatauti tulossa. Ateriasta on jo noin 7 tuntia mutta yhtään ei ole nälkä, päinvastoin tuntuu siltä kuin vatsa olisi yhä täpötäynnä. Lievästi oksettava olo on. 

Ensi viikolla olen maanantain ja tiistain illassa, katson huomenna aamulla miltä olo tuntuu, lenkkeilenkö töiden jälkeen vai en. Tiistaina saatan käydä uimassa tai salilla. Keskiviikkona menemme ystäväni kanssa Trip-spinningiin. Perjantaina olen vapaalla, toivon että aurinko paistaa ja pääsisin ulos pitkälle lenkille. 

Olen lopen kyllästynyt jatkuvaan harmauteen, se vetää mielialan alas. Ei auta päivien piteneminen, kun samaa harmaata on koko ajan. Pakkanenkaan ei haittaisi, kun vaan näkisi aurinkoa. Kello on nyt vasta 21, mutta tuntuu siltä että kunhan saan tämän postauksen julki niin menen nukkumaan. Ja toivottavasti herään huomenna virkeänä, hyvävointisena. 

Mukavaa viikkoa!

Juoksuohjelman viimeinen viikko vieläkin tekemättä

 

Niin siinä kuulkaa on käynyt, että olen juoksuohjelman kanssa täsmälleen samassa tilanteessa kuin kaksi viikkoa sitten. 10 viikkoa on juostuna, viimeinen ei. Vakaa aikomus on saada se lopultakin työn alle ensi viikolla. 

Muutenkin olen liikkunut tosi vähän näiden kahden viikon aikana; muu elämä on vienyt paljon tilaa. Itse en ole asiasta huolissani, kyllä se rutiini sieltä taas löytyy. 

Edellinen postaus päättyi kaverin muuttoon ja sauvakävelylenkkiin. 

Viime viikon liikunnat olivat maanantain 24.10 35-minuuttinen koko kropan salitreeni ja tunnin fascia method. Jälkimmäinen alkoi kylläkin bodybalancena, koska ohjaaja oli juuttunut ruuhkaan ja toinen tuli paikkaamaan. Siinä se. Viikkoon tuli pari iltavuoroa eikä suoraan sanottuna huvittanut lenkkeillä jatkuvassa sateessa, perjantaina oli matkoineen 15-tuntinen koulutuspäivä elämänlaatupalveluiden henkilökunnalle ja viikonlopun olin Helsingin kirjamessuilla. Keskiviikolle olimme suunnitelleet ystäväni kanssa lenkkiä, mutta kun pääsin heidän asunnolleen hän perui koko jutun. En sitten lähtenyt yksin. 

Tämä viikko ei näytä sen aktiivisemmalta, ainoat liikunnat ovat maanantain 40-minuuttinen kävely sekä tiistain puolituntinen yläkropan salitreeni ja perään poljettu 40-minuuttinen The Trip. Torstaina lähdin viikonlopuksi Saksaan, kotiuduin tänään illalla. Tuli vähän yllätysreissu. Puolisoni meni lokakuun alussa kahdeksi viikoksi, mutta erinäisistä syistä hänen reissunsa venyy 7-viikkoiseksi. Kävin välitreffeillä, pidin perjantaina vapaapäivän jo etukäteen ensi lauantain työvuorosta. Tapasimme hänen kavereitaan sekä perjantaina että lauantaina, oli kivaa. 

Mutta nyt on päästävä takaisin ruotuun. Vakaa aikomukseni on saada nyt juoksuohjelma valmiiksi, huomiselle mietin puolituntista juoksulenkkiä missä tahtia vuorotellaan niin että mennään minuutti kovaa ja kaksi rauhallisesti. Muuten viikossa on 3 kävelylenkkiä (puoli tuntia, puoli tuntia reippaasti, pieni lenkki) sekä huipentumana 10 km. Toki haasteensa tuo 6-päiväinen työviikko ja sunnuntainen isänpäivä, tarkoittaa että reissaan joka ikinen päivä Tampereen ja Oriveden välillä. 

Pimeys ja sade alkaisivat jo riittää, toivottavasti tulisi edes muutamia aurinkoisia päiviä! Nytkin ropisee ikkunoihin. Ja kuinka sattuikaan, Saksassa on ollut lokakuussa 20-30 astetta lämmintä ja aurinkoista, mutta eikös nyt ollut +13 ja pääosin sateista kun olin siellä... Tänään sitten aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun aamuyhdeksältä matkustin lentokentälle :D 

Jaksamista marraskuuhun!

Kohti Karhunkierrosta, viikko 24: **tuttaa ja jännittää

Tällä viikolla tapahtui kauheasti kaikenlaista mutta liikuntaa vähänlaisesti. Kokeillaan osaisinko jäsentää viikon kulkua.

Viime viikko oli raskas, joten maanantai oli lepopäivä. Töissä on siirrytty kesäaikaan, mikä hankaloittaa kulkemista. Kirjasto sulkeutuu klo 18, bussit lähtevät klo 18 ja 19. Jos pääsen lähtemään tasan kuudelta, saatan ehtiä bussiin mikäli se on noin viisi minuuttia myöhässä. Mutta koska alkuviikon iltavuoroissa oli se tilanne, että kirjastossa oli useita asiakkaita vielä sulkemisaikaan, en päässyt lähtemään tasalta. On siinä miettimistä, miten saan tunnin kulumaan, kun ei aina viitsi koluta kirpputoria tai Tokmannia ja Löytötexiä... Eikä joka päivä voi lenkkeillä. Tai voisi mutta en halua.

Tiistaina käytin bussinodotteluajan lenkkeilyyn. Ohjelmassa oli viikon hölkkänä 39-40 minuuttia, menin 30. Onninpolun lenkki oli lyhyempi kuin muistin, enkä sitten halunnut kierrellä ylimääräistä. 

Keskiviikkona vietin illan selaten asuntoilmoituksia. Oikotieltä löytyi kiva, ilmoitin olevani kiinnostunut. (Torstaina soiteltiin näytöstä, lauantaina kävin katsomassa ja lauantaina sain soiton että asunto on meidän. Jee! Remontoitu kolmio keskustassa, vartin kävelymatkan päässä bussiasemalta. Pääsemme muuttamaan kesäkuun puolivälissä, vuokranantajapariskunta aikoo kaiken huipuksi pestä asunnon ikkunat ennen muuttoamme.) 

Torstaina ilma oli hiukan lämpimämpi kuin alkuviikolla, halusin kuitenkin mennä sisälle. Pitkästä aikaa kävin polkemassa kestävyysspinningin. Se ei suoraan kuittaa ohjelman kohtaa "vauhdikas juoksu 29-30 minuuttia", mutta poljettiin kyllä tosi paljon nopealla temmolla. Tunnin aikana oli vain pari puhdasta raskasta ylämäkeä, muuten biiseissä oli rutkasti seisaaltaan polkemista, niin yläkroppa "heiluen" kuin paikallaan pysyen.

Torstaina kirjastossamme oli AVI:n tarkastaja, sairaslomien ja osa-aikaisuuksien takia resurssimme ovat tosi pienet ja henkilökunta alkaa uupua tosissaan. Saa nähdä seuraako päivästä muutoksia. Illalla oli myös asukasilta jonka yhtenä alueena oli kirjaston tilat, palvelut ja aukioloajat. Toivottavasti kuntapäättäjille menee tieto, että kirjasto on arvostettu palvelu ja sen pitäisi näkyä resursseissa. 

Ei liene ihme että torstai-ilta päättyi migreeniin. 

Perjantaina tapasin kaverini, hänkin lähtee Karhunkierrokselle. Ajattelen asiaa paljon, jännittää toki mutta toisaalta, menen sinne ensimmäistä kertaa joten tavoitteeksi riittää päästä maaliin. Ilon kautta tietenkin! Olen henkisesti varautunut käyttämään 6-7 tuntia. Jännittää toki, että miten eteneminen sujuu väsyneenä, juuri luin eräältä foorumilta kommentteja että 27 kilsaa on helppoa ja loput 7 kilsaa raskaita (kommentoijilla oli kulunut viimeisiin 7 kilsaan 1 h 20 min - 2 h). Että muistanko alkumatkasta, että lopussa on tulossa rankkaa maastoa. Eksymisunia odotellessa...

Viikolla olin kahtena päivänä niin väsynyt, että bussissa matkalla kotiin oksetti. Yhtenä päivänä itketti kun kävelin pysäkiltä kotiin. Ajattelin että nytkö on minun vuoroni hajota, että olenko minä seuraava joka jää pitkälle sairaslomalle. Sitten vain makaisin kotona ja katselisin Norppalivestä, näkyykö Pullervoa. No, sinä iltana kuuntelin Sueden uutta levyä niin tuli parempi mieli.

Kaiken edellä mainitun vuoksi päätin lauantaina, että teen viimeisen pitkiksen kävellen. 2 h 6 min Kaupin kilpaviitosella, kuntokolmosella ja vesitornin lenkillä, eväänä taas rusinoita. Jälkeenpäin mietin että hassua, kropassa ei tunnu yhtään miltään, ei tunnu ollenkaan siltä että olisin juuri harrastanut 2 tuntia liikuntaa. Ja vieläpä varsin mäkisessä maastossa. 

Tänään olimme suunnitelleet ystäväni kanssa pyöräilyä. Yritykseksi jäi. Jo lähtiessä pyörä tuntui oudolta, huomasin pian että takarengas on vajaa. Ajattelin kuitenkin, että josko se tämän yhden lenkin kestäisi. Ei kestänyt. Puolimatkassa tapaamispaikalle alamäessä alkoi tuntua niin kummalliselta, että katsoin parhaaksi pysähtyä. Takarengas oli melkein tyhjä. Mukanani oli peruspumppu, mutta en saanut renkaaseen ilmaa. Talutin vähän matkaa takaisinpäin, huoltoasemalle. Mutta kas, se olikin sellainen jossa ei ollut ilmapistettä. Yritin pumpata uudelleen, sainkin renkaaseen välillä ilmaa mutta aina kun pumppu liikahti vähän niin ilma lähti pois. Laitoin siis ystävälle viestin että mun lenkki on tänään se että talutan pyörän kotiin 7 km. Pyöräilyä 23 minuuttia, kävelyä 1 h 14 min. Ihan perseestä, kun suoraan sanon. Kotikadullani on huoltoasema, käyn joku päivä siellä kokeilemassa, pysyykö ilma renkaassa. Jos ei, niin sitten rengas lienee puhki ja huollon tarpeessa. 

On siis ollut aikamoinen viikko, vaihtelevasti suurta iloa ja suurta ärsytystä. Päällimmäinen tunne on kuitenkin melankolia, sellainen itkuherkkyys. Ja ärtyisyys, että hitsi kun lauantaina piti olla aamulla kello soittamassa asuntonäyttöä varten, ja tänään piti olla kello soittamassa että ehdin äitienpäiväkahville ennen pyöräilyä. Että positiivisetkin asiat kuorruttuvat negatiivisella fiiliksellä, se on ehkä hiukan huolestuttavaa. 

Nyt alkaa keventely kohti Karhunkierrosta. Ihan hyvään aikaan, koska kesäkuun puolenvälin muuttoa ajatellen minulla on tarvetta perata kirjahyllyä ja kertyneitä virallisia papereita. Täytyy myös selvittää, mitä dokumentteja tarvitsen voidakseni avata minulle ja miesystävälle vuokravakuustilin, huomioiden että mies ei pääse pankkiin mukaan. Täytyy irtisanoa nykyinen asunto ja varata muuttolaatikot sekä muuttopäivälle miehet ja auto. 

Lisäksi täytyy tehdä lista asioista, joita pitää pakata mukaan Karhunkierrokselle. Aion kirjoittaa ylös kaiken rusinoista laastareihin, avaruuslakanasta hammasharjaan. Ohjelma ehdottaa ensi viikolle kolmea treenikertaa: 40-minuuttista hölkkää, vetoja 3 x 5 x 150 metriä ja pitkiksen tilalla 1 km mäkivetoja. Kaikki ovat sellaisia, joita voin tehdä työmatkan yhteydessä, toisaalta kun ei ole pitkistä niin viikonlopullekin voi jättää perushölkän ja toisen vetotreeneistä. Keskiviikko on pois kuvioista, koska lähden Helsinkiin Bloggariklubille kuuntelemaan kiinnostavien kirjailijoiden haastatteluja. Tiistaille kaavailen liikkuvuus-venyttelyä, edellyttäen että pääsen lähtemään töistä ajoissa. Sen näkee sitten viikon päästä, että mitä tulikaan tehtyä. 

Onnea kaikille HCRD-päivään, Terwaan tai johonkin muuhun tapahtumaan osallistuville! Olkoon sää suotuisa ja kilometrit keveitä :) 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 14: ensimmäinen hiihtomitali

Siinä se on, elämäni ensimmäinen hiihtomitali :) Teen tapahtumasta oman postauksen, tiivistettäköön tähän että hirveä reissu mutta osan matkasta oli hauskaakin. Liian pahat ja liukkaat ladut meikäläisen hiihtotaidolle mutta vaikka kaaduin 4 kertaa taisin säilyä ehjänä ruhjeita ja turvotuksia lukuunottamatta :) Tapahtuma ja säätila olivat hienot, ja mitali etenkin! Hauska idea että puolikkaan hiihtäjä saa puolikkaan mitalin. 

Viime viikko kokonaisuudessaan näyttää tältä:

Maanantaina soudin salilla puoli tuntia, siihen päälle menimme ystäväni kanssa bodycombatiin. Oikea takareiteni on kiristellyt hiukan, combatissa sen huomasi etupotkuissa. En uskaltanut potkaista kovin korkealle. Niska-hartiaseutu sai hyvää liikettä.

Tiistaina tein mäkivedot iltavuoron jälkeen. Alkuun vartti höntsää rautatieasemalta kotikulmille, sitten juoksutekniikkaa 2 x 15 metriä. Mäkivetoja rinnettä ylös 18 minuuttia, ehdin juosta 7 kertaa ylös ja tulla kävellen alas. Loppuun muutama minuutti höntsää. 

Torstaina oli taas sisäliikunnan vuoro, setti 30 minuuttia soutua, spinningtunti ja puolen tunnin venyttely. Spinningissä ei ollutkaan vakitorstaiohjaaja mutta kohtuu hauskaa oli korvaajan tunnilla. Reilu puoli tuntia kansainvälisiä suomihittejä ja vajaa puoli tuntia vastaava ruotsalaisia. Vanhoja biisejä, mutta ystäväni kanssa mehän tiedettiin ne kaikki... 

Sitten pari lepopäivää ja sunnuntaina hiihtämään. Virallinen loppuaikani 45 kilometrillä oli 6.36,16. Hidasta oli, pk-lenkin juoksuvauhtia. Jos suksissa olisi ollut enemmän pitoa, olisin saattanut päästä lujempaa... Mutta tästä lisää myöhemmin. Nyt olen liian väsynyt ja lihaskipuinen jaksaakseni kirjoittaa raporttia. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 12: liukasta on!

Tämä oli ihan kohtalaisen hyvä viikko, vaikka lihaskunto jäikin puuttumaan. Tampereella ja Orivedellä tiet ovat siinä kunnossa, että meno on lipsuvaa nastalenkkareillakin. Ei ole lenkkeily hirveän hauskaa, kun joutuu varomaan nilkkojaan jäätyneessä loskassa ja kun suunnilleen joka toinen askel luistaa. Silti kävin juoksemassa kaksi kertaa, lisäksi pitkis sauvakävellen.

Treeniviikko alkoi tiistaista. Keksin, että käyn tekemässä porraskoneella 15 minuuttia ennen liikkuvuus-venyttelyä. Molemmat koneet olivat kuitenkin varattuja, joten tein niin että soudin 15 minuuttia, kävin liikkuvuus-venyttelemässä ja siihen perään porraskonetta. Ei ehkä järkevin ratkaisu, aika lailla tuntui lonkankoukistajissa portaat. Mutta sain idean että teen vartin porraskoneella joka kerta salilla käydessä, enkä aikonut lintsata heti ensimmäisellä kerralla :) Hiki tuli ja syke nousi mutta jaloissa ei tuntunut. Tein tämän ensimmäisen tasolla 5 (koneessa vaihtoehdot 1-25), siitä on hyvä nostaa tasoa ylemmäs kerta kerralta. 

Keskiviikkona oli lyhyen lenkin vuoro, 32 minuuttia höntsää bussipysäkiltä kotiin.  

Torstaina päätin vaihtaa yhden ohjelman juoksulenkeistä spinningiin. Ohjelma oli vielä sama kuin aiempina torstaina, hiki tuli ja ylämäkibiiseissä sain poljettua niin raskaalla vastuksella että kun tuli lupa keventää niin en jaksanut enää yhtään vaan polkimet pysähtyivät hetkeksi. Tänään sitten jätin porraskoneen väliin, ensinnäkään en löytänyt sitä Hervannan salilta ja toiseksi olin sen verran puhki tunnin jälkeen. 

Mäkitreeniä olin suunnitellut perjantaille, mutta toisin kävi. Sain työkaverilta kyydin kotini lähelle, josta tarkoitus oli hypätä bussiin ja mennä Hervantaan isoon mäkeen. Seistä nökötin 20 minuuttia pysäkillä, mutta bussia ei näkynyt, ei vaikka se yleensä kulkee arkisin pitkälle iltaan asti 10 minuutin välein. Olin pukeutunut kevyesti, ajatuksella että ylämäessä tulee hiki. Aloin palella sen verran että päätin mennä kotiin ja tehdä mäkitreenin lauantaina Orivedellä odottaessani bussia.

Työpäivä päättyi lauantaina kahdelta, varttia yli olin valmis lenkille. 15 minuuttia alkulämmittelyä, 15 minuuttia mäkivetoja ja 15 minuuttia juoksutekniikkaa. Lämmittelynä hölkkäsin Kultavuoren koulun risteykseen. Siitä jyrkähkö mäki koulun pihaan, vartissa ehdin tehdä 7 kertaa juoksun ylös / kävelyn alas. Sitten menin kävellen ja juoksutekniikkaa tehden takaisin kirjastolle vaihtamaan vaatteet. Tekniikkatreeni oli tällä kertaa pakarajuoksua, polvennostojuoksusta rullaavaan juoksuun sekä erilaisia hyppelyitä (esim. askel - askel - hyppy korkealle sekä paikallaan jännehyppyjä). Ohjelmassa olisi ollut myös 15 minuuttia loppuverryttelyä, sitä en laittanut mittariin koska se hoitui kävelyllä ruokakaupan kautta bussiasemalle.

Tänään siis sauvakävelypitkis. Ohjelmassa oli 145-147 minuuttia, meni vähän yli eli 160 minuuttia. En kokenut tarpeelliseksi sammuttaa mittaria 147 minuutin jälkeen vaan vasta kotona. Sen verran liukkaus vaikutti, plus se että Kaukajärvellä eksyin hetkeksi metsäpoluille, että keskivauhti oli 10.22 eli noin minuuttia hitaampi kuin yleensä sauvakävelylenkeillä. 

Toivottavasti ensi viikolla on paljon aurinkoa, joka sulattaisi teitä. Mäkitreenin sain jo tehtyä niin, että ohuen juoksutakin alla oli vain t-paita :) Mutta näillä leveysasteilla on vielä aikaa siihen, että uskaltaa kesäkengillä lähteä liikenteeseen.

Ensi viikolla ohjelmassa olisi 4 juoksulenkkiä, mutta en tee niin montaa. Yksi lenkeistä on hölkkä 33-34 minuuttia, sen aion tehdä huomenna salitreenin yhteydessä joko mattojuoksuna tai soutuna. Lisäksi perjantaina lähdemme ystäväni kanssa viikonlopuksi Savonlinnan Järvikylpylään, ja tarkoitus on pakata mukaan sukset ja retkiluistimet. Viikon kaksi vetotreeniä (mäkivetoja 13-15 minuuttia sekä juoksuvedot 2 x 10 minuuttia + 2 kertaa 5 minuuttia) yritän saada tehtyä, mutta jos en ehdi tai jaksa niin sitten en ehdi tai jaksa. Maailma ei kaatune siihen, jos toinen niistä vaihtuu retkiluisteluun, jota muuten en ole koskaan kokeillut :D Pitkis tapahtunee suksilla. Innolla odotan viikonloppua, toki mukaan pakataan myös joululahjaksi saatu viini sekä joulusta yli jäänyt glögi...

Kivaa viikkoa itse kullekin!

Kohti Karhunkierrosta, viikko 11: paluu flunssatauolta

Flunssa onneksi hellitti suhteellisen pian. Kuumetta oli 3 päivää, sen jälkeen vielä pari päivää oli kovaa yskimistä ja niistämistä. Vähän jälkeisiä on vieläkin, joka päivä tarvii käyttää nenäsumutetta jotta henki kulkee. Välillä yskittää ja silloin irtoaa limaa. Mutta koska olo ei tunnu sairaalta, olen varovasti aloittanut liikunnan. 

Keskiviikkona tein kevyen juoksulenkin. Menin iltavuorosta työkaverin kyydillä Hervantaan, ja sieltä hölköttelin Kalevaan. Hyvä alku, kun melkein koko matka on alamäkeä :D Vauhti oli tietenkin hidas mutta syke pysyi alhaalla. 40 minuuttia / 4,68 km keskisykkeellä 137. Keskivauhti 8.33. Tämä oli juuri sitä mitä hain puolentoista viikon liikuntatauon jälkeen, lenkki josta tuli hyvä olo, tekeminen oli kivaa. Kevyen liikenteen väylät oli aurattu hyvään kuntoon, niin oli kiva kulkea. 

Torstaina tein vauhtileikittelyn. Jäin bussista pois Alasjärven pysäkillä ja juoksin tuttua reittiä kotiin. Alkuverkkana 13 minuuttia höntsäilyä, perään 29 minuuttia vauhtileikittelyä. Tein sen valopylväiden avulla pyramidimaisesti, ensin 5 pylväänväliä, seuraavat 4 vähän lujempaa, sitten 3 taas lujempaa, 2 vielä lujempaa, 1 edelleen kiihtyen, sitten 2 vähän hitaammin, 3 vielä hitaammin, 4 edelleen hidastaen ja 5 höntsäillen, sitten taas 4-3-2-1-2-3-4-5-4-3-2-1 ja niin edelleen. Ei ollut ollenkaan niin hauskaa kuin edellispäivänä. Vauhdin kasvaessa vähän syke nousi aika paljon, muutenkin meno tuntui tosi raskaalta. Löysin siihen kaksi syytä. Lunta oli sadellut lisää, ja kevyen liikenteen väylille oli kertynyt pöpperöistä lunta. Lisäksi järjestin töissä Harry Potter - tapahtuman, ja juuri ennen kotiinlähtöä olin kävellyt kaksi tuntia epämukavilla korkokengillä.

Kuvassa on Dolores Pimento, ei kirjastontäti aamutakissa eikä etenkään prinsessa! :D 

Tälle päivälle olimme suunnitelleet ystäväni kanssa hiihtolenkkiä. Aamulla katsoin ikkunasta ulos, totesin että sataa räntää ja tuulee. Laitoin ystävälle viestin että ei taida olla mitään järkeä lähteä hiihtämään. Ystävä oli samaa mieltä, epäili ettei saisi millään purkkivoiteilla suksiamme pitämään. Päätimme sitten lähteä salille spinningiin. Ei ollut lempituntini, mutta tulipa tehtyä. En edelleenkään pidä siitä, että polkemistempo on lähes sama riippumatta siitä ollaanko menossa alamäkeä vai ylämäkeä. Haluan polkea ylämäkeen hitaasti, raskaalla vastuksella. En tiedä millainen suunnitelma ohjaajalla oli alunperin, nyt hän joutui muokkaamaan sitä. Hänen puhelimensa ei toiminut, joten musiikit oli pois käytöstä. Hän joutui sitten soittamaan iPadilta Les Mills - musiikkia. Alussa hän sanoi, ettei vielä tiedä tunnin sisältöä, eli kuulosti siltä että maastonmuodot kehitettiin samaa tahtia kun nähtiin mikä biisi tulee seuraavaksi. 

Alkuillasta kävimme vielä avantouimassa. Kolme pulahdusta Näsijärveen niin kyllä taas janottaa ja väsyttää. (Veden lämpötila 1,6 astetta.)

Tämän viikon pitkis pitäisi hoitaa huomenna. En vielä tiedä mitä teen. Ohjelma sanoo 146-148 minuuttia. Jos on kohtalainen sää, menen sauvakävelemään. Tänään oli tosi liukasta, mutta nastalenkkareilla pärjännee. Jos taas on kauhea tuuli kuten tänään, tai kaatosade, menen sisälle. GoGolla on aamupäivällä 55-minuuttinen spinning, voisin mennä sen ja päälle esim. soutua 45 minuuttia ja mattojuoksua 45 minuuttia. Tukkoisuuden ja yskimisen takia en mielelläni lähde ulos kastumaan, mutta päivän suunnitelman näkee aamulla kun katsoo ikkunasta ulos.

Toivottavasti olette pysyneet terveinä! Ja nyt varovaisuutta ulkona, siellä on vaaralliset kelit. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 10: villasukkakisoja ja sairastamista

Ei mennyt ihan putkeen treeniviikko numero 10, ei sitten alkuunkaan. Maanantaille olin suunnitellut lenkkiä, mutta olikin villasukkatoimikunnan kokous, viimeinen ennen lauantain kisapäivää. Kokous oli pitkä, jouduin lähtemään kesken että ehdin klo 20 lähtevään bussiin (seuraava olisi mennyt vasta 21.20). Kotona olin vähän iltayhdeksän jälkeen, tein siinä sitten nopean lihaskuntotreenin 32 minuuttia. Laitoin musaa soimaan ja tein muutaman liikkeen niin, että sama liike jatkui koko biisin ajan,välissä lyhyitä taukoja silloin kuin niille oli tarvetta. Rammsteinin Reise, reise on loistava biisi siihen, että säkeistöjen ajan tekee penkillenousuja ja kertosäkeen ajan lankuttaa penkkiä vasten. Saman bändin Stein um Stein on "ihanan" pitkä setti kyykkäämiseen. Portion Boysin Pumppaa-biisin tahtiin punnerretaan, ja niin edelleen. 

Tiistaina tuli muistio maanantain kokouksesta ja hui miten monta asiaa olikin vielä vaiheessa ja miten monta kysymystä ilman vastausta. Ei liene ihme että parina yönä näin villasukkaunia, joskin muistan vain toisen. Orivedellä oli kesäjuhla perjantai-iltana, raitiovaunu ajeli ympäri kylää. Yhtäkkiä huomasin, että kaikki villasukkatarvikkeeni ovat Tampereella ja tuli hätä että ehdinkö hakea ne lauantaiaamuksi. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että myös toinen työryhmäläinen oli nähnyt unta että Orivedellä meni ratikka, kisojen jälkeen arveltiin että se johtuu siitä että nyt mennään eteenpäin kuin ratikka.) Treeninä vuorossa oli spinning, tällä kertaa sellainen tunti mistä en erityisemmin tykännyt. Musiikki oli hyvää, mutta tempo oli minun jaloilleni liian nopea lähes koko ajan. Raskasta ylämäkeä ei ollut ollenkaan, vaan ylämäkiosuuksillakin olisi pitänyt rullata vauhdikkaasti. Tunti onnistui tavoitteessaan eli siinä, että heti perään jaksaisi toisen samanlaisen. Mutta taas sai huomata, kuinka samanniminen tunti eli kestävyysspinning on hyvinkin erilainen ohjaajasta riippuen.

Keskiviikkona en treenannut, mutta torstaina sitäkin enemmän. Tein pitkiksen siinä, pakkasen ja tuulen takia sisätiloihin siirrettynä. Ensin 35 minuuttia soutua, perään 30 minuuttia juoksumatolla, sitten siirtyminen spinning-saliin jossa ehdin rullailla tovin ennen ohjatun tunnin alkua, pyöräilyä tuli tunti ja 7 minuuttia, yhteensä siis 2 h 12 min. Vähän ihmettelin sitä, että vaikka hikosin joka lajissa, siirtymien aikana palelin.

Syy alkoi selvitä perjantaina, kun heräsin aamulla kurkku kipeänä. Päivän mittaan olo ei tuntunut sen kummemmin flunssaiselta, eikä vielä lauantaiaamunakaan. Menin kisapaikalle klo 7.30. Paljon oli tehty jo perjantaina (paitsi minä koska olin töissä), mutta lauantaillekin riitti roudaamista ja kasaamista. Klo 10 aloimme ottaa ilmoittautumisia vastaan. Olin ajatellut, että josko muutama lapsi innostuu villasukkailemaan, mutta kävikin niin että saimme ottaa hiki hatussa vastaan ilmoittautumisia. Halukkaita lapsijuoksijoita oli 80! Ensi kerralla on tehtävä lapsillekin ennakkoilmoittautuminen :D Joukkuesarjaan oli ilmoittautunut yli 30 joukkuetta, joista vain yksi jätti saapumatta paikalle tai ei ainakaan hakenut kisakassiaan. Kilpasarjojen ennakkoilmoittautuneista vain yksi jäi tulematta, ja hänen poissaolonsa kerrottiin toisen kisaajan toimesta. Olimme syksyllä miettineet, että onkohan yliarvioitua toivoa sataa juoksijaa, ja kuinkas kävi? Ennakkoon ilmoittautuneita oli 182, ja kaikkiaan juoksijoita oli 347! Lasten sarjakin piti juosta kolmessa erässä, koska osallistujia oli 2-vuotiaasta n. 12-vuotiaisiin. Mutta hämmästyttävää kyllä, ohjelmaan merkitty aikataulu piti. 

Lauantaina iltapäivällä aloin yhtäkkiä palella ihan kamalasti. Kisojen päätyttyä klo 15 aloimme purkaa ja roudata. Päässäni heitti välillä ihan kunnolla ja ajattelin, että onkohan minulla kuumetta. Kotiin päästyä mittari näytti 38,2 eli kertaheitolla meni viikonlopun ja seuraavan viikon alun suunnitelmat uusiksi. Lenkille en olisi lauantaina jaksanut muutenkaan, mutta sunnuntaille olin ajatellut intervalleja. Ne jäi nyt tekemättä, samoin yksi peruslenkki 39-40 minuuttia.

Viimeksi sanoin siitä, että treeniviikko 11 on tiivis, koska lähden torstaina Saksaan ja treenit pitää tehdä alkuviikolla. Koko viikko menee nyt kuitenkin ilman liikuntaa. Siksi kirjoitan tätä postausta vasta maanantaina, koska eilen olin niin kipeä etten jaksanut enkä pystynyt kirjoittamaan. Kuume oli yli 38, Finrexinillä se laski muutamaksi tunniksi mutta nousi taas uudelleen. Viime yönä heräsin puoli kolmelta, kokeilin turruttaa kurkkukipua jäisillä marjoilla mutta ei toiminut koska ne sulivat liian nopeasti. Kastelin käsipyyhkeen kylmällä vedellä ja pidin sitä kasvoilla. Helpotti, mutta vain sen aikaa kun pyyhe oli kasvoilla, heti kun sen otti pois niin iho hohkasi taas kuumaa. Olen ottanut yöllä ja tänään iltapäivällä perus-Buranaa (400 mg), sillä kuume on laskenut muutamaksi tunniksi. Päivällä oli enimmillään 38,5, mutta nyt lääkkeellä sain sen alas ja jaksan kirjoittaa. Voi olla että kohta taas nousee. Kävin tänään vajaan puolen tunnin reissun apteekkiin ja kauppaan, sen jälkeen olin niin väsynyt että piti maata tunti että jaksoin keittää vettä kuumaan mehuun. 

Makaamisseuranani on Yle Areena, josta kuuntelen kun Matti Rämö lukee pyöräilykirjojaan ääneen. Nyt mennään Thaimaasta Vietnamin kautta Laosiin. Kuumeen ollessa korkeimmillaan silmiin sattuu ja päässä humisee niin että lukemisesta ei tule mitään, silloin on ihana vaan maata ja kuunnella. Ainakin maanantain ja tiistain olen sairaslomalla, mutta treeneihin ei tällä viikolla ole asiaa. Nyt on kolme päivää ollut sen verran reipas kuume. En muuten edes muista, milloin viimeksi olisin ollut kuumeessa. Flunssia on ollut, mutta vain lievällä lämmönnousulla. Tämä viikko siis rokulia, mutta toivon mukaan pääsen ensi viikolla takaisin ohjelman pariin. Yritän silloin uudestaan viikkoa 11, jossa on kolme lenkkiä. Varsin inhimillisiä, koska on perushölkkä 32-33 minuuttia, vauhtileikittely 30-32 minuuttia sekä pitkis, jonka todennäköisesti teen hiihtäen. Mutta se on ensi viikon juttu, nyt parannellaan rauhassa. Onhan tämä ärsyttävää, mutta taaskaan ei ole mitään menetetty ensi kesää ajatellen. Epäilen että viime viikkojen villasukkajuoksustressi yhdistettynä pitkiin päiviin on aiheuttanut sen, että kroppa sanoi että nyt hetkeksi seis. Se sille suotakoon.