Viime viikko oli liikunnan osalta varsin vähäpätöinen, vain neljä treeniä joista kaksi heti maanantaina. Vähän on olo, että kipinä on kateissa. Jonain aamuna tuuli niin kylmästi, että kaipasin hanskoja. Tällainen ei ole ollenkaan minun kelini, ei heinäkuussa. En halua kolmenkympin hellettäkään, mutta 14 astetta on liian vähän. Ei vaan huvita.
Maanantaina kävelin aamulla junalta töihin, 40 minuuttia. Uskallan sanoa että jalka on nyt täysin terve, enää ei tule mitään tuntemuksia jalkaterään eikä nilkkaan. Illalla kävimme ystäväni kanssa body pumpissa. Tuttu ihanan kamala ohjelma. Harmi että kohta vaihtuu seuraava, tästä tykkäsin todella.
Tiistaina olin kerrankin aamuvuorossa ja pääsin pitkästä aikaa astangajoogaan. Muuten hyvä, mutta unohdin pyyhkeen. Hikoilin niin paljon, että sekä jalat että kädet tahtoivat luistaa alustalla. Käsien alla pidin sukkia, helpotti vähän.
Keskiviikosta lauantaihin meni vaan ohi. Nyt kun muistelen, niin en osaa sanoa mitä olen tehnyt. En edes muista, millaisissa työvuoroissa olin. Sen verran muistan, että lauantaina olin niin väsynyt etten vaan jaksanut pitää silmiä auki, nukuinkin kahden tunnin päikkärit. Onneksi on enää tämä ja ensi viikko töitä ennen kesälomaa.
Sunnuntaina aamulla kävin kävelemässä Pyynikillä tunnin ja vartin, 7 kilometriä. Mietin, että pystynköhän ikinä juoksemaan siellä. Ensimmäiset 7 minuuttia silkkaa ylämäkeä, että pääsen kotoa kuntoradalle. Sitten vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä, vähän portaita välissä.
Hotelli Rosendahlin vierestä noustaan ylämäkeä, jotta päästään portaisiin. 126 porrasta näkötornille. En mennyt portaat kuin kertaalleen ylös, koska kuljin toisaalla mäen kahdesti alas ja kerran ylös. Tämän:
Kyllä siellä oli ihmisiä, jotka kipittivät mäen kevyesti ylös. Ehkä minäkin joskus, kunhan aikani kuljen kävellen. Ei paljon kykene ottamaan juoksuaskelia jos haluaa pysyä pk-tasolla, nyt keskisyke oli 131 (maksimi 175) keskivauhdilla 10.43 min/km. Että kovaa on paavonurmet ja hanneskolehmaiset kävelleet, kun on menneet 7 min /km, joskin ehkä tasaisemmassa maastossa :D
Sunnuntaina päivällä matkustin Helsinkiin, kävin hakemassa miesystäväni lentokentältä. Sain hänet vihdoinkin Suomeen! Tosin ehdimme olla täällä vain vajaat 2 viikkoa ennen kuin lähdemme Saksaan. Hänellä on siellä hammaslääkärikäynti, ja sen yhteydessä pitää olla 4 viikkoa maisemissa komplikaatioiden varalta. Minä en ole ihan koko aikaa, sillä elokuun lopulla lähdemme kahden ystäväni kanssa pyöräilemään Saariston rengasreittiä. Täytyisi ehkä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa ennen sitä.
Tällä viikolla olen torstaita lukuunottamatta iltavuorossa, tarkoittaa sitä että liikkeellä klo 9.30 - n. 19.15. Huomenna aion mennä aiemmalla junalla Orivedelle ja kävellä töihin. Jonain päivänä salille, ja jonain päivänä pyöräilemään. Unohtamatta Pyynikin maastoja, joihin olen tällä hetkellä hiukan koukuttunut. Vähän tekisi mieli mennä legendaariselle Koulukadun kentälle juoksemaan vetoja radalla...
Oi, tänään kun tulin illalla kotiin oli ruoka valmiina odottamassa. Olinkin jo melkein unohtanut, että miesystäväni on yleensä se joka huolehtii lämpimästä ruuasta. Tänään tarjolla oli kesäkurpitsasta tehtyjä nuudeleita, kastikkeessa oli halloumia, tomaattia, paprikaa, herkkusieniä ja ruokakermaa. Todella hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti