Maailmancup-turnee Norjassa - ja lisää pyöräilyä

 

Norjan-reissu tehtiin viime viikolla, paljon ehdittiin ystäväni kanssa nähdä vaikka ajokilometrejä tuli normilomaa vähemmän ja vaikka tällä kertaa ei suoritettu. Matkareittikin eli vielä reissun jo alettua. Tarkkaan seurattiin sääennusteita, ja maanantaina ajettiin Lillehammeriin. Siellä oli Olympiapuistoon tehty kesäksi leirintäalue, yövyimme siellä ja kävimme kävelyllä rullahiihtoradalla. 

Leirintäalue oli tosi hassu, telttapaikoille piti ajaa tunnelin läpi, vieläpä ylämäkeen niin ettei nähnyt yhtään mitä tunnelin jälkeen on vastassa. Siellä oli lyhyt alamäki, josta piti kääntyä ja ajaa rullahiihtoradan yli telttapaikoille. Aamulla oli hassu olo, kun kömmimme teltasta ja muutaman metrin päässä oli hiihtäjä. Puiden takana oli ampumapenkka, missä joku paukutti sarjoja illalla puoli kymmeneen asti ja toiset aloittivat aamulla ennen puolta yhdeksää :D 

Ystäväni oli kertonut Beitostølenin olevan lähellä (=150 kilsan päässä); mielessämme alkoi viritä idea maailmancup-turneesta. Koska Beitostølen on 900 metrin korkeudella, emme uskaltaneet yöpyä ulkona. Ensimmäisenä yönä oli satanut vettä niin että telttamme oli kastunut hiukan sisältä, samoin makuupussit jalkopäistä. Sääennuste yöksi sanoi + 3 astetta ja vesisadetta, joten buukkasimme ylimääräisen hotelliyön. 

Keskiviikkona ajoimme Beitostøleniin, teimme siellä rullahiihtoradan kupeessa trangialounaan. Sää oli kylmä ja sateinen, joten emme lenkkeilleet. Paikkana Beitostølen vaikutti tosi kivalta, rakennukset toivat mieleen Kilpisjärven ja vähän väliä oli parkkialueita mistä pääsisi patikkapoluille. Tosi paljon oli pyöräilijoitä, kaiken ikäisiä, korkealle nousevilla vuoristoteillä.

Iltapäivällä ajoimme 1400 metriin nousevan vuoristotien, ja illalla leiriydyimme Gaupnen kylään. 

Torstai oli ajopäivä, onneksi, sillä pitkin päivää satoi. Välttelimme tietulleja ja ajoimme pikkuteitä, siksi matkanteko oli hidasta. Toisaalta se myös mahdollisti pysähtelemään uimaan, sauvakirkkoja katsomaan jne. Illalla aloimme etsiä leirintäaluetta, ensimmäinen oli jotenkin niin outo - emme edes saaneet selville onko se auki - ja toisessa telttapaikat olivat suorassa auringonpaisteessa lasten leikkipaikan vieressä, niin että aloimme vaipua epätoivoon. Tavoite oli ollut että teltta on pystyssä iltaseitsemältä, siitä myöhästyttiin. Kartasta löysimme Hokksund Campingin, joka oli valtavan suuri ja lähinnä matkailuautoja palveleva leirintäalue. Sinne jäätiin kun ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Alueen karttaa emme saaneet vastaanotosta mukaan, olimme kuulleet että toinen teltta-alue on täynnä mutta toisessa on kaksi vapaata paikkaa. Näimme telttasymbolin ja parkkeerasimme siihen alueelle, hämmentävää oli että reunassa oli kaksi telttaa mutta kaikki muut reunapaikat ja pari kohtaa keskeltä olikin matkailuautojen valtaamia. Törkkäsimme kuitenkin telttamme tähän. Sade taukosi juuri siksi aikaa että saimme teltan pystytettyä ja ruuan tehtyä, syöminen piti kuitenkin hoitaa autossa. Myöhemmin illalla aurinko tuli esiin.

Olimme vajaan tunnin ajomatkan päässä Drammenista, joten suuntasimme sinne perjantaina aamupalalle. Ystäväni kaivoi esiin YouTube-videoita, yritettiin katsoa mistä sprinttirata menee. Huonosti näkyi, mutta myöhemmin löysimme karttakuvan johon latu oli merkitty punaisella viivalla. 

Drammenista oli vajaan tunnin ajo Osloon, ja sade alkoi välittömästi kun pääsimme perille... Holmenkollen-kävelyn sijasta menimme saunaan ja uimaan keskustan Sukkertoppeniin. Buukkasimme yöksi vielä yhden ylimääräisen hotellimajoituksen. 

Lauantainakin satoi aamulla ja päivällä. Siirsimme tavaramme ja automme hotellista toiseen, sitten menimme metrolla keskustaan ja ostimme liput kiertoajelubussiin. Kierros loppui kaatosateessa, joten menimme hotellille hengailemaan. Illaksi kirkastui, joten lopulta pääsimme seitsemän aikaan kävelemään Holmenkollenille :)

Viikko sitten sunnuntaina matkustimme kotiin. 

Tämän viikon olenkin ollut kotona. Treenejä tuli neljä, joista kaksi pyöräilyä ulkona, yksi sisällä ja lisäksi yksi kävelylenkki. 

Heti reissun jälkeen maanantaina en jaksanut liikkua. Mutta tiistaina tein tutun pitkän pyöräilyn, Kangasalle ja Sääksjärven kautta kotiin, 2 h 27 min / 47,83 km / 142. Viimeisillä kilometreillä mietin, että mitäpä jos joku kerta menisin tämän toiseen suuntaan, eksyisinkö? 

Keskiviikkona menin illalla kävelylle Arboretumiin, hyvä aika kun ei ollut ruuhkaa. Nyt on puisto kauneimmillaan. 1 h 8 min / 6,98 km / 126.

Perjantaina kävin ensin katsomassa Pinninkadulla purkutaidetalon, hauska että taidenäyttelyyn on jonoa :) Näyttelyn päätyttyä koko talo puretaan. Hienosti oli tila täytetty monen eri taiteilijan ja tyylin voimin. Sadetta ja ukkosta pakenin salille, jossa pyöräilin 1 h 15 min / 27,8 km / 125. 

Eilen oltiin puolison kanssa elokuvissa ja ulkona syömässä.

Tänään lähdin puoliltapäivin pyöräilemään, heti alusta tuntui että nyt ei ole niin sanotusti poljin syönnillään. Pyöräilin Pyhän reittiä, mutta tein Rajasalmen sillan jälkeen koukkauksen Tesomalle. Alunperin piti mennä Haukiluomaan asti, mutta yhdessä risteyksessä ei ollutkaan kevyen liikenteen väyliä kummallakaan puolella Haukiluoman suuntaan menevää tietä, joten päätin jättää reitin etsimisen toiseen kertaan. Alkumatkasta oli kyllä vastatuulta, mutta loppupuolella tuntui silti ettei oikein tasamaallakaan jaksa polkea. En tiedä miksi, eilen on ollut välipäivä eivätkä viikon treenit ole olleet raskaita tiistaita lukuun ottamatta. Yö oli hyvä, keskisyke oli 58 mikä on mulle tosi matala, ja unta riitti liki 9 tuntia. No, aina ei kulje mutta tulipa tehtyä. 1 h 29 min / 28,27 km / 145. 

Ensi viikko on tällä erää viimeinen lomaviikko. En ole tehnyt mitään suunnitelmia. Nukun aamuisin pitkään, kirjoitan, pyöräilen jos sää sallii, juostakin voisi pitkästä aikaa, vähitellen ehkä alan rakentaa seuraavaa x viikkoa kestävää juoksuohjelmaa. Tarkoitus on kuitenkin ottaa yhä rennosti ja kerätä voimia työsyksyyn, ei suorittaa. 

Iloa loppukesän päiviin ja vähitellen pimeneviin iltoihin!

Pyöräilyä ja lisää pyöräilyä

 

Lämmin viikko sisälsi 4 treeniä, kolme kertaa kävin pyöräilemässä ja kerran kävelemässä. Pyörälenkit olivat melkein samat, vain viimeiseen tein lisälenkin.

Maanantaina lähdin liikkeelle heti töistä kotiin päästyäni, pyöräilin Pyhä-reittiä eli menin Hatanpään ja Härmälän kautta Pirkkalaan, sieltä Rajasalmen sillan kautta Villilään ja Pispalan valtatietä kotiin. 1 h 22 min / 26,07 km / 136. Olin edellisen lenkin - ja ketjun paikalleen laittamisen - jälkeen kokeillut vaihteiden toimivuutta ja kotipihassa testannut että isompi vaihdevalikoima menee "päälle". Nyt en uskaltanut kokeilla saisinko pienemmät käyttöön, onneksi reitti oli niin tasainen että isommilla vaihteilla pärjäsi, myös reitin ainoassa kunnon ylämäessä eli Pispalanharjun nousussa. 

Tiistaina kävelin iltavuorosta junalle, 57 minuuttia / 5,75 km / 126. 

Keskiviikkona kävimme töiden jälkeen puolison kanssa syömässä Pure Bitessä, sen jälkeen kävelimme kotiin ja sitten lähdin pyöräilemään. Mietin kuinka järkevää on harrastaa liikuntaa heti aterian päälle, mutta arvelin ettei se niinkään pyöräilyssä tunnu. Sama lenkki kuin maanantaina, 1 h 22 min / 26,36 km / 139. 

Torstaina tapasimme puolison siskon miehineen ja heidän serkkunsa, pelasimme Pirkkalassa kierroksen minigolfia ja sen jälkeen menimme serkun luo syömään. Kotona olimme yhdeksän maissa illalla. 

Perjantaina olin ensimmäistä päivää kesälomalla. Alunperin tarkoitus oli mennä pyöräilemään Kangasala-Rusko-Sääksjärvi-keskusta -lenkki, mutta totesin etten ehdi. Heräsin aamulla klo 9.30, ja klo 11 lähdimme puolison kanssa Laukontorille lounaalle. Meillä oli European Masters Gamesin talkoolaisten päätösjuhla Ratinassa klo 16, joten lounaan jälkeen en ehtinyt 2,5-tuntiselle lenkille niin että jäisi aikaa ensin käydä täyttämässä pyörän renkaat ja lenkin jälkeen käydä suihkussa. Menin jälleen Pyhäjärvi-kierroksen, tein kuitenkin pienen lisälenkin Epilään ja Lielahteen. Tulin keskustaan Rantatietä pitkin enkä Pispalan valtatietä. 1 h 32 min / 30,04 km / 137. Nyt uskalsin käyttää matkan aikana sekä isompia että pienempiä vaihteita, vihdoinkin luotan siihen että vaihto onnistuu ilman ketjun putoamista. 

Pyöräily on kyllä kivaa hellekelin puuhaa, tehdessä ei tule hiki vaikka sitten onkin hirveä hiki pitkään sen jälkeen. 

Eilen matkustimme puolison kanssa Orivedelle ja ystävien kyydissä puolisoni serkun häihin. Siinä meni koko päivä, takaisin ystävien luona olimme aamulla puoli neljän maissa. Tänään kyllä tuntuu kropassa, että eiliseen on kuulunut sekä korkokengät että alkoholipitoisia juomia... Nukuin aamulla klo 11 saakka, mutta syke on ollut 82. Heräsin pari kertaa vessaan ja muutaman kerran muuten. Nilkkaa koukistaessa tuntui siltä että pohkeet kramppaavat pian. Onneksi nyt on kesän juhlat ohi! 

Illan olen pakannut, lähdemme huomenna ystäväni kanssa viikoksi Norjaan. Juna lentokentälle lähtee klo 8. Lennämme Osloon josta meillä on vuokra-auto varattuna. Olimme suunnitelleet lähtevämme Lillehammeriin ja sitten Jotunheimin kansallispuistoon, mutta sääennuste sanoo sadetta koko viikoksi. Teimmekin uuden suunnitelman että lähdemme etelään Stavangeriin, siellä pitäsi olla välillä myös aurinkoa. Saatamme palata Osloon jo torstaina, ja vaihtaa päivittäisen paikanvaihdon pitkäksi viikonlopuksi kaupungissa. Teltassa on kuitenkin tarkoitus yöpyä mahdollisimman paljon. Sen näkee sitten reissun jälkeen, ollaanko löydetty aurinkoiset paikat ja ajat, vai onko koko viikko autossa istumista sadetta paossa. 

Kotiin palattua minulla on vielä kaksi viikkoa kesälomaan, hyvä niin. Ehdin toipua telttailusta :D Ja fakta on, että tässä on ollut niin hirveästi menoja, että viikonloppu reissun jälkeen on kesän ensimmäinen vapaa viikonloppuni - heinäkuun viimeisenä viikonloppuna! 

Vapaaehtoishommia ja kesäloman odottelua

 

Kiireinen elämä on jatkunut. Juuri laskin, että kesän ensimmäinen vapaa viikonloppu on kolmen viikon päästä. En muista mitä ohjelmaa oli kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, jotain kuitenkin. Sitten Pirkan pyöräily, siskontyttöjen valmistujaiset, juhannus, European Masters Games, tänä viikonloppuna lauantaina tuplasynttärit ja sunnuntaina European Masters Games, ensi viikonloppuna kavereiden häät, sitä seuraavana ollaan reissussa kaverin kanssa. Olen aika väsynyt. Kesäloman alkuun on 4 työpäivää, ja kunhan saamme kaverin kanssa Norjan-reissumme tehtyä niin kolmeviikkoisen loman kaksi viimeistä viikkoa aion olla hyvin pitkälti kotona. 

Viime viikolle tuli neljä treenikertaa, kaksi pyöräilyä ja kaksi kävelyä. 

Maanantaina pyöräilin Pirkkalan puolelle ja Sarankulman kautta kotiin, 1 h 1 min / 17,82 km / 134. Pääsin matkaan vasta puoli seitsemältä illalla, koska parveketuolimme saapuivat. Puolison tuoli oli niin iso, että paketti ei mahtunut hissiin ja jouduin purkamaan sen. Tuoli itsessään ei myöskään mahtunut hissiin, kannoin sen kotiimme viidenteen kerrokseen. Pahvilaatikon jouduin repimään pienemmiksi palasiksi, että se mahtui keräysastian suuaukosta sisään. Halusin kuitenkin pyöräillä, olkoonkin tällä kertaa lyhyempi reitti. Pirkkalan puolella oli tietöitä, käännyin ehkä liian aikaisin kohti Toiviota ja edelleen Sarankulmaa. 

Keskiviikkona ja torstaina kävelin iltavuoron jälkeen töistä junalle, keskiviikkona 58 minuuttia / 5,95 km / 126 ja torstaina 1 h 4 min / 6,43 km / 124. Ei olisi huvittanut, mutta eipä Orivedellä ole iltakuudelta muutakaan tekemistä, ellen halua istua työhuoneessa lukemassa kirjaa. Päivien mittaan ukkosti ja satoi, pääsin molempina päivinä melkein koko lenkin kuivana. Keskiviikkona satoi viimeisen kilometrin, mutta minullapa oli sateenvarjo mukana.

Perjantaina vein taas aamulla polkupyörän bussilla Orivedelle, iltapäivällä poljin viiden vuorosta Kangasalan kautta kotiin. Viimeksi sama reissu vei huoltamattomalla pyörällä 3,5 tuntia, nyt meni 2 h 48 min. Matka oli noin kilometrin lyhyempi, ajoin vain yhden kerran harhaan Kangasalla mutta huomasin mistä olisi pitänyt mennä ja etsiydyin pääkadulle myöhemmin. Näin ollen en päätynyt ollenkaan bussiaseman "väärälle" puolelle, mistä viimeksi tuli lisälenkki. Olen aina ajatellut että maantiepyörässä renkaat ovat heikoin lenkki, mutta tällä kertaa lähtikin ketju. Sain sen onneksi paikalleen. Pysäytin umpeen kasvaneen metsäautotien alkuun, ja kun olin lähdössä liikkeelle niin huomasin että läheiselle bussipysäkille oli pysähtynyt auto ja minua kohti käveli mies. Hän huuteli että sainko pyörän korjattua, ajatteli että olisi voinut auttaa. Kohdatessamme sanoin että sain korjattua, ja toivon että ketju pysyy ainakin 11 km mikä on matkaa Kangasalan keskustaan, sieltä voisin jatkaa bussilla kotiin. Hän katsoi vielä että ketju näytti olevan kohdillaan eikä hyppelehtivän. Onneksi käytössä oli kevyemmät vaihteet, pääsin kotiin asti. Vasta kotipihalla uskalsin kokeilla, onnistuuko vaihto isommille vaihteille, tuntui onnistuvan. Tuon jälkeen en ole pyöräillyt, joten todellinen testi on vielä tulossa: onnistuuko vaihto rattaalta toiselle vai pitääkö fillari käyttää huollossa. Mietin kertooko se enemmän minusta vai kanssaeläjistä, kun mieleeni ei ollut juolahtanutkaan että joku saattaa pysähtyä auttamaan nähdessään korjauspajani. 

Pakkasin reppuun parit kertakäyttöhanskat, totesin että pyöräilyssä käyttämäni salihanskat eivät tulleet puhtaiksi pyykkikoneessa. 

Viime viikonlopun olin talkoolaisena European Masters Gameseissa, lauantaina kisakaupan kassalla klo 13-18.15 ja sunnuntaina Pyynikillä maantiepyöräilyn liikenteenohjaajana klo 9-15.30. Omat liikunnat jäi väliin. Annan kyllä suuren kunnian kaikille liikenteenohjaajille, se taitaa olla kaikissa tapahtumissa se paskamaisin homma. Tuolla rata oli suljettu kahteen otteeseen, klo 10.45-13 ja klo 13.45-15.15, kyllä ehti siinäkin ajassa kuulla monenmoisia selityksiä miksi juuri kyseisen ihmisen pitäisi päästä juuri sillä hetkellä sulun läpi. Suuri ihmetys ihmisillä oli siitä, että tie oli kokonaan suljettu, kun aina ennen pyöräkisoissa on saanut mennä sopiviin väleihin. Yksi aikoi kuulemma olla poliisiin yhteydessä, että eihän näin voi jättää ihmisiä koteihinsa vangiksi. En viitsinyt alkaa vääntämään, että kyllä tapahtumajärjestäjällä on poliisilta lupa sulkea rata. Selittelin useamman kerran, että nyt taitaa olla sen verran enemmän osallistujia ja sen verran suurella ikähaarukalla + erilaisella nopeudella, että on vaikeampi löytää sopivaa väliä kuin sellaisessa tapahtumassa, missä osallistujat ajavat yhdessä tai kahdessa isommassa ryhmässä. 

Tälle viikolle tuli 4 treenipäivää, 5 treeniä.

Maanantaina tutusti kävellen iltavuorosta junalle, 52 minuuttia / 5,23 km / 121. Kuivana säästyin taas, sade tuli kun olin päässyt asemalle pysäkkikatoksen suojaan. 

Tiistaina jäin Orivedelle, kävimme ystäväni kanssa sauvakävelemässä ja sitten hän vei minut puoli kuuden junalle. Otimme sadetakit päälle jo lenkille lähtiessä, kuumahan niissä tuli, mutta tulivat tarpeeseen kun viimeisen 1,5 km satoi kaatamalla. En saanut hupun nauhoja kireälle, joten perillä huomasin että sadetakin alla takkini oli kastunut. Niin oli kyllä trikoot ja kengätkin litimärät. Kaikkiaan sauvoimme 1 h 11,5 min / 6,9 km / 131. Kaukaa viisaana olin ottanut vaihtolenkkaritkin mukaan, näin ollen kävin lenkin jälkeen lämpimässä suihkussa ja sain vaihdettua kaikki vaatteet kuiviin. 

Torstaina oli myös kovin sateisen oloinen päivä, kävin pitkästä aikaa salilla. Ensin puoli tuntia soutua ja perään puoli tuntia yläkropan treeniä. Pystysoutua, ojentajia, vaakaprässiä, hauiksia, ylätaljaa. 

Perjantaina menin töiden jälkeen talkoohommiin akkreditointiin, työvuoro oli jossain vaiheessa merkitty klo 16-20 mutta suljimmekin klo 19. Lähdin sen jälkeen Ratinan stadionilta Arboretumiin, siellä on kukkiminen kauneimmillaan. Kävelin 58 minuuttia / 5,85 km / 122. 

Eilen matkustimme puolison kanssa junalla Orivedelle, sieltä vanhempieni kyydissä Jämsään syntymäpäiville, takaisin Orivedelle ja illan viimeisellä junalla Tampereelle. 

Tänään talkoilin, oli viimeinen kisapäivä. Alkujaan työvuoro oli klo 9-11, mutta torstaina tuli tieto että toimisto onkin auki klo 14 saakka. Muut lähtivät klo 11-12 välillä, osa ennen vaparikoordinaattorin tuloa ja osa sen jälkeen. Itse lähdin klo 13.15 kun sain siihen luvan, koordinaattori sanoi pärjäävänsä yksin loppuajan. Olin saanut migreenin seurakseni, joten lähdin kotiin ja otin päikkärit. Liikunnat jäi siis tältäkin päivältä pois. 

Ensi viikolle on luvattu kaunista ja lämmintä, luulenpa viihtyväni pyörän selässä - jos vaihteet toimivat. Torstaina tapaamme puolison siskon poikaystävineen sekä kaveripariskunnan, tarkoitus on pelata minigolfia. Torstai on viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, jee! Perjantain olen jo vapaalla, aion silloin mennä tutun pitkän pyörälenkin Kangasalle ja Ruskon sekä Sääksjärven kautta kotiin. Todennäköisesti jo perjantaina matkustamme Orivedelle, josta lähdemme kavereiden kyydillä lauantain hääjuhlaan. Sieltä kotiudumme sunnuntaina, oletettavasti saamme puolison siskolta kyydin Länkipohjan tienhaaraan josta tulemme bussilla. Viikonloppuna tuskin ehdin tai jaksan harrastaa liikuntaa. Juhlien lisäksi uhkana on perinteinen lomanaloitusmigreeni. 

Sitten lähdemmekin seuraavana maanantaina ystäväni kanssa klo 8 junalla kohti lentokenttää. Lennämme Osloon, vaihteeksi reissaamme vuokra-autolla etelämmässä eikä aina vaan pohjoisessa Norjassa. Jonkinlaisia vaelluksia on tarkoitus tehdä, tosin aika monet mitä ystäväni on esitellyt on kyllä hienoihin paikkoihin johtavia mutta 6-8 tuntia kestäviä. Yritämme löytää maltillisia versioita, koska minä en ainakaan jaksa koko päivän kestäneen kävelyn jälkeen tehdä edes lyhyttä vaellusta seuraavana päivänä. Saapa nähdä minne kaikkialle päädytään, tunnetusti ehdimme viikossa paljon! :D 

Leppoisaa heinäkuuta!