maanantai 29. lokakuuta 2018

Yllätysretkellä: jääkauden muovaama Felsenmeer

Viikonloppuna olin pikatreffeillä Saksassa. Kyllä vaan, tässä parisuhteessa pikainen tapaaminen kestää kolme päivää :D Sunnuntaina mietimme aamulla, mitä tehtäisiin. Tulin Suomeen iltalennolla, joten kentällä piti olla vasta viiden - puoli kuuden aikaan. Mies ehdotti Felsenmeeriä, epäröimättä suostuin vaikka en tiennyt mistä on kyse. Enkä tiedä mistä sinne ajettiin, sillä menomatka Ober-Ramstadtista Lautertaliin kesti melkein tunnin, paluumatka vartin. Epäilen että mennessä minua kuljetettiin mahtavien metsämaisemien ja pikkukylien läpi, tullessa ajettiin suorinta mahdollista reittiä.

Ensimmäinen pysähdys oli lyhyt. Parkkeeraaminen oli maksullista, 4 €, maksuvälineenä kävi vain kolikot. Minulla ei ollut lompakkoa ollenkaan (olin lähtiessä kysynyt tarvinko sitä, kuulemma en), miehellä vain yksi euro. Otin valokuvan kiviryppäästä, jota pitkin ihmiset tapaavat lähteä talsimaan ylöspäin. Me jatkoimme matkaa toiselle parkkialueelle, saman rinteen toiselle puolelle. Siellä oli pieni mutta ilmainen parkkialue.

Kahvila, jossa ei käyty sisällä. Mutta täydellinen talo turistikuvaan!


Eri pituisia vaellusreittejä olisi ollut useita, mutta koska meillä oli aikaa vain tunti (sellaiseen äänensävyyn kävi käsky mennä appivanhempikokelaiden luo syömään klo 13) niin kävelimme vain vähän matkaa. Käytännössä kivikkoa pitkin alas ja polkua pitkin ylös. Kiviröykkiöt ovat jääkauden aikaisia, jää on puskenut kivet ylös. Varovasti sai mennä alas, rinne oli varsin jyrkkä. Kivet eivät olleet liukkaita mutta sileäpohjaisilla lenkkareilla oli silti oltava varuillaan. Lisäksi pelkäsin lehtien liukkautta, vaikka ne olivatkin kuivia. 







Kun olimme kavunneet takaisin parkkipaikalle, harmittelin etten ollut älynnyt laittaa mittaria päälle. Nyt se näytti että päivän aktiivisuudesta oli täynnä 39 %. Sanoin että jos se olisi laskenut sykkeeni, niin varmasti olisi tulkinnut kyseessä olleen raskaan treenin ja prosenttimäärä olisi ollut isompi :) Syystuuli oli aika vilpoinen, mutta kiivetessä tuli hiki. Mietin, että kesällä täällä olisi ihanaa; eväsreppu mukaan niin voisi olla koko päivän. Polut ovat enemmänkin teitä, mutta halutessaan ja uskaltaessaan voi liikkua kiviä pitkin. Ainoastaan yhdessä kohtaa kivikko oli aidattu niin ettei sinne päässyt. 


Muuten viime viikkojen liikunta on ollut aika yksipuolista. The TRIP pari kertaa viikossa (edelleen odottaen koska osun ohjelmaan numero 14, Kreikan saaristoon), body pump kerran viikossa, sisäsoutua salilla ennen TRIPpiä. Viime viikolla juoksin yhtenä iltana junalta kotiin, oli jotenkin raskaan oloista. Ja kun suoraan sanon niin työmaat alkavat tympiä.

Ensi viikonloppu on vapaa, silloin aion mennä pitkälle lenkille joko Kauppiin tai Suolijärvelle. Joko juoksu-kävellen tai sauvakävellen, en ole vielä päättänyt. Mäkisiin maastoihin, vähän jo sillä ajatuksella että ne tulevat tutuksi Karhunkierroksella. Kevät oli mielessä myös Felsenmeerissä; mietin että aika paljon saa tehdä mäkilenkkejä, porrastreeniä ja kyykkyä jotta toukokuussa jaksaa edetä rinteitä... 



maanantai 15. lokakuuta 2018

Fiilisliikuntaa ja vuoden 2019 suunnittelua

Oi ihana lokakuu! En muista milloin olisin viimeksi ollut näin iloinen tähän aikaan vuodesta. Mahtava väriloisto puissa, maassa lehtikasoja joita tekee mieli potkia ja joissa haluaa hyppiä... Ja lämmin, olin tänäänkin töissä sisällä t-paita päällä! Kotona käänsin patterit kiinni ja nukuin viime yön parvekkeen ovi auki. Ei tätä lämmintä ja tunnelmallista aikaa kauaa kestä, nautitaan nyt täysillä.

Pirkan Hölkän jälkeen olen viettänyt kiireistä elämää. Viime viikolla oli 6 työpäivää, ja lauantaina lähdin suoraan töistä serkun syntymäpäiville. Juhlapaikkana oli Kortejärven tila Kintulammin luonnonsuojelualueella. Ihana paikka, ajattelin heti että tuonne haluaisin lähteä retkeilemään. Ainoa vaan, että kaupungin bussi jää Sorilaan josta on viitisen kilometriä reitin alkuun. Että jaksaisinko retkeillä / juosta, jos alle kävelen 5 kilsaa bussipysäkiltä, ja jos pitää jäädä voimia sen verran että jaksan lenkin jälkeen kävellä (tai juosta) 5 kilsaa bussipysäkille. Ehkä on pakko pysytellä Kaupin maastoissa, siellä käytiin ystäväni ja hänen koiriensa kanssa kävelemässä keskiviikkona puoli tuntia. Sanoin ääneen, että onpa ihanaa olla metsässä. Päälle uintiä Näsijärvessä ja saunaa Kaupinojalla, veden lämpötila 10 astetta. Torstaiaamuna kävelin Orivedellä ennen työpäivän alkua reilun puolituntisen. Ihana aamu, kuten ylläolevista kuvista näkyy. 

Sunnuntai oli vapaa. Olisin halunnut mennä Pirkkahallille katsomaan Wihan kilometrejä, mutta en vaan jaksanut. Nukuin kellon ympäri, heräsin vasta varttia yli puolenpäivän. Illalla mentiin kaveripariskunnan kanssa bodypump-tunnille. Ohjelma oli uusi, enkä oikein haltsannut painoja. Paljon tehtiin irtopainoilla, tankosarjat olivat silloin lyhyitä. Ensi kerralla täytyy tehdä toisinpäin, laittaa tankoon raskaammat painot ja ottaa käsiin kevyemmät. Tänään kyllä tuntee yläkropassa ja takareisissä, että jumpattu on. 

Nyt illalla juoksin rautatieasemalta kotiin. Ja kas, juoksuhaasteesta täyttyy kohta numero 40, "juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina". Pakko tosin myöntää, että ihan sama tämä on ollut harvakseltaan jos koskaan. Kansi ja areena - työmaan takia yksi kortteli on suljettu jalankulkuliikenteeltä, joten viime ajat olen tehnyt pienen koukun ja mennyt yliopiston vierestä. Viinikan liikenneympyrän seudulla on ollut kevyen liikenteen väylä pois käytöstä jo kuukausia, siellä on tarvinnut koukata asuintalon vierestä Iidesjärvelle. Ratikkatyömaa on tuonut yhden alikulun lisää, joten kesän jälkeen olen välttänyt yhdet liikennevalot. Joskus juoksen kaupalle, ja riippuen siitä mitä kellon minuuttimäärä sanoo olen juossut milloin minnekin ovelle. Mutta valtaosa reitistä on ollut samaa, Iidesjärveä seurailevaa kevyen liikenteen väylää, ja siitä Hervannan valtaväylää jompaa kumpaa puolta. 

Tänään juoksin kaupalle ja kas mitä löysinkään! Poistohyllyä olen katsellut ennenkin, mutta nyt löysin itselleni uudet maastokengät. Mikä tuuri, että sattui olemaan yksi laatikko kokoa 41,5! Hinnanalennus oli raju, ovh 149 € ja nyt hintalapussa 50 €. Olen jo jonkin aikaa katsellut, että vanhoissa Speedcrosseissa alkaa olla kilometrit täynnä:

Ei ole kiva lähteä polulle, jos epäilee kengän pitoa. Nyt on uudet polkukiiturit, tuskin maltan odottaa että pääsen testaamaan niitä. Ja kas kun juuri tänään mietin, Karhunkierroksen tarvikelistaa ylös kirjoittaessani, että tarvitsen uudet maastojuoksukengät. Ihan uskomatonta että löysin ne jo tänään :D Ja halvalla! Karhunkierros 34 km, täältä tullaan! Majoitus varattiin kavereiden kanssa jo kesällä Himos Trailin aikaan, onneksi saatiin osallistuminenkin. Harmi vaan että minä olen eri ryhmässä kuin muut porukastamme. Toiset pääsivät ilmoittautumaan heti kun se oli mahdollista ja pääsivät lähtöryhmään B, minä olin iltavuorossa ja pääsin koneelle vasta pari tuntia myöhemmin, silloin tarjolla oli enää C ja siitä eteenpäin. Mutta mukana kuitenkin!

Mietin myös, että Pirkan kierros kiinnostaisi. Eniten hirvittää hiihto, se on niinkin pitkä kuin 90 km. Jalat varmaan kestää mutta miten kädet, yläkropassani on todella heikosti voimaa. Ja mitä jos ei tule lunta, jos Tampereen korkeudella ei pääse hiihtämään niin miten kuntosalilla voi treenata jaksaakseen hiihtää 8-10 tuntia? Pyöräily ja hölkkä ovat tuttuja aiemmilta vuosilta, joten toinen uutuus olisi soutu. 35 kilometriä ei kuulosta pahalta, ei vaikka pisin matkani salin soutulaitteella on 5 km... Mutta soutu on vasta elokuussa, sitä varten olisi rutosti aikaa treenata. Vastaavia kierroksia on toki muitakin, mutta koska minulla ei ole autoa käytössä niin kaikki täytyy miettiä siltä kannalta että minne pääsen julkisilla.  

Varmoja tapahtumia ensi vuodelle on siis vain yksi. Tai oikeastaan kolme. Pirkan Pyöräily ja Pirkan Hölkkä kuuluvat listalle, vaikka en muita kierroksen lajeja tekisikään. Joku puolimaraton täytyy ottaa mukaan, jos vihdoinkin pääsisin alle kahteen ja puoleen tuntiin. Ja maraton kiinnostaa aina, ehkä ulkomailla syksyllä. Tai Vantaalla, sitä on taas kehuttu kovasti. Wihan kilometritkin kiinnostaa, etenkin non stop - juoksu, ihan vaan sillä että kauanko sitä jaksaisi edetä... Eiköhän tapahtumakalenteri jossain vaiheessa selkiydy :) 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Pirkan Hölkkä 2018

Siinäpä olennainen: pääsin maaliin, juoksukausi päättyi.

Pirkan Hölkän aloitusaikaa oli myöhennetty tunnilla, lähtö tapahtui klo 10. Tarkoittaa sitä, että sain nukkua tunnin pidempään. Aamupalaksi mysliä ja sokeripitoista jogurttia, lempitrikoot jalkaan ja lähtö puoli kahdeksan maissa kohti Keskustoria, josta oli bussikuljetus Valkeakoskelle. Perille tultiin noin klo 8.45. Ensimmäisenä tietysti vessaan, koska vielä ei ollut paljoa jonoa. Sitten sisälle Paviljonkiin, jossa söin eväsbanaanin ja vähän myöhemmin puolikkaan energiapatukan (en jaksanut kokonaista). Puoli kymmenen maissa jätin repun varustesäilytykseen, sen jälkeen tein kevyttä hölkkää ja muutamia nopeita venyttelyjä. Ennen lähtöä oli myös ohjattu alkulämmittely. 

Startti oli tasan kymmeneltä. Lähdin joukon takaosasta, alle viiden tunnin aikaa tavoittelevien "karsinasta". Vähän aikaa saikin kävellä ennen kuin baana aukesi. Alussa on asfalttia, ja tietysti myös ylämäkiä. Lähdin taas liikkeelle sillä linjalla, että kävelen ylämäet, josko sitten jaksaisin juosta niitä lopussa. Katselin seurattavia selkiä, ja asetuin tamperelaisen Team Raholan peesiin. Välillä olin perässä ja välillä edellä, kunnes loppumatkasta jäin jälkeen.

Ensimmäinen 11 km meni noin aikaan 1 h 35 min. Se olikin ainoa hyvin kulkenut pätkä. Meno tuntui kevyeltä, ja välillä olisin ehkä halunnut mennä lujempaakin. En kuitenkaan uskaltanut kiristää vauhtia, koska tiesin että matkaa on jäljellä vähintään kolme tuntia. Kymmenen kilometrin kohdalla iski nälkä. Ja ihan todellinen nälkä, sellainen että maha murisi. Ensimmäinen huolto oli ollut kuuden kilometrin kohdalla Leppäjärventiellä, mutta siinä oli vain vettä ja urheilujuomaa. Toinen huolto Rutajärvellä tuli sopivasti 10,8 kilsan kohdalla. Sitä lähestyessä kaivoin esiin toisen puolikkaan energiapatukasta ja söin sen. Huollossa otin vettä lukuunottamatta kaikkea mitä oli tarjolla: mehua, marjakeittoa ja suolakurkkua. Pätkä tästä huollosta seuraavaan, Vähä-Kausjärvelle oli reissun ehkä vaikein kohta, mietin jopa keskeyttämistä. Päässä heitti, huimasi, mietin että nyt humahti lisäenergiat verenkiertoon. Huolto oli 14,5 kilometrissä, ja muistin että kohta sen jälkeen alkaa polkuosuus, viitisen kilometriä silkkaa polkujuoksua. Tässä kohtaa tarjolla oli vettä ja mhua, jatkoin mehulinjalla. Polun jälkeen hetki metsätietä ja taas huoltoon syömään, Taivalpirtille 19,4 kilsaan. Mehua ja marjakeittoa kului, otin kaksi mukillista kumpaakin. Ja eteenpäin! 

Parinkympin jälkeen tultiin asutukseen, ei tiheään mutta kuitenkin sellaiseen että juostaan sora- ja asfalttitien reunassa, ja varotaan tiellä liikkuvia autoja. Tätä riittää riittämistään... Ja ylämäkiä on! Mietin, että mitä taas teen täällä mäkisissä maastoissa, varsinkin nyt kun kesällä en juossut juuri ollenkaan, ja elokuun jumppasin saadakseni treenikassin. Oikeasti asfalttia ei ole niin paljon, se vain tuntuu kauhean pitkältä pätkältä. Vormiston huoltopisteellä 25,2 kilometrissä otin energiageelin. Piti ottamani vettä sen kanssa, mutta vesi olikin lämmitettyä niin en saanut koko mukillista alas. Siispä taas mehua ja marjakeittoa kehiin! 

Hervanta on tuttu ja kohtalaisen rakas lenkkimaasto mutta tänään se oli harvinaisen ärsyttävä. Ensin ihana pitkä alamäki, sitten ylämäkeä ylämäen perään. Välillä teki mieli seisahtaa keskelle mäkeä; jalat olivat niin väsyneet että tuntui ettei jaksa edes kävellä. Jouduin kävelemään jo tasaisellakin. Viimeinen huolto Hervannassa 29,2 kilometrissä oli tiukan ylämäen päällä. Vielä viimeiset mehut ja marjakeitot, jotta jaksaa maaliin. Se on kuitenkin pääosin ylämäkeä... Pieniä polkupätkiä oli mukana, tuntui että niissä jaksoin hölkätä ylämäetkin, muuten en. Viimeinen alamäki oli onneksi pitkä, siinä puristin vauhtia ja koitin saada askeleen rullaamaan. Ohitin vielä muutamia ihmisiä. Viimeiset sadat metrit ovat ylämäkeä, pakko oli vielä kävellä mutta maaliin menin juosten. Mitali kädessä oli pakko istua hetkeksi alas ennen varusteiden hakua. Jalat olivat ja ovat edelleen kipeät. Vasemmassa jalassa alkoi varpaan suonenveto kolmessakympissä, se vaivaa edelleen. Parinkympin kohdalla alkoi satunnainen kylkipistos, se ei onneksi estänyt juoksua mutta viilteli aina välillä. 

Nyt on superväsynyt olo, mutta myös melko tyytyväinen. Matkaa oli Polarini mukaan tasan 33 km, virallinen loppuaika on 4.52,40. Omalla mittarilla sain 3 sekuntia enemmän :D Huonoin aika kolmesta Hölkästäni mutta tasaista on ollut: ensimmäinen 4.51,15, toinen 4.51,58. Että siis vajaan minuutin jäin viime vuoden ajasta, luulin olleeni paljon hitaampi! Nyt tietysti vähän kaivelee... Muistin että paras aikani olisi ollut jotain 4.45, jos olisin muistanut oikein niin varmasti olisin jossain kohtaa saanut kiristettyä puolitoista minuuttia. Jossain alamäessä muutama vauhdikkaampi askel, huolloista liikkeelle hitusen nopeammin, lähdössä reunaan että pääsee ottamaan juoksuaskelia aikaisemmin... 

Juoksukausi oli tässä, nyt touhuan kaikenlaista muuta ja seuraavaan kauteen alkaa treenit marraskuun puolivälissä. Varmasti lenkkeilen tässä välissä, mutta se on täysin fiiliksen mukaan, ei ohjelmaa noudattaen. Mietin, että valitsinko juoksuun väärät kengät. New Balanceni (Fuel Core Urge) ovat ihanat jalassa, mutta niissä on aika vähän vaimennusta. Olen juossut ja kävellyt niillä muutaman kuukauden aikana kohtalaisen paljon, eli eivät ole uusi tuttavuus jaloilleni. Ehkä kesäajan vähäinen juoksumäärä on osaltaan syynä sekin, että jalat ovat koko matkalta kipeät, huomattavasti kipeämmät kuin minkään asfalttimaratonin jälkeen. Kotimatkalla vaihdoin bussia Koskipuistossa, niin kaikki ikivanhat mummotkin kävelivät lujempaa :D 

perjantai 5. lokakuuta 2018

Juoksua Central Parkissa, pyöräilyä Manhattanilla

Kuten otsikosta voi päätellä, kävin New Yorkissa :) 7 tunnin aikaero vähän jännitti, mutta sinne suuntaan turhaan. Lähdimme ystäväporukan kanssa matkaan keskiviikkona 26.9. Lehto starttasi Helsingistä iltapäivällä, ollen perillä - paikallista aikaa - reilua tuntia myöhemmin :D Kentällä meni paljon aikaa, siihen vielä päälle tunnin metromatka Manhattanille. Käytiin nopeasti syömässä ja sitten nukkumaan. 

Torstaiaamuna olimmekin virkeinä silmät auki klo 5.30. Onneksi hotellin vieressä oli kulmakauppa, joka oli auki kellon ympäri. Saimme haettua aamupalan sieltä. Puoli kahdeksalta lähdimme liikkeelle kohti Keskuspuistoa, joka oli vain parin korttelin päässä hotellista. Johtunee korkeista taloista, että satelliitit löytyivät hitaasti. Juuri olimme päässeet Keskuspuiston kulmalle, kun yhteys löytyi. Hölköttelimme 8,16 km aikaan 1 h 6 min. Keskisyke 146 ja keskivauhti 8.11. Kuljimme hissukseen, välillä kävellen. Jacqueline Kennedy Reservoirilla oli pakko ihailla maisemaa. 

Samalla mietittiin, että ankeaa jos on vain tämä yksi puisto. Kuitenkin tuolla reilun tunnin lenkillä kiersimme aika ison osan reunapoluista. Ihmettelimme ihmisten valtavaa määrää. Että missä välissä porukka käy töissä, kun puoli kahdeksan ja yhdeksän välillä puiston tiet ovat väkeä tulvillaan. Lisäksi nurmialueilla vilisi koiria ulkoiluttajineen. Koirahullut ystäväni olivat tietysti haltioissaan :) Hauska sattuma, että meillä kaikilla oli juoksulenkille varattuna pinkki paita. Saimme osaksemme naurahduksia sekä huudahduksen "ladies in pink!"

Seuraavina päivinä keskityimme ostoksiin sekä nähtävyyksiin. Kävelyaskeleita tuli 20000-40000 päivässä. Sunnuntai oli viimeinen kokonainen päivämme kaupungissa. Silloin vuokrasimme pyörät. Tarkoitus oli ajaa Manhattanin ympäri rantoja seuraten, "oikealta rannalta" koukata Keskuspuistoon, kiertää se ja palauttaa pyörät. Vartti meni suunnitelman mukaan, sitten tuli stoppi. Manhattanin eteläkärjessä olikin katuja suljettuna juoksutapahtuman vuoksi. Kyseessä oli jokin "tunnel race", jolla kunnioitettiin syyskuun 2011 terrori-iskun yhtä sankaria. Eräs palomies oli juossut täysissä varusteissa tunnelia pitkin kaksoistorneille pelastamaan ihmisiä. Hän oli kuitenkin menehtynyt. Niinpä kaupungissa juostaan vuosittain tämä muistojuoksu. Harmi ettemme tienneet asiasta, olisi voitu kokeilla pääsisikö osallistumaan. (Sunnuntaina olisi ollut myös Bronxin 10 mailin juoksu, mutta se olisi ollut liian pitkä ajatellen tulevan sunnuntain Pirkan Hölkkää.)

Taluttelimme pyörät 9/11 Memorialille, ja siitä edelleen ihan joen rantaan. Näin pääsimme kiertämään suljetut kadut ja jatkamaan matkaa. Maisemat olivat hienot ja sää upea, mutta muuten pyöräily ei ollut kovinkaan nautinnollista. Rannassa meni pyöräkaistat, mutta niillä oli valtava määrä kävelijöitä ja juoksijoita. Monet juoksijat kaartoivat jalankulkupuolelta pyöräkaistalle niin, että eivät yhtään vilkaisseet tuleeko pyöriä. 

Kun käännyimme YK:n päämajan luota kohti Keskuspuistoa, pyöräkaistat harvenivat ja piti ajaa ajoradalla. Yhden ystävän kanssa oli aika epätodellinen fiilis. Hän sanoi, ettei uskalla pyöräillä Helsingin keskustassa - aloitti sitten kaupunkiajon New Yorkissa! :D Ajoradalla oli kuitenkin turvallisemman tuntuista kuin pyöräkaistoilla. Autokaistoja oli yhteen suuntaan kolme rinnakkain, niin että reunimmainen oli varattu parkkeeraukseen. Pysäköityjen autojen ja seuraavan kaistan välissä oli varsin leveä baana vapaana, siinä oli hyvä ajaa. Lisäksi autot kunnioittivat pyöräilijöitä.

Kaksi joukosta ei halunnut lähteä Keskuspuistoon, toiset kaksi halusivat. Minä lähdin; toisaalta oli ihanaa nauttia auringosta ja maisemista, ihanaa ajaa pyörällä, toisaalta vaihtoehtona olisi ollut kauppojen kiertäminen mikä ei olisi ollut lompakon kannalta yhtään niin kivaa. Ajoimme puistossa sen reunalla olevaa pyöräkaistaa, kiersimme sen osan mikä juoksulenkillä jäi väliin. Loppumatkasta alkoi olla kauhea nälkä ja jano, voimat vähissä. Saldona 31,8 km johon käytimme 2 h 10 min. Paitsi että pari kertaa unohdin laittaa mittauksen takaisin päälle, kun tauotin sen liikennevaloissa. Eli puuttuu ehkä 10-15 minuuttia. Mutta jotain dataa sain kuitenkin :) Vauhti ja syke oli todellista sunnuntaipyöräilyä, 14,6 km/h / 104, mutta niin sen pitikin olla tällä lenkillä. 

Kotiinlähtö oli maanantaina alkuillasta, laskeuduimme Helsinkiin tiistaiaamuna. Yö jäi tavallaan väliin. Otin päikkärit tiistaina, 2,5 h, olisi mennyt kauemminkin mutta oli herätyskello soimassa. Tiistain ja keskiviikon vastaisena yönä nukuin liki 9 tuntia. Sitten onkin kaksi seuraavaa yötä mennyt heikommin. Puoliltaöin olen ollut ihan virkeä, ja kello soinut aamuisin 6.30. En tiedä, voiko vielä syyttää aikaeroa, ehkä. Tänään kävin töiden jälkeen GoGon baletissa, herättelemässä keskikehon hallintaa ja tasapainoa. 

Pahinta on varmaankin se, että nyt viikonloppuna en ehdi levätä ollenkaan. Huomenna lähden aikaisin aamulla kohti Turkua ja kirjamessuja, bussi lähtee linja-autoasemalta kahdeksalta. Takaisin se on 20.20, eli olen kotona iltayhdeksän aikaan. Sitten sunnuntaina on Pirkan Hölkkä, kuljetus lähtee Keskustorilta n. klo 8.15. Onneksi hölkän alkuaikaa on siirretty tunnilla myöhemmäksi, nyt lähtö on klo 10. Tavoitteena on tulla maaliin nopeammin kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta hiukan pelottaa miten käy. Kesäkuumuuden aiheuttama juoksemattomuus sekä tämän viikon väsymys ja kiireet saattavat vaikuttaa tekemiseen paljonkin. Eli juoksuun on tavoite, mutta samalla tiedostan että siitä saattaa tulla yli viiden tunnin metsäretki. Kävi miten kävi, tämä on kesän viimeinen juoksutapahtuma. Sitten tuolla marraskuun puolimaissa starttaan treenit kohti ensi kevään Karhunkierrosta. Paikkaa sinne ei vielä ole mutta majoitus on varattu :D

Loppuun vielä muutama räpsy lomalta. Hemulin kirjahyllyyn tulee yksityskohtaisempi matkajuttu, kunhan sen kerkiän kirjoittaa.

Minä sitten tykkään rakennuksista, joissa on jokin juju.



Näkymä Empire State Buildingistä. En pelkää korkeita paikkoja mutta en pidä pitkistä hissimatkoista alaspäin
Woodsburyn outlet-kylä tunnin bussimatkan päässä. Jestas mikä vehreys!





tiistai 2. lokakuuta 2018

Juoksijan valinnat


Jannan askeleet - ja Matkalla maratonille - blogeista huomasin tämän hauskan "pikavalinta"-idean :)'

Hidas aamu vai ylös, ulos ja lenkille? Olen yökukkuja ja huono nukkuja. Iltaisin saattaa väsyttää jo kahdeksalta, mutta kun sammutan valot niin päässä sinkoilee ajatuksia. Satunnaisesti kun pidä mittaria ranteessa niin aina se kertoo että uni on kokenut useita keskeytyksiä, ja yleensä määräkin on riittämätön. Lisäksi usein aamulla herätessä on nälkä, joten syön ennen kuin lähden kotoa yhtään mihinkään. 

Musa korvissa vai ilman? Ensimmäisen juoksuvuoden treenasin yhdessä kaverin kanssa, jutellessa ei tarvinnut musiikkia. Lisäksi puhelimeni on yhtä vanha kuin juoksuharrastukseni, siihen ei taida edes saada ladattua mitään, koska muisti on koko ajan lähes täynnä.

Yksin vai kaverin kanssa? Lyhyet lenkit ovat osa työmatkaa, ne menen aina yksin. Minulla on kaksi vakiolenkkikaveria, mutta molemmilla on ollut jalkavaivoja viime kuukausina ja vuosina. Yksittäisiä lenkkejä olen tehnyt kaverin kanssa, mutta suurimman osan yksin. Yhteislenkkejä on varmasti tarjolla, mutta aika harvassa on niitä jotka mennään 8.30 min / km vauhdilla. 

Juoksu vai pyöräily? Pururata on yksi lempipaikoistani, oli se missä tahansa. Ja etenkin syksyn raikkaassa ilmassa se on ihan ykkönen.

Sali vai ryhmäliikunta? Viihdyn tankojen ja vapaapainojen kanssa. Pidän yksinkertaisista liikkeistä ja tietystä toistomäärästä. Ryhmäliikuntatuntini tahtovat painottua joogaan ja liikkuvuusharjoitteluun. 

Tiukka ruokavalio vai fiiliksen mukaan? Minulla on keittiön kaapin ovessa juoksuvalmennuksesta saatu ruokavalio-ohjelma, mutta se on ohjeellinen eikä määräävä. Mielestäni se antaa hyvän kehyksen sille, kuinka paljon pitää syödä kun harrastaa juoksua. Se on terveellinen perusta, jolle on hyvä rakentaa. Mutta koskaan en voisi noudattaa ohjelmaa, jossa minun olisi tyyliin syötävä neljä päivää putkeen aamulla ja iltapäivällä rahkaa mehukeitolla, päivällä ja illalla kanaa, kasviksia ja hippunen riisiä. 

Meal prepping vai suoraan pannulta? Yksin asuvana tulee tehtyä usein se yhden hengen annos. Eväsruuat teen erikseen. 

Lisäravinteet vai ilman? Talvella D-vitamiini, muuten pärjään ilman. 

Palautusjuoma vai banaani? Ihan vaan siksi, koska banaani on niin hyvää. 

Kahvakuula vai käsipainot? Koen, että kahta käsipainoa on helpompi nostaa kuin kahta kahvakuulaa. Ehkä eniten käytän salilla levypainoa, se on hyvä kaveri esimerkiksi maastavetoon ja sivutaivutuksiin.

Vatsat vai punnerrukset? Heikko yläkroppa... Ehkä olisi pitänyt sanoa punnerrukset, koska niitä pitäisi tehdä enemmän kuin mitä nyt teen. 

Burpeet vai askelkyykkyhypyt? Ihanan kamala liike.

Venyttely vai foam roller? Voisin sanoa molemmat, mutta rullailu on kuitenkin epäsäännöllisempää. Viiden minuutin venyttely tulee tehtyä joka ilta, joskus pidempikin. 

Protskupatukka vai protskujuoma? Täyttävämpi ja nakuvaihtoehtoja on enemmän. Tosin patukoissa on aina syynättävä ravintoseloste tarkkaan, koska osa on hirveitä sokeripommeja, pahempia kuin suklaapatukat. 

Hyvä fiilis vai tulokset? Tähänkin voisin sanoa molemmat, koska itselläni ne kulkevat käsi kädessä. Pelkkä maaliintulo ei takaa hyvää fiilistä, kun kuitenkin salaa haluaa aina parantaa aiempia aikoja. Toisaalta, kun treenaa hyvällä fiiliksellä niin saavuttaa tuloksia myös treenikaudella, ei pelkästään tapahtumissa.