Maailmancup-turnee Norjassa - ja lisää pyöräilyä

 

Norjan-reissu tehtiin viime viikolla, paljon ehdittiin ystäväni kanssa nähdä vaikka ajokilometrejä tuli normilomaa vähemmän ja vaikka tällä kertaa ei suoritettu. Matkareittikin eli vielä reissun jo alettua. Tarkkaan seurattiin sääennusteita, ja maanantaina ajettiin Lillehammeriin. Siellä oli Olympiapuistoon tehty kesäksi leirintäalue, yövyimme siellä ja kävimme kävelyllä rullahiihtoradalla. 

Leirintäalue oli tosi hassu, telttapaikoille piti ajaa tunnelin läpi, vieläpä ylämäkeen niin ettei nähnyt yhtään mitä tunnelin jälkeen on vastassa. Siellä oli lyhyt alamäki, josta piti kääntyä ja ajaa rullahiihtoradan yli telttapaikoille. Aamulla oli hassu olo, kun kömmimme teltasta ja muutaman metrin päässä oli hiihtäjä. Puiden takana oli ampumapenkka, missä joku paukutti sarjoja illalla puoli kymmeneen asti ja toiset aloittivat aamulla ennen puolta yhdeksää :D 

Ystäväni oli kertonut Beitostølenin olevan lähellä (=150 kilsan päässä); mielessämme alkoi viritä idea maailmancup-turneesta. Koska Beitostølen on 900 metrin korkeudella, emme uskaltaneet yöpyä ulkona. Ensimmäisenä yönä oli satanut vettä niin että telttamme oli kastunut hiukan sisältä, samoin makuupussit jalkopäistä. Sääennuste yöksi sanoi + 3 astetta ja vesisadetta, joten buukkasimme ylimääräisen hotelliyön. 

Keskiviikkona ajoimme Beitostøleniin, teimme siellä rullahiihtoradan kupeessa trangialounaan. Sää oli kylmä ja sateinen, joten emme lenkkeilleet. Paikkana Beitostølen vaikutti tosi kivalta, rakennukset toivat mieleen Kilpisjärven ja vähän väliä oli parkkialueita mistä pääsisi patikkapoluille. Tosi paljon oli pyöräilijoitä, kaiken ikäisiä, korkealle nousevilla vuoristoteillä.

Iltapäivällä ajoimme 1400 metriin nousevan vuoristotien, ja illalla leiriydyimme Gaupnen kylään. 

Torstai oli ajopäivä, onneksi, sillä pitkin päivää satoi. Välttelimme tietulleja ja ajoimme pikkuteitä, siksi matkanteko oli hidasta. Toisaalta se myös mahdollisti pysähtelemään uimaan, sauvakirkkoja katsomaan jne. Illalla aloimme etsiä leirintäaluetta, ensimmäinen oli jotenkin niin outo - emme edes saaneet selville onko se auki - ja toisessa telttapaikat olivat suorassa auringonpaisteessa lasten leikkipaikan vieressä, niin että aloimme vaipua epätoivoon. Tavoite oli ollut että teltta on pystyssä iltaseitsemältä, siitä myöhästyttiin. Kartasta löysimme Hokksund Campingin, joka oli valtavan suuri ja lähinnä matkailuautoja palveleva leirintäalue. Sinne jäätiin kun ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Alueen karttaa emme saaneet vastaanotosta mukaan, olimme kuulleet että toinen teltta-alue on täynnä mutta toisessa on kaksi vapaata paikkaa. Näimme telttasymbolin ja parkkeerasimme siihen alueelle, hämmentävää oli että reunassa oli kaksi telttaa mutta kaikki muut reunapaikat ja pari kohtaa keskeltä olikin matkailuautojen valtaamia. Törkkäsimme kuitenkin telttamme tähän. Sade taukosi juuri siksi aikaa että saimme teltan pystytettyä ja ruuan tehtyä, syöminen piti kuitenkin hoitaa autossa. Myöhemmin illalla aurinko tuli esiin.

Olimme vajaan tunnin ajomatkan päässä Drammenista, joten suuntasimme sinne perjantaina aamupalalle. Ystäväni kaivoi esiin YouTube-videoita, yritettiin katsoa mistä sprinttirata menee. Huonosti näkyi, mutta myöhemmin löysimme karttakuvan johon latu oli merkitty punaisella viivalla. 

Drammenista oli vajaan tunnin ajo Osloon, ja sade alkoi välittömästi kun pääsimme perille... Holmenkollen-kävelyn sijasta menimme saunaan ja uimaan keskustan Sukkertoppeniin. Buukkasimme yöksi vielä yhden ylimääräisen hotellimajoituksen. 

Lauantainakin satoi aamulla ja päivällä. Siirsimme tavaramme ja automme hotellista toiseen, sitten menimme metrolla keskustaan ja ostimme liput kiertoajelubussiin. Kierros loppui kaatosateessa, joten menimme hotellille hengailemaan. Illaksi kirkastui, joten lopulta pääsimme seitsemän aikaan kävelemään Holmenkollenille :)

Viikko sitten sunnuntaina matkustimme kotiin. 

Tämän viikon olenkin ollut kotona. Treenejä tuli neljä, joista kaksi pyöräilyä ulkona, yksi sisällä ja lisäksi yksi kävelylenkki. 

Heti reissun jälkeen maanantaina en jaksanut liikkua. Mutta tiistaina tein tutun pitkän pyöräilyn, Kangasalle ja Sääksjärven kautta kotiin, 2 h 27 min / 47,83 km / 142. Viimeisillä kilometreillä mietin, että mitäpä jos joku kerta menisin tämän toiseen suuntaan, eksyisinkö? 

Keskiviikkona menin illalla kävelylle Arboretumiin, hyvä aika kun ei ollut ruuhkaa. Nyt on puisto kauneimmillaan. 1 h 8 min / 6,98 km / 126.

Perjantaina kävin ensin katsomassa Pinninkadulla purkutaidetalon, hauska että taidenäyttelyyn on jonoa :) Näyttelyn päätyttyä koko talo puretaan. Hienosti oli tila täytetty monen eri taiteilijan ja tyylin voimin. Sadetta ja ukkosta pakenin salille, jossa pyöräilin 1 h 15 min / 27,8 km / 125. 

Eilen oltiin puolison kanssa elokuvissa ja ulkona syömässä.

Tänään lähdin puoliltapäivin pyöräilemään, heti alusta tuntui että nyt ei ole niin sanotusti poljin syönnillään. Pyöräilin Pyhän reittiä, mutta tein Rajasalmen sillan jälkeen koukkauksen Tesomalle. Alunperin piti mennä Haukiluomaan asti, mutta yhdessä risteyksessä ei ollutkaan kevyen liikenteen väyliä kummallakaan puolella Haukiluoman suuntaan menevää tietä, joten päätin jättää reitin etsimisen toiseen kertaan. Alkumatkasta oli kyllä vastatuulta, mutta loppupuolella tuntui silti ettei oikein tasamaallakaan jaksa polkea. En tiedä miksi, eilen on ollut välipäivä eivätkä viikon treenit ole olleet raskaita tiistaita lukuun ottamatta. Yö oli hyvä, keskisyke oli 58 mikä on mulle tosi matala, ja unta riitti liki 9 tuntia. No, aina ei kulje mutta tulipa tehtyä. 1 h 29 min / 28,27 km / 145. 

Ensi viikko on tällä erää viimeinen lomaviikko. En ole tehnyt mitään suunnitelmia. Nukun aamuisin pitkään, kirjoitan, pyöräilen jos sää sallii, juostakin voisi pitkästä aikaa, vähitellen ehkä alan rakentaa seuraavaa x viikkoa kestävää juoksuohjelmaa. Tarkoitus on kuitenkin ottaa yhä rennosti ja kerätä voimia työsyksyyn, ei suorittaa. 

Iloa loppukesän päiviin ja vähitellen pimeneviin iltoihin!

Pyöräilyä ja lisää pyöräilyä

 

Lämmin viikko sisälsi 4 treeniä, kolme kertaa kävin pyöräilemässä ja kerran kävelemässä. Pyörälenkit olivat melkein samat, vain viimeiseen tein lisälenkin.

Maanantaina lähdin liikkeelle heti töistä kotiin päästyäni, pyöräilin Pyhä-reittiä eli menin Hatanpään ja Härmälän kautta Pirkkalaan, sieltä Rajasalmen sillan kautta Villilään ja Pispalan valtatietä kotiin. 1 h 22 min / 26,07 km / 136. Olin edellisen lenkin - ja ketjun paikalleen laittamisen - jälkeen kokeillut vaihteiden toimivuutta ja kotipihassa testannut että isompi vaihdevalikoima menee "päälle". Nyt en uskaltanut kokeilla saisinko pienemmät käyttöön, onneksi reitti oli niin tasainen että isommilla vaihteilla pärjäsi, myös reitin ainoassa kunnon ylämäessä eli Pispalanharjun nousussa. 

Tiistaina kävelin iltavuorosta junalle, 57 minuuttia / 5,75 km / 126. 

Keskiviikkona kävimme töiden jälkeen puolison kanssa syömässä Pure Bitessä, sen jälkeen kävelimme kotiin ja sitten lähdin pyöräilemään. Mietin kuinka järkevää on harrastaa liikuntaa heti aterian päälle, mutta arvelin ettei se niinkään pyöräilyssä tunnu. Sama lenkki kuin maanantaina, 1 h 22 min / 26,36 km / 139. 

Torstaina tapasimme puolison siskon miehineen ja heidän serkkunsa, pelasimme Pirkkalassa kierroksen minigolfia ja sen jälkeen menimme serkun luo syömään. Kotona olimme yhdeksän maissa illalla. 

Perjantaina olin ensimmäistä päivää kesälomalla. Alunperin tarkoitus oli mennä pyöräilemään Kangasala-Rusko-Sääksjärvi-keskusta -lenkki, mutta totesin etten ehdi. Heräsin aamulla klo 9.30, ja klo 11 lähdimme puolison kanssa Laukontorille lounaalle. Meillä oli European Masters Gamesin talkoolaisten päätösjuhla Ratinassa klo 16, joten lounaan jälkeen en ehtinyt 2,5-tuntiselle lenkille niin että jäisi aikaa ensin käydä täyttämässä pyörän renkaat ja lenkin jälkeen käydä suihkussa. Menin jälleen Pyhäjärvi-kierroksen, tein kuitenkin pienen lisälenkin Epilään ja Lielahteen. Tulin keskustaan Rantatietä pitkin enkä Pispalan valtatietä. 1 h 32 min / 30,04 km / 137. Nyt uskalsin käyttää matkan aikana sekä isompia että pienempiä vaihteita, vihdoinkin luotan siihen että vaihto onnistuu ilman ketjun putoamista. 

Pyöräily on kyllä kivaa hellekelin puuhaa, tehdessä ei tule hiki vaikka sitten onkin hirveä hiki pitkään sen jälkeen. 

Eilen matkustimme puolison kanssa Orivedelle ja ystävien kyydissä puolisoni serkun häihin. Siinä meni koko päivä, takaisin ystävien luona olimme aamulla puoli neljän maissa. Tänään kyllä tuntuu kropassa, että eiliseen on kuulunut sekä korkokengät että alkoholipitoisia juomia... Nukuin aamulla klo 11 saakka, mutta syke on ollut 82. Heräsin pari kertaa vessaan ja muutaman kerran muuten. Nilkkaa koukistaessa tuntui siltä että pohkeet kramppaavat pian. Onneksi nyt on kesän juhlat ohi! 

Illan olen pakannut, lähdemme huomenna ystäväni kanssa viikoksi Norjaan. Juna lentokentälle lähtee klo 8. Lennämme Osloon josta meillä on vuokra-auto varattuna. Olimme suunnitelleet lähtevämme Lillehammeriin ja sitten Jotunheimin kansallispuistoon, mutta sääennuste sanoo sadetta koko viikoksi. Teimmekin uuden suunnitelman että lähdemme etelään Stavangeriin, siellä pitäsi olla välillä myös aurinkoa. Saatamme palata Osloon jo torstaina, ja vaihtaa päivittäisen paikanvaihdon pitkäksi viikonlopuksi kaupungissa. Teltassa on kuitenkin tarkoitus yöpyä mahdollisimman paljon. Sen näkee sitten reissun jälkeen, ollaanko löydetty aurinkoiset paikat ja ajat, vai onko koko viikko autossa istumista sadetta paossa. 

Kotiin palattua minulla on vielä kaksi viikkoa kesälomaan, hyvä niin. Ehdin toipua telttailusta :D Ja fakta on, että tässä on ollut niin hirveästi menoja, että viikonloppu reissun jälkeen on kesän ensimmäinen vapaa viikonloppuni - heinäkuun viimeisenä viikonloppuna! 

Vapaaehtoishommia ja kesäloman odottelua

 

Kiireinen elämä on jatkunut. Juuri laskin, että kesän ensimmäinen vapaa viikonloppu on kolmen viikon päästä. En muista mitä ohjelmaa oli kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, jotain kuitenkin. Sitten Pirkan pyöräily, siskontyttöjen valmistujaiset, juhannus, European Masters Games, tänä viikonloppuna lauantaina tuplasynttärit ja sunnuntaina European Masters Games, ensi viikonloppuna kavereiden häät, sitä seuraavana ollaan reissussa kaverin kanssa. Olen aika väsynyt. Kesäloman alkuun on 4 työpäivää, ja kunhan saamme kaverin kanssa Norjan-reissumme tehtyä niin kolmeviikkoisen loman kaksi viimeistä viikkoa aion olla hyvin pitkälti kotona. 

Viime viikolle tuli neljä treenikertaa, kaksi pyöräilyä ja kaksi kävelyä. 

Maanantaina pyöräilin Pirkkalan puolelle ja Sarankulman kautta kotiin, 1 h 1 min / 17,82 km / 134. Pääsin matkaan vasta puoli seitsemältä illalla, koska parveketuolimme saapuivat. Puolison tuoli oli niin iso, että paketti ei mahtunut hissiin ja jouduin purkamaan sen. Tuoli itsessään ei myöskään mahtunut hissiin, kannoin sen kotiimme viidenteen kerrokseen. Pahvilaatikon jouduin repimään pienemmiksi palasiksi, että se mahtui keräysastian suuaukosta sisään. Halusin kuitenkin pyöräillä, olkoonkin tällä kertaa lyhyempi reitti. Pirkkalan puolella oli tietöitä, käännyin ehkä liian aikaisin kohti Toiviota ja edelleen Sarankulmaa. 

Keskiviikkona ja torstaina kävelin iltavuoron jälkeen töistä junalle, keskiviikkona 58 minuuttia / 5,95 km / 126 ja torstaina 1 h 4 min / 6,43 km / 124. Ei olisi huvittanut, mutta eipä Orivedellä ole iltakuudelta muutakaan tekemistä, ellen halua istua työhuoneessa lukemassa kirjaa. Päivien mittaan ukkosti ja satoi, pääsin molempina päivinä melkein koko lenkin kuivana. Keskiviikkona satoi viimeisen kilometrin, mutta minullapa oli sateenvarjo mukana.

Perjantaina vein taas aamulla polkupyörän bussilla Orivedelle, iltapäivällä poljin viiden vuorosta Kangasalan kautta kotiin. Viimeksi sama reissu vei huoltamattomalla pyörällä 3,5 tuntia, nyt meni 2 h 48 min. Matka oli noin kilometrin lyhyempi, ajoin vain yhden kerran harhaan Kangasalla mutta huomasin mistä olisi pitänyt mennä ja etsiydyin pääkadulle myöhemmin. Näin ollen en päätynyt ollenkaan bussiaseman "väärälle" puolelle, mistä viimeksi tuli lisälenkki. Olen aina ajatellut että maantiepyörässä renkaat ovat heikoin lenkki, mutta tällä kertaa lähtikin ketju. Sain sen onneksi paikalleen. Pysäytin umpeen kasvaneen metsäautotien alkuun, ja kun olin lähdössä liikkeelle niin huomasin että läheiselle bussipysäkille oli pysähtynyt auto ja minua kohti käveli mies. Hän huuteli että sainko pyörän korjattua, ajatteli että olisi voinut auttaa. Kohdatessamme sanoin että sain korjattua, ja toivon että ketju pysyy ainakin 11 km mikä on matkaa Kangasalan keskustaan, sieltä voisin jatkaa bussilla kotiin. Hän katsoi vielä että ketju näytti olevan kohdillaan eikä hyppelehtivän. Onneksi käytössä oli kevyemmät vaihteet, pääsin kotiin asti. Vasta kotipihalla uskalsin kokeilla, onnistuuko vaihto isommille vaihteille, tuntui onnistuvan. Tuon jälkeen en ole pyöräillyt, joten todellinen testi on vielä tulossa: onnistuuko vaihto rattaalta toiselle vai pitääkö fillari käyttää huollossa. Mietin kertooko se enemmän minusta vai kanssaeläjistä, kun mieleeni ei ollut juolahtanutkaan että joku saattaa pysähtyä auttamaan nähdessään korjauspajani. 

Pakkasin reppuun parit kertakäyttöhanskat, totesin että pyöräilyssä käyttämäni salihanskat eivät tulleet puhtaiksi pyykkikoneessa. 

Viime viikonlopun olin talkoolaisena European Masters Gameseissa, lauantaina kisakaupan kassalla klo 13-18.15 ja sunnuntaina Pyynikillä maantiepyöräilyn liikenteenohjaajana klo 9-15.30. Omat liikunnat jäi väliin. Annan kyllä suuren kunnian kaikille liikenteenohjaajille, se taitaa olla kaikissa tapahtumissa se paskamaisin homma. Tuolla rata oli suljettu kahteen otteeseen, klo 10.45-13 ja klo 13.45-15.15, kyllä ehti siinäkin ajassa kuulla monenmoisia selityksiä miksi juuri kyseisen ihmisen pitäisi päästä juuri sillä hetkellä sulun läpi. Suuri ihmetys ihmisillä oli siitä, että tie oli kokonaan suljettu, kun aina ennen pyöräkisoissa on saanut mennä sopiviin väleihin. Yksi aikoi kuulemma olla poliisiin yhteydessä, että eihän näin voi jättää ihmisiä koteihinsa vangiksi. En viitsinyt alkaa vääntämään, että kyllä tapahtumajärjestäjällä on poliisilta lupa sulkea rata. Selittelin useamman kerran, että nyt taitaa olla sen verran enemmän osallistujia ja sen verran suurella ikähaarukalla + erilaisella nopeudella, että on vaikeampi löytää sopivaa väliä kuin sellaisessa tapahtumassa, missä osallistujat ajavat yhdessä tai kahdessa isommassa ryhmässä. 

Tälle viikolle tuli 4 treenipäivää, 5 treeniä.

Maanantaina tutusti kävellen iltavuorosta junalle, 52 minuuttia / 5,23 km / 121. Kuivana säästyin taas, sade tuli kun olin päässyt asemalle pysäkkikatoksen suojaan. 

Tiistaina jäin Orivedelle, kävimme ystäväni kanssa sauvakävelemässä ja sitten hän vei minut puoli kuuden junalle. Otimme sadetakit päälle jo lenkille lähtiessä, kuumahan niissä tuli, mutta tulivat tarpeeseen kun viimeisen 1,5 km satoi kaatamalla. En saanut hupun nauhoja kireälle, joten perillä huomasin että sadetakin alla takkini oli kastunut. Niin oli kyllä trikoot ja kengätkin litimärät. Kaikkiaan sauvoimme 1 h 11,5 min / 6,9 km / 131. Kaukaa viisaana olin ottanut vaihtolenkkaritkin mukaan, näin ollen kävin lenkin jälkeen lämpimässä suihkussa ja sain vaihdettua kaikki vaatteet kuiviin. 

Torstaina oli myös kovin sateisen oloinen päivä, kävin pitkästä aikaa salilla. Ensin puoli tuntia soutua ja perään puoli tuntia yläkropan treeniä. Pystysoutua, ojentajia, vaakaprässiä, hauiksia, ylätaljaa. 

Perjantaina menin töiden jälkeen talkoohommiin akkreditointiin, työvuoro oli jossain vaiheessa merkitty klo 16-20 mutta suljimmekin klo 19. Lähdin sen jälkeen Ratinan stadionilta Arboretumiin, siellä on kukkiminen kauneimmillaan. Kävelin 58 minuuttia / 5,85 km / 122. 

Eilen matkustimme puolison kanssa junalla Orivedelle, sieltä vanhempieni kyydissä Jämsään syntymäpäiville, takaisin Orivedelle ja illan viimeisellä junalla Tampereelle. 

Tänään talkoilin, oli viimeinen kisapäivä. Alkujaan työvuoro oli klo 9-11, mutta torstaina tuli tieto että toimisto onkin auki klo 14 saakka. Muut lähtivät klo 11-12 välillä, osa ennen vaparikoordinaattorin tuloa ja osa sen jälkeen. Itse lähdin klo 13.15 kun sain siihen luvan, koordinaattori sanoi pärjäävänsä yksin loppuajan. Olin saanut migreenin seurakseni, joten lähdin kotiin ja otin päikkärit. Liikunnat jäi siis tältäkin päivältä pois. 

Ensi viikolle on luvattu kaunista ja lämmintä, luulenpa viihtyväni pyörän selässä - jos vaihteet toimivat. Torstaina tapaamme puolison siskon poikaystävineen sekä kaveripariskunnan, tarkoitus on pelata minigolfia. Torstai on viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, jee! Perjantain olen jo vapaalla, aion silloin mennä tutun pitkän pyörälenkin Kangasalle ja Ruskon sekä Sääksjärven kautta kotiin. Todennäköisesti jo perjantaina matkustamme Orivedelle, josta lähdemme kavereiden kyydillä lauantain hääjuhlaan. Sieltä kotiudumme sunnuntaina, oletettavasti saamme puolison siskolta kyydin Länkipohjan tienhaaraan josta tulemme bussilla. Viikonloppuna tuskin ehdin tai jaksan harrastaa liikuntaa. Juhlien lisäksi uhkana on perinteinen lomanaloitusmigreeni. 

Sitten lähdemmekin seuraavana maanantaina ystäväni kanssa klo 8 junalla kohti lentokenttää. Lennämme Osloon, vaihteeksi reissaamme vuokra-autolla etelämmässä eikä aina vaan pohjoisessa Norjassa. Jonkinlaisia vaelluksia on tarkoitus tehdä, tosin aika monet mitä ystäväni on esitellyt on kyllä hienoihin paikkoihin johtavia mutta 6-8 tuntia kestäviä. Yritämme löytää maltillisia versioita, koska minä en ainakaan jaksa koko päivän kestäneen kävelyn jälkeen tehdä edes lyhyttä vaellusta seuraavana päivänä. Saapa nähdä minne kaikkialle päädytään, tunnetusti ehdimme viikossa paljon! :D 

Leppoisaa heinäkuuta!

Kiireiset, helteiset palautteluviikot

 

Viime viikolla liikunta jäi yhteen kertaan, lauantaina kävelin Hatanpään Arboretumiin ja takaisin kotiin, 1 h 11 min / 7,23 km / 127. Alkuviikolla maanantaista keskiviikkoon olin joka päivä töitten jälkeen Ratinan stadionilla, talkoiltiin European Master Gameseja. 1900 reppua oli pakattu urheilijoille siinä vaiheessa. Harmillisen vähän talkoolaisia oli mukana, huomioiden että meitä pitäisi olla noin 50 kun mukaan ei lasketa seuratoimijoita. Alle 10 oli noina kolmena päivänä, ja kuulemma torstaina, jolloin en itse päässyt, vain yksi. Torstain ja perjantain olin kiinni Pirkanmaan ja Keski-Suomen kirjastonjohtajien kesäpäivillä, sieltä kun kotiuduin perjantaina iltapäivällä niin olin liian väsynyt urheilemaan. Sunnuntai meni Orivedellä siskontyttöjen valmistujaisissa, toinen päätti peruskoulun ja toinen valmistui ammattiin. Aamusta iltaan menoa siis koko viikko! 

En varmaan olisi Pirkan Pyöräilyn jälkeen hirveästi jaksanut liikkua, mistä olisin tuntenut huonoa omaatuntoa. Onneksi viime viikolla oli hurjan paljon muuta ohjelmaa niin en ehtinyt pohtimaan liikkumattomuutta.

Tällä viikolla olen palannut suht normaaliin liikuntarytmiin, juhannuksesta huolimatta viikkoon mahtui 4 treeniä joihin kului 5,5 tuntia aikaa. 

Maanantaina ja keskiviikkona olin iltavuorossa, kävelin töistä junalle. Maanantaina 1 h 1 min / 6,2 km / 123 ja keskiviikkona 1 h 2 min / 6,28 km / 126. Keskiviikkona ei olisi millään huvittanut, mutta eipä Orivedellä oikein muutakaan tekemistä ole junaa odottaessa, ellei halua hengailla 26-asteisessa kirjastossa lukemassa. 

Tiistaina oli EMG-tapahtumaa, ensin lyhyt koulutus kisakauppaan (jota akkreditoinnin väki hoitaa tarvittaessa) ja loppujen reppujen pakkaus sekä mitalien lajittelu. Alussa oli hyvä määrä pakkaajia, monta sellaista jotka eivät olleet viime viikolla, mutta tosi moni joutui lähtemään nopeasti ja vain muutama jäi. Pari tuntia pakattiin, reppuja oli valmiina 3300 eli vielä 200 puuttui. Ne kuulemma pakataan sitten kun kisat jo alkaa ensi viikolla, ja kuitenkin aina jää osa ilmoittautuneista tulematta. Mutta pian on Tampere keltaisena kaksi viikkoa!

Harmi että vaparipaidatkin ovat kirkkaankeltaisia, aika monelle vieras väri käyttää. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kisojen onnistumisen eteen. Kiva että akkreditoinnissa on mukana myös muutama jääkiekkokisoista tuttu kasvo, hauska nähdä tuttuja ettei ole pelkkää uusiin ihmisiin tutustumista. 

Juhannus oltiin tutulla mökillä Orimattilassa, kiva että kaveri kutsuu meidät vaikka emme ole "alkuperäistä" porukkaa vaan tulleet mukaan hänen vaimonsa kavereina. Tällä kertaa jouduimme tulemaan kotiin jo lauantaina, sillä puolisoni matkusti tänään Saksaan. Tällä kertaa viikon reissu, pääsyynä hautajaiset. Hinnassa oli sen verran eroa että kannatti mennä tänään, huomenna lentäminen olisi maksanut 400 € enemmän. 

Olin siis yksin kotona aamusta asti, ja päätin lähteä ulkoiluttamaan maantiepyörääni. Poweri-Paawo on ollut häkkivarastossa Pirkasta asti, nyt kävimme muutaman viikon takaa tutun reitin eli kotoa Nekalan ja Kaukajärven kautta Kangasalan Ranta-Koivistoon, sieltä Ruskon ja Sääksjärven kautta kotiin. 2 h 30 min / 47,8 km / 138. Mukana vesipullo ja vadelma-lakritsi-Jolloksia. Vauhtikarkkeja söin tunnin kohdalla kaksi, juomatauon pidin tunnin ja kahden kohdalla. Huomasi että pyörä on huollon ja Pirkan jälkeen vielä voimissaan; kolme viikkoa sitten tämä sama lenkki - tosin 400 metriä pidempänä - kesti 2 h 57 min. 

Ensi viikon olen yksin kotona, puoliso tulee takaisin sunnuntaina. Liikuntasuunnitelma on perinteisesti vaiheessa. Huomenna meille tulee uudet parveketuolit, kuljetuksen pitäisi saapua klo 16-18 välillä eli  päivystän puhelinta että milloin ne tulevat. Jos ei mene hirveän myöhään niin saatan tehdä jotain liikuntaa. Keskiviikon ja torstain olen iltavuorossa, joten silloin kävelen tai juoksen töistä junalle, riippuen siitä kuinka kuuma on. Helteellä kävelen, viileämmällä juoksen. Perjantaina olen viiden vuorossa, mietin että josko veisin pyörän Orivedelle ja polkisin kotiin, ei tarvisi seistä täpötäydessä junassa. Lauantaina ja sunnuntaina olen EMG-tapahtumassa akkreditoimassa molempina päivinä klo 13-19, katson päivän päätteeksi jaksanko lenkkeillä. Ainakin reppuja pakatessa salissa oli tosi kuuma, hiki valui ja juomaa kului. Jos perjantaina pyöräilen kotiin yli 50 kilsaa, niin sitten tuskin jaksan urheilla lauantaina. Nähtäväksi jää. 

Ihanaa kesää ja hyvää lomaa te joilla loma on jo alkanut! Minun lomani alkaa heinäkuun puolivälissä, siihen on vielä niin pitkä aika etten uskalla laskeakaan. Töissä on riittänyt monenlaista pientä kriisiä ratkottavaksi, ja kun kaksipäiväisillä kesäpäivillä mietittiin ankarasti kirjastokimppojen visiota niin breikkiä kyllä jo kaipaisi. Onneksi moni aloittaa loman nyt tai viimeistään kuun vaihteessa, niin sähköposti hiljenee vähitellen. 

Pirkan pyöräily 2023

 

Niin siinä sitten kävi, että uskaltauduin viime sunnuntaina Pirkan pyöräilyn Klassikolle, 134 km:n matkaan. Olin polkenut tiistaina testilenkin 55 km töistä kotiin, aikaa meni 3,5 h. Mietin että Pirkasta tulee tosi pitkä retki, jos etenen vain 16 km tunnissa. Ennätin viedä pyöräni torstaina huoltoon, ja siellä mekaanikot heti totesivat että rengaspaineet on liian alhaiset ja myös että renkaat eivät kunnolla istu vanteille, siksi meno oli ollut etenkin alamäessä pomppuista. He lupasivat huoltaa pyörän niin että ehdin mukaan Pirkkaan, ja vakuuttivat myös että sitten se on kevyt ajaa. Ja onhan se: Pirkassa olin ajanut 3,5 tunnissa 71 kilsaa. 

Lähdimme liikkeelle ystäväni kanssa yhdessä, mutta olin jo etukäteen sanonut että hän saa mennä menojaan, niin hän menikin. Itse keskityin ajamaan tasaisen rauhallisesti. Matkalla on 5 huoltopistettä, pysähdyin niistä neljällä: 30 km, 60 km, 75 km ja 100 km. Muistin jo aiemmilta vuosilta (2017 ja 2018) että viimeinen huolto 120 km:n kohdalla tulee jotenkin yllättäen, niin nytkin. Ajoin ohi menoliittymästä, enkä halunnut hidastaa ja kääntyä siitä risteyksestä, mistä muut jo tulivat takaisin reitille. Arvelin että jaksan ilman huoltoa viimeiset 14 kilsaa. Aiemmilla pisteillä oli riittävästi juotavaa ja syötävää. Sehän näissä pitkissä retkissä on parasta, että matkalla saa rusinoita ja banaania ja ruisleipää ja mustikkakeittoa ja suklaata ja... :D Kaupan päälle upean aurinkoisen sään, kuten kahdella edellisellä kerrallanikin.

Lähdössä hymyilytti mutta maalissa hymy oli hyytynyt yhdessä voimien kanssa :D 

Koko matkan oli yllättävän hyvä olo. Testilenkillä polveen alkoi pistää 3 tunnin jälkeen, nyt ei ollenkaan, vaikka kulutin aikaa 6 h 47 min (sisältäen muutaman minuutin pysähdykset huoltopisteillä). 124 kilsan kohdalla oikea päkiä ja varpaat kipeytyivät, niin että hetken aikaa oli tuskaisaa painaa poljinta, ja koitin painaa jalkapohjan keskiosalla. Totesin kuitenkin, että kyllähän nyt jotain kipua olla näin pitkällä matkalla. Sekin helpotti kuitenkin melko pian. Ranteet olivat ohjaustangolla yhteen suuntaan taipuneet, niin lopussa alkoi olla vaikea vaihtaa vaihteita kun siinä ranteiden piti kääntyä toiseen suuntaan. Selässä alkoi tuntua, ja toki 85 kilsan jälkeen alkoi olla vaikea löytää mukavaa istuma-asentoa satulassa. 

Ystäväni odotti minua maalissa, kuvasi videon ja hoputti loppukiriin mutta sitä ei irronnut :D Vähän kyllä itketti Jankan kohdalla kun tiesin että maaliin on muutama minuutti. 3,5 vuotta sitten jouduin jättämään 40-minuuttisen spinningin kesken, kun jalka ei kestänyt painaa poljinta, nyt ajoin liki seitsemän tuntia. Keväällä olen juossut muutaman kympin lenkin, pyöräilemässä kävin neljä kertaa ennen Pirkkaa. Lenkit olivat 45, 18, 48 ja 55 km. 

Blogissani oli noin kolmen viikon hiljaisuus, syy on yksinkertainen: menetin hermoni kun oli monta päivää, etten pystynyt kommentoimaan sen enempää omia kuin muiden postauksia. Bloggerissa on ennenkin ollut kommentointiongelmia, nyt tuntui etteivät ne mene ohi ollenkaan. Käytän Bloggeria läppärillä, ja nyt sain virheilmoituksena joko että yhteys recaptcha-palvelimeen ei onnistu, sisäänkirjautuminen ei onnistu (vaikka olin sisäänkirjautuneena samalla selaimella toisessa välilehdessä) tai yksinkertaisesti että kommenttini julkaisussa tapahtui virhe. Outoa oli myös se, että kommentointi ei onnistunut myöskään puhelimella. Nyt se taas yllättäen toimii, ainakin läppärillä, joten aktivoidun taas ja pyrin viikottaisiin postauksiin. 

Kepeitä jalkoja ja renkaita kesään :) 

Elämää avoliitossa: treenit oli tällä viikolla omaa aikaa

Kesäinen hyötyliikuntatreenaus jatkuu. Tällä viikolla kävelin kahtena aamuna junalta keskustaan, toinen kerta kesti 44 minuuttia ja toinen 41. Reittivalinta oli muuten sama, mutta kohteena oli kerran kauppa ja kerran kirjasto. Olin suunnitellut kolmannenkin kerran mutta jätin väliin sateen takia. Yhtenä iltana kävelin bussiasemalta kotiin ukkoskuuron keskellä, kesti 2 päivää että kengät kuivui! :D 

Eilen kävin salilla, tein vaihteeksi tappotreenin jalkaprässillä. Olen tehnyt pyramidia aiemmin, mutta en pitkään aikaan. Toistomäärä siinä on 50 - 40 - 30 - 20 - alle 10 - 20 - 30 - 40 - 50. Painoa lisäten ja vähentäen. Varsinkin tauon jälkeen tehtynä on tosi vaikea arvioida painoja. Että mistä aloittaa, ja vähentäessä tekeekö niin että jälkimmäinen 50 toistoa menee isommalla painolla kuin ensimmäinen. Nyt tein kuitenkin niin, että lähdin liikkeelle varovasti, kohtalaisen pienillä painoilla. Ihan kunnolla tuntui jaloissa ja takapuolessa treenin aikana, mutta tänään en ole pahasti jumissa. Sarja näyttää tältä:

50 / 53 kg

40 / 61 kg

30 / 69 kg

20 / 77 kg

5 / 101 kg

20 / 77 kg

30 / 69 kg

40 / 61 kg

50 / 53 kg

Painojen vaihtelu riippuu toki myös siitä, onko käytössä levypainot vai ei. Tällä kertaa olin GoGo Parkissa, missä yläkerran salilla on paikkalaitteet ja niissä kiinteät painot. Prässiin sai siis vaihtelua 8 kilon välein. Tähän meni puolisen tuntia; pidin väleissä minuutin tauot. Muuten huseerasin vähän sitä sun tätä. Vatsalihakset pallolla, paikkalaitteissa yläkropalle pystysoutua, ojentajia, rintaprässiä ja pystypunnerrusta. Tunti hauskanpitoa :) 

Tänään kävimme miesystäväni - tai siis avomieheni - kanssa kävelemässä Pyynikillä. En laittanut mitään mittauksia päälle, koska lenkkeilyn sijaan kyseessä oli enemmänkin uuden kotiseudun kartoitus. Että minne menee näkötornilta lähtevä ulkoilureitti, millainen kierros tulee, mistä mennä pois jos haluaa päästä lähemmäs keskustaa. Ulkoilimme noin tunnin verran. 

Illalla kävin pyöräilemässä, pitkästä aikaa ja lopultakin! Tein perinteisen Pyhäjärven kierroksen, pienillä yllätyksillä maustettuna. Härmälässä oli kevyen liikenteen väylä poikki, ja nuoli ohjasi käyttämään tien toista puolta. Muuten hyvä, mutta päästäkseen toiselle puolelle piti ensin palata takaisin vähän matkaa. Pirkkalassa onnistuin ajamaan ohi alikulusta, josta olisi päässyt Pyhäjärven puolelle tietä. Ylityspaikka löytyi myöhemmin, mutta jouduin odottelemaan hetken että autot antoivat tilaa. Nokian puolella näin vasemmalle neuvovan opasteen, mutta jotenkin menin siitäkin ohi ja päädyin maisemareitille. Muuten hyvä, mutta Poweri-Paawoni on maantiepyörä eikä ollenkaan suunniteltu hiekkatielle. Onneksi pätkä oli noin kilometrin - puolitoista vain, eivätkä renkaani tällä kertaa puhjenneet.

Asfaltille päästyäni oli pian seuraava opaste järveä kohti, sitä en noudattanut. Arvelin, että siellä on todennäköisesti lisää hiekkatietä joten parempi pysyä asfaltilla. Lopussa jouduin vielä hidastamaan ja pujottelemaan aika paljon, sillä ratikkatyömaa sekä muut tietyöt ja taloremontit asettavat omat esteensä. Matkaa reissulle kertyi 26,6 km johon käytin 1 h 28 min. Keskivauhti oli vain 18 km/h, osittain siksi että reitillä on jonkin verran kaupunkiajoa, tarkoittaen hidastamista tai pysähtymistä liikennevaloihin, hidastamista valottomissa risteyksissä ettei rotvalli riko renkaita, hidastamista risteyksissä jossa ihmisiä liikkuu lastenvaunujen kanssa tai on lapsia pyörällä / potkulaudalla... Väsyin matkalla aika paljon, yksi syy voi olla se että päivällä syöty pizza painoi vielä vatsassa, toinen se että 7 dl vettä ei riittänyt. Vaikka säännöstelin juomista niin vesi loppui kesken ja olin janoinen melkein koko lenkin ajan (vaikka join jo kotona lähtiessä). 

Viikolle tuli siis neljä treenikertaa. Ihan hyvin, ottaen huomioon että tässä samalla aloitetaan yhdessä asumista. On käyty tekemässä hankintoja yhteiseen kotiin, buukattu lennot ja junaliput Saksan reissuun, kartoitettu lähiympäristöä käveleskemällä lähiympäristössä, käyty kuuntelemassa Tammerfestejä puistossa... Mies aikoo kyllä hankkia polkupyörän, mutta vasta sitten kun olemme palanneet Saksasta elokuun lopussa. Voi olla, että ehdimme pyöräillä jonkin verran yhdessä ennen talven tuloa :) Hän myös aikoo tulla kanssani salille talvella, mikä on kivaa. Tykkään treenata yksin, mutta on hauska ajatus että voisimme tehdä jotain liikuntaa joskus yhdessä. Juoksijaa hänestä ei tule, mutta toisaalta on kiva että minulla on joku oma juttu. Ettei "tarvi" tehdä kaikkea yhdessä.

Ensi viikolla on luvassa hurjat helteet. Mietin, että tiistaina ja keskiviikkona voisin mennä Orivedelle aamuseitsemän junalla, siihen aikaan saattaa olla inhimillinen lämpötila kävellä. Huomenna voin viedä vaihtopaitoja valmiiksi. Jonain päivänä menen salille, ja ehtinen heittää pyörälenkinkin. Lähdemme Saksaan lauantaina aamulla, eli lähtö Tampereelta on neljän maissa aamuyöstä. Pakkaan reissuun mukaan treenivaatteita, ehkä löydän jonkun juoksubaanan missä selviän eksymättä. Jos en, niin voin ainakin tehdä kehonpainotreeniä sisällä :D 

Onko maratonin jälkeen elämää? Kyllä on!

Alkuviikosta olin vähän ulalla - tiedä sitten onko se mikään uusi asia meikäläisen kohdalla... :D Lauantaina olin liikkeellä liki 6 tuntia, mutta jo keskiviikkona alkoi tuntua siltä että tekisi mieli lenkille. Varpaat kyllä estivät sen vielä; isovarpaan viereiset keräsivät niin paljon nestettä että olivat turvonneet ja punaiset. Parina yönä jouduin pitämään kylmäpakkausta niiden päällä, ja aamuisin suihkutin kylmää vettä. Silti, oikean jalan varvas vuoti nestettä pitkin päivää, aina kun olin ollut vähän aikaa jaloillani, joko seisten tai kävellen. Torstaina tilanne oli jo parempi, punoitus vähentynyt ja vuotaminen lakannut. Vasemmassa jalassa kynsi kyllä heiluu mutta on sivuilta kiinni niin ehkä se siinä pysyy vielä jonkin aikaa. 

Pääsin kuitenkin aloittamaan liikunnan jo tällä viikolla. Lajivalikoimassa oli pelkkää pyöräilyä, ihan siksi koska Pirkan Pyöräily ja 134 kilometriä odottaa kahden viikon päässä. Tiiviin juoksukauden jälkeen on syytä totutella takapuolta pyörän satulaan. Torstaiaamuna pyöräilin tunnin verran salilla. Sisällä siksi, koska Poweri-Paawon takarengas oli melkein tyhjä enkä osannut täyttää sitä. Eikä jalat kestäneet sen vertaa kävelyä että olisin kiikuttanut sitä huoltoon ennen lauantaita... Torstaina poljin tasaiseen rauhalliseen tahtiin.

Perjantaina oli vuorossa TRIP kuntosalilla. Ohjelma numero 12, joka sisälsi niin hurjia mutkia ja spiraaleita ja jyrkkiä alamäkiä että aika paljon katselin lattiaa :D Hiki virtasi, kun koko ohjelman ajan vuorottelivat vauhdikkaat sprintit ja raskaat nousut. Ei menty niin että kokonainen kappale nousua, vaan jokaisessa biisissä oli sekä seisaallaan ylämäkeen polkemista että alamäkeen spurttailua. Kyllä jo ensimmäisissä ylämäissä tuntui, ettei reisissä oikein ole voimaa. 

Eilen sain pyörän kuntoon, ja tänään kävin fillaroimassa ulkona. Aloituskuvassa näyttää hämäävän hyvältä. Ikävä kyllä Tampereella tilanne on se, että kevyen liikenteen väylät ovat karmeassa kunnossa. Jokaisessa risteyksessä on korkeat rotvallin reunat, eli on pakko ajaa todella hitaasti. Teillä on halkeamia ja mikä pahinta, esimerkiksi Nekalassa oli yhden tien varressa useita kohtia, joissa yhtäkkiä asfaltti oli pois noin metrin matkalta, tilalla hiekkaa tai sepeliä. Paha paikka on esimerkiksi laskea Messukylästä kohti Hervannan valtaväylää, on pakko jarruttaa ja melkein pysäyttää vauhti. Minä ainakaan en uskalla ajaa sepeliin lujaa, koska viime kesänä Linnainmaalla rengas puhkesi kun tein niin. Tunnin verran ulkoilutin Poweri-Paawoa. Olisi tehnyt mieli olla kauemminkin, mutta mietin että syytä ottaa kevyesti kun maratonista on vasta viikko. Sitä paitsi tänään oli kova tuuli, eikä ole järkeä vääntää kun kuitenkin palautuminen lienee vielä vaiheessa.

Odotan kesäkuun alkua. GoGolla alkaa mahtava "100 days of summer" - haaste. Idea on simppeli, 100 päivää aikaa suorittaa 100 tehtävää. Tai vähemmän, palkinnon saa jo 20 kohdasta. En usko pääseväni sataan, otin tavoitteeksi 60 pistettä jolla saa palkinnoksi treenikassin. Katselin kohtia, niin 20 saan jo sillä mitä olen tehnyt tähän asti. Toiset parikymmentä tulee myös aika helpolla, esim. pyöräilemällä salille, käyttämällä express-saleja joissa on vain aerobiset laitteet, osallistumalla ulkotunneille jne. Loput noin 20 vaatii epämukavuusalueelle menoa, esim. erilaisia puolituntisia hikijumppia tai tanssillisia jumppia. Katsotaan sitten syyskuussa, miten meni! :) Silti "pitää" myös juosta ja pyöräillä kesällä, että on elokuussa puolimaratonkunnossa.

Uusi "lelu": Polar M430

Kyllä se niin taitaa olla, että vanha (syksyllä 4 v) uskollinen Polarin RC3 GPS ei enää herää henkiin :( Nyt on mennyt sen verran monta päivää ilman elonmerkkiä, ja kyllä olen yrittänyt ladata lisää virtaa ja resetoida. Ei auta. Sain kaverilta hänen vanhan Suunto Ambit 2:n, mutta yhden juoksulenkin perusteella se ei ole minun mittarini. Turhan kauan meni että sain asetukset vaihdettua, enkä silti saanut tyhjennettyä kaverin harjoituspäiväkirjaa pois. Kävinkin siis urheilukaupassa josta mukaan tarttui Polar M430.

Koska edellinen oli musta, nyt hankin valkoisen. Väri ei tietenkään ollut ratkaiseva elementti, vaan se että laite toimii! Itsessään ei ole montaa lajia valikoimassa, mutta näköjään Polar Flow:ssa on kymmenittäin, sen kun vaihtaa sieltä mitä tuli tehtyä. Tähän sain asetukset kuntoon jopa ilman ohjekirjaa :) Tärkeää on myös se, että vaikka M430 mittaa sykkeen ranteesta niin siihen saa paritettua sykevyön. Talvella kun on tarkoitus juosta intervalleja, niin täytyy nähdä aika ja tarvittaessa pystyä vaihtamaan kierroksia Start-napista. 

Tänään vein mittarin testilenkille, lähdimme yhdessä Poweri-Paawon kanssa toiselle puolelle kaupunkia. Osittain sama lenkki Pyhäjärven ympäri kuin pari viikkoa sitten, sillä erotuksella että kiersin vähän pidempää reittiä alkumatkasta. Loppupätkää en mennyt suoraa tietä Hatanpään läpi vaan kieppasin Muotialan kautta. Kolmisen kilometriä pidempi lenkki tuli, 38,7 km johon kului 1.58,40. Keskisyke 145, muutaman pykälän korkeampi kuin aiemmilla pyörälenkeillä. Arvelen kylläkin, että syy tähän ei ollut rannemittaus vaan se että riippumatta siitä missä menin ja mihin käännyin niin lähes aina tuntui olevan vastatuuli. Tiedä sitten pyörikö se vai tuntuiko vaan vastaiselta. Mutta ehdinpä kotiin ennen mustaa taivasta ja rankkasadetta! 

Nyt vaan mietin, että onko oikeasti niin että joudun siirtämään neljän vuoden treenit polarpersonaltrainer.comista Polar Flow:hun yksitellen... En ainakaan vielä ole löytänyt vaihtoehtoa massasiirtoon. Kohta "siirrä Flow:hun" näkyy jokaisen yksittäisen treenin tiedoissa, lisäksi siirtäessä joudun valitsemaan jokaiseen lajin. On siinä urakkaa... No, onneksi vielä tulee yleisurheilukisoja telkkarista, tässä voi istua pari päivää näpertelemässä...

Kimppalenkki Kaupin poluilla

Hah! Kovin äkkiä unohdan asioita. En muista, missä Facebook-ryhmässä ja minkä keskustelun kommenteissa törmäsin ryhmään nimeltä Tampere Trail Running. Heti siihen kuitenkin liityin, ja eipä mennyt kuin hetki niin jo siellä kyseltiin lenkkiseuraa polulle. Aika nopeasti kommenteissa todettiin, että aloittelevia ja hitaasti meneviä on monta. Siispä kimppalenkki pystyyn, ja tapaaminen muutaman päivän päähän!

Tänään meitä oli 5 naista kirmaamassa Kaupin metsään. Yksi oli niin sanotusti opas, vaikka ei hänkään tunne jokaista polkua. Mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä tutkimusretket kuuluvat asiaan. Juoksimme tunnin verran, reilut 6 km. Suurin osa matkasta meni poluilla, jonkun verran jouduimme tyytymään hiekkatiehen / latupohjaan. Minä tietysti taas läähätin monin paikoin, vaikka joitain pahimpia mäkiä käveltiin. Keskisykkeeksi tuli 153, ehkä sen verran laski alamäissä kun ylämäkien päällä oli aina päälle 160. Totesimme että kivaa oli, otetaan uusiksi. Seuraavalla kerralla ehkä Lamminpäähän Teivo Trailin merkatuille reiteille. Hyvä tuuri kävi, muutama sadekuuro tuli juuri ennen lenkkiä, juosta saatiin auringonpaisteessa. Kävelin kotiin paisteessa, mutta kohta kun olin päässyt sisälle niin tuli hirveä sadekuuro. Sen seurauksena sain naapuriin sateenkaaren :)

Viikonloppuna olin siskoni luona Helsingissä, vanhempanikin olivat siellä. Lauantaina kävimme legendaarisella Eltsun kentällä, Lintsillä sekä piknikillä Pihlajasaaressa. Sunnuntaina piipahdimme Suomenlinnassa. Ihana aurinkoinen sää oli koko viikonlopun, kivaa ja rentouttavaa!

Sen verran myöhään olin kotona sunnuntaina, että liikuntaa ei tullut viikonlopulle ollenkaan. Pitkis olikin perjantainen pyöräily. Kahden kaverini kanssa ajettiin Pyhäjärvi ympäri, matkaa oli inasen vajaa 35 km johon meni 1 h 53 min. Poweri-Paawo kulkee hyvin, kulkisi paremminkin jos emäntä jaksaisi polkea tehokkaammin ja osaisi vaihtaa vaihteita! Isommalle vaihtaminen sujuu, mutta pienemmälle ei. En tiedä painanko liian lujaa tai pitkään, mutta aika usein sain polkea tyhjää kun pyörä vaihtaa naksutti useamman kerran pienemmälle. No, harjoittelu jatkuu tänä viikonloppuna.