Juoksutelakalla: stressipalloja ilmassa

Täällä ollaan, juoksutonta elämää viettämässä. Spinningiä kokeilin, 40-minuuttista TRIP-tuntia. 20 minuutin kohdalla totesin että ei tätä lajia, lopputunti sitten himmaillen. Kaikki varpaat vetivät tunnottomaksi ja jalkaterä oli kipeä nilkkaan asti. Salilla olen käynyt muutaman kerran, lisäksi perjantaina uiskentelin maauimalassa. 

Maanantaina kävin erikoistuvalla urheilulääkärillä. Ei hänkään tarkkaa diagnoosia osannut antaa, mutta tutki enemmän kuin työterveyslääkäri. Hän totesi, että vasemmassa jalassa on madaltunut jalkaholvi, lisäksi vaivasenluu vetää kakkosvarvasta vinoon. Näin:

Lääkäri teki myös testin: seisoin jalkaterät 20 senttiä toisistaan, sitten nostin polvea vuorotellen. Lantio erosi keskilinjasta vasemmalla 13 senttiä, oikealla 9. Kun keskityin ajattelemaan asiaa, pitämään ryhdin hyvänä ja nostamaan jalkaa (eikä vain polvea) niin ero tasottui. Mutta siis, vasen puoli on heikompi. Ensi torstaina aloitan fysioterapian; lääkäri sanoi että jos siitä ei ole apua niin sitten kannattaa mennä jalkateriin erikoistuneelle ortopedille. Asetan kuitenkin isohkoja odotuksia fyssarille, koska jos ongelmien aiheuttaja on lihastasapaino ja sen puute, niin asia on korjattavissa. Vielä en ala ajatella niin, että juoksut on juostu, maratonit ynnä muut historiaa ja edessä liikkuminen vain liikkumisen ilosta, ilman tavoitteita. 

Urheiluhierojalla kävin tiistaina, pohkeet ja takareidet on nyt taas käsitelty. Hänkin huomasi puolieron, takareidet olivat molemmat jumissa mutta vasen pahemmin. Hänelle kerroin lääkärikäynnistä ja tulevasta fysioterapiasta, hän sanoi että myös osteopaatista voisi olla apua. Kampaaja kehui kuivaneulausta, sanoi saaneensa siitä apua niin alaselän kipuun kuin niska- ja hartiaongelmiin. Kiinnostaa sekin. Mutta jos nyt ensin käyn fysioterapeutilla alkukartoituksessa enkä säntää joka paikkaan :) Koska urheiluhierojani tekee myös treeniohjelmia, kysyin vinkkejä salille alkulämmittelyyn. Kun jalkaterä vaivaa, aerobiset laitteet ovat kivuliaita käyttää. Sain vihjeen lämmitellä laitteessa, eli tehdä ensimmäisen sarjan todella pienillä painoilla, pumppaavalla liikkeellä. Tätä toteutinkin jo, tein jokaista liikettä viisi sarjaa niin että ensimmäinen oli tosi kevyellä painolla, sitten neljään muuhun laitoin aina vähän lisää, kunnes viidennessä en enää jaksanut tehdä yhtä monta toistoa kuin muissa. 

Jalkaongelma on yksi stressipallo, työ toinen. Kirjastomme johtaja on jäämässä opintovapaalle syys-lokakuun vaihteessa, ja minusta tulee hänen sijaisensa. Jännittävää, koska en ole koskaan ollut esimiesasemassa. Toisaalta ei jännitä, koska henkilökunta on tuttu ja työnkuvassani pysyy lasten- ja nuortenkirjastotyö osittain. Kuitenkin esimerkiksi talousarviossa pysyminen / säästöjen etsiminen on varmasti stressaavaa kokemattomalle ihmiselle. Huomenna haastatellaan hakijoita, jotka haluavat minun paikalleni kirjastonhoitajaksi. Sekin on minulle uusi tilanne, olen aina ennen ollut se jota haastatellaan, en se joka haastattelee. Lisäksi pomoni sanoi että hän ei tiedä mitä hänen pitäisi kertoa minulle, koska asiat tulevat mieleen silloin kun ne tulevat vastaan. Eli en tule saamaan kovinkaan tarkkaa perehdytystä kirjastotoimenjohtajaksi. 

Kolmas jännityksen aihe on miesystäväni työnsaanti. Hänellä on ensi viikolla haastattelu Tampereella, toivon että hän saa paikan. Eikä päädy esimerkiksi Espooseen, jolloin hän joutuisi vuokraamaan sieltäkin asunnon ja maksamaan kahta vuokraa. 

Että tämmöistä pallottelua. Katsotaan saanko jossain vaiheessa kaikki pallot kiinni vai lentelevätkö ne sinne tänne. 

Karhunkierroksen jälkeen: terveisiä (lyhyeltä) telakalta

Helteinen sää olisi mitä mainioin pyöräilykeli, tai kävelykeli Kaupin metsissä... Mutta ei. Viime postauksessa valittelin Karhunkierroksen jälkeen kipeytynyttä jalkaa, torstaina kävin lääkärissä ja sain diagnoosiksi jännetulehduksen. Lääkäri näytti netistä jänteen kuvaa niin helppo oli todeta että "tuohan on justiin mihin mua sattuu, melkein koko matkalle". Nyt on neljäs päivä menossa Pronaxen-kuuria. Jalkaterässä on kipukohtia koskettaessa, mutta olen jo liikkunut ontumatta. Jos kipu jatkuu niin sitten kuvataan ettei vaan ole rasitusmurtumaa. Mutta eiköhän se tästä, nyt kun olen jo päässyt kävelemään ontumatta.

Ai miten kauniit kesäjalat... Kynsissä Karhunkierrokselta saatu väritys :D

Liikuntaa en siis ole juurikaan harrastanut tällä viikolla. Tiistaina kävin maauimalassa kokeilemassa kilometrin verran, mitä jalka tykkäsi uimisesta. Tulos oli vaihteleva. Yhtään kovempi rintauinnin potku tuntui jalkaterässä, mutta kevyemmät eivät. 39,5 minuuttia uintia teki kuitenkin sen, että nilkutin kotiin. 

Keskiviikkona kävelin aamulla 45 minuuttia. Tämä oli puoliksi hyötyliikuntaa; menin junalla Orivedelle ja kävelin asemalta keskustaan. Ennen töihin menoa kävin kaverini luona hoitamassa hänen kissojaan. Jalassa ei ollut lenkkareita vaan sandaalit.

Viikonloppu on ollut helteinen ja ukkoskuuroinen. Hieno ulkoilusää (ja Pirkan Pyöräilykin olisi ollut...) mutta minä olen nököttänyt sisällä. En tiedä miten teillä muilla, mutta jostain syystä minulla on ehkä 15 mukia ja 10 lasia, joista käytän noin neljää. Muut keräävät kaapissa pölyä. Liinavaatekaapissa on 120-senttisen sängyn lakanoita vino pino, keräämässä tunkkaista hajua koska eivät käy 160-senttiseen sänkyyn. Saan maanantaina muuttolaatikot, ja muutto tapahtuu ensi lauantaina. Nyt on siis ollut astianpesukone ja pyykkikone laulamassa, että saan viedä uuteen kotiin puhtaat ja raikkaat tavarat. 

Ensi viikonkin liikunnat jäänevät vähiin. Viikolla pakkailen iltaisin ja teen vielä viimeisiä kaappien pesuja. Ajattelin, että voisin mennä aamuvuoroihin junalla ja kävellä aamulla asemalta keskustaan ja iltapäivällä takaisin, silloin saisin kävelyä 2 x noin 45 minuuttia päivässä. Tietysti sillä rajoituksella, että mitä jalka tykkää. Jos sattuu niin sitten en kävele. Mutta kunhan muutto on ohi, pääsen säännölliseen Pyynikin valloitukseen. Näkötornille on uudesta kodista ehkä kilometri, Eteläpuistoon puoli. On siis lyhyt matka lenkkireiteille :) Unohtamatta sitä että työmatka bussilla kulkee Kaupin ohi... Salille yritän ehtiä jonain päivänä, en ole käynyt moneen viikkoon niin on jo ikävä. 

Maauimalassa. Tiistaina ei vielä ollut helle niin mahtui sekaan :) Loppuviikolla menin vasemmalta ohi niin näytti olevan hulinaa.

Ihanaa kesäaikaa kaikille!

Kohti Karhunkierrosta, viikko 23: Kuumaa treeniä kylmässä säässä

Huu, Karhunkierros lähestyy, enää kolme viikkoa jäljellä! Tällä viikolla treenimäärä on ollut kaikkein suurin ja myös monipuolisin. Tiedä sitten kuinka järkevää on harrastaa muuta kuin juoksua näin lähellä tavoitetta... Löysin kotikulmiltani kirsikkapuita, ihanaa! Tampereella on nähty tällä viikolla lumihiutaleita mutta maahan asti ne eivät ole jääneet. Kylmä on kuitenkin ollut.

Treenikertoja tälle viikolle tuli 8, joista puolet sisätiloissa. Aikaa meni selvästi enemmän kuin normiviikolla, yhteensä 9 tuntia 13 minuuttia (ja jos vähentää venyttelyjoogan niin silti jäljelle jää 8 tuntia 18 minuuttia). Kuten viime viikolla suunnittelin, aloitin maanantaina yhdistelmällä bodycombat + yinjooga. Lähdin combatista pois ennen loppuvenyttelyä, jotta kerkisin hetken aikaa istua ja tasata hengitystä ennen joogan alkua. Pitkät venytykset olivat taas kropalle hyväksi, täytyisi vaan kotonakin malttaa edes joskus tehdä yhtä pitkään, vaikka lukumääräisesti tekisi vähemmän venytyksiä.

Tiistaina juoksin niin sanotun bussinodottelulenkin. Olin töissä viiteen asti, ja bussi lähti kuudelta. Otin tähän viikon treeneistä lyhyet mäkivedot, eli alkuverkkaa 18 minuuttia, mäkivetoja 15 minuuttia ja muutaman minuutin loppuverkka. Haettuani tavarat töistä kävelin muutaman minuutin bussiasemalle. Keskityin mäessä mahdollisimman hyvään tekniikkaan ja etenemään lyhyellä mutta tehokkaalla askeleella. Tiistai oli vappuaatti mutta minkäänlaista vappujuhlintaa ei ollut ohjelmassa, osittain siksi koska äskettäin oli siskon synttärikekkerit, toisaalta siksi että olin kotona kaupan kautta vasta iltakahdeksalta.

Keskiviikko eli vappupäivä oli siis sekin treenipäivä. Alkuverkkaa 13 minuuttia, sitten 5 x kilsan vedot 2 minuutin kävelypalautuksella ja loppuun 7 minuuttia höntsää. Nyt sitten juoksin valtaosan vedoista Teiskontiellä kaupunkiin päin, niin sain ne alamäet mukaan. Siksi ehkä muutaman vedon alussa himmasin, etten vedä alamäkeä täysillä ja hyydy kesken. Aika hyvin onnistui taas se, että vetojen vauhti kiihtyi: 7,25 - 7,11 - 7,12 - 6,59 - 6,46. Toisaalta tämä laittaa taas miettimään juoksuharrastukseni mielekkyyttä. Että kun vuosi vuodelta nopeamman juoksun vauhti on tätä samaa, eikä puhettakaan että pystyisin tekemään pk-lenkkiä lähelläkään seiskan kilometrivauhtia. Saati että vedot menisivät joskus vaikkapa alle kuuden vauhtia. Nyt keskisyke oli vedoissa 157-159, maksimi 170. Ja on huomioitavaa, että käytän rannesykemittausta, jolloin syke ei nouse samalla hetkellä kun vaihdan kävelystä juoksuun. Ja lisäksi on muistettava se, että migreenin estolääkkeenä käyttämäni beetasalpaaja on laskenut sykkeitä 10 pykälällä. Eli ilman sitä sykelukemat olisivat melko hurjat kuitenkin juoksun mittakaavassa varsin vaatimattomalle vauhdille. 

Illalla kävin kavereiden kanssa Kaupinojan saunalla. Näsijärvi on sulanut kokonaan pääsiäisen ja vapun välissä. Veden lämpötila oli 6 astetta, kylmäähän se vielä oli mutta kuitenkin sellaista, että siinä pystyi tekemään muutamia uimiseksi laskettavia liikkeitä :)

Torstai oli liikunnasta vapaa päivä.

Perjantaina lähdin töistä aikaisemmin kuin yleensä. Suuntasin ensin Hämeenpuiston salille bodycombatiin ja sen jälkeen Hämeenkadulle balettiin. Combatissa oli tällä viikolla miksattu ohjelma, mutta koska perjantaina oli eri ohjaaja kuin maanantaina niin ohjelmakin oli eri. Aika paljon oli hyppyjä, jätin osan tekemättä ja nostin polvea ilman hyppäämistä. Baletissa oli sijainen ohjaamassa, tehtiin sarjat vaihteeksi tangolla. Helposti tuntuu käyvän niin, että alkaa nojata kohti tankoa tai pitää siitä liian lujaa kiinni. Pidän siis enemmän niistä tunneista, joissa sarjat tehdään keskilattialla ilman tankoa. 

Lauantaina oli pitkiksen vuoro. Mietin tosin pitkään, että lähdenkö lauantaina, jolloin on luvattu kylmää ja räntäsadetta, vai odotanko olisiko sunnuntaina lämpimämpää. Päädyin kuitenkin liikkelle lauantaina. Testasin lenkin aikaista tankkausta; puolen tunnin välein join vettä ja söin joko rusinoita tai kuivattuja taateleita tai kuivattuja taateleita ja pistaasipähkinöitä. Vettä oli mukana hiukan liian vähän, 7 desiä kului loppuun vaikkakin riitti viimeiseen asti. Kolmen tunnin kohdalla en pysähtynyt, koska siitä oli enää pari minuuttia kotiin. Lenkkeilin Kaupin metsäpoluilla sekä kilpaviitosella.  Johtuiko sitten lyhyistä evästauoista vai siitä että olin liikkeellä ilman hanskoja, mutta palelin välillä. Tankkaus sujui yllättävän hyvin, huomioiden että yleensä pitkiksillä mukanani on vain vähän vettä. Joskus taskussa on energiageeli, jonka kuitenkin yleensä vien avaamattomana takaisin kotiin. On ehkä syömisen ansiota, että vaikka olin lenkin jälkeen väsynyt ja jalat olivat jumissa illalla, en kuitenkaan ollut ihan kuollut. Ja tänään kroppa tuntuu hiukan tukkoiselta, mutta varsinaista kiristelyä on vain pohkeissa. 

"Harder than your usual effort", no niin oli :D Ensi viikolla on viimeinen pitkis ennen Karhunkierrosta, enköhän senkin parituntisen kuluta noilla poluilla ja ihanankamalalla kilpaviitosella. Kuten karttasyherö näyttää, varsin päämäärätöntä seikkailua on ollut :D Käytännössä lähden johonkin polulle ja katson mihin se menee, usein se päättyy pururadalle mistä on helpohko tunnistaa missä kohtaa kierrosta on menossa. Jos polku tuntuu jatkuvan pitkään, alan hiukan epäillä ja pyrin kääntymään kohti suuntaa jossa epäilen pururadan olevan. Ei pitäisi epäillä, koska Kauppiin on käytännössä mahdotonta eksyä tuntikausiksi. Yhdessä suunnassa vastassa on Näsijärvi, toisessa Petsamon asuinalue, kolmannessa Taysin rakennukset ja neljännessä matka tyssännee viimeistään Ruotulan golfkentälle. Lisäksi poluilla näkyi sekä koiranulkoiluttajia (rannassa) että maastopyöräilijöitä, eli siellä ei ole totaalisen yksin vaan voi olettaa kohtaavansa ihmisiä joilta voi tarkistaa sijaintinsa suhteensa johonkin paikkaan jonka tietää.

Ja tänään tein ex tempore kevyen treenin eli uiskentelin kilsan / 41 minuuttia maauimalassa. Pakkohan sinne oli mennä, kun avajaisviikonlopun kunniaksi sisään pääsi eurolla. Aurinko paistoi, sitten satoi vettä, sitten taas aurinko paistoi... Mutta altaassa ei ollut kylmä, vesi oli 26-asteista. Epätasaisesti tosin; matalassa päässä oli lämpimämpää ja syvässä päässä miltei viileää. Mikä ei haitannut lainkaan, sillä hikoilen myös uidessani joten oli kiva välillä päästä vähän viileämpään. Sain olla melkein koko ajan yksin tällä kuntouimareiden radalla, toisella oli muutama ihminen samoin kuin nopeiden uimareiden radalla sekä vapaalla aluella. Varsin hiljaista kuitenkin. Olin tosin tähdännyt uimalaan iltapäivällä kahdeksi, koska ajattelin että monilla on silloin ruoka-aika.

Ensi viikko on toiseksi viimeinen kunnon treeniviikko. Hui! Pitkis on 143-145 minuuttia, lisäksi listalla on vauhdikasta juoksua 29-30 minuuttia sekä hölkkä 39-40 minuuttia. Tällä viikolla kävin kolmella jumppatunnilla plus joogassa, ensi viikolla se puoli jäänee myös hiukan vähemmälle. Huomenna on pidettävä liikuntavapaa, koska paitsi eilinen pitkis myös tämän päivän uinti (pitkän pitkän tauon jälkeen) kiskovat kroppaa jumiin. Tiistaina varmaankin on lenkkipäivä. Keskiviikkona jään töiden jälkeen asukasiltaan, jossa aiheena ovat kirjaston palvelut, tilat ja aukioloajat. Toinen lenkki on siis torstaina tai perjantaina, ehkä torstaina koska perjantaina yritän ehtiä balettiin. Pitkis sitten viikonloppuna. 

Onnea kaikille jotka aloittivat numerolappukautensa Bodomilla tai jossain muualla! Ja onnea kaikille joilla koitokset ovat vasta alkamassa! Ja tsemppiä teille jotka jouduitte kaivamaan talvivermeet takaisin esiin ja lenkkeilemään hangessa! :) 

20 lajiprofiilia - miksi se ei meinaa riittää?

Viikolla lisäilin lajiprofiileita sykemittariin. Kas, tuli huomautus että niitä voi olla "vain" 20 kappaletta. Mitä ihmettä? Ensinnäkin, miksi niitä ei mahdu mittariin enempää; toiseksi, miten ihmeessä valikoimassani on 20 lajia, huomioiden että treenipäiviä on viikossa keskimäärin 5 ja yli puolet niistä on juoksua; ja kolmanneksi, kaikkia harrastamiani lajeja ei edes löydy valikoimasta? 

Aakkosjärjestykseen listattuna valikoima näyttää tältä:

• Allasuinti. Kävinpä tällä viikolla testaamassa Tampereen uuden maauimalan. Oli hieno! Vesi juuri sopivan lämpöistä, ja mikä parasta, 50-metrinen allas. Polskin kilometrin, 39 minuuttia. Lopuksi menin kahluualtaaseen loikomaan lämpimässä vedessä.

• Baletti. Uusi mutta kauan odotettu tuttavuus. Kerta kokeiltuna mutta ei jää viimeiseksi.

• BARRE. Puolituntinen balettitunti, jossa liikkeet tehdään paikallaan, tangon kanssa. 

• Hiihto. Tähän voisin vaihtaa perinteisen hiihdon, koska se on ainoa mitä teen. Tähän saakka vain muutaman kerran talvessa mutta silti.

• Jooga. Tähän haluaisin kaksi alalajia, mutta Flow:ssa on vain yksi "yleisjooga". Teen yinjoogaa joka on rauhallista venyttelyä, vastaavasti astanga on hikistä voimajoogaa. Maanantaina olin yinjoogassa, keskisyke 63. Alkulämmittelyn jälkeen lopputunti oltiin matolla istuen tai maaten. 

• Juoksu. Haa! Tähän tilalle voisin laittaa jonkun muun lajin, koska juoksuja on jo monta. Mutta ei polkujuoksua, koska sitä ei Flow:n lajiprofiileista löydy.

• Juoksumatto. GoGon kesähaasteen mukana tuli tämä, hätävaraksi paukkupakkasille ja lumimyrskyille.

• Kävely. Iso osa tekemästäni kävelystä menee hyötyliikunnan piikkiin ilman mittauksia. Joskus mittaan matkaa ja sykettä, etenkin jos kroppa on tosi väsynyt ja tuntuu siltä että juoksu on syytä vaihtaa hyvin kevyeen menoon.

• Maantiejuoksu. Suurin osa juoksutreeneistäni on tätä. Käytännössä kaikki lenkit, joita teen työmatkojen yhteydessä ja lisäksi osa pitkiksistä.

• Maantiepyöräily. Jäänyt vähän liikaa pelkän Pirkan Pyöräilyn varaan, mutta vuosi sitten kesällä ostettu maantiepyörä on siitä huolimatta yksi parhaista ostoksistani.

• Maastojuoksu. Tähän laitan sekä pururadalla että poluilla tehdyt. 

• Muu sisäliikunta. Mikä tahansa laji, jota käyn GoGolla tekemässä. Sisältää myös yksittäisiä lajikokeiluita.

• Muu ulkoliikunta. Tämä on oikeastaan turha. Juoksun ohella muu ulkoliikunta on pyöräilyä, kävelyä ja sauvakävelyä, joille on oma profiilinsa kaikille. 

• Pyöräily. No niin, tämänkin voin poistaa koska käytännössä ulkopyöräilyni on aina maantiellä.

• Sauvakävely. Mietiskelin, että Pirkan Hölkän jälkeen tekisin osan pitkiksistä sauvakävellen. Peruskunto on edelleen se ongelmapala. 

• Sisäpyöräily. Saattaa olla turha profiili tämäkin. Sisäpyöräilyn saralla olen ihastunut TRIP-tunteihin.

• Sisäsoutu. Jos on puoli tuntia aikaa, sisäsoutu on hyvä laji. Tähänkin tykästyin kesähaasteen myötä (yksi tehtäväkohta oli souda 3 km).

• THE TRIP. Pyöräilyä ohjelmien mukaan vaihdellen maalla, merellä ja ilmassa. 40 minuuttia kuluu aina yllättävän nopeasti. Olen käynyt monta kertaa, mutta aina tulee etenkin alussa fiilis että iik tipahdan pyörältä. Osaan jo ennakoida ja katsoa maahan ennen kuin tullaan tiukimpiin mutkiin ja pudotuksiin.

• Venyttely. Tämä on lajiprofiilina siksi, koska tykkään käydä ohjatulla 55-minuuttisella liikkuvuus-venyttelytunnilla. 

• Voimaharjoittelu. Tämä on nyt sitten se sisätilojen lempilapseni eli perus-salitreeni :) 

No niin, löytyihän sieltä turhaa! Ei muuta kuin poistamaan ylimääräiset ja tutkimaan Flow:sta, että löytyykö vielä lajeja joita voisin määritellä harrastavani :) 

Uinnin ja joogan lisäksi kävin kolme kertaa lenkillä, tähän mennessä tällä viikolla. Tänään piti mennä töiden jälkeen mutta päätin jo eilen että ei, ei tällä myrskytuulella. Ehkä huomenna. Tiistaina iltapäivällä bussipysäkiltä kotiin perus 5,1 km / 42 min / keskisyke 139. Keskiviikkona illalla juna-asemalta kotiin vähän vauhdikkaammin, 10 minuuttia höntsää / 8.31 / keskisyke 132 ja perään 25 minuuttia reippaammin / 7.43 / 153. Perjantaina kävin ystäväpariskunnan kanssa Kaupin metsässä. Alkuperäinen suunnitelma oli juosta tunti - puolitoista, Kaupinojan uimarannan parkkiselta Niihaman majalle ja takaisin. No, heti alkuun meni uusiksi. Lähdettiinkin kilpaviitoselle, josta poikettiinkin Näsijärven rantaa seuraavalle polulle, josta noustiin takaisin kilpaviitoselle. Ystäväni on ollut pari viikkoa sitten flunssassa, ja viime viikonloppuna pyöräilykilpailussa, sanoi että ei nyt oikein jaksa juosta. No en kyllä minäkään jaksanut niitä ylämäkiä... Polkupätkä oli tasamaata, mutta se oli NiceTRAILin juuri se kaikkein pahin pätkä, täynnä kiviä ja juuria. Joten maastojuoksumme oli hyvin satunnaisesti juoksua ja paljon kävelyä. Aikatavoitteessa oltiin melkein, 51 minuuttia meni 4,9 kilsaan. Suunnittelin, että tuonne kilpakolmosen, kilpavitosen ja kuntokolmosen (joka on ihan yhtä paha kuin muutkin) menen kävelysauvojen kanssa haahuilemaan pitkiksiä. Paitsi että joskus menen Niihamaan ja sieltä edelleen itselleni tutkimattomille seuduille Atalaan ja ehkä jopa Kangasalle asti. Bussikortti mukana tietysti, ettei tarvitse jaksaa takaisin lähtöpaikalle... Mutta juoksuhaasteeseen ruksitan kohdan 21 "juokse rannalle". Lenkin lähtö- ja päätepiste oli avantouintipaikan parkkis.

Kevät, talvi, kevät, kivaa, kamalaa, kivaa

Tunnustan: lintsasin viime viikon pitkiksellä. Mutta palataan aluksi viikko taaksepäin, ja edelliselle pitkikselle.

Sunnuntaina 26.3. oli aurinkoinen mutta erittäin tuulinen sää. Lähdin juoksemaan ajatuksella, että jos nyt saisi pari tuntia kasaan ja jos vaikka saisi myös niitä alle 8 minuutin kilometrejä. En tiedä miksi, mutta meno tuntui koko lenkin samaan aikaan helpolta ja raskaalta. Ihmettelin kun sykkeet oli jatkuvasti korkealla, tuntui kylläkin että paljon oli ylämäkeä menomatkalla ja vastatuulta paluumatkalla. "Karu" totuus paljastui aika äkkiä, alle 8 minuutin kilsoja oli kaikki 18! Keskivauhti suorastaan hurja 7.30 eli taas 23 sekuntia nopeampi kuin torstain kevyellä lenkillä. Nyt keskisykkeeksi tuli 161 että ei se ihan pk-lenkiksi mennyt. Mutta hämmästyttää, että vauhti oli tuo kun kuitenkin tuntemus oli että lönköttelen hitaasti. 

Koko viikon saalis oli 6 h 43 min liikuntaa. Hyvä määrä. Pari viikkoa on ollut aika kovaa joten seuraavaksi oli kevyemmän viikon vuoro.

Viime viikon liikunnat ovat sekä hyviä että huonoja. Maanantain pidin lepoa, ajattelin että sunnuntainen 2 h 18 minuuttia todennäköisesti painaa kintereissä. Tiistaina kävelin alkuverryttelyksi rautatieasemalta kotiin 21 minuuttia, kyykkäsin portaat kerrosten 1-6 välillä vajaat 5 min ja vielä 41 minuuttia lihaskuntoilua kotona. 

Keskiviikkoaamuna lähdin klo 8 juoksemaan intervalleja. Alkuun 10 minuuttia verkkaa, sitten 6 x 6 minuuttia 1,5 minuutin kävelypalautuksella. Tänään vasta huomasin, että Polarin kellostani näkee tarkkaa dataa jokaisesta vedosta. Hyvä huomata nyt, kun laite on ollut 3,5 vuotta käytössä... No mutta, vetojen vauhti oli kiihtyvä ja syke tasainen: 6.49 / 167 / 0.88 km; 6.36 / 166 / 0.91 km; 6.27 / 166 / 0.92 km; 6.27 / 168 / 0.93 km; 6.19 / 166 / 0.94 km; 6.11 / 168 / 0.96 km. Ilahduttavaa, tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta että sain kiihdytettyä vauhtia loppua kohti, ja kuitenkin syke pysyi suunnilleen samana. 

Perjantai oli uimahallipäivä, sisältäen kunnon hartiatreenin. Oriveden uimahallissa allas on 25-metrinen. Tein niin, että uin 25 metriä, otin kiinni hyppykorokkeesta ja tein 10 leuanvetoa eli kasvot kohti koroketta. Sitten toiseen päähän, ja takaisin, kiinni hyppykkorokkeesta ja vetoja toisinpäin, kasvot kohti allasta. Olisin halunnut jatkaa tätä koko sen ajan, mitä meni kilometrin uimiseen eli 10 sarjaa molempia. En kuitenkaan jaksanut kuin 7. No tuli siinä kuitenkin 70 toistoa molemmin päin. Salilla en jaksaisi vetää tankoa noin montaa kertaa, mutta vesi on armollinen elementti. 

Pitkis piti tehdä lauantaina päivällä, koska lähdin illaksi Helsinkiin teatteriin. Sunnuntaille ei uskaltanut jättää, koska oli suuri todennäköisyys että juomme siskoni kanssa muutaman lasin viiniä (joimme 3). Sää oli karsea, tuulista ja lumiräntää. Päätin jättää parituntisen juoksun toiseen kertaan ja käydä sauvakävelemässä. Ratkaisu oli ilmeisen oikea, koska kahdesti meinasin kaatua. 1 h 24 min tuli käveltyä. Ihan ok, vaikka olisi saanut mennä kauemminkin. Aika huono fiilis jäi.

Tänään juoksin työmatkalla intervalleja. Keksin taas uuden, tai en sitä itse keksinyt vaan luin vanhasta Sport-lehdestä. En muistanut kuin vetojen ajat joten palautukset olivat minuutin lyhyempiä kuin lehden ohjeessa. Alkuverkkaa menin 10 minuuttia, sitten vedot 15, 10 ja 5 minuttia 2 minuutin kävelypalautuksella, loppuverkka 6 min. Tavoittelin sitä, että pisin veto on pk-vauhtia nopeampaa mutta että missään vaiheessa ei tunnu pahalta. Toinen saisi olla vauhdikkaampi mutta suurimman osan ajasta pitäisi olla hyvä olo. Viimeinen voisi lähteä suht rennosti mutta viimeiset pari minuuttia saisin ottaa irti kaiken mikä lähtee. Pari tuntia kotiinpaluun jälkeen olo on onnistunut. Ensimmäinen veto oli 15 min, keskisyke 166, keskivauhti 7.04, matkaa 2.13 km. Toinen 10 min / 167 / 6.40 / 1.49 km ja kolmas 5 min / 171 / 6.11 / 0.81 km. Ensimmäinen veto lähti ylämäkeen niin se oli alussa raskas. Toinen lähti alamäkeen mutta puolivälissä oli ylämäki. Kolmas meni tasamaalla. Ja hyvä ajoitus, ei tullut yhtään pysähdystä risteyksiin vaan kaikista pääsi läpi suoraan. Olen taas iloinen siitä, kuinka paljon vauhti koveni. Viimeinen tuntui pahalta, joten tuo vauhti on liikaa. Mutta 6.40 ei tunnu lainkaan mahdottomalta mennä kauemminkin kuin 10 minuuttia. 

Hyvillä mielin siis eteenpäin, vajaa 6 viikkoa numerolappukauden alkuun!

Ekat treenit Tampereella

No niin, Tampereella asumista on nyt takana viikko. Tavarat on löytäneet melkein kaikki paikkansa, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, yksiööni pystyi sisustamaan olohuoneen :) Lauantaina kokosimme vanhempieni kanssa kirjahyllyt, lauantai-illan ja sunnuntaiaamun roudasin kirjoja paikoilleen. Sohvalle jäi oman hyllyn lukemattomat, siinä saa jokusen illan istuskella sohvan nurkassa että saa kasan pois...

Viikon liikunnat olivat hyvin pitkälti hyötyliikuntaa. Kävelin mennen tullen rautatie- ja linja-autoasemille. Junalle on 2 km ja bussille 2,5 km, eli vähän yli tai alle 20 minuuttia per suunta. Tulee siinä kuitenkin kävelyä se 35-47 minuuttia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Bussi keskustaan menisi ihan vierestä, mutta mietin että taidan olla nopeammin perillä kävellen. Matkalla on lähes kymmenet liikennevalot, ja jos bussi pysähtyy joka pysäkille, niin hidastahan se on. 

Tein yhden lihaskuntotreenin kotona. Kävelin ensin sen 2 km rautatieasemalta kotiin alkuverryttelyksi. Ykköskerroksesta lähdin kyykkäämään portaat kuudenteen kerrokseen, tasanteet etenin askelkyykkykävelyllä. Aikaa meni 4 minuuttia 55 sekuntia :D Kotiin päästyä riisuin ulkovaatteet ja jatkoin saman tien, loput 35 minuuttia sisälsi ojentajadippejä, punnerruksia polvet maassa, 8 kilon kahvakuulan kansssa maastavedon + pystypunnerruksen yhdistelmän, hauiskääntöjä kahvakuulalla sekä vatsa- ja selkäliikkeitä lattialla maaten.

Oikea jalka ensin, sitten vasen, ja kyykky. Seuraavalle portaalle ensin vasen jalka, sitten oikea, ja kyykky. Toistoja tasanteelle asti, sitten askelkyykkykävelyä portaiden alkuun asti. Toistoja kerrokset 1-6.

Perjantaina oli puolittainen lihaskuntotreeni. Kävimme kaverini kanssa uimahallissa. Uin 45 minuuttia, ja matkalla pysähdyin noin 7 kertaa altaan syvässä päässä. Pidin korokkeesta kiinni ja tein leuanvetoja, kahdella kerralla 5 kpl ja kolmannella 10. Kahdella kerralla olin selkä reunaan päin ja tein vedon niin päin, onko se sitten hartiapunnerrus vai mikä lie. Kolme tai neljä kertaa pidin korokkeesta kiinni selkä reunaan päin ja nostin polvia rintaan, en tiedä tekikö se vatsalihaksille mitään. Uinnin jälkeen otimme vaahtomuovipötkylät ja menimme lämminvesialtaaseen jumppaamaan. 20 minuuttia sisälsi paljon vatsaliikkeitä sekä pötkylällä että altaan reunaa hyödyntäen, ojentajadippejä sekä pötkylällä että altaan reunalla ja lonkan avausliikkeitä. 

Eilen lähdin juoksemaan ensimmäistä pitkistä. Olimme sopineet kaverini kanssa, että juoksen hänen luokseen Vuorekseen. Katsoin kartasta että joo, tossa on suora reitti Hervannan valtaväylää Ruskontielle, ei tule kuin pari käännöstä eli ei eksymisvaaraa. Mutta kuinkas kävikään?

En eksynyt, mutta siitä kiitän yksinomaan riittävän taajassa olleita kevyen liikenteen tienviittoja. Heti Hervannan valtaväylän alkupäässä oli kevyen liikenteen väylä suljettu. Kyltti ilmoitti, että se on nyt rakennustyömaa jonne ei ole asiaa. Ratikan rakennus alkaa parin viikon päästä. Keltaiset kyltit opastivat Hervannan suuntaan, joten lähdin seuraamaan niitä. 

Ahaa, nousu Kalevankankaalle, josta lasku Vuohenojalle , sitten nousu Muotialaan. Ahaa, tämä taitaa opastaa Lahdesjärven kautta Vuorekseen... Ei sittenkään, nyt viitta osoittaa Korkinmäentielle... Miten tää koko matka voi olla ylämäkeä?! Jaha, nyt mennään ison tien yli, onkos tää moottoritie, taitaa olla, onkohan tuo viereinen poikkikatu Hervannan valtaväylä? Nyt ollaan Hallilassa, 6 kilsaa ylämäkeä takana, jes nyt tulee lasku Hervannan valtaväylälle. Jaa, tässä ei olekaan kevyen liikenteen väylää kuin vähän matkaa, no ei se mitään, menen tuolle viereiselle samansuuntaiselle kadulle. Argh, miten taas voi olla pelkkää ylämäkeä?! Vaikka on loiva mäki niin risoo silti. Ai kun kiva, täällä voi seurata autoilijoiden opasteita Sääksjärven suuntaan. Ihanaa, loiva alamäki :) No niin, nyt on jo opaste Vuorekseen, mutta mitä ihmettä, taas ylämäkeä! 

Kun pääsin ystäväni luo, sanoin että oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun juoksen hänen luokseen, pelkkää ylämäkeä. Vähän tasamaata välissä, mutta vain yksi kunnon alamäki ja sekin jo ensimmäisellä kilometrillä. Polarin mukaan laskua oli 70 metriä ja nousua 100. Ystäväni ihmetteli että miten niin, eihän tuossa ole nousua kuin viimeinen pätkä Lahdesjärven ABC:ltä. No kun en tullut sen kautta vaan Hervannan suunnasta! "No mitä sää sieltä tulit, sehän ON pelkkää ylämäkeä? Mää luulin että sää lähdet kiertään Iidesjärveä ja tuut sieltä." No kun kartta näytti kulkua vaan Hervannan kautta, ja katoin että se on suora reitti, Mut eipä sit ollutkaan. No, ehkä annan toisen mahdollisuuden ja etsin vaihtoehtoisen reitin. Ja hei, joskus voin tehdä niin että menen bussilla Vuorekseen ja juoksen sieltä alamäkeä kotiin :) Matkaa tälle pitkikselle tuli vain 10,57 km johon kului 1 h 26 min. Keskisyke oli kuitenkin 163, johtuu sekä ylämäistä että vauhdista. En tiedä johtuuko runsaasta kävelystä, mutta ylämäkisyydestä huolimatta keskivauhti oli 8.07 eli hyvinkin 20 sekuntia nopeampi kuin talven tähän asti nopeimmilla pk-lenkeillä. No syke ei kyllä ollut pk-tasolla tällä kertaa, mutta en vaan suostunut kävelemään ylämäkiä. Koska kävelyä tulee työmatkoilla niin paljon, niin varsinaiset lenkit juostaan!

Korkeasta sykkeestä ja ylämäkiketutuksesta huolimatta lenkistä jäi ihan hyvä mieli. Perille päästyä oli sellainen olo, että pohkeissa ei paina yhtään, mikä oli hiukan yllättävää. Jos olisin jatkanut tasamaalla ja alamäkivoittoisella profiililla niin olisin jaksanut ties kuinka pitkälle. 

Varsin hyvä viikko siis. En vieläkään osaa päättää, onko hyväksyttävää laskea työmatkakävely treeniksi. Tuntuu hassulta että mukana on monta noin 20-minuuttista matalatehoista treeniä. Varsinaista treeniä (juoksu, uinti, lihaskunto) oli reilut 3 tuntia, kun viikon kokonaissaldo oli reilut 6 tuntia. Plus kaksi avantouintireissua :) No, nyt kun muuttopuuhat on ohi niin voin keskittyä enemmän juoksemiseen :)