Maailmancup-turnee Norjassa - ja lisää pyöräilyä

 

Norjan-reissu tehtiin viime viikolla, paljon ehdittiin ystäväni kanssa nähdä vaikka ajokilometrejä tuli normilomaa vähemmän ja vaikka tällä kertaa ei suoritettu. Matkareittikin eli vielä reissun jo alettua. Tarkkaan seurattiin sääennusteita, ja maanantaina ajettiin Lillehammeriin. Siellä oli Olympiapuistoon tehty kesäksi leirintäalue, yövyimme siellä ja kävimme kävelyllä rullahiihtoradalla. 

Leirintäalue oli tosi hassu, telttapaikoille piti ajaa tunnelin läpi, vieläpä ylämäkeen niin ettei nähnyt yhtään mitä tunnelin jälkeen on vastassa. Siellä oli lyhyt alamäki, josta piti kääntyä ja ajaa rullahiihtoradan yli telttapaikoille. Aamulla oli hassu olo, kun kömmimme teltasta ja muutaman metrin päässä oli hiihtäjä. Puiden takana oli ampumapenkka, missä joku paukutti sarjoja illalla puoli kymmeneen asti ja toiset aloittivat aamulla ennen puolta yhdeksää :D 

Ystäväni oli kertonut Beitostølenin olevan lähellä (=150 kilsan päässä); mielessämme alkoi viritä idea maailmancup-turneesta. Koska Beitostølen on 900 metrin korkeudella, emme uskaltaneet yöpyä ulkona. Ensimmäisenä yönä oli satanut vettä niin että telttamme oli kastunut hiukan sisältä, samoin makuupussit jalkopäistä. Sääennuste yöksi sanoi + 3 astetta ja vesisadetta, joten buukkasimme ylimääräisen hotelliyön. 

Keskiviikkona ajoimme Beitostøleniin, teimme siellä rullahiihtoradan kupeessa trangialounaan. Sää oli kylmä ja sateinen, joten emme lenkkeilleet. Paikkana Beitostølen vaikutti tosi kivalta, rakennukset toivat mieleen Kilpisjärven ja vähän väliä oli parkkialueita mistä pääsisi patikkapoluille. Tosi paljon oli pyöräilijoitä, kaiken ikäisiä, korkealle nousevilla vuoristoteillä.

Iltapäivällä ajoimme 1400 metriin nousevan vuoristotien, ja illalla leiriydyimme Gaupnen kylään. 

Torstai oli ajopäivä, onneksi, sillä pitkin päivää satoi. Välttelimme tietulleja ja ajoimme pikkuteitä, siksi matkanteko oli hidasta. Toisaalta se myös mahdollisti pysähtelemään uimaan, sauvakirkkoja katsomaan jne. Illalla aloimme etsiä leirintäaluetta, ensimmäinen oli jotenkin niin outo - emme edes saaneet selville onko se auki - ja toisessa telttapaikat olivat suorassa auringonpaisteessa lasten leikkipaikan vieressä, niin että aloimme vaipua epätoivoon. Tavoite oli ollut että teltta on pystyssä iltaseitsemältä, siitä myöhästyttiin. Kartasta löysimme Hokksund Campingin, joka oli valtavan suuri ja lähinnä matkailuautoja palveleva leirintäalue. Sinne jäätiin kun ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Alueen karttaa emme saaneet vastaanotosta mukaan, olimme kuulleet että toinen teltta-alue on täynnä mutta toisessa on kaksi vapaata paikkaa. Näimme telttasymbolin ja parkkeerasimme siihen alueelle, hämmentävää oli että reunassa oli kaksi telttaa mutta kaikki muut reunapaikat ja pari kohtaa keskeltä olikin matkailuautojen valtaamia. Törkkäsimme kuitenkin telttamme tähän. Sade taukosi juuri siksi aikaa että saimme teltan pystytettyä ja ruuan tehtyä, syöminen piti kuitenkin hoitaa autossa. Myöhemmin illalla aurinko tuli esiin.

Olimme vajaan tunnin ajomatkan päässä Drammenista, joten suuntasimme sinne perjantaina aamupalalle. Ystäväni kaivoi esiin YouTube-videoita, yritettiin katsoa mistä sprinttirata menee. Huonosti näkyi, mutta myöhemmin löysimme karttakuvan johon latu oli merkitty punaisella viivalla. 

Drammenista oli vajaan tunnin ajo Osloon, ja sade alkoi välittömästi kun pääsimme perille... Holmenkollen-kävelyn sijasta menimme saunaan ja uimaan keskustan Sukkertoppeniin. Buukkasimme yöksi vielä yhden ylimääräisen hotellimajoituksen. 

Lauantainakin satoi aamulla ja päivällä. Siirsimme tavaramme ja automme hotellista toiseen, sitten menimme metrolla keskustaan ja ostimme liput kiertoajelubussiin. Kierros loppui kaatosateessa, joten menimme hotellille hengailemaan. Illaksi kirkastui, joten lopulta pääsimme seitsemän aikaan kävelemään Holmenkollenille :)

Viikko sitten sunnuntaina matkustimme kotiin. 

Tämän viikon olenkin ollut kotona. Treenejä tuli neljä, joista kaksi pyöräilyä ulkona, yksi sisällä ja lisäksi yksi kävelylenkki. 

Heti reissun jälkeen maanantaina en jaksanut liikkua. Mutta tiistaina tein tutun pitkän pyöräilyn, Kangasalle ja Sääksjärven kautta kotiin, 2 h 27 min / 47,83 km / 142. Viimeisillä kilometreillä mietin, että mitäpä jos joku kerta menisin tämän toiseen suuntaan, eksyisinkö? 

Keskiviikkona menin illalla kävelylle Arboretumiin, hyvä aika kun ei ollut ruuhkaa. Nyt on puisto kauneimmillaan. 1 h 8 min / 6,98 km / 126.

Perjantaina kävin ensin katsomassa Pinninkadulla purkutaidetalon, hauska että taidenäyttelyyn on jonoa :) Näyttelyn päätyttyä koko talo puretaan. Hienosti oli tila täytetty monen eri taiteilijan ja tyylin voimin. Sadetta ja ukkosta pakenin salille, jossa pyöräilin 1 h 15 min / 27,8 km / 125. 

Eilen oltiin puolison kanssa elokuvissa ja ulkona syömässä.

Tänään lähdin puoliltapäivin pyöräilemään, heti alusta tuntui että nyt ei ole niin sanotusti poljin syönnillään. Pyöräilin Pyhän reittiä, mutta tein Rajasalmen sillan jälkeen koukkauksen Tesomalle. Alunperin piti mennä Haukiluomaan asti, mutta yhdessä risteyksessä ei ollutkaan kevyen liikenteen väyliä kummallakaan puolella Haukiluoman suuntaan menevää tietä, joten päätin jättää reitin etsimisen toiseen kertaan. Alkumatkasta oli kyllä vastatuulta, mutta loppupuolella tuntui silti ettei oikein tasamaallakaan jaksa polkea. En tiedä miksi, eilen on ollut välipäivä eivätkä viikon treenit ole olleet raskaita tiistaita lukuun ottamatta. Yö oli hyvä, keskisyke oli 58 mikä on mulle tosi matala, ja unta riitti liki 9 tuntia. No, aina ei kulje mutta tulipa tehtyä. 1 h 29 min / 28,27 km / 145. 

Ensi viikko on tällä erää viimeinen lomaviikko. En ole tehnyt mitään suunnitelmia. Nukun aamuisin pitkään, kirjoitan, pyöräilen jos sää sallii, juostakin voisi pitkästä aikaa, vähitellen ehkä alan rakentaa seuraavaa x viikkoa kestävää juoksuohjelmaa. Tarkoitus on kuitenkin ottaa yhä rennosti ja kerätä voimia työsyksyyn, ei suorittaa. 

Iloa loppukesän päiviin ja vähitellen pimeneviin iltoihin!

Pyöräilyä ja lisää pyöräilyä

 

Lämmin viikko sisälsi 4 treeniä, kolme kertaa kävin pyöräilemässä ja kerran kävelemässä. Pyörälenkit olivat melkein samat, vain viimeiseen tein lisälenkin.

Maanantaina lähdin liikkeelle heti töistä kotiin päästyäni, pyöräilin Pyhä-reittiä eli menin Hatanpään ja Härmälän kautta Pirkkalaan, sieltä Rajasalmen sillan kautta Villilään ja Pispalan valtatietä kotiin. 1 h 22 min / 26,07 km / 136. Olin edellisen lenkin - ja ketjun paikalleen laittamisen - jälkeen kokeillut vaihteiden toimivuutta ja kotipihassa testannut että isompi vaihdevalikoima menee "päälle". Nyt en uskaltanut kokeilla saisinko pienemmät käyttöön, onneksi reitti oli niin tasainen että isommilla vaihteilla pärjäsi, myös reitin ainoassa kunnon ylämäessä eli Pispalanharjun nousussa. 

Tiistaina kävelin iltavuorosta junalle, 57 minuuttia / 5,75 km / 126. 

Keskiviikkona kävimme töiden jälkeen puolison kanssa syömässä Pure Bitessä, sen jälkeen kävelimme kotiin ja sitten lähdin pyöräilemään. Mietin kuinka järkevää on harrastaa liikuntaa heti aterian päälle, mutta arvelin ettei se niinkään pyöräilyssä tunnu. Sama lenkki kuin maanantaina, 1 h 22 min / 26,36 km / 139. 

Torstaina tapasimme puolison siskon miehineen ja heidän serkkunsa, pelasimme Pirkkalassa kierroksen minigolfia ja sen jälkeen menimme serkun luo syömään. Kotona olimme yhdeksän maissa illalla. 

Perjantaina olin ensimmäistä päivää kesälomalla. Alunperin tarkoitus oli mennä pyöräilemään Kangasala-Rusko-Sääksjärvi-keskusta -lenkki, mutta totesin etten ehdi. Heräsin aamulla klo 9.30, ja klo 11 lähdimme puolison kanssa Laukontorille lounaalle. Meillä oli European Masters Gamesin talkoolaisten päätösjuhla Ratinassa klo 16, joten lounaan jälkeen en ehtinyt 2,5-tuntiselle lenkille niin että jäisi aikaa ensin käydä täyttämässä pyörän renkaat ja lenkin jälkeen käydä suihkussa. Menin jälleen Pyhäjärvi-kierroksen, tein kuitenkin pienen lisälenkin Epilään ja Lielahteen. Tulin keskustaan Rantatietä pitkin enkä Pispalan valtatietä. 1 h 32 min / 30,04 km / 137. Nyt uskalsin käyttää matkan aikana sekä isompia että pienempiä vaihteita, vihdoinkin luotan siihen että vaihto onnistuu ilman ketjun putoamista. 

Pyöräily on kyllä kivaa hellekelin puuhaa, tehdessä ei tule hiki vaikka sitten onkin hirveä hiki pitkään sen jälkeen. 

Eilen matkustimme puolison kanssa Orivedelle ja ystävien kyydissä puolisoni serkun häihin. Siinä meni koko päivä, takaisin ystävien luona olimme aamulla puoli neljän maissa. Tänään kyllä tuntuu kropassa, että eiliseen on kuulunut sekä korkokengät että alkoholipitoisia juomia... Nukuin aamulla klo 11 saakka, mutta syke on ollut 82. Heräsin pari kertaa vessaan ja muutaman kerran muuten. Nilkkaa koukistaessa tuntui siltä että pohkeet kramppaavat pian. Onneksi nyt on kesän juhlat ohi! 

Illan olen pakannut, lähdemme huomenna ystäväni kanssa viikoksi Norjaan. Juna lentokentälle lähtee klo 8. Lennämme Osloon josta meillä on vuokra-auto varattuna. Olimme suunnitelleet lähtevämme Lillehammeriin ja sitten Jotunheimin kansallispuistoon, mutta sääennuste sanoo sadetta koko viikoksi. Teimmekin uuden suunnitelman että lähdemme etelään Stavangeriin, siellä pitäsi olla välillä myös aurinkoa. Saatamme palata Osloon jo torstaina, ja vaihtaa päivittäisen paikanvaihdon pitkäksi viikonlopuksi kaupungissa. Teltassa on kuitenkin tarkoitus yöpyä mahdollisimman paljon. Sen näkee sitten reissun jälkeen, ollaanko löydetty aurinkoiset paikat ja ajat, vai onko koko viikko autossa istumista sadetta paossa. 

Kotiin palattua minulla on vielä kaksi viikkoa kesälomaan, hyvä niin. Ehdin toipua telttailusta :D Ja fakta on, että tässä on ollut niin hirveästi menoja, että viikonloppu reissun jälkeen on kesän ensimmäinen vapaa viikonloppuni - heinäkuun viimeisenä viikonloppuna! 

Lisää lämmintä - ja kävelyä

K

Kyllä tarkenee; eilistä lukuunottamatta on ollut hellettä jatkuvasti. Parhaimmillaan 31 astetta. Illalla kymmenen jälkeen viilenee (23 astetta), mutta silloin on jo pimeää. Enkä vielä elokuussa halua treenata pimeällä... Viime viikolla kävelin taas ahkerasti, neljä lenkkiä, yhteensä 30 km / 5 h. Tarkoituksella, sanoin sunnuntaina että menen 7 km jotta saan 30 täyteen. 29 olisi ollut kamalaa... :D Sunnuntain lenkki oli kummallisin tähänastisista. Tai ehkä pikemminkin hassuin. Lähdin kohti luonnonsuojelualuetta, tarkoittaa että ensimmäiset 2 km oli silkkaa ylämäkeä, kilsa asfaltilla ja kilsa metsätiellä ja polulla. Sen jälkeen 700 metriä tasaista metsätietä, jota seurasi piiiiitkä alamäki, noin 3 km. Loppuun sitten vähän reilu kilsa suht tasaisella asfaltilla. Sykelukemat on hauskat: eka 2 km keskisyke 137, maksimi 163. Tasainen pätkä 133 / 156. Alamäki 114 / 132 ja lopputasainen 118 / 130. Mietin että jos joskus tekisin tuon alun mäkijuoksuna mutta ei taida kannattaa. Koska jos kävellessä maksimi on 163, niin paljonko korkeampi se olisi juostessa. Olisin ehkä ihan naatti jo ennen mäen loppua. 

Viime torstaina teimme päiväretken Bremeniin. Kaunis kaupunki! Postauksen aloituskuva on sieltä, kävelimme joen vartta noin 2,5 km keskustasta jalkapallostadionille ja samaa reittiä takaisin. Lisäksi kuljimme Viertel-korttelissa sekä turistikansoitetulla Schnoor-alueella. Yllä oleva kuva on Viertelistä. Pidän kovasti siitä, kuinka vihreää Saksan kaupungeissa on. Lisäksi kevyt liikenne on kuningaslaji, autot antavat aina tietä. 

Tällä viikolla olen tehnyt vasta yhden lenkin, eilen kävelin 6 km. Toisaalta, tänään kävelimme puolitoista kilometriä keskustaan pesulaan, sieltä puoli tuntia ostamaan pahvilaatikoita miesystäväni muuttoa varten, sitten tulimme bussilla keskustaan pesulaan, ja kävelimme puolitoista kilometriä kotiin pyykkien ja pahvilaatikoiden kanssa. Mittarini näytti täsmälleen kotiintulohetkellä, että 100 % päivän aktiivisuudesta on täynnä.

Eilen kävelimme tavallista kauemmas kauppaan. Syy on yksinkertainen, suosikkimysliämme ei saa lähi-Pennysta. Mutta mikäs sinne tallustellessa, yksi reitti vie siirtolapuutarha-alueen vierestä, ja minun oli tietysti pakko pysähtyä ottamaan turistikuva yhdestä sisäänkäynnistä. On vaan niin ihanan vehreää ja idyllistä! Palasimme kotiin toista reittiä, ja seuraava kuva oli otettava talosta, jota olen katsellut monta kertaa:

Lähinnä väritys. Täällä voi ilmeisesti olla minkä tahansa värisiä taloja. Lisäksi on aika hauskaa, että monet talot ovat saman kokoisia, eikä niistä oikein tiedä ovatko ne kerrostaloja, usean perheen taloja vai yhden perheen omakotitalo. Toki voi olla, että samassa talossa asuu useampi sukupolvi, mutta silti. 

Olin miettinyt, että josko tällä viikolla pääsisi juoksemaan. En taida kuitenkaan uskaltaa. Jalkani on alkanut oireilla. Ensimmäinen merkki oli varpaan tunnottomuus, joka alkoi heti Karhunkierroksen jälkeen. Sitten varvas oli samaan aikaan tunnoton ja kipeä, niin että juuri oli kipeä ja pää tunnoton. Nyt se on vain kipeä. Ei jatkuvasti, mutta esimerkiksi aamulla kun lähtee liikkeelle niin heti tuntuu kun laittaa painoa päkiälle. Kävelylenkin jälkeen tuntemus on sellainen, kuin varvas olisi kaksinkertainen muihin nähden (kyseessä on isovarpaan viereinen varvas vasemmassa jalassa). Päkiässä tuntuu kipeä kohta niin päällipuolella kuin jalkapohjan puolella. Olen vähän sillä mielellä, että pitänee käydä lääkärissä kunhan täältä kotiudun viikon päästä. 

Tämän viikon muu liikunta on vielä arvoitus. Huomenaamuna heräämme kahdeksalta siivoamaan; miesystäväni asunto menee myyntiin ja vuokranantaja on tulossa katsomaan sitä päivällä. Pikkuhiljaa on alettava pakkaamaan laatikoihin sitä tavaraa, jota mies vie vanhempiensa asunnolle. Ja jos roskien keräys tulee ennen kuin lähden takaisin Suomeen, laitamme huonekalut palasiksi ja roudaamme ne pihalle (neljännestä kerroksesta, 61 rappua, ei hissiä). Eli liikuntaa tulee jonkin verran ilman varsinaista lenkkeilyäkin :) 

Ensi viikolla palaan kotiin keskiviikkona, ja heti perjantaina on tarkoitus lähteä kahden kaverini kanssa polkemaan Saariston rengasreitti. Elän toivossa, että jalkavaiva ei pahene, ja että se ei ärsyynny polkemisesta. Jos käyn lääkärissä ennen tuota reissua, sen on tapahduttava torstaina. Toisaalta voisi olla viisasta käydä, puhutaan kuitenkin että vaiva on alkanut toukokuun lopulla ja pahentunut viimeisen parin viikon aikana. Jotain rasitusjuttua se lienee taas. 

Tällaista kuuluu tällä erää. Olemme yhden läppärin varassa, joten voi olla että postaan seuraavan kerran vasta Suomeen palattuani. Mutta samaa kuulunee tässä välissä, hellelukemia ja kävelyä. Suunnilleen joka toinen päivä mies tekee ruokaa kotona ja joka toinen päivä lounastetaan ulkona. Kotona tehdään paljon salaatteja, lisäksi aamu- ja iltapala ovat hedelmiä, jogurttia ja satunnaisesti mysliä. Ruokajuomat kaupungilla ovat mielenkiintoisia, kuvassa yllä saksalainen spesiaali KiBa, eli Kirsch-Bananennektar, eli kirsikka-banaanijuoma. Hyvää mutta sen verran makeaa että ei toimi ruuan kanssa vaan tekee entistä janoisemmaksi. On muuten kannettu aika paljon kivennäisvettä kotiin, sen verran paljon tulee hikoiltua että en halua jättäytyä pelkän hanaveden varaan. 

Olen täällä ollessa pohtinut, että perustaisinko uuden blogin. Se käsittelisi suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä, enemmän ehkä eroja, koska niitä tuntuu olevan yllättävän paljon. Tiesittekö esimerkiksi sellaista, että kun Saksassa muuttaa pois, niin asunto pitää maalata? Mietinpä vaan niitä asuntoja, joissa asuu opiskelijoita eli vaihtuvuutta on pahimmillaan vuoden välein. Montako maalikerrosta niissä lienee? 

Juhannuslenkki

Kesälomani ensimmäinen viikko on mennyt laiskotellessa. Itse asiassa kaksi viikkoa; en ole tehnyt yhtään mitään Pirkan Pyöräilyn jälkeen. Paitsi siivonnut kesämökillä, uinut ja saunonut kahdellakin mökillä. Tänään lähdimme ystäväni kanssa ulkoilemaan. Juhannuspäivän krapula saattoi painaa jaloissa, aika raskasta oli ja kovasti hikoiltiin! Lenkkeilimme ystäväni miehen mökkimaisemissa Orimattilassa, noin puolet matkasta poluilla ja puolet metsäautotiellä. Isommalla hiekkatiellä viihdyimme vain parisataa metriä. Lenkkeilimme 5,73 km / 51 min. Keskisykkeeni oli jäätävän kova 158, ottaen huomioon että kävelimme 3 isompaa ylämäkeä, muuten oli melkolailla tasaista.

Lomalenkkeilyt saattavat muutenkin jäädä väliin. Tiistaina lähdemme miesystäväni kanssa Tukholmaan, josta kotiudumme perjantaina. Koska asumme eri maissa ja näemme harvoin, haluan viettää hänen kanssaan jokaisen mahdollisen minuutin näiden 6 viikon aikana. Kun hän lähtee heinäkuun lopulla, on seuraavaan juoksutapahtumaani aikaa kuukausi. Mies ei estele lenkille lähtöä, mutta mieluummin kuljen hänen kanssaan kuin jätän hänet yksin miettimään mitä tekisi. Onneksi hänellä on hyvät unenlahjat, voin käydä tekemässä pikkulenkkejä silloin jos herään häntä ennen tai jos en nuku päikkäreitä hänen kanssaan. Loman alussa kävi niin, että lauantaina nukuin kahdet päikkärit, ja sen jälkeenkin muutamana päivänä yhdet, vaikka yöunet on olleet 9-10 tuntia... Ei ihme että on tuntunut väsyneeltä pitkin kevättä!

Juoksuhaasteeseen täyttyy kohta 10, "lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille".