Rankka viikko, kevyttä liikuntaa

 

Päättyvä viikko oli kauhea. Tiesin etukäteen sen olevan raskas, mutta siihen tuli odottamattomia lisähaasteita. 

Liikuntaa harrastin vain kaksi kertaa. Keskiviikkona kävelin iltavuoron päätteeksi junalta kotiin, 50 minuuttia / 4,75 km / 134. Eilen tein Aamulehti Livestä GoGon puolituntisen teräspakaratreenin. 

Sitten se muu... 

Maanantaina olin iltavuorossa, ja Oriveden keskustassa pysähtyvä taajamajuna oli peruttu. Onneksi kollegani huomasi peruutuksen VR:n sivuilta, ehdin tilaamaan isäni kuskaamaan meidät asemalle, jossa ennätimme InterCityn kyytiin. Tämä oli viikon ainoa normaalimittainen työpäivä, lähdin kotona 9.30 ja palasin kotiin 20.15.

Tiistaina olin aamuvuorossa, ja sen jälkeen tapasimme tamperelaisten kirjabloggaajien kanssa. Edellinen kerta oli marraskuussa, sitten oli joulutauko ja nyt taas alkavat kuukausittaiset tapaamiset. Kivaa oli! Päivästä tuli kuitenkin varsin pitkä, lähdin kotoa 6.30 ja palasin 19.15. 

Keskiviikkona oli iltavuoro, juna kulki ajallaan mutta kun tein lenkin niin olin pois kotoa 9.30 - 21. 

Torstaina oli aamuvuoro, ja työpäivän päälle elämänlaatulautakunnan kokous. Lähdin sieltä kesken pois, jotta ehdin illan viimeiseen junaan. Joka oli vähän myöhässä. Tälle päivälle tuli kotoa poissaoloa klo 7.30 - 21.30. 

Perjantaina oli ns. iltavuoro, eli olin töissä sulkemisaikaan klo 17 asti. Nyt juna oli puolisen tuntia myöhässä... Lähdin kotoa 7.30 ja palasin 18.30. Perjantaina huomasin väsymyksen, oli omituinen päänsärky ja tuntui että pää on muutenkin ihan sumussa. 

Lauantaina kun heräsin, urheilukelloni sanoi unta riittäneen 9,5 tuntia. Olo olikin ihan erilainen kuin perjantaina, tuntui että aivot toimi ihan eri tavalla. Tein kuitenkin vain lyhyen jumpan, koska pidin myös siivouspäivän. 

Tänään olenkin ollut ihan romuna. Jo eilen illalla selässä alkoi tuntua jumitusta, yö oli hankala ja tämä päivä on ollut aika vaikea. En tiedä mikä meni eilen vikaan. Jumpassa oli lantionnostoja, tai siis laskuja ylhäältä neljänneksen alas, pettikö lie asento siinä. Tai oliko imuroidessa tai kylppäriä pestessä huono asento. Tai nostinko kahta kauppakassia oikealle olkapäälle huonosti. 

Sekä sohvalla että kovalla tuolilla istuminen on epämukavaa. Pakaran yläosassa vasemmalla puolella tuntuu kipukohta, samoin alaselän vasemmalla puolella monessa kohtaa selkärangan ja kyljen välissä. Yritin putkirullailla pakaraa niin vasen takareisi kramppasi. Olenkin sitten sohvalla istuessa pyöritellyt piikkipalloa selän ja selkänojan välissä, lisäksi olen venytellyt selkää ja jalkoja ja maannut pariin kertaan piikkimaton päällä. Vaikka peruskipu nyt on selässä, olen saanut huomata että se vaikuttaa myös vasempaan jalkaan. Polvea nostaessa se ei nouse juuri polvilinjaa korkeammalle, eli esimerkiksi housut piti pukea istuen, ja sängylle loikomaan meno oli kivuliasta koska sänky on niin korkea. Sohvalla ei löydy mitään asentoa, missä olisi hyvä olla. 

Varasin työfysioterapeutin tiistaille, sain kehotuksen mennä sinne jalkaongelmien takia mutta jos selkä vaivaa, mainitsen toki siitäkin. Nyt kokeilen vielä kaikkia kotikonsteja, ainakin kylmäpakkaus on vielä testaamatta.

Ensi viikolle en ole suunnitellut vielä mitään ohjelmaa, paljon riippuu siitä mitä selkä sanoo. Tiistain ja keskiviikon olen iltavuorossa, joten tiistai voisi olla iltalenkkipäivä. Ja koska olen lauantaina töissä, silloin tulee varmaankin käveltyä töistä junalle. Salille tekisi mieli, mutta katsotaan. Näin nelikymppisenä sitä ei uskalla lähteä tekemään treeniä kipua vastaan, vaan mielellään parantelee rauhassa. 

Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista ja mitäs kaikkea tässä helmikuussa onkaan :) Kivaa kun päivät pitenee, huomasin sen erityisesti perjantaina; edellinen viiden vuoro oli ehkä kolme viikkoa sitten, ja silloin lähdettiin kotiin pilkkopimeässä. Nyt oli valoisaa, vaikka pimeä ehtikin tulla myöhästyneen junan takia ennen kuin pääsin Tampereelle asti... Mutta alkaapa jo aamuisinkin valjeta, silloin kun menee kahdeksan bussilla töihin. 

Pari tahmeaa viikkoa

 

Terveisiä Tampereen helteistä! Viime viikko oli niin tahmea, että siitä ei tullut kirjoitettua ollenkaan. Tämä viikko ei juuri ole ollut parempi, joten teen näiltä kahdelta viikolta yhteiskoosteen.

En tiedä oliko syynä se parin viikon takainen kahden tunnin sauvakävely, mutta jalkani on ollut ajoittain melko kipeä. Lähdin ehkä turhan pian sen jälkeen liikkeelle, ja sen vuoksi välipäiviä on tullut normaalia enemmän.

Toissa maanantaina kävelin Orivedellä töistä junalle, 1 h 6 min / 6,5 km / 131. Kävelin vähän kilpaa sadepilvien kanssa, välissä sain pientä tihkua niskaan mutta kunnon sateen vasta parisataa metriä ennen asemaa. 

Perään tiistain lenkki olikin katastrofi. Ensimmäisen kilometrin jälkeen jäin parin koivun alle sateensuojaan, mietin että onkohan se ihan viisasta kun salamoi ja ukkostaa... Pakko oli jatkaa matkaa, suuntasin seuraavan kilometrin päähän alikulkutunneliin. Siellä odotin sateen loppumista, mutta koska se jatkui jatkumistaan niin pakko oli lähteä kävelemään kohti juna-asemaa. Vaatteet ja kengät kastui litimäriksi heti alikulusta poistuttua, tuntui että jalat suorastaan uivat kengissä, niin märkää oli. Menin junalle lyhintä reittiä, 38 minuuttia / 3,82 km / 134. Keskisyke jäi noin alas siksi, että matkalle osui kaksi pitkää pysähdystä, joissa syke laski kymmeniä pykäliä. Meinaan toinen ja kolmas kilsa on kävelty keskisykkeellä 141, maksimit 161 ja 163. 

Loppuviikon olin vapaalla, joten keskiviikkona lähdin aamupäivällä pitkästä aikaa kuntosalille. 49 minuuttia sisälsi alkulämmittelynä keppijumppaa, sitten koko kehon treeni 14,3 kilon tangolla ja kehon painolla. Tuo tanko on ihana, sillä saa tehtyä niin paljon kaikkea: maastavetoa, kyykkyä, pystysoutua, pystypunnerrusta, penkkipunnerrusta, hauiskääntöä, soutua. Tangolla tein maastavedon niin että tanko liukui reisiä pitkin polviin, sitten tein 25 kilon levypainolla maastavedon toisinpäin eli niin että paino oli lattialla jalkojen välissä ja nostin sen siitä ylös. Lisäksi punnerrusta penkkiä vasten ja ojentajadippejä, sekä vatsalihaksia penkillä. Kätevää sikäli, että tarvitsin koko treeniin oikeastaan vain penkin, tangon ja yhden levypainon. Ei siis tarvinnut liikkua salia ympäri vaan pystyin olemaan lähes koko ajan samalla paikalla. Lopuksi kun olin desinfioinut nuo välineet niin lähtiessä tein vielä toisen vatsalihassarjan jumppapallolla.

Perjantaina kävin Pyynikillä kävelemässä, siinä tuntui heti lähtiessä että jalkaa särkee. Kävelin kuitenkin, 1 h 2 min / 5,9 km / 135. Puoliso on yhä kotona etätöissä, niin halusin olla edes osan päivää poissa kotoa. 

Tämän jälkeen pidinkin kävelystä neljän päivän tauon. 

Viikko sitten lauantaina tein toisen lihaskuntotreenin, 44 minuuttia kahvakuulailua perinteisesti Rammsteinin Reise, reise -levyn tahtiin. Tällä kertaa taisin kelata ohi yhden biisin, josta en erityisemmin pidä ja johon en keksinyt liikettä. Muuten tein taas yhdistelmiä niin, että monen biisin aikana tein kahta eri liikettä. Esim. maastaveto + pystysoutu, hauiskääntö + pystypunnerrus. Joskus tein vain yhtä, esimerkiksi sivutaivutus tai suorat vatsalihakset. 

Tämän viikon treenit aloitin tiistaina, jo tutuksi tulleella kävelyllä töistä junalle. Onneksi Orivedellä on myös useita eri reittivaihtoehtoja, ettei aina tarvitse mennä samaa. Onninpolkua menen usein, mutta puolimatkasta eteenpäin voin valita menenkö Sairaalantien vai junaradan vierustan kautta, ehdinkö kiertää Vehkalahteen, menenkö Aseman alueella vielä ylimääräisiä kiemuroita. 56 minuuttia / 5,6 km / 131. Lisäksi pääsen lähtemään töistä aina vähän eri aikaan, eli toisinaan aikaa on reilusti, toisinaan vähemmän.

Myös keskiviikkona kävelin iltavuoron jälkeen töistä junalle, 1 h / 5,7 km / 126. 

Torstaina oli erilaista tekemistä, kävimme puolisoni ja ystäväpariskunnan kanssa pelaamassa minigolfia. Siitä on puhuttu usein, sillä minä en ollut koskaan kokeillut sitä. Nyt olen, ja yllätyksekseni en ollutkaan susihuono! Vain yhtä rataa en läpäissyt sallitun lyöntimäärän puitteissa, ja puolenvälin jälkeen homma alkoi sujua. Viimeiset viisi rataa hoidin 10 lyönnillä. Voitinkin ylivoimaisesti, puolisoni hävisi kymmenkunta lyöntiä ja ystävät parikymmentä. Oikein käänsin veistä haavassa ja sanoin että nyt kun olen harjoitellut niin ensi kerralla sitten pelataan! Muut olivat parempia saamaa avauslyönnin esteiden ohi, mutta minä olinkin hyvä puttaaja ja sain usein pallon reikään yhdellä tai kahdella lyönnillä siinä missä toisilla meni kolmesta viiteen lyöntiä. Tähän en laittanut mittaria päälle, huomasin että ei siitä parin tunnin setistä montaa prosenttia kertynyt päiväaktiivisuutta. 

Eilen tein jalkapallopelien välissä nopean lihaskuntoilun, GoGon treenikirjastosta puolituntisen Les Mills Coren. Liikkeet olivat varsin raskaita, isompi ongelma oli englanninkielinen ohjaus niin jouduin aika paljon keskittymään ruudun tuijottamiseen. Lisäksi etenkin kuminauhaliikkeissä oli niin nopea tahti, etten oikein ehtinyt sisäistää että missä järjestyksessä kädet ja painonsiirrot toimivat. 

Tänään uhmasin hirmuhellettä ja lähdin aamupäivällä kävelemään Arboretumiin. 1 h 29 min / 9 km / 134. Onneksi matkalla oli tuulista niin ei ollut tukalaa. Jalka kestää kävelyä, mutta etenkin heti lenkin jälkeen varpaan taivuttaminen ei onnistunut, ja tuntuu että myös ojennuksen liikerata on heikko. Jatkan siis samaa, että en tee lenkkejä monena peräkkäisenä päivänä. Yritän myös yhä jumpata varvasta koukistamalla ja ojentamalla, mieluusti useamman kerran päivässä. En tiedä mitä muuta voisin tehdä, tuo on ainoa jumppaohje minkä sain ja sekin lääkäriltä, fysioterapeutti ei ohjeistanut mitään. 

Ensi viikolle en ole taaskaan tehnyt suunnitelmaa. Ystäväni kanssa menemme ehkä keskiviikkona kävelemään, ja tiistaina aion kävellä töistä junalle. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä ystäväni kanssa Helsinkiin juhannuspäivänä tai sunnuntaina, ja kävellä seuraava HKI FIVE reitti. Tuo suunnitelma toteutetaan, mikäli olemme toimintakunnossa. Myös ystävälläni on ollut jalkavaivaa. 

Kivaa keskikesän aikaa, muistakaa juoda riittävästi!

Lomalla - viimeinkin! Salilla - viimeinkin!

Raskaan koronakevään jälkeen seurasi melkoinen kesä. Meillä oli kirjastossa alkukesästä yksi pitkä sairaloma, joka jatkuu yhä. Kesä-heinäkuun vaihteessa tuli toinen, yli kuukauden kestävä sairasloma. Sijaislistalla ei alun alkaenkaan ollut montaa nimeä, eikä kukaan heistä ollut käytettävissä. Onneksi yksi tiesi vapaana olevan, ja vieläpä alalle koulutetun. Sain siis kahta sairaslomaa paikkaamaan yhden ihmisen, vähän helpotusta kuitenkin. Jäin lomalle kovin väsyneenä, mutta jo parin päivän jälkeen tuntui että eiköhän tässä jo ole alkanut latautua. Akku ei vielä ole läheskään täynnä, mutta ei vilku enää punaisena. 

Ihanaa on se, että koska asun puolisoni kanssa nyt yhdessä, ei tarvinnut heti loman alussa matkustaa tapaamaan häntä. Että saa olla kotona, etenkin kun nyt on ohjelmassa ystäväni polttareiden ja häiden suunnittelua :)

Olen myös palannut takaisin kuntosalille, ja voi että kuinka kivaa sekin on! Kotijumppa oli myös kivaa, mutta yläkropan treeni oli hankalaa, kun käytössä oli vain oman kehon paino ja 8 kg:n kahvakuula. Olenkin tällä viikolla tehnyt 2 treeniä ylävartalolle, käytännössä niin että lempivekottimellani 14,3 kg:n tangolla penkkipunnerrus, hauiskääntö ja pystypunnerrus sekä maastaveto ja hyvää huomenta - liike. Lisäksi narutaljalla ojentajia, jumppapallolla vatsalihaksia kahta erilaista ja kruunuksi punnerrus penkkiä vasten (polvet maassa). 10 liikettä, kaikkia 3 x 10 toistoa, sarjojen välissä 45 sekunnin palautus. Kerran tein alakropalle treenin, 6 liikettä joissa 5 x 10 toistoa, välissä 45 sekunnin palautus. Tässä oli polven ojennus ja koukistus, jalkaprässi, maastaveto 20 kg:n levypainolla, lantion nosto sekä jumppapallolla vatsalihaksia. Lomalla on kiva, kun salille pääsee puoliltapäivin, jolloin siellä on hyvinkin väljää. Lisäksi tulee kuulutuksia, joissa muistutetaan käsihygieniasta ja siitä, että käytetyt välineet on desinfioitava. 

Polkupyörää en ole vielä ulkoiluttanut; tässä oli taas viikon verran että päkiä oli erityisen kipeä. Nyt se on helpottanut, kun lomalla on tullut vähemmän askelia. No, tämä on vasta ensimmäinen viikko neljästä, niin eiköhän me Poweri-Paawon kanssa päästä vielä retkeilemään :) 

Leikkaukseni siirrettiin muuten taas, tällä kertaa onneksi vain päivällä eteenpäin, eli sen pitäisi tapahtua perjantaina 11.9. Alkaa kyllä olla sellainen fiilis, että uskon sitten kun makaan leikkauspöydällä...

Seuraan melko huolestuneena nousevia koronalukuja. Meillä oli kahden ystäväni kanssa buukattu elokuun puoliväliin telttailureissu Islantiin, ja kun sinne lennot peruttiin niin vaihdoimme kohteeksi Norjan. Ei pohjois-Norjaa, jossa somen perusteella on hirveä ryysis, vaan keskiosan. Tarkoitus olisi lentää Osloon telttakamojen kanssa, vuokrata auto ja kiertää sillä maan keski- ja eteläosissa. Tehdä päivävaelluksia ja yöpyä kansallispuistoissa sekä leirintäalueilla. Katsotaan, miten käy. Perutaanko lento, ja toisaalta, vaikkei peruttaisi niin uskallammeko lähteä. Olemme tehneet varasuunnitelman, että jos skippaamme Norjan niin ajamme Lappiin. Jotain kuitenkin haluamme tehdä, joku irtiotto työelämästä ja kotinurkista on tarpeen.

Talven suunnitelma: salille mars

Hetken aikaa oli kaunista - mutta lumi pysyi maassa alle kaksi vuorokautta. Nyt on taas harmaata ja sadetta ja harmaata ja sadetta ja... 

Viime viikolla kävelin kauimmaiselta bussipysäkiltä kotiin. Kuvittelin että se on noin tunnin lenkki, olikin tunnin ja 20 minuuttia, liki 9 kilometriä. Kävely ei tehnyt kipeää mutta sen jälkeen vasempaan päkiään sattui taas ihan kunnolla. Perjantaina meninkin salille sisäpyöräilemään, vain huomatakseni että kipu alkoi jo vartin jälkeen. Poljin kuitenkin suunnittelemani tunnin ajan.

Monta päivää tämän jälkeen on ollut vaikeaa. Kokeilin päivittäin nousta varpaille: onnistuu molemmilla jaloilla ja oikealla. Mutta vasemmalla ei, päkiä ei kestä painon varaamista. Siispä tein ratkaisun, joka tässä kohtaa tuntuu ainoalta oikealta. Jätän aerobisen pois, siis kaikki muut kävelyt ja juoksut ja sisäpyöräilyt paitsi ne 20-minuuttiset hyötyliikunnat kun kävelen kotoa bussiasemalle ja bussiasemalta kotiin. Talven ajaksi muutun salirotaksi, käyn kuntosalilla 3-4 kertaa viikossa. Aloitin tänään. Alkulämmittelyn tein soutulaitteella 10 minuuttia, sitä voisin kokeilla myöhemmin että josko pystyisin tekemään aerobista treeniä soutamalla. 

Saliohjelmia minulla on valmiina useita, tänään tein tämän jonka olen ehkä julkaissut jo aiemmin:

Alkulämmittely on aerobista 10 minuuttia + keppijumppaa. Vajaa tunti meni tällä kertaa. Hauiksiin otin 8 kg:n käsipainot niin jaksoin tehdä nippanappa yhden sarjan, 12 toistoa. Ojentajat taljassa meni suht kevyesti, kolme sarjaa 20 kilolla ei tuottanut vaikeuksia. Ohjelman on tehnyt fysioterapeutti bursiittia hoitaessaan muutama vuosi sitten. Tykkäsin tästä silloin ja tykkään nyt. Idea on tosi kiva, kaksi viikkoa 12 toiston sarjoja, seuraavat kaksi kymmenellä toistolla, sitten kaksi kahdeksalla ja kaksi kuudella, sitten paluu 12 toistoon. Päivän kunnon mukaan vaihtelee, millä painoilla ja montako sarjaa jaksaa tehdä. Ajatus kuitenkin on, että jokaisella kierroksella olisi ainakin osassa liikkeistä isommat painot kuin edelliskierroksella. Siis myös niin, että seuraavalla 12 toiston viikolla on osittain isompia painoja kuin nyt. Toki, jos käyn salilla neljä kertaa, ei ehkä ole järkevää tehdä joka kerta koko kehon ohjelmaa. Ei hätää, variaatioita on! Oriveden toteutumaton juoksukoulu antoi ohjaajalta kaksi saliohjelmaa, Lohjan juoksukoulu ainakin yhden, etävalmennus useita sen mukaan, minkä pituinen juoksumatka on tavoitteena... 

Eli riemuitsin liian aikaisin pääsystä juoksun pariin, uusi yritys keväämmällä. Toisaalta, eipä salitreenistä haittaa ole, etenkin kun sali on jo ennestään mieluisa paikka eikä sinne meneminen ole lainkaan vastenmielistä. Yritän ottaa mukaan myös kehonhuoltotunteja, ainakin liikkuvuus-venyttelyä ja yinjoogaa. Koska päkiä ei kestä astanga- eikä flowjoogaa, saatan mennä kokeilemaan pilatesta. Että ei tässä hätää ole, vaikka nyt en lenkkaripohjia kulutakaan. 

Kanssatreenaajat, välttykäähän flunssalta ja influenssalta! 

Fysioterapiassa: diagnooseja ja uudet ystäväni tukipohjalliset

Hei pitkästä aikaa! Nyt on käyty fysioterapiassa kuulemassa, mikä kaikki kropassa on vialla. Askelanalyysi antoi monenlaista informaatiota, jota kuunnellessasi tuntuu melkein ihmeeltä että ehdin juosta 7 vuotta ilman muita kuin satunnaisia rasitusongelmia. 

Olin varannut ajan Aktiivi Fysioterapiaan Tullintorin viereen. Valinnan tein sen perusteella, että kahdessa eri nettiryhmässä paikka sai eniten suosituksia. Myöhemmin kuulin että ystäväni on käynyt siellä myös. Käynnin aluksi kerroin miksi tulin, sitten istuahdin hoitopöydän reunalle ja fysioterapeutti Petri Väyrynen liikutteli jalkateriä. Tässä ei vielä ollut yllätyksiä, liikkuvuus oli aika hyvä. 

Seuraavaksi astuin valaistulle lasikuutiolle, jossa näin jalkapohjani peilin kautta. Selkeästi näin itsekin, mikä mättää. Kun jalkapohjassa pitäisi olla kolme tukipistettä, minulla niitä oli kaksi ja puoli. Puoli siksi, että isovarpaan alle tulee vain pieni osa kuormasta, kun tasaisella paineella pitäisi tulla kolmasosa.  Syy tähän on se, että isovarpaan puoleinen luu on lyhyempi kuin toinen jalkaluu. Jalkaterään osuva paine siis kertyy ulkoreunalle ja neljän muun varpaan varaan. Paitsi että...

...juoksumatolla kävely informoi, että nilkkani kääntyvät ulospäin. Sen seurauksena kolme ulommaista varvasta eivät ole täysimääräisesti käytössä kuorman vastaanottajana. Siispä paine kertyy isovarpaan viereiselle varpaalle, juuri siihen mikä nyt on vaivannut koko kesän. Nilkkojen kääntymiseen syy taas on se, että perusasennossa seistessä polveni kääntyvät yhteen. Kyse ei ole pihtipolvista, sillä polvilumpiot kääntyvät kuitenkin normaalisti ulospäin. Fysioterapeutti kertoi, että syynä voi olla esimerkiksi se, että reisiluun kaulan kulma olisi hieman normaalia pienempi (vaikkapa 125 astetta kun se yleensä on 130 astetta). Haa, tässä on siis syy siihen, miksi minun on liki mahdoton saada jalkateriä yhteen perusasennossa seistessä! Joskus on ollut jumppatunnilla noloa, kun olen suunnilleen ainoa jolla jää jalkaterien väliin rako, ja ohjaaja sanoo sitten että on ok vaikka jalkaterät eivät olisikaan ihan yhdessä. (Polvien kääntyminen on helppo huomata muutenkin: kun seisoo perusasennossa, jalkaterät pienen matkan päässä toisistaan, niin sekä nilkkojen että polvien väliin pitäisi mahtua sama määrä sormia. Minun tapauksessani nilkkojen väliin mahtui 4 sormea, polvien väliin 2.)

Päädyimme aloittamaan vuoden mittaisen prosessin, jonka tarkoituksena on mahdollistaa minulle paljon lisää juoksuvuosia. Ensimmäinen askel oli tukipohjalliset. Kalliit, kyllä (170 €), mutta hintansa väärti jos se tarkoittaa sitä että liikuntakykyni säilyy vielä kauan. Hain pohjalliset perjantaina ja kyllähän niiden kanssa on jaloilla ollut jonkinlainen alkujärkytys. Eilen lauantaina olin töissä, kirjasto oli auki vain 4 tuntia joten työpäivä oli tavallista lyhyempi, sisältäen myös rauhallisia hetkiä, joten en joutunut olemaan koko aikaa jaloillani vaan pääsin välillä istumaan. Alkuun tuntui siltä, että kävelen kivien päällä. Päivän mittaan pohkeet alkoivat vetää jumiin, lisäksi jalkateriä särki. Kotimatkalla mietin, pääsenkö kävelemään bussiasemalta kotiin, jalat olivat kuin tulessa polvista alaspäin. Lohduttelin itseäni, että tämä on parantavaa kipua joka sitäpaitsi menee ohi kun jalat tottuvat pohjallisiin. Tänään kävin kaupungilla lataamassa bussikortin, alussa tunne kivien päällä kävelemisestä oli läsnä mutta jäi pian taustalle. Toki kävelyä ja liikkeellä oloa oli vähemmän kuin eilen, niin suoraan ei voi verrata. Huomenna on tosi testi, kun on normaali työpäivä. Luulen kuitenkin, että jalat sopeutuvat nopeasti. Vielä en osaa sanoa, onko varpaan ja päkiän kipu hävinnyt, sen verran paljon on sattunut koko jalkapohjaan. Mutta luottamus on kova, että se siitä tasaantuu nopeasti.

On vaan muistettava aina vaihtaa pohjalliset niihin kenkiin, mitä kuitenkin käyttää. Ja peruskenkiä on ehkä ostettava aiempaa isommassa koossa. Kesäaikaan ja töissä käytän paljon ex-juoksukenkiä, joten niihin jalka mahtuu pohjallisten kanssa. Mutta esimerkiksi talvi- ja juhlakengät menevät uusiksi. Ei voi mitään, mutta toisaalta, tässä vaiheessa olen valmis isoihinkin muutoksiin kunhan vaan pääsen palaamaan lenkkeilyyn ja sellaisiin jumppiin, missä on askelkyykkyjä ja hyppyjä. 

Että vaikka juoksemattomuus / sauvakävelemättömyys turhauttaa, niin sinänsä kuuluu hyvää. Tiedän nyt, mistä vaivat johtuvat (rakenteelliset asiat sekä lihasjäykkyys ja lantion sitkeä viistäminen vasemmalle) ja ennen kaikkea on otettu askeleita ongelman korjaamiseen. Seuraava aikani fysioterapiaan on lokakuun loppupuolella, silloin saan jotain harjoituksia tehtäväksi. Muuta en vielä tiedä, mitä siellä tapahtuu. 

Loma loppuu, telakka alkaa

Saksan-reissu on lusittu ja pikkuhiljaa alan totutella Suomen loppukesään. Onneksi vielä on kohtalaisen lämmintä, ei tarvi heti kaivaa syysvaatteita esiin. Torstaina kävin lääkärissä, hän määräsi röntgeniin. Tänään sain puhelimitse tulokset, ei löytynyt syytä päkiän ja varpaan kipuun. Sain lähetteen fysioterapeutille ja kehotuksen mennä jalkoihin erikoistuneelle. Katselin netistä ja kyselin yhdestä ryhmästä suosituksia, harmi vaan että näyttää siltä että ensimmäiset vapaat ajat ovat puolentoista viikon päästä. Enkä voi varata ennen maanantaita koska en muista työvuorojani ensi viikkoa pidemmälle. Syyn selvittäminen siis venyy :( Toisaalta jaksan odottaa koska elän toivossa, että sitten saan avun kaikkeen. Paitsi tämänhetkiseen vaivaan myös siihen, että kolmen vuoden takaisen bursiitin jälkeen vasen jalka on vieläkin heikompi ja helpommin väsyvä kuin oikea. 

Mitä tässä nyt sitten tekisi? Kävely ja juoksu on poissuljettuja, samoin taitaa olla pyöräilyn kanssa. Ehkä uinti sopisi? Voisin kokeilla, nyt kun maauimala on vielä auki. Jalka kestää kävellä siirtymisiä, joten salitreenikin voisi onnistua, salille on kotoani viiden minuutin kävelymatka. Ei tietenkään jalkaprässi eikä kyykkääminen, mutta eiköhän sitä ole liikevalikoimaa ilman niitäkin. Sohvalla en jaksa istua kahta viikkoa (ja fysioterapian alkamisen jälkeen määräämätöntä aikaa), vaikka tässä taas tuleekin selailtua nettikirppareita ja etsittyä tarpeellista tavaraa uuteen kotiin. 

Että ketuttaahaan tämä. Kroppa kesti talven treenit hyvin, sitten tuli kevään päätapahtuma ja sen jälkeen ongelmia ja edelleen koko kesä juoksematta. Että unohdettava syksyn suunnitelmat, olisi ollut Tampereen puolikasta ja Pirkan Hölkkää ja Wihan kilometrejä... Tai en hautaa lokakuun juttuja kokonaan mutta alan henkisesti varautua siihen että kuntopohja ei tule riittämään vaikka jalka olisi oireeton. Täytyy ehkä ajatella niin, että tänä vuonna hoidetaan jalka kuntoon ja ensi vuoteen lähdetään terveenä. Jos sitten ensi vuonna pystyisi juoksemaan sekä kevät- ja syksytapahtumia.

Lisää lämmintä - ja kävelyä

K

Kyllä tarkenee; eilistä lukuunottamatta on ollut hellettä jatkuvasti. Parhaimmillaan 31 astetta. Illalla kymmenen jälkeen viilenee (23 astetta), mutta silloin on jo pimeää. Enkä vielä elokuussa halua treenata pimeällä... Viime viikolla kävelin taas ahkerasti, neljä lenkkiä, yhteensä 30 km / 5 h. Tarkoituksella, sanoin sunnuntaina että menen 7 km jotta saan 30 täyteen. 29 olisi ollut kamalaa... :D Sunnuntain lenkki oli kummallisin tähänastisista. Tai ehkä pikemminkin hassuin. Lähdin kohti luonnonsuojelualuetta, tarkoittaa että ensimmäiset 2 km oli silkkaa ylämäkeä, kilsa asfaltilla ja kilsa metsätiellä ja polulla. Sen jälkeen 700 metriä tasaista metsätietä, jota seurasi piiiiitkä alamäki, noin 3 km. Loppuun sitten vähän reilu kilsa suht tasaisella asfaltilla. Sykelukemat on hauskat: eka 2 km keskisyke 137, maksimi 163. Tasainen pätkä 133 / 156. Alamäki 114 / 132 ja lopputasainen 118 / 130. Mietin että jos joskus tekisin tuon alun mäkijuoksuna mutta ei taida kannattaa. Koska jos kävellessä maksimi on 163, niin paljonko korkeampi se olisi juostessa. Olisin ehkä ihan naatti jo ennen mäen loppua. 

Viime torstaina teimme päiväretken Bremeniin. Kaunis kaupunki! Postauksen aloituskuva on sieltä, kävelimme joen vartta noin 2,5 km keskustasta jalkapallostadionille ja samaa reittiä takaisin. Lisäksi kuljimme Viertel-korttelissa sekä turistikansoitetulla Schnoor-alueella. Yllä oleva kuva on Viertelistä. Pidän kovasti siitä, kuinka vihreää Saksan kaupungeissa on. Lisäksi kevyt liikenne on kuningaslaji, autot antavat aina tietä. 

Tällä viikolla olen tehnyt vasta yhden lenkin, eilen kävelin 6 km. Toisaalta, tänään kävelimme puolitoista kilometriä keskustaan pesulaan, sieltä puoli tuntia ostamaan pahvilaatikoita miesystäväni muuttoa varten, sitten tulimme bussilla keskustaan pesulaan, ja kävelimme puolitoista kilometriä kotiin pyykkien ja pahvilaatikoiden kanssa. Mittarini näytti täsmälleen kotiintulohetkellä, että 100 % päivän aktiivisuudesta on täynnä.

Eilen kävelimme tavallista kauemmas kauppaan. Syy on yksinkertainen, suosikkimysliämme ei saa lähi-Pennysta. Mutta mikäs sinne tallustellessa, yksi reitti vie siirtolapuutarha-alueen vierestä, ja minun oli tietysti pakko pysähtyä ottamaan turistikuva yhdestä sisäänkäynnistä. On vaan niin ihanan vehreää ja idyllistä! Palasimme kotiin toista reittiä, ja seuraava kuva oli otettava talosta, jota olen katsellut monta kertaa:

Lähinnä väritys. Täällä voi ilmeisesti olla minkä tahansa värisiä taloja. Lisäksi on aika hauskaa, että monet talot ovat saman kokoisia, eikä niistä oikein tiedä ovatko ne kerrostaloja, usean perheen taloja vai yhden perheen omakotitalo. Toki voi olla, että samassa talossa asuu useampi sukupolvi, mutta silti. 

Olin miettinyt, että josko tällä viikolla pääsisi juoksemaan. En taida kuitenkaan uskaltaa. Jalkani on alkanut oireilla. Ensimmäinen merkki oli varpaan tunnottomuus, joka alkoi heti Karhunkierroksen jälkeen. Sitten varvas oli samaan aikaan tunnoton ja kipeä, niin että juuri oli kipeä ja pää tunnoton. Nyt se on vain kipeä. Ei jatkuvasti, mutta esimerkiksi aamulla kun lähtee liikkeelle niin heti tuntuu kun laittaa painoa päkiälle. Kävelylenkin jälkeen tuntemus on sellainen, kuin varvas olisi kaksinkertainen muihin nähden (kyseessä on isovarpaan viereinen varvas vasemmassa jalassa). Päkiässä tuntuu kipeä kohta niin päällipuolella kuin jalkapohjan puolella. Olen vähän sillä mielellä, että pitänee käydä lääkärissä kunhan täältä kotiudun viikon päästä. 

Tämän viikon muu liikunta on vielä arvoitus. Huomenaamuna heräämme kahdeksalta siivoamaan; miesystäväni asunto menee myyntiin ja vuokranantaja on tulossa katsomaan sitä päivällä. Pikkuhiljaa on alettava pakkaamaan laatikoihin sitä tavaraa, jota mies vie vanhempiensa asunnolle. Ja jos roskien keräys tulee ennen kuin lähden takaisin Suomeen, laitamme huonekalut palasiksi ja roudaamme ne pihalle (neljännestä kerroksesta, 61 rappua, ei hissiä). Eli liikuntaa tulee jonkin verran ilman varsinaista lenkkeilyäkin :) 

Ensi viikolla palaan kotiin keskiviikkona, ja heti perjantaina on tarkoitus lähteä kahden kaverini kanssa polkemaan Saariston rengasreitti. Elän toivossa, että jalkavaiva ei pahene, ja että se ei ärsyynny polkemisesta. Jos käyn lääkärissä ennen tuota reissua, sen on tapahduttava torstaina. Toisaalta voisi olla viisasta käydä, puhutaan kuitenkin että vaiva on alkanut toukokuun lopulla ja pahentunut viimeisen parin viikon aikana. Jotain rasitusjuttua se lienee taas. 

Tällaista kuuluu tällä erää. Olemme yhden läppärin varassa, joten voi olla että postaan seuraavan kerran vasta Suomeen palattuani. Mutta samaa kuulunee tässä välissä, hellelukemia ja kävelyä. Suunnilleen joka toinen päivä mies tekee ruokaa kotona ja joka toinen päivä lounastetaan ulkona. Kotona tehdään paljon salaatteja, lisäksi aamu- ja iltapala ovat hedelmiä, jogurttia ja satunnaisesti mysliä. Ruokajuomat kaupungilla ovat mielenkiintoisia, kuvassa yllä saksalainen spesiaali KiBa, eli Kirsch-Bananennektar, eli kirsikka-banaanijuoma. Hyvää mutta sen verran makeaa että ei toimi ruuan kanssa vaan tekee entistä janoisemmaksi. On muuten kannettu aika paljon kivennäisvettä kotiin, sen verran paljon tulee hikoiltua että en halua jättäytyä pelkän hanaveden varaan. 

Olen täällä ollessa pohtinut, että perustaisinko uuden blogin. Se käsittelisi suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä, enemmän ehkä eroja, koska niitä tuntuu olevan yllättävän paljon. Tiesittekö esimerkiksi sellaista, että kun Saksassa muuttaa pois, niin asunto pitää maalata? Mietinpä vaan niitä asuntoja, joissa asuu opiskelijoita eli vaihtuvuutta on pahimmillaan vuoden välein. Montako maalikerrosta niissä lienee?