Fysioterapiassa: diagnooseja ja uudet ystäväni tukipohjalliset

Hei pitkästä aikaa! Nyt on käyty fysioterapiassa kuulemassa, mikä kaikki kropassa on vialla. Askelanalyysi antoi monenlaista informaatiota, jota kuunnellessasi tuntuu melkein ihmeeltä että ehdin juosta 7 vuotta ilman muita kuin satunnaisia rasitusongelmia. 

Olin varannut ajan Aktiivi Fysioterapiaan Tullintorin viereen. Valinnan tein sen perusteella, että kahdessa eri nettiryhmässä paikka sai eniten suosituksia. Myöhemmin kuulin että ystäväni on käynyt siellä myös. Käynnin aluksi kerroin miksi tulin, sitten istuahdin hoitopöydän reunalle ja fysioterapeutti Petri Väyrynen liikutteli jalkateriä. Tässä ei vielä ollut yllätyksiä, liikkuvuus oli aika hyvä. 

Seuraavaksi astuin valaistulle lasikuutiolle, jossa näin jalkapohjani peilin kautta. Selkeästi näin itsekin, mikä mättää. Kun jalkapohjassa pitäisi olla kolme tukipistettä, minulla niitä oli kaksi ja puoli. Puoli siksi, että isovarpaan alle tulee vain pieni osa kuormasta, kun tasaisella paineella pitäisi tulla kolmasosa.  Syy tähän on se, että isovarpaan puoleinen luu on lyhyempi kuin toinen jalkaluu. Jalkaterään osuva paine siis kertyy ulkoreunalle ja neljän muun varpaan varaan. Paitsi että...

...juoksumatolla kävely informoi, että nilkkani kääntyvät ulospäin. Sen seurauksena kolme ulommaista varvasta eivät ole täysimääräisesti käytössä kuorman vastaanottajana. Siispä paine kertyy isovarpaan viereiselle varpaalle, juuri siihen mikä nyt on vaivannut koko kesän. Nilkkojen kääntymiseen syy taas on se, että perusasennossa seistessä polveni kääntyvät yhteen. Kyse ei ole pihtipolvista, sillä polvilumpiot kääntyvät kuitenkin normaalisti ulospäin. Fysioterapeutti kertoi, että syynä voi olla esimerkiksi se, että reisiluun kaulan kulma olisi hieman normaalia pienempi (vaikkapa 125 astetta kun se yleensä on 130 astetta). Haa, tässä on siis syy siihen, miksi minun on liki mahdoton saada jalkateriä yhteen perusasennossa seistessä! Joskus on ollut jumppatunnilla noloa, kun olen suunnilleen ainoa jolla jää jalkaterien väliin rako, ja ohjaaja sanoo sitten että on ok vaikka jalkaterät eivät olisikaan ihan yhdessä. (Polvien kääntyminen on helppo huomata muutenkin: kun seisoo perusasennossa, jalkaterät pienen matkan päässä toisistaan, niin sekä nilkkojen että polvien väliin pitäisi mahtua sama määrä sormia. Minun tapauksessani nilkkojen väliin mahtui 4 sormea, polvien väliin 2.)

Päädyimme aloittamaan vuoden mittaisen prosessin, jonka tarkoituksena on mahdollistaa minulle paljon lisää juoksuvuosia. Ensimmäinen askel oli tukipohjalliset. Kalliit, kyllä (170 €), mutta hintansa väärti jos se tarkoittaa sitä että liikuntakykyni säilyy vielä kauan. Hain pohjalliset perjantaina ja kyllähän niiden kanssa on jaloilla ollut jonkinlainen alkujärkytys. Eilen lauantaina olin töissä, kirjasto oli auki vain 4 tuntia joten työpäivä oli tavallista lyhyempi, sisältäen myös rauhallisia hetkiä, joten en joutunut olemaan koko aikaa jaloillani vaan pääsin välillä istumaan. Alkuun tuntui siltä, että kävelen kivien päällä. Päivän mittaan pohkeet alkoivat vetää jumiin, lisäksi jalkateriä särki. Kotimatkalla mietin, pääsenkö kävelemään bussiasemalta kotiin, jalat olivat kuin tulessa polvista alaspäin. Lohduttelin itseäni, että tämä on parantavaa kipua joka sitäpaitsi menee ohi kun jalat tottuvat pohjallisiin. Tänään kävin kaupungilla lataamassa bussikortin, alussa tunne kivien päällä kävelemisestä oli läsnä mutta jäi pian taustalle. Toki kävelyä ja liikkeellä oloa oli vähemmän kuin eilen, niin suoraan ei voi verrata. Huomenna on tosi testi, kun on normaali työpäivä. Luulen kuitenkin, että jalat sopeutuvat nopeasti. Vielä en osaa sanoa, onko varpaan ja päkiän kipu hävinnyt, sen verran paljon on sattunut koko jalkapohjaan. Mutta luottamus on kova, että se siitä tasaantuu nopeasti.

On vaan muistettava aina vaihtaa pohjalliset niihin kenkiin, mitä kuitenkin käyttää. Ja peruskenkiä on ehkä ostettava aiempaa isommassa koossa. Kesäaikaan ja töissä käytän paljon ex-juoksukenkiä, joten niihin jalka mahtuu pohjallisten kanssa. Mutta esimerkiksi talvi- ja juhlakengät menevät uusiksi. Ei voi mitään, mutta toisaalta, tässä vaiheessa olen valmis isoihinkin muutoksiin kunhan vaan pääsen palaamaan lenkkeilyyn ja sellaisiin jumppiin, missä on askelkyykkyjä ja hyppyjä. 

Että vaikka juoksemattomuus / sauvakävelemättömyys turhauttaa, niin sinänsä kuuluu hyvää. Tiedän nyt, mistä vaivat johtuvat (rakenteelliset asiat sekä lihasjäykkyys ja lantion sitkeä viistäminen vasemmalle) ja ennen kaikkea on otettu askeleita ongelman korjaamiseen. Seuraava aikani fysioterapiaan on lokakuun loppupuolella, silloin saan jotain harjoituksia tehtäväksi. Muuta en vielä tiedä, mitä siellä tapahtuu.