Juoksu ei kulje mutta ohjelman toteutus jatkuu

 

Islannin reissun jälkeen palasin Porin kaupungin juoksuohjelman pariin, välillä hyvillä mielin ja välillä ärsyyntyneenä. Perusongelma minulla on se sama mikä on ollut koko ajan siitä asti kun 10 vuotta sitten otin ensimmäiset juoksuaskeleet; syke on hitaallakin vauhdilla tasamaalla juostessa 150 tai yli. Toisaalta, kun se on kävellessäkin 130 niin tiedän etten koskaan pysty lenkkeilemään kävellen alle 110 tai juosten alle 120 sykkeellä. Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan, tapahtuuko sykkeelle jotain viikkojen kuluessa. 

Ensimmäinen päivä loman jälkeen oli kahden treenin päivä. Maanantai 29.8 oli Hervanta-ilta. Matkustin ratikalla sinne, tein juoksutreenin 5 minuuttia kävelyä / 4 minuuttia juoksua x 2, sitten kävelin muutaman minuutin GoGolle bodycombat-tunnille. Raskasta oli; juoksu painoi pohkeissa, combat painoi reisissä ja lonkissa. 

Tiistain 30.8 treeninä oli onneksi vain puolituntinen kävely (30 minuuttia / 3,2 km / 129). Jäin bussista pois Kalevassa auringonpaisteessa, kävelin Tammelan, Annikin puutalokorttelin ja Armonkallion kautta kotiin ja viimeiset 10 minuuttia kuljin kaatosateessa. Aika mones kerta oli, kun kastuin kunnolla...

Keskiviikkona vuorossa oli yhdistelmä 3 minuuttia kävelyä, 4 minuuttia juoksua, pieni tauko, 4 minuuttia juoksua, 3 minuuttia kävelyä. Koska matkasin junalta kotiin niin ehdin tehdä viimeistä kävelyosuutta vaille toiseenkin kertaan. 

Torstaina 1.9. ohjelmaan tuli 5-minuuttiset juoksupätkät, kun treeninä oli 2 minuuttia kävelyä, 5 minuuttia juoksua, pieni tauko, 5 minuuttia juoksua, 2 minuuttia kävelyä. Nosto kahdesta neljään minuuttiin jännitti aiemmin, viisiminuuttiset eivät ollenkaan. Toki taktikoin ja juoksin kodin lähellä niin että sain mennä tasamaalla tai alamäessä.

Tuolta viikolta jäi toinen kävelylenkki tekemättä. Perjantaina menin suoraan töistä puolison kanssa mökille grillaamaan hänen siskonsa ja tämän puolison kanssa. Kotona olimme lähempänä puoltayötä. Lauantaina lähdimme toiselle mökille aamupäivällä 11 maissa, sieltä kotiuduimme sunnuntai-iltana kahdeksan jälkeen. Olin toivonut meidän olevan kotona aiemmin, mutta porukka intoutui pelaamaan lautapeliä joka kestikin 3,5 tuntia. 

Siispä tänä maanantaina yhdistin viimeviikolta jääneen 45-minuuttisen tämän viikon lenkkiin. Huomasinpa jälkikäteen, että viikot meni sekaisin ja tein puolituntisen lenkin, jota ei oikeasti ollutkaan tämän viikon vaan viime viikon ohjelmassa. Tällä viikolla olisi ollut "kävele niin pitkälle kuin huvittaa". No, tuli sitten 1 h 14 min / 7,45 km / 125. Kävin pitkästä aikaa Arboretumissa. 

Tiistaina kävin töiden jälkeen Sydänsairaalassa kontrollikäynnillä; pieni sydänvikani vaatii käynnin viiden vuoden välein. Kammioiden välissä on pieni reikä, eli verta pääsee virtaamaan kammiosta toiseen. Kävin aiemmin labrassa sydänfilmissä, nyt ultrattiin. Todettiin että reikä on yhä olemassa, vaikka onkin pieni ja vaikeasti havaittava. Sydän on kuitenkin muuten kunnossa, kammiot ovat normaalin kokoisia eikä sydämessä ole merkkejä kuormittumisesta. Siispä suuntasin suoraan poliklinikalta lenkille :) Meillä oli puolison kanssa ruokatreffit Purebite-ravintolassa, joten lenkkeilin sinne: 2 minuuttia kävelyä, 5 minuuttia juoksua, pieni tauko, 5 minuuttia juoksua, 2 minuuttia kävelyä. 

Keskiviikkona olin iltavuorossa, mutta koska aamulla oli Teams-kokous niin työpäiväni kesti 10,5 tuntia. Ei siis ihme, ettei lenkillä kulkenut. Tulin junalta kotiin lähes lyhintä mahdollista reittiä eli Sorinkatua Ratinanrantaan ja siitä sillan yli Nalkalaan. 2 minuuttia kävelyä, 5 minuuttia juoksua, 1,5 minuutin tauko, 5 minuuttia juoksua, 2 minuuttia kävelyä. Perään ehdin tehdä vielä 2 minuuttia kävelyä ja 3 minuuttia juoksua ennen kuin olin kotiovella. 

Koska keskiviikko oli pitkä päivä, menin torstaina iltavuoroon vasta klo 12 junalla. Ennätin lenkkeillä aamulla, kulku oli edellispäivää parempi. En ole yhtään aamuihminen, eli vaikka lähdin lenkille klo 9 niin tuntui etten ole kunnolla hereillä. Iltalenkit on kivempia. Tänään ohjelmassa oli 1 minuutti kävelyä, 7 minuuttia juoksua, 2 minuuttia kävelyä, 7 minuuttia juoksua, kävely kotiin (12 minuuttia). Lenkkeilin Amurissa kauniissa auringonpaisteessa. 

Perjantai oli juoksuohjelmassa vapaa, mutta koska siinä ei ole lainkaan lihaskuntoa tai kehonhuoltoa niin suuntasin töiden jälkeen salille. Tein 45-minuuttisen koko kehon treenin, mutta kevensin vähän suunnitellusta sillä olo oli huono. Väsytti ja välillä melkein oksetti. Teinkin tangolla ja levypainoilla vain maastavedon + pystysoudun (20 kg, 3 x 8) ja rinnallevedon + ylöstyönnön (15 kg, 3 x 8). Muuten tein pakkalaitteella ylätaljaa (40 kg, 3 x 8), vatsaliikkeitä pallolla ja lattialla, punnerrukset penkkiä vasten, takareisivedon pallolla. 

Eilen lauantaina olin töissä, joten lenkkeilin työpaikalta junalle. Ohjelmassa oli 15 minuuttia rauhallista juoksua, käännös ympäri ja kävely lähtöpaikkaan. No en kääntynyt vaan kävelin junalle asti. Tähän asti ok, mutta sitten luin ohjelmasta seuraavan päivän merkinnän: "Vapaa. Pystyt jo juoksemaan 2,5 km ja koko lenkin pituus on 5 km". Ajattelin että mitä helkuttia?! Vartissa 2,5 km tarkoittaa vauhtia 6 min / km, ja tuonko vauhdin pitäisi olla rauhallista menoa??? Mietin, että tekeekö juoksuohjelmia vain normaalipainoiset tai hoikat ihmiset, jotka ovat juosseet tai harrastaneet liikuntaa koko elämänsä? Vai miksi on oletus, että myös tällaiselle ylipainoiselle, huomenna 42-vuotiaalle, 10 vuotta sitten ensiaskeleet juosten ottaneelle, juuri 3,5 vuoden juoksutauolta palanneelle tuollainen vauhti olisi lönköttelyä? Minulle tuli tosi paha olo, melkein itkukin. Totesin, että tällaisessa on sudenkuoppa aloittelijalle tai tauolta palaavalle, kun ohjelma / valmentaja / kuka tahansa kertoo että nyt pystyt juoksemaan tällaisen matkan tässä ajassa. Että kun en pysty, niin olenko huono, kannattaako jatkaa ollenkaan vai lysähtää sohvalle luovuttaneena? Toisaalta olin samaan aikaan iloinen siitä, että noin neljä viikkoa ensimmäisten paluujuoksuaskelten jälkeen jaksoin juosta 15 minuuttia, olkoonkin että matka oli "vain" 1,7 kilometriä. Ensireaktio oli heittää koko ohjelma mäkeen ja etsiä uusi. Junassa kuitenkin katsoin tulevia viikkoja ja totesin, että koko loppuaika juostaan vain aikaa tai matkaa, ei molempia samaan aikaan. Ja on siellä tsemppiruutujakin mukana, kuten että olet ansainnut tämän vapaapäivän ja vapaa, mieti miten hyvä olet. 

Ohjelman 3 ekaa viikkoa sisälsivät juoksua kolmena päivänä, tämä neljäs neljänä. Jaloissa onkin painanut, joten päätin tänään mennä GoGolle puolentoista tunnin yinjoogaan. Se oli harmi kyllä pettymys. Ohjaajana oli sijainen, joka sanoi opettaneensa lähinnä hathaa eikä ikinä ennen yinjoogaa. Mietin, tiesikö hän edes mitä yinjooga on. Ensimmäinen 50 minuuttia muistutti lähinnä astangaa aurinkotervehdyksineen ja soturiasentoineen, siis voimajoogaa ja tasapainon harjoittamista, ei suinkaan venyttelyä. 50 minuutin jälkeen alkoi varsinainen venyttelyosuus, mutta tuskinpa siinäkään oltiin yhdessä venytyksessä 3-5 minuuttia. Ehdittiin nimittäin tehdä sen verran monta eri venytystä jaloille puolessa tunnissa. Loppuun vielä rentoutus. 

Ensi viikko on tehtävä treenien kanssa niin, että treenipäivät ovat ma-ti ja pe-su. Keskiviikkona olen päivän seminaarissa Tampere-talossa, sen jälkeen menen kahvilaan tapaamaan tamperelaisia kirjabloggareita ja siitä Vapriikkiin seminaarin iltajuhlaan. Myös torstai on seminaaripäivä, ja klo 17 alkaa elämänlaatulautakunnan kokous. Toki siinä välissä saattaisin ehtiä lenkkeillä, kun seminaari päättyy klo 15 ja kokous alkaa klo 17. On kuitenkin ikävää treenata kiireessä ja stressaantuneena. Yhtenä päivänä juoksua on 2 x 7,5 minuuttia, toisena 2 x 10 minuuttia, kolmantena 15 minuuttia. Nämä kahdesti tehtävät pätkät eivät sisällä taukoa tai kävelyä, vaan kääntymisen ja paluumatkan. Vartin juoksussa on sen jälkeen kävely kotiin. Lisäksi viikolla on 30 minuutin ja tunnin kävelylenkit. 

Suunnittelin että huomenna kävelisin tunnin, tiistaina juoksisin 2 x 7,5 minuuttia. Perjantaina 2 x 10 minuuttia, lauantaina kävely, sunnuntaina juoksu+kävely. Saa nähdä miten toteutuu. 

Mukavaa syyskuun jatkoa! 

Vihdoin normaali olo!

 

Uskaltaisinkohan taas julistaa itseni terveeksi? Jos teen niin, iskeekö seuraava tauti ensi viikolla? No, uhmaan kohtaloa ja sanon olevani kunnossa ja selvinneeni koronasta ilman jälkitauteja. Väsymyskin on helpottanut. 

Tämä viikko olikin treenien suhteen ihan kohtalainen. Kävelylenkkejä en ole vielä tehnyt, mutta monenlaista muuta kyllä. Ystäväni kanssa ollaan käyty paljon GoGolla, laskin juuri että nyt minulla on 18 kertaa käytynä touko-heinäkuun ajan voimassa olevaan kesähaasteeseen. Eli 12 treeniä pitäisi vielä saada, mutta aikaakin on kolme viikkoa. Vaikka olen yhden viikon reissussa, uskon saavani kerrat kokoon ja tienaavani ilmaisen t-paidan :D 

Viime sunnuntain yinjooga oli pettymys, annoin uuden mahdollisuuden maanantaille. Hervannan yinjooga oli 75 minuuttia ja tosi kiva. Monet liikkeistä olivat lonkan avaamista, mikä on mannaa kireille lonkilleni. 

Myös tiistaina suuntasin Hervantaan, kävimme ystäväni kanssa kombon kahvakuula & vatsa-selkä, puolituntisia jumppia molemmat. Kuulailuun otin 6 ja 8 kilon kuulat, järkeilin että koska edellisestä voimatreenistä on tosi paljon aikaa niin ei kannata kokeilla isompia kuulia. Vallan hyvin riittivät nuo, päätellen siitä että varsinkin etureidet olivat kipeät monta päivää :D 

Torstaina lihakset olivat vieläkin jumissa kahvakuulailusta, joten menin yogalates-tunnille. Toki joogaosion seisten tehtävät liikkeet, joista monissa ollaan vapaavalintaisen syvässä kyykyssä, saivat jalat vapisemaan mutta tuntui silti hyvältä. Ja ihan selvästi jumit helpottivat.

Eilen lauantaina otin ilon irti siitä, että kello ei soinut aamulla 5.40. Olin miettinyt, että voisin mennä aamulla pilatekseen tai trippiin, jos herään ajoissa. No, en herännyt. Onneksi viihdyn myös salin puolella. Varovasti otin taas, ajatellen että oli ensimmäinen salitreeni kuukauteen. Alkuun 5 minuuttia soutua, sitten voimatreenin kimppuun. Toistoja tein 3 x 8-10, välissä minuutin tauko. Pakkalaitteissa painoja 35-55 kiloa, liikkeinä rintaprässi, pakaraprässi, ojentajat, pohkeet, reiden ojennus. Lisäksi jalkaprässi 85 kilolla. 20 kilon levypainolla tein maastavedot molempiin suuntiin ja pystysoudut. Tunnin verran vietin aikaa salilla. Lähdin sieltä vapisevin jaloin, mutta kun kotipihan muutama porras meni niin kevyesti niin mietin olisiko pitänyt tehdä enemmän. 

Tänään kyllä taas tuntuu, että eilen on tehty lihaskuntoa :) Kävinkin taas tunnin yinjoogassa, sama ohjaaja kuin maanantaina mutta keskityttiin enemmän yläkroppaan. Toki oli muutama venytys myös lonkille, onneksi. Huomenna olen varmasti vähemmän juminen kuin tänään. 

5 tuntia 10 minuuttia oli viikon treenisaldo, se on ihan ok vaikka paljon olikin superkevyttä kuten yinjoogaa. Tästä sitten vähitellen tehoja lisää.

Ensi viikko on viimeinen kituviikko ennen kolmen viikon kesälomaa. Huomiselle ajattelin kaksi puolituntista jumppaa, stepin ja Les Mills Coren. Muistaakseni olen keskiviikkona iltavuorossa, silloin taas kävelen töistä junalle. Tältä viikolta kävely jäi, koska iltavuoroni vaihtuikin aamuksi. Torstai voisi olla taas yogalates-päivä, perjantai tai lauantai saliteeniä. Sunnuntaina lähdemme kolmen ystäväni kanssa Norjan-reissulle :) Suuntaamme pohjoiseen, ja sunnuntaina on tarkoitus päästä mahdollisimman ylös. Ehkä ei vielä Norjaan asti, mutta Lappiin, jonnekin Äkäslompolon / Saariselän korkeudelle. Reittimme on vielä tarkentumatta mutta mennään mitä kautta vaan, sunnuntai on autossaistumispäivä. 

Ihanaa kesän jatkoa, nautitaan nyt kun on lämmintä mutta ei tukalia helteitä :) 

Flunssassa, koronassa ja sairastelun jälkeen vähitellen palaamassa liikkumaan

 

Edellisessä postauksessa kolme viikkoa sitten tein varovaisia kävelylenkkejä flunssan jälkeen. Ei se sitten mennytkään niin helpolla. Alle viikko tuon postauksen jälkeen sairastuin uudelleen, tällä kertaa koronaan. Välissä ehdin kuitenkin liikkua, joten palataan hetkeksi siihen.

Maanantaina 13.6. oli vapaapäivä viikonlopun töiden vuoksi. Ensiksi kävin puoliltapäivin salilla pyöräilemässä tunnin. Keskisyke oli harvinaisen matala 112. 

Tunti pyöräilyn päättymisen jälkeen kävelin kotoa Lielahteen ostoksille, 50 minuuttia / 4,92 km / 136. 

Tiistaina oli lepopäivä. 

Keskiviikkona 15.6. olin Kirjastopäivillä Hämeenlinnassa; päivälle osui juuri sopiva pieni tauko että ennätin käydä radan varressa kävelemässä. 36 minuuttia / 3,5 km / 128. Ystäväni asui aiemmin Hämeenlinnan rautatieaseman lähellä, joten reitti Verkatehtaalta radan ja järven väliin oli tuttu. Alunperin idea oli kävellä järveä ympäri ja tulla linnan puolta takaisin, totesin kuitenkin että päivä on niin kuuma ja etenen niin hitaasti, että en ennätä tehdä niin pitkää lenkkiä. Ylitin radan ja tulin asuinalueen viertä takaisin asemalle. 

Perjantaina 17.6. ystäväni haki minut Hämeenlinnasta ja suuntasimme Kuopioon. Sinne olimme menossa jo kaksi viikkoa aiemmin, mutta flunssani takia siirsimme myöhemmäksi. Matkalla ystäväni huomautti yskimisestäni, sanoin että vaikka tiistaina julistin itseni terveeksi niin olen kuitenkin yskinyt jonkun verran koko ajan, sellaista ärsytysyskää että vain ehkä joka kymmenes kerta irtoaa limaa. En kuitenkaan ollut erityisen huolissani asiasta. 

Illalla kävelimme kahden koiran kanssa Väinölänniemessä ja Rönön saarella n. 1 h 20 min / n. 5 km / 114. En laittanut mittaria käyntiin kuin vasta noin puolen tunnin kohdalla, kun tajusin että ollaankin menossa ihan kunnon lenkki eikä pientä pissatusta. Oli kaunis lämmin ilta. Pulahdimme uimassa paluumatkalla, vesi oli hurjan kylmää. 

Lauantaina 18.6. otimme koirat mukaan Puijolle. Lenkistä tuli pidempi kuin aluksi oli suunniteltu, koska muutaman kerran halusimme kääntyä jonnekin muualle kuin takaisin autolle. Tuli 2 h 12 min / 9.52 km / 125. Päivä oli kaunis ja lämmin, ja olimmekin aika uupuneita. Yöllä sain sellaisen yskänkohtauksen, että oli pakko nousta ylös, seisoin tovin kylpyhuoneessa jotta lima irtosi. Olin päivällä ostanut sitkeää limaa irrottavaa yskänlääkettä, mutta eihän se vielä auttanut.

Sunnuntaina aloin tuntea oloni tukkoiseksi ja myös niistäminen alkoi. Kotimatkalla Kuopiosta Tampereelle ystäväni sanoi, että hän tuntee olevansa tulossa kipeäksi. 

Maanantai-iltana 20.6. sain ystävältä viestin: hänellä on korona. Tein itsekin testin ja tulos oli selkeä positiivinen. Tulosviiva ilmestyi heti kun sain ensimmäiset tipat mittariin, kontrolliviivaakaan ei vielä ollut. En tiedä olisinko tajunnut tehdä testiä ollenkaan, kun kuitenkin yskin välissä koko ajan ja olin miettinyt sunnuntaina ja maanantaina, onko tämä samaa flunssaa mistä tiistaina julistin itseni parantuneeksi vain joko on uusi kierros. No, olin sitten torstaihin asti sairaslomalla ja samalla meni juhannussuunnitelmat uusiksi. Olemme monena vuonna menneet ystävän puolison mökille, jossa on ollut 20-30 hengen pippalot. Nyt juhlat piti perua, sillä ystävän puoliso altistui (ja sai itsekin positiivisen testituloksen juhannuksena). Saimme kuitenkin viettää juhannuksen ystäväni kanssa yhdessä, kun oltiin samaan aikaan sairaana. Puolisoni ei lähtenyt mökille, mutta eipä hän saanutkaan koronaa. Ei ollut oireita ja kun teki viikolla muutaman testin, oli negatiivinen. Toisaalta, jos tai kun sain koronani Kirjastopäiviltä, olen ollut tartuttavimmillani varmaankin torstaista lauantaihin. Torstaina illalla näimme puolison kanssa vain lyhyesti, seuraavan kerran tapasimme sunnuntai-iltana. 

Tällä viikolla palasin töihin. Maanantaina kun kävelin aamulla kotoa bussiasemalle niin huomasin, että normaali ripeä kävelytahti tuntuu keuhkoissa ja laittaa yskittämään. Selkeä signaali siitä, että en ole vielä kunnossa. Olen ollut tosi väsynyt koko viikon, tosin en tiedä mikä johtuu koronasta ja mikä helteestä. 

Paluun liikuntaan tein eilen. Ystäväni kanssa kävimme puolituntisen vatsa-selkä -treenin ja perään venyttelyn. Kylkilankussa sykkeeni oli 138, siitä päättelin etten ole vielä täydessä terässä. Kotiin päästyä makasin sängyssä silmät kiinni puolitoista tuntia (klo 16.15-17.45), olisin maannut pidempäänkin ellei puoliso olisi tullut sanomaan että ruoka on valmis. Ihmettelin miten olin niin poikki, en tainnut nukkua ollenkaan mutta en vaan jaksanut pitää silmiä auki. Viime yönä heräsinkin sitten  migreeniin klo 2.55. Estolääkitys on toiminut niin hyvin, että olin jo unohtanut että massiivinen väsymys on yksi kohtauksen enteistä.

Tänään alkuillasta kävin yinjoogassa, olen siitä yleensä tykännyt mutta en tällä kertaa. Alussa hengitettiin vartti joogablokkien kanssa, mikä tuntui tosi pitkältä ajalta. Tai ensin oli noin viiden minuutin alkurentoutus, sitten laitettiin blokin yläreuna rintalastan alareunaan ja oltiin siinä pitkään, sitten siirrettiin blokki ristiluun alle ja taas hengitettiin. En tuntenut venytystä vaan vain sen, että selkäni on liian kaarella. Koko tunnin aikana tunsin venytyksen vain yhdessä liikkessä, siinä pakaravenytyksessä missä toinen jalka taitetaan eteen toisen jalan ollessa suorana takana. Halusin kuitenkin käydä salilla, koska vielä on pienen pieni mahdollisuus että saan täyteen GoGon kesähaasteen 30 treenikertaa toukokuun alun ja heinäkuun lopun välillä.

Ensi viikon treenisuunnitelma on osittain avoin. Huomiselle olemme miettineet ystäväni kanssa yinjoogaa GoGolla, ohjaaja on eri kuin tänään joten toivottavasti sisältö on eri. Tiistaina saan toivottavasti pidettyä vapaapäivän, joka jäi koronasairastamisen alle. Ajattelin että voisin mennä salille kokeilemaan voimaharjoittelua. Torstaina olen iltavuorossa, joten silloin kävelen töistä junalle. Muu on vielä suunnittelematta, riippuu siitä miltä salitreeni ja kävely tuntuvat. Yhä irtoaa limaa yskiessä, mutta sitä ei tapahdu montaa kertaa päivässä. Tukkoisuuttakin on, joudun käyttämään nenäsumutetta suunnilleen kerran päivässä per sierain. 

Helteet onneksi helpottavat ensi viikolla, toivottavasti pahin väsymys hellittää samalla. Töissä on jännittävät ajat, torstaina haastattelemme kirjastonhoitajaehdokkaat. Kesäloman alkuun on kaksi viikkoa, joten viimeiset kituajat ovat menossa ennen kolmen viikon vapaata. Loman jälkeen menen kahdeksi viikoksi töihin, ja sitten on vielä viikko lomaa. 

Kivaa kesän jatkoa!

Kevätlenkkeilyä auringonpaisteessa, sisäliikuntaa räntäsateessa

 

Tällä viikolla on kyllä ollut niin vaihtelevat kevätsäät, että! Vuorotellen sataa ja paistaa, ja hetkessä tihkusade on muuttunut isoiksi räntäräteiksi. 

Viime postauksessa jo mainitsin, että tämä viikko alkoi maanantaina kahvakuulailulla. Koko päivän oli satanut vettä ja räntää, mutta eikös sitten kun aloin treenata alkanut paistaa aurinko, joka tietysti paistaa jumppahuoneeseeni ja aiheuttaa rutkasti lisähikoilua. Ja eikös vaan vartti treenin päättymisen jälkeen satanut taas... :D 

Toinen lihaskuntopäivä oli eilen, olin laiska ja tein vain puolituntisen kuminauhatreenin GoGon Treenikirjastosta. Taas manailin huonoja kuminauhoja, pituutta niillä kyllä on riittävästi mutta venymistä ei. Edelleen odotan sitä aikaa, että menisin urheilukauppaan tekemään löytöjä. Sain työkavereilta viime syksynä synttärilahjaksi lahjakortin XXL:ään, onneksi se on vuoden voimassa niin ei ole kiire käyttää. Ehkä teen jonkun työmatkalenkin TAYSilta Lielahteen, ja käyn hakemassa lahjakortillani kuminauhoja ja ehkä lenkkarit tai ulkoiluhousut.

Aerobiset treenit tein tiistaina ja tänään. Tiistain töistä junalle -lenkistä tuli aiottua lyhyempi, 53 minuuttia / 5.27 kilometriä. Pääsin lähtemään töistä varttitunnin olettamaani myöhemmin, ja jouduin miettimään reitin uusiksi jotta ehdin junaan. Loppuun jäi kylläkin 10 minuuttia ylimääräistä aikaa, eli yhä on Oriveden päässä etäisyydet ja niihin kuluva aika hakusessa.

Tänään kävelin kotoa Ratinan rannan ja Vihilahden rannan kautta Hatanpään Arboretumiin, kiersin siellä ympyrän ja tulin Vihilahden ja Ratinan kautta kotiin. Tämä kieppi oli 1 h 17 min / 7.65 km, keskisyke oli aika kova 141, osin johtui varmaan reippaasta vastatuulesta, osin siitä että noin puolet kilometreistä oli alle 10-minuuttisia. Vastatuuli ja Arboretumin muta hidastivat menoa sen verran, että keskivauhdiksi tuli 10.05 min / km. Toisaalta, tiistain lenkin keskivauhti oli 10.10 min / km ja keskisyke 132. Se on tosin reitti, missä on yksi suuri ylämäki mutta vastaavasti pari pitkää alamäkeä, kun taas Arboretum on täyttä tasamaata. 

Lenkin jälkeen kävin kotona pikaisesti suihkussa ja söin välipalaa, sitten suuntasin ystäväni kanssa Hämeenkadun GoGolle yinjooga-tunnille. Viime viikolla kehonhuolto jäi kokonaan väliin, joten puolitoistatuntinen venyttely tuli todella tarpeeseen. Ohjaaja sanoi, että yinjoogan sanotaan olevan joogasta rankin, tarkemmin ajateltuani olen pitkälti samaa mieltä. Astanga on varmasti fyysisesti raskain, mutta yinin jopa 5-minuuttiset venytykset antavat tilaa ajatella, antavat mahdollisuuden paneutua kehon tuntemuksiin. Omalta kohdalta voin tunnustaa, että ei ole helppoa kohdata kehonsa rajallista liikkuvuutta. 

Ensi viikon liikuntasuunnitelmani on vielä tekemättä. Ideoita on kyllä, saa nähdä miten toteutuu.

Jos nukun ensi yönä läheskään riittävästi, huomenna voisi olla kahvakuulapäivä. 

Tiistaina on koulutuspäivä Teamsissa, se alkaa vasta klo 9.45 niin mietin josko kävisin salilla polkemassa kuntopyörää klo 8-9.

Keskiviikkoillalle ystäväni on varannut yinjoogan, voisin mennä mukaan. 

Kävelypäivä voisi olla torstai tai perjantai, koska sääennuste lupaa niihin auringonpaistetta.

Toinen lihaskuntoilu jäisi viikonlopulle.

Katsotaan miten käy! Ja toivotaan, että räntäsateet olisivat nyt tässä, ja vähitellen alkaisi olla lämpimämpiä ilmoja. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 21: lihasjumia vai vamman alku?

Viime viikolla bongasin leskenlehden, nyt sinivuokkoja. Mutta kas että onnistuin kuvaamaan juuri nuo varjossa olevat :D 

Maanantaina olin yinjoogassa venyttelemässä. Huomasin useammassakin liikkeessä, että vasen puoli on enemmän jumissa, etenkin pakaran ja lonkan seutu. Eilen illalla venyttelin kotona, lisäksi hieroin pakaraa piikkipallolla. Selkeitä kipukohtia on useita sekä keskellä pakaraa että sivussa. Viikon loppua kohti edetessä tapahtui sellaista, että kävellessä(kin) alkoi vaivata. Etenkin jalan nosto ja siirto eteen tuntuu, ei varsinaisesti kivuliaalta mutta kuitenkin.

Tiistaina juoksin viikon lyhyen lenkin. Piti olla 39-40 minuuttia, oli 27. Jalat lähti menemään niin annoin mennä, keskivauhdiksi tuli 7.38. Välillä piti kiristää vauhtia kun ohittelin kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia. Niinhän siinä monesti käy, että kun ensimmäinen kilometri lähtee oletettua vauhdikkaammin (7.45), sitten sitä lakkaa piittaamasta. Kuitenkin matkaa oli vain 3,6 km, niin ekan kilsan jälkeen ei huvita alkaa hidastamaan. 

Torstaina kävin Kaupissa, josta aloituskuvan sinivuokot. Oli siellä tätäkin:

Vähän liukasta alkuverkkaa 20 minuuttia, ei koko aikaa, koska Kuntokolmosen alkupää oli sulaa. Ja kuvan latupätkällä oli kohtia, joissa mahtui hölkkäämään pientareella. Ohjelmassa oli mäkivetoja 2 km. Olin ajatellut juosta Vesitornin lenkillä pitkää mäkeä ylös ja alas, suunnitelma meni uusiksi kun mäki oli reunasta reunaan jäässä. Eipä siinä mitään, Kuntokolmonen menee vieressä niin hyppäsin sille. En laskenut montako kertaa menin ylös ja alas, yksi pätkä oli reilut 100 metriä, ehkä 130. Tämä mäki:

Oikein inhottava, alussa tasaisen nousevaa mutta lopussa jyrkkenevä tömpäre. Ylhäällä tasasin aina hetken hengitystä, ehkä 20 sekuntia, sitten hölkkäilin alas ja taas ylös. Putkeen koko 2 km / 23 minuuttia. Sitten kävelyn ja hölkän vuorottelua kohti kotia 17 minuuttia, näin tuli tunti täyteen. Jokaisen vedon jälkeen tuntui siltä, että olen aivan puhki. Kotiin tultua taas tuntui siltä, että en ole lenkillä käynytkään. 

Venyttelin torstaina illalla pitkään, silti perjantai oli paha päivä. Kroppa oli aivan jumissa, etenkin takaketju. Päätin lähteä leppoisalle tunnin kävelylenkille, toiveena että se avaisi lihaksia. Muuten se niin tekikin, mutta vasen pakara on nyt se ongelmatapaus. 

Pitkistä olin suunnitellut tähän päivään eli lauantaiksi, koska sunnuntaina lähden siskoni syntymäpäiville Sammattiin. Jos sunnuntai olisi ollut vapaa, olisin siirtänyt pitkiksen sinne. Nyt totesin pakaran vaivaavan istuessa ja kävellessä sen verran, että vaihdan sisäliikuntaan. Olin ajatellut sisäsoutua 45 minuuttia ja pyöräilyä tunnin, soutu piti kuitenkin lopettaa puoleen tuntiin. Alku meni hyvin, mutta noin vartin kohdalla alkoi olla tuntemuksia. Mitä pidemmän aikaa meni, sen polttavammaksi kipu muuttui. Jätin soudun sikseen ja kokeilin pyörää, se olikin pakaraystävällisempi laji, ei tuntunut mitään. Täytyy nyt seurata tilannetta, että onko kyseessä paikallinen jumitus vai pukkaako jonkinsortin vammaa. Hyvä merkki on toki se, että pyöräily sujui. Olen jo suunnitellut ulkopyöräilyä, täytyy vaan ensin käydä pyöräliikkessä hakemassa Poweri-Paawon renkaat täyteen ilmaa. Kotonani on ihan peruspumppu, ja sen kanssa on turhan raskasta pumppailla kun takarengas on täysin tyhjä ja eturengas maksimissaan puolillaan. Viime keväänä maksoin liikkessä 2 €, joten pieni vaiva on kiikuttaa fillari asuinkatuni toiseen päähän :) Että ainakin tässä vaiheessa on varasuunnitelma, jos käy niin että koipi ei suvaitse juoksua eikä kävelyä. Aion myös varata ajan hierojalle, nyt kun lentopallokausi on ohi niin hänellä saattaa olla vähemmän täyttä, ja lisäksi työvuoroihini jokseenkin sopivia vapaita aikoja. 

Bongaa kuvasta kuu! Olen joskus ajatellut olevani niin sanotusti kuuhullu, ja nukkuvani huonosti ne muutamat yöt täydenkuun ympärillä. Tällä viikolla on ollut toisin. Parina yönä unet jäivät vähiin, mutta se johtui siitä että en malttanut lopettaa Criminal Mindsin tuijottamista (kausi 13 saapui kirjastosta)... Olen kuitenkin nukahtanut joka ilta nopeasti, ja aamuisin on tuntunut siltä että uni on ollut sikeää. Yksi syy nukkumisen parantumiseen voi olla myös se, että parisuhdetilanne on selkiytynyt. Miesystäväni jättää nykyisen työnsä ja muuttaa Suomeen, toivon mukaan kesällä. Toki on jännittävää, koska sitten alamme elää arkea yhdessä, ei pelkästään loma-aikoja. Ja siitä on jo aika kauan, kun viimeksi asuin jonkun kanssa. Samalla on kiva että lentäminen vähenee eikä suhdetta tarvitse hoitaa Whatsappin ja Skypen välityksellä :) 

Mitä teidän kevääseen kuuluu, joko numerolappukausi on korkattu? Olin vähän miettinyt HCR:ää kun sinne on paljon paikkoja myynnissä, en nyt taida kuitenkaan uskaltaa ostaa lippua. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 19: vain lyhyitä treenejä

Tämä viikko oli lauantaihin asti hyvä. Sunnuntai olisi ollut pitkispäivä, mutta migreeni päätti toisin. Lähdetään kuitenkin liikkeelle alusta.

Maanantai oli kehonhuoltopäivä, kun pitkästä aikaa kävin yinjoogassa. Siinä taas konkreettisesti huomasi venyttelyn auttavan. Alkuun tuntui että ei veny yhtään, mutta kun samassa asennossa pysytään pari minuuttia, hengitetään rauhassa ja syvään, niin jo vain jumit antavat periksi. Venyttelen paljon kotona, mutta vaikka mukamas teen pitkiä venytyksiä niin yinjoogassa huomaa että tosi pitkät ovat niitä jotka rentouttavat kehoa.

Tiistaina tein työmatkalla vauhdikkaan juoksun. Alkuverkkaa 8 minuuttia, sitten vauhdikkaampaa 22 minuuttia. Alkuverkan keskivauhti oli 8.01 keskisykkeellä 135, eli talven pk-sykkeet mutta puoli minuuttia reippaampi tahti. Vauhdikas juoksu oli aika kova setti, keskisyke 158 keskivauhdilla 7.08. En olisi jaksanut paljoa kauempaa, vaikka kiva olikin mennä vaihteeksi sivu- ja myötätuuleen. Olin tosi väsynyt, nukuin bussimatkan Orivedeltä Tampereelle. Olin ajatellut jäädä pois matkan varrella mutta en jaksanut herätä. Linja-autoasemalla mietin, onko tässä lenkissä mitään järkeä. Että heräsin hetki sitten, pää on vielä sumussa, ja pitäisi juosta vahdikkaasti. No, muutaman minuutin kävelin että pääsin ison valoristeyksen ohi, sitten lähdin juoksemaan. 

Keskiviikkona oli kahden treenin päivä. Aamulla kävin lyhyellä lenkillä, 35 minuuttia / 4,2 km. Kerrankin jaksoin herätä niin että ehdin lenkille, aamupalalle ja suihkuun ennen iltavuoroon lähtöä. Töiden jälkeen piipahdin salille. Alkulämmittelynä 7 minuuttia soutua ja muutama minuutti keppijumppaa. Päälle 6 liikettä, joita kaikkia 5 minuuttia. Kaikkea ei putkeen, vaan toistoja niin monta kuin jaksaa, sitten tauko ja uudestaan. Liikkeinä jalkaprässi (painoa laitteessa 50 kg), porraskone, maastaveto 25 kg levypainolla, hauiskääntö 6 kg käsipainolla, vatsalihakset jumppapallolla sekä pystysoutu 20 kg tangolla. Ensimmäinen liike oli jalkaprässi, ja heti alussa tuntui siltä että jalat on ihan tyhjät. Olen kyllä välillä miettinyt, että seuraamani maratonohjelma ei sisällä selkeitä kevyitä viikkoja. Noin joka kolmas viikko on kolme lenkkiä, mutta pitkis on aina pidempi kuin edellisviikolla, ei esim. puolitoistatuntinen.

Torstaina kipittelin lyhyitä vetoja. Alkuverkkaa 13 minuuttia, sitten 3 x 5 x noin 150 metriä. Noin siksi, että katsoin verkan aikana että neljä lyhtypylvään väliä on about 150 metriä. En siis seurannut tarkkaa matkaa kellosta vaan laskin lyhtypylväitä. Neljän pylväsvälin juoksun jälkeen yksi väli kävelyä, viidennen vedon jälkeen kolme minuuttia kävelyä. Tämä oli aika hauskaa, keskivauhdiksi tuli 7.48 vaikka kävelyä oli paljon. Maksimisyke on ollut 167, vaikka yhdenkään vedon jälkeen ei tuntunut siltä että onneksi se loppui. 

Perjantai oli liikuntavapaa, lähdin suoraan töistä Helsinkiin teatteriin, ja olin sieltä kotona vasta varttia yli yhden yöllä. Lauantaina nukuin pitkään. Periaatteessa olisin ehtinyt tehdä pitkiksen siinä, mutta olimme menossa ystäväni kanssa avantoon iltapäivällä ja siitä juhlimaan kevättä, joten tein pitkiksen sijaan isomman siivouksen. Kevätjuhlintamme oli lopulta varsin maltillista, kotiuduin jo iltayhdentoista jälkeen ja selvin päin :)

Tänään olisin voinut ulkoilla, mutta migreeni päätti toisin. Aamulla heräsin särkyyn klo 5.30. Otin lääkkeet ja nukuin lisää. Heräsin puoli kahdentoista maissa. Söin banaanin, vähän myöhemmin mannapuuroa mansikoilla. Iltapäivällä jogurttia ja mysliä. Sitten iskikin seuraava kohtaus, ja toisen setin lääkkeitä otin varttia yli kolme. Siitä asti olen manaillut pitkiksen puutetta. Ja mitä pidemmälle ilta menee, sitä enemmän toinen puoli harmittelee, etten ole mennyt lenkille. Toinen puoli yrittää olla järkevä. Migreenin kohtauslääkkeet ovat kolmiolääkkeitä, joten ei liene tervettä urheilla kun on ottanut niitä kaksi 9 tunnin aikana. Lisäksi on ollut sekä päänsäryn että lääkkeiden aiheuttama kuvotus, minkä takia syömiset olivat aika vähäiset ennen puolta seitsemää illalla. Että ei jogurtin, myslin, mannapuuron ja banaanin voimalla lenkkeillä kolmea tuntia, ei ehkä edes puoltatoista. Lisäksi, kun aivot ovat lääkkeiden jäljiltä tahmeat, ja huone suunnilleen pyörii kun laittaa silmät kiinni, ei ole viisasta lähteä rehkimään. Samalla tuo valittajapuoli yrittää miettiä, saisinko tältä päivältä jääneen pitkiksen ensi viikolle, ja harmittelee kun siinä on neljä iltavuoropäivää joihin ei pitkis mahdu. Ja siihen ainoalle aamuvuorolle olen sopinut tunnin lenkin kaverini kanssa. Onneksi ei-valittajapuoli on voitolla, muistuttaen että olen kuitenkin treenannut nyt 19 viikkoa, joten siihen on mahtunut jo aika monta pitkistä. Mitään ei ole menetetty, ellei nyt sitten käy niin että migreeni sotkee jokaisen jäljellä olevan pitkiksen ennen Karhunkierrosta. Siihen en kuitenkaan usko, sen verran tasaisesti kohtauksia tulee eri päivinä. Ja jos se tulee minä tahansa muuna päivänä kuin sunnuntaina, sen "tuhoama" treeni siirtyy helposti toiseen päivään.

Saapa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, räntää ja lunta kai... Voi ei, juuri kun on päässyt lenkkeilemään ilman hanskoja ja pitkiä kalsareita! :D 

20 lajiprofiilia - miksi se ei meinaa riittää?

Viikolla lisäilin lajiprofiileita sykemittariin. Kas, tuli huomautus että niitä voi olla "vain" 20 kappaletta. Mitä ihmettä? Ensinnäkin, miksi niitä ei mahdu mittariin enempää; toiseksi, miten ihmeessä valikoimassani on 20 lajia, huomioiden että treenipäiviä on viikossa keskimäärin 5 ja yli puolet niistä on juoksua; ja kolmanneksi, kaikkia harrastamiani lajeja ei edes löydy valikoimasta? 

Aakkosjärjestykseen listattuna valikoima näyttää tältä:

• Allasuinti. Kävinpä tällä viikolla testaamassa Tampereen uuden maauimalan. Oli hieno! Vesi juuri sopivan lämpöistä, ja mikä parasta, 50-metrinen allas. Polskin kilometrin, 39 minuuttia. Lopuksi menin kahluualtaaseen loikomaan lämpimässä vedessä.

• Baletti. Uusi mutta kauan odotettu tuttavuus. Kerta kokeiltuna mutta ei jää viimeiseksi.

• BARRE. Puolituntinen balettitunti, jossa liikkeet tehdään paikallaan, tangon kanssa. 

• Hiihto. Tähän voisin vaihtaa perinteisen hiihdon, koska se on ainoa mitä teen. Tähän saakka vain muutaman kerran talvessa mutta silti.

• Jooga. Tähän haluaisin kaksi alalajia, mutta Flow:ssa on vain yksi "yleisjooga". Teen yinjoogaa joka on rauhallista venyttelyä, vastaavasti astanga on hikistä voimajoogaa. Maanantaina olin yinjoogassa, keskisyke 63. Alkulämmittelyn jälkeen lopputunti oltiin matolla istuen tai maaten. 

• Juoksu. Haa! Tähän tilalle voisin laittaa jonkun muun lajin, koska juoksuja on jo monta. Mutta ei polkujuoksua, koska sitä ei Flow:n lajiprofiileista löydy.

• Juoksumatto. GoGon kesähaasteen mukana tuli tämä, hätävaraksi paukkupakkasille ja lumimyrskyille.

• Kävely. Iso osa tekemästäni kävelystä menee hyötyliikunnan piikkiin ilman mittauksia. Joskus mittaan matkaa ja sykettä, etenkin jos kroppa on tosi väsynyt ja tuntuu siltä että juoksu on syytä vaihtaa hyvin kevyeen menoon.

• Maantiejuoksu. Suurin osa juoksutreeneistäni on tätä. Käytännössä kaikki lenkit, joita teen työmatkojen yhteydessä ja lisäksi osa pitkiksistä.

• Maantiepyöräily. Jäänyt vähän liikaa pelkän Pirkan Pyöräilyn varaan, mutta vuosi sitten kesällä ostettu maantiepyörä on siitä huolimatta yksi parhaista ostoksistani.

• Maastojuoksu. Tähän laitan sekä pururadalla että poluilla tehdyt. 

• Muu sisäliikunta. Mikä tahansa laji, jota käyn GoGolla tekemässä. Sisältää myös yksittäisiä lajikokeiluita.

• Muu ulkoliikunta. Tämä on oikeastaan turha. Juoksun ohella muu ulkoliikunta on pyöräilyä, kävelyä ja sauvakävelyä, joille on oma profiilinsa kaikille. 

• Pyöräily. No niin, tämänkin voin poistaa koska käytännössä ulkopyöräilyni on aina maantiellä.

• Sauvakävely. Mietiskelin, että Pirkan Hölkän jälkeen tekisin osan pitkiksistä sauvakävellen. Peruskunto on edelleen se ongelmapala. 

• Sisäpyöräily. Saattaa olla turha profiili tämäkin. Sisäpyöräilyn saralla olen ihastunut TRIP-tunteihin.

• Sisäsoutu. Jos on puoli tuntia aikaa, sisäsoutu on hyvä laji. Tähänkin tykästyin kesähaasteen myötä (yksi tehtäväkohta oli souda 3 km).

• THE TRIP. Pyöräilyä ohjelmien mukaan vaihdellen maalla, merellä ja ilmassa. 40 minuuttia kuluu aina yllättävän nopeasti. Olen käynyt monta kertaa, mutta aina tulee etenkin alussa fiilis että iik tipahdan pyörältä. Osaan jo ennakoida ja katsoa maahan ennen kuin tullaan tiukimpiin mutkiin ja pudotuksiin.

• Venyttely. Tämä on lajiprofiilina siksi, koska tykkään käydä ohjatulla 55-minuuttisella liikkuvuus-venyttelytunnilla. 

• Voimaharjoittelu. Tämä on nyt sitten se sisätilojen lempilapseni eli perus-salitreeni :) 

No niin, löytyihän sieltä turhaa! Ei muuta kuin poistamaan ylimääräiset ja tutkimaan Flow:sta, että löytyykö vielä lajeja joita voisin määritellä harrastavani :) 

Uinnin ja joogan lisäksi kävin kolme kertaa lenkillä, tähän mennessä tällä viikolla. Tänään piti mennä töiden jälkeen mutta päätin jo eilen että ei, ei tällä myrskytuulella. Ehkä huomenna. Tiistaina iltapäivällä bussipysäkiltä kotiin perus 5,1 km / 42 min / keskisyke 139. Keskiviikkona illalla juna-asemalta kotiin vähän vauhdikkaammin, 10 minuuttia höntsää / 8.31 / keskisyke 132 ja perään 25 minuuttia reippaammin / 7.43 / 153. Perjantaina kävin ystäväpariskunnan kanssa Kaupin metsässä. Alkuperäinen suunnitelma oli juosta tunti - puolitoista, Kaupinojan uimarannan parkkiselta Niihaman majalle ja takaisin. No, heti alkuun meni uusiksi. Lähdettiinkin kilpaviitoselle, josta poikettiinkin Näsijärven rantaa seuraavalle polulle, josta noustiin takaisin kilpaviitoselle. Ystäväni on ollut pari viikkoa sitten flunssassa, ja viime viikonloppuna pyöräilykilpailussa, sanoi että ei nyt oikein jaksa juosta. No en kyllä minäkään jaksanut niitä ylämäkiä... Polkupätkä oli tasamaata, mutta se oli NiceTRAILin juuri se kaikkein pahin pätkä, täynnä kiviä ja juuria. Joten maastojuoksumme oli hyvin satunnaisesti juoksua ja paljon kävelyä. Aikatavoitteessa oltiin melkein, 51 minuuttia meni 4,9 kilsaan. Suunnittelin, että tuonne kilpakolmosen, kilpavitosen ja kuntokolmosen (joka on ihan yhtä paha kuin muutkin) menen kävelysauvojen kanssa haahuilemaan pitkiksiä. Paitsi että joskus menen Niihamaan ja sieltä edelleen itselleni tutkimattomille seuduille Atalaan ja ehkä jopa Kangasalle asti. Bussikortti mukana tietysti, ettei tarvitse jaksaa takaisin lähtöpaikalle... Mutta juoksuhaasteeseen ruksitan kohdan 21 "juokse rannalle". Lenkin lähtö- ja päätepiste oli avantouintipaikan parkkis.